Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ihka oikeaa elämää

Akuutti stressireaktio: Mitä nyt kuuluu ja tulevat pikkureissut

Helouta taas! Akuutti stressireaktio-diagnoosista alkaa olla nyt sellainen kuukausi ja ajattelin hiukkasen kertoa kokemuksia siitä, miten asian hoitaminen on edennyt ja mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Jos et tiedä, mistä tämä kaikki sai alkunsa, voit käydä ensin lukaisemassa postaukseni Traumatisoitunut nainen tässä, terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia. Kyseinen postaus aukeaa omaan välilehteensä.

Myönnän, että oma työterveyshuoltoni on hyvä, kun voimme käydä yksityisellä hoidattamassa itsejämme ja se kattaa myös erikoislääkärin käynnit tiettyyn pisteeseen saakka. Se lienee auttanut omassa tilanteessani, sillä tilanteeni saattaisi olla hieman erilainen jos tämä kaikki olisi kaatunut julkiselle puolelle. Nyt minusta otettiin yksityisellä puolella heti koppi ja onneksi työpaikallanikin tilanne alkoi aueta kunnolla esimiehille oman aktiivisuuteni myötä. Oma vikani tietty, kun yritin pitää itseni kasassa ja kärsiä hiljaa. Sehän se alkuperäinen virheeni olikin.

Anyway, ongelmaani tartuttiin heti tarvittavalla vakavuudella ja se on tuntunut helpottavalta. Joulukuun loppupuolen diagnoosin jälkeen olen päässyt asioimaan lääkärini kanssa kolmasti, yhden kerran psykologilla ja toinen saman psykologin kerta on tulossa piakkoin. Pelkäsin ennakkoon sitä, että olisin tilanteessa jotenkin pidättyväinen ja pitäisin psykologiani sellaisena, jolle en vaan pystyisi avautumaan, mutta jännästi sitä tuppasi pölisemään tunnin ajan ja itkeä tihrustin kunnolla tätä kaikkea tapahtunutta. Stressi ja huolet ovat vaikuttaneet joinain iltoina nukahtamiseen tai uniin ja sen turvaksi sain jokin aika sitten nukahtamislääkettä. Kaksi puolikasta olen tähän mennessä tarvinnut, joten onneksi tilanne on ollut öiden suhteen melkoisen rauhallinen tähän mennessä.

Minulla on ollut hyviä työpäiviä muutama, mutta todella pahoja päiviä välillä, sillä tämä ”turnausväsymys” on vienyt puhdin pois. Kun ihminen on käynyt läpi todella rankan jakson elämässään, ison spurtin tai vaikkapa juossut maratonin, haluaa yleisimmin sen jälkeen vähän aikaa vetää happea ja levähtää. Tuota mahdollisuutta minulle ei koskaan tullut ja tilanne tuntui vain kiihtyvän töissä, joten kamelin selkä katkesi tältä naiselta ja soppa oli valmis. Jos ei itse ole samanlaiseen tilanteeseen joutunut ei välttämättä voi ymmärtää, miksi ihmiselle voi käydä näin. Minäkin pidin itseäni vahvana mieleltäni, mutta toisin kävi.

Mites mieleni nyt? Minulla on pieni stressi koko ajan päällä. Tunnen sen kropassani joka solulla. En pysty rauhoittumaan totaalisesti, vaan kroppa on kireänä ja kotisohvalla istuessakin tuntuu vähän siltä, kuin olisin sammutustehtävälle lähtöä odottava palomies. Samalla olen kait hieman lamaantunut. Koulukiusaamisasian suhteen ei tarvitse olla tällä hetkellä ”sotatantereella” tai teroitella leijonaemon kynsiä, mutta valppaana tässä ollaan ja tietysti oman lapsen tukeminen ja rohkaiseminen vaatii energiaa. Silloin kun sataprosenttisia voimavaroja täytyisi löytyä töihin, arjen pyörittämiseen ja tukemiseen, on oma koti muuttunut silmissä toisenlaiseksi. Ennen tämä oli pakopaikka, arjen luksusta kaikesta huolimatta. Omaan kotiin sai paeta ulkomaailmaa ja rauhoittua. Tällä hetkellä en sitä oloa tunne.

Jos pitäisi antaa joku väri tälle kaikelle, olisi se harmaa. Työpaikka on tummanharmaa, koti vaaleanharmaa ja leppoisa oleminen jossain muualla olisi vihreää minulle. Sitä mahdollisuutta tässä arjessa ei valitettavasti ole. En ihan oikeasti tiedä, saanko tarvitsemani avun loppujen lopuksi,  mutta nuo harmaat värit haluaisin elämästäni pois. Haluaisin tuntea jaksavani eri malliin kuin nyt. Nauran ja hymyilen, välillä oikeastikin, mutta jotenkin vain jotain niistäkin puuttuu. Sen vaan sanon, että haluaisin pois kotoa omien rakkaitteni kanssa ja monia etätyöpäiviä taikka lyhyitä, leppoisia työpäiviä ilman jatkuvasti laulavaa sähköpostia. Sula mahdottomuushan se on.

Staycation, Tallinna ja Tukholma

Jotain minimaalista iloa sentään tähän arkeenkin on tarjolla. Vajaan parin viikon päästä teemme miehen kanssa pienen staycationin, kun suuntaamme Helsinkiin yhdeksi yöksi. Käymme katsomassa stand up komiikkaa Studio Pasilassa, syömme jossain ja yövymme uudessa Original Sokos Hotel Triplassa. Kauppakeskus Tripla ei ihan minun lemppareitani ole (muutaman kerran olen siellä käynyt ja todennut rasittavaksi paikaksi), joten tähän olotilaan  jokin rauhaisampi lähitienoo ja isompi huone olisi ollut mieleinen. Hotellin sijainti on kummiskin huippu liikkumisia ajetellen ja eiköhän sängyssäkin saa hyvät unet. Varasin vielä itselleni hotellihuoneeseen kylpynutun 5,50 euron hintaan, sillä kylpynutut on vaan se meikäläisen arjen luksus. Melkeinpä parasta ever, joten pienessä on tämän naisen ilot.

Vajaan viikon päästä Pasilan minilomasta pääsen vihdoin seilaamaan pikkuiseksi aikaa merille kun suuntaan Viking XPRS:n päiväristeilylle ja käyn tutustumassa kiinnostavaan Noblessnerin alueeseen Tallinnassa. Maaliskuun alkupuolella puolestaan on vuorossa Simple Mindsin keikka Tukholmassa ja sinne suuntaan viidenkympin villitystä potevan Sulo Vilénini kanssa kahdestaan. Yksi yö vietetään hotellissa ja enpä tiedä, kuinka paljon Tukholmaa ehdin tuossa ajassa kiertelemään. Mielelläni olisin lomaillut naapurimaan kaupungissa pidenpäänkin, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Muun suhteen kalenteri huutaa tyhjää tässä vaiheessa. Yritän tsempata sillä ajatuksella, että se mahdollistaa vaikka mitä, mutta aikas surulliseltahan se tässä vaiheessa näyttää, kun kroppa huutaa isompaa lomaa arjesta. Yksi Aasian kaukomatka maaliskuulta kariutui lopullisesti koronaviruspaniikin takia ja koska mitään ei ole tilalle ainakaan vielä ilmestynyt, niin harmittaahan se pikkuisesti. Pois kun olisi päästävä tästä hämmentäviä tunteita aiheuttavasta kodista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Näin reissattiin vuonna 2019 ja mitä suunnitelmissa vuodelle 2020?

Helouta vaan taas pitkästä aikaa. Otin joululoman ihan nautinnon kannalta ja sen varmaan huomasikin ne, jotka Instan stoorejani seurasi. Saman katon alla oli yhteensä kuusi aikuista ja viisi lasta, joista nuorin alle kolmevuotias, joten vilinää ja vilskettä riitti. Kaiken kukkuraksi Itä-Suomessa oli ihanasti lunta ja se viritti joulutunnelmaan. Miehen kanssa ehdottomaksi lemppariksi nousi pitkät saunaillat, jolloin saunoimme, istua tönötimme takaterassilla vilvoittelemassa ja ihailemassa lumista maisemaa sekä jäimme vielä pidemmäksi venyneen saunakeikan jälkeen istumaan takkatulen ja lukuisten kynttilöiden ääreen. Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta itselleni ainoa oikea joulunviettotapa on lumen keskellä ja rakkaiden ihmisten kanssa. Minusta ei ole viettämään joulua palmupuiden keskellä T-paita tai biksut päällä, piste.

Anyway, vuosi alkaa olla lopuillaan ja oli ihan kaivettava kalenteri ja katseltava, missä sitä tuli reissattua tänä vuonna. Aivan jokaiselle kuukaudelle ei reissuja tullut, mutta osa reissuista kulutti lomia ja lompakkoa siihen malliin, että välillä oli hyvä hiukkasen huiliakin. Siitä vaan lukasemaan meidän perheen menemisistä ja ensi vuoden tulevista matkasuunnitelmista.

Tammikuu

Vuoden ensimmäinen kuukausi meni aika paljon matkamessutouhuissa, koska satuin myös työskentelemään siellä kyseisenä viikonloppuna.

Helmikuu

Helmikuussa teimme perhematkan Yhdysvaltoihin. Lensimme Miamiin, vietimme siellä muutamia päiviä sisältäen visiitin Key Westiin ja sen jälkeen suuntasimme Itäisen Karibian risteilylle Celebrity Equinoxilla. Celebrity Cruisesin parvekehyteistä löytyy erilaisia matkustusluokkia ja vertailun tavallisen parvekehytin ja Concierge-luokan parvekehytin väliltä pääset lukemaan postauksestani Celebrity Cruises: kokemuksia Concierge-parvekehyttiluokasta.

Maaliskuu

Sen siitä saa, kun on vakituisissa päivätöissä ja lomaa piti säästää muuhun ajankohtaan. Maaliskuussa ei siis yhtikäs mitään muuta kuin töitä ja töitä, varsinkin kun missasimme skumppakamun kanssa Retroristeily vol 5:n.

Huhtikuu

Maaliskuun Retroristeilyn jäätyä harmillisesti väliin otimme skumppakamun kanssa hieman bileharmitusta takaisin 90’s miniristeilyllä Viking XPRS:llä. Vappuaattona sentään kävin laivavierailun turvin katsastamassa kaksi MSC Cruisesin laivaa, joista MSC Meravigliasta innostuin väsäämän postauksen Esittely ja kokemuksia MSC Cruisesin MSC Meraviglia-aluksesta

Toukokuu

Vakituiset lukijat tietävät, että meillä kotona asuu varsinainen Sulo Vilén, rakas mieheni, jolle iskee välillä hämmentävä nuukuus päälle. Niin kävi myös alkukeväällä, kun mieheltä oli vanhenemassa Viking Club veneitä kuuden euron edestä. Sitähän määrää ei passannut pistää häviten punaiselle firmalle, joten mies sitten keksi, että risteily oli varattava toukokuulle. Laivaostokset mukaan lukien hävittiin tuolla reissulla punaiselle varustamolle useita satasia, mutta eipä tuo paljoa miestä haitannut. Eipähän mennyt kuuden euron edestä veneitä vanhaksi ja sehän se tärkein juttu oli. Samalla mies pääsi toteuttamaan viidenkympin villitystään kun pääsi kuulemaan yhtä lempparibändiään, Poets of the Fallia.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa suuntasin Bon Jovin keikalle Tallinnaan. Postauksesta Testissä Tallink Siljan erikoisristeily: Bon Jovi Tallinnassa pääset lukemaan omat kokemukseni reissusta. Tuon lisäksi suuntasin vielä miehen kanssa Viking Linen kuuden tunnin piknikristeilylle, joka oli oikein mukava vaihtoehtoinen tapa perinteiselle terdellä istumiselle.

Heinäkuu

Heinäkuun kesälomamme oli melkoisen musiikkipainotteinen. Kuun alkupuolella lensimme miehen kanssa hääpäivämatkalle Chicagoon ja suuntasimme sieltä Milwaukeen, jossa kävimme Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konserteissa. Sen jälkeen palasimme vielä kolmeksi yöksi Chicagoon ja matkastamme sekä sen budjetista voit lukea postauksestani Budjetti: Mitä maksoi viikon matka Chicagoon ja Milwaukeen. Loppuloma menikin sitten kotimassa, kun otimme ilon irti vielä mökkeilystä Itä-Suomessa ja Pori Jazzeista Länsi-Suomessa.

Elokuu

Eipä muuta kuin kuuden tunnin piknikristeily laivafanien kanssa. Kävin minä elokuun aikana tosin päiväsaikaan tutustumassa kolmeen laadukkaampaan vaustamoon, Azamaraan, Ponantiin ja Hapag-Lloyd Cruisesiin. Kyseisistä laivavierailuista voit lukea seuraavista postauksista:  Laivavierailu Azamaralla, millainen kokemus ja varustamo, Esittelyssä Ponant ja tutkimusmatkajahti Le Dumont D’urville sekä Esittelyssä Hapag-Lloyd Cruisesin Europa 2, millainen kokemus?.

Syyskuu

Hupsista, ei yhtikäs mitään.

Lokakuu

Viidenkympin villitystä potevan mieheni päähänpisto. San Francisco, Kalifornia ja Phil Collinsin keikka samalla reissulla. Aivan upea matka ja tuli kyllä tarpeeseen tämän rankan syksyn keskelle.

Marraskuu

Marraskuussa meninkin sitten kunnolla risteilyjen merkeissä. Retroristeily vol 6, muutamia päiviä kotona, pressimatka risteillen Tukholmaan ja kirsikkana kakun päällä MSC Grandiosan neitsytristeily/pressimatka. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen risteily MSC Cruisesilla, ja kokemuksia varustamosta sekä esittelyn laivasta voi lukea postauksestani Risteilykokemus: MSC Cruisesin MSC Grandiosa. Eikä siinä kaikki, sillä marraskuun loppupuolella tein vielä miniristeilyn Eckerö Linen Finlandialla.

Joulukuu

Mitäpä sitä ei miehensä eteen tekisi. Joulukuussa 2016 suuntasin mieheni kanssa Manchesteriin katsomaan hänen ehdotonta lempparibändiään, Big Countrya ja tänä vuonna samaa bändiä lähdin katsomaan Dubliniin. Kyllähän sen pari tuntia jaksoi istua ravintolan sohvan nurkassa miehen jamittaessa onnessaan tanssilattian reunalla, sillä vastapainona oli muutama päivä Dublinin nähtävyyksiä kierrellen ja 100-neliöinen sviitti Radisson Blu Royal Hotel Dublinissa. Esittely ja arvostelu hotellista tulossa aikanaan.

Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan?

Tuleva vuosi 2020 on omalta osaltamme matkojen suhteen vielä totaalisen auki. Miehellä on hullu suunnitelma, mutta minä jälleen hangoittelen hieman vastaan ja saas nähdä, miten kyseisen suunnitelman käy. Heinäkuussa perheemme piti suunnata ökyjahtiristeilylle Ponantin uusimmalla aluksella, mutta se kaatui varustamon päätettyä peruuttaa kokonaan risteilymme. Odotamme rahoja tällä hetkellä takaisin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että olen todella pettynyt tapahtuneesta ja närkästynytkin. Kesästä voi kuitenkin tulla ihan mielenkiintoinen, sillä Aussikamu D tulee Eurooppaan kuukaudeksi. Tarkoitus olisi tavata jossain päin Eurooppaa ja saattaapi olla, että Aussikamun tuntien jotain ikimuistoista on taas tiedossa. Mistäpä sitä tietää, kuinka isosti kalenteri loppujen lopuksi täyttyykään ensi vuonna. Tyhjä kalenteri kun on pelkkiä mahdollisuuksia täynnä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Traumatisoitunut nainen, tässä terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia.

Helou. onhan tässä taas aikaa mennyt. Kiirettä on pitänyt ja jos ollaan rehellisiä, niin onhan tämä syksy ollut kaikkinensa semmoinen, että ihan pahaa on tehnyt välillä. Aiemmin kertomani koulukiusaamisasia vei loppujen lopuksi kaiken väännön myötä sellaiset pari kuukautta. Se oli perheemme sota suurta instanssia vastaan ja pidemmäksi venynyt sprinttijuoksu. Tuona aikana kävin tavalliseen tapaan töissä ja näyttelin reipasta toimistolla sekä kotona lapsille. Itkin lapsilta piilossa, milloin vessassa, milloin suihkussa, sohvan nurkassa lapsen ollessa yläkerrassa. Sitä tuskaa, mitä tunsin tuolloin on vaikea kuvailla. Se jäyti sisuskaluja, sai kropan tärisemään ja olon välillä toivottomaksi.

Kaikki se vääntö sinänsä kannatti, sillä nyt näyttäisi olevan lapsellamme paremmin asiat. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että paljon tullee vielä olemaan tehtävää asian kanssa ja en ole myöskään uskaltanut huokaista helpotuksesta. Jälkensä kaikki tapahtunut meikäläiseen jätti ja olikin rankan työjakson myötä vähän huonompi kombo. Se on nääs niin, että voimat ehtyi. Työ oli yhtä tahimista, vaikeammat työtehtävät oli jätettävä syrjään kun aivokapasiteetti ei vaan riittänyt. Yöunet oli semmossii ja tommossii, olin ärtynytkin, liikunta jäi ja kaikki oli vaan sellaista, että ison spurtin jälkeen teki mieli vain kävellä elämässä. Ei se kuitenkaan tässä työelämän paineessa onnistunut ja pakko oli varata lekuri, kun luulin kaikkien tuntemieni oireiden viittaavan orastavaan työuupumukseen. Eipä sitten tullut mieleen, että toisenlainen tuomio tulla tupsahtaisi. Akuutti stressireaktio ja kyljessä maininta traumaperäinen stressihäiriö.

Ihan itte tuunasin kuvaa.

Olen vihainen itselleni. Olen niitä ihmisiä, joka haluaa olla oman elämänsä rouva. Istua oman elämänsä junan ohjaamossa ja ihan itse päättää junan suunnan ja vauhdin. Nyt olen ollut viimeisinä aikoina elämäni junan matkustajana ilman mahdollisuutta vaikuttaa itse junan kulkuun ja sanotaanko vaan, että se karmaisee minua. Mieleni on heikko. En voinutkaan selvitä tästä kaikesta voittajana ja nyt on järkyttävän luuseri olo. Kait sitä pitäisi olla tyytyväinen, ettei mitään työuupumus- tai masennusdiagnoosia tullut, mutta mielessä on nyt tilapäistä vikaa ja se siitä. Paha pääkoppa. Huono, viimeisen myyntipäivän ylittänyt ja paha.

Että nuin. Anopille pitäisi väsätä perinteinen vuosikalenteri ja äidille ”tyttöni mun”-kirjanen. Blogin puolella Tukholman pressimatkan postaus odottaa, San Franciscon ja Chicagon lisäpostaukset on tekemäti, Dublinistakin voisi kertoa tarkemmin mutta pah, sanon minä. Sitä on vaan tuijottanut monasti ruutua hölmistyneenä ja tuntenut sielun syövereissä, ettei hyvälle tekstille näytä.

Mutta siitä Dublinista pikkuisen. Käytiin tosiaan miehen kanssa kahdestaan siellä itsenäisyyspäivän viikonloppuna, kun herra halusi taas käydä kattomassa lempparibändiään Big Countrya. Minähän tietty oman lehmän ojassa omaavana naisena hiukkasen junailin itselleni mieluisaa hotellihuonetta ja niinpä päädyttiin Radisson Blu Royal Dublinin 100 m²:n sviittiin. Teen siitä aikanaan paremman esittelyn ja arvostelen hotellin, mutta muutama kuva majapaikastamme ja Dublinista tähän väliin. Sen vaan sanon, että mukava kaupunki Dublin oli, ja olisin viettänyt siellä kyllä ainakin yhden päivän lisää.

Juu ja muuten jos joku miettii, voiko Guinnes maistua Dublinissa paremmalle kuin muualla, niin vastaus on kyllä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Haaveet kaatui, mitäs muutakaan!

Tadaah, tiedättekö sen sanonnan, että jokin asia on liian hyvää ollakseen totta? Yleensä se liittyy johonkin uskomattomattomaan diiliin ja siihen on vaan iskettävä kiinni. No, niinhän me löydettiin hyvä diili ja hankittiin siihen  oheen yhtä sun toista kun kaikki vaan näytti niin hyvälle. Mites sitten kävikään?

Minulla oli haisu. Todella vahva haisu siitä, että risteily Ponantin ökyjahdilla ensi kesänä ei vaan onnistuisi. Elokuisella pressikierroksella Ponantin Le Dumont D’urville -aluksella satuin vielä kyselemään varustamon edustajalta, että kuinka usein varustamon telakalta valmistuvat alukset myöhästyvät aikataulustaan. ”Ei saman alussarjan alukset myöhästy, sillä telakalla on jo niistä rakentamiskokemusta”.  Juu ei näköjään. Ei todellakaan meidän heinäkuussa 2020 valmistuva jahti myöhästy.

Diilien diili, ripaus luksusta

Telakalta juuri valmistunut luksusluokan tutkimusmatka-alus, joka lähtee Norjan Ålesundista ja seilaa neljän yön / viiden päivän risteilyn Tukholmaan. Hinta 440 euroa/hlö parvekehytissä. Matkan hintaan olisi kuulunut ruokien lisäksi mm. alkoholittomat ja alkoholilliset juomat, mukaanlukien samppanja. Pakkohan tuohon oli iskeä kiinni, sillä Ponant ei ihan edullisemmasta päästä ole. No, aateltiin sitten tarjota lapsillekin risteily ja ruvettiin katselemaan lentoja sekä hotellia jo sillä silmällä. Jonkin sortin tietämys hotellihinnoista ja lennoista oli, joten iskettiin sitten hyviin diileihin kiinni niidenkin suhteen.

Lennot neljälle henkilölle ja kaksi huonetta hotellista yhdeksi yöksi, kun niin hyvään non-refundable hintaan lähti. Kuinkas sitten kävikään?

Ålesundin telakalla näköjään ollaan pikkasen ripeämpiä kuin Turkkusessa ollaan Costa Smeraldan kanssa.

Hyvä asiakkaamme,

Otamme teihin yhteyttä ensi kesän Ponantin risteilyvarauksenne tiimoilta. Olemme saaneet varustamolta tiedon, että Le Jacques Cartier -alus tulee valmistumaan etuajassa ja aloittaa risteilyliikenteen pari viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Tämän vuoksi varaamaanne Ålesund-Tukholma -risteily 15.7.-19.7.2020 tullaan valitettavasti perumaan kokonaan.

Olemme keskustelleet Ponantin kanssa asiasta ja varustamo tarjoaa asiakkaillemme muutamaa erilaista vaihtoehtoa…

Niitä vaihtoehtoja me sitten rupesimme miehen kanssa punnitsemaaan ja päätimme pyytää siirtoa Kööpenhaminasta Reykjavikiin lähtevälle risteilylle. Eipä onnistunut sekään, sillä vapaita hyttejä ei omassa hyttiluokassamme ollut. Jahdilla olisi ollut perheellemme enää sviitti, jonka hinnaksi olisi alennuksella tullut neljälle yölle komiat 5 000 euroa ja rapiat. Ei kiitos.

Risteilykeskus on hoitanut tätä asiaa kiitettävästi ja ovat toimistolla yrittäneet löytää peruuntuneen risteilyn tilalle mahdollisimman hyvää ratkaisua kaikille. Ponant puolestaan on sinänsä asiallinen ja korvaa meidän peruuntuvat lennot sekä peruutetun hotellin, vaikka niitä ei ole varustamon kautta varattukaan. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ketutus unelmaristeilyn peruuntumisesta on jäätävä. Sen siitä saa, kun on samppanjaa ja henkilökohtaista palvelua rakastava prinsessa.

Tässäpä tuore kuva teille blogia kirjoittavasta First World Problems-prinsessasta. Kuva otettiin MSC Grandiosan risteilyllä ja tulostettiin odottamatta ja pyytämättä. Menin laivan photokaupan tiskille kyselemään pääsyä nettikuviini ja siellä he läppäsivät eteeni minusta viisi tulostettua kuvaa. Kieltäydyin kohteliaasti ostamasta niitä, koska olen hyvin kriittinen omakuviini, mutta tulin hetken päästä toisiin ajatuksiin. ”En  minä nyt ihan hirveän näköinen olekaan  näissä kuvissa. Koska olen jo vanha ja sitä koskaan ei tiedä, milloin kuolla kupsahdan, niin otan nämä kuvat. Mies voi sitten valita jonkun näistä kuvista hautajaisiini kynttilän viereen”.

Olisittepa vaan nähneet myyjän hämmentyneen ilmeen, mutta mitäpä sitä ei vaimo miehensä eteen tekisi. Eipähän herra Sulo Vilénin tartte metsästellä meikäläisestä kuvia hautajaisiini. Tuolla kaapissa ne kuvat odottavat käyttöä jos minusta aika jättää muutaman vuoden sisällä.

P.S.: Herra sitten  jatkaa viidenkympin villityksellä. Vajaan parin viikon sisällä on tullut varattua viisi keikkaa/konserttia, joista kallein on Elton John hintaan 651 euroa/2 lippua. Pikkasenhan minä nielasin. Oishan tolla summalla reissannut jo jonnekin päin Eurooppaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

 

 

Helouta vaan, elämän ehtoopuoli ja nyt mennään!

”Hei äiti, sä olet kaikkein keski-ikäisin keski-ikäinen, joka on koskaan elänyt keski-ikäisenä, koska sä selaat Facebookia samaan aikaan kun jumppaat ja katot vauvavideoita.”

Noin sanoi rakas kuopukseni kirkkailla hymyä sädehtivillä silmillään sellainen vähän yli viikko sitten, kun sätkin siinä samalla stepperillä menemään. Jotenkin nuo teinimme jaksavat muistutella meitä vanhempia keski-ikäisyydestä ja mikä parasta, oma äitinikin on muutaman kerran kauhistellut puhelimessa, kuinka hänen tyttönsä on jo lähes 50 vuotta. Ei meinaa uskoa sitä, koska olen niin sirmukka ja nuoren näköinen. Ehkäpä niin on hyvä, mutta kyllähän tuo numero kirpasee.

Että nuin, niin vaan tälläkin naisella pamahti taas yksi vuosi mittariin tuossa viime viikon perjantaina, vaikkakin pyöreisiin vuosiin on vielä aikaa. Voisihan sitä jo kriiseillä hieman, mutta se suurin kriisi taisi olla joskus kymmenisen vuotta sitten.  Kyllä siinä pari viiskymppistä kollegaa katteli kulmain alta aamukahveepöydässä meikäläisen 30+ vee ikäpuhinoita tuolloin, kun olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja menemään laatikkoon odottamaan kuolemaa elämän ollessa jo ohi.

Tässä sitä vaan porskutetaan edelleen hieman haparoiden, mutta itseensä omalla tavallaan tyytyväisempänä kuin ennen. Enää en ota samanlaista stressiä kodista kuin ennen ja jos koti ei nyt satu olemaan tiptopkunnossa joka ikinen päivä, niin mitäpä siitä. Teinit osaavat tarvittaessa laittaa itse ruokansa nykyään, joten töissäkään ei ole stressiä kirmata ovesta ulos kolmen jälkeen, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla jäädä sorvin ääreen hieman pidempään. Tai käydä vaikka miehen kanssa pikkutreffeillä tarvitsematta kutsua lastenhoitoapua paikalle.

Ah tätä vapautta. Ja kyllä, olen myös tyytyväinen ainakin vielä omaan fyysiseen olemukseen ja terveyteen, vaikkakin tiettyjä probleemia on jo alkanut iän myötä tulla. Pari valittua sanaa minusta siitä olisi, mutta näillä mennään. Keski-ikäisyydellä on hyvät ja huonot puolensa.

Mites Retroristeily vol 6 sujui?

Anyway, ikävuosi vaihtui mukavasti Mariellan kyydissä Retroristeilyllä ja eihän se valitettavasti ihan putkeen tällä kertaa mennyt. Risteily alkoi buffetin ruoka- ja juomatarjonnasta nauttien, jonka jälkeen käyvimme skumppakamun kanssa shoppailemassa ja päädyimme hyttiin avautumaan elämästä pidemmäksikin aikaa. Kyllähän me kävimme hieman bilettämässä yökerhossa ja discon puolella, mutta sanotaanko vaan, että skumppakamun pieleen mennyt juhlanesteytys aiheutti illan loppumisen melko aikaisin ja verotti toisenkin päivän fyysistä jaksamista. Pääsimme me sentään tanssimaan ihan eri malliin paluumatkalla.

Retroristeilypakettiin kuului kaksi pakollista ateriaa, joista toinen oli brunssibuffet. Päivällinen/illallinen oli mahdollista nauttia The Buffetin tai À la carten puolella ja me olimme valinneet tuon menomatkan buffetin. Paluussa nautimme päivällisen Ocean Grillissä ja kasvissyöjänä tilasin ainoana kasvisvaihtoehtona uuden Moving Mountains burgerin, jonka pihvi muistutti koostumukseltaan ja valitettavasti maultaan lihaa, vaikka olikin ihan vegetuote. Niin vaan kävi, että pahaa teki ja pahasti. Lihaa syövä skumppakamu maistoi pienen palan burgeristani ja tyrmäsi samaan malliin liian lihaisan maun.

Ei auttanut muuta kuin pyytää henkilökuntaa paikalle tuomaan juustolautanen kaveriksi. Siellä minä sitten vetelin varpaanvälijuustoja ”lihaisan” pihvin kanssa ja yritin syödä sen minkä pystyin. Olpahan sellainen kokemus tuo Moving Mountains, että minun suuhuni se ei koskaan enää eksy.

Loppuvuoden reissut, nyt mennään!

Että nuin. Hyvitys traumaattiseen burgerikokemukseen tuli vajaata viikkoa myöhemmin, kun suuntasin torstaina jälleen m/s Mariellalle ja pääsin nauttimaan À la carte-ravintolan tarjonnasta. Kyseisellä Viking Linen järjestämällä lehdistömatkalla tuli tutustuttua useampaankin museoon ja täytyy myöntää. että näin Tukholmasta muutamassa tunnissa paljon enemmän kuin koko elämässäni. Ja minä sentään olen käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti vuosittain vuodesta 1977. Hävettää ihan järkyn vietävästi.

Mitäs muuta? Tällä hetkelllä olen jo Hampurissa, jossa hyppään MSC Cruisesin uusimman aluksen, MSC Grandiosan kyytiin. Vähän yli kolme päivää aikaa hankkia kokemuksia minulle entuudestaan reissaamattomalta varustamolta, joten pysykeehän somessa kuulolla. Instagram laulaa varmasti ja toivon, että pääsen netin turvin päivittämään myös Facebook-sivuja.

Eikä siinä muuten vielä kaikki. Eckerö Linen Finlandialla pitäisi pyörähtää tuossa parin viikon sisällä ja oma Sulo Vilénini jatkaa viidenkympin villityksensä kanssa. Uusia konsertteja on varattu ja tullaan varaamaan koko ajan, joten joulukuun alkupuolella pitäisi suunnistaa Dubliniin kuuntelemaan miehen lempibändiä. Kyseinen bändi ei kolahda minuun sitten pätkääkään, mutta mitäpä sitä ei oman miehensä eteen tekisi. Jotain hyvitystä sentään on tulossa, sillä tulpahan varattua 100 m²:n sviitti majapaikaksemme. Eiköhän sitä kestä parisen tuntia vähemmän siedettävää musaa tuosta hyvästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.