Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ihka oikeaa elämää

Uusi vuosi, uusi Kirsi?

No mutta helouta vaan! Tiedätteks, olen välillä vähän kipuillut sen kanssa, pitääkö tänne niitä omia kuulumisia kertoa. Olenkin ollut melko hiljaa viime aikoina siitä, miten mulla menee niin kuin aikuisten oikeasti, mutta jotenkin tuo kuukkelin kautta tuleva blogiliikenne valaa uskoa siihen, että se ihan oikea elämäkin lukijoita kiinnostaa. Olen pikkuisen käynyt välillä lukaisemassakin niitä postauksia, joihin joku on haun kautta tullut ja onhan se ollut itsellekin silmiä avaava lukuhetki.

Nyt seuraa varoitus. Jos et ole halua kuulla kokemuksia Kelan tukemasta terapiasta, niin hyppää otsikkoon ”Mites parisuhde ja perhe-elämä?”. Siellä kerron perhe-elämän kuulumisia.

Traumasta se kaikki alkoi

Myönnän ihan suoraan, että viimeiset vuodet ovat olleet henkisesti ajoittain ihan jaskoja. Lähes neljän vuoden takaiset tapahtumat aiheuttivat sellaiset traumat, että tänä päivänäkään en muista sen läpeensä pahan ihmisen kasvoja, jota kaiken ”taistelun” tuoksinassa jouduin katselemaan useasti. Jos et siis tiedä, mistä koko lysti alkoi, niin lukaises postaus Traumatisoitunut nainen, tässä terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia.

Olen edelleen onnellinen siitä, että työterveys otti minusta kopin täydellä voimalla ja sain tuekseni upean työterveyslääkärin, jota ilman en ehkä olisi pärjännyt niin hyvin töissä kuin nyt pärjään. Minun on kuitenkin pitänyt oppia olemaan itselleni armollinen ja nimenomaan avaamaan suuni. Kun en ole jaksanut, niin en ole jaksanut. Julmaa sanoa, että oma mentaalipuolen sairaslomani olisi viime vuosien ajan ollut vain puhelinsoiton päässä. Omaa toimintaani muuttamalla olen kuitenkin jaksanut töissä siten, ettei sairaslomaa mm. määrittämättömän sopeutumishäiriön takia ole tarvinnut ottaa.

Ei. Minä en ole hullu. Joku saattoi jo sulkea tämän postauksen, kun rupesin puhumaan mielenterveysasioista, mutta ihan oikeasti, parina viimeisenä vuonna olen oppinut mielen sopukoista paljon. Silmäni ovat avautuneet ja valitettavasti näen ympärilläni paljon ihmisiä, jotka yrittävät sinnitellä oman jaksamisensa kanssa. Ihmisiä, joiden kannattaisi todellakin tehdä jotain asialle, ennen kuin se viimeinen niitti työssäjaksamisen arkkuun napsahtaa.

#terapiassatavataan

Työterveyshuollon kautta sain ensin maksutonta terapiaa ja maksuttoman terapian jälkeen lähetteen Kelan tukemaan terapiaan. Minulla kävi tuuri, kun sain suosittelujen kautta itselleni hyvän terapeutin, jonka avulla olen vajaan parin vuoden aikana päässyt työstämään traumaani ja omaa itseäni. Ehkä olisin jaksanut kaikki traumatisoivat tapahtumat paremmin, ellen olisi olut sellainen kun olin. Suorittajatyttö. Vattupää, niin kuin tuota suorittajaminää nykyään terapeutille kutsunkin.

Olen tässä terapian aikana oppinut, että olen ollut melkoinen suorittaja ja suorittaminen on ollut minun tapani selvitä varsinkin kriisien aikana. Se on ollut hyvin kuluttavaa eikä tuosta suorittajaminästä ole kovin helpolla päässyt irti. Vattupää on hallinnut minua ja soimannut minua mm. laiskuudesta niin paljon, että olen paahtanut täysillä eteenpäin sairaana, parin tunnin katkonaisilla yöunilla, ruhjeiden runtelemana. Koska töihin on pitänyt mennä, niin pitkään kun jalat liikkuu. Koska Vattupää niin käski.

Kun luin vuosien takaisin postauksia näin itsestäni juuri sen kiltin ja hiljaisesti kärsivän suorittajan, joka melkein suisti minut sairaslomalle. Tuskin pääsen tuosta Vattupäästä koskaan irti, mutta terapian avulla toivon mukaan opin elämään sen kanssa. Minulle vuorokausi on monesti edelleen pelkkä Amazing Race, jossa pyrin suorittamaan tehtäviä mahdollisimman hyvin/nopeasti, koska seuraava tehtävä jo häämöttää edessä. Aikataulutetuista tehtävistä päiväni koostuvat ja ne aikataulutetut tehtävät eivät jää edes töihin. Sama lysti jatkuu kotona ja valitettavasti juuri terapian avulla olen vasta alkanut huomaamaan, miten rakennan itse itselleni päivästä kaikkea muuta kuin nautinnollisen. Ehkäpä tuossa on se syy, minkä takia olen aina halunnut matkustaa paljon. Matkoilla voin ottaa lomaa itsestänikin.

Missä nyt mennään?

Nykyään olen itselleni armollinen, kun en saakkaan työpöytää puhtaaksi päivän päätteeksi. Edes superihminen ei siihen pystyisi, joten Vattupää olkoon hiljaa. Olen välillä ymmärtänyt pyytää apua, mutta edelleenkään en osaa pitää taukoja työssäni. Taukoja, joita jokaisen kannattaisi pitää töissään. Enää en mene sairaana töihin, sillä ei työpaikka kaadu poissaolooni. Viime vuoden saldoksi taisikin tulla peräti 35 sairaslomapäivää, mutta ne johtui kaikki todellakin sairastelusta. Vanha Kirsi olisi varmaankin saanut karsittua tuosta vähintään 20 sairaslomapäivää, sillä kyllähän sitä olisi voinut mennä viimeisillä voimillaan rankasti yskivänä ja niistelevänä töihin. Koska aina ei ollut kuumettakaan, vaikka flunssa on ollut täysillä päällä.

Yöunia menettelen edelleenkin aina ajoittain pääkoppani takia. Olen oppinut tunnistamaan ennalta hankalat yöt, eikä minulle ole ongelma ottaa unta tukevaa lääkettä siihen. Joustavan työajan puitteissa herätyskellon ei tarvitse soida kello 5.20 ja en tunne siitä enää pahaa omaatuntoa, jos herätys onkin 5.50 tai myöhemmin.

En olisi kertonut näin ahkeraan mieleni sopukoista, ellen olisi huomannut ympärilläni monia ihmisiä, jotka sinnittelevät töissä hampaita purren. Koska on jaksettava ja kestettävä mitä sontaa tahansa vaikka mikä olisi. Sen ei tarvitse olla niin ja se ensimmäinen askel on valitettavasti otettava itse. Mielenterveyden ja sitä myötä työkyvyn menettäminen oman suorittamisen, korostuneen velvollisuudentunnon, itsensä soimaamisen ja työpaikan takia ei ole viisasta. Mitäs jos varaisit ajan työterveyteen ja kertoisit kaunistelamatta mitä sinulle oikeasti kuuluu ja vaadit tekemään asialle jotain? Mitäs jos sanoisit esimiehellesi että ei, minä en jaksa/ehdi/pysty tehdä asiaa x?Älä vain vihjaile, että onpa paljon töitä ja olen ihan poikki. Esimies ei todellista väsähtämistä välttämättä ymmärrä, sillä kaikkihan nykyään puhisee työn määrää.

Mites parisuhde ja perhe-elämä?

Siitä on jo viisi vuotta, kun julkaisin postaukseni 20 vuotta onnellisesti yhdessä: Pitkän parisuhteemme salaisuus ja kyllähän sitä tuntuu joku tulevan aina välillä lukaisemaan. Eipä fiilikset ole tuosta muuttuneet viidessä vuodessakaan, joten mukavasti täällä porskutellaan parisuhde-elämässä. Elämänkriisejä, mm. läheisen kuolema, tässä viiden vuoden aikana on tullut kohdalle, mutta niistäkin olemme selvinneet ja oppineet samalla jotain.

Lapset on jo isoja. Nuorinkin on pian täysi-ikäinen ja onhan se jotenkin surullista omalla tavallaan. Omasta lapsesta huolehtiminen ei lopu koskaan, joten huolehtiminen vaikeutuu, kun lapset eivät ole saman katon alla. Voitte vaan kuvitella, miten pahalle tästäkin äitylistä tuntui, kun oma lapsi lähti armeijaan tuossa tammikuun alussa. Nyt sitten opetellaan kotona uutta arkea ja sitä, ettei omaa rakasta lastaan kovin usein näe.

Armeijaan lähtenyt esikoinen muuten toi joulukuussa tuliaisia äidilleen New Yorkista, m&m karkkeja omilla painatuksilla. Kauniita tekstejä karkeissa on ja kyllähän se vaan kertoo siitä, että meidän perheessä rakkautta ja välittämistä riittää.

Mitäs jatkossa? Voisin oikeastaan aina silloin tällöin kertoa täällä blogissa ihka oikeita kuulumisia. Tuo minun oma Sulo Vilénini kun osaa aina välillä yllättää tempauksillaan. Meillä tosiaan tulee 25 vuotta yhteiseloa täyteen huhtikuun loppupuolella, joten joku kahdenkeskinen reissu olis kiva tehdä. Saas nähdä, minne suunnataan ja miten. Sitä ennen kuitenkin hotelliyö Tallinnassa ja ihanat Flame Jazzit Viking Gracella. Esiintyjinä mm. Don Johnson Big Band. Huippua!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Yhteenveto vuoden 2022 matkoista ja suunnitelmat vuodelle 2023

Helou helou! Niin vaan vuosi 2022 vierähti mennä ja on taas aika tehdä yhteenveto tänä vuonna tehdyistä matkoista. Kyllä sitä vaan huomasi, että koronarajoitusvuosien jälkeen oli vain pakko päästä pois Suomesta ehkäpä kenties hiukkasen enemmän kuin normaalisti. Että juu, mehän mentiin.

Tammikuu

Tammikuussa meikäläisen piti miehen kanssa risteillä m/s Gabriellalla Ruotsiin, mutta Gabriella törmäili laituriin ja laiva vaihtui Cinderellaksi. Hytti olisi tuossa vaihdossa pienentynyt ja à la carte-ravintola vaihtunut buffaan, joten peruttiin matka. Ei siis mitään spessua tammikuussa, sillä koronakin vielä jylläsi hiukkasen.

Helmikuu

Helmikuussa koin onnenhetkiä, kun pääsin tuoreeltaan tutustumaan Viking Linen uusimpaan alukseen, Viking Gloryyn. Osallistuin laivan kastajaisjuhliin ja olinpa myös laivan ensimmäisiä matkustajiakin, sillä laiva vaihtoi satamapaikkaa meidän ollessa laivan sisällä. Ensikokemuksia Viking Glorysta postauksessa Esittelyssä Itämeren uusi kuningatar: Viking Glory.

Maaliskuu

Mää olen mieheni kanssa livemusiikin ystäviä. Niinpä me sitten suunnattiin maaliskuussa Viking Gracelle Soulmiehiä kuuntelemaan. Maaliskuun loppupuolella suuntasin vielä mieheni kanssa kahdestaan minilomalle Teneriffalle. Hotelliesittelyn hotellistamme voitte lukea postauksesta Hotelliarvostelu: Meliá Jardines del Teide (Teneriffa).

Huhtikuu

Huhtikuussa risteiltiin taas, kun kuun alussa risteiltiin Silja Europalla ja kuun loppupuolella Viking Gloryn hulppeassa Suite The Cliffs -sviitissä. Lisää sviitistä postauksessa Luksusta Itämerellä: Viking Glory ja Suite The Cliffs. Noiden kahden risteilyn välissä tuli sairastettua koronakin.

Toukokuu

Livemusiikin perässä mentiin taas. Lemppariartistimme Raul Midón esiintyi Varsovassa ja pitihän sinne lentää herraa kuuntelemaan. Majoituimme mukavassa Crowne Plaza The HUB hotellissa ja sen huoneessa, jonka hintaan sisältyi loungen käyttöoikeus.

Kesäkuu

Ja taas risteiltiin oikein kunnolla. Ensin oli vuorossa ihana Viking Linen, Tallink Siljan ja Visit Ålandin järjestämä pressimatka juhlimaan 100-vuotiasta Ahvenanmaata. Juhannuksen alla lähdettiinkin sitten 12 päivän pituiselle Norjan risteilylle, joka kesti heinäkuun puolelle. Risteilystämme voit lukea postauksesta Ikimuistoinen kokemus: Norjan-risteily napapiirin yli.

Heinäkuu

Heinäkuu oli yhtä musiikkia. Kolme päivää Pori Jazzeilla ja heinäkuun lopussa vielä lensin mieheni kanssa Tukholmaan kuuntelemaan Lady Gagaa. Sen vaan sanon, että Friends Arena Solnassa on aivan mahtis keikkapaikka.

Elokuu

Kuuden tunnin piknikristeily m/s Amorellalla meni melkeinpä nukkuessa koko matka, eikä muuta sitten elokuussa ollutkaan. Paitsi venetsialaiset mökillä.

Syyskuu

Olihan sitä jo tarpeeksi oltu Suomessa. Syyskuun alkupuolella suuntasin Tallinnaan tapaamaan yhdysvaltalaista FB-kaveriani ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin. Paluumatkalla pääsin myös testaamaan Tallinkin Megastarin Business Loungen. Millainen kokemus, se selviää postauksesta Paras tapa matkustaa Tallinnaan: Tallink Megastar Business Lounge.

Norwegian Reward pisteitä oli vanhenemassa, joten pakkohan niille oli keksiä käyttöä. Ei muuta kuin suunta syyskuussa Mallorcalle nauttimaan miniloman turvin ultimaattisesta lämmöstä.

Ei pöllömmät näkymät hotellihuoneemme partsilta.
Ja hiki lensi päivällä. Yölläkin pärjäs partsilla biksuilla. Mallorcan loma oli i h a n a.

Eikä siinä kaikki. Toisen kerran kävin Tallinnassa syyskuun puolessa välissä työporukan kanssa virkistysmatkalla ja syyskuun viimeisenä päivänä tein vielä risteilyn Viking Glorylla.

Lokakuu

Kaksi risteilyä Viking Gracella, eipä muuta. Toisella risteilyllä juhlittiin synttäreitä astetta paremmissa puitteissa. Keulan Premium-hytti ja Span Vip-tila Ocean kahdeksi tunniksi ihan vain meidän kahden käyttöön.

Marraskuu

Huhheijaa! 3.11. lennettiin koko perhe Barcelonaan, vietettiin siellä parisen päivää ja siirryttiin Norwegian Dawnille, joka seilasi 15 päivän ajana Atlantin yli Barcelonasta Yhdysvaltojen Tampaan. Risteilystä voit lukea postauksesta Kokemuksia risteilystä Atlantin yli. Voinko suositella?

Eikä siinä kaikki. Tampaan saavuimme 20.11., mutta Suomeen lentämisen sijaan lensimme Dallasiin, jossa vietimme vielä neljä päivää ennen kotiinpaluuta. Vuokrasimme suoranaisen hyökkäysvaunun ja tutustuimme nähtävyyksiin tuon neljän päivän aikana.

Mies halusi auton, jolla pärjää Texasin liikenteessä ja totta vieköön, normikoko autoille oli tyyliin tämä. Melkoinen duuni mulla oli kiivetä ton kyytiin ja yhden kerran meinasin tippuakin kyydistä, kun yritin vetää perässäni ovea kiinni. Ei jatkoon. Muuta kuin ihan pienesti.
Meidän hotelli oli puolen tunnin ajomatkan päässä tästä nähtävyydestä. TV-sarja Dallas oli mun lapsuuden ehdoton lemppari ja pakkohan sitä oli käydä Southforkin tiluksia kurkkaamassa.
Päädyttiin Texasin turneella myös Forth Worthiin ja ”eksyttiin” Stockyards National Historic Districtille juuri oikeaan aikaan, jolloin Texasin kuuluisaa Texas Longhorn lihakarjaa oltiin esittelemässä ihmettelevälle kansalle. Näiden veikkosten sarvet on kyllä mahtavaa kokoa, kuulemma isoin sarviväli voi olla jopa 2,4 metriä. Ei passaa tommosen kanssa käydä kisailemaan.

Joulukuu

Viikko 50 oli kunnon risteilyviikko. Tiistaina 13.12.2022 pääsin tutustumaan uuteen Tallinkin MyStariin ja kokemuksia risteilystä voit lukea postauksesta Esittelyssä Tallinkin uutuus: MyStar

Kuva: Tallink Silja

Perjantaina 16.12. vietin pikkujouluja Viking XPRS:llä ja lauantaina 17.12. olisi ollut tarkoitus lähteä m/s Baltic Princessille kuuntelemaan lempparibändiä Poets of the Fallia. Niin vaan katala flunssa löysi meidän perheen ja risteily oli pakko perua. Onneksi matkavakuutuksesta tuli heti ekana arkipäivänä rahat mukisematta takaisin. Kaupan päälle meikä päätyi viikon sairaslomalle ja on akuutin kurkunpää-henkitorvitulehduksen onnellinen omistaja.

Mitä vuosi 2023 tuo tullessaan?

Tammikuussa hotelliyö Tallinnassa ja helmikuussa käydään taas ottamassa ilo irti Viking Gracen Flame Jazzeilla, sillä tuolla kyseisellä risteilyllä artistikattaus on aivan huippu ja pakkohan risteily oli varata. Huhtikuussa tulee mieheni kanssa 25 vuotta täyteen ensitapaamisesta, joten saas nähdä miten ja missä sitä juhlitaan. Heinäkuussa suunnataan Tukholmaan Elton Johnia kuuntelemaan ja kesälle mies on suunnitellut Lofoottien reissua, mutta minä vielä emmin. Tottahan toki myös kansainvälisiä risteilyjä ollaan katteltu sillä silmällä. Kaikkein ihaninta on kummikin se, että kalenteri on mukavan tyhjä. Se antaa mahdollisuuksia rakennella vaikka minkälaista reissukalenteria nopeallakin aikataululla. Se on varmaa, että ensi vuonnakin mennään ja toivottavasti paljon.

Mites siellä? Onko matkoja tai risteilyjä jo varattuna ja minne?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kotikuulumisia ja matkasuunnitelmia, niitä risteilyjäkin

Long time no see muruset! Niin se vaan koronarajoitusten tuoma matkattomuus näkyy tässäkin blogissa, joten eipä ole ollut paljoa kirjoitettavaa. Meidän perheessä otettiin melko rauhallisesti rajoitusten aikana varsinkin, kun nuorin lapsistamme joutui odottamaan omaa rokotustaan keskikesälle saakka. Onneksi nyt sentään ollaan tuplarokotettuja koko kööri, joten matkojakin on innostunut katselemaan ihan eri tyyliin. 

Anyway, onhan tässä pikkuisia reissuja tehty ja jotain on tulossakin, joten mitäs meikäläiselle kuuluu ihan oikeasti ilman kauniita kukkasia ja tarkoin aseteltuja kuvia?

Tiukka syksy

Juu, onhan tää ollut aikamoista säätämistä kesälomien jälkeen. Duunissa kuviot muuttui sekä muuttuu melkoisesti tässä syksyn aikana ja onhan siinä ollut pikkuisen totuttelemista. Yhteen aikaan ei lähestulkoon kukaan työpaikallamme itse asiassa tiennyt, mitä tulee tekemään töikseen ja millaisessa kokoonpanossa jatkossa, joten olipahan muutama otsasuonen tykytys menneiden viikkojen aikana havaittavissa. Homma ei ole vieläkään valmis, vaan kaiken kukkuraksi tässä on työpaikalla muutto edessä, joten kiirusta pitää seuraavat viikot. Ei kyllä olis aikaa ja energiaa ruveta kyseiseen rumbaan, joten saas nähdä millaisena viivana meikäläisen suu aamuisin alkaa olla. Samoissa tehtävissä sentään saan jatkaa ja työparikin pysyy samana.

Nolo tunnustus

Juups, meikäläisellä on salaisuus. Kun on sokea lepakko niin sitten on. Vahva likinäkö (-10) on vuosien saatossa tehnyt tehtävänsä ja tuossa muutama vuosi sitten aloin kiinnittämään huomiota siihen, että silmien väsyessä aloin nähdä kaiken kahtena. Lampsin parisen vuotta sitten lekuriin ja tuomio oli melkoinen. 

Piilokarsastuksessa silmänlihakset tekevät kokoajan töitä pitääkseen katsottavan kuvan yhtenä. Esimerkiksi väsyneenä yhtenä näkeminen voi olla hankalaa.

Piilokarsastus saattaa ilmetä juuri silmien väsymisenä, päänsärkynä ja väsyneenä kuvan kahtena näkemisenä tai esimerkiksi lukiessa rivien hyppimisenä.

-piilolinssioptikko.net

Että nuin. Piilokarsastushan minulla, mutta eipä mikään pieni piilokarsastus, vaan ongelma on kasvanut vuosien saatossa sen verran pahaksi, että leikkausjonossa on oltu huhtikuusta 2020 saakka. Onneksi on valoa tunnelin päässä ja jos hyvin käy, leikkaukseen pääsen vielä tämän vuoden puolella. Tulen kertomaan kokemuksia karsastusleikkauksesta sitten myöhemmin, mutta melkoisen jännä paikka se tulee meikäläiselle olemaan. Minun on vaikea kestää sitä ajatusta, että silmiini kosketaan.

Näin sitä hoidetaan selfiet nykyään silmän väsyttyä. Känny toisen silmän eteen.

Tallinna, aina niin ihana ja aina jotain uutta!

Ulkomaan matkailun saralla tapahtui jo viime kuussa, kun pääsin käymään Tallinnassa Eckerö Linen, Tallink Siljan, Viking Linen, Visit Tallinnin ja Visit Viron yhteisellä pressimatkalla. Matkalla juhlimme Viron uudelleenitsenäistymisen 30-vuotispäivää ja olipahan upea reissu. Majoituimme uusitussa Tallink City -hotellissa ja tutustuimme Tallinnan uutuuksiin, kuten Tallinnan laululavalle rakennettuun uuteen vierailijakeskukseen, Noblessnerissa sijaitsevaan Igluparkiin ja Patarein merilinnoitukseen avattavaan Kommunismin uhrien museoon + kansainväliseen tutkimuskeskukseen.

Uutta Tallinnassa on myös kansainvälisille risteilijöille tarkoitettu risteilyterminaali, jossa on mukava terassi näköalapaikkoineen ja ravintoloineen. Terminaalin nurkilla olevalta rantapromenadilta voi bongailla kansainvälisiä risteilijöitä.

Mitä kuuluu risteilyrintamalle?

Sulo Vilén oli taas vauhdissa elokuun alussa, kun sekä passi että Viking Linen 72 venettä (arvo 72 senttiä) olivat menossa vanhaksi. Pakkohan sitä oli tietty edes pieni merimatka varata ja niinpä suunnistimme passin viimeisenä voimassaolopäivänä Viking XPRS:n päiväristeilylle. Eipähän Viikkari saanut häivytettyä 72 senttiä mieheltä, mutta tienasi itse meidän rahoja yli 500 euroa. Joskus täytyy ihmetellä tuota minun mieheni logiikkaa, mutta minä pääsin nauttimaan merimatkasta ja rakastanhan minä tuotakin piirrettä miehessäni.

Kippis! Pikku vinkki teille muuten muruset. Viking XPRS:n keulassa sijaitsee neljä 17,5–23,0 m²:n kokoista Lyx Seaside Premium-hyttiä, joista reunoilla olevat hytit 6102 sekä 6202 ovat niitä isompia. Hyteissä on muhkea parivuode, vuodesohva kahdelle lapselle sekä minibaari, jonka antimet kuuluvat luonnollisestikin hytin hintaan. Erinomainen hyttivalinta päiväristeilyllekin.

Muutoin Itämeren risteilyrintamalla on ollut hiljaista, joskin marraskuussa käymme pyörähtämässä Viking Gracella ja ensi vuoden keväälle on varattu risteily uudella ja upealla Viking Glorylla. Sen verran kuitenkin meikäläisen risteilyhammasta kolottaa, että jokunen matka varmaan tuonkin lisäksi laivoillamme tulee. Saas nähdä, milloin tulee painettua varausnappulaa. Oishan se kiva käydä Tukholmassakin.

Kansainvälisten risteilyjen osalta tilanne näyttää melko mukavalle, sillä ensi vuodelle olemme varanneet kaksi kansainvälistä risteilyä ja onpahan melkoiset reissut tulossa. Kesäkuussa teemme 12 päivän pituisen pohjoisen Euroopan risteilyn ja tuolla risteilyllä käymme aivan Pohjois-Norjassa. Marraskuussa puolestaan ylitämme Atlantin Euroopasta Yhdysvaltoihin ja risteilyllä on pituutta komeat 15 päivää. Ihan suoraan ei sentään Jenkkilään seilata, vaan matkan varrella pysähdytään mm. Portugalissa, Azoreilla ja Bermudalla.

Risteilyt. Paras tapa lomailla ja liikkua paikasta toiseen.

Eikä siinä muuten kaikki. Ennen edellä mainittuja risteilyjä olisi suunnitelmissa piipahtaa jossain päin ulkomaita ja onhan tässä jo jotain pikkuisen varattuna, mutta epävarman koronatilanteen ja mahdollisen silmäleikkauksen takia en kovin suuresti usko matkan onnistuvan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivämatka Iso-Syötteelle ja Ouluun, miten meni?

Sviittejä, luksusta, ökytimantteja ja romantiikkaa, siitä hääpäivämatkan piti olla tehty. Kuinkas sitten kävikään?

Kyllä se välillä hieman ihmetyttää, miten vahvoja onnen tunteita ja syvää rakkautta voi tuntea omaa miestään kohtaan vielä 23 vuoden yhdessäelon jälkeenkin. Miten voi vieläkin rintakehässä tuntua sellaista onnenhyrinää omaa kultaa katsellessa ja jokaisen solun haluta olla lähellä toista. Kyllä mää vieläkin haluan kaivautua kainaloon ja vaihdella pusuja vaikka keskellä Prismaa ja tiedättekös mitä, eipä tuota minun miestäni moinen haittaa. 23 vuotta on kyllä melkoisen iso aika näin vahvoille tunteille. Sen siitä saa, kun on tehnyt oikean valinnan aikoinaan eikä ole tyytynyt yhtään vähempään.

Juu, mitäpä sitä enempää hehkuttelemaan. Juhlittiin 20-vuotista avioliittoa parin yön verran pikkuisen paremmissa puitteissa tunturihotelli Iso-Syötteellä ja mökilleni palattiin Oulun kautta, jossa yövyimme vielä yhden yön Break Sokos Hotel Edenissä. Suunnitelmissa oli rakkauden täyttämä luksusyöpyminen hyvin ilmastoidussa hotellissa, uuden vihkisormuksen sujauttaminen sormeen upeissa maisemissa kera kuohujuoman ja lopuksi vielä ihania hetkiä Oulun Edenin hehtaariparvekkeella lempeän kesätuulen hyväillessä ihoa. Jah, eipä se nyt ihan niin mennytkään.

Hotel Iso-Syöte ja Feeniks-sviitti, olipahan kokemus!

Meikäläinen tosiaan odotti innolla Hotel Iso-Syötettä ja sen Feeniks-sviittiä, sillä sviitistä löytyi kaipaamani poreamme sekä kaksi erilaista saunaa ja takka. Saavuttiin hotellille kolmen maissa ja marssittiin huoneeseen odottavaisin tunnelmin. Kylläpä kuulkaas lävähti päin nassua sellainen lämpö huoneesta, että oli pakko kierrellä ympäri huonetta ilmastointinappulaa ettimässä. Eipä semmoista ensi hätään löytynyt, joten ei auttanut kuin kääntyä käytävällä olleen kerrossiivoojan puoleen ja kuulla sanat, joita ei todellakaan haluttu kuulla.

”Ei ole. Isot ikkunat lämmittävät huonetta ja automaattinen ilmastointi on niin tehoton, ettei se jaksa pitää huonetta viileänä. Ilmalämpöpumppu on tulossa ensi viikolla”.

Sanotaanko vaan, että tuo minun mieheni on helposti hikoilevaa sorttia joten voitte uskoa, että kahden päivän matkamme sai hyvin ikävän käänteen. Huoneen lämpötila oli yli 27 astetta eikä huoneeseen tuotu pieni tuuletin ja jääkippo paljoa tuonut asiaan apua. Miehen sanoin ”hengittäminenkin toi hikikarpalot otsaan” ja kun meikäläiselläkin alkoi pelkkä istuminen nostattamaan lämpötilaa, alkoi nenääni kaivautua isomman puoleinen herne.

425 euroa yö. Sen me maksoimme siitä, ettei huoneessa ollut onnistunutta valaistusta, täydellisiä neuvoja vehkeisiin tai toimivaa ilmastointia. 425 euroa siitä, ettei kuumassa huoneessa innostanut lämmittää saunaa tai polttaa puita takassa. Juu ja maisemiakaan ei voinut ihailla, sillä ikkunaverhot oli pidettävä kiinni estämässä lämmönnousua huoneessa ja toisaalta eipä meidän sviitin ikkunoitakaan oltu tuunattu peilikalvolla. Siinä missä alakerran Karhunpesä-sviitissä oleskelijat pystyivät nauttimaan huoneessa olostaan katseilta suojassa, oli meidän ikkunat ns. normaalit ja suorastaan näyttämöllä olevaan poreammeeseen oli suora näköyhteys viereiseltä kalliolta. Ei auttanut kuin olla ajattelematta törkeää hintaa tuosta kombosta ja ruveta lyömään huumoria kaikista pienistä vastoinkäymisistä.

Olin maininnut sviittiä varatessani, että juhlimme 20-vuotishääpäivää koska halusin testata, huomioiko hotelli mitenkään juhlapäiväämme. Saimme ilmaisen skumpan, viinirypäleitä ja suklaata sekä henkilökohtaisen tervehdyksen, siitä pisteet hotellille.

Juu, hyvä ruoka, parempi mieli. Haettiin hotellin Hilltop-ravintolasta ruokaa huoneeseen ja lipitettiin kaveriksi pikkuisen viiniä Iittalan laseista. Vitsailtiin kerrassaan jaskasta tilanteesta ja yritettiin hakea kaikkea positiivista. Me oltiin nyt hääpäivämatkalla ja voitiin joko ottaa siitä kaikki irti tai sitten tarttua jokaiseen negatiiviseen asiaan niin huoneessa, kuin koko lomassa. Läppästiin poreamme päälle ja istuttiin poreisiin.  Joku sentään oli osannut tilata huoneeseen tasokkaamman poreammeen, vaikkakin meikäläisen berberiin tökkäsi toisena iltana suutin, joka oli irronnut ja kääntynyt ylösalaisin. Kuinka sattuikin. Pistettiin me sentään vielä iltasella höyrysauna päälle ja poltettiin pari puuta takassa. Isompaa liekkiä ei tehnyt mieli väsätä.

Seuraavassa päivässä, hääpäivässä, oli oma tunnelmansa, vaikka sää näytti vähemmän parhaat puolensa. Luovuttiin uhkaavan näköisten pilvien takia isommasta vaelluksesta ja käveltiin vain pikkuinen lenkki hotellin lähimaastossa sateen kastelemina. Kun sitten vähän ennen kahta sää näytti jälleen siltä, että niskaan tulisi vettä oikein kunnolla, päädyttiin istumaan lähikalliolle maisemia ihailemaan. Sormuksen ehdin juuri laittaa sormeeni, mutta heti sen jälkeen alkoi sataa kunnolla ja skumpat lipitetiin sateelta ja lähestyvältä ukkoselta suojassa jonkun pienen mökin terassilla. Me taas revittiin tilanteesta huumoria, sillä eipä sitä muutakaan oikein voinut.

Näin ekana iltana. Aurinko paistoi ja sää oli kuin unelma.

Meikäläisen uusi timanttivihkisormus Iiro Suokolta tilattuna. Sen verran näyttävä tapaus omasta mielestäni, että tilasin perästä Suokolta siihen kaveriksi uuden kihlasormuksen. Uusi kihlasormus valmistuu toivottavasti vielä tässä kuussa.

Mies yllätti minut vielä upealla Tammi Jewelleryn ”Yhdessä Together” korulla, jossa on henkilökohtainen kaiverrus.

Hääpäivän illallinen me syötiin hotellin Hilltop-ravintolassa ja täytyypi myöntää, että keittiön annokset olivat oikein onnistuneita. Mies nautti maistuvan annoksen poron paahtopaistia ja meikä veteli kasvisvarrasannoksen. Loppuilta menikin sitten sitten jälleen huoneen poreissa ja kahdessa eri saunassa.

Break Sokos Hotel Eden, aikamatka 90-luvulle

Hääpäivämatkan kolmantena päivänä suunnattiin Ouluun ja vaikka tasoomme olisi enemmän sopinut toisenlainen hotelli, kaipasimme nimenomaan merimaisemia parvekkeelta ja siksi yövyimme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt ja suoranainen aikamatka 90-luvulle, mutta maisemat parvekkeelta sekä napakoiden löylyjen sauna korvasi asian. Vaikka ilmastoinnin virkaa sviitissämme toimitti kattotuuletin ja kovaa ääntä pitävä liikkumaton lattiatuuletin, ei sekään haitannut sillä parvekkeella tuuli niin lujaa, että meikäläisen piti ihan iltasella heittää tuulitakki päälle. Lierihatusta oli turha haaveilla ja skumppalasiakaan ei voinut laskea pöydälle. Ja taas revittiin huumoria tilanteesta. Olisinhan minä voinut taas kehitellä jonkun herneen poikasen nenääni, mutta en enää jaksanut. Hyvä niin.

Anyway, teen erillisen arvostelun Hotel Iso-Syötteestä ja sen Feeniks-sviitistä myöhemmin. Sen voi sanoa jo kuitenkin tässä vaiheessa, että on hyvin harmi kun hotellilla on henkilökuntavajausta ja upea design ei aina tarkoita käytännöllisyyttä. Hotellissa on paljon potentiaalia ja sinänsä sviitin koko ja varustelu huomioon ottaen yli 400 euron hinta ei ole paha silloin, kun ilmastointi pelaa ja ikkunoihin on asennettu peilikalvot. Kyllä sitä korkeampia hintoja maksetaan Suomessa pienemmistäkin huoneista. Koska Suomi.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

20-vuotishääpäivä on vihdoin käsillä. Miten me sitä juhlimme?

Kyllä se vaan pystyi kuulkaattes olla vaikea yksi hääpäivän juhlapaikan pohdinta. Kun hulppea ulkomaanmatka näytti vaihtuvan koronan takia koto-Suomeen, alkoi tämä nainen tulla kevättä myöten epätoivoiseksi. Miksi?

Koska ei missään nimessä Helsinki, sillä minua ei innostanut viettää sitä The Hääpäivää omilla kotikulmilla Helsingissä. Eipä juhlapaikkana saanut myöskään olla pikkuinen lasi-iglu lasi-iglujen täyttämällä alueella taikka mökki, sillä minua ei nääs kiinnostanut väsätä miehen kanssa aamiaista taikka illallista ja täytellä tiskikonetta.

Hotelli siis piti olla ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Tarpeeksi tasokas sellainen, hyvää palvelua, huomattavan iso silmää miellyttävä huone, luonto-/merimaisemia, sauna, poreamme ja mielellään parvekekin. Kun nuo kaikki ympättiin yhteen ja todellakin poistettiin mökkimajoitukset alkoi tarjonta hupenemaan. Koska Suomi ja heinäkuu.

Kyllä kuules monta iltaa vietin koneen ääressä ja palasin aina kahteen eri vaihtoehtoon 20-vuotishääpäivän viettopaikaksi. Enpä uskonut sitä, että vääntäisin lohdutonta itkua yhden vaivaisen majapaikan takia, mutta jännästi koko homma meni nahkan alle pahemman kerran toukokuussa. Se kertoo jo jotain, että itkun seassa lipittelin suruuni muutaman lasin viiniä ja katselin telkusta Tohtori Paisetta, sellaista ohjelmaa, jonka katselua olen vältellyt kuin ruttoa. Jännästi tuli toljotettua sitäkin sitten, sen yhden ainoan kerran. Koska The Sviitti oli menetetty.

Ei nääs olisi  pitänyt arpoa ja miettiä, jos jää kaipailemaan jotain hotellia tai sen huonetta, mutta juuri tuon arpomisen takia meikäläinen missasi sisustukseltaan sen The Sviitin. Hotelli Iso-Syötteen Karhunpesä-sviitti meni jollekin toiselle ja pettymys oli melkoinen. Kuru Resort ei ollut varattavissa ja Hotelli Iso-Syötteellä oli tarjolla enää sellaisia sviittejä, jotka eivät ihan kolahtaneet tähän naiseen. Kotkanpesän sisustus ei napannut, Aurora-sviitit olivat liian pieniä ja Feeniks-sviitin sisustusta pidin sellaisena, että näin siellä mielikuvissani Henry Saaren parhaimpina päivinään istumassa Speedot jalassa poreammeen reunalla. Ei siis jatkoon sekään sviitti, sillä  Speedot ja Henry Saari ei vaan kuulu edelleenkään mun lemppareihin.

Että nuin, olimme siis majapaikatta ja pelkona oli se, että jäisimme kokonaan ilman luksuksenomaista majoitusta ellemme löisi pian kiinni edes sitä toiseksi parasta majoitusta. Siitä se 20. hääpäivän kuvio sitten alkoi muodostumaan ja nyt on aika paljastaa meidän matkasuunnitelma tälle hääpäivälle.

20. hääpäivä: Minimini road trip Suomessa

Olen nyt pyrkinyt häivyttämään Henry Saari-mielikuvani, sillä majoitumme pari yötä Hotelli Iso-Syötteen Feeniks-sviitissä, josta löytyy poreamme ja kaksi eri saunaa. Olen ilmoittanut varausta tehdessä juhlivamme 20-v. hääpäivää, joten nyt sitten testataan hotellin taso. Maksamme itse majoituksemme enkä ole missään muotoa kertonut blogistani, joten nyt nähdään se, miten ”tavalliset” asiakkaat huomioidaan. Edellä mainituista syistä en myöskään linkkaa tähän postaukseen hotellia tai sen huonetta.

20-vuotisen avioliiton kunniaksi vihkisormukseni päivittyy astetta hienompaan ja uusi sormus on teetätetty Iiro Suokolla Tampereella. Uuden sormuksen sujautan vasempaan nimettömään tunnilleen tasan 20 vuoden päästä vihkitilaisuuden alkamisajankohdasta, paikka Iso-Syötteellä on vielä auki.

Road trippejä rakastavan mieheni toiveesta suuntaamme mökkini sijaan Ouluun, jossa yövymme yhden yön. Minä puolestani saan kaipaamani merimaisemat ja ison hehtaariparvekkeen, kun majoitumme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Olemme hyvin tietoisia siitä, että hotelli on sisustukseltaan vanhahtava, mutta hotellivalinnassa painoi todellakin merimaisemat ja parveke + sauna, mikä ratkaisi Oulun hotellivalinnan.

Illalla pääsemme vielä nauttimaan livemusiikista, kun käymme Meri-Oulun kesäteatterissa katsomassa ”SINÄ OLIT TÄHTI”- musiikkikomediaa. On sitä odotettu, ihka oikeaa teatteriesitystä.

Että nuin. Huomenna tosiaan starttaamme hääpäivämatkallemme ja toivon mukaan reissu on kaikin puolin onnistunut. Päivittelen Instastooreihin tunnelmia ja jos jotain kiinnostaa tietää, millaiset häät meillä oli 20 vuotta sitten, postauksessa Meidän häät 7.7.2001 on muisteloita onnen täyttämästä päivästämme.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.