Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Eurooppa

Grand Hotel Kronenhof ***** (Pontresina)

Alppireissu Day 2 (ja 3)

”Hei, tervetuloa Grand Hotel Kronenhofiin. Älkää välittäkö autosta, minä hoidan sen ja matkalaukut”, huikkasi hotellivahtimestari iloisesti ja se oli sitten siinä, kaksi yötä ja kolme päivää takuuvarmaa nautintoa luksushotelli Grand Hotel Kronenhofissa. Automme ei tosiaankaan ollut kaikkein parhaimmassa paikassa hotellin etupihalla, mutta veikkaan, ettei hotellivahtimestaria olisi haitannut vaikka auton olisi jättänyt poikittain etuoven eteen.

(Ja tähän väliin pahoittelut kuvakokojen vaihtelusta. Otin Kronenhofin visiitin sen verran lomailun kannalta, että järjestelmäkamera pysyi melko useasti laukussa. Pyrin myös kuvaamaan mahdollisimman huomaamattomasti ja välttelemään muita asiakkaita, joten kuvat ovat mitä ovat. Tsorppa!)

Grang Hotel Kronenhof exterior

Hotelli

Viiden tähden Grand Hotel Kronenhof on toiminut vuodesta 1898 saakka ja kantaa arvokkaasti historiaansa. Hotellin julkisissa tiloissa voi astia hienostuneisuuden ja ihanan vanhan ajan, mutta hotellien huoneet on sisustettu modernimmin ja vanhaa kunnioittaen. En nyt selittele hotellista enempää tässä postauksessa, joten tarkempi esittelyni ja lisäkuvia hotellista kiinnostuneille löytyy täältä. Kyseinen postaus on pari vuotta vanha, mutta muutoksia hotellin tiloissa tai palveluissa ei ole tapahtunut.

Grand Hotel Kronenhof lobbyGrand Hotel Kronenhof Lobby 2Grand Hotel Kronenhof interior

Hotelli oli siis meille tuttu jo kahden vuoden takaa ja sen hienostunut tunnelma jäi tuon visiitin jälkeen kummittelemaan mielessä sen verran vahvasti, että suuntasimme sinne jälleen tänä vuonna. Tällä kertaa sää suosi meitä ihan eri lailla, sillä edellisellä kerralla olimme hytisseet koleassa ja sateisessa säässä. Sisäänkirjautuminen hotellilla oli jälleen miellyttävä tilanne. Edellinen vierailumme oli painettu hotellilla muistiin, ja iloksemme meidät upgreidattiin historiallisen päärakennuksen vaatehuoneelliseen Comfort-huoneeseen.

Grand Hotel Kronenhof key

Ne pienet asiat, jotka saavat asiakkaan tuntemaan olonsa tärkeäksi

Emme ehtineet kävellä kovinkaan montaa metriä huoneeseemme saattajamme kanssa, kun hotellinjohtaja tuli tervehtimään meitä. Hän toivotti meidät jälleen tervetulleeksi ja iloitsi siitä, että saimme tällä kertaa paremman sään verrattuna edelliseen kertaan. Pieni asia tosiaan tuo sään muistaminen, mutta herra hotellinjohtaja oli nähnyt ilmiselvästi hieman vaivaa kaivaakseen jotain sellaista keskusteltavaa, joka koski juuri meitä ja tuntui henkilökohtaisemmalta. Itse asiassa sama herra oli myös painanut mieleemme aiemman road trippimme, joten lähtöpäivänä meidät hyvästellessään hän kysyi, minne päin jatkaisimme tällä kertaa matkaamme. Kaikki keskustelut, joita kävimme henkilökunnan kanssa vierailumme aikana laitettiin ilmiselvästi muistiin hotellilla, sillä yhdelle työntekijälle mainittu asia otettiin muutaman päivän päästä esille eri työtehtävässä toimineen palveluhenkilön toimesta. Juuri nuo asiat ovat niitä, joista tuntee tasokkaamman hotellin. Henkilökohtainen palvelu, sitä minä jaksan peräänkuuluttaa.

Double Room Comfort

Huoneemme oli tällä kertaa vaaleampisävytteinen kuin edellisellä kerralla. Näkymät ikkunasta oli samanlaiset kuin viimeksi ja peitotkin olivat jälleen yhtä muhkeita. Huoneessa odotti etukäteen tilaamani kuohuviini (halvin pullo n. 59 euroa) ja laukutkin tuli melko pian huoneeseemme. Huoneessamme ollut tilava vaatehuone oli varsinainen etu meille, sillä matkatavaraa oli kiitettävästi.

Grand Hotel Kronenhof Double Room Comfort

Oih! Kattokaa nyt noita peittoja, joskin puolipäiväpeittoa ei sängyllä näkynyt. Liekö ollut pesussa. Hedelmät kuuluivat huoneen hintaan.

Grand Hotel Kronenhof personal message

Jälleen henkilökohtainen tervehdys. Pieni asia, mutta tuota sen pitääkin olla tämän tasoisessa hotellissa.

Grand Hotel Kronenhof view from room

Näkymät huoneemme ikkunasta.

Marmorinen kylpyhuone oli tilava, sieltä löytyi kylpyamme ja suihku, käsienpesualtaat ja hoitotuotteet tuplana. Ainoastaan huulirasvaa ja silmänympärysgeeliä sekä puhdistusliinaa oli yksi kappale, mutta toisaalta en viitsinyt testata, olisiko edellä mainittuja tuotteita lisätty niiden poistuttua pullorivistöstä. Muita tuotteita lisättiin kiitettävästi vierailumme aikana.

Grand Hotel Kronenhof Double Room Comfort BathroomGrand Hotel Kronenhof BathroomGrand Hotel Kronenhof Bathroom products

Kylpyhuoneesta löytyi brittiläisen luksusmerkin Aspreyn tuotteita.

Ateriointi hotellilla, aamiainen

Olimme ottaneet pieneen lisähintaan (35 euroa/hlö/pv) puolihoidon, joka kannatti kyllä ottaa. Aamiainen oli jälleen yltäkylläinen, henkilökunta keräsi lautaset ripeästi ja kaikki toimi erinomaisesti. Tee ja kahvi tuotiin pöytään, halutessa myös mehut. Ainoa miinus oli esillä olevien ruokien tarjoiluottimet buffet-pöydässä, sillä ne oli sijoitettu muutamille lautasille ruokien eteen. Samalla alueella sijaitsi sekä kasvikset että kalatuotteet, joten pikkuisenhan minä jouduin arpomaan, millä ottimilla ei oltu koskettu kalatuotteisiin.

Grand Hotel Kronenhof Breakfast

Tuoreita, muhkeita ja lämpimiä croissantteja, ihania mehuja, jopa hotellin omaa puristamaa monivitamiinimehua. Vihanneksista oli tarjolla oli vain kurkkua ja tomaattia, mikä oli hiukan tiukka pala tälle naiselle. Saattaa olla, että jotain olisi löytynyt, jos vain olisin viitsinyt kysyä. Hyi minua tuppisuuta suomalaista.

Grand Hotel Kronenhof Breakfast 2

Mieheni ihastui hotellilla tarjottuun Sirocco-teehen. Katsokaa nyt tuota kangaspussiakin!

Ateriointi hotellilla, illallinen

Ensimmäisenä iltana alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka tilattiin menusta, toisena iltana alkuruoka puolestaan noudettiin buffet-pöydästä. Kasvissyöjille oli hieman vähän tarjontaa buffetin puolella (tuotteiden kuva alla), mutta keittiö teki minulle erillisen alkuruoka-annoksen buffetin tarjonnan lisäksi. Ruoka oli hyvälaatuista ja maittavaa, joskaan huippu gourmeeta se ei ollut. Ravintolan pelkkä viinilista oli 22-sivuinen, mutta hinnat olivat Suomen ravintolahintoihin verrattuna sen verran korkeita, että tyydyimme yksiin lasillisiin viiniä/ilta. Rahasta se ei ollut kiinni, vaan periaatteesta.

Grand Hotel Kronenhof BuffetGrand Hotel Kronenhof Dinner

Pääruoka.

Arvioni

Grand Hotel Kronenhof sopii nautintoa ja rauhaa, arvokasta ympäristöä hakevalle ihmiselle. Hotellin Spa ja sen palvelut ovat erinomaiset, enkä yhtään ihmettele sitä, että kyseinen Spa on saanut palkintoja. Meitä suomalaisia saunaintoilijoita ilahduttaa varmasti se tieto, että hotellista löytyy kunnon suomalainen sauna (alaston alue, 80 – 90° C). Spassa on tarjolla myös ilmaista pikkupurtavaa ja juotavaa, uima-allasalueelta on mukavasti uloskäynti pienelle auringonottoalueelle.

Palvelu on ensiluokkaista ja hotellin historiallisuutta henkivää, eli kannattaa tottua siihen, että henkilökunta on tikkana auttamassa sinulta vaikkapa takkia päältä. Hotellin arvokkuuden takia illallisella on pukukoodi, mutta aivan iltapukuihin ja smokkeihin ei sentään tarvitse pukeutua. Perustavikselle en siis hotellia suosittele, jos hienostunut ympäristö ja palvelu ei ole se ”sinun juttusi”. Omasta mielestäni hotelli ei ole kuitenkaan liian jäykkä, sillä vastaus oli melkoisen leppoisa tiedusteltuamme julkisten aikataulua patikointireittimme suuntaan. ”Busseja menee näinä kellonaikoina, mutta jos jaksatte odottaa hieman niin hotellivahtimestari voi heittää teidät sinne. Otatteko vettä mukaan?”. Tottahan toki meille kuljetus kelpasi, ja rento juttuhetki hotellin espanjalaisen työntekijän kanssa oli ikimuistoinen. Kyseinen työntekijä itse asiassa vannotti meitä soittamaan hänet myös hakemaan meidät kun vaelluksemme olisi loppu, mutta me emme viitsineet. Tuntui kerrassaan hölmöltä pyytää meille kuljetus 500 metrin matkalle.

Huonehinnat alk. n. 360 euroa/yö (Standard-huone) ja 430 euroa/yö (Comfort-huone). Hotellilla on erilaisia tarjouskampanjoita, joten kannattaa katsella sillä silmällä. Meidän diiliimme kuului myös köysirata ym. hissiliput, joilla saimme huristella mielin määrin vierailumme ajan.

Suosittelen!

Hotellin kotisivuille pääset tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Norjan vuonoristeily: Ålesund & serpentiinitie Trollstigen

Serenade of the Seas -aluksemme kolmantena satamana oli Bergenin pohjoispuolella sijaitseva, noin 45 000 asukkaan Ålesund. Olimme varanneet tälle kyseiselle päivälle koko päivän kestävän retken laivayhtiön kautta ja hyvä niin, sillä retkivarauksissa oli pienoinen ongelma. Bussissa kävi ilmi, että retki oli ylibuukattu, minkä takia asiaa jouduttiin selvittelemään pidempi tovi. Muutama asiakas sattui olemaan melkoisen närkästynyt tilanteesta, eikä muiden asiakkaiden puolelta tullut aluksi yhteisymmärrystä siitä, kuinka asia hoidettaisiin. En voi ymmärtää ihmisiä, joilla on tarve päästä ensimmäinen kaikkialle, mutta useammalla retkellä käyneenä suosittelen kaikille, ettei jättäytyisi jonon perälle retkibussiin mentäessä. Edellä mainittujen epäselvyyksien takia lähtömme viivästyi ja retken aikataulu oli uhattuna, mutta opas keskusteli aluksen päällystön kanssa ja sai vakuutuksen siitä, että laiva odottaisi bussiamme mikäli myöhästyisimme. Samanlaista turvaa muuten ei ole, jos hankkii retkensä muuta kautta taikka seikkailee omatoimisesti, joten tuo hyvä etu kannattaa ottaa huomioon pohtiessa laivayhtiöiden tarjoamia retkiä.

Taitoimme bussilla matkaa useamman tunnin ja pysähdyimme matkalla muutaman kerran ihastelemaan maisemia sekä vuonna 1789 rakennettua Stordalin vanhaa kirkkoa, jota kutsutaan sisällä olevien maalausten takia myös Ruusukirkoksi.

Olimme ensimmäiset laivayhtiön turistit Trollstigenille johtavalle tieosuudella, sillä se oli avattu vasta edellisenä päivänä turistiliikenteelle. En kyllä ihmettele sitä lainkaan, sillä kiivetessämme bussilla yhä ylemmäs vastaan tuli kunnon luminen keli ja korkeat nietokset. Keli oli sateinen ja kylmä, eikä näkyvyyskään ollut kummoinen, mutta onneksi muutama selkeämpi hetki osui vierailullemme Trollstigenin turistikeskuksessa.

Vuonna 1936 avattu serpentiinitie Trollstigen oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Istuin kalmankalpeana penkilläni ja keskityin enemmänkin katselemaan muualle kuin alas tienreunaan. Hatunnosto vaan bussikuskille, joka selvitti tien ongelmitta. Osasyynä oli tosin sekin, ettei muuta liikennettä ollut kovin paljoa, koska turistisesonki ei ollut lähtenyt kunnolla käyntiin. Laskeuduttuamme alas pysähdyimme maittavalle lounaalle Trollstigenin leirintäalueelle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa takaisin Ålesundiin.

Kävimme vielä ihailemassa näkymiä Aksla-vuoren näköalapaikalta alas Ålesundiin ja saavuimme ajoissa laivalle. Valitettavasti kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt enää aikaa aikataulun muuttumisen takia, mutta bussissa istuminen oli väsyttänyt meitä siihen malliin, ettei kaupungille tehnyt muutenkaan enää mieli.

 

Jo voi The Luksushotellin löytäminen olla vaikeaa!

Jahas, Instagramista se sitten taas lähti liikkeelle. Eksyin @beautifulhotels -sivustolle ja ihastuin. Ihastuin ihaniin kuviin uima-altaista, komeisiin maisemiin, kuvien iltatunnelmiin ja olin myyty.

Ensi heinäkuussa juhlimme miehen kanssa 15. hääpäivää. Toissa vuonna juhlimme sitä uniikissa viiden tähden hotellissa Sveitsissä, tänä kesänä Prahassa isossa, hallimaisessa Hiltonissa. Ilmoitin miehelle haluavani ensi vuonna haluan jonnekin luksuspaikkaan, mutta aika vaikealtahan se taitaa taas näyttää, kun meillä on noita vaatimuksia ihan kivasti…

Haemme luksustason hotellia Euroopasta, sillä meillä ei ole mahdollisuutta pitkään lomailuun. Hotelli ei saa olla iso ”laitos”, vaan haemme romanttista, persoonallista pientä/keskisuurta hotellia. Infinity-allas olisi suotava ja näkymien pitää olla myös sellaiset, että ne syöpyvät hyvällä tavalla mielen sopukoihin. Palvelun pitää olla ensiluokkaista, muttei hinta saa sentään olla tonnia per yö. Hyi meitä kahden lapsen vanhempia, kun emme halua nähdä kirkuvia lapsia uima-altaalla, emmekä myös golfkenttää missään lähistöllä. Niin juu, huoneen pitää miellyttää silmää, parveke olisi kiva ja Kreikka on pois laskuista periaatteestakin.

Että näin. Olen tutkinut intensiivisesti nettiä, mutta valitettavasti muutama hyvältä näyttänyt ehdokas onkin kaatunut siinä vaiheessa, kun mukana on ollut golfkenttä, perhehuoneita on vilahtanut kuvissa, taikka se näkymä komialta uima-altaalta onkin ollut vähemmän kutsuva.

Onneksi tässä on aikaa hakea hotellia, mutta jos jollain on joku kiva ehdotelma, niin olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä kommettikentässä taikka sähköpostin välityksellä.

Grand Hotel Krononhof heinäkuussa 2014. Luksusta, rauhaa ja miellyttävä uima-allasosasto. Suosittelen.

Päiväreissu Prahasta: Kutná Hora & Sedlecin luukirkko

Prahan nähtävyydet olivat jo tuttuja miehelleni ja minulle aiemmalta kerralta, joten päätimme vuokrata auton päiväksi ja ajaa sillä vajaan 75 kilometrin päässä sijaitsevaan Kutná Horaan. Olisihan Unescon maailmanperintöluettelossakin olevaan Kutná Horaan päässyt myös bussilla taikka junalla, mutta me halusimme liikkua aivan vapaasti ilman minkäänlaisia aikatauluja. Hyvä niin, sillä helle sai jopa minut, lämpöä rakastavan naisen, aivan vetämättömäksi. Ilmastoitu auto toi helpotusta kuumuuteen, varsinkin kun Pyhän Barbaran katedraalin ja Sedlecin luukirkon välimatka oli kolmisen kilometriä.

Lähdimme melkoisen avoimin mielin ja valmistautumatta. Tiesin haluavani nähdä kuuluisan Sedlecin luukirkon, mutta muutoin pidimme suunnitelmat  auki. Yllätys olikin positiivinen, kun saavuimme kaupungin vanhaan keskustaan. Saimme auton ilmaiseen parkkiin aivan 1400-luvulla valmistuneen kivikaivon viereen, josta lähdimme kävellen suunnistamaan kohti Pyhän Barbaran katedraalia.

Yritäpäs saada auto parkkeerattua ilmaiseksi tällaiselle alueelle isommissa kaupungeissa. Ei onnistu.

Kivikaivolta ei ollut pitkä kävelymatka Pyhän Barbaran katedraaliin, jonka rakentaminen alkoi 1380-luvun loppupuolella. Lähistö oli hyvin vaikuttavan näköistä ja erityisesti lähestyminen Pyhän Barbaran katedraaliin oli ikimuistoinen. Oikealla oli kaunis rakennus (Modernin taiteen galleria GASK) ja vasemmalla puolella upeita patsaita sekä vehreät maisemat alas laaksoon.

Ostimme noin 10 euron hintaiset yhdistelmäliput, joilla pääsi sekä Pyhän Barbaran katedraaliin, sen vieressä sijainneeseen Kristuksen kappeliin, Johannes Kastajan kirkkoon ja kuuluisaan, Sedlecin luukirkkoon.

Sedlecin luukirkko sai tämän naisen hiljaiseksi ja täytyy myöntää, että kyllä miehenkin katse vaelteli vakavana luiden keskellä. Pienoinen kirkko hautausmaan keskellä sisälsi noin 40 000 ihmisen jäänteet, joista oli rakennettu mm. iso kattokruunu. Vaikka luiden sijoittamisesta paikoilleen on jo hyvin pitkä aika, niin silti koin hieman häiritsevänä sen, että pääkallojen juureen oli heitelty kolikoita. Toivomuslähteen ymmärrän, mutta jotkut paikat vaan pitäisi rauhoittaa moiselta toiminnalta.

Kolikkoja, anyone?

Kappelin ja lähialueen maat aikoinaan omistaneen Schwarzenbergin ruhtinassuvun vaakuna.

Ja samaisen vaakunan melkoisia yksityiskohtia…

Me nautimme visiitistämme noin 21.000 asukkaan Kutná Horaan. Kaupungin pienen koon takia päivä tuntui riittävän ihan hyvin kiertelyyn. Kadut ja kujat kutsuivat kävelemään ja ihastelemaan rakennuksia, olipa eräässä kohtaa talon edessä piano vapaasti pimputeltavissa. Tunnelma oli leppoisa, mutta osasyynä lienee ollut polttava helle, joka vei meistäkin mehut.

Kutná Hora on niitä kohteita, jossa kannattaa käydä Prahassa vieraillessaan. Autolla ja julkisilla matka kestää noin tunnin.

Onko Kutná Horassa käyneitä? Mitäs tykkäsitte?

 

Norjan vuonoristeily: Bergen

Norjan vuonoristeilymme kolmantena päivänä saavuimme toiseen kohdesatamaamme, Norjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bergeniin. Stavangerin kaunis satama oli vain kaunista historiaa, kun parkkeerasimme laivallamme teollisuussatamaan. Koska kyseessä oli tosiaan teollisuussatama, oli laivan edestä ilmainen bussikuljetus kaupungin keskustaan. Meillä oli tiedossa iltapäivällä patikointiretki vuorilla, joten päätimme miehen kanssa käydä oma-aloitteisesti tekemässä aamulla pienoisen kävelyretken Bergenin keskustassa.

Royal Caribbeanin Hiking Mount Fløyen-retkellä bussi kuljetti meidät samaan kohtaan, johon ilmaisbussit olivat jättäneet meidät aiemmin. Kävelymme suuntautui keskustan halki Fløyen-vuoren juurelle, josta nousimme kaapelijunalla vuoren näköalapaikalle ihastelemaan Bergeniä ylhäältä käsin.

Pienen ihasteluhetken jälkeen reippailimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen toiselle vuorennyppylälle, sillä alkuperäinen kaavailtu reittimme oli suljettu maanvyörymän takia.

Norjalaiset nauttivat luonnosta ja liikkumisesta ihan eri tyyliin kuin me suomalaiset. Kaikkialta huomasi, että luonto on otettu osaksi elämää ja lapsiakin innostetaan nauttimaan luonnosta pienestä pitäen. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa varoitettiin vaikkapa häiritsemästä peikkoa. Mutta mitäpä tässä enempää pölisemään Norjan kauniista luonnosta. Kuvat kertokoon edes jonkin verran siitä, mitä tuli nähtyä ja koettua.

Alkää häiritkö vauva-dinosauruksia. Siinäpä pienimmille lapsille tehtävä etsiä dinosauruksia metsästä.

Pienen pieni muistikuva, että tässä olisi kirjoitettu jotain isosta hämähäkistä. Hämähäkkipelkoisena deletoin tämän viestin aivoistani sen siliän tien…

Siistejä grillauspaikkojakin löytyi matkan varrelta.

Ja luontoa kauneimmillaan.

Korkean paikan kammoisena teki tiukkaa istahtaa penkille, kun sen juurelta avautui näkymät syvälle alas. Mutta minä tein sen, istuin sydän kurkussa pienen ajan ihailemassa maisemia ja nuuskuttelemassa ilmaa. Melkoinen voittajafiilis sen jälkeen!

Taas uusi varoituskyltti. Pikkasen hankalaahan sitä oli näkymätöntä noitaa varoa.

Nämä peikot sentään oli helppo nähdä.

Kävelimme takaisin meitä odottavalle bussille vielä Bergenin kuuluisan, Unescon maailmaperintökohteisiin kuuluvan Bryggenin kautta. Vanhan rahtisataman puiset makasiinit olivat kiehtovia ja olisinkin mielelläni kävellyt hieman enemmän kapoisilla kujilla. Valitettavasti laivayhtiön järjestämällä retkellä sitä on sidottu liikkumaan muun ryhmän mukana, joten nämäkin kapoisat kujat jäi kävelemättä.

Tiesittekös muuten, ettei näille kujille ollut naisilla aikoinaan mitään asiaa? Sellainen käsky kuulemma oli, mutta johtui lienee siitä, että lähellä sijaitsi punaisten lyhtyjen kuja. Eri asia sitten, noudatettiinko kyseistä käskyä.

Tällä Bryggenin alueella sijaitsi aikoinaan keittiö, sillä tulenteko oli kielletty asunnoissa. Siitäkin huolimatta Bryggen on palanut monta kertaa (viimeksi 1950-luvulla), minkä takia varastorakennuksia on jouduttu rakentamaan uudelleen vanhan mallin mukaan.

Mitäkö pidin Bergenistä? Kaupunki oli ison tuntuinen, helppo kävellä ja plussaa siitä, että keskustasta pääsi helposti Fløyen-vuorelle. Pienellä tutkimisella päivän saa hyödynnettyä hyvin Bergenissä, eikä tarvetta laivayhtiön järjestämälle retkelle ole. Me halusimme kuitenkin helpon päivän ja takuun siitä, että laivayhtiö odottaa tai auttaa meitä, jos retkellä tulee jotain ongelmia. 52 euroa hengeltä tuo lysti maksoi, joten jokainen voi itse miettiä onko kävely keskustassa, kaapelijuna-ajelu, reippailu kauniissa luonnossa ja englanninkielinen opas maksetun rahan väärti. Meille se oli, sillä halusimme stressittömän ja kaikin puolin huolettoman loman.