Browsing Tag

Ihka oikeaa elämää

Kuulumisia ja lomasuunnitelmia

Helou helou! Niin se vaan kevät tulla jolkottaapi ja avasinpa takapihan ”terassikauden” myöskin viime viikonloppuna. Se on nääs niin, että uhkasin miehelleni hilpaista T-paitasillani takapihamme terassille istumaan viinilasillisen kera heti, kun lämpömittari näyttäisi vähintään 18 astetta. Viime sunnuntaina mittari näyttikin ikkunan pielessä parhaimmillaan 17 astetta, mutta sitten lämpötila alkoi uhkaavasti laskea. Majorpettymyshän siinä meinasi tulla, mutta meikäläiselle tuli ”dagens clear moment” siinä mittaria kattellessani ja ymmärsin sen jääneen varjoon. Enhän voinut siinä tilanteessa luovuttaa, joten kaivoin kaapista äitiyspakkauksen  kylpymittarin (juu, joitain asioita on vaan pakko pitää muistoina) ja rahtasin sen ulos terassille aurinkoiseen kohtaan. Pian mittariin jämähti komiat 20 astetta, joten meikä kirmasi äkkiä keittiöön hakemaan jääkaapista tilannetta varten säilytettyä valkoviiniä, kaappasi toiseen käteen keittiön tuolin ja meni nököttämään todellakin T-paidalla ulos. Oli siinä miehellä pikkuisen hämmästelemistä, kun istuskelin T-paitasillani, mutta nyt on sekin koettu. Eikä muuten ollut kylmä yhtään ja yhden asian mää vaan sanon. Ei se viinilasi vaan se aurinko. Kevään tuntu. Se toivon mukaan palauttaa ilon sisimpääni, antaa virtaa ja hymyn nassulle pikkuhiljaa.

Kyseinen viinilasikuva ei liity tapaukseen.

Juu, tämä kevät ei ole ollut ihan parhaimmasta päästä tälle pääkopalle, sillä lähisuvussa tapahtuneet terveydelliset asiat sai tämänkin naisen lamaantumaan tässä taannoin. En viitsi nyt enempää avautua tapahtuneista asioista, mutta sen vaan sanon, että fyysinen jaksaminen on sen myötä ollut kortilla. Olen pyöritellyt asioita, pelännyt ja pohtinut tulevaa, rakentanut päässäni worst case scenarioita ja samalla myöskin tuntenut tiettyä turtuneisuutta koko juttuun. Liikkua en paljoa jaksa. Automaattista hymyä en ole löytänyt asioista pidempään aikaan. Joka arkiaamu herään aikaisin, rahtaan luuni zombiena töihin, teen hommani ja rahtaan luuni zombiena kotiin. Helvatan kiva juttu, juu.

Ei tässä masentuneita olla. Ei liene vähänkään. Nukkumisongelmia ei ole (vaikkakin iän myötä vessassa tulee käytyä yöllä veden lipittämisestä johtuen 1-3 krt /yö), auringonpaiste ja esim. rakkaat ihmiset saa minut onnenhymyyn ja ”tavallisesta poikkeavat asiat”, kuten matkat saavat minut aidosti täpinöihin. Ruokahalua löytyy samaan malliin kuin ennenkin, joskin karkkikoukussa ollaan, eikä tavallisesta poikkeavaa itsekriittisyyttä, uupumusta tms. ole. Mutta… Sumussa ollaan ja se on tullut omalla tyylillään vallitseva olotila muutamat viikot. Johtunee kaikesta koetusta, riittämättömyyden tunteesta (ei voi suojella rakkaitaan ja itseään), kuuden tunnin yöunista vessaherätyksillä ja no, tiedä sitten mistä. Saan valtavasti mielihyvää siitä, että olen rakkaitteni kanssa kotona tai maailmalla. Töissä tai työmatkalla sitä tunnetta ei ole. Pidän työstäni, vapaudesta siinä, hyvästä työilmapiiristä, ihmisistä siellä, mutta töissä ei jaksa olla täysillä ja mieli halajaa kotiin. Kait se tästä kaikesta tapahtuneesta ja menettämisen pelosta johtuu. Riipii vaan pirusti, ja ei tähän taida auttaa mikään muu kuin aika ja nakottaminen miehen kainalossa.

Että nuin, mitäs matkojen saralla kuuluu? Retroristeily vol 5 meni sivu suun (puhinaa vieläkin), mutta on tuossa vol 6 varmuudelta varattuna, vaikka sen onnistuminen yllä mainituista seikoista johtuen on epävarmaa. Koskaan ei tiedä, millainen tilanne lähisuvussa/-piirissä tuolloin on, joten elelen vähän päivän kerrallaan. Parin viikon päästä suuntaan sentään skumppakamun kanssa miniristeilylle Viking XPRS:llä ja toivon mukaan on tiedossa kunnon bileet.

Kesälomasta on näillä näkymin tulossa melkoisen mahtava musiikin täyttämä loma, sillä Pori Jazzien lisäksi kesälomaan kuuluu mm. Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konsertit! Ehkäpä pääsen tuijottelemaan samalla reissulla sellaisia näkymiä, joista saan takuuvarmasti onnenkyyneleitä silmiini. Enempää en kuitenkaan tässä vaiheessa paljastele, sillä kyllähän te vakiintuneet lukijat tiedätte jo syyn.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kuulumisia ja pieni tunnustus raivonpoikasesta

Helouta vaan itse kullekin. Tässä on jo tovi vierähtänyt pikkuisista kuulumisista, mutta täällä ollaan oltu kirjaimellisesti pohjilla. Nämä vimosimmat viikot ovat olleet minulle fyysisestikin raskaita, sillä väsymys ja ketutus on ajoittain ollut niin lamaannuttavaa, että ihan pahaa on tehnyt.

Voiko veetutukseen kuolla?

Kyllä. Minä en sentään niin pahaan kuntoon itseäni laittanut, mutta myönnän ihan suoraan tietynlaisen olotilan alkaneen hallita päiviäni niin pahasti, että se vaikutti fiilareihin jo melko isosti. Uskomatonta, että parin viikon jälkeen oikeastaan vasta tämän viikon perjantaina tunsin olevani jotenkin sinut tavallisen olotilani kanssa. Kait sitä joskus on vaan käytävä fiiliksiensä kanssa pahemmalla puolella.

Kuva: Pixabay.com

Viimeisimmät viikot ovat olleet minulle ihania siitä syystä, että työ-kauppa-koti arkikuvioihin tuli pieni muutos Matkamessujen myötä ja ylitin itseni esiintymällä lavalla kolme kertaa. Mikä parasta, ei tuntunut missään. Jännitys oli tipotiessään, katselin yleisöä puhuessani enkä tuntenut paniikin siementäkään. Meikä oli kerrassaan ylpeä itsestään sen myötä ja todella onnellinen messuilla olosta muutenkin, mutta yöunet olivat hyvin vähäiset ja katkonaiset tietynlaisen stressin takia. Työskentelin Matkamessuilla koko viikonlopun ja työpäiviä minulle kertyi noiden kahden viikon aikana 12 kappaletta yhteen pötköön. Matkamessujen jälkeisenä viikkona olin vajaiden yöunien takia aivan romuna jaksamiseni kanssa ja silloin alkoi myös tietty ketutus tykyttämään ohimoilla.

Nyt seuraa pienoinen tunnustus. Minä olen sellainen jämpti, tasapuolisuutta arvostava nainen ja työmoraalini on hyvin korkealla. Töihin rahtaudutaan kunnon salliessa ja kynnys soitella kotiinjäämisestä on hyvin korkea. Minä en kovin helpolla sairastu ja se on näin flunssakautena saanut minut raivon valtaan. Joka ikinen arkiaamu olen katkonaisten yöunien jälkeen herännyt 5.30. Olen tarponut lumen täyttämillä poluilla bussipysäkille odottamaan bussia joka tulee miten sattuu. Sillä olen jolkuttanut junalle, joka tietty liikkuu miten sattuu näillä keleillä. Tuohon kaupan päälle vielä epäsäännöllisin vuoroajoin liikkuva metro ja työmatkat ovat kestäneet parin viikon ajan huomattavasti pidempään joka arkipäivä. Kun vajaisiin yöuniin ja julkisilla tahimiseen lisätään kunnon työpäivät, niin väsymys on ollut kokonaisvaltainen.

Mitäs minä? Inhoan itseäni. Inhoan omaa kroppaani, joka kiertää kaiken maailman flunssat ja mahataudit kaukaa. Joka arkiaamu olen herännyt terveenä sängystäni tuntematta kipeää kurkkua tai oloa, että olisin jäänyt jyrän alle. Ainoa vatsanväänne on ollut raivo sitä kohtaan, etten ole tasavertaisesssa asemassa tavallisten sairastajien kanssa. Tuon lisäksi olen vihainen siitä, että minusta ei ole soittamaan töihin olevani sairas, vaikka en olisikaan. Kolme päivää saisin olla kotona ilman lääkärintodistusta, mutta minusta ei ole siihen. Tähän perään iso kirosana omalle työmoraalilleni.

Helvatan epäreiluksi minä tämän näen ja ensimmäisen kerran elämässäni olen kokenut näin. Mitään muuta en kaipaisi, kuin itsellenikin mahdollisuutta olla vain. Henkäistä kerrankin jonkin aikaa, olla potslojoo ilman minkäänlaista velvoitetta suuntaan tai toiseen muutaman päivän.  Tänä viikonloppuna sentään sain levättyä ja pitkät yöunet onnistui, mutta ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, ettei pelkkä yksi viikonloppu riitä täysin tyhjentyneiden akkujen lataamiseen. Vanha tai en, mutta kyllä minä kaipaan oikeaa lepoa työntäyteisen arjen oheen.

Että nuin, pistäkees tänne tulemaan pikana flunssaa, kunnon niskajumia tai parin päivän yrjötautia. Oikeesti. Hiihtoloman alusviikolla suunnataan jo lomalle, joten tällä tulevalla viikolla ehtisi vielä hyvin sairastamaan jonkun pikkusen pöpön.

Lomaa pukkaa piakkoin ja ah näitä lumikinoksia!

Juu, onneksi pääsen pakenemaan aamuherätyksiä, ”ihania” työmatkoja ja muiden saikkuja vähäksi aikaa vajaan parin viikon päästä, kun suuntaamme Karibian risteilylle. Enempää en uskalla tässä vaiheessa hehkuttamaan mitä kaikkea on tiedossa, sillä pelkään jälleen kohtalon kostoa ja minen edes jaksa kaivella kaikkia niitä juttuja, jolloin olen saanut märkää rättiä naamalle ennen reissujamme. Suljenkin siis kiltisti sanalliseni arkkuni tulevan reissun osalta vielä.

Anyway, mites toi lumi, valkoinen kurittaja tuolla ulkona? Meikä nauttii ja isosti. Ulkona on kaunista, lumitöitä ei tarvitse tehdä kuin sellainen viiden metrin matka ja vaikka lumi ei oikein mahdu enää minnekään, niin silti löytyy vielä joku kolo luodulle lumelle. Tuollaisista hetkistä se onni minulle syntyy, että pienessä on tämän ihmisen ilot, raivot ja surut.

Matti Nykäsen sanoin: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”.

Kaikesta huolimatta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Haaveet kaatuu

No helouta vaan taas. Kun kuuseen kurkotti niin katajaan, tässä tapauksessa Suomeen ja työelämään kapsahti. Minen tiedä miten päin tässä olisi, kun kroppa huutaa ulkomaille ja Miami + Celebrity Equinox on vaan liian kaukana. Niin kuitenkin kävi, että ruvettiin hieman sumplimaan lomia ja mies rupesi pohtimaan toista vaihtoehtoa. Mitäs jos napattaisiin muutama lomapäivä joululomasta pois ja siirrettäisiin Karibian risteilyn eteen? Mehän ollaan aina tehty niin, että lennetty päivä-pari ennen risteilyä Miamiin ja se onkin sitten mennyt jet lagia tasaillessa. Nyt oltaisiin kerrankin hiukkasen aikaa Floridassa ennen risteilyä ja käytäs ajelemassa ”jossain”. Walt Disney World oli ensimmäiseksi mielessä, mutta hinta perheeltämme olisi ollut komiat 900 egee (what the ?!), joten se tais jäädä nyt periaatteestakin listalta pois. Saas nähä, minne päädytään loppupeleissä ja päädytäänkö minnekään, joten minä en sen enempää reissustani pölise. Sen vaan sanon tässä vaiheessa, että kotimaahan jäämme joululomalla ja, no, minä olen hiljaa.

Ok, myönnän. Suomi on talvella upea ja minä olen niitä, jotka todella nauttivat lumesta ja pakkasesta. Me lomailemme joulun aikaan viikon maalla ja jaksan uskoa saavammme nauttia lumisista maisemista, mutta miniloma lumettomalla pääkaupunkiseudulla ei innosta pätkääkään. Meikäläisen luotto valkoisiin joululomiin täällä Etelä-Suomen rannikolla on tasan nolla.

Juu, veronpalautukset tuli ja meni heti seuraavana päivänä, kun maksettiin Karibian risteily pois. Lapsethan ei tiennyt koko lomasta yhtään mitään, mutta esikoinen sattui ohimennen kuulemaan miehen ja minun jutustelut Miamista viime viikonloppuna ja kärähdettiin siitä. Enempää esikoinen ei ymmärtänyt meiltä kaivella, mutta pienempi esitti pienen epäilyksen siitä, että lähdettäisiin Karibian risteilylle NCL:llä. Helppohan siihen oli pokkana sanoa, ettei olla menossa NCL:lle ja vielä taisi mennä juksaus läpi. Meikäläisen nassusta nääs näkee pitkälle palturin puhumisen yrittäminen, joten totuuden puhuminen auttoi kummasti pitämään pokkaa.

Juteltiin tossa eilen miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että taidetaan käydä piipahtamassa tulevalla risteilyllä perheen kanssa samalla rannalla, jossa itsekin kävin muutama viikko sitten. Trunk Bay oli vaan ihana!

Mitäs muuta? Uuden vuoden aattona meillä tulee miehen kanssa 20 vuotta kihlautumisesta. Tarkoitus oli alun perin juhlia kihlapäivää olemalla jossain ulkomailla, mutta hommat muuttui totaalisesti. Tänä vuonna käymme miehen kanssa iltapäivällä syömässä kahdestaan ja menemme teatteriin alkuillasta. Sitten kotio uutta vuotta vastaanottamaan ja siinä kaikki. Huvittavaa, mutta samaan aikaan tätä kirjoittaessa huokailen syvään. Pikkasenhan se ottaa fiilareitten päälle, että lomamatka jonnekin pois jää nyt tekemättä ja vaihtuu muutaman tunnin visiittiin Helsingissä. Vau ja isosti.

Eikä siinä vielä kaikki. Viikkarin Retroristeily, joilla minäkin olen useampana vuonna ollut, meni sivu suun. Kaikessa tohinassa en ollutkaan ensimmäisten joukossa varailemassa risteilyä ja täyttä näytti yhdessä vaiheessa olevan. Jotain hyttejä tuli välillä myyntiin, mutta mukaan oli liitetty pakkovaraus kahdesta buffasta. No, sanotaanko vaan, että ajatus viinihanallisesta buffasta aamulla täynnä ”uuteen nousuun-ihmisiä” ei oikein innostanut ensimmäisessä vaiheessa, joten jäin vielä pohtimaan viitsinkö maksaa matkapaketista, joka ei itseäni miellyttänyt. Miettiminen kostautui, ja maaliskuussa sitten ruikutellaan rannalla ja komiasti. Ei nyt menny ihan Strömsössä taaskaan tämä juttu. Että pistääkö maksasta (= ketuttaako ja pahasti)?. Kyllä.

Skål vaan niille, jotka Radio Novan Retroristeilylle paikkansa saivat lunastettua. Ja tämä kuva tässä on otettu samppanjapiknik-risteilyltä viime kesänä. Jos ja kun pohdit, kannattaako tuollaiseen erikoisohjelmalliseen risteilyyn lähteä ja maksaa siitä tietty hinta, kannattaa lukaista postaus. Saako rahoilleen vastinetta vai ei, se selviää postauksestani täällä.

Juu ja joulu. Kortin korttia ei ole lähetetty. Äiti toivoi tiettyjä juttuja, mutta eihän niitä ole olemassakaan myynnissä. Joululahjoja on siten ostettu tasan nolla ja saman verran on ideoita pääkopassa. Vähän niin kun normimeininki jälleen kerran ja tää toistuu vuodesta toiseen. Onneksi sentään omat teinit tilasi joululahjansa jo ennakkoon, joten he ovat myöskin lahjansa saaneet. Jotain pientä siihen lisäksi ehkä ostetaan, mutta siitä lisää myöhemmin ja saas nähdä, löydetäänkö sinne perille. Anyway, joulu on jo ovella ja se on varmaa, että joulutunnelmaa ei tällä jouluhörhöllä ole tällä hetkellä pätkääkään.

Että nuin, eipä paljoa kurjuutta kummepaa täällä. Flunssaa pukkaa päälle ja perjantaina lähdinkin aiemmin kotiin potemaan kökkäoloa ja niistämään päätä tyhjäksi. Niinhän se aina menee, että tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna ja saas nähdä, kuinka pahaksi tämä tästä äityy. Sopivastihan tämäkin osuu juuri sille ajankohdalle, kun pitäisi rahdata sunnuntaina itsensä pirteänä päiväristeilylle. Laiva viipyy satamassa vain 2,5 tuntia, joten laivasta poistumisen ja viimeisen laivaan palaamisajan välillä ei ole paljoa aikaa. Tuona aikana Tallinnassa ei ehdi paljoakaan pyörimään, joten ehkä tällä ryytyneellä olotilalla on parempi, että jään laivalle ja hyttiin Tallinnan päässä. Tärkeintä on nyt saada itsensä kuntoon ennen maalle lähtemistä, koska en halua lähteä viemään minkään sortin tautia ikääntyneille, tietyistä vaivoista kärsiville rakkaille ihmisille. Tottahan toki haluan itsekin olla hyvässä kunnossa ja kirmata lumen keskellä. Siitä kun ei täällä harmaassa, kivisessä kylässä tai sen vieressä pääse nauttimaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Muutama sana nykyisestä Suomesta ja suomalaisista

Hyvää itsenäisyyspäivää (tai itsepäisyyspäivää, niin kuin meidän perheessä sanotaan) kaikille! Tämä päivä meidän perheessä on hieman erilainen, sillä linnnanjuhlia tuijottelen ainoastaan minä, mies ei pähise siinä vieressä minun tarvettani tuijotella kättelyä ja juhla-ateriakin loistaa poissaolollaan.

Meidän perheessä on sellainen tapa, että tietyn ikäisenä lapset saavat esittää matkakohdetoiveen Euroopasta. Sitten he pääsevät sinne ”synttärimatkalle” toisen vanhempansa kanssa ja tällä kertaa mies lähti viemään toista lastaan tämän valitsemaansa paikkaan, Lontooseen. Minä puolestani istua tönötän kotona toisen lapsen kanssa ja mitäpä sitä spessumpaa ateriaakaan vääntämään tässä tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö juhlisi pienessä sydämessäni Suomea, maamme itsenäisyyttä ja suomalaisuutta.

Tänä vuonna ja erityisesti muutaman viikon takaisen Karibian risteilyn myötä tutustuin useampaan sydämelliseen suomalaiseen ja se palautti uskoni siihen, että ihka oikeita tuntevia ja muut huomioon ottavia ihmisiä vielä on olemassa. Tämä yhteiskunta on vuosien saatossa muuttunut melkoisesti, ihmisten asenteet ovat jopa kylmentyneet ja no, kaiken sortin raivoakin löytyy. Somessa kiusataan ja haukutaan, eikä kännykameran muistikortti huuda tyhjyyttään, kun jossain tapahtuu kolari, ihmisen kimppuun käydään, joku makaa kuolleena kadulla tai muuta sellaista. Vanhan ajan ”namusedätkin” tuntuu olevan historiaa, kun nykyään nuoria lapsia vikitellään somen kautta. Ei siitä sen enempää, sillä samaa vikittelyä tapahtuu kaiken maalaisten toimesta, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sen kun vaan jokainen vanhempi muistaisi kotona terottaa jälkipolvelleen, että niitä vähemmän kilttejäkin ihmisiä on ja tietty toiminta johtaa tiettyyn lopputulokseen. ”Namusedät ja -tädit” ovat nykyään toisenlaisia kuin omassa nuoruudessamme.

Työkaverin sanoja lainaten, ”en tiedä miten pärjäisin nuorena nykymaailmassa, sillä 70- ja 80-luvulla kaikki oli helpompaa”. Mitäpä tuohon lisäämään, näillä mennään nykyään ja sen kanssa on elettävä.

Kaikesta edellä mainitusta ja omasta mielestäni hölmöstä politiikasta huolimatta olen ylpeä, kun saan asua Suomessa. Rakastan tapaamme haluta hieman henkilökohtaista tilaa missä liikummekaan ja puhua asiaa jonnin joutavan whatever small talkin sijaan. Kun astun hissiin, sijoittuu jokainen nurkkaan, katselee kattoon tai näytössä vilistävään numeroon. Jos ja kun se suu avataan hississä, on puheenaiheena sää. Eipä sitä voi muuta kuin hymyillä tuollekin tavalle. Suomi ja suomalaiset, miten suloisia me olemmekaan.

Jos ollaan rehellisiä, niin nykyajan menoa katsellessani en oikein tiedä, millainen maa meille on ihmisten muuttuneiden asenteiden ja nuorison myötä muotoutumassa. En kiellä, etteikö se myös hieman pelottaisi. Toivottavasti itsenäisyyspäivä pysäyttää meidät jokaiset miettimään sitä, mitä ihanaa Suomessa, suomalaisuudessa ja kulttuurissamme on ja miksi se on niin tärkeää säilyttää. 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Niin meni matkasuunnitelmat uusiksi ja pikkukuulumisia samalla

Hei! Tulitko sivulleni kenties We Love Cruisesin FB-sivujen kautta ja halusit lukea risteilytunnelmistani? Kyseiseen postaukseen pääset tästä.

Moikka taas. Täällä sitä ollaan oikeastaan täydessä terässä, vaikka onkin oltu vähän hömelöinä tää viikko. Edelliseen postaukseen viitaten rysäytin todellakin itseni kerrasta Suomen aikaan ja se piti huolen siitä, etten tarvinnut mitään väliunia ja illallakin menin nukkumaan melko normaaliin aikaan. Viikonloppuna vedin 11 ja 12 tunnin yöunet, mutta ainoa ongelma viikolla oikeastaan oli vatsani, joka alkoi huutaa ruokaa yhdentoista aikaan illalla. Sen siitä saa, kun veteli laivalla kiitettävään tahtiin aterioita.

Siinäpä kuva yhdestä kevyestä ateriastani. Celebrity Equinoxin Aqua Spa Cafe oli meikäläisen suosiossa kevyiden annosten ja smoothiejuomien myötä mutta… Pakkohan sitä oli käydä hakemassa jotain ekstraa vielä buffan puolelta. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Bye bye Australia ja helouta vaan joku muu!

Anyway, minähän hiukkasen paljastin, että meillä oli suunnitelmissa lähteä Australiaan Aussikamu D:n luokse ja suunnitelmat olikin melko pitkällä. Miehen työ antaa periksi pitkän loman, mutta paine loman molemmin puolin on järkyttävä. Ruvettiin miettimään ihan järjellä koko juttua ja ymmärrettiin, että melkoisen rankka reissu ja loman jälkiaika meille ja erityisesti miehelle tulisi. Varsinaista olemista Australiassa olisi tullut about viikko ja kun siihen olisi lisätty vuorokauden matkustaminen suuntaansa, jet lag, hieman hankalat liikkumiset ja todellakin tuo rysäys työntäyteiseen arkeen heti loman jälkeen, niin ajatus ”minilomasta” Australiassa jäi. Aussikamu D ei sieltä muuta pois, joten pääsemme sinne varmasti paremmalla ajalla.

No, mitäs sitten tilalle? Me haluamme käydä jossain joululomallamme ja päädyttiin kattelemaan sitten lähempää jotain lomailupaikkaa. Mediassa olevasta kampanjoinnista huolimatta emme mene talvisaikaan Espanjan aurinkorannikolle (sori vaan kaikki Fugea hehkuttavat, siellä vaan ei saa talvella rahoilleen vastinetta eli uima-allasta, biitsiä kera kuumana porottavan auringon), joten suunnitelmissa on piipahtaa lähellä tai kaukana jossain Euroopan kaupungissa, tutustua muutamaan nähtävyyteen ja majoittua hotellissa, jossa on sisäuima-allas. Ottaa iisisti ja levätä samaan malliin kuin muutama vuosi sitten Dubaissa. Sanomattakin selvää, että kuviot on totaalisesti auki ja saas nähdä, minne nokka vie. Toivottavasti jonnekin, sillä vaikka me rakastammekin omaa pikku kotiamme, loma tuntuu enemmän lomalta jossain hotellissa kuin omassa kodissa sohvalla maatuen.

Tässä vaiheessa ainoa matka joulukuulle on superedullinen päiväristeily Viking XPRS:llä. Päiväristeily, hytti ja autopaikka koko perheellemme (4 henkilöä) kustansi vaivaiset 21 euroa. Ei huono, sanon minä.

Joulukuu yllätti jälleen

Juu, joulukuu tuli kuin varkain. Taas. Viime vuonna ihmettelin postilaatikkoon kolahtaneita joulukortteja ja tänä vuonna unohdin melkein ostaa tavaksi muodostuneen suklaakalenterin itselleni. Onneksi tuo minun oma kultani pelasti minut mielipahalta ja joulun odotus onnistuu taas eri tavalla, kun voi aloittaa aamunsa pikkuisella luukun takaa tulevalla suklaapalalla. Noloahan se on myöntää, ettei joulutunnelma tule 45-vuotiaalle naiselle samaan tapaan ilman suklaakalenteria mutta hei, tämmönen mää oon. Eipä ole tarvetta esittää mitään muuta.

Celebrity Cruisesin risteilyn postauksia saatte hieman odotella, sillä julkaisen postauksia hieman lähempänä matkamessuja. Tulen puhumaan risteilemisestä Celebrity Cruisesilla tammikuun Matkamessuilla, joten ajoitan luonnollisestikin julkaisuni lähemmäs messuja. Vastailen kuitenkin mielelläni kysymyksiinne sitä ennenkin, joten paas pistäen kommenttia tai viestiä osoitteeseen [email protected], mikäli kokemukseni Celebrity Cruisesista, Celebrity Equinoxista tai We Love Cruisesista kiinnostaa.

Ihanaa sunnuntaita muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.