Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

HSL

HSL ja tiedottaminen, miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ihan tähän alkuun sanon vain pikkuisen asian. Minä ymmärrän, että joskus mieli on niin toivoton, että päätyy surullisiin tekoihin itselleen.  Itsemurha voi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta se voi olla suurikin järkytys niille, jotka jäävät kaipaamaan. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun itsemurhan tehnyttä ei voi hyvästellä kauniisti nukkuvan näköisenä, vaan surevien omaisten tehtäväksi on kantaa palasia laatikossa. Ole ystävällinen ja soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen numerossa 010 195 202, jos itsemurha tai toisen vahingoittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta elämässä. Apua tilanteeseesi löytyy.

Kuva: Pixabay.com

Että nuin. Kiva ja kiltti K has left the building ja nillittäjä K on taas ilmaantunut paikalle. Jos olet korviasi myöten rakastanut Helsingin seudun liikenteeseen niin paas sulkien tämä postaus ja mene ihailemaan vaikkapa HSL:n logoa ulkoilmaan. Siellä niitä busseja on. Tai sitten ei.

Se syy, miksi minä tänne taasen avaudun on tämänaamuinen härdelli yhden Tapanilassa epätoivoiseen tekoon päätyneen ihmisen takia. Olipa sitten päättänyt oikein kunnolla valita ajankohdakseen sellaisen hetken, että mahdollisimman moni tietäisi (ja tuntisi nahoissaankin pakkasen takia) tekijän vaihtaneen hiippakuntaa. Tilanne lienee tuttu HSL:lle, VR:lle ja pelastuslaitokselle, joten ei muuta kun junia järjestelemään ja palasia keräilemään, näin raa’asti sanottuna. Junaliikenne seis, vuoroja harventamaan ja mitäs muuta? Juu, tiedottamaan, tottakai!

Kuva: Pixabay.com

Tässä vaiheessa kuvaan astuu pikkuinen meikäläinen bussissaan matkalla juna-asemalle aamutuimaan. Tiedossa on, että JHL:n ylityökiellon myötä tiettyjä muutoksia raideliikenteessä voi olla. Mitä tekee valveutunut K? Katselee aikatauluja Junat.net sovelluksesta ja lukee Twitteristä HSL:n poikkeustiedotteita. Juu, muutama juna on peruttu, mutta juuri se juna johon olen tähtäämässä kulkee ajallaan. Teen päätöksen hypätä bussista tavalliseen tapaan ulos tietyllä pysäkillä ja suuntaan juna-asemalle. Siellä se iskee päin näköä. Juna on myöhässä henkilövahingon takia.

Alkaa tiukka seuraaminen edellä mainituista sovelluksista, mutta Junat.net alkaa näyttää punaista. Peruttuja vuoroja ilmaantuu lisää. Twitterissä ollaan edelleen yltiöpositiivisia. Juna se ja se on peruttu, mutta ei sen suurempia varoitteluja. Kuulutukset asemilla on pienen pientä naisen piiperrystä, josta ei ota selvää Erkkikään. Ja se infotaulu? Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Junaa siis. Minä seuraan Twitteriä kädet kohmeessa ja yritän ottaa selvää. HSL:n poikkeustiedotus vaikuttaa vähän siltä, että häiriö alkaisi kenties olla ohi, kun junavuoroja perutaan pienesti ja näyttökin näyttää vaan myöhästymistä. Sitten HSL keksii vihdoin ja viimein twiitata pidemmän myöhästymisen. Siitä tiedän, ettei junia tule ja suuntaan bussipysäkille.

Ensimmäinen bussi täyttyy ja toisen, nopeamman bussin olisi tarkoitus tulla noin kymmenen minuutin päästä. Jään odottamaan sitä, mutta Junat.net ja ihmisten keskustelut antavat ymmärtää, että juna olisi tulossa. Suunnistan monen muun kanssa juna-asemalle odottelemaan toiveikkaana, sillä yksi juna on jo yllätykseksemme käynyt noukkimassa matkustajia asemalta liikennekatkoksesta huolimatta. Junalaiturilla info-taulu näyttää pelkkää myöhästymistä, kuulutukset ilmoittelee pelkkiä peruutuksia ja junat.net kertoo kolmatta. Twitter on hiljaa.

Nopeakin bussi on jo mennyt, joten päätän uskoa junan saapuvan tiettynä hetkenä paikalle kuulutuksista huolimatta. Hieman aikataulusta myöhässä juna saapuukin ja aloitamme matkan. Juna hidastelee ja matka-aika tuplaantuu komiasti raideliikenteen ollessa sekaisin. Minulta alkaa olla huumorintaju hieman hakusessa, kun pohdin pientä asiaa.

Kuka niitä HSL:n poikkeustiedotteita oikein tviittailee? Kuinka voi tänä päivänä olla vielä mahdollista, että yksi raiteille päivänsä päättänyt on niin poikkeuksellinen tilanne HSL:lle, ettei olla ns. kartalla kun tilanne sattuu? Hyi minua, kun pienessä päässä alkoi tuolloin kiehua kunnolla, kun juna tuplapitkän jolkottomisen jälkeen pysähtyi sellaiset sata metriä ennen Rautatieaseman laituria jääden siihen tönöttämään omaa vuoroaan. Pieni ääni pääni sisällä tahtoi huutaa oven vieressä seisoville käsky runnoa ovet auki, jotta voisimme kävellä ihan itse laiturialueelle. Pidin kuitenkin suuni visusti supussa. Sen verran järkeä sentään täälläkin suunnalla on.

Miksi olen vihainen?

Parahin HSL. Nämä henkilövahingot ovat teille varmasti ”tuttua kauraa”. Teillä lienee jonkinlainen raidetuntuma siitä, kuinka pitkään yhden kropan korjaaminen raiteilta vie ja siten myöskin se, kuinka pitkään raideliikenne noissa tapauksissa on kokonaan poikki. Jos te olisitte viestittäneet heti alkajaisiksi Twitterin poikkeusinfossa sen, ettei junia liiku x-x -välisenä aikana henkilövahingon takia, olisin tehnyt aivan toisenlaisia päätöksiä aamulla. Nyt kohtalokseni tuli seistä 50 minuuttia kirpakassa pakkasessa epätietoisena ja sukkuloida bussipysäkin sekä junalaiturin väliä.

Teidän twitterinnaputtelijan takia vähän yli tunnin työmatkani kesti loppujen lopuksi 2,5 tuntia. En ihan oikeasti tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun pääsin vihdoin töihin. Jos jotain positiivista koko työmatkasta pitää hakea on se, että junankuljettaja informoi meitä junassa istujia kiitettävästi tilanteesta. Paremmin meni kaverillani, joka sai kuljettajakseen kunnon  pelisilmällä varustetun henkilön. Junassa raikasi ”linja-autossa on myös tunnelmaa” -biisi, sitten McGyverin tunnari ja loppufanfaarina Tähtien Sota. Kyllä ois kelvannut mullekin tuommoinen päivän piristys.

VR pelasti sen, minkä HSL tunaroi. Seitsemän sanaa, muutama numero ja merkki, parahin HSL:n poikkeusinfon päivittäjä Twitterissä:

”Ei junia klo x – x välisenä aikana. Syy: henkilövahinko”.

 

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla  ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

HSL, VR ja koristekonduktöörit = kyllä minä mieleni pahoitin

Tadaah. Se on kuulkaattes jälleen kerran niin, että kiva ja kiltti K has left the building. Että ei muuta kuin sormet korviin, kädet silmille tai poistuminen blogista nopeasti, jos et näe VR:n ja HSL:n nykyisissä toimissa mitään haukuttavaa. Se on nääs niin, että nuo kaksi matkustajaliikennettä hoitavaa whatever laitosta saa osakseen tämän kipakan naisen muutaman vahvan sanan.

Hip hei, järjestyshäiriöt ja lähijunat ne yhteen soppii!

On se vaan jännä, miten joillakin alkoholia/muita humaltavia aineita nauttineilla ihmisillä se järjenjuoksu hieman hidastuu. Sitä elellään kuin maailmanomistajat ja siitähän muut ihmiset saattavat kärsiä. Voitte uskoa millaiset fiilikset meikäläisellä oli, kun lähijunassa seuraavalle penkkiriville istahti örkkimörkkiseurue mölytoosansa kanssa. Ja ei, mistään pienistä desibeleistä ei ollut kyse. Matkarauha työpäivän päätteeksi oli rikottu.

Siinä minä kuuntelin tuskissani örinää ja mölytoosaa. Katselin ympärilleni, josko paikalla olisi konduktöörejä tai vartijoita ulkona laiturilla. Ei ollut, ei, eikä henkilökuntaa näkynyt luonnollisestikaan missään Rautatieasemalta lähdön jälkeenkään. Otsapanta kiristyi ja sitten oli jo pakko puhista hieman. Tuntematon miesmatkustaja, minua minimittaista narukätistä naista huomattavasti isompi, päätti toimia puolestani ja pyysi örkkejä hiljentämään musiikkia, mutta eihän se meininki muuttunut mitenkään.

Minulla kasvoi tatti otalla sitä vauhtia, että ryhdyin selvittämään netistä numeroa, josta tavoitella örkkimörkkien poistajia/junan konduktöörejä. Menin VR:n nettisivuille, mutta sieltä ei löytynyt vastausta, eikä myöskään somen puolelta. Onneksi örkit jäivät muutaman pysäkin jälkeen pois, mutta minä en tilanteesta enää rauhoittunut.

Voi niitä konduktööriparkoja, jotka saapuivat hymyssä suin useamman pysäkin päästä örkkien poistumisesta. Minä rupesin kysymään puhelinnumeron perään, johon soitella hätätilanteissa ja sieltä se sitten tuli. Mitäpä sitä enempää selittämään, vaan paan pistäen tänne tekstin, jonka kirjoitin raivon vallassa VR:n Facebook-sivuille junassa istuessani.

”VR, minä olen valtavan VIHAINEN teille! Täällä me istuimme K-junassa häiriköiden häirittävänä ja mistään ei edes löytynyt hätään numeroa, josta saada apua tilanteeseen. Häiriköitä pyydettiin olemaan hiljaa, mutta köniin olisi pyytäjä saanut, ellei olisi jättänyt häiriköijiä rauhaan. Meidän tuuri oli, että häiriköt lähtivät pois muutaman pysäkin päästä, mutta nuo hetket oli tuskallisia.

Vasta useamman pysäkin päästä ilmestyi vaunuumme konduktöörit, jotka kertoivat, että vaunun päästä löytyy numero johon soittaa hätätilanteessa. Miksi tieto on niin piilossa? Miksi junan paikoilta ei saa samaa tietoa, tai neuvoa mistä numeron voi hakea? Ja ohjeenne ”soita hätäkeskukseen” oli myös uusi. Eipä tullut mieleen soittaa 112 -numeroon, kun örvelöt soittaa musiikkia mölytoosasta täysillä ja örisee/uhkailee.

Olkaa nyt VR:llä kilttejä ja tiedottakaa junissa kunnolla, mitä tehdä hätätilanteissa ja numerot kunnolla näkyville. Kun kerran henkilökunnastanne ei ole enää apua ja joudumme olemaan yksin, niin numero myös etusivullenne nettiin. Ajattelemattomia te siellä VR:llä olette, kun ulkoistatte turvallisuudesta ja yleisestä järjestyksestä huolehtimisen meille matkustajille! Terveisin katkera, vihainen lähijunalainen.

Ei näin, VR!”

Jos ei homma toimi junassa, niin ainakin somessa sitten. VR vastasi nopeasti kommenttiini, mutta iloiseksi he eivät minua kommentillaan saaneet:

”Hei Kirsi, kyse on HSL:n junista, mutta asia on yhteinen kaikissa lähijunissa. Ymmärrän tilanteen pelottavuuden . Laitan palautteesi eteenpäin käsittelyyn, ja pahoittelen tilannetta. Toivon että saamme asiaan ratkaisua, jotta junamatkoista tulee oikeasti [email protected]_HST/Anne”

Tuota noin. Mitä kohtaa minä en nyt ymmärtänyt?

Kovasti te siellä VR- Yhteisellä matkalla Facebook-sivustoilla tiedottelette lähijunaliikenteen ongelmista ja myöskin luonnollisesti niistä, jotka koskevat HSL:n matkustusalueen junia. Sanallakaan ette sivuillanne sano, ettei kyseiset junat ole VR:n, vaan HSL:n. Se, että junan kyljessä paistaa pienellä HSL:n logo ei oikein informoi junamatkustajaa siitä, ettei kyseessä ole viestinne mukaan edes VR:n kulkuväline.

Parahin VR, kysymykseni kuuluu seuraavasti: Jos kerran pesette kätenne lähijunista sanoen niiden olevan HSL:n junia, miksi pidätte junassa VR:n konduktöörejä? Miksi juniin ei saada niitä henkilöitä (kauhutarkastajia), jotka voisivat sakottaa liputta matkustavia ja pistää tai pistättää tarpeen tullen niska-peffa -otteella ovesta ulos? VR, miksi lähijunissanne on koristekonduktöörejä keltaisten liivien kanssa harvakseltaan tarkistamassa lippuja, vaikkeivat he voi tehdä liputtomalle muuta kuin pyytää poistumaan/poistaa liputta matkustava seuraavalla pysäkillä?

Dear VR. Pyydän anteeksi että olen tyhmä, mutta…

Tilanne lähijunassa oli ahdistava kaikin puolin. Se oli uusi tieto minulle, että HSL:n lippu-uudistuksessa menetitte HSL:lle lipunmyyntioikeuden lisäksi kokonaisia junia. Se on mielestäni väärin, ettei nettisivuillanne ole tarpeeksi hyvin tietoa tästä ja linkkiä HSL:n sivuille ”perushäiriötapauksissa”. Minä olin tyhmä ja ymmärtämätön, kun en ymmärtänyt hämmentävässä tilanteessa lähteä kiertelemään junavaunua puhelinnumeron toivossa. Minä olin tyhmä, kun luulin saavani jotenkin yhteyden junassa olevaan konduktööriin ja supertyhmä, kun luulin junan kuuluvan VR:lle. Lupaan, etten häiritse teitä enää koskaan ongelmallisten matkustajien takia. Olen pahoillani hätäkeskus jo nyt, jos joskus soitan teille ja pyydän apuanne kun haluan matkustusrauhan.

On se vaan mielestäni hieman väärin häiritä hätäkeskusta (puhelinnumero 112) örkkimörkkien mölytoosan takia. Luulisi olevan hätäisempiäkin asioita.

Niin sitä pitää. Ulkoistakaamme kaikki jutskat muille kun VR:lle. Ja jatkakaa te koristekonduktöörit hymyssä suin. Mietittiin tuossa miehen kanssa, että halvaksi tulee nykyään liikkuminen lähijunissa, kun lippuakaan ei tarvitse ostaa. Jää vain seuraavalla pysäkillä pois ja odottaa seuraavaa junaa. Yksi vapaamatkustuksen ammattilainen totesikin lippua tarkastaneelle konnarille tuossa viikko sitten, että ”ei oo lippua, en sellaista myöskään osta ja jään seuraavalla pysäkillä pois”. Ei tainnut olla eka liputon kerta se.

Kyllä minä säälin teitä koristekonduktöörit. On se niin väärin, että teiltä on teidän oikeat hommat viety. Ikävä minulla on konduktöörejä tullut. Siis niitä aikuisten oikeita konduktöörejä.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Satuin huomaamaan moisen matkustustavan eräänä aamuna silloin, kun kaikki junat oli vielä VR:n hallussa. Nopeasti tuli vartijat noukkimaan poikkeavasti istuvat miekkoset pois, kiitos läsnä olleen junahenkilökunnan. Oi niitä aikoja.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.