Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ihka oikeaa elämää

Kotikuulumisia ja matkasuunnitelmia, niitä risteilyjäkin

Long time no see muruset! Niin se vaan koronarajoitusten tuoma matkattomuus näkyy tässäkin blogissa, joten eipä ole ollut paljoa kirjoitettavaa. Meidän perheessä otettiin melko rauhallisesti rajoitusten aikana varsinkin, kun nuorin lapsistamme joutui odottamaan omaa rokotustaan keskikesälle saakka. Onneksi nyt sentään ollaan tuplarokotettuja koko kööri, joten matkojakin on innostunut katselemaan ihan eri tyyliin. 

Anyway, onhan tässä pikkuisia reissuja tehty ja jotain on tulossakin, joten mitäs meikäläiselle kuuluu ihan oikeasti ilman kauniita kukkasia ja tarkoin aseteltuja kuvia?

Tiukka syksy

Juu, onhan tää ollut aikamoista säätämistä kesälomien jälkeen. Duunissa kuviot muuttui sekä muuttuu melkoisesti tässä syksyn aikana ja onhan siinä ollut pikkuisen totuttelemista. Yhteen aikaan ei lähestulkoon kukaan työpaikallamme itse asiassa tiennyt, mitä tulee tekemään töikseen ja millaisessa kokoonpanossa jatkossa, joten olipahan muutama otsasuonen tykytys menneiden viikkojen aikana havaittavissa. Homma ei ole vieläkään valmis, vaan kaiken kukkuraksi tässä on työpaikalla muutto edessä, joten kiirusta pitää seuraavat viikot. Ei kyllä olis aikaa ja energiaa ruveta kyseiseen rumbaan, joten saas nähdä millaisena viivana meikäläisen suu aamuisin alkaa olla. Samoissa tehtävissä sentään saan jatkaa ja työparikin pysyy samana.

Nolo tunnustus

Juups, meikäläisellä on salaisuus. Kun on sokea lepakko niin sitten on. Vahva likinäkö (-10) on vuosien saatossa tehnyt tehtävänsä ja tuossa muutama vuosi sitten aloin kiinnittämään huomiota siihen, että silmien väsyessä aloin nähdä kaiken kahtena. Lampsin parisen vuotta sitten lekuriin ja tuomio oli melkoinen. 

Piilokarsastuksessa silmänlihakset tekevät kokoajan töitä pitääkseen katsottavan kuvan yhtenä. Esimerkiksi väsyneenä yhtenä näkeminen voi olla hankalaa.

Piilokarsastus saattaa ilmetä juuri silmien väsymisenä, päänsärkynä ja väsyneenä kuvan kahtena näkemisenä tai esimerkiksi lukiessa rivien hyppimisenä.

-piilolinssioptikko.net

Että nuin. Piilokarsastushan minulla, mutta eipä mikään pieni piilokarsastus, vaan ongelma on kasvanut vuosien saatossa sen verran pahaksi, että leikkausjonossa on oltu huhtikuusta 2020 saakka. Onneksi on valoa tunnelin päässä ja jos hyvin käy, leikkaukseen pääsen vielä tämän vuoden puolella. Tulen kertomaan kokemuksia karsastusleikkauksesta sitten myöhemmin, mutta melkoisen jännä paikka se tulee meikäläiselle olemaan. Minun on vaikea kestää sitä ajatusta, että silmiini kosketaan.

Näin sitä hoidetaan selfiet nykyään silmän väsyttyä. Känny toisen silmän eteen.

Tallinna, aina niin ihana ja aina jotain uutta!

Ulkomaan matkailun saralla tapahtui jo viime kuussa, kun pääsin käymään Tallinnassa Eckerö Linen, Tallink Siljan, Viking Linen, Visit Tallinnin ja Visit Viron yhteisellä pressimatkalla. Matkalla juhlimme Viron uudelleenitsenäistymisen 30-vuotispäivää ja olipahan upea reissu. Majoituimme uusitussa Tallink City -hotellissa ja tutustuimme Tallinnan uutuuksiin, kuten Tallinnan laululavalle rakennettuun uuteen vierailijakeskukseen, Noblessnerissa sijaitsevaan Igluparkiin ja Patarein merilinnoitukseen avattavaan Kommunismin uhrien museoon + kansainväliseen tutkimuskeskukseen.

Uutta Tallinnassa on myös kansainvälisille risteilijöille tarkoitettu risteilyterminaali, jossa on mukava terassi näköalapaikkoineen ja ravintoloineen. Terminaalin nurkilla olevalta rantapromenadilta voi bongailla kansainvälisiä risteilijöitä.

Mitä kuuluu risteilyrintamalle?

Sulo Vilén oli taas vauhdissa elokuun alussa, kun sekä passi että Viking Linen 72 venettä (arvo 72 senttiä) olivat menossa vanhaksi. Pakkohan sitä oli tietty edes pieni merimatka varata ja niinpä suunnistimme passin viimeisenä voimassaolopäivänä Viking XPRS:n päiväristeilylle. Eipähän Viikkari saanut häivytettyä 72 senttiä mieheltä, mutta tienasi itse meidän rahoja yli 500 euroa. Joskus täytyy ihmetellä tuota minun mieheni logiikkaa, mutta minä pääsin nauttimaan merimatkasta ja rakastanhan minä tuotakin piirrettä miehessäni.

Kippis! Pikku vinkki teille muuten muruset. Viking XPRS:n keulassa sijaitsee neljä 17,5–23,0 m²:n kokoista Lyx Seaside Premium-hyttiä, joista reunoilla olevat hytit 6102 sekä 6202 ovat niitä isompia. Hyteissä on muhkea parivuode, vuodesohva kahdelle lapselle sekä minibaari, jonka antimet kuuluvat luonnollisestikin hytin hintaan. Erinomainen hyttivalinta päiväristeilyllekin.

Muutoin Itämeren risteilyrintamalla on ollut hiljaista, joskin marraskuussa käymme pyörähtämässä Viking Gracella ja ensi vuoden keväälle on varattu risteily uudella ja upealla Viking Glorylla. Sen verran kuitenkin meikäläisen risteilyhammasta kolottaa, että jokunen matka varmaan tuonkin lisäksi laivoillamme tulee. Saas nähdä, milloin tulee painettua varausnappulaa. Oishan se kiva käydä Tukholmassakin.

Kansainvälisten risteilyjen osalta tilanne näyttää melko mukavalle, sillä ensi vuodelle olemme varanneet kaksi kansainvälistä risteilyä ja onpahan melkoiset reissut tulossa. Kesäkuussa teemme 12 päivän pituisen pohjoisen Euroopan risteilyn ja tuolla risteilyllä käymme aivan Pohjois-Norjassa. Marraskuussa puolestaan ylitämme Atlantin Euroopasta Yhdysvaltoihin ja risteilyllä on pituutta komeat 15 päivää. Ihan suoraan ei sentään Jenkkilään seilata, vaan matkan varrella pysähdytään mm. Portugalissa, Azoreilla ja Bermudalla.

Risteilyt. Paras tapa lomailla ja liikkua paikasta toiseen.

Eikä siinä muuten kaikki. Ennen edellä mainittuja risteilyjä olisi suunnitelmissa piipahtaa jossain päin ulkomaita ja onhan tässä jo jotain pikkuisen varattuna, mutta epävarman koronatilanteen ja mahdollisen silmäleikkauksen takia en kovin suuresti usko matkan onnistuvan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivämatka Iso-Syötteelle ja Ouluun, miten meni?

Sviittejä, luksusta, ökytimantteja ja romantiikkaa, siitä hääpäivämatkan piti olla tehty. Kuinkas sitten kävikään?

Kyllä se välillä hieman ihmetyttää, miten vahvoja onnen tunteita ja syvää rakkautta voi tuntea omaa miestään kohtaan vielä 23 vuoden yhdessäelon jälkeenkin. Miten voi vieläkin rintakehässä tuntua sellaista onnenhyrinää omaa kultaa katsellessa ja jokaisen solun haluta olla lähellä toista. Kyllä mää vieläkin haluan kaivautua kainaloon ja vaihdella pusuja vaikka keskellä Prismaa ja tiedättekös mitä, eipä tuota minun miestäni moinen haittaa. 23 vuotta on kyllä melkoisen iso aika näin vahvoille tunteille. Sen siitä saa, kun on tehnyt oikean valinnan aikoinaan eikä ole tyytynyt yhtään vähempään.

Juu, mitäpä sitä enempää hehkuttelemaan. Juhlittiin 20-vuotista avioliittoa parin yön verran pikkuisen paremmissa puitteissa tunturihotelli Iso-Syötteellä ja mökilleni palattiin Oulun kautta, jossa yövyimme vielä yhden yön Break Sokos Hotel Edenissä. Suunnitelmissa oli rakkauden täyttämä luksusyöpyminen hyvin ilmastoidussa hotellissa, uuden vihkisormuksen sujauttaminen sormeen upeissa maisemissa kera kuohujuoman ja lopuksi vielä ihania hetkiä Oulun Edenin hehtaariparvekkeella lempeän kesätuulen hyväillessä ihoa. Jah, eipä se nyt ihan niin mennytkään.

Hotel Iso-Syöte ja Feeniks-sviitti, olipahan kokemus!

Meikäläinen tosiaan odotti innolla Hotel Iso-Syötettä ja sen Feeniks-sviittiä, sillä sviitistä löytyi kaipaamani poreamme sekä kaksi erilaista saunaa ja takka. Saavuttiin hotellille kolmen maissa ja marssittiin huoneeseen odottavaisin tunnelmin. Kylläpä kuulkaas lävähti päin nassua sellainen lämpö huoneesta, että oli pakko kierrellä ympäri huonetta ilmastointinappulaa ettimässä. Eipä semmoista ensi hätään löytynyt, joten ei auttanut kuin kääntyä käytävällä olleen kerrossiivoojan puoleen ja kuulla sanat, joita ei todellakaan haluttu kuulla.

”Ei ole. Isot ikkunat lämmittävät huonetta ja automaattinen ilmastointi on niin tehoton, ettei se jaksa pitää huonetta viileänä. Ilmalämpöpumppu on tulossa ensi viikolla”.

Sanotaanko vaan, että tuo minun mieheni on helposti hikoilevaa sorttia joten voitte uskoa, että kahden päivän matkamme sai hyvin ikävän käänteen. Huoneen lämpötila oli yli 27 astetta eikä huoneeseen tuotu pieni tuuletin ja jääkippo paljoa tuonut asiaan apua. Miehen sanoin ”hengittäminenkin toi hikikarpalot otsaan” ja kun meikäläiselläkin alkoi pelkkä istuminen nostattamaan lämpötilaa, alkoi nenääni kaivautua isomman puoleinen herne.

425 euroa yö. Sen me maksoimme siitä, ettei huoneessa ollut onnistunutta valaistusta, täydellisiä neuvoja vehkeisiin tai toimivaa ilmastointia. 425 euroa siitä, ettei kuumassa huoneessa innostanut lämmittää saunaa tai polttaa puita takassa. Juu ja maisemiakaan ei voinut ihailla, sillä ikkunaverhot oli pidettävä kiinni estämässä lämmönnousua huoneessa ja toisaalta eipä meidän sviitin ikkunoitakaan oltu tuunattu peilikalvolla. Siinä missä alakerran Karhunpesä-sviitissä oleskelijat pystyivät nauttimaan huoneessa olostaan katseilta suojassa, oli meidän ikkunat ns. normaalit ja suorastaan näyttämöllä olevaan poreammeeseen oli suora näköyhteys viereiseltä kalliolta. Ei auttanut kuin olla ajattelematta törkeää hintaa tuosta kombosta ja ruveta lyömään huumoria kaikista pienistä vastoinkäymisistä.

Olin maininnut sviittiä varatessani, että juhlimme 20-vuotishääpäivää koska halusin testata, huomioiko hotelli mitenkään juhlapäiväämme. Saimme ilmaisen skumpan, viinirypäleitä ja suklaata sekä henkilökohtaisen tervehdyksen, siitä pisteet hotellille.

Juu, hyvä ruoka, parempi mieli. Haettiin hotellin Hilltop-ravintolasta ruokaa huoneeseen ja lipitettiin kaveriksi pikkuisen viiniä Iittalan laseista. Vitsailtiin kerrassaan jaskasta tilanteesta ja yritettiin hakea kaikkea positiivista. Me oltiin nyt hääpäivämatkalla ja voitiin joko ottaa siitä kaikki irti tai sitten tarttua jokaiseen negatiiviseen asiaan niin huoneessa, kuin koko lomassa. Läppästiin poreamme päälle ja istuttiin poreisiin.  Joku sentään oli osannut tilata huoneeseen tasokkaamman poreammeen, vaikkakin meikäläisen berberiin tökkäsi toisena iltana suutin, joka oli irronnut ja kääntynyt ylösalaisin. Kuinka sattuikin. Pistettiin me sentään vielä iltasella höyrysauna päälle ja poltettiin pari puuta takassa. Isompaa liekkiä ei tehnyt mieli väsätä.

Seuraavassa päivässä, hääpäivässä, oli oma tunnelmansa, vaikka sää näytti vähemmän parhaat puolensa. Luovuttiin uhkaavan näköisten pilvien takia isommasta vaelluksesta ja käveltiin vain pikkuinen lenkki hotellin lähimaastossa sateen kastelemina. Kun sitten vähän ennen kahta sää näytti jälleen siltä, että niskaan tulisi vettä oikein kunnolla, päädyttiin istumaan lähikalliolle maisemia ihailemaan. Sormuksen ehdin juuri laittaa sormeeni, mutta heti sen jälkeen alkoi sataa kunnolla ja skumpat lipitetiin sateelta ja lähestyvältä ukkoselta suojassa jonkun pienen mökin terassilla. Me taas revittiin tilanteesta huumoria, sillä eipä sitä muutakaan oikein voinut.

Näin ekana iltana. Aurinko paistoi ja sää oli kuin unelma.

Meikäläisen uusi timanttivihkisormus Iiro Suokolta tilattuna. Sen verran näyttävä tapaus omasta mielestäni, että tilasin perästä Suokolta siihen kaveriksi uuden kihlasormuksen. Uusi kihlasormus valmistuu toivottavasti vielä tässä kuussa.

Mies yllätti minut vielä upealla Tammi Jewelleryn ”Yhdessä Together” korulla, jossa on henkilökohtainen kaiverrus.

Hääpäivän illallinen me syötiin hotellin Hilltop-ravintolassa ja täytyypi myöntää, että keittiön annokset olivat oikein onnistuneita. Mies nautti maistuvan annoksen poron paahtopaistia ja meikä veteli kasvisvarrasannoksen. Loppuilta menikin sitten sitten jälleen huoneen poreissa ja kahdessa eri saunassa.

Break Sokos Hotel Eden, aikamatka 90-luvulle

Hääpäivämatkan kolmantena päivänä suunnattiin Ouluun ja vaikka tasoomme olisi enemmän sopinut toisenlainen hotelli, kaipasimme nimenomaan merimaisemia parvekkeelta ja siksi yövyimme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt ja suoranainen aikamatka 90-luvulle, mutta maisemat parvekkeelta sekä napakoiden löylyjen sauna korvasi asian. Vaikka ilmastoinnin virkaa sviitissämme toimitti kattotuuletin ja kovaa ääntä pitävä liikkumaton lattiatuuletin, ei sekään haitannut sillä parvekkeella tuuli niin lujaa, että meikäläisen piti ihan iltasella heittää tuulitakki päälle. Lierihatusta oli turha haaveilla ja skumppalasiakaan ei voinut laskea pöydälle. Ja taas revittiin huumoria tilanteesta. Olisinhan minä voinut taas kehitellä jonkun herneen poikasen nenääni, mutta en enää jaksanut. Hyvä niin.

Anyway, teen erillisen arvostelun Hotel Iso-Syötteestä ja sen Feeniks-sviitistä myöhemmin. Sen voi sanoa jo kuitenkin tässä vaiheessa, että on hyvin harmi kun hotellilla on henkilökuntavajausta ja upea design ei aina tarkoita käytännöllisyyttä. Hotellissa on paljon potentiaalia ja sinänsä sviitin koko ja varustelu huomioon ottaen yli 400 euron hinta ei ole paha silloin, kun ilmastointi pelaa ja ikkunoihin on asennettu peilikalvot. Kyllä sitä korkeampia hintoja maksetaan Suomessa pienemmistäkin huoneista. Koska Suomi.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

20-vuotishääpäivä on vihdoin käsillä. Miten me sitä juhlimme?

Kyllä se vaan pystyi kuulkaattes olla vaikea yksi hääpäivän juhlapaikan pohdinta. Kun hulppea ulkomaanmatka näytti vaihtuvan koronan takia koto-Suomeen, alkoi tämä nainen tulla kevättä myöten epätoivoiseksi. Miksi?

Koska ei missään nimessä Helsinki, sillä minua ei innostanut viettää sitä The Hääpäivää omilla kotikulmilla Helsingissä. Eipä juhlapaikkana saanut myöskään olla pikkuinen lasi-iglu lasi-iglujen täyttämällä alueella taikka mökki, sillä minua ei nääs kiinnostanut väsätä miehen kanssa aamiaista taikka illallista ja täytellä tiskikonetta.

Hotelli siis piti olla ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Tarpeeksi tasokas sellainen, hyvää palvelua, huomattavan iso silmää miellyttävä huone, luonto-/merimaisemia, sauna, poreamme ja mielellään parvekekin. Kun nuo kaikki ympättiin yhteen ja todellakin poistettiin mökkimajoitukset alkoi tarjonta hupenemaan. Koska Suomi ja heinäkuu.

Kyllä kuules monta iltaa vietin koneen ääressä ja palasin aina kahteen eri vaihtoehtoon 20-vuotishääpäivän viettopaikaksi. Enpä uskonut sitä, että vääntäisin lohdutonta itkua yhden vaivaisen majapaikan takia, mutta jännästi koko homma meni nahkan alle pahemman kerran toukokuussa. Se kertoo jo jotain, että itkun seassa lipittelin suruuni muutaman lasin viiniä ja katselin telkusta Tohtori Paisetta, sellaista ohjelmaa, jonka katselua olen vältellyt kuin ruttoa. Jännästi tuli toljotettua sitäkin sitten, sen yhden ainoan kerran. Koska The Sviitti oli menetetty.

Ei nääs olisi  pitänyt arpoa ja miettiä, jos jää kaipailemaan jotain hotellia tai sen huonetta, mutta juuri tuon arpomisen takia meikäläinen missasi sisustukseltaan sen The Sviitin. Hotelli Iso-Syötteen Karhunpesä-sviitti meni jollekin toiselle ja pettymys oli melkoinen. Kuru Resort ei ollut varattavissa ja Hotelli Iso-Syötteellä oli tarjolla enää sellaisia sviittejä, jotka eivät ihan kolahtaneet tähän naiseen. Kotkanpesän sisustus ei napannut, Aurora-sviitit olivat liian pieniä ja Feeniks-sviitin sisustusta pidin sellaisena, että näin siellä mielikuvissani Henry Saaren parhaimpina päivinään istumassa Speedot jalassa poreammeen reunalla. Ei siis jatkoon sekään sviitti, sillä  Speedot ja Henry Saari ei vaan kuulu edelleenkään mun lemppareihin.

Että nuin, olimme siis majapaikatta ja pelkona oli se, että jäisimme kokonaan ilman luksuksenomaista majoitusta ellemme löisi pian kiinni edes sitä toiseksi parasta majoitusta. Siitä se 20. hääpäivän kuvio sitten alkoi muodostumaan ja nyt on aika paljastaa meidän matkasuunnitelma tälle hääpäivälle.

20. hääpäivä: Minimini road trip Suomessa

Olen nyt pyrkinyt häivyttämään Henry Saari-mielikuvani, sillä majoitumme pari yötä Hotelli Iso-Syötteen Feeniks-sviitissä, josta löytyy poreamme ja kaksi eri saunaa. Olen ilmoittanut varausta tehdessä juhlivamme 20-v. hääpäivää, joten nyt sitten testataan hotellin taso. Maksamme itse majoituksemme enkä ole missään muotoa kertonut blogistani, joten nyt nähdään se, miten ”tavalliset” asiakkaat huomioidaan. Edellä mainituista syistä en myöskään linkkaa tähän postaukseen hotellia tai sen huonetta.

20-vuotisen avioliiton kunniaksi vihkisormukseni päivittyy astetta hienompaan ja uusi sormus on teetätetty Iiro Suokolla Tampereella. Uuden sormuksen sujautan vasempaan nimettömään tunnilleen tasan 20 vuoden päästä vihkitilaisuuden alkamisajankohdasta, paikka Iso-Syötteellä on vielä auki.

Road trippejä rakastavan mieheni toiveesta suuntaamme mökkini sijaan Ouluun, jossa yövymme yhden yön. Minä puolestani saan kaipaamani merimaisemat ja ison hehtaariparvekkeen, kun majoitumme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Olemme hyvin tietoisia siitä, että hotelli on sisustukseltaan vanhahtava, mutta hotellivalinnassa painoi todellakin merimaisemat ja parveke + sauna, mikä ratkaisi Oulun hotellivalinnan.

Illalla pääsemme vielä nauttimaan livemusiikista, kun käymme Meri-Oulun kesäteatterissa katsomassa ”SINÄ OLIT TÄHTI”- musiikkikomediaa. On sitä odotettu, ihka oikeaa teatteriesitystä.

Että nuin. Huomenna tosiaan starttaamme hääpäivämatkallemme ja toivon mukaan reissu on kaikin puolin onnistunut. Päivittelen Instastooreihin tunnelmia ja jos jotain kiinnostaa tietää, millaiset häät meillä oli 20 vuotta sitten, postauksessa Meidän häät 7.7.2001 on muisteloita onnen täyttämästä päivästämme.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kyllä minä mieleni pahoitan: 20 v. hääpäivämatkan yllä tummia pilviä

Minulla on ongelma ja ongelman nimi on hääpäivä. Eikä muuten ole mikään perushääpäivä, vaan 20. hääpäivä.

Eipä siinä muuta, mutta minulle hääpäivä on ollut aina hyvin spessujuttu ja hääpäivää pystyy oikeasti juhlimaan vain hääpäivänä, eikä päivä tai kuukausi sen jälkeen taikka sitä ennen. Hääpäivän juhlinnan esteenä voi olla vain pakottava syy kuten kuolema, hautajaiset, megalomaaninen remontti tai oma synnytys. Yleisimmin hääpäivää vietetään melko komeasti jossain päin maailmaa ja menneinä vuosina kohteinamme on ollut mm. New York, Bangkok, Gardajärvi, Stuttgart, Alpit, Chicago, Espanjan aurinkorannikko, Varsova, Budapest ja Praha.

Näin heinäkuussa 2016. Juhlimme hääpäivää matkustamalla Alpeille. Majoituimme mm. hulppeassa viiden tähden Grand Hotel Kronenhofissa ja varsinaisena hääpäivänä Gardajärvellä Villa Nicolli Romantic Resortissa. Hotelli ei mikään luksushotelli ollut, mutta palvelu päihitti 6-0 monet luksushotellit. Siinä vaiheessa, kun hotellin sommelier toi huoneeseemme tervetuliasiksi tilaamamme hedelmät ja skumpan, esitteli valitsemansa viinin, avasi pullon ja tarjoili juoman meille, tiesimme hotellin huomioivan hääpäivämme varmasti. Se olikin sitten jo yllätys, että saimme rakastavaisten spessukohtelua koko majoittumisemme ajan.

Heinäkuussa 2019 juhlimme hääpäivää komeasti Yhdysvalloissa. Kävimme Milwaukeessa Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konsertissa, joiden jälkeen palasimme lähtökaupunkiimme Chicagoon muutamaksi yöksi. Majapaikkanamme tuolla matkalla oli mm. Hiltonin Curio Collectionin LondonHouse Chicago ja sen 37 m²:n kokoinen yhden makuuhuoneen Vista Suite.

Koronatilanne on luonnollisestikin vaikeuttanut matkustamista ja tullee vaikeuttamaan edelleen. Viime kesänä hääpäivää tuli juhlittua olosuhteiden pakosta muutaman viikon myöhässä Kolilla, mutta tälle kesälle paikka on edelleen hakusessa. Kova halu olisi juhlia 20. hääpäivää hulppeasti ulkomailla, mutta alkaa vahvasti tuntua siltä, että kotimainen kohde on se ainoa vaihtoehto. Koska koronatilanne.

Näin Kolilla heinäkuussa 2020. Eipä tarttenut T-paitasillaan hillua ja vettäkin sateli. Kuinkas sattuikin.

Tasokas majoitus, luksustakin. Neliöitä tarpeeksi, sauna on must, poreamme ja kunnon parveke/terassi plussaa. Näkymiä pitää olla ja mielellään merelle, ei järvelle. Palvelun pitää olla erinomaista ja kaiken vaan täydellistä hääpäivän juhlintaan, koska 20. hääpäivä.

Havsviddenin kalliohuvilat tai muutamat muutkaan veden äärellä olevat majoitukset eivät ole vapaana haluamanamme ajankohtana. Muutama ”luksustasoinen” mökki olisi ehkä vuokrattavissa Lapissa, mutta heinäkuussa ulkoterassilla oleminen/ulkoporeammeesta nauttiminen saattaa olla hiukkasen hankalaa pistävien örkkimörkkien takia. Meren äärellä oleva tasokas majoitus The Barö Inkoossa olisi vielä vapaana meidän ajankohtanamme, mutta lähes 700 euron hinta yöltä tuntuu tässä vaiheessa kotimaan majoituksesta liikaa.

Itseäni miellyttäisi hieman Hotel Iso-Syöte ja sen Karhunpesä-sviitti, mutta peruutusehdot eivät paljoa naurata. Peruutusoikeutta ei ole ja mahdollisuus ajankohdan siirtoon toki on, mutta hinta onkin sitten jotain muuta ajankohdan mukaan. Matkavakuutuksesta saisi rahansa kenties takaisin sairastapauksen tullessa, mutta tässä koronatilanteessa tuollaiset peruutusehdot saavat minulta tiukan ”ei jatkoon” -tokaisun.

Isomman kiinnostuksen kohteena tällä hetkellä onkin kesällä avattava Kuru Private Resort, joka ei ole vielä varattavissa. Uusissa kohteissa on kuitenkin aina oma ongelmansa. Toimiiko kaikki, onko paikka sittenkään niin luksusta kuin annetaan ymmärtää ja kannattaako arvostelemattomasta majoituksesta tosiaan maksaa alustavien tietojen mukaan alkaen n. 1 000 euroa kahdelta yöltä? Raha ei ole se ongelma, mutta takaraivossa valitettavasti monesti raksuttaa se, että samalla rahalla saa niin paljon enemmän vastinetta ulkomailla ja hääpäivän juhlijoitakin muistetaan paljon enemmän kuin Suomessa.

Decisions, decisions ja 7.7.2021 hääpäivän The Majapaikka on vielä löytämättä. Suomessa on se ongelma, että heinäkuu on lomakuu ja kiinnostus kotimaan majoituskohteisiin on suurta. Kohta olemme varmaan täysin majapaikattomia.

Anyway, tähän loppuu vielä pienoinen paljastus huonoimmasta hääpäivän juhlinnasta ever:

Olin synnyttänyt hieman aiemmin, joten hääpäivää juhlittiin luonnollisestikin kodin rauhassa. Söimme juhla-aterian ja vietimme siinä iltaa ihan rauhassa. Mies oli ostanut uuden kotiteatterilaitteiston, joten hän sitten innostui asentelemaan sitä yömyöhään. Huomautin miehelle siitä, että onko sitä pakko hääpäivänä asennella, joloin mies katsoi kelloaan ja totesi sen enempää ajattelematta, että ”eihän nyt ole enää hääpäivä”.

Sanotaanko vaan, että meidän perheessä ei ole enää vietetty hääpäivää kotona remonttia lukuun ottamatta ja hääpäivän juhlistaminenkin kestää meillä nykyään pidempään kuin puoleen yöhön. Oppiva laatua tuo minun oma mieheni.

P.S.: Ehdotuksia tasokkaista henkilökohtaisen palvelun Suomi-kohteista otetaan vastaan. Eipä haittaa, jos ehdotuksia tulee myös eurooppalaisista kohteista. Mistä sitä tietää, minne päädymme heinäkuussa. Kotona emme ainakaan ole. Emmekä anoppilassa tai omalla mökillä.

 

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Koulukiusattu ei ole ainoa, joka kärsii. Miltä tuntuu vanhemmasta?

Helou! Kyllähän minua hiukkasen on painanut se mieltä, että olen ollut somepuolella hiljaa, mutta kynnys päivittää blogia taikka Facea on ollut melkoisen korkea. Postauksia on ollut muutamia jo pidemmän aikaa viittä vaille valmiina, mutta valmiiksi saattaminen ja julkaiseminen on tuntunut jotenkin hankalalta. Onhan tälle jonkin sortin somelukolle ollut syynsä.

Muistatte varmaan, kun tuossa vajaa vuosi sitten kerroin reagoineeni vahvasti siihen tietoon, että lastani oli kiusattu koulussa useamman vuoden ajan ja sisältänyt myös fyysisiä pahoinpitelytilanteita. Siitä alkoi hirveä vääntäminen koulun kanssa, avun hakeminen, omien tuskallisten tunteiden kanssa kamppailu ja tuohon sitten vielä lisäksi rankka työjakso ja miehen isän kuolema, joka vaikutti koko perheen hyvinvointiin negatiivisesti. Kaiken kruunasi penteleen koronakevät, joka sotki kuvioita entisestään. Olin jaksamiseni rajoilla.

Kesä oli luonnollisestikin helpompaa lomailun myötä, mutta elokuussa homma alkoi jälleen kiristymään, kun koulun kanssa sovittiin isommasta palaverista ennen koulun alkua. Se on faktaa, että koulu teki isojakin virheitä aikoinaan tässä asiassa ja niinpä aloin reagoimaan jo parisen viikkoa ennen tulevaa tapaamista. Olin suurta vihaa ja raivoa täynnä, katkeruuttakin, mutta samaan aikaan kuitenkin pelkäsin eniten sitä, ettei kiusaamisasiata pidettäisi edes vakavana. Paljon tunteita, jotka jäytivät sisintäni aamusta iltaan ja olinkin kuin leijonaemo, joka teroitteli taistelukynsiään aamuin ja illoin.

Anyway, tapaaminen meni paljon paremmin kuin kuvittelinkaan ja projektin vetäjäksi koulun puolelta tuli tarpeeksi jämäkkä ihminen. Valitettavasti ensimmäisellä kouluviikolla ehti kuitenkin jo tapahtua kahdesti. Yksi rikosilmoitus tehtiin poliisin suosituksesta ja toista kiusaajaa reksi puhutteli vakavasti. Voitte vaan kuvitella, millaiset fiiliksen meikäläisellä tuon viikon jälkeen jo oli ja kaikki edellä mainittu sekä mediassa uutisoidut koulupahoinpitelyt teki tehtävänsä tässä naisessa. Syyskuussa tuli mitta täyteen rankan työrupeaman päätteeksi ja marssin työterveyslääkärin pakeille. Ihan pieni avautuminen vallitsevasta tilanteesta sen vaan piti olla, mutta toisin kävi. Lekuri sitten määräsi kolmikantaneuvottelut ja lyhytpsykoterapiaa alustavasti kymmenen kertaa, joten ei tainnut tämä tyttö ihan kunnossa olla. Diagnoosi: määrittämätön sopeutumishäiriö.

Viimeisin vuosi on ollut minulle enemmän tai vähemmän henkistä helvettiä. Olen ollut 24/7 varuillani, hälytystilassa, taisteluvalmiudessa, stressaantunut, ahdistunut, nukkunut huonosti ja itkenyt välillä niin paljon, etten ole pysynyt laskuissa mukana. Kaikki tämä vaan sen takia, ettei kodeissa opeteta lapsille miten ottaa muut huomioon. Kaikki tämä vaan sen takia, ettei kouluissa ole jaksamista puuttua ilmiselviinkään kiusaamistilanteisiin.

Minulta ei löydy yhtään ymmärrystä kiusaajille. Ei nyt, ei vuoden päästä, ei koskaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.