Viking Linen Gabriellalta löytyy perheille sopivia, hieman isompia perhehyttejä ja yksi niistä on Ville Viking Inside Comfort, jossa risteilin Tukholmaan. Siitä vaan lukemaan kokemuksia Gabriellan Ville Viking Inside Comfort -hytistä.
Juu, tuli vähän shoppailtua täksärin puolella edellisellä Viking Linen risteilyllä ja niinpä ostosten päälle napsahti tulla alennuslahjakortti seuraavalle risteilylle. Meidän perheessä kun sattuu asumaan varsinainen Sulo Vilén, niin tuo minun toinen puoliskoni innostui 40 euron arvoisesta, hieman isommasta parisänkyhytistä kahden yön ruotsinristeilylle. Mies iski silmänsä B4F Inside Comfort Family-hyttiin, mutta minäpä ehdotin toista vaihtoehtoa ja syystä.
Erinomainen hytti lapsiperheille (ja kahdelle aikuiselle), B4V Ville Viking Inside Comfort
Kannella 6, Gabriellan keulaosassa, sijaitsee 11 kappaletta Ville Viking -teemaisia hyttejä (B4V), joiden pinta-ala on 13 m². Hyteissä on 160 cm leveä paksummilla patjoilla varustettu parivuode kahdella tyynyvaihtoehdolla. Edellä mainitun lisäksi hytistä löytyy kaksi pullmanvuodetta eli ala- ja yläsänky, jotka kääntyvät seinälle antamaan lisää tilaa hyttiin. Kyseisten vuoteitten pussikanasetit ovat Ville Viking -teemaiset ja teemaa tukevat myös hytin takaseinän valtava Ville Viking -kuva sekä Ville Vikingin kuva parisängyn puolipäiväpeitteessä.
Ville Viking Inside Comfort on teemaansa lukuun ottamatta muutoin samanlainen kuin B4F Inside Comfort Family, mutta yksi pikkuero B4F hyttiin vielä on. Ville Viking -hytistä löytyy pieni jääkaappi, jossa ei kuitenkaan odottele minibaarin juomia vaan jääkaappi on tyhjillään.
Pieni jääkaappi on sijoitettu television alle hytin nurkkaan. Kyseinen ratkaisu kuitenkin aiheuttaa sen, että naulakkotilaa on vähemmän kuin B4F-hytissä. Onneksi jääkaapin päällä olevalle tasolle saa laitettua tavaroita/vaatteita.Hyttimme #6200 ympyröity keltaisella. Erinomainen ja rauhallinen sijainti.
Me matkustimme mieheni kanssa kahdestaan hytissä #6200, jonka sijainti oli aivan mahtava. Toki sisähytti sijaitsi muutaman käytävänkulman takana, mutta varsinaisia hyttinaapureita ei ollut ja saimme olla ihan rauhassa. Pieneen, mutta mukavan kylmään jääkaappiin laittelimme juomaa (hyi meitä) ja kahvilasta yöpalaksi ostettuja eväksiä. Telkkarista näkyi viisut tappiin saakka ilman häiriöitä, eikä selkäänkään kolottanut hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Juu, ja kun ikkunaa ei ollut, niin eipä kajastanut aamun aurinko silmiin sitten mistään. Kymmenen pistettä ropsahti tältä herkkäuniselta naiselta sen siliän tien.
Ville Viking Inside Comfort -hyttiluokkaan ei kuulu kylpytakkeja lainaksi, mutta olihan sitä otettava kotoa sellainen mukaan. Kylpynuttuhetken kruunasi mukavan vilpoinen piccoloskumppa.
Löytyikö negatiivisuuksia? Samaan malliin kuin B4F-hytissä, valaistus oli hieman ”tunnelmallista”, mutta eipä sitä hyttiin lähdetty töitä tekemään vaan nauttimaan. Myös naulakkotilan vajaavaisuus saattaa häiritä perheellisiä varsinkin talvisaikaan. Kisassa B4F Family Comfort vastaan B4V Ville Viking Inside Comfort menee voitto Ville Viking -hytille jääkaapin vuoksi. Erinomainen ratkaisu lapsiperheille, sillä sinne voi säilöä eväksiä ja juomaa hytissä majoittuville.
Risteily sisähytissä, miten saada luksusta matkaan?
Jos totta puhutaan, niin ei minulle risteily sisähytissä ole se paras tapa matkustaa. Parvekehyttejä ei ollut vapaana ja toisaalta Sulo Vilénkin innostui 40 euron hytistä, joten sisähytissä sitten matkattiin. Pientä luksusta silti halusin tuostakin huolimatta reissuun ja tilasimme hyttiin tervetulotervehdykseksi pullon kuohuvaa, aamupalat söimme à la carten puolelle (Premium-kuohuviiniaamupala) ja päivällinenkin nautittiin pidemmän kaavan mukaan à la carten puolella ikkunapöydässä. Maittavat drinkit tuoreista aineista joimme Living Roomin pehmoisalla sohvalla ja otimme matkan tosiaan levollisen oleilun kannalta. Mikäs siinä oli hytin parisängyssä oleillessa, ilman teinien läsnäoloa.
Tiesitkö, että Viking Linen à la carte -ravintoloissa kaikki tehdään käsityönä ja lähes 70 prosenttia ruoan raaka-aineista hankitaan lähialueilta eli Suomesta, Ruotsista sekä Virosta? Kuohkea maa-artisokkavaahto ja rapoisat ruiscrackerit veivät kielen mennessään. Voiko kauniimpaa annosta olla? Paahdettua munakoisoa ja jogurttikastiketta, olkaattes hyvät!Uuniomenakreemiä, tyrnisorbettia ja paahdettua kauraa.Ruokailut maksoimme etukäteen varatuilla ja maksetuilla 45 euron arvoisilla kupongeilla, joiden arvo laivalla oli 49 euroa.
Mites Tukholma?
Tukholma oli ihana kuten aina, vaikkakin Slussenin alue on yhtä työmaata. Me rakastavaiset otimme aamun rauhallisesti hyvin nautitun Premium-aamupalan jälkeen ja kävelimme Vikingin terminaalin lähettyvillä olevaan valokuvataidemuseo Fotografiskaan. Liput olimme hankkineet Viikkarin varauksen yhteydessä (”Lisäpalvelut maissa” -kohta) ja liput sai itse asiassa valuuttakurssin myötä edullisemmin Viikkarin kautta kuin suoraan Fotografiskasta ostettuna. Palaan Fotografiskaan ja muihin Tukholman vinkkeihin toisessa postauksessa.
Mites on, kelpaisko Ville Viking Inside Comfort-hytti sinun merimatkallesi vai onko ikkunahytti se sun juttusi?
Alkoiko visiitti Tukholmaan kiinnostaa? Siitä vaan katsastamaan hintoja ja huomioithan, että dynaamisen hinnoittelun takia risteilyjen hinnat vaihtelevat kysynnän mukaan. Varaa siis risteilysi ajoissa ja liity kanta-asiakkaaksi, jos et jo sellainen ole. Viking Linen sivuille pääset suoraan tästä.
Mitäpäs pitäisit sellaisesta minilomasta, jolla pääsisit saman katon alla nauttimaan laadukkaasta, vastuullisesta ja maittavasta ruoasta, viihteen täyttämästä illasta ja hotellitasoisista yöunista? Kaiken kruunaisi päivä Tukholmassa ja hyvät shoppailumahdollisuudet, mukaan lukien kattava viinivalikoima. Näkisitkö sinä itsesi tuollaisella matkalla?
Viking Linen pressimatka osui kohdallani sen verran hyvään saumaan, että pystyin ottamaan vapaata päivätöistä ja suuntaamaan ruotsinristeilylle alkuviikosta. Samalla risteilyllä pääsin testaamaan Gabriellan uudistettua parvekehyttiä, tutustumaan mm. Kuninkaanlinnaan ja Kaupungintaloon Tukholmassa sekä seuraamaan, minkälainen tunnelma ruotsinlaivalla oli alkuviikosta.
Gabriellan tasokkaammat hytit uudistuivat!
Myönnän ihan suoraan. Parveke on minulle tärkeä lisä hytissä varsinkin silloin, kun lämpötila alkaa olla plussan puolella. Itämerellä vakituisesti seilaavista aluksista ainoastaan muutamilla on parvekehyttejä ja Viking Linen laivoista niitä löytyy vain M/S Gabriellalta. Nykyään siihen merimatkaan halutaan panostaa enemmän ja siksi Gabriellan 22 parvekehyttiä (SUM Junior Suite ja LUX Seaside Premium) varataankin ensimmäisinä.
Gabriellan parvekehytit sijaitsevalla omassa rauhassaan kannella 11. Kyseiselle alueelle pääsee vain alueella olevien hyttien hyttikorteilla ja edellä mainittujen parvekehyttien lisäksi samalta alueelta löytyy 11 kappaletta 15–16,5 m²:n kokoisia B2X Inside Premium-sisähyttejä.
Alkukevään aikana 11. kannen hytit uudistettiin lattiasta kattoon ja saman uudistuksen kokivat myös keulassa kansilla 7 ja 9 sijaitsevat LXA-hytit ja sviitit. Uudistuksen suunnitteli Viking Linen oma arkkitehti Johan Nordberg ja laivan puolelta mukana suunnittelemassa oli M/S Gabriellan intendentti Krista Öhman-Jalonenja hyttiosaston esihenkilö eli husfru Mira Ylitalo. Hyttiremontissa suosittiin suomalaista. Kiinteät kalusteet toimitti Porin Puukaluste Oy, tekstiilit Vallila, turkulainen Illyria interior Oy tapetoi seinät sekä asensi kalusteet ja ahvenanmaalainen Alandia Engineering Oy teki sähkötyöt. Muitakin suomalaisia yrityksiä oli osallisena hyttiremontissa, joten iso peukku sille.
Tältä Gabriellan LUX Seaside Premium-hytti näytti ennen uudistusta.Ja tältä uudistuksen jälkeen.
Ja olihan sitä muutosta tullut enemmänkin. Poissa oli sängyn päätyä ja hytin seiniä hallinneet vaaleanruskeat puupaneelit ja hytin uusi värimaailma oli raikkaan vaalea, vaikkakin mm. pöydät oli aiempaa tummempia. Hytin kokolattiamatto sointui hienosti ohi lipuvaan merimaisemaan, raskaat verhot oli vaihdettu vaaleampiin ja keveämpiin, sohva päällystetty pirteän oranssiksi ja vaikka väriä löytyi aiempaa enemmän, pidin uudistusta pirteänä eikä värikäs sohvakaan pompannut silmiini. Uudistuksen myötä muuten myös sähköpistokkeiden ja USB-latauspaikkojen määrää oli lisätty, joten eipä tule ongelmaa siitäkään. Myös sohvan vierestä, ikkunaseinältä löytyi pari sähköpistoketta. Oiva apu sohvasängyssä majaileville lapsille.
Jokaisessa parisängyllisessä hytissä on tavallista paksummat patjat. Jos budjetilla on väliä ja haluat kuitenkin varata parisängyllisen hytin, harkitse B2L Inside Large tai B4L Inside Large-hyttejä.
Ja se Comfort-parisänky. Pehmeät patjat, jonne kaivautua. Muhkeat tyynyt ja peitto, jonka alla tunsi olevansa kuin turvallisessa pesäkolossa. Hotellitasoa, hyttialueen hiljaisuutta ja luksusta, jonka kruunasi maksuttoman minibaarin antimet sekä hytin hintaan kuuluva Premium-aamupala pöytiin tarjottavine lämpimine annoksineen.
Premium-aamupalan lämmin ruoka: Eggs Florentine
Viking Line: Laadukasta ruokaa vastuullisesti
Mitäpä olisi risteily ilman ruokaa? Ei yhtään mitään. Gabriellalla on ruokapaikkoja mistä valita, mutta me söimme mennessä À la carten puolella ja paluussa The Buffetissa. Viking Line on saanut vuosien aikana vähennettyä ruokahävikkiä paljon ja buffetissakin on pistetty ruokalistaa uusiksi varsinkin lämpimissä ruoissa. Piti muuten kysellä varustamon edustajalta hiukkasen sitä, mitä mieltä markustajat ovat olleet buffetin lämminruokauudistuksesta ja hyvin se on kuulemma otettu vastaan. Hiukkasenhan minä sitä hämmästelin, mutta paluussa nautittu buffet muutti mieleni. Siitä lisää myöhemmin.
Viking Linella on panostettu ruoan määrän ja eksotiikan sijaan laadukkaisiin raaka-aineisiin, sesongin mukaan eläviin menuihin ja käsityöhön. Lähes 70 prosenttia ruoan raaka-aineista hankitaan lähialueilta eli Suomesta, Ruotsista sekä Virosta, ja tuota prosenttimäärää Viking Line pyrkii kasvattamaan entisestään. À la carte -ravintoloissa kaikki tehdään käsityönä ja jopa 80 prosenttia buffetin yli 120 ruokalajista. Laivan henkilökunta maustaa itse Turun saaristosta tulleet sillit, tekee itse burgerpihvit ja maustaa, leikkaa sekä paahtaa paahtopaistit. Lihapullatkin pyrittäisiin väsäämään itse, mutta sen verran niitä menee nälkäisien matkustajien suihin, että tarkoin valittu yhteistyökumppani tekee ne Viking Linen oman reseptin mukaan maissa.
Kasvissyöjänä olen hyvin tarkka tarjottavista kasviksista. Viking Linella yrtit tulevat mynämäkeläiseltä puutarhalta ja monet vihannekset on hankittu Etelä-Ruotsista, jossa kasvukausi alkaa paljon aiemmin kuin Suomessa. Myös pientuottajilta ostetaan välillä raaka-aineita, mutta pienen määrän takia ko. tuotteista tehtäviä annoksia tarjotaan vain tietyillä laivoilla.
Parsakausi alkaa toukokuun puolivälissä ja Viking Linella tarjoillaan tuoretta parsaa Etelä-Ruotsista. Hyvä syy lähteä jo maukkaiden annostenkin takia laivalle.
Mites buffa? Sen verran nälkäisiä matkustajia oli matkassa, etten ehtinyt kutsuvia kuvia buffetista ottaa. Kylmät alkuruoat löytyivät kauniina pikkuannoksinaan ja vatsan sai täyteen laajasta tarjonnasta. Lämmin pääruoka olikin se toinen juttu sitten, sillä lämpimistä vaihtoehdoista notkuva buffetpöytä oli historiaa. Nykyään lämpimät ruoat tarjoillaan valmiina annoksina ja niinpä myös meidänkin lähdöllä. Ja mites minä, se ruokarajoitteisempi?
Siellä buffetpöydän ääressä minä väpättelin alahuultani ja kyselin lakto-ovo-kasvisruokani perään. Koska matkustajia oli alkuviikon lähdöllä vähemmän, ei valmiina ollut mitään ja kuulin keittiöpäälliköltä, että saisin ihan oman annoksen tässä tapauksessa suoraan pöytään tuotuna.
Mikä oiva keksintö hävikkiäkin ajatellen. Tilauksen tultua kokki katseli keittiön kasvistarjontaa sillä silmällä ja loihti omanlaisen ylläriannoksen niistä. Minun eteeni tuotiin upea, juuri tehty annos ja eipä ollut buffetin tarjonnan näköistä sitten yhtään. Eikä muuten tarvinnut annostaan odotella à la cartemaisen pitkään, joten pojot buffetin uudistukselle.
Buffetin vegetaristinen lämminruoka-annos: Grillattua kaalia ja tahinia.
Testissä alkuviikon risteilylähtö. Menoa vai ei?
Viking Linen laivoilta löytyy viihdettä joka makuun vuoden jokaisena päivänä ja Viking Linen laivoilla järjestetään kaikkiaan yli 10.000 keikkaa vuodessa. Alkuviikosta meno ja musiikkitarjonta on rauhallisempaa, viikonloppua lähestyttäessä on menevämmän bilemusiikin vuoro.
Koska olimme liikkeellä alkuviikosta, oli matkustajia luonnollisestikin vähemmän ja meno viikonloppua rauhallisempaan. Yökerhossa oli alkuillasta eri yhtye kuin loppuillasta ja musiikki rauhallisempaa tanssimusiikkia. Tanssilattialla oli tanssijoista ja valitettavasti lempipaikkani, olohuonemainen Living Room oli alkuviikosta kiinni.
Leppoisaan matkusteluun alkuviikon lähtö oli kuitenkin oikein miellyttävä. Asiakaspalvelu oli kaikkialla hyvää ja henkilökunnan kanssakin ehti keskustelemaan enemmän kuin kiireisellä lähdöllä. Rauhallisia soppeja löytyi ja merimaisemista pääsi nauttimaan helposti isojen ikkunoiden ääreen. Nautinnollinen merimatka kerrassaan. Olisipa useammin mahdollisuus lähteä alkuviikon arkilähdöllä. Tiesithän muuten, että parvekehytitkin ovat silloin edullisempia?
Laivojen ruokamenut vaihtuvat pian ja kevätkin on tullut. Mitäs jos varaisit kahden yön risteilyn, jolloin pääset kunnolla nauttimaan erilaisista ravintoloista, laadukkaasta ruoasta, viihdekattauksesta ja hotellitasoisesta sängystä. Kenties myös siitä parvekkeesta, jolle pääset katsomaan ohi lipuvia merimaisema, ottamaan aurinkoa ja nauttimaan lasillisen kuohuvaa, jonka olet siitä omasta minibaaristasi noukkinut.
Risteilyissä on eroja. Siitä vaan suunnittelemaan astetta parempaa merimatkaa. Viking Linen sivuille pääset suoraan tästä.
P.S.: Tarjotusta tiivistahtisesta pressimatkasta huolimatta tässä postauksessa ihan omia fiiliksiä. Onpa sitä jo uusi risteily Gabille varattuna ja ihan omalla rahalla. Sen siitä saa, kun rakastaa risteilyjä.
Monelle Dallas-fanille Southfork Ranch on se pakollinen vierailukohde Dallasissa käydessä ja minäkin kävin mieheni kanssa siellä. Millainen kokemus kierros Southfork Ranchilla oli ja voinko suositella?
Juu, siitä se ajatus sitten lähti. Atlantin risteilymme päätepysäkki Jenkkilässä oli Tampa ja koska Tampasta ei ollut suoria lentoja Suomeen, rupesi mies katsomaan vaihtoehtoista reittiä kotiinpaluulle. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi muotoutuikin lento Tampasta Dallasiin, neljä päivää Dallasissa ja sieltä suora Finnairin lento Helsinkiin. Vuokrasimme auton Dallasin lomailun ajaksi ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin noiden päivien aikana. Tottahan toki Dallas-fanina oli pakko päästä visiteeraamaan kuuluisalla Southforkin tilalla, vaikka olinkin lukenut ennakkoon hieman negatiivisempia kokemuksia.
Southfork Ranch sijaitsee noin 43 kilometrin päässä Dallasin keskustasta ja 55 kilometrin päässä Dallasin kansainväliseltä lentokentältä. Jenkkilässähän nyt autoilu on se the juttu, joten autolla tilalle pääsee helpoimmin. Parkkipaikkoja on sopivasti ja kierros alkaa vierailukeskuksesta, jossa on myynnissä matkamuistoja. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Dallas-museo.
Kuuluisa Lucyn hääpuku.Tämäkin kuja lienee vilahtanut muutaman kerran sarjassa ja mm. introssa.
Kilahduksesta Southforkin tarina alkoi
Tiesitkö muuten, että Dallasin viisi ensimmäistä jaksoa on kuvattu toisaalla ja että Dallas-sarjan nimeksi piti tulla ihan muuta? Sarjan piti olla ihan viiden jakson minisarja ilman jatkoa, mutta viiden ensimmäisen jakson aikana katsojaluvut kohosivat siihen malliin, että Lorimar Production ryhtyi suunnittelemaan jatkoa ja loppu onkin jo historiaa.
Viisi ensimmäistä jaksoa on todellakin filmattu The Cloyce Box Ranchilla (nyk. The Brinkman Ranch), joka sijaitsee noin 27 kilometrin päässä Southfork Ranchista. Karjatilan omistajan vaimo oli käyttänyt ison summan alueen maisemointiin ja kun Texasin talvinen sää yllätti, joutui Lorimarin filmiryhmä poistamaan alueelta lumet ulkokuvausten takia. Lumenpoistokoneiden takia maisemointi kärsi sen verran pahasti, että vaimo potkaisi koko filmiryhmän ulos ja ilmoitti, ettei tiluksille ollut enää asiaa.
Alkoi kuumeinen etsintä uudelle talolle. Talon piti olla valkoinen ja sisältää pylväitä, kuten alkuperäisessäkin talossa. Samanlaista karjatilaa ei tietystikään löytynyt, mutta helikopterista bongattiin Joe Duncanin omistama 200 hehtaarin kokoinen tila, jossa oli valkoinen talo neljällä pylväällä (The Cloyce Box Ranchilla oli kuusi pylvästä). Lorimarin porukka meni Duncanin tiluksille keskustelemaan filmausdiilistä, mutta se kerta ei päättynyt hyvin. Texasissa kun oltiin, Joe Duncan otti tiluksille tulleet vieraat aseen kanssa vastaan ja pisti melko nopeaan Lorimarin porukan takaisin sinne, mistä oli tullutkin.
Viikon päästä Lorimarin neuvottelijat palasivat takaisin Joe Duncanin luokse lihavan shekin kanssa ja siitä kaikki alkoi. Diilin mukaan kuvauksia sai tehdä vain kesä-elokuun välisenä aikana ja ulkona. Sisällä ei kuvauksia saanut tehdä, joten filmiryhmä kiersi talon sisällä, otti kuvia ja rakensi omanlaiset sisätilat isolle studiolle. Duncanin talon näköistä sisusta ei studiolle kuitenkaan rakennettu, mutta Miss Ellien keittiöstä sentään tuli samanlainen kun Duncanin talossa. Muutama ero sarjassa näkyvään keittiöön kuitenkin on. Kirkuvan punaisen värin sijaan Miss Ellien keittiö sarjassa on rauhallisen siniharmaa ja studion keittiöstäkin tehtiin kolme kertaa isompi kuin oikean talon keittiö. Dallas-sarjassa nähtävä talon sisustus onkin omanlaisensa studiosisustus ja sisältää myös elementtejä alkuperäisestä The Cloyce Box Ranchista (mm. kaareva portaikko).
Siinäpä se, alkuperäinen keittiö, jonka mukaan studiolle rakennettiin isompi keittiö rauhallisemmalla värityksellä.
Duncanin perhe asusti Southfork Ranchilla vuodesta 1970 aina vuoteen 1984 ja olisi ehkä asunut pidempäänkin, ellei CBS:n toimittaja Phyllis George olisi vuonna 1980 paljastanut sitä, että Southfork Ranch oli oikea tila, siellä asui oikea perhe ja meni vielä paljastamaan tilan osoitteen suorassa lähetyksessä. Pari viikkoa ennen paljastusta oli tullut Dallasin kohuttu J.R.:n ampumisjakso, joten seuraavana päivänä paljastuksesta Southfork Ranchille tuotiin paljon kukkatervehdyksiä ja paranemistoivotuksia J.R.:lle. Neljän paljastusta seuranneen vuoden aikana fanit tunkeutuivat tilalle mm. uimaan kuuluisassa uima-altaassa ja ottivat ikkunan läpi kuvia sisätiloista, joten Duncanin perhe kyllästyi menoon ja myi talon Terry Tripitille.
Terryllä oli suuret suunnitelmat ja hän mm. rakennutti tiluksille öljynporaustornin, koska luuli jotain löytyvänkin alueelta. Huonostihan siinä kävi ja lysti päättyi konkurssiin vuonna 1990. Pankki sai myytyä suurimman osan maista, mutta loput 40 hehtaaria rakennuksineen myytiin vihdoin vuonna 1992 Rex Maughanille, joka remontoi taloa puolella miljoonalla. Huoneita tuunattiin Dallas-sarjan hahmojen kunniaksi ja lopputulos onkin nähtävänä nykyään tilalla.
Lucyn kunniaksi rakennettu makuuhuone.Bobbyn kunniaksi rakennettu makuuhuone.Jockin olohuone.
Teinit olivat matkassa mukana ja koska he eivät edes Dallas-sarjaa tienneet, ei visiteeraus Southfork Ranchille kiinnostanut ja teinit päätyivät viettämään netissä aikaa vierailukeskuksen wifin turvin. Meillä vanhemmilla oli alun perin tarkoitus tehdä itsenäinen ja nopea kierros tiluksilla, mutta toisin kävi.
Vierailukeskuksen tiloissa on kiinnostava Dallas-museo. Se sisältää paljon nähtävää, kuten Dallas-sarjan aitoa rekvisiittaa ja Ewingin perheen sukupuun. Jännästi sitä pysähtyi sukupuun äärelle muistelemaan, keitä kaikkia sitä olikaan sarjassa vuosien aikana nähnyt ja mikä olikaan kytkös Knots Landing-sarjaan.
Vierailukeskuksesta on lyhyt kuljetus itse talolle ja kyllähän se tuntui pieninä perhosina vatsassa, kun kuljetus kaarsi talon eteen. Meitä oli vastassa tutut kelta-valkoiset markiisit ja sarjasta tuttu uima-allas. Kierros talolla alkoi kiinnostavalla, lyhyellä luennolla ja sen jälkeen oli mahdollista kierrellä itsenäisesti talossa tai oppaan perässä.
Siellä talolla se sitten iski. Katselimme hämillämme ympärille ja ihmettelimme, miksi mikään sisustuksesta ei kilkattanut kelloja päässä. Mikään ei tuntunut tutulle ja niinhän se sitten selvisi, että kaikki televisiossa ollut sisustus oli vain studiolavasteiden luomaa, vaikka oikean talon huoneet oli rakennettu mm. Lucyn ja nuoren Bobbyn muistoksi. Aitoa ulkotilojen lisäksi tosin oli taloon rakennettu hotelli Callonen huone 22, jossa J.R. murhattiin Dallasin jatkosarjassa.
J.R.:n tappelu- ja murhakohtaus filmattiin todellakin paikan päällä Southfork Ranchilla, jonka yhteen huoneeseen rakennettiin ”Hotel Callonen huone #22”. Erilaisilla kuvaustekniikoilla huone saatiin näyttämään suuremmalta televisiossa. Tämä huone on suojattu pleksilasilla, eikä sinne pääse kiertelemään.Aijai, olisiko kiva kylpeä tämän sisutuksen keskellä? Lähestyvän joulun kunniaksi kylpyamme oli täytetty joulukuusen koristepalloilla.J.R.n ja Sue Ellenin kunniaksi tehty makuuhuone oli talon komein makuuhuone pylvässänkyineen. Tästä makuuhuoneesta oli käynti kuuluisalle isolle parvekkeelle, joka näkyy monessa kohtauksessa.Pakkohan siellä partsilla oli otattaa kuvakin. Alla The Uima-allas.Uima-allas saatiin näyttämään suuremmalta kuvauksissa mm. peilien avulla. Bobbykin pääsi uimaan pitkia matkoja kuten olympiauimarit konsanaan, kun Bobbyn päälle laitettiin valjaat ja hän ui ajoittain paikoillaan.Tässä varmasti monille tuttu ruokailuryhmä.Tilan omistaja todellakin rakasti värejä. Pientä yritystä tuolien suhteen oli, sillä ne näyttävät melko samoilta kuin itse sarjassa.Jock Ewingin kuuluisa, aito, oikea sarjassa käytetty vuoden 1978 Lincoln Continental.
Sitä luulisi, että talon sisustuksen oltua aivan omansa ilman yhtäläisyyttä itse sarjaan, ei visiitti Dallas-sarjan tiluksille olisi mitenkään ”visiitin väärti”. Minä ja mieheni Dallas-sarjaa ahkerasti 80-luvulla seuranneina olemme toista mieltä. Museossa pysähtyi lukemaan tekstejä, talolla ollut opas oli innostava, talon ulkoseutu toi lämpimät muistot ja olihan sitä mielenkiintoista kiertää taloa ihan muutoinkin. Hintakaan ei muuten kirpaissut, 20 USD + 7,25 % vero henkilöltä. Jos kerran tuon kierroksen jälkeen alkoi googlettamaan, olisiko vanhojen aikojen kunniaksi aito oikea Dallas-sarja jossain myytävänä CD:llä tai pyörisikö jossain, teki visiitti Southfork Ranchille tehtävänsä.
Yksipuolinen tuomio: Hitti.
Tiesitkö, että Southfork Ranchilla on mahdollisuus myös yöpyä ja tuolloin pääset privaatisti nauttimaan talosta sekä tiluksista, mukaan lukien aamupalasta uima-altaan äärellä? Southfork Ranchin kotisivuille pääset suoraan tästä.
Haetko Mallorcalta tasokasta, perheille ja pariskunnille sopivaa hotellia merinäkymillä Palman ulkopuolelta? Majoituin mieheni kanssa Magalufin alueella sijaitsevassa Meliá Calviá Beach -hotellissa ja sen Junior Suite The Level huoneessa. Millainen kokemus Meliá Calviá Beach hotelli ja sen The Level oli?
Kaipasimme mieheni kanssa pientä aurinkolomaa kiireisen syksyn keskelle ja lensimme syyskuussa pitkäksi viikonlopuksi Mallorcalle. Tarkoitus oli nauttia rauhasta sekä merimaisemista ja ehtona oli edellisten lisäksi parvekehuone ja lounge-edut. Mallorcalla oli tuohon aikaan turistisesonki vielä päällä, joten hintaakin piti hiukkasen katsella. Päädyimme sitten tiukan valinnan jälkeen valitsemaan majapaikaksemme Meliá Calviá Beach-hotellin, joka sijaitsi vajaat 30 kilometriä Mallorcan kansainväliseltä lentokentältä. Sen verran kermapeffoja mieheni kanssa oltiin, että tavallisen merinäköalallisen The Level Premium Roomin (26 m²) sijaan varasimme 40 m²:n kokoisen Junior Suite The Level -huoneen.
Resort -tasoinen Meliá Calviá Beach
Vuonna 1976 valmistunut, 2016 kunnostettu hotelli sijaitsee aivan rannalla ja tarjoaa hyvät puitteet niin resort-tasoiseen pariskunta- / perhelomailuun kuin pieneen luksukseenkin. Rannalla oleilun lisäksi hotellilla on maksulliset spa-palvelut, kaksi isoa uima-allasta, lastenallas, sisäuima-allas ja The Level-asiakkaiden oma uima-allas.
Hotellin isoin allas, jossa järjestetään paljon ohjelmaa päivisin.Rauhallisempi, vain aikuisille suunnattu allasalue, jonka yhteydessä sijaitsee myös aurinkovuoteita.
Ravintoloita on useampi. The Level-asiakkaille kuuluvan oman ravintolan lisäksi hotellialueella on rannalla sijaitseva à la carte-ravintola Cape Nao Beach Club & Restaurant sekä buffet-tyylinen Merkado-ravintola.
Cape Nao Beach Club & Restaurant.Cape Nao Beach Club & Restaurant.
Junior Suite The Level, tilaa ja maisemia
Huoneemme sijaitsi käytävän päässä 9. kerroksessa ja avaimen sijaan huoneeseen pääsi rannekkeella. Huoneesta löytyi pehmeä sänky parilla erilaisella tyynyvaihtoehdolla, pari nojatuolia, pieni pöytä, Bluetooth-kaiutin, kylpyamme oleskelutilan puolella, erillinen suihku, pukeutumisalue ja erillinen wc. Huoneessa oli lisäksi täytetty minibaari (maksullinen) sekä kapselikeitin kapseleineen.
Säilytystilaa oli melko mukavasti. Pukeutumistilasta löytyi laatikosto, yhteensä kuusi melko syvää laatikkoa ja korkea vaatekaappi, jossa oli myös turvalokero. Erikoisuutena turvalokerossa oli sähköpistoke, joten siellä oli mahdollista ladata vaikka iPadia. Valitettavasti matkassa ei ollut yhtään läppäriä, joten sitä, mahtuisiko läppäri sinne ei ole varmuutta.
Tilavan suihkukaapin suihku oli sadesuihku ja sen lisäksi suihkukaapista löytyi käsisuihku. Peseytymistuotteet olivat Ritualsin. Huoneen varustukseen kuului kylpytossut sekä kylpytakit ja sateenvarjo lainaksi.
Huoneluokan etuihin kuuluu myös tervetulolahja.Näkymät Junior sviittimme parvekkeelta oli mitä mainioimmat.
Luksusta majoittumiseen: The Level
The Level on Meliá Hotelsin vastine Hiltonin ja Marriottin Executive -tasoon eli huoneen hintaan sisältyy mm. sisäänpääsy loungeen.
Meille lounget ovat hotelleissa se The Juttu ja siitä syystä valitsemme monesti varsinkin pariskuntana matkatessa loungellisen hotellin. Yleensä Melian loungesta ollaan yhteydessä jo ennen matkaa mutta se tunne, kun saavut hotellille, sinut saatetaan tavallisen vastaanoton ohi loungeen hoitamaan sisäänkirjautuminen ja tarjotaan haluamaasi juomaan sisäänkirjautumisen yhteydessä, on vaan parasta hotelliloman aloituksessa.
Meidän tapauksessa huoneemme ei ollut vielä valmis puolen päivän aikaan, joten saimme jättää tavaramme säilytykseen, vaihtaa päälle uima-asut ja aloittaa lomailun sen siliän tien The Levelin uima-altaan ääressä. Loungesta oli nautittavissa pientä purtavaa ja alkoholittomia virvokkeita niin paljon kuin vatsa jaksoi vetää.
Eräissä resort-tason Melia hotelleissa on myös erityinen oma uima-allasalue The Level-tason asiakkaille ja niin myös Meliá Calviá Beach -hotelissa. Koska kyseessä on resort-hotelli ja tavallinen uima-allasalue melko täysi sekä täynnä erilaisia aktiviteetteja, on The Level-asiakkaiden uima-allasalue suoranainen lahja rauhallisempaa aluetta kaipaavalle.
The Level Pool.The Level Loungen aamupala oli hyvin kattava, mutta kaipasin tuoreita kasviksia hieman enemmän. Tällainen lautanen tuli yhtenä aamuna erikoistilauksesta, listan ulkopuolelta. Aamupalalla kylmät tarjottavat, kahvi ja mehu noudettiin itse seisovasta pöydästä, mutta lämpimät annokset tilattiin listalta.Illan Cocktail Hourin tarjonta vaihteli mukavasti. Kasvispohjaisiakin annoksia oli tarjolla. Cocktail Hourin juomatarjontakin oli monipuolinen. Kuvassa mainittujen lisäksi tarjolla oli valko-, rosee-, puna- ja kuohuviinejä useampaa lajiketta.
Hotellin plussat ja miinukset, majoitusajankohta syyskuu 2022:
Miinukset:
Magaluf on bileiden luvattu alue. Joidenkin klubien ulkopuolella jopa päivystää ambulanssi miehistöineen odottamassa liikaa juoneita tai villissä menossa loukkaantuneita
kyseessä on Resort-hotelli ja aktiviteetteja on moneen makuun, myös urheiluaktiviteetteja uima-altaan äärellä. Kovaa musiikkijumputusta ja aktiviteetin vetäjän kannustushuutoja joutuu kuuntelemaan päivän aikana
joitakin saattaa harmittaa se, ettei maksutonta alkoholia ole tarjolla The Level Loungessa aamupalan ja illalla olevan Cocktail Hourin välisenä aikana
hotellin vieressä sijaitsee Nikki Beach Club, josta viikonloppuisin kantautuu musiikkia. Onneksi musiikki hiljenee 22-23 maissa.
Plussat
hotellin sijainti on hyvä. Hotelli sijaitsee rannalla ja lyhyen kävelymatkan päässä on iso kasa ravintoloita
uima-allasalue on oikein hyvä. Isoja uima-altaita on kaksi kappaletta ja sen lisäksi löytyy lastenallas, sisäuima-allas ja The Level-asiakkaiden oma uima-allas
hotellin asiakkaille rannalla on rantatuoleja ja The Level-asiakkaille vielä oma alue rantatuoleineen
aktiviteetteja on todellakin joka makuun ja kohde soveltuu myös lapsiperheille.
jokaisessa huoneessa on parveke/terassi
The Level ja sen palvelut.
Millainen kokemus Meliá Calviá Beach Hotel oli, menisimmekö uudelleen?
Majoituin mieheni viime vuoden aikana kahdessa eri Melián resort-tasoisessa hotellissa, viiden tähden Teneriffan Meliá Jardines del Teide -hotellissa sekä neljän tähden Meliá Calviá Beach -hotellissa Mallorcalla. Sekä mieheni, että minä olemme sitä mieltä, että voisimme mennä uudelleen Meliá Calvia Beach -hotelliin, mutta edellä mainituista hotelleista valitsimme romanttiseen lomailuun Teneriffan hotellin. Syynä päätökseemme on se, että Teneriffan hotelli oli rauhallisempi. Kokemuksia Meliá Jardines del Teide -hotellista voit lukea täältä.
Paljonko majoittuminen maksoi?
Majoituimme hotellissa kolme yötä 10.-13.9.2022 välisenä aikana. Hintaa Bed & Breakfast majoittumiselle tuli 292 euroa/yö. Tuolla summalla siis saimme Junior-sviitin Lounge-edulla eli söimme tuhdit aamupalat, cocktail-purtavat ja joimme niin alkoholittomia kuin alkoholillisia juomia sen verran, ettei muita ruoka/juomakuluja olisi tarvinnut tulla ollenkaan. The Level-asiakkaille yleisimmin kuuluu loungen aamupala huonehintaan, mutta meidän tapauksessa Bed & Breakfast hinta oli hämmentävästi edullisempi kuin kanta-asiakkaan perushinta. Ole siis tarkkana varauksen kanssa.
Kesä ja syksy ovat kalliimpia aikoja Mallorcan hotelleille. Loppusyksyn hinnat Meliá Calviá Beach-hotellille alkaen 120 euroa/yö perushuoneessa ja 150 euroa/yö The Level-huoneessa. Hotellin omille sivuille pääset suoraan tästä. Jos et ole omatoimisen matkailun ystävä, löytyy Meliá Calviá Beach myös Apollomatkojen ja Tjäreborgin tarjonnasta.
Miten käy, kun tällainen asevastainen, Trumpia vihaava ja tiettyjä jenkkiläisiä inhoava prinsessa päätyy Howdy-Texasiin pyssyjä heiluttavien lehmipoikien keskelle etsimään kasvisruokaa? Siitä vaan lukemaan pidempi sepustus, koska Jenkkilässä kaikki on suurta, rintaliivien kuppikoko mukaan lukien.
Huomautus alkuun. Otin Dallasin visiitin lomailun kannalta ja keskityin enemmänkin sometarinoiden päivittämiseen enkä kuvaamiseen. Siitä syystä kuvat ovat kännykameran räpsäisyjä, mutta sopivat tarinaan kuin vino nenä päähän.
Juu, se on se minun ajamista rakastava Sulo Vilén, joka haluaa aina maksimoida kaiken hyödyn. Marraskuinen Atlantin risteilymme tosiaan päättyi Tampaan ja koska suoria lentoja ei Suomeen ollut, rupesi mies katselemaan vaihtoehtoja kotiinpaluureitille. Siitä se ajatus sitten lähti ja päädyttiin Dallasiin. Ja tottahan toki siihen kuului jälleen autoilua sekä Jenkkilän ”laatuhotelli”. Vakituiset lukijat tietänevät sen, mitä mieltä minä olen Jenkkilän hotellien tasosta.
Dallasiin saavuttiin koneella iltasella ja noukittiin meidän maasturi Avikselta. Meikäläinenhän sai sytkyn koko vehkeestä, sillä normaalin kokoisen maasturin sijaan auto oli suoranainen rekan kokoinen hyökkäysvaunu, johon kiipeäminen tältä 159-senttiseltä töppöjalalta kävi työstä.
Eikä siinä kaikki. Ohjekirjaa koko autoon ei ollut ja ikääkin näytti olevan siihen malliin, ettei ihan uusinta mallia ollut. Automaattivaihteisen auton vaihdekeppikin oli ratissa ja kaikki vaan ihan toisin kun aiemmissa vuokra-autoissa. Mitäpäs tuosta. Alkutarkistukset ja kolhujen huomiointi, jonka jälkeen matkaan, koska väsy, nälkä ja sanoinko jo että saakelinmoinen väsy. Virhe.
Ensimakua Texasin menosta saatiin pian vuokraamosta lähdön jälkeen. Ajelimme siinä nelikaistaisella tiellä, kun ohi suhahti piskuinen auto hyvin lujaa. Perässä huristi poliisin iso maasturi pillit huutaen ja loppupeleissä niitä oli kuusi poliisiautoa jahtaamassa pikkuista autoa. Sinne jonnekin ne sitten päätyivät ja me naureskelimme jenkkiläistä menoa. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä luonto kosti meille tyhmille suomalaisille.
Taivaalta alkoi sataa vettä sen siliän tien. Ja sitä tuli paljon. Mitäs veikkaatte, että siinä motarilla, yön pimeydessä, täysin uppotuntemattomasta autosta löytyy useammasta viipsukasta ja nappulasta se ikkunanpyyhinten asetus tyyliin just nyt heti. Minnekään ei voinut pysähtyä liikenteen takia ja paniikkihan siinä alkoi iskeä, kun eteensä ei nähnyt oikeastaan mitään.
Tämä Dallasin liikenteestä napattu kuva ei liity tilanteeseen mitenkään, mutta siinä teille muutama autokaista tuijotettavaksi.
Onneksi jostain mies sai käynnistettyä sen yhden pyyhkäisyn ja niinpä hän sitten joutui tietyn matkaa pyyhkimään tuulilasia sillä yhden kerran pyyhkäisyllä, ennen kuin kohdalle osui liittymä ja sen lähettyvillä huoltoasema. Se kyllä opittiin, että ennen lähtöä pitää katsoa myös ne pyyhinasetukset. Tylsä, tylsempi univelka.
Mutta se siitä. Hotellille päästiin ryytyneenä ja olihan se pikkuinen tasonalennus verrattuna Norwegian Dawnin sviittiin butlerilla. Huoneessamme oli olohuone baarikeittiöllä, erillinen makuuhuone ja tilava kylpyhuone ja vaikka kaikkialla oli hyvin siistiä, niin jenkkiläinen sisustus varsinkin petivaatteiden osalta sai tämän naisen karvat pystyyn. Yhdysvaltojen hotellit ja niiden hintataso yleensä ei vaan nappaa varsinkaan silloin, kun ei ole sijoittaa lähes tuhatta euroa yöltä tarpeeksi tasokkaaseen hotelliin. Brekkareista puhumattakaan. Yksi amerikkalainen sen Norwegian Dawnin sviittiaamupalalle kiteyttikin: ”Ai, sinä syöt aamupalaksi kasviksia? Ei me amerikkalaiset niin tehdä. Me tykätään rasvaisesta ja makeasta”.
Siinä teille ”laatuhotelli”, Homewood Suites by Hilton Dallas-Frisco. Autoilevan ja shoppailevan kannalta erinomainen sijainti.
Ja sen kyllä huomasi. Eka aamu hotellilla ja meikä tepasteli epäilevänä aamupalalle. Meinasihan siinä mennä herne nenuun, kun katsoi tarjontaa. Keitettyjä munia ja juustoa oli, mutta juusto oli raasteena eikä siivuina. Yhtään vihannesta, edes tomaattia grillattuna tai tuoreena, ei ollut ja hedelminä oli vain kokonainen omena tai appelsiini. Erilaisia leivonnaisia, vaaleaa hötöleipää, rasvaisia makkaroita, pekonia, paistettuja perunoita tai munakasta toki oli, mutta tähän naiseen ei moiset eväkset uppoa. Ja maustamatonta jugurttiakaan ei brekkarilta löytynyt. Sokerisia esanssijugurtteja niiden piti olla. Jenkkilä, kerrassaan laatubrekkareiden maa.
No, tapasinpa aamupalalla amerikkalaisen miehen, joka ihmetteli aksenttiani. Jostain kumman syystä luuli minun olevan toisesta osavaltiosta, mutta innostui kovastikin, kun kuuli minun olevan Suomesta. Herra oli ilmiselvästi erittäin tietoinen Helsingin maanalaisista pommisuojista, joita käytetään mm. urheiluhalleina ja niinpä sitten ihastelin niitä hänen kanssaan yhdessä. ”Juu, meidän on hyvä olla prepared” ja samaan hengenvetoon iloitsin siitä, että olimme hakeneet Natoon ja toivoin pikaista liittymistä”. Amerikkalainen oli hiljaa.
Ja sitten se taisi minullekin mennä perille. Siinä minä taisin jutella sellaisen kanssa, joka on Trumpin tapaan Nato-kriittinen ja arvostaa oman maan puolustusta itsenäisesti omin asein. Siinä minä, piskuinen nainen pikkuisesta Jenkkilän Natorahaa kuppaavasta maasta, ylpeilin Natoon liittymisestä. Että eipä siinä paljoa enempää turistu sitten, mutta hitto vieköön, mulla on spessumpi samppanjapullo odottamassa kaapissa sitä hetkeä, kun Natoon on virallisesti liitytty.
Anyway, kun kerran hotellin brekkari oli surkeuden huipentuma, päätettiin hommata meikäläiselle aamupalatarvikkeet hotellin lähellä olevasta Targetista. Jenkkilässähän kaikki on suurta ja niin oli Targetissakin, kasvisten ja hedelmien hinnat mukaan lukien. Karpalopussin olisi saanut halvalla, mutta kun karpaloiden koko oli luokkaa viinirypäle, jätti meikä pussin kiltisti hyllyyn. Kyllä siinä iski nuukuus, kun mitään kasvistuotetta ei saanut normaalin kokoisissa pusseissa vaan hintavissa jumbopusseissa.
Että nuin, lapsille suunnattuja valmiiksi viipaloituja kasviksia ja hedelmiä olisi ollut tarjolla ihan jäätävään hintaan, joten päädyin ostamaan valmiin vihersalaatin. Siitä sitten muutaman päivän poimin levälle kasviksiani ja problem solved. Mitään kasviksista tehtyä mikroateriaa ei koko jäätävän isosta ruokakaupasta löytynyt, joten kaikki neljä päivää tuli syötyä Domino´s kasvispizzaa taikka Subwayn Veggie Delite -patonkeja. Enpä voinut muuta kuin nauraa Sulo Vilénilleni, ettei meikäläisestä sais texasilaisen vaimoa tekemälläkään, kun itkisin kohtaloani. Mutta huvittavaa tosi-tv matskua meikäläisestä kyllä sais. Ihan niin kuin esmes siinä tapauksessa, että tämä Etelä-Helsingin prinsessa laitettaisiin tuulipuvussa asustelemaan matkailuautossa kesäiseksi viikoksi karavaanarialue Onnelaan. Siinä sitä kuulkaas olis teille kunnon tosi-tv viihdettä.
Ihan oikeasti, näkisittekö tätä samppanjaa, timantteja ja iltapukuja rakastavaa prinsessaa tuulipuvussa Tuurin kyläkaupan tienoilla, paplarit päässä?
Mutta juu, takas Texasiin. Meikä ihasteli alueen ”turvallisuutta”. Ei kuulkaas ollut kämppien ikkunoissa kaltereita (kuka hullu nyt edes yrittäisi ikkunasta sisään, sieltä tulis kuulaa ottaan sen siliän tien) ja ihmisetkin vaikutti melkoisen normaaleilta meidän seuduilla, vaikka joidenkin Stetsonit näytti olevan läpimitaltaan kokoa kokonainen neliömetri. Autot oli meidän hyökkäysvaunun kokoisia ja eipähän tuntenut oloaan liikenteessä yhtään pieneksi. Yhden päivän pyhitimme outlettien kiertämiselle, yhden päivän Southfork Ranchille ja lähialueen shoppailulle sekä yhden päivän Dallasin ja lähialueen nähtävyyksille. Siinä sitä kuulkaas olikin tälle naiselle taas ihmettelemistä.
Shoppailukin vaati totuttelemista. Vaatteita et päässyt sovittamaan, ennen kuin myyjä oli sinulle pukukopin oven avannut. Jenkkilässä kaikki on muuten suurta, meikkiksen kuppikokokin rintsikoissa kasvoi kahdella Victoria’s Secret liikkeessä. Kävelinpähän polleena kaupasta ulos.Dallasin nähtävyyksistä käytiin mm. Reunion Towerilla, jonka lähettyvillä on myös Kennedyn ampumispaikka.Tämä Dallas-fani oli ihan täpinöissään päästessään tutustumaan Southfork Ranchiin. Kait sen jo hullusta ilmeestäkin huomaa.
15 päivän mittaisella Atlantin ylityksellä ei voinut olla törmäämättä useamman kerran samoihin naamoihin. Samat ihmiset kerääntyivät iltaisin kuuntelemaan musiikkia tiettyihin baareihin ja niin tietty myös me. Yhtenä iltana pöytäämme osui henkeen ja vereen texasilainen, joka suorastaan rakasti naudanlihaa ei muodoissaan. Lihaa rakastava Sulo Vilénini intoutui keskustelemaan texasilaisen kanssa ja minä katselin sitä touhua suu auki. En voinut olla vertaamatta texasilaista Forest Gump-leffan Bubban intoon katkaravuista ja mikä huvittavinta koko jutussa oli se, että Sulo Vilén oli myyty. Yhtenä päivänä Texasissa me suuntasimme Forth Worthin Stockyardsin historialliselle alueelle metsästämään The Pihviä.
Jos ollaan rehellisiä, niin ei meille tullutkaan mieleen googletella tarkempia tietoja ravintolasta ja sen ympäristöstä, koska Texasin ”Bubba” oli niin suositellut paikkaa ja kertonut alueen olevan turvallinen. Katsottiin menu (mies ja toinen teini pyyhkivät suupieliään jo menua katsellessa) ja naputeltiin osoite navigaattoriin. Kun me sitten vihdoin tulimme hoodeille, alkoi silmät suurenemaan koko porukalta. Where in the *ell are we?”
Nyt seuraa tunnustus. Minussa, Etelä-Helsingin prinsessassa, elää pieni savolainen maalaistyttö, joka välillä ihastelee maalaismenoa ja osaa myös nauttia maalaistunnelmasta. Mitäs veikkaatte meikkisen ilmeeksi, kun päädyttiin karjatalouden ja cowboy-meiningin mekkaan, Fort Worth Stockyards National Historic Districtille? Innosta piukeana tepastelin pienesti ympäriinsä aluetta, mutta väenpaljous esti hieman liikkumista, koska oli alkamassa karjan ajo paikasta A paikkaan B. Ja kuulkaas ei ollut meidän lehmiä nähnytkään paikalliset lehmät.
Sadisti sisälläni olisi halunnut kiduttaa minua jäämällä alueelle viettämään aikaa enemmältikin. Osallistua aktiviteetteihin, kokeilla rivitanssia, kuunnella inhokkimusiikkia ja imeä texasilaista tunnelmaa, sillä en ollut eläissäni nähnyt niin texasilaisuudesta ja lihasta ylpeää kansaa kuin tuolla. Siinä loppui sanat meikäläiseltäkin.
Ja tiedättekö mitä, sen verran alueen laajuus yllätti, että The Pihvi jäi mieheltäkin ja toiselta teiniltä ostamatta. Saldoksi tuli muutama jääkaappimagneetti ja vesipullo. Hotellille palattiin Targetin kautta, josta ostettiin jauhelihaa ja tehtiin varmaan elämämme kallein spagettikastikeannos jauhelihasta ja valmiista tomaattikastikkeesta. Ja minäkin, kasvissyöjäprinsessa, söin annoksen spagettia pienellä jauhelihaspagettikastikelisukkeella.
Texas on tosiaan ihan omaa luokkaansa. Minulta ei ihan oikeasti oikein löydy sanojakaan, miten kuvailla paremmin Texasia. Matkusta sinne, jos haluat ihmetellä isosti. Ja sisällytä ehdottomasti vierailukohteeksi Fort Worth Stockyards National Historic District. Linkki sivuille tässä.
