Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kotimaa

Koronavuoden 2020 tehdyt ja missatut reissut

Juu, meikäläisellä ei ole oikeastaan yhtään positiivista sanottavaa koronavuodesta 2020. Meidän perhe rakastaa matkoja ja erityisesti matkoja ulkomaille. On aivan mahtavaa päästä kuuman auringon alle, kuulla muutakin kieltä kun suomen kieltä, nähdä erilaisempia maisemia ja tuntea olevansa todellakin irti perusarjesta. Voittekin siis uskoa, että tämä vuosi 2020 on ollut yksi jaskimmista vuosista ever. Koronarokotetta odotellessa siis.

Anyway, jotta käännettäisiin veistä haavassa, niin tavaksi tulleen tämän vuoden tehtyjen matkojen postauksessa kerronkin samalla myös ne matkat, jotka peruuntuivat koronatilanteen myötä. Melkoiseksi kotoiluksihan tämä vuosi meni.

Tammikuu

Tammikuussa ei matkustettu minnekään, joskin meinasimme iskeä kiinni huippuedulliseen MSC:n äkkilähtöristeilyyn, joka olisi ollut tammikuun loppupuolella. Joku ihme etiäinen meillä asiassa kuitenkin oli ja risteily jäi varaamatta. Hyvä niin, sillä loppukuusta perhettämme kohtasi suuri suru, kun mieheni isä menehtyi äkillisesti.

Helmikuu

Helmikuun alkupuolella vietin mieheni kanssa pienen staycation-loman ja yövyimme Original Sokos Hotel Triplassa. Mieheni isän kuolemasta johtuen olimme molemmat tosi poikki jo katkonaisten yöunien takia, joten staycation tuli kyllä tarpeeseen. Klikkaas postaukseen Testissä Original Sokos Hotel Tripla ja sen SuperiorX-huone, jos kiinnostaa tietää kokemuksia Sokos Hotel Triplasta.

Helmikuun puolessa välisssä pääsin työpaikkani kautta Viking XPRS risteilylle Tallinnnaan ja tutustuimme mm. Viron merenkulkumuseoon ja Põhjalan panimoon. Pitihän sitä ostaa kotiinviemisiä panimosta ja sen verran ihastuttiin oluisiin, että Põhjalan panimoon suuntaan mieheni kanssa kunhan koronatilanne helpottaa.

Maaliskuu

Maaliskuun alkupuolella kävin mieheni kanssa vielä yhden yön konserttimatkalla Tukholmassa. Pian tuon reissun jälkeen alkoikin korona jo vaikuttamaan Euroopassa ja matkustelu loppui kuin seinään.

Koronatilanne oli jo aiemmin vaikuttanut hälyttävältä Aasiassa, joten maaliskuulta peruuntui perhematka Singaporeen.

Huhtikuu

Olimme aiemmin varanneet ruotsinristeilyn Siljalla, mutta varustamo luonnollisestikin perui sen. Otimme kyseisestä risteilystä lahjakortin ja käytimme sen elokuiseen Riian risteilyyn.

Toukokuu ja kesäkuu

Kiitti vaan korona, ei taaskaan yhtikäs mitään. Käytiin sentään juhlimassa juhannusta mökillämme Itä-Suomessa.

Heinäkuu

Heinäkuu oli perheemme lomakuu. Heinäkuussa meillä piti olla upea neljän yön risteily Ponantin luksusjahdilla, mutta varustamo perui sen muusta syystä jo ennen koko koronahärdelliä. Mies täytti tänä vuonna pyöreitä, joten haaveena oli peruuntuneen Ponantin sijaan tehdä koko perheen voimin kunnon road trip Yhdysvalloissa. Eipä road tripistä Jenkkilässä tullut mitään, joten mies lähti esikoisen kanssa autolla kiertelemään Lappia viikon ajaksi, nuorempi lapsi oli samaan aikaan leirillä ja minä kävin Ahvenanmaan risteilyllä, joka oli Viking Linen järjestämä pressimatka. Koronan estotoimet oli laivalla hoidettu erinomaisesti ja matkustaminen oli mielestäni turvallista näinä aikoina, lisää omia kokemuksiani postauksesta Ahvenanmaan risteily Helsingistä Viking Linen Gabriellalla.

Eikä siinä kaikki. Vietin aivan ihanan yhden naisen staycationin Lapland Hotels Bulevardissa. Meikäläisen kokemuksia Lapland Hotels Bulevardista voit lukea täältä.

Sen verran halusin ”ulkomaita” perhematkailun osalta kesälomallemme, joten teimme omatoimimatkan Ahvenanmaalle. Aivan ihana reissu, josta on tulossa postaus myöhemmin.

Ahvenanmaalta paluun jälkeen yövyimme uudessa Original Sokos Hotel Kupittaassa ja aiemmin suunnittelemamme Tampereen visiitin skippasimme erinäisistä syistä. Ajelimme sen sijaan suoraan Itä-Suomen mökillemme ja vietimme siellä leppoisia hetkiä. Jokavuotinen hääpäivämatka ulkomaille ei tietystikään onnistunut, mutta sitä emme edes olleet pistäneet mietintämyssyyn, koska korona oli jo jyllännyt maailmalla niin pitkään. Hääpäivää juhlistimme hiukan myöhässä Kolilla. Postaus on puolivalmis, mutta se kannattaa pistää näkyville vasta, kun kevät koittaa. Mitäpä sitä vaelluskokemuksia kertomaan talvella.

Elokuu

Elokuun puolessa välissä teimme perheristeilyn Silja Serenadella Riikaa. Oli aivan mahtavaa päästä taas ”pitkälle risteilylle” ja Riikahan oli ja on kaikin puolin ihana kaupunki. Postausta en matkasta tehnyt, vaikka kuvia tuli otettua varmaan miljoona. Kesälomien loppu ja koronatilanteen heikentyminen alkoi näkyä jälleen myös varustamojen risteilyvarauksissa ja se siitä sitten. Elokuun loppupuolelle olisi ollut alun perin tarjolla pressimatka ulkomaille (jokiristeily), mutta se kaatui koronatilanteen vuoksi.

Syyskuu

Melkoista kotoilua, poislukien viikonlopun visiitti Seinäjoelle ja Kokkolaan sukuloimaan. Syyskuussa käytiin sentään vielä mökillä ja pääsin myös Viking Linen kutsumana ihanalle pressimatkalle Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlille. Postaus muhii odottamassa ensi vuotta ja sadonkorjuujuhlien lähestymistä. Silloin postauksella on enemmän arvoa ja se hyödyttää matkaa suunnittelevia, mutta sen sanon jo nyt, että Sadonkorjuujuhlilla kannattaa käydä.

Lokakuu

Elokuun pressimatka (jokiristeily) olisi ollut toteutettavissa myös lokakuussa, mutta vallitsevan koronatilanteen takia sitä ei järjestetty.

Marraskuu

Ei sitten yhtikäs mitään. Marraskuussa meillä piti olla Eppu Normaalin keikka Viking Gracella, mutta Viikkari siirsi sen ensi vuoden puolelle.

Joulukuu

Aiemmin keväällä olimme miehen kanssa siinä uskossa, että joulukuussa olisi tilanne jo normalisoitunut ja meinattiinkin keväällä iskeä kiinni edulliseen Karibian risteilyyn. Onneksi ei lähdetty edes varaamaan sitä. Päädyttiin sitten sentään tavalliseen tapaan Varkauteen joulun viettoon.

Mites vuosi 2021?

Olen aivan kypsä ja oikeastaan lamaantunut. Emme uskalla haaveilla mistään matkasta. Tammikuussa pääsen sentään viettämään yhden yön lemmenlomaa mieheni kanssa iki-ihanassa Lapland Hotels Bulevardissa ja siinäpä se. Heinäkuussa 2021 juhlimme mieheni kanssa 20-vuotista avioliittoamme ja meillä on ollut haaveena matkustaa jonnekin eksoottiseen paikkaan juhlimaan hääpäivää. Arvatkaas vaan, ollaanko edes korvaamme letkautettu matkavaraukselle sen suhteen. Ei. Koska korona.

Tässäpä minä ja tämä kuva kertoo kaiken. Minullahan on yksi päähänpinttymä merimatkoilla ja se on se, että lähtömalja kuohuvaa on saatava aina risteilyillä. Joskus sitä ei ihan ehdi juomaan maljaa lähdön hetkellä, mutta kunhan sitten merellä seilatessa. Tässä sitä ollaan Viking Gracen tuulisella kannella ja kuohuva lipitetään tukka naamalla pyörien ja ikävästi poskille paiskoen. Korona on ollut ihan samanlainen kökkö kyllä. Kaikkeni olen yrittänyt pitää fiilarista kiinni ja nauttia pienistäkin matkoista, mutta koronahärdelli paiskii ilkeästi päin näköä koko ajan.

Parempaa uutta vuotta 2021 meille kaikille, eiks vaan juu?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Suomilomaa kammoksuvan kotimaan loma tuli ja meni, mitäs tykkäsin?

No nih, niin vaan koronan sotkema kesäloma on nyt sitten viimeisiä päiviä vajaata pidetty ja on yhteenvedon aika. Myönnän ihan suoraan, että perheellämme on ollut suoranainen viha-rakkaussuhde Suomilomiin ja siitä syystä meillä on ollut joka vuosi tapana suunnata kesäloman aikana ainakin kerran ulkomaille edullisempaa lomailua, hyvää säätä, vierasta kieltä, toisenlaisia maisemia ja aurinkoa etsimään. Tänä kesänä olisimme myöskin alkuperäisen suunnitelman mukaan risteilleet Ponantin luksusjahdilla samppanjaa lipitellen neljän yön verran Norjan Ålesundista Ruotsin Tukholmaan, mutta sehän peruttiin jo aikoja sitten varustamon toimesta. Juuri kaikkien edellä mainittujen asioiden takia koko kesäloma kotimaassa vaatikin meiltä todella hieman totuttelemista. Mies ajeli loman alussa esikoisen kanssa ympäri Lappia vähän yli viikon verran (kylmä sää koko reissun) ja muutoin loma vietettiin pakollisia asioita hoitelemalla, Ahvenanmaalla, mökillä ja Kolilla, lähes kaikki lomapäivät mitäs muuta kuin minulle ”vilpoisassa ja vääränlaisessa säässä”.

Auto- ja hotelliloma Ahvenanmaalla

Juu, kyllähän se hiukkasen tuntui sisuskaluissa herätä aamuneljältä ja suunnata kohta Turusta lähtevää aamulaiva Amorellaa. Autolähtöselvitys oli ihanan helppo ja merimatkakin vei vain vähän yli 5 tuntia. Maarianhaminaan laiva saapui kahden maissa ja ei kun suunnistamaan Hotel Pommerniin, jossa meillä oli perhehuone. Hotellin sijainti oli todella hyvä (ruokakauppa vastapäätä, ravintolat ja muutkin kaupat ihan lähettyvillä) ja mikä parasta, parkki sekä sähkö- ja hybridiauton latauspiste oli maksuton. Aamupala oli kattava, mutta valitettavasti henkilökuntaa oli aivan liian vähän. Tarjottavat olivat ajoittain loppu, pöytiä ei tyhjennetty ja myös lautasia ym. sai odottaa. Tyytymättömiä ihmisiä näytti olevan juuri aamupalalla tuosta syystä, mutta palvelu yleisesti, hotellin sijainti ja siisteys oli sellaista luokkaa, että voisin kuvitella meneväni itse hotelliin uudelleen. Hinta ja laatu siis siltä  osin kohdallaan. Kaksi yötä Hotel Pommernissa kustansi nelihenkiseltä perheeltämme aamupaloineen 322,21 euroa.

Ahvenanmaan lomamme otimme kevyesti, emmekä menneet tukka putkella nähtävyydestä toiseen. Parasta antia oli ajella paikasta toiseen katsomassa silmää miellyttäviä paikkoja ja täytyy myöntää, että Ahvenenmaalla olisimme viihtyneet pidempäänkin. Pari päivää oli liian lyhyt aika ja sen verran ehdittiin käydä katsomassa autolomallamme Havsviddenin kalliohuvila-aluetta, että haave majoittua siellä jäi elämään. Ahvenanmaalle palaamme vielä siis joku päivä, toivottavasti, ja tarkempaa postausta pukkaa tänä kesänä tehdyistä Ahvenanmaan reissuista myöhemmin.

Bomarsundin rauniot

Bomarsundin raunioiden lähettyvillä, pienen automatkan päässä on upea nähtävyys, Djävulsberget.

Kastelholman linna

Hymystä sen näkee. Ahvenanmaa vaan on ihana!

Anyway, paluumatka Turkkuseen tehtiin Viking Gracella ja merimatka tuli vietettyä pääosin ulkokannella maisemia ihaillen niinkuin Amorellallakin. Ostokset hoitui näppärästi Pre-order tilauksena ja tuotteet odottivat auton takakontin vieressä autokannella. Näin korona-aikana päätös hoitaa ostokset tuolla tavalla tuntui helpottavalta ja toisaalta lyhyttä merimatkaakaan ei tarvinnut tuhlata merimyymälässä palloiluun. Reittimatkat sekä menon aamiaiset kahdelle aikuiselle ja kahdelle teinille Turku-Maarianhamina-Turku, henkilöauto ja A-luokan hytit molempiin suuntiin kustansi yhteensä 133 euroa.

Hotelliyöpyminen uudessa Original Sokos Hotel Kupittaassa

Alkuperäinen tarkoituksemme oli majoittua illalla saapuvan laivan myötä yksi yö Turussa ja jatkaa seuraavana aamuna kohti Tamperetta, jossa olisimme käyneet Särkänniemessä ja majoittuneet Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa. Tampere ja Särkänniemi jäi suunnitelmista pois kyseisenä aamupäivänä ja hyvä niin, sillä olisimme olleet niitä reppania, jotka jonottivat ikuisuuksia täyteen tupatussa huvipuistossa. Mutta millainen kokemus heinäkuussa avattu Original Sokos Hotel Kupittaa oli?

Huone (Standard Twin, mahdollisuus kahteen lisävuoteeseen) oli omaan makuuni ehkä hieman liian tumma ja värikäs, mutta kaikin puolin näppärä ja mikä parasta, yhteen huoneeseen mahtui koko perhe. Hotellin parkkihalli oli jo täynnä emmekä saaneet autoa enää sinne, mutta hotellin taakse sai auton parkkiin edullisimmalla vaihtoehdolla 10 eurolla 24 tunniksi. Hotellin aamupala oli oikein kattava ja ruuhkasta huolimatta tilaa löytyi varsinkin ravintolan kakkoskerroksesta. Ravintolan miljöö miellytti omaa silmää kovasti ja olisihan sitä mielellään aterioinut siellä muutoinkin. Hinta yölle 137 euroa.

Huoneen seinällä ollut kartta ja siihen liimatut QR-koodit olivat muuten aikas näppärä juttu huoneessa. Siitä vaan skannaamaan koodi ja katselemaan, millainen vinkki Turkkuseen on tarjolla koodin takana.

Hääpäiväreissu Kolille ja yöpyminen Break Sokos Hotel Kolissa

Koko hääpäiväreissu oli pienoinen jännitysmomentti lähtöpäivän aamuun saakka, sillä olimme päättäneet jäädä mökille mikäli Kolin sääennuste olisi näyttänyt pelkkää sadetta koko majoittumisemme ajan. Meillä oli haaveena tarpominen luonnossa ja kuohuvan nauttiminen kalliolla, joten sade olisi sotkenut suunnitelmat täysin ihan jo senkin takia, että vaellusreitit ja kalliot olisivat olleet osaksi liukkaita sateen jäljiltä. Onneksi sää oli kerrankin suosiollinen ja jösses, miten ihana loma meille tulikaan!

Break Sokos Hotel Kolin sijainti on kaikin puolin paras ever, sillä hotelli sijaitsee Kolin kansallispuistossa vaellusreittien vieressä. Näkymät hotellilta ovat mm. Pielisen suuntaan ja me valitsimmekin Superior Twin huoneen, josta oli varmat näkyvät Pieliselle. Voisi oikeastaan sanoa, että kaikki huoneessa vietetty aika meni suuren maisemaikkunan äärellä vaihtelevia näkymiä ihaillen ja huonevalintamme kruunasi kerrassaan nautinnollisen miniloman. Tulen tekemään erillisen postauksen tuosta Kolin visiitistä myöhemin.

Kaksi yötä Break Sokos Hotel Kolissa ja 23,90 euron asiakasomistajaskumppa huoneeseen tilattuna kustansi yhteensä 391,90 euroa.

Mites on, jäinkö kaipaamaan ulkomaanlomaa kun olin ”pakostakin sidottu” Suomeen tänä kesänä?

Minä en edes halua laskea ja ajatella sitä, miten paljon edullisemmin olisimme majoittuneet ja syöneet ulkomailla. Kotimaan loma todellakin näkyy budjetissa ja sen kanssa nyt elellään. Kunnon lämpöä ja aurinkoa rakastavana en saanut todellakaan tarpeeksi sitä mitä lomallani halusin, sillä 20 astetta ja puolipilvinen tai sateinen sää ei vaan ole tarpeeksi omasta mielestäni ja se mielipide minulle suotakoon. Oma mökki tarjoaa minulle mielenrauhaa, mutta oikealta lomalta se ei tunnu tuttujen maisemiensa takia. Kun oman kodin takapihaltakin aukeaa peltomaisema ja koivujen täyttämä metsä, ei sellainen perusmaisema valitettavasti lomatunnelmaa helpolla tuo.

Miniloma Ahvenanmaalla, laivamatkan päässä ja kallioisissa maisemissa antoi tarpeeksi erilaisuutta kotimaan lomaani ja vieras kieli toi sen tunteen, kuin olisi ollut ulkomailla. Koko potin räjäytti kuitenkin Koli, jonka jylhiin maisemiin tämä citytyttö jätti täysillä sydämensä ja sai sitä, mitä hakikin. Erilaisia ja kerrassaan lumoavia maisemia. Niitä, joita tuijottaessa hävisi sanat suusta ja sydämen ympärille kietoutui ihmeellinen lämpö.

Siinäpä se. Tarpeeksi tasokas hotelliloma tai villaloma, kauniit maisemat tai jylhät, tarpeen tullen karutkin maisemat on se meikäläisen juttu. Ei siihen näköjään tarvita ulkomaita.

Minua ei harmita se, että vietin kesälomani sataprosenttisesti kotimaassa tällä kertaa, mutta ensi kesänä toivottavasti pääsen kesälomallani ulkomaille. Ensi vuonna haluan kuitenkin kesääni jotain muutakin kuin oman mökkitienoon ja niin tutun Pori Jazz-festifaalin. Minä haluan Suomen muissa nurkissa vietetyn tasokkaan hotelli- tai villaloman, jylhiä, kallioisia maisemia, järvi- tai merimaisemia ja luonnossa tarpomista. Ei Suomi huono lomailumaa ole. Ei todellakaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Heipat Louis Vuittonille, kesäloma kotimaassa lähestyy!

Muistattekos, kun toissa postauksessa kertoilin kuulumisiani ja mainitsin, että jos mitään spessua tälle kesälle ei tule mökkeilyn ja anoppilan lisäksi, marssin kauppaan ja ostan ihka oikean Louis Vuittonin käsilaukun. Olpahan mallikin jo kateltuna valmiiksi ja ei, ei ole se sama kassi joka löytyy monelta naiselta, feikkinä tai aitona. Ja eipä valittu laukkuni myöskään mikään lompakkokokoinen ole, että melkoisen harmistuneita lomattomia naisia tuolloin oltiin.

Arvannette, ettei meikäläisen olalla paistele miehen sanon V***utonnin laukku tänä kesänä, koska rahaa palaa ihan muuhun. Johonkin sellaiseen, jota en ole vielä eläissäni tehnyt aikuisten oikeasti. Suomiloma!

Kyllähän tuo oma armaani kuunteli tässä taannoin meikäläistä, kun harmittelin hääpäivän menemistä totaalisen mönkään ja koin kesän olevan muutoinkin pilalla, kun emme tuntuneet pääsevän ”yhtään mihinkään”. Siitä se ajatus sitten miehellä lähti, ja hän  rupesi katselemaan koronan kybällä sotkemaa kalenteria tiukalla silmällä. Ensin suunniteltiin hääpäivän juhlinta toisena ajankohtana, myöhemmin rakennettiin perhematka sopivaan pikkuväliin ja kappas, lomaohjelma oli valmis. Uusia paikkoja, ihailtavia maisemia, hotelleja ja merimatkoja, siitä on meidän kesäloma, aka Suomiloma 2020 tehty. Ja mikä parasta, hääpäivämatkaani odotan innolla, vaikka emme suuntaakaan tapojemme mukaisesti hulppeaan hotelliin tai Suomen rajojen ulkopuolelle. Nyt tarttis kyllä piirtää iso ruksi seinään. Oikeesti.

Miltäs meikäläisen kesäloma sitten näyttää?

Viime keskiviikkona suuntasin pressikutsusta Viking Linen Ahvenanmaan risteilylle ja samalla katselin tiukalla silmällä sitä, miten korona-asiat oli hoidettu Viking Linen puolella. Risteilyn jälkeen suuntasin vielä ihan yksinäni Lapland Hotels Bulevardiin nauttimaan omasta ajasta ja pienestä luksuksesta. Tällä viikolla on tiedossa pakollisten asioiden hoitelua yhdellä sun toisella paikkakunnalla, mutta varsinainen Suomiloma alkaa sen jälkeen. Suuntamme autolla Turkkuseen, ajamme Viking Linen Amorellan kyytiin ja poistumme Ahvenanmaalle pariksi päiväksi. Olishan sitä himottanut majoittua bucket listilläni olevassa Havsviddenin kalliohuvilassa, mutta pari yötä olisi lähennellyt kalliin sesongin (?) aikana melkein tonnia, joten päädyttiin majoittumaan uusitussa Hotelli Pommernissa. Pikkuisen on vielä auki, mitä Ahvenanmaalla parin päivän aikana tehdään, mutta Kastelholman linnassa nyt ainakin käydään.

Turkkuseen palaamme sitten aikanaan iltalaiva Viking Gracella ja yövymme aivan uudessa Original Sokos Hotel Kupittaassa. Seuraavana päivänä suuntaamme puolestaan Tampereelle Särkäniemeen ja yövymme meille tutussa Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa. Sen jälkeen onkin suuntana mökkimme, mutta sieltä lähdemme sitten aikanaan viettämään miehen kanssa kahdestaan myöhäistä hääpäiväämme Kolille. Kaksi yötä Break Sokos Hotel Kolin huoneessa, josta on näkymät Pieliselle. Skumppa on tilattu huoneeseen myöhäisen hääpäiväjuhlan kunniaksi  ja toiveena on myös käydä istahtamassa sopivalla kalliolla kera kuohuvan ja kilistellä maisemille. Pitkää matkaa hotellilta maisemien ihailupaikalle ei ole, sillä Break Sokos Hotel Koli sijaitsee Kolin kansallispuistossa. Olen täpinöissäni ja niinkun ihan oikeesti. Kolin hotellin tunnelmia muutaman vuoden takaa voitte lukea jo nyt Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa-blogista.

Näin mukavassa huoneessa sitä meikäläinen majoittui Lapland Hotels Bulevardissa Viikkarin pressimatkan jälkeen. Olpahan leppoisa staycation. Kerron majoituskokemuksestani hieman myöhemmin blogin puolella mutta nyt jo suositus ko. hotellille.

Että nuin. Tuohon lisätään vielä johonkin väliin mahdollisesti veneajelu Järvisydämeen, joten taitaapi olla ihan mukava kesä tulossa. Vain sää on se ongelma, sillä meidän aikanahan se sataa ja on vilpoisaa varmaan kaikki neljä viikkoa, kuten nyt on jo huomattu. Tyypillisen kotimaanloman ainekset.

Ja P.S.: Ihan itte hotellimme maksetaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

.

 

Kotimaanloma ja Pori Jazzit tuli ja meni, millainen kokemus?

Nonih, kesäloma on nyt sitten lusittu ja kylläpähän kolme viikkoa meni ehkä vähän liiankin nopsaan. Oma vika tietty, että päätettiin ottaa vaan kolme viikkoa kesälle, mutta haluttiin miehen kanssa jättää kunnon pelivara myöhäissyksylle ja talvelle. Jos alkaa tympimään Suomen laatuluokan sää tai pimeys, niin sitten otetaan ja lähetään pikaisellakin aikataululla jonnekin lämpimään. Nyt on sentään jo lokakuulle suunniteltu reissu San Franciscoon.

Anyway, kesäloman ensimmäinen viikkohan meni Jenkkilän suunnalla ja heti kotiinpaluuta seuraavana päivänä suunnattiin Tampereen kautta kesämökille Itä-Suomeen. Jet lag piti otteessaan melko pitkään ja vaati veronsa, mutta silti oli aivan ihanaa rauhoittua luonnon keskellä. Tehtiin ulkona hommia mitä pystyttiin ja nautittiin varmaan maailman parhaimmista löylyistä meidän puusaunassa. Kaiken kruunasi järvestä kannettu vesi ja tulipahan mielenrauha, sellainen sielun pikku feng shui järvelle katteltaessa. Pääkaupunkiseudun kasvattina luontomaisemat ja hiljaisuus vaan on sitä parasta irtautumista kaikesta hälinästä.

Ihan pelkäksi mökkilomaksi meidän vajaa viikko ei sentään mennyt, sillä kävimme tekemässä muutaman pikku luontonähtävyysretken. Toinen suuntautui Leppävirralla sijaitsevalle Orinoron rotkolle ja toinen Jäppilän Kivikurulle. Aivan upeita paikkoja molemmat, ja tulen tekemään kyseisistä luontohelmistä myöhemmin erillisen postauksen. Sen voin jo kuitenkin sanoa, että käykää toki kyseisillä paikoilla, jos liikutte kulmilla.

Kokemuksia hyttyskarkottimista

Meille tuli pikkuinen mökkiläisten kauhunhetki tänä kesänä, kun hyväksi havaittu ja erinomaista työtä vuosikausia tehnyt hyttysansa Mosquito Magnet tuli tiensä päähän. Kyseinen laite oli vaatinut jo useamman kerran kallista huoltoa, joten sen tekohengitys alkoi olla melkoisen kallista ja vastaava uusi laite olisi kustantanut tonnin. Päädyttiin sitten edullisempaan ratkaisuun ja ostettiin pari ThermaCELL-hyttyskarkotinta käytettäväksi, ja kokemuksemme tuotteesta oli ainoastaan positiivinen. Pikkuinen härpäke lupasi pitää hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset loitolla 20 neliömetrin alueelta, mutta tuota alueen kokoa meidän oli vaikea vahvistaa luonnollisestikaan oikeaksi. Me pidimme laitetta lähistöllämme ja se oli lähes hajuton (vieno tuoksu, jos nenän lähes kiinni pisti), joten hyttyssavut se voitti mennen tullen. ThermaCELL toimi nestekaasupatruunalla ja siitä noussut kuumuus lämmitti karkotemattoa, joka alkoi jossain vaiheessa höyryämään hieman.


ThermaCELL toimi upeasti. Täysin uusi karkotematto ei ihan heti toiminut, kun sen piti lämmetä ja alkaa tuottamaan karkotetta, mutta 10-15 minuutin sisällä hyttyset alkoivat kierrellä ympärillämme tulematta kuitenkaan metriä lähemmäs. Hyttyskarkottimen oltua täydessä vauhdissa ei hyttysiä näkynyt enää mailla eikä halmeilla. Laitteen lisäksi ostettu kantolaukku oli hyödyllinen lisä, kun hyttyskarkottimen pystyi kiinnittämään vyötärölle ulkona liikuttaessa. Iso suositus korkottimelle siis täältä suunnasta ja kannattaa hankkia kantolaukkuineen, jos yhtään tarvitsee liikkua ulkona. Hinta noin 30 – 35 eurosta ylöspäin + täyttöpakkaukset.

Rakas, raivostuttava Suomikesä

Yli viikko sitten avauduin neljän seinän sisällä miehelleni Suomen luksuskesästä ja muistelin kaihoisasti Chicagon reissuamme, kun hiki lensi 30 asteen helteessä ja aurinko paistoi. Juu, joku sellainen kummallinen valo- ja lämpöilmiö, jota en ollut kovinkaan paljoa nähnyt sitten Chicagon. Tai olihan sellainen pieni hetki tapahtunut avautumistani edeltävänä päivänä, kun aurinko oli alkanut pikkuisen paistaa lämpimämmin kesämökillämme Itä-Suomessa juuri silloin, kun pakkasimme tavaroita autoon ja suuntasimme auton nokan kohti Pori Jazzeja. Eipä kuulkaas pitkään se aurinko paistanut meille, sillä piakkoin pukkas pilveä taivaalle ja tulihan sitä sadettakin. Eikä siinä vielä kaikki. Porissa todellakin sateli kuin Esterin berberistä, oli kylmä ja samaan aikaan tuli viestiä Itä-Suomen suunnalta, että aurinko paistoi ja oli ihan  lämminkin. Kyllä söi tätä naista ja paljon. Siis TODELLA paljon.

Myönnän olevani kiittämätön ihminen välillä. Kaipaan kesällä Suomilomailuun aurinkoa ja sellaista lämpöäkin, että voisi heittää päällensä kivan kesämekon ja tepastella varpaat paljastavissa sandaaleissa. Meikäläisen Suomilomalla oli ihan turha haaveillakaan sellaisista muutoin kun vikoina päivinä, sillä useimpina päivinä en pärjännyt edes ballerinat jalassa.

Kokemuksia Pori Jazzeista ja Kirjurinluodosta

Keskiviikkona kävimme kuuntelemassa musiikkia maksuttomalla puolella. Poriljongissa soittanut Kirjuri All Stars + Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen sai fiiliksen kattoon ja ilta oli oikein mukava. Maksuton puoli pääsi oikeuksiinsa varsinkin illalla, kun erilaiset valot pääsivät luomaan tunnelmaa alueelle.

Viime vuonna tyydyimme ilmaisjazzeihin koko ajaksi ja nautimme päälavan konserteista joen toisella puolella, mutta tämän vuoden artistikattaus miellytti enemmän. Sen verran hyvin oli tarjontaa, että ostettiin kolmen päivän liput Pori Jazzeille. Mies rakensi komian aikataulun, josta selvisi lempiartistimme ja lava minkä äärellä piti milloinkin olla, mutta lista lirisi jo heti torstain jälkeen. Perjantain ja lauantain konserteissa oli siihen malliin väkeä, että omaa piknikpaikkaansa ei passannut siirrellä lavojen välillä ja me jymähdettiin piknikpeittomme kanssa päälavan rinteeseen. Sää oli mitä mainioin, mutta yksi isompi virhe meikäläiselle tuli. Nesteytys meni keturalleen.

Kuvan juoma ei liity tapaukseen.

Perjantaina aurinko paistoi ja oli lämmin. Ei kuitenkaan niin kuuma, että hiki olisi lentänyt. Jotenkin sitä ei huomannut nauttia vettä tai Vichyä illan aikana, joskin anniskelualueen törkyhintaisen viinilitkupullon jaoin miehen kanssa puoliksi. Yhden Cokiksen sentään otin siinä patongin aikana. Lauantaiaamuna heräsin seitsemän maissa hiukkasen heikkoon oloon. Päähän koski, tärisytti ja sitten rupesi oksettamaan, mutta melkoista tyhjähuutoa se oli, kun vatsassa ei ollut mitään. Join vettä aina pahaan olooni saadakseni jotain oksennettavaa, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut ja tilani heikkeni entisestään.

Huimasi, hengitys oli epätavallisen tiuhaa ja pinnallista, liikkuminen oli hankalaa, paha olo oli jatkuvaa ja lihakset kramppasi kunnolla. Päätä en jaksanut pitää pystyssä ja silloin mies sekä anoppi jo huolestuivat tosissaan. Nestehukkahan se tällä naisella oli ja sitten alkoi jatkuva juottaminen minulle vuorotellen Vichyä, vettä ja Jaffaa pienissä määrissä. Ja minä oksensin pienenkin nesteen, aina. Siinä meinasi olla lähtö päivystykseen, mutta kielsin sen.

Kyllähän se hieman hävetti olla siinä kunnossa ja aiheuttaa ihanalle anopille sydämentykytyksiä, mutta pikkuhiljaa kaikesta selvittiin. Ei muuta kuin Kirjurinluotoon neljän maissa ja joinpahan eri malliin vettä sekä vichyä vuorotellen. Vasta sunnuntaiaamuna kämmenselän iho alkoi vihdoin näyttää siltä, että se palautui nopeasti ennalleen sen jälkeen, kun oli ensin puristanut ihoa sormien välissä. Sen vaan sanon, että pitäkäähän todellakin nesteytyksestä huolta näillä helteillä ja muutoinkin. Nestehukka ei ole leikin asia ja huonossa tapauksessa se on sairaalakeikka.

Mites alkoholin tuonti Pori Jazzeille? Laukut tarkastettiin ja alkoholiahan ei paikalle saanut tuoda, mutta päivien aikana huomasin, että tarkastukset vuosivat kuin seula. Kyllähän sitä hiukkasen harmitti lipitellä alueelta ostettua 30 euron viinilitkua naamariinsa, kun yhdellä viltillä rakennettiin kirkkaasta viinapullosta (0,35 l) drinkkejä ja toisesta saman kokoisesta konjakkipullosta vedettiin suoraan huiviin. Toisaalla näin Ed energiajuomapullosta kaadettavan porukalle shottimukeihin sellaiselta näyttävää nestettä, että tuskinpa oli alkoholiton juoma sekään.

Kyllähän suurin osa näytti totelleen meidän tapaan Pori Jazzin määräyksiä ja kävi kiltisti ostamassa ylihintaiset juomansa alueen baarista. Upea sää vaan kenties aktivoi porukoita ostamaan useammankin pullon, joten iltaa myöten meno alkoi olla jo sellaista, että sitä ei ehkä ihan huomioitu hyvällä tavalla muita kanssajuhlijoita. Muutaman kerran meni meiltäkin jo miehen kanssa herne nenään ja tivahdettiin juhlijoille, kun normaalit käytöstavatkaan ei ollut hallussa. Useamman väsähtäneen juhlijan minä näin järkkäreiden otteessa talutettavan alueelta pois, joten olpahan jollain mennyt komiasti yli. Kaiken kruunasi tupakointi, kun me savuttomat saimme oman osamme vieressä tupruttelevista ihmisistä. Ymmärrän toki, että tupakointi ulkona on sallittua, mutta jotenkin tuntuu, että erilliset tupakointialueet olisi hyvä juttu piknikalueella.  Ja jos lukija siellä nyt miettii, miksi emme siirtyneet tai sanoneet mitään, niin siirtyminen ei olisi auttanut mitään. Tilaa ei ollut ja vaikka joku paikka olisikin löytynyt, olisi vilttinaapuri saattanut pistää tupakaksi ihan samaan malliin. Elämä on.

Musiikkitarjonta ihastutti ja ajattelemattomista juhlijoista huolimatta alueen tunnelma oli oikein iloinen. Alma, Christina Aquilera, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Ville Valo & Agents oli niitä muutamia, jotka sai jalan vipattamaan ja kaiken kruunasi lauantai-iltana upeaääninen Toto. Ruokakojuja ja ruokailumahdollisuuksia alueella oli valtavasti ja minäkin löysin kasvissyöjänä mukavasti vaihtoehtoja. Hinnat oli nyt mitä oli, mutta harvassapa edulliset festarit nykyään on. Viinit oli tänä vuonnakin sontaa, mutta sontaviinit taitaakin olla Pori Jazzien tavaramerkki. Tai sitten olen vain kranttu prinsessa, joka jää huonoista viineistä huolimatta mielenkiinnolla odottamaan ensi vuoden jazzkattauksen julkistamista.

Pori Jazzit on The festivaali, jonne kannattaa heinäkuisin suunnata. Linkki Pori Jazzin viralliselle sivustolle tässä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Pori Jazz 2018 uudistui: hitit ja hutit

No niin helou ja helou helteisestä Itä-Suomesta. Täällä me olemme perheemme kanssa rauhoittuneet tapahtumatäyteisen Pori Jazz-loman jälkeen ja viitaten edelliseen surulliseen postaukseen, ottaneet senkin takia rauhallisesti.

Anyway, tänä vuonna Pori Jazz muuttui hieman enemmänkin, kun vanhaa tuttua Jazzkatua ei enää ollut. Alueen ravintolat ja ravintolalaivat tarjosivat toki ruokaa ja juomaa sekä musiikkia iltaisin jazzkansalle, mutta myyntikojut ja musiikki, se maksutonkin, oli siirretty joen toiselle puolelle puistoon. Juuri tuo kyseinen Jazzpuisto saikin minulta ja mieheltä ristiriitaisen vastaanoton, ja syy siihen löytyy tästä postauksesta.

Helle helli meitä jazzvieraita tänä vuonna, joskin pääviikonlopulle osui jälleen muutama sateinen päivä ja lämpötilakin putosi helteistä sen verran, että tämä nainen kaiveli matkalaukustaan paksumpaa päälle muutamana iltana. Joka ilta kuitenkin suuntasimme miehen kanssa säästä välittämättä nauttimaan Pori Jazzin tarjonnasta, joskaan euroakaan emme lippuihin tänä vuonna pistäneet.

Ei, rahasta se ei ole kiinni. Olemme ostaneet joinain vuosina sisäänpääsyn Kirjurin konserttiin, mutta syynä on ollut vain ja ainoastaan artisti, jota olemme halunneet mennä katsomaan. Into maksaa noin 80 euroa + ylikin siitä, että saa istua tönöttää yleisimmin kylmässä (ja sateisessa) kelissä, kuunnella ”vaan jotain musaa”, jonotella bajamajaan ja lipitellä pahan makuista sekä ylihintaista alueella myytyä viiniä ei ole vain se meidän juttu enää näillä vuosikymmenillä. Siksi me nykyäänkin katsomme kelien ja artistien mukaan, ostammeko liput Kirjurinluodon konserttiin ja mille päiville. Päälavan musiikista kun voi nauttia myös maksuitta, jos haluaa.

Että nuin. Me pistimme miehen kanssa piknikin pystyyn päälavan tienoille joen toiselle puolelle. Musiikki ja laulu kuului selvästi, joskaan näkymää lavalle ei luonnollisestikaan ollut. Me saimme rauhallisen piknikalueen, jokimaisemat, olimme puun alla sateelta suojassa ja mikä parasta, saimme nauttia juuri niitä eväksiä ja juomia, joista itse pidimme. Ei ihka oikeita limupulloja haistelevia järkkäreitä ja ryysistä, mutta bajamajoja ei lähettyvillä ollut. Ainoa miinus joen toisella puolella olevassa piknikissä olemattomien bajamajojen lisäksi oli uusi Jazzpuisto, jonka musiikiohjelma häiritsi ajoittain. Aikataulusuunnittelu olikin paikallaan ja lauantai-iltana saimme ainakin nauttia pääkonsertin musiikista melko häiriöttömästi.

Mites se Jazzpuisto, joka sai mieheltä ja minulta ristiriitaisen vastaanoton? Ensiksi kaikki vaikutti olevan enemmän kuin mainiota. Vanhan Jazzkadun ollessa käytössä olimme auringon armoilla eikä piknik onnistunut siellä, mutta Jazzpuistossa saimme nauttia monipuolisesta musiikista penkeillä istuen, pistää piknikin pystyyn tai tanssahdella teltassa. Maksutonta tarjontaa oli mielestämme lisätty, puut antoivat mukavasti suojaa auringon paahteelta ja iltaisin puisto oli valaistu kauniisti. Kirjurin kesäravintolan teltassa oli huipputunnelma, järkkäreitäkin oli mukavasti eikä he tuntuneet nipottavan porukalle. Pössis oli pääsääntöisesti hyvä ja pojot siis siitä. Mutta.

Palasimme kylävisiitin jälkeen lauantaina iltamyöhään Jazzpuistoon ja se taisi olla virhe. Konsertista palaava porukka tukki kulkureittejä Kirjurinluodon suuntaan ja kun me vihdoin pääsimme kiertämään puistoon toista kautta, oli näkymä kaikkea muuta kuin mieluisa. Puisto oli täynnä humaltunutta nuorisoa ja piknikväkeä, virtsa haisi ja sotku oli sitä luokkaa, että Pori Jazz oli muuttunut Jazzpuiston myötä enemmänkin uudeksi viralliseksi lämpimäksi nuorison vapuksi. Ravintoloihin oli turha päästä enää sisälle (jonot magalomaanisia) ja yhden periaatejuoman visiitti Koivubaariin päättyi närkästykseen. Se on nääs niin, että kyseisessä baarissa ei ollut hinnastoa esillä, vaan tarjoilijat latelivat päästään summia. Tuon lisäksi kuittiin ei tulostunut mitään muuta kuin loppusumma, eikä varsinaista ostosta ollut eritelty mitenkään. Siitä sentään pojot, että toinen tarjoilija ilmoitti kysyttäessä ostamamme juoman hinnaksi saman, kuin toinen tarjoilija oli siitä laskuttanut. Ehkä se summa oli oikea ja virallinen, tai sitten ei.

Summa summarum: Olen käynyt Pori Jazzeilla 19-20 kertaa. Olen nähnyt Jazzien kasvun ja muutoksen parempaan suuntaan. Kaupunki tuntuu heräävän eloon, Suomi Areenan myötä tarjonta on monipuolinen ja tunnelma on aivan mielettömän upea. Pori on hieno kesäkaupunki (kumma kun siellä ei tule kuitenkaan käytyä tutustumassa aikuisten oikeasti missään!) ja Pori on vaan se ainoa oikea paikka jazztapahtuman järjestämiseen. Jazzpuisto on loppupeleissä hyvä uudistus maksuttoman ohjelman lisäämisen myötä (Jazzpuisto = Porin olohuone), mutta valitettavasti kaupungin puoli kärsii varmaankin pienoisesta ”yleisökadosta” uudistuksen myötä. Ainakin meillä into piipahtaa Jazzkadun ympäristössä olevissa liikkeissä loppui kokonaan. Jazzpuiston viikonlopun kännikansa on myös vaan liikaa. Hyvillä keleillä se kannattaa ottaa huomioon ja suosittelenkin jättämään Jazzpuiston väliin pääviikonlopun loppuilloista, jos sellainen örvellys ei oikein nappaa.

Pstt. Pori ja sen lähitienoo on kiva myös Pori Jazz-ajan ulkopuolellakin. Yyterissä on muuten mahtava seikkailupuisto ja siellä kävimme perheen kanssa viime kesänä. Kannattaa pistää korvan taakse ja ottaa reissuohjelmistoon, jos Satakunnan suunnalla liikkuu. Omat kokemuksmme Seikkailupuisto Huikeesta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.