Browsing Tag

Norjan vuonoristeily

Vuosi sitten ihastuin Norjaan, enkä syyttä

Hah! Se on kuulkaattes niin, että tällä naisella on viha-rakkaussuhde luontoon. Voi että minä muistan elävästi sen kerran, kun pikku prinsessana istuin isäni pakettiauton kyydissä ja ajelimme metsäteitä maaseudulla. Yhdellä pienellä sivutiellä pakettiautomme jäi mutavelliin jumiin ja siellä sitä yritettiin irroitella autoa liejusta. Minä kirmasin onnellisena siinä ympärillä pikkupikku korkkareilla (oli hienot punaiset nääs) ja sitten se tapahtui. Kenkäni jumahti liejuun ja lensin päistikkaa pikkuiseen vesilammikkoon, jossa uiskenteli nuijapäitä. Voitte arvata millaisen trauman minä, Etelä-Helsingin kivitalojen kasvatti, moisesta tapahtumasta sain.

Ja ah, ne telttaretket ukkilan pihalla, suuren vaahterapuun alla. Linnut aloittivat laulukonserttinsa kukonlaulun aikaan ja minähän revin peliverkkareitani. Sen minä vaan sanon, että linnunlaulu on nättiä päivällä ja illalla, mutta tämä mielensäpahoittaja olisi valmis noitumaan moiset livertäjät maailman toiselle puolelle aamuyön tunteina.

Entäs ne örkit! Kaikki elikot pitäisi kieltää lailla, koska sehän olen minä, jota ne tulevat metsässä moikkaamaan. Hämäkinverkot röpsähtävät minun naamalleni, aivan niinkuin kaikki oksatkin, madot kiipeävät minun kinttujani ja paarmat vahtaavat juuri minua. Uskokoon ken uskoo, mutta aviomiehenikin voi yhtyä tuohon huomioon.

Minä inhoan vaeltelemista luonnossa tuntitolkulla, sillä mielestäni paras paikka kävelemiseen on suurkaupungin kadut tai sellainen alue, jossa tietää pääsevänsä pian mukavuuksien pariin. Minusta ei ole yöpymään mukavuuksettomassa erämökissä ja sanomattakin on selvää, että teltat on iso nou nou, oli sitten kyseessä kaunis kotimaamme taikka Afrikan savanni. Parasta antia minulle luonnossa on kaikki se, mitä minä näen, tunnen, haistan ja maistan. Määrätyllä tavalla ja määrätyn aikaa. Eipä siis ihme, että tuollaiselle ihmiselle vuoden takainen Norjan vuonoristeily oli unelmien täyttymys.

Eihän tuon viikon risteilyllä päässyt kovin paljoa tutustumaan Norjaan, mutta minusta ei ole roadtrippailemaan isoja määriä, joten risteily oli paras tapa liikkua paikasta toiseen. Illat nautimme hyvästä palvelusta, söimme hyvää ruokaa, tutustuimme aluksen ohjelmatarjontaan ja köllähdimme hyttimme mieluisaan sänkyyn. Aamulla heräsimme mahtaviin meri- tai vuonomaisemiin, nautimme maittavan aamupalan ja vietimme kolme päivää tutkien ja ihaillen Norjan maisemia.

Oli paikkoja, jotka eivät innostaneet minua lainkaan ja halusin oikeastaan sieltä vain pois. Oli myös kerrassaan upeita paikkoja, jotka saivat henkeni salpautumaan. Minä, kylmää vettä inhoava nainen, meloin innoissani sormet ja vaatteet märkinä Geirangerin vuonon kirkkaissa vesissä, ihailin jyhkeitä vuoria ja ahmin katseellani kaikkea sitä, mitä ympärilläni näin. Minä patikoin Fløyen-vuorelle katselemaan alas avautuvia maisemia ja ihmettelin luonnon kauneutta. Aloin todellakin ymmärtää, miksi norjalaiset nauttivat niin kovasti luonnossa liikkumisesta ja täytyy myöntää, että niin nautin minäkin.

Floyen

Oih niitä maisemia Bergenin Fløyen-vuorelta! Jotenkin niistä nautti enemmän kun oli ihan itse patikoinut sinne mäen päälle.

Bergen Floyen

Noissa Bergenin metsissä olisin halunnut kävellä pidemmänkin aikaa, poiketa polulta pois, tuntea kädellä puun sammaleinen runko.

Bergen

Ja voi että kun minä olisin halunnut nauttia eväät tämän lammen rannalla. Istua hiljaa ja vain olla.

Norway

Nautin suunnattomasti siitä, että pikkuiset tiet halkoivat jyhkeitä vuorimaisemia, samaan näkökenttään ilmestyi vihreää luontoa ja valkoisia huippuja. Ei ristinsielua missään, vain meidän bussi pikkuisella tiellä.

Trollstigen

Trollstigen, peikkopolku, jätti syvän vaikutuksen tähän naiseen. Tämmöisiä maisemia ei vain tylsässä (?) Suomessa näe.

Peikoista puheenollen, tarinoiden innostamana etsin matkan aikana peikkoja vuorten seinämistä ja aloinkin nähdä niitä kaikkialla.

Norway TrollFloyen 4

Jos nautin maisemista kuivalla maalla, niin nautinpa maisemista myös laivaltamme katsottuna. Jälleen jotain sellaista, mitä ei meillä päin näe.

Rpyal Caribbean Norwegian FjordsNorwegian Fjords Cruise

Risteilymme alkupäässä ei ollut mielestäni paljoa nähtävää, mutta mitä pohjoisemmaksi menimme, sitä komeimmiksi maisemat muuttuivat. Fiilis oli kerrassaan mahtava saapuessamme viimeiseen vierailusatamaamme, Geirangerin vuonoon.

Geiranger Fjord 4Geiranger Fjord 3Geiranger Fjord 2Geiranger 6Geiranger 5Geiranger 4Geiranger 3

Kyllä Norja kolahti tähän naiseen. Mistä sitä tietää vaikka päätyisin joskus uudelleen sinne, mutta eteläisemmät kolkat jättäisin suosiolla matkasuunnitelmasta pois. Vuoria ja vuonoja Norjan pitää olla. Kuis siellä?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Oikein hyvää uutta vuotta ja missäs me sen tänä vuonna vietämme?

Niin taas mennyttä vuotta ollaan pistämässä komiasti pakettiin. Olen ottanut uutta vuotta vastaan niin ulkomailla, kotimaassa kuin merelläkin, ja tänä vuonna pystyn lisäämään listaan taas uuden paikan.

Vuosi 2015 on ollut minulle hyvin erilainen vuosi. Olen tavannut miellyttäviä ihmisiä ja päässyt osaksi kivoja tapahtumia, mutta myös oppinut paljon itsestäni ja joutunut punnitsemaan hyvin vakaviakin asioita. En voinut uskoakaan, millä tavalla elämä voisi muuttua muutaman pahan/ymmärtämättömän/kylmän ihmisen myötä, mutta toivottavasti nyt saamme miehen kanssa hengähtää hieman aikaa.

Niin, hieman aikaa. En uskalla katsoa asioita muutaman viikon päähän, iloita lähenevästä Meksikon-risteilystä, edes tämä päivä ei saa meikäläistä hehkuttamaan mitä tuleman pitää. Elämä on opettanut minut ehkä hieman ylivarovaiseksikin, joten siitä tunteesta poisoppiminen onkin minulle vuoden 2016 haaste.

Vielä on kuitenkin vuotta 2015 jäljellä pikkuinen rupeama. Siksi pysyn päätöksessäni olla hehkuttamatta sitä, missä vuodenvaihdetta juhlin. Kyllä se selviää Facesta tai Instagramista aikanaan, mutta kerron toki kuulumiset blogissa jälkikäteen.

Oikein hyvää, railakasta, rauhallista ja menestyksekästä uutta vuotta!

Pahoittelut siitä, etten muuta kuvaa kuplivasta juomasta tähän hätään löytänyt. Kuva otettu Norjan vuonoristeilyltämme (Geiranger, toukokuu 2015).

Norjan vuonoristeily: Kajakkimelontaa Geirangerinvuonossa

Viimeinen satamamme Royal Caribbeanin Norjan vuonoristeilyllä oli Geiranger. Geiranger on kävijämäärältään Norjan toiseksi vilkkain risteilysatama, enkä kyllä ihmettele yhtään. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Geirangerinvuono on vain niin majesteettinen, että ainakin me jaksoimme hämmästellä miehen kanssa pitkät tovit näkymiä hyttimme parvekkeelta.

Psst. Tiesitkös muuten että kelien mukaan laivasta voidaan poistua ja mennä sinne kahdella eri tavalla?  Hyvällä säällä laivan viereen siirretään kuvassa näkyvä kelluva laituri, mutta heikommalla kelillä huristellaan pikku veneillä laivan ja kuivan maan välillä. Minun harmikseni jäin tälläkin kertaa ilman pikkuista veneajelua.

Olimme varanneet laivayhtiön kautta noin 90 euron arvoisen kajakkiretken. Siirryimme pikkubussilla parin kilometrin päässä sijaitsevalle camping-alueelle, jossa meitä odotti pari opasta. Meidät perhehdytettiin kajakkimelonnan saloihin, annettiin varusteet ja hiphei, eikun veteen.

Näettekös nuo laiturilla tönöttävät kajakit? Kolme niistä kuului oppaille ja yksi sille pariskunnalle, joka meni ensimmäisenä veteen. Kenetpäs valittiinkaan ensimmäiseksi pariskunnaksi? Jep, meidät. Ei siinä muuta, mutta miehen ja minun kokoero pituudessa sekä painossa on huomattava. Mies istui perässä, meikäläinen 43 kilonsa kanssa edessä ja sinne veteen meidät tökättiin perä edellä. Pikkuinen paniikkikiekaus taisi Geirangerinvuonossa kaikua, sillä minua ei innostanut tehdä sukellusta hyvin kylmään veteen. Kummasti kajakki kuitenkin pysyi pinnalla, vaikka kuuleman mukaan yleensä pari ihmistä joutuu veden varaan jokaisella retkellä.

Kajakkimelonta ei mitään kuivinta harrastusta ollut ainakaan meidän retkiryhmällemme, sillä lähes kaikilla oli yksi sun toinen raaja märkänä suojista huolimatta. Minäkin, kylmää vettä inhoava nainen, nautin märästä olotilasta ja innostus piti lämpimänä. Laivalle palasimme naama messingillä ja laivan lähtiessä nautimme kuohuviiniä ja hedelmiä parvekkeellamme.

Kippis vaan teille, Seitsemän sisarta! Laivan keulasta olisi tietysti ollut paremmat näkymät, sillä Seitsemän sisarta -vesiputouksen vastapäätä sijaitsi Kosijan vesiputous. Kosija yritti kovasti saada sisarista vaimoa itselleen, mutta ratkesi juomaan kun sisaret eivät lämmenneet Kosijan liehittelyille. Siksi Kosijan vesiputous näyttää pullolle.

Parasta koko Geirangerinvuonossa seilaamisessa oli kuitenkin Serenade of The Seasin kapteenin kuulutus (tai nauhoitus), joka kuului vesiputousten lähettyvillä. Kapteeni kertoi tarinaa sisaruksista ja epäonnisesta kosijasta, töötäten kunnioittavasti laivan torvella kun laiva lipui hiljalleen vesiputousten ohi.

Viimeinen satamamme oli koko vuonoristeilyn huipentuma. Nautimme reissustamme paljon, vaikkakin olisimme nähneet mielellämme vielä enemmänkin vuonoja. Royal Caribbeanin palvelu oli erinomaista, laiva juuri sopivan kokoinen ja hyttimmekin olimme osanneet varata oikealta puolelta laivaa. Mistä sitä tietää, vaikka palaisinkin uudestaan Norjaan, seilaisin pohjoisempiakin vuonoja, fiilistelisin maisemia.

Maailma on kaunis paikka.

Norjan vuonoristeily: Ålesund & serpentiinitie Trollstigen

Serenade of the Seas -aluksemme kolmantena satamana oli Bergenin pohjoispuolella sijaitseva, noin 45 000 asukkaan Ålesund. Olimme varanneet tälle kyseiselle päivälle koko päivän kestävän retken laivayhtiön kautta ja hyvä niin, sillä retkivarauksissa oli pienoinen ongelma. Bussissa kävi ilmi, että retki oli ylibuukattu, minkä takia asiaa jouduttiin selvittelemään pidempi tovi. Muutama asiakas sattui olemaan melkoisen närkästynyt tilanteesta, eikä muiden asiakkaiden puolelta tullut aluksi yhteisymmärrystä siitä, kuinka asia hoidettaisiin. En voi ymmärtää ihmisiä, joilla on tarve päästä ensimmäinen kaikkialle, mutta useammalla retkellä käyneenä suosittelen kaikille, ettei jättäytyisi jonon perälle retkibussiin mentäessä. Edellä mainittujen epäselvyyksien takia lähtömme viivästyi ja retken aikataulu oli uhattuna, mutta opas keskusteli aluksen päällystön kanssa ja sai vakuutuksen siitä, että laiva odottaisi bussiamme mikäli myöhästyisimme. Samanlaista turvaa muuten ei ole, jos hankkii retkensä muuta kautta taikka seikkailee omatoimisesti, joten tuo hyvä etu kannattaa ottaa huomioon pohtiessa laivayhtiöiden tarjoamia retkiä.

Taitoimme bussilla matkaa useamman tunnin ja pysähdyimme matkalla muutaman kerran ihastelemaan maisemia sekä vuonna 1789 rakennettua Stordalin vanhaa kirkkoa, jota kutsutaan sisällä olevien maalausten takia myös Ruusukirkoksi.

Olimme ensimmäiset laivayhtiön turistit Trollstigenille johtavalle tieosuudella, sillä se oli avattu vasta edellisenä päivänä turistiliikenteelle. En kyllä ihmettele sitä lainkaan, sillä kiivetessämme bussilla yhä ylemmäs vastaan tuli kunnon luminen keli ja korkeat nietokset. Keli oli sateinen ja kylmä, eikä näkyvyyskään ollut kummoinen, mutta onneksi muutama selkeämpi hetki osui vierailullemme Trollstigenin turistikeskuksessa.

Vuonna 1936 avattu serpentiinitie Trollstigen oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Istuin kalmankalpeana penkilläni ja keskityin enemmänkin katselemaan muualle kuin alas tienreunaan. Hatunnosto vaan bussikuskille, joka selvitti tien ongelmitta. Osasyynä oli tosin sekin, ettei muuta liikennettä ollut kovin paljoa, koska turistisesonki ei ollut lähtenyt kunnolla käyntiin. Laskeuduttuamme alas pysähdyimme maittavalle lounaalle Trollstigenin leirintäalueelle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa takaisin Ålesundiin.

Kävimme vielä ihailemassa näkymiä Aksla-vuoren näköalapaikalta alas Ålesundiin ja saavuimme ajoissa laivalle. Valitettavasti kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt enää aikaa aikataulun muuttumisen takia, mutta bussissa istuminen oli väsyttänyt meitä siihen malliin, ettei kaupungille tehnyt muutenkaan enää mieli.

 

Norjan vuonoristeily: Bergen

Norjan vuonoristeilymme kolmantena päivänä saavuimme toiseen kohdesatamaamme, Norjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bergeniin. Stavangerin kaunis satama oli vain kaunista historiaa, kun parkkeerasimme laivallamme teollisuussatamaan. Koska kyseessä oli tosiaan teollisuussatama, oli laivan edestä ilmainen bussikuljetus kaupungin keskustaan. Meillä oli tiedossa iltapäivällä patikointiretki vuorilla, joten päätimme miehen kanssa käydä oma-aloitteisesti tekemässä aamulla pienoisen kävelyretken Bergenin keskustassa.

Royal Caribbeanin Hiking Mount Fløyen-retkellä bussi kuljetti meidät samaan kohtaan, johon ilmaisbussit olivat jättäneet meidät aiemmin. Kävelymme suuntautui keskustan halki Fløyen-vuoren juurelle, josta nousimme kaapelijunalla vuoren näköalapaikalle ihastelemaan Bergeniä ylhäältä käsin.

Pienen ihasteluhetken jälkeen reippailimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen toiselle vuorennyppylälle, sillä alkuperäinen kaavailtu reittimme oli suljettu maanvyörymän takia.

Norjalaiset nauttivat luonnosta ja liikkumisesta ihan eri tyyliin kuin me suomalaiset. Kaikkialta huomasi, että luonto on otettu osaksi elämää ja lapsiakin innostetaan nauttimaan luonnosta pienestä pitäen. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa varoitettiin vaikkapa häiritsemästä peikkoa. Mutta mitäpä tässä enempää pölisemään Norjan kauniista luonnosta. Kuvat kertokoon edes jonkin verran siitä, mitä tuli nähtyä ja koettua.

Alkää häiritkö vauva-dinosauruksia. Siinäpä pienimmille lapsille tehtävä etsiä dinosauruksia metsästä.

Pienen pieni muistikuva, että tässä olisi kirjoitettu jotain isosta hämähäkistä. Hämähäkkipelkoisena deletoin tämän viestin aivoistani sen siliän tien…

Siistejä grillauspaikkojakin löytyi matkan varrelta.

Ja luontoa kauneimmillaan.

Korkean paikan kammoisena teki tiukkaa istahtaa penkille, kun sen juurelta avautui näkymät syvälle alas. Mutta minä tein sen, istuin sydän kurkussa pienen ajan ihailemassa maisemia ja nuuskuttelemassa ilmaa. Melkoinen voittajafiilis sen jälkeen!

Taas uusi varoituskyltti. Pikkasen hankalaahan sitä oli näkymätöntä noitaa varoa.

Nämä peikot sentään oli helppo nähdä.

Kävelimme takaisin meitä odottavalle bussille vielä Bergenin kuuluisan, Unescon maailmaperintökohteisiin kuuluvan Bryggenin kautta. Vanhan rahtisataman puiset makasiinit olivat kiehtovia ja olisinkin mielelläni kävellyt hieman enemmän kapoisilla kujilla. Valitettavasti laivayhtiön järjestämällä retkellä sitä on sidottu liikkumaan muun ryhmän mukana, joten nämäkin kapoisat kujat jäi kävelemättä.

Tiesittekös muuten, ettei näille kujille ollut naisilla aikoinaan mitään asiaa? Sellainen käsky kuulemma oli, mutta johtui lienee siitä, että lähellä sijaitsi punaisten lyhtyjen kuja. Eri asia sitten, noudatettiinko kyseistä käskyä.

Tällä Bryggenin alueella sijaitsi aikoinaan keittiö, sillä tulenteko oli kielletty asunnoissa. Siitäkin huolimatta Bryggen on palanut monta kertaa (viimeksi 1950-luvulla), minkä takia varastorakennuksia on jouduttu rakentamaan uudelleen vanhan mallin mukaan.

Mitäkö pidin Bergenistä? Kaupunki oli ison tuntuinen, helppo kävellä ja plussaa siitä, että keskustasta pääsi helposti Fløyen-vuorelle. Pienellä tutkimisella päivän saa hyödynnettyä hyvin Bergenissä, eikä tarvetta laivayhtiön järjestämälle retkelle ole. Me halusimme kuitenkin helpon päivän ja takuun siitä, että laivayhtiö odottaa tai auttaa meitä, jos retkellä tulee jotain ongelmia. 52 euroa hengeltä tuo lysti maksoi, joten jokainen voi itse miettiä onko kävely keskustassa, kaapelijuna-ajelu, reippailu kauniissa luonnossa ja englanninkielinen opas maksetun rahan väärti. Meille se oli, sillä halusimme stressittömän ja kaikin puolin huolettoman loman.