Browsing Tag

Kotimaa

Pori Jazz 2018 uudistui: hitit ja hutit

No niin helou ja helou helteisestä Itä-Suomesta. Täällä me olemme perheemme kanssa rauhoittuneet tapahtumatäyteisen Pori Jazz-loman jälkeen ja viitaten edelliseen surulliseen postaukseen, ottaneet senkin takia rauhallisesti.

Anyway, tänä vuonna Pori Jazz muuttui hieman enemmänkin, kun vanhaa tuttua Jazzkatua ei enää ollut. Alueen ravintolat ja ravintolalaivat tarjosivat toki ruokaa ja juomaa sekä musiikkia iltaisin jazzkansalle, mutta myyntikojut ja musiikki, se maksutonkin, oli siirretty joen toiselle puolelle puistoon. Juuri tuo kyseinen Jazzpuisto saikin minulta ja mieheltä ristiriitaisen vastaanoton, ja syy siihen löytyy tästä postauksesta.

Helle helli meitä jazzvieraita tänä vuonna, joskin pääviikonlopulle osui jälleen muutama sateinen päivä ja lämpötilakin putosi helteistä sen verran, että tämä nainen kaiveli matkalaukustaan paksumpaa päälle muutamana iltana. Joka ilta kuitenkin suuntasimme miehen kanssa säästä välittämättä nauttimaan Pori Jazzin tarjonnasta, joskaan euroakaan emme lippuihin tänä vuonna pistäneet.

Ei, rahasta se ei ole kiinni. Olemme ostaneet joinain vuosina sisäänpääsyn Kirjurin konserttiin, mutta syynä on ollut vain ja ainoastaan artisti, jota olemme halunneet mennä katsomaan. Into maksaa noin 80 euroa + ylikin siitä, että saa istua tönöttää yleisimmin kylmässä (ja sateisessa) kelissä, kuunnella ”vaan jotain musaa”, jonotella bajamajaan ja lipitellä pahan makuista sekä ylihintaista alueella myytyä viiniä ei ole vain se meidän juttu enää näillä vuosikymmenillä. Siksi me nykyäänkin katsomme kelien ja artistien mukaan, ostammeko liput Kirjurinluodon konserttiin ja mille päiville. Päälavan musiikista kun voi nauttia myös maksuitta, jos haluaa.

Että nuin. Me pistimme miehen kanssa piknikin pystyyn päälavan tienoille joen toiselle puolelle. Musiikki ja laulu kuului selvästi, joskaan näkymää lavalle ei luonnollisestikaan ollut. Me saimme rauhallisen piknikalueen, jokimaisemat, olimme puun alla sateelta suojassa ja mikä parasta, saimme nauttia juuri niitä eväksiä ja juomia, joista itse pidimme. Ei ihka oikeita limupulloja haistelevia järkkäreitä ja ryysistä, mutta bajamajoja ei lähettyvillä ollut. Ainoa miinus joen toisella puolella olevassa piknikissä olemattomien bajamajojen lisäksi oli uusi Jazzpuisto, jonka musiikiohjelma häiritsi ajoittain. Aikataulusuunnittelu olikin paikallaan ja lauantai-iltana saimme ainakin nauttia pääkonsertin musiikista melko häiriöttömästi.

Mites se Jazzpuisto, joka sai mieheltä ja minulta ristiriitaisen vastaanoton? Ensiksi kaikki vaikutti olevan enemmän kuin mainiota. Vanhan Jazzkadun ollessa käytössä olimme auringon armoilla eikä piknik onnistunut siellä, mutta Jazzpuistossa saimme nauttia monipuolisesta musiikista penkeillä istuen, pistää piknikin pystyyn tai tanssahdella teltassa. Maksutonta tarjontaa oli mielestämme lisätty, puut antoivat mukavasti suojaa auringon paahteelta ja iltaisin puisto oli valaistu kauniisti. Kirjurin kesäravintolan teltassa oli huipputunnelma, järkkäreitäkin oli mukavasti eikä he tuntuneet nipottavan porukalle. Pössis oli pääsääntöisesti hyvä ja pojot siis siitä. Mutta.

Palasimme kylävisiitin jälkeen lauantaina iltamyöhään Jazzpuistoon ja se taisi olla virhe. Konsertista palaava porukka tukki kulkureittejä Kirjurinluodon suuntaan ja kun me vihdoin pääsimme kiertämään puistoon toista kautta, oli näkymä kaikkea muuta kuin mieluisa. Puisto oli täynnä humaltunutta nuorisoa ja piknikväkeä, virtsa haisi ja sotku oli sitä luokkaa, että Pori Jazz oli muuttunut Jazzpuiston myötä enemmänkin uudeksi viralliseksi lämpimäksi nuorison vapuksi. Ravintoloihin oli turha päästä enää sisälle (jonot magalomaanisia) ja yhden periaatejuoman visiitti Koivubaariin päättyi närkästykseen. Se on nääs niin, että kyseisessä baarissa ei ollut hinnastoa esillä, vaan tarjoilijat latelivat päästään summia. Tuon lisäksi kuittiin ei tulostunut mitään muuta kuin loppusumma, eikä varsinaista ostosta ollut eritelty mitenkään. Siitä sentään pojot, että toinen tarjoilija ilmoitti kysyttäessä ostamamme juoman hinnaksi saman, kuin toinen tarjoilija oli siitä laskuttanut. Ehkä se summa oli oikea ja virallinen, tai sitten ei.

Summa summarum: Olen käynyt Pori Jazzeilla 19-20 kertaa. Olen nähnyt Jazzien kasvun ja muutoksen parempaan suuntaan. Kaupunki tuntuu heräävän eloon, Suomi Areenan myötä tarjonta on monipuolinen ja tunnelma on aivan mielettömän upea. Pori on hieno kesäkaupunki (kumma kun siellä ei tule kuitenkaan käytyä tutustumassa aikuisten oikeasti missään!) ja Pori on vaan se ainoa oikea paikka jazztapahtuman järjestämiseen. Jazzpuisto on loppupeleissä hyvä uudistus maksuttoman ohjelman lisäämisen myötä (Jazzpuisto = Porin olohuone), mutta valitettavasti kaupungin puoli kärsii varmaankin pienoisesta ”yleisökadosta” uudistuksen myötä. Ainakin meillä into piipahtaa Jazzkadun ympäristössä olevissa liikkeissä loppui kokonaan. Jazzpuiston viikonlopun kännikansa on myös vaan liikaa. Hyvillä keleillä se kannattaa ottaa huomioon ja suosittelenkin jättämään Jazzpuiston väliin pääviikonlopun loppuilloista, jos sellainen örvellys ei oikein nappaa.

Pstt. Pori ja sen lähitienoo on kiva myös Pori Jazz-ajan ulkopuolellakin. Yyterissä on muuten mahtava seikkailupuisto ja siellä kävimme perheen kanssa viime kesänä. Kannattaa pistää korvan taakse ja ottaa reissuohjelmistoon, jos Satakunnan suunnalla liikkuu. Omat kokemuksmme Seikkailupuisto Huikeesta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lomastressi potenssiin sata ja kokemuksia OnniBus.comista

No heippa vaan täältä ruudun toiselta puolelta. Täällä ollaan kuulkaas ihan ryytyneitä ja pahasti. Kesäsuunnitelmat vähän niin kuin levis hiukkasen ja tuloksena on jyrän alle jäänyt, uneton nainen, jonka sielun pikku fengshui on häiriintynyt pahemman kerran. Haluatteko tietää miksi? Ei se mitään, kerron sen silti.

Mutta aloitetaan niistä kivoista asioista. Kesäloma numero uno tuli ja meni, kun pidin yhden lomapäivän ennen juhannusta ja jolkutin keskiviikkona OnniBus.comin kyydissä mökille. Lentokone ja juna olisivat jättäneet huomattavasti kauemmas meikäläisen, eikä iso hinta kauas jättävästä kulkuvälineestä innostanut ajatuksena sitten yhtään. Nyt pääsin huomattavasti lähemmäs mökkiäni hintaan 10,70 euroa ja tuo summa sisälsi jo erikoispaikan ja varausmaksun. Jotenkin huvittaa, ettei tuolla summalla saa edes seutulippua meno-paluuna pääkaupunkiseudulla.

Kokemuksia OnniBus.comista

Onnibussia perheemme on käyttänyt monesti nimenomaan miehen vanhempien/lastemme kuljetukseen ja homma on toiminut aina edullisia hintoja myöten. Itse reissasin Onnibussilla viimeksi pari vuotta sitten ja sen verran traumaattinen kokemus bussin pienet penkkivälit olivat, että tällä kertaa tuhlasin ja valitsin itselleni paremman jalkatilan paikan bussin kakkoskerroksesta. Pikkuinen yllärimomentti se silti minulle oli, sillä varsinaista kuvaa bussin yläkerrasta ja nimenomaan omasta paikka-alueesta en löytänyt netistä.

Anyway, bussi tuli ajoissa, henkilökunta oli ystävällistä ja matkan varrella ei ajovuorossa ollut kuski kävi kyselemässä meiltä yläkertalaisilta, tarvitsiko ilmastointi säätämistä johonkin suuntaan. Bussi oli siisti muutoin, mutta omalla paikallani oli ollut aiemmin joku croisanteista pitävä ihminen ja jokunen muru omalta paikaltani löytyi muistona. Turvavyö tuntui oikein napakalta ja penkin alta löytyi normaali sähköpistoke laitteiden lataamista varten. Varaamastani paremman jalkatilan paikasta puolestaan löytyi sekä hyvää että huonoa. Pidin siitä, ettei edessä ollut penkkiä vaan rappuset alakertaan, jolloin polville oli enemmän tilaa. Tilaa jaloille ei kuitenkaan ollut, sillä portaikon seinämä esti jalkojen suoristaminen. 

Näkymä omalta paikaltani. Tuo telkku tuossa edessä näytti koko matkan OnniBus.com -mainosta ja paria muuta sekä lähestyvän kohteen paikallista mainosta.

Että nuin. Tämä 158 cm nainen, varsinainen töpöjalka, koki pienoista tarvetta saada jalkoja suoraksi bussimatkalla. Ei onnistunut, ei. Kuva paikasta 72 ja vieressä paikka 71. Yksinmatkustettaessa saattaa saada vierelleen vaikka mitä, mutta onnekseni tällä kertaa viereen sattui ihan mukava ja huomaavainen nuori nainen.

Vaikka en saanut jalkoja suoraksi, pidin avarasta tilasta kun edellä istuvan selkänoja ei möllöttänyt reilun puolen metrin päässä. Jalat olisi saanut suorempaan varmasti pöytäpaikalla, mutta silloin riskinä olisi ollut jalkoja suoristava vastakkainen istuja. Kaikesta huolimatta kahden euron lisämaksu ison jalkatilan paikasta oli mielestäni maksetun arvoinen. Bussimatka oli miellyttävä kokemus ja mukavan leppoisilla kuskeilla oli siihen iso merkitys. Fiilis olisi ollut varmasti toinen, jos kuskit olisivat olleet tuppisuita ja/tai kyllästyneitä. En siis koe syytä olla reissaamatta OnniBus.comin kyydissä tarpeen vaatiessa jatkossakaan, jos homma pysyy samanlaisena tai paranee vielä tuosta. 

Se meidän juhannus

Kyllä se vaan niin on tässä perheessä, että ainoa oikea paikka viettää juhannusta on meidän mökki ja rakkaalla porukalla. Me vietimme aikaa ulkona, saunoimme joka ilta ja rauhotuimme hyvän ruuan ja juoman äärellä. Eihän meikä meinannut malttaa mennä iltaisin nukkumaan upeiden järvimaisemien takia, mutta en myöskään innostunut kaivelemaan mukana ollut järjestelmäkameraa laukusta kertaakaan. 

Kaikki blogin kuvat otettu Huawei Honor 9 -puhelimella, eikä kuvia ole muokattu mitenkään. Hiukkasenhan se nolottaa, etten ole vielä saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja opiskeltua kännyni kuvausominaisuuksia. Tarttis varmaan tehrä asialle jotain…

Ja se lomastressi…potenssiin miljoona

Heinäkuun kesäloma piti alkaa tietyllä sukutapahtumalla, mutta kahden kuolemantapauksen myötä sukutapahtuma siirrettiin toiseen ajankohtaan. Kalenterista vapautui tilaa yhdelle pienelle matkalle loman alkuun ja viimeisin viikko on mennyt etsiessä sitä The kohdetta. Ei siinä muuta, mutta matkalle oli suunnitteilla lähteä ensi viikonloppuna ja mikään katsomamme kohde ei tuntunut oikein nappaavan. Minä halusin leijonaemona lapset saman katon alle kanssamme, joten huoneella piti olla kunnolla kokoa. Parveke oli must ja täysin varusteltu keittiö plussaa. Tasoa piti löytyä sopivasti (vähintään 4 tähteä) ja, no, auringon paistaa lämpimästi. Turha sitä on kuvitellakaan, että täällä pohjoisessa paistaisi enää aurinko  lämpimästi toukokuun ja kesäkuun helteiden myötä, joten etelään olisi tarkoitus paeta miniloman turvin Suomen laatuluokan kesää.

Mikä mätti? Näin lähellä majoitusta moni majoitusvaihtoehto oli jo täyteen buukattu, törkyhintainen laatunsa nähden tai yksinkertaisesti majoituksesta löytyi vain jokin pieni vika. Liian pieni parveke, väärä näkymä, järkky sisustus, väärä sijainti ja mitä kaikkea nyt sitä olkaan. Illat meni majoituksia etsiessä ja nukkumaan mentiin monena arki-iltana vasta puolen yön paikkeilla tai sen jälkeen. Aivot kävi ylikierroksilla ja nukahtamisen sijaan pyörin unettomana sängyssä yli yhteen nukkuen koiran unta vähän yli viiteen aamulla.

Ja linnut, nuo viheliäiset. Lintuihin minulla on ollut lapsesta saakka viha-rakkaussuhde ja eräänä aamuna tällä viikolla meinasin noitua ne livertäjät jälleen alimpaan koloon maapallolla. Eräänä aamuyönä, huonosti nukahdetun ja nukutun yön jälkeen heräsin vähän ennen viittä sepelkyyhkyn kujellukseen. Sen vaan sanon, että niinä aamuyön tunteina teki mieli pistää paistiksi koko lintu, mutta enhän minä siihenkään kykene. Linnun laulu on kivaa hereilläoloaikaan, mutta aamuyöllä herättävät kujerrukset on sen verran iso nou nou, että tästä naisesta kuoriutuu melkoisen murhanhimoinen närkästynyt nainen.

Pixabay.comista ladattun kuvan riiviölintu ei liity tapaukseen. Sen verran sepelkyyhkyn kujellus aamuyön tuntina otti ottalohkoon, etten itse asiassa tykkää sen äänestä edes päiväsaikaan. Kyseisestä otuksesta muuten löytyy juutuupista jopa lintukaraokevideo, joten siitä vaan laulelemaan, jos kiinnostaa. Linkki tässä.

Anyway, turha luullakaan, että vajaalla unimäärällä olisi selvinnyt ongelmitta. Fysiikka ja järjen kulku alkoi takkuilemaan ja kaiken kukkuraksi pienoinen kesäflunssa löysi meikäläisen alentuneen vastustuskyvyn myötä. Nyt sitten ihastutetaan ympäristöä makuukammariäänellä, yskimisillä ja rykimisellä. Millonkas meikäläiselle kuumetta tulisi tautia poistamaan. 

P.S.: Löytyikö se The lomakohde? Ehkä löytyi, ehkä ei. Säätämistä se kuitenkin vaatii ja mikään ei ole varmempaa kuin epävarma. Nyt keskitytään selvittämään tärkeämpiä asioita kuten kuolinpesä, johon lähipiiri tahtomattaankin joutuu mukaan. Elämä on.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Loma kotimaassa, ilo vai pettymys?

Hola! Tässä sitä ollaan kuulkaattes takaisin töissä neljän viikon lomaputken jälkeen. Blogiani seuranneet ovatkin tietoisia siitä, että käytännön syistä vietimme lomamme kokonaan koto-Suomessa kahden yön Tallinnan-keikkaa lukuun ottamatta, mutta hei, eikös Tallinna lasketa Etelä-Helsingiksi?

Meidän perheeseen/parisuhteeseen on kuulunut joka kesälomalla se, että suuntaamme vähintäänkin Keski-Eurooppaan tai toiselle puolelle maailmaa ihan vain siksi, että pääsemme irtautumaan ”arjesta” eli Suomesta. Haemme matkoiltamme aurinkoa ja lämpöä sekä rahoille vastinetta, joka ei välttämättä osu kohdalle täällä kotimaassa. Että nuin. Olen sen nyt sanonut. Minulla on viha-rakkaussuhde Suomi-lomiin ja mitkäs nyt onkaan tunnelmat vietetyn kotimaanloman jälkeen?

Ah tätä Suomen suvea!


Myönnetään. Kelit ei suosineet meitä lomailijoita oikeastaan yhtään. Neljä päivää taisi olla meillä sen verran lämpimiä, että pystyimme oleskelemaan ulkona hieman kevyemmissä vaatteissa. Tatti meikäläisen otalla kasvoi sitä mukaa, kun heräsin aamuisin pilviseen ja kylmään keliin, enkä voinut haaveillakaan biitsipäivästä. Odotin ja odotin kiltisti kuumaa kesäpäivää, jolloin olisin voinut talsia jätskikiskalle ostamaan tötteröjätskin mutta pah, sitä päivää ei tullut. Sanomattakin selvää, että Suomi-lomalle tuli plussat ja miinukset -listaan niin iso miinus, ettei Suomi-kuvani toivu siitä koskaan. Tänä päivänäkin yritän tsempata itseäni sen suhteen, ettei Suomi voi säälleen mitään, mutta kyllä eteläisemmästä sijainnista olisi apua. Veikkaan, että pelkkä siirtyminen naapurimaamme Ruotsin kohdalle saattaisi auttaa merkittävästi. Pojot ulkomaanlomille.

Hotelliloma Suomessa vs. ulkomailla


Majoittuminen, tuo meidän lempijuttu. Me rakastamme hotelleita, tykkäämme nauttia huoneesta, vaadimme tasoa ja asiakaspalvelua. Kaikki tuo siten, että hinta-laatusuhde on kohdallaan ja olemme valmiita maksamaan useamman satasen/yö, kun se oikea hotelli osuu kohdalle. Cumuluksen kaltaiset hotellit ei vaan säväytä meitä ja minikokoa oleva huone saa olon ahdistuneeksi. Siinä vaiheessa kun huoneen hinta huitelee melko reippaissa lukemissa Suomessa ja toisesta maasta saa isomman huoneen tai huoneen tasokkaasta hotellista samaan hintaan, rupeaa ulkomaat taasen huutelemaan meidän perheen nimeä. Ettekö usko? Panin hakea heinäkuun viimeiselle lauantaille yhden yön aamupalallista hintaa kahdelle hengelle suurin piirtein samantasoisesta ja -kokoisesta sviitistä loungeoikeudella, ja seuraava saldo tuli: Hilton Helsinki Strandin King-sviitti 472,50 euroa/yö, Radisson Blu Plazan Executive Suite 462 euroa/yö ja Hilton Tallinn Parkin King Deluxe One Bedroom Suite 228,75 euroa/yö. Vielä kun tuohon lisää vaikkapa Cumulus City Centre Kuopion puolta pienemmän ja loungeoikeudettoman huoneen samalle ajankohdalle hintaan 256 euroa/yö, niin tämä nainen rahtaa kapsäkkinsä ymmärrettävistä syistä vaikkapa Tallinnaan. Pojot ulkomaanlomille.

Siirtyminen paikasta toiseen

Matkustaminen, se välttämätön paha. Suomen etuna on se, että autollakin pärjää liikkumisen suhteen. Lentokoneella ei ole pakko matkustaa ja Onni-bussit kulkee edullisesti. VR on yksi iso mysteeri minulle kesähintojensa puolesta, mutta kyllä sieltäkin varmaan jotain edullisia lippuja kesällä saa. Matkustaminen Suomessa paikasta toiseen voi olla edullista tai kallista, mutta parhaassa tapauksessa samaan hintaan pääsee lentämään Euroopan metropoliin ja ottamaan sen edellä mainitsemani laadukkaan hotellihuoneen. Pojoissa tasapeli Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Kyllähän sitä nyt pitää saada syödä maittavasti ja nauttia sen kanssa lasi viiniä/olut


Suomen suurista kaupungeista löytyy varmasti upeaa ruokaa. Hintakin voi olla sen mukainen. Pienemmissä kaupungeissa saat tyytyä Rossoon ja muihin ketjuravintoloihin, mutta kyllä hintaa aterioinnille silti tulee melko mukavasti, kun kaksi tai useampi nauttii kolmen ruokalajin illallisen juomineen. Me kävimme miehen kanssa Tallinnassa syömässä laadukkaan aterian Vegan Restoran V:ssä. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka sekä lasi viiniä ja pullo erikoisolutta kustansi n. 46 euroa. Meikäläisen pojot menee jälleen ulkomaanlomille.

Tapahtumat ja tekemiset

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Täältä löytyy yhtä sun toista koettavaa ja liikkuminen autolla tapahtumakaupunkeihin on tarpeen tullen helppoa ja edullista. Rahaa saattaa palaakin sitten majoittumiseen ja muihin oheistuotteisiin. En vain voi olla mainitsematta sitä, että tölkki (0,33) olutta maksoi Pori Jazzien Jazzkadun baarissa 6 euroa. Gigantin sanoin: Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Ja me maksoimme.

Olimme me sentään viisaitakin. Mietimme keväällä ostavamme liput Pori Jazzien Kirjurinluodolle, mutta pelkäsimme ailahtelevaa kesäsäätä. Ajatus kylmässä tai sateessa värjöttelemisestä tuntui sen verran vastenmieliseltä, että päätimme jättää lipun oston paljon myöhemmälle. Suomen suvihan näytti parhaat puolensa jälleen, joten otimme ilon irti Pori Jazzien maksuttomasta tarjonnasta. Ilmaisista Jazz-tuokioista Jazzkadun Cafe Jazzissa, Porin Kauppatorin kulmalla olleessa Korona Barissa ja Kirjurinluodon musiikista nautimme päälavan läheisyydessa joen toisella puolella. Piknik auringon hellimällä nurmikentällä ilmaisin eväin ja juomin, sellaisinkin, joita ei Kirjurinluodolle saa viedä, sai miehen ja minut hymistelemään tyytyväisyyttä. Kirjurinluodolla bailannut perhetuttu pisti puolestaan samaan aikaan harmistunutta kommenttia siitä, että piccolosamppanja oli maksanut Kirjurinluodolla 19 euroa. Mites se Gigantin lausahdus menikään?

On ihanaa nähdä, miten Suomi herää eloon kesällä. Ihmiset ovat iloisia, tekemistä riittää ja mikä parasta, sitä ilmaistakin/edullista, jotta hiukan tiukemmalla budjetilla elävätkin voivat nauttia tapahtumista. Ulkomailtakin löytää varmasti yhtä sun toista, joten pojot tasapuolisesti Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Ihmiset

Kävin ostoksilla Leppävirran S-Marketissa juhannuksen alla ja näin jotain niin suloista, että muistelen visiittiäni vieläkin lämmöllä. S-Market oli täynnä vanhuksia parhaimpiinsa tälläytyneenä, suut hymyssä ja mieli ilmiselvästi korkealla. Siinä minä katselin heitä ostosten lomassa ja iloitsin siitä, että niin moni vanhus oli kerääntynytt kirkolle hoitamaan juhannusjuhlaostokset. Tuossa S-Market -hetkessä oli jotain sellaista, joka lämmitti mieltäni kovasti. Maalla sijaitsevissa kylissä ja pikkukaupungeissa vaan on tunnelmaa ja sellaisia leppoisia ihmisiä, joita ei pääkaupunkiseudulta tai isoista kaupungeista löydy. Pipo löystyy ihan kummasti, kun maalle pääsee. Pankaas testaten ja tähän väliin en voi olla mainostamatta Savoa oivana matkailukohteena. Pojot Suomi-lomille.

Jos laskette tarkkaan, niin kyllä minä rankkaan ulkomaanlomat tässä listauksessani korkeammalle. Me jäimme tänä vuonna pakon sanelemana Suomeen lomailemaan, mutta ensi vuonna tilanne on toivottavasti erilainen. Me suuntaamme Suomen rajojen ulkopuolelle jättäen kotomaamme lasi-iglut ulkomaisille turisteille ja ministeri Lintilälle. Ennen ensi kesää odotan kuitenkin tänä syksynä koittavaa Välimeren risteilyä ja olen samaan aikaan onnellinen siitä, ettei minun tarvitse lomailla tässä vastenmielisessä, kylmässä kesäkelissä. Myönnän ihan suoraan, että fiilarini tästä maasta lomailukohteena olisi saanut tänä kesänä paremmat pojot, jos aurinko olisi paistanut lomallamme lämpimästi tai kuumasti. On se vaan kumma, ettei sitä iloa suoda meille.

Kehtaako joku vielä veikata, että saadaan tänä kesänä kunnon lämpökelit tai jopa helteet vähintään viikoksi?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon. Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hyvää synttäriä Suomi! Mietteitä kotimaastamme ja meistä.

Niin sitä vaan tulee yksi lisävuosi kauniille kotimaallemme. Täälläkin parkkeerataan telkun ääreen iltasella katsastamaan illan pukutarjonta ja meidän perheessä se olen kyllä vain minä, joka saa jotain irti moisista kättelyjuhlista. Mitään kummoista emme tänä vuonna edes ruokailun suhteen harrasta, sillä takki on melkoisen tyhjä viime viikon reissaamisesta. Kaiken kukkuraksi tuo minun armas mieheni tekee ahkerasti etätöitä kotona, joten saas nähdä, milloin hän pystyy rauhoittumaan itsepäisyyspäivän, niin kuin me sanomme, viettoon.

Tämä on kyllä hyvä aika pysähtyä pohtimaan kaikkea sitä, mitä minä tunnen tätä maata kohtaan. Muistan kommentoineeni johonkin blogiin jokin aika sitten julmaakin julmemmat sanat: Me matkustamme ulkomaille paetaksemme Suomea ja suomalaisia. Olen varma, että moni ihminen vetää herneen nekkuun siellä ruudun toisella puolella, mutta ei nuo sanat ole ihan niin pahoja, kuin miltä ne näyttävät.

Meidän perheen veri vetää ulkomaille rauhoittumaan, ottamaan etäisyyttä arkeen täällä Suomessa. Ulkomaat on meille kuin ison rantatontin omaava kesämökkimme, paikka jossa saamme olla täysin rauhassa rakkaittemme kanssa, ilman ulkopuolista häiriötä. On nautinnollista hiljentyä ja pysähtyä omalla mökkilaiturilla kuuntelemaan kauniin luonnon ääniä, katselemaan kauniita maisemia, auringonnousuja ja -laskuja. Olla vain hiljaa ja tuntea yksi niistä parhaista asioista, joita Suomella on tarjota. Hiljaisuus.

Finland Lake

Minä olen onnellinen siitä, että kulttuuriimme kuuluu personal space ja arvostamme hiljaisuutta. Julkisissa ei kailoteta ja harvassa on ne, jotka katselevat kännykästä filmiä äänet täysillä. Minä, puolicitytyttö, rakastan kaunista luontoamme, joka ”tylsyydessään” jaksaa yllättää minua pienillä ja ihanilla asioillaan. Se vaan vaatii juuri sitä hiljentymistä ja pysähtymistä juuri siihen aikaan ja paikkaan. Minä rakastan kenkien alla narskuvaa lunta, pimeneviä iltoja, kirkasta tähtitaivasta ja ”ahdistavaa” sumua peltojen ja järvien päällä. Isoja ja pieniä elämyksiä, sitä lapsen ihmetystä, joka minultakin jostain sielun sopukoista löytyy.

Finland Nature Autumn

Minä inhoan puolestani nykyajan Suomea, kiitos ”ammattitaitoisten” päättäjien ja heidän Hyvä Veli-kerhoa. Me tavalliset kansalaiset kärsimme tehdyistä päätöksistä ja säästötoimista, jotka valitettavasti näkyi tällä kertaa Imatralla. Olen korviani myöten täynnä Länsimetrohässäkkää, ihmisten välinpitämättömyyttä ja minä minä -mentaliteettia. Ongelmat lakaistaan mattojen alle ja toivotaan, ettei niihin tarvitse itse puuttua tai huomataan, ettei niihin vaan voi puuttua resurssipuutteen takia. Suomi ei ole enää sitä, mitä se ennen vanhaan oli.

Finland Sea

On kiva matkustaa ulkomaille, ottaa lomaa maastamme, nähdä uusia paikkoja ja elää vain sitä hetkeä. Siihen ei pysty, jos möllöttää pakettimatkojen uima-altaalla ja kuulee suomen kieltä joka nurkalla. Astuu hotellin ovesta ja näkee kulman takana Juhla Mokka-baarin ja kuulee paikallisten myyjienkin kailottavan osta osta-kehotuksia suomeksi. Ei kiitos. Ja anteeksi.

Ei. En minä ole ihmisvihaaja. En minä karsasta pikkuryhmiä, sillä olen nauttinut yhteistyömatkoistani ja ryhmämatkoistani saman henkisten kanssa. On ollut ihana huomata, että tästä maasta löytyy sittenkin vielä sydämellisiä ja äärettömän ystävällisiä, hymyileväisiä ihmisiä, joista minä tykkään. Saan halata ja olla halattavana, nauraa ja olla oma itseni.

Finland Finnair

Minä rakastan suomalaisissa sitä aitoutta ja maassamme luonnon hiljaisuuttaa, vapaata tilaa,  jota ei kaikkialta löydy. Joskus on vain matkustettava ulkomaille huomatakseen sen, ettei maamme olekaan pöllömpi paikka asua.

Finland Winter

Hyvää syntymäpäivää Suomi! On se vaan hienoa, että useita kymmeniä vuosia sitten maamme itsenäisyyttä puolustettiin niin hanakasti, että saamme nauttia edelleen puhtaasta luonnosta ja rauhasta, elää ilman pelkoa joutua silmätikuksi poliittisen, uskonnollisen tai seksuaalisen vakaumuksen takia. Paljon on petrattavaa tässä maassa, mutta ei tällä maapallolla ole maata, jossa kaikki asiat olisi hyvin.

Nautitaanhan siitä, mitä meillä on ja tehdään yhdessä tästä hyvä maa asua. Joohan?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.