Browsing Tag

Eurooppa

Kokemuksia liikkumisesta Pariisissa: Metrojen turvallisuus

Huhheijaa. Voitte uskoa, että minua hieman pelotti, kun kuulin muutamalta ihmiseltä kauhistelua Pariisin metroista. Ihmisten puheista sai sellaisen käsityksen, ettei normaalit ihmiset käyttäisi metroa ollenkaan. Likaisia vaunuja epämääräisten ihmisten kansoittamana ja omaisuudestaankin pääsisi melko varmasti eroon.

Ulkoasiainministeriön julkaisema Ranskan matkustustiedote ei paljoa positiivisemmin kertonut:

Pariisiin Charles de Gaullen lentokentältä tullessa kannattaa valita juna, joka pysähtyy seuraavan kerran vasta Gare du Nord -asemalla. Monet väliasemista sijaitsevat melko huonomaineisilla alueilla, ja junissa on tapahtunut varkauksia.

Passi, rahat, luottokortit kannattaa pitää erillään toisistaan. Jätä osa rahoista esimerkiksi hotellin tallelokeroon.

Kun liikut autolla, pidä ovet lukittuina ja käsimatkatavarat auton lattiatilassa. Liikennevaloissa varkaat saattavat pysähtyä auton rinnalle ja varastaa näkyvissä olevat tavarat – jopa rikkomalla ikkunalasin. Pysäköityyn autoon ei kannata jättää mitään arvotavaroita, ei edes tavaratilaan. Asuntoautolla tai asuntovaunun kanssa matkustavia kehotetaan välttämään yöpymistä vartioimattomilla tienvarsi- tai levähdyspaikoilla.

Että nuin. Lentokentän ja hotellin väliset privaattikuljetukset tilasimme hotellista, mutta muutoin pitäydyimme päätöksessä käyttää julkisia Pariisin visiittimme aikana. Ulkoasiainministeriön  matkustustiedote kannattaa ottaa vakavasti tuon metron suhteen, sillä me näimme matkallamme hotellille autosta niitä alueita, joista varoitettiin. Sanotaanko vaan, että itse olin tyytyväinen istuessani mukavassa autossa matkalla kohti hotelliamme.

Meliã Paris La Défensen Level Loungen henkilökunnalta tiedustelin metrojen turvallisuudesta ja he rauhoittelivat minua, ettei mitään hätää olisi. Normaali varovaisuus riittäisi. Mikäs on sitten omakohtainen kokemukseni?

Torstai: Ilta-ajelu metrolla jazzia kuuntelemaan, La Défense – Porte Maillot

Valitsimme metron ihan siitä syystä, että se oli helppo ja nopea tapa päästä kuuntelemaan jazzia. Me marssimme La Défensen metroasemalle illalla vähän ennen yhdeksää ja kaikkialla oli rauhallista. Metro oli siisti ja kyydissä oli ihan normaaleja, siististi pukeutuneita ihmisiä, osa jopa töistä lähteviä ihmisiä. Kertalipun hinta oli 1,90 euroa. Palasimme hotellille taksilla, sillä metrolinja oli suljettu loppuillasta korjaustöiden takia.

Lippu Le Méridien-hotellin Jazz Club Etoileen kustansi noin 28 euroa palvelumaksuineen. Lipun hinta sisälsi yhden drinkin, jonka lisäksi lipun ostaneet saivat juomien listahinnoista oman alennuksensa.

Perjantai: Palloilua ja sekoilua välillä La Défense – Versailles’n palatsi, tosin Montparnassen kautta.

La Defénsen juna-asemalta pääsi Versaillesiin kolmella eri metrolla/junalla, hinta 11,80 euroa /hlö/meno ja about 6 euroa/hlö/paluu (?). Matkustimme La Défensestä Versailles-Chantiersin asemalle U-linjalla, Versailles-Chantiersilta N-linjalla Viroflay-Rive Gauchen asemalle ja sieltä RER C-junaan, joka vei pääteasemalle nimeltä Versailles Chateau. Hieman kiireessä me hyppäsimme kuitenkin Viroflayn asemalla väärään junaan, joka veikin meidät suoraan Gare Montparnassen asemalle pysähtymättä väliasemilla.

La Défensen asemalla näkyi yksi paikallinen (?) kerjäläinen lapsensa kanssa, jonka lisäksi yksi epämääräisen näköinen ihminen kävi ostamassa lipun ja katosi jonnekin. Siinä kaikki paha La Défensen asemalla. U-linja: Metro oli kyllä nähnyt elämää, sellainen normaali suurkaupungin metro, mutta siisti se silti oli. Yksi siisti kerjäläinen vilahti metrossa. Hän käveli nopeasti ohi, jätti anomuslapun tyhjälle penkille ja kävi kohta hakemassa lapun huomaamattomasti pois.

Vaihto Viroflayn asemalla meni tosiaan surkeasti. Päädyimme hyvin siistillä junalla Montparnassen asemalle, joka oli ihan normaali asema. Siistillä, mutta elämää nähneellä junalla taasen Viroflaylle ja sieltä RER-junalla Versailles Chateaun päättärille. Ainoa huomion arvoinen oli haitaria junaan soittamaan tullut kerjäläinen. Ei häirinnyt sen koommin.

Versailles’n palatsi. Olihan se mahtipontinen. Mielettömän mahtipontinen ja meni kaiken ymmärryksen yli. Mutta… Täytyy kyllä sanoa, että Madridin kuninkaanlinna vei voiton meikäläisen ja miehen mielestä.

Versailles’n palatsin puutarhasta me tykkäsimme ja olisimme viettäneet mielellämme enemmän aikaa siellä, ellei miehen polvi olisi ruvennut kenkkuilemaan.

Paluussa sekoilimme jälleen pysäkkien kanssa, joten hyppäsimme jossain välissä raitiovaunuun, joka vei suoraan La Défenseen. 12 pysäkkiä ja ihan siisti raitiovaunu normaalein matkalaisin.

Lauantai: liikkumista ristiin rastiin Pariisissa

Ostimme päivälipun käyttöömme ja huristelimme nähtävyydestä toiseen; Moulin Rouge, Sacre Coeur, Notre Dame, Eiffel-torni, Champs-Elysees ja Riemukaari. Matkallamme oli siistejä asemia, joista ainoastaan yhdellä asemalla näimme kahdessa eri nurkassa asunnottomia/laitapuolen kulkijoita nukkumassa. Yksi haisematon laitapuolen kulkija (?) nukkui yhdessä junassa.

Olisipa ollut ihana ottaa enemmän kuvia Pariisin Eiffel-tornista ja viettää aikaa alueella. No, vettä tuli taivaalta ja afrikkalaiset kaupustelijat parveilivat heti ympärillä, jos pysähtyi ottamaan pidemmäksi aikaa kuvia. Ymmärtämättömät turistit intoutuivat lyömään vetoa ”minkä kipon alla pallo on” -arvuuttelupelissä.

Moulin Rouge. Tuota, nyt on käyty ottamassa kuva siitä, mutta mikä tässä paikassa oikein vetoaa? Ehkä olisi pitänyt käydä katsastamassa paikka illalla?

Sacre Coeur ja sitä populaa oli paljon! Afrikkalaiset kaupustelijat vetivät nopeaan tahtiin miestä hihasta ja olivat pistämässä ystävyysranneketta käden ympärille. Minä huusin kuin hyeena ja taistelin mieheni kädestä kaupustelijan kanssa. Voitte uskoa, että pieni oppitunti turistihuijauksista miehelleni tuon jälkeen oli paikallaan.

Notre Dame ja jösses, mitkä jonot siellä oli. Onneksi olimme käyneet aiemmalla kerralla Notre Damen sisällä, joten jatkoimme matkaamme tyytyväisin mielin muualle.

No, kannattaako Pariisin metroa välttää?

Sen minä vaan sanon, että paljon melua tyhjästä. Pariisin metro on normaali suurkaupungin metro, jossa normaali varovaisuus on suotavaa. Ei avonaisia, helposti napattavia/avattavia laukkuja eikä lompakkoja takataskussa roikkumassa. Googlettamallakin selviää, mille alueille ei kannata mennä, joten omasta mielestäni Pariisin metroa ei kannata karsastaa. Ihan samanlaista menoa, ehkä äänekkäämpiä örisijöitä, löytyy meidän omista julkisista oleskelemasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että me liikuimme metrolla päiväsaikaan, joten iltamenosta Pariisin metrossa en osaa sanoa mitään ensimmäisen illan reissua lukuunottamatta.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia metrolla matkustamisesta Pariisissa? Kenties samanlaisia tai pahempia? Paas kertoen, sillä niistä on hyötyä Pariisin metroista tietoa hakeville lukijoille.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Viikonloppu Pariisissa, ensikuulumiset

Iik ja Bonjouria vaan! Täällä ollaan nassu messingillä, sillä kyllä yksi lapsivapaa viikonloppu Pariisissa teki kutaata. Eihän kelit ollut ihan parhaimpia, vettä satoi ja lämpötilakin oli mitä oli, mutta lauantaina sentään oli melko lämmintä ja aurinkoista. Se päivä me käytettiin Versaillesin palatsiin ja sen upeaan puutarhaan tutustumalla.

Me lähdimme Pariisiin rennolla asenteella. Notre Dame ja Eiffel-torni oli jo edellisellä kerralla koluttu, Riemukaartakin oli tuolloin töllötetty ja Champs-Élyséellä käppäilty, joten me pystyimme keskittymään vapaampaan olemiseen. Ainoa haaveeni koko reissulle oli miellyttävä, kohtuuhintainen hotelli isolla huoneella ja piknik Luxembourgin puistossa. Patonki ja piccolo-punkku oli must, raitapaita siihen päälle vielä. Baskeri olisi ollut plussaa, mutta pokkaa ei olisi ollut sellaista päähän laittaa. Mutta hah, kuis kävi?

Vettä tuli taivaalta, kylmäkin oli. Patonki ja punkku Luxembourgin puistossa vaihtui pahan makuiseen punkkulasilliseen Versaillesin puutarhan uumenissa sijaitsevassa ravintolassa, penkillä istuen. Minä pääsin kumminkin vaeltelemaan miehen kanssa, kävelemään käsi kädessä, muiskauttamaan miehelleni miljoona pusua kaupungilla ja nojaamaan kultaani karttaa yhdessä tuijottaessa. Jalat oli kipeänä kävelemisestä, terroripelko unohtui vallan ja minä kerrassaan ihastuin Pariisiin.

Pariisi ei olisi kuitenkaan ollut mitään ilman upeaa hotellia. Loungeja rakastavana tyttönä oli selvää, että katselin varaussivustoilta hotelleja, joista moinen luksus löytyi. Sen vaan sanon, etten olisi voinut olla tyytyväisempi hotellivalintaamme. Meliã Paris La Defensé yllätti meidät rakastavaiset huonekorotuksella hieman isompaan sviittiin, mutta se ei ollut ainoa syy, jonka takia ihastuin hotelliin. Se on nimittäin niin, että Meliã Paris La Defensé tarjosi juuri sitä henkilökohtaista ja tasokasta palvelua, joita kaipaan matkoiltani. Me nautimme miehen kanssa täysillä Level Loungen palveluista ja jaksoimme vertailla palvelua Hiltonin Executive Loungeen. Sen vaan sanon, että Meliã pisti paremmaksi, joten ketjua on kokeiltava toistekin.

Sviittimme esittely ja arvostelu hotellista tulee myöhemmin, mutta sitä ennen voitte käydä kurkkaamassa hotellia suoraan sen omilta sivuilta täällä. Huonehinnat ovat nopeasti katsottuna ilman aamupalaa noin 90 – 208 euroa ja Level Roomit buffet-aamupalan kanssa noin 170 – 370 euroa. Level -sviitinkin saa hyvässä tapauksessa jo hieman yli 200 eurolla, joten ei tarvitse kauaa plarata hotellihakuja kun ymmärtää, että hinnat tasokkaaksi pariisilaiseksi hotelliksi ovat suorastaan erinomaiset.

Meillä oli hotellin toiseksi paras sviitti, Grand Level Suite. Mukavasti tilaa ja näkymät Eiffelin suuntaan. Illat meni ihastellessa ikkunasta ulos.

The Level Experience, se oli jotain upeaa. Hotelli piti ilmiselvästi kirjaa asiakkaastaan ja tiesi tarkkaan, mitä toimittaa huoneeseen yllärinä. Lihaa tai epäterveellistä evästä ei tullut kynnyksen yli kertaakaan. Kerron tarkemmin noista pienistä palvelujutuista hotelliamme koskevassa postauksessa myöhemmin.

Mites Pariisin turvallisuus ja metrot? Me huristelimme metrolla pitkittäin ja poikittain, kerran iltasellakin, joten omia kokemuksiamme pääsette lukemaan hieman myöhemmin. Hotellin kautta otimme kuitenkin liikkumiset lentokentän ja hotellin välillä, joten 55 euron hintaan/suunta pääsimme istumaan mustassa autossa privaatikuljettajan kyyditsemänä ja vesipullotkin sekä karkkia löytyi autosta. Ah, sitä helppoa elämää, lomailua parhaimmillaan.

Että tämmöttis. Useampi postaus Pariisista on siis tulilla, mutta sitä ennen voitte käydä kurkkaamassa Pariisin reissumme kuulumisia ja ihanaa hotellihuonettamme Facebookin puolelta, linkki alla.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Terrorismipelkoa

Huhheijaa. Tiiätteks mitä? Täällä sitä ollaan sunnuntaiaamuna pinkeenä kahdeksan maissa olohuoneen sohvalla kirjoittelemassa postausta. Enpä ihan tätä kuvitellut, mutta onpahan ainakin rauha kirjoittaa.

Pariisiin matkaan on alle pari viikkoa. Siinä kaupunki, joka on pistänyt meikäläisen pohtimaan asioita monelta kantilta ja jotkut ehkä muistavat, että hotellin valitsemisessa alkoi pikkuisen käämit palaa aikaisemmin. Pelkästään huoneen koko ja sisustus ei ollut ongelmallinen, vaan myöskin valitettavasti sijainti. Se on nimittäin sellainen juttu, että juttuun liittyy mukaan nuo pahat pahat terroristit, jotka ovat valitettavasti vaikuttaneet meikäläisen majoitussuunnitelmiin.

Kuva: Pixabay

Minä halusin hotellin, joka ei sijaitse keskustassa, varsinkaan suosittujen turistinähtävyyksien lähettyvillä. Minä halusin nukkua ja viettää aikaani hotellissa, jonka ulkopuolella tuskin innostuttaisiin pyssyhippasille tai parkkeerattaisiin räjähteitä täynnä oleva auto. Nyt minä tulen varmasti nukkumaan yöni kuin tukki, mutta päivät. Ne vasta muodostuvat murheenkryyniksi.

Sitä pauhataan siitä, ettei pelolle saa antaa sijaa. Tottahan se tiettyyn pisteeseen saakka on. Elämistä ja matkustamista ei voi, eikä pidä, lopettaa ja siksi mekin suuntaamme Pariisiin. Yhtään suomalaisia ei ole terrori-iskuissa menehtynyt ainakaan 2000-luvulla, joten iskun osuminen omalle kohdalle ei ole kovin todennnäköistä. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö ne pirulaiset, anteeksi paha sanani, vaikuttaisi minuun henkisesti ja sitä myöten myös matkakohde- ja hotellivalintoihini.

Pariisin viimeisin poliisi-isku oli vimonen niitti näihin fiilareihin. En tiedä osaanko nauttia matkasta, sillä mitä vaan voi tapahtua, milloin vain lemmenlomallamme. Liikkuessa paikan A ja B välissä jollain kulkuvälineellä, kävellen, ihastellessa jotain nähtävyyttä. Tämä maailma on yksi iso ihmislotto. Joko jotain tapahtuu kohdallesi, tai sitten ei, mutta kotiinkaan ei kannata jäädä.

Kuva: Pixabay

Minä en ole enää huoleton matkailija. Hääpäiväkohdetta tutkailtaessa olemme tutkailleet Ulkoasiainministeriön matkustustiedotteita tiukalla silmällä ja siitä onkin ollut hyvä apu. Minun matkailuni alkaa kuitenkin jo kodista töihin lähtiessä, sillä olen vahvasti sitä mieltä, etteikö maailmassa tapahtuneet asiat voisivat tapahtua myös meidän lintukodostamme.

Työmatkani sisältää kaikenlaisia julkisia. On junaa, metroa, bussia ja töihin/kotiin kuljen keskustan kautta. Juuri oiva paikka ilkeille tapahtumille ja erityisesti junissa katselen ihmisiä hieman tarkemmin. Onko se kuitenkaan oikein, olenko antanut pelolle liikaa valtaa?

Erään kerran viereeni tuli ulkomaalainen mies, juuri ”sen” näköinen, että potentiaalia johonkin tapahtumaan olisi voinut olla. Hän asetti viereeni muutaman kassin, joissa toisessa oli elektroniikkaa, ja lähti pois jättäen kassit yksinään viereeni. Mies käveli ovien luokse leimalaitteelle, mutta jäi sinne seisomaan. Minä ihmettelin. Katselin kanssaistuvia kysyvästi ja kurkkailin useaan otteeseen, mitä kassit jättänyt mies meinasi. Siinä useamman pysäkin välillä pohdin, avaanko suuni, ohjeistan miestä olemaan jättämättä vahtimatta kassejaan vai siirrynkö toiseen vaunuun ”turvaan”. Olinko hölmö, kun edes ajattelen tuota Suomessa, joten kävin hyvin suurta kamppailua pääni sisällä nuo pysäkin välit.

Tässä minä kirjoitan tätä tarinaa, joten kyllä mies tuli sitten hakemaan kassejaan myöhemmin. Minä pidin tyypillisenä suomalaisena suuni visusti kiinni, mutta syvän huokaisun, sen tyypillisen suomalaisen, minä huulieni välistä päästin. Ja soimasin samalla itseäni siitä, että olin lokeroinut tietyn ihmisen toiminnan päässäni tietynlaiseksi uhaksi. Olisinko ajatellut samoin kantasuomalaisen näköisestä ihmisestä? En. Maailma on täynnä rehellisiä, hyväsydämisiä ihmisiä kansalaisuuteen, ulkonäköön ja uskontoon katsomatta. Julmaa, että yksi pieni ryhmä saa sotkettua kuviot niin pahasti, että viattomat kärsivät.

Tähänkö on tultu? Minä myönnän, että maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet matkustuskäyttäytymiseeni ja mietteisiini. Hieman mielenkiinnolla ja pelonsekaisin tuntein minä Pariisiinkin lähden. Matkasta on tulossa varmasti minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle suuntautuva matka, eikä  lemmenlomasta taida olla tietoa. Tässä vaiheessa Pariisi ei näytä minulle romanttisuuttaan, vaan se on yksi surullinen, rampautunut kaupunki, joka taistelee terroristeja vastaan. Se, että iskut kohdistettiin poliiseihin, tekee teosta vielä jotenkin raakalaisempaa. Mikään ei ole pyhää. Mikään.

Onko terrorismi vaikuttanut matkasuunnitelmiisi tai valintoihisi hotellien sijaintien suhteen? Juu ja onko vinkata mukavan romanttista piknikpaikkaa ei niin keskustasta?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Erinomainen kaupunkilomakohde Berliini

Hyi minua. Niin taas olin lokeroinut Berliinin sellaiseen matkakohdelokeroon, ettei se vaan sattunut komeilemaan ensimmäisten joukossa ”tahtoo mennä” -listallani. Syy siihen oli niinkin hölmö, kuin 14-15 vuoden takainen päiväreissu kyseiseen kaupunkiin, jolloin tutustuimme kaupunkiin pintapuolisesti. Kävimme miehen kanssa televisiotornissa ja sen lähettyvillä olevassa kauppakeskuksessa, otimme muutaman kuvan Checkpoint Charliesta ja pitihän sitä myös ostaa  pienoinen pala muuria turistikrääsäkaupasta. Siinä se oli, meidän Berliini ja sen nähtävyydet. Been there, done that, niinkuin meidän perheessä tupataan sanomaan, eikä takaisin tarvitse mennä. Vai?

Anyway, Berliini sai ajatuksissani uuden mahdollisuuden, kun airberlin kutsui matkatoimiston edustajia ja yhden bloggaajan tutustumaan Berliinin tarjontaan. Marriott-ketjun hotellit hoiti meidän majoituksen, joten tämä hotelleita rakastava nainen oli onnensa kukkuloilla päästessään tutustumaan Berliinin tasokkaampaan hotellitarjontaan. Luvassa oli ohjelmaa täynnä olevat kiireiset kaksi päivää, mutta eipä tuo tuntunut ketään meistä haittaavan.

AirberlinAirberlin A321 Wingview

Airberlin

Paljon olen lentänyt, mutta airberlinistä minulla ei ollut aiempia kokemuksia. Minulla oli käsitys halpalentoyhtiöstä, jossa matkalaukustakin saa maksaa, mutta toisinpa olikin. Yleisimmin AB:n lipun hintaan kuuluu matkalaukku (max. 23 kiloa) ja tietysti käsimatkatavarat, mikä on airberlinin edullisimpiin hintoihin nähden todellinen plussa. Esim. tuttuun kotimaiseen verrattuna edes kahvia, teetä tai vettäkään ei tullut turistiluokassa Euroopan sisäisellä ilmaiseksi, mutta juomien hinnat olivat halvempia kuin Finnairilla. Piccolo-koon samppanja maksoi 10 euroa, skumppa 4 euroa ja viinit 5 euroa. 0,5 litran limut irtosi puolestaan 3 eurolla, joten ei voi kun todeta Jorma Uotisen sanoin: Ei huono.

Berliinin visiittimme aluksi pääsimme tutustumaan airberlinin showroomiin, jossa kuulimme hieman lisää matkustamisesta yhtiöllä. Airberlin on tuonut parannuksia matkustamiseen ja mm. turistiluokan uusissa istuimissa (uudet tulossa siis kaikkiin koneisiin) on USB-latauspistokkeet penkkien alla. Euroopan sisäisillä lennoilla on myös businessluokka ja vaikka istuinjärjestely on samanlainen kuin kotimaisella yhtiöllämme, niin ruoka ja juoma on samaa kuin turistiluokassa olevat Airbistro -menussa esitellyt tuotteet. Erotuksena on vain se, että menun tuotteet ovat maksuttomia businessluokassa.

Mites airberlinin pitkät lennot? Busineksestä löytyy flat seatit ja ne tavalliset jutut kuten paremmat kuulokkeet ja virkistyspaketti, mutta aivan Finnairin tasolle (Finskin kaukobusinessluokka on tuttu) en airberlinin businessluokkaa osannut siltä istumalta showroomissa laittaa. Vaikea kuitenkaan sanoa siitä enempää, sillä kokemusta minulla ei airberlinin busineksestä taikka niiden aterioista ole. Airberlinin uusissa A330 koneissa on mahdollisuus yksityisyyteen eri tavalla kuin Finnairin vastaavissa koneissa, mutta ehkä minä olen vain näitä pikkuviimeistelyjä kaipaava ihminen, jolle mm. pussilakanat peitoissa merkitsee paljon. Mielelläni kuulisinkin kokemuksia airberlinin businessluokasta, sillä kaikki tieto on tervetullutta ja auttaa minua, sekä muita kyseisen lentoyhtiön businessluokan lentoja pohtivia. 

Mutta palataanpas airberlinin turistiluokkaan ja sen etuihin. Pitkillä lennoilla saa lämmintä ruokaa ja juomat maksuitta, ne alkoholillisetkin. Jos taas normaalit lentokonepöperöt ei kiinnosta, niin peräosastossakin on mahdollisuus nauttia astetta paremmasta aterioinnista Berliinistä lähtiessä, sillä tietyistä Berliinin ravintoloista on tilattavissa lennoille maukas illallinen iFleat-sovelluksen kautta. Minulla on pikkuinen veikkaus, että ko. idea on tulossa pikkuhiljaa muillekin lentoyhtiöille ja ihmiset ovat myöskin valmiita maksamaan siitä.

Berliini on hotellilomailijan unelmakaupunki

Ensimmäinen ilta meni tutustuessa kolmeen eri Marriott-ketjun viiden tähden hotelliin, Hotel am Steinplatziin, Ritz-Carlton Berliniin ja Berlin Marriottiin, jossa myöskin yövyimme. Täytyy kyllä kehua, että meille kierroksille valitut hotellit olivat onnistuneita ja antoivat hyvän kuvan Marriott-ketjun tarjonnasta. Löysinpä joukosta muutaman ”pakko päästä”-hotellinkin, mutta esittelen kiertämämme hotellit ja ne lempparini myöhemmin erillisessä postauksessa.

Berlin Hotel am Steinplatz

Kattokaa nyt tuota kutsuvaa sänkyä Hotel am Steinplatzissa! Palailen tuohonkin hotelliin kunnon kuvien kera erillisessä postauksessa.

Hotellitutustumisen yhteydessä pääsimme myös nauttimaan Ritz-Carlton Berliinin Fragrances-baarin erikoisista drinkeistä. Se on nimittäin niin, että drinkit valittiin menun sijaan nenän avulla. Fragrances -baarissa oli nuuhkuteltavana erilaisia hajuvesiä ja niistä tuoksuista sitten piti valita se itseä miellyttävä. Tuoksun alla oli nähtävissä eksoottinen drinkin nimi, joka oli tarkoitus tilata tiskiltä, mutta luovutin ja otin vain kuvan lempihajuvedestäni. Riittipä tärähtänyt kännykuva tilaukseen baarimestarille ja jösses niitä juomia, joita eteemme kannettiin. Drinkkien ulkonäötkin oli jo elämyksiä meille kaikille ja esimerkiksi muutama seurueemme jäsen sai juomansa kengässä. Tämä happamista drinksuista tykkäävä prinsessa sai puolestaan eteensä happaman juoman, jossa lillui oikeita kultahippuja. Juoma osui makumieltymykseni suhteen juuri oikeaan, mutta yksi vika siinä oli. Minä, joukon pienin, sain tietysti porukan isoimman juoman. Pikkuisenhan tuo isossa kipossa ollut drinksu kihahti päähän.

Vaara by Penhaligons_(c) The Ritz-Carlton, Berlin

Kuva saatu käyttöön Ritz-Carlton Berliniltä.

Yllä muuten kuva aiemmin mainitsemastani mökkidrinkistä. Voitte kuvitella, että ihmetys oli valtava kun kyseiset juomat tuotiin ensimmäisten joukossa pöytään. Juoma oli välkehtivän LED-tuikun kanssa mökin sisällä ja näkymän viimeisteli mökin ikkunoista tuleva savu. Drinkkien hinnat lähtevät Fragrances -baarissa 14 eurosta (inte paha), mutta yli 60 euron juomasekoituskin löytyy. Suosittelen vielä varmuudelta tarkistamaan tilatun drinkin hinnan baarimestarilta, jos yli 60 euron drinkkihinta ei ole se sinun juttusi. Baarista löytyy pyydettäessä normaali drinkkilista ja muitakin juomia myydään, joten paikassa kannattaa piipahtaa vaikkei kaikki seurueen jäset olisikaan drinkkien ystäviä. Suosittelen.

Berliinin nähtävyydet

Berliinin nähtävyyksiin pääsimme tutustumaan opintomatkamme toisena päivänä. Berlin Marriottista oli vain alle kilometrin kävelymatka Branderburgin portille ja siihen väliin osui myös mykistävä Holocaust-muistomerkki. 19.000 neliömetrin alueelle oli pystytetty 2.711 eri korkuista betonipilaria, joiden keskellä oli mahdollisuus kävellä. Muistomerkki veti kyllä minut hiljaiseksi ja olisin mielelläni kävellyt pilarien keskellä pidemmänkin tovin.

Berlin Holocaust Memorial

Muistomerkki vaikutti alkuunsa melkoisen mitättömältä. Mitä ihmeellistä nyt tuommoisessa betonipilarien täyttämässä aukiossa on? Idea selvisi minulle kuitenkin alueella kävellessä.

Berlin Holocaust-MemorialBerlin Holocaust-muistomerkki lintu

Branderburgin portin lähettyville on perustettu uusi museo The Gate, joka kertoo Saksan ja Berliinin historiasta filmin ja näyttelyn avulla. 20 minuutin pituinen filmi pyörii jatkuvasti, eikä ovia laiteta kiinni esityksen ajaksi, joten museovierailla on mahdollisuus aloittaa filmin katsominen mistä hetkestä tahansa ja jatkaa miten pitkään tahansa. Filmin ohessa iloisiin ja surullisiin vuosiin pystyy tutustumaan helposti näyttelyssä olleen aikajanan turvin, joten ainakin itse koin näyttelyn juuri sopivan kokoisena ja informatiivisena.

Berlin Branderburg

The Gatelta siirryimme bussiin, joka kierrätti meitä Berliinissä nähtävyyksiä näytellen ja ruokaan/juomaan tutustuttaen. Arvelin ensin bussissa näytettävien historiavideoiden olevan turhia, mutta ne olivatkin itse asiassa hyvä keksintö. Videolta näytettiin entisaikojen filmejä ja kuvia juuri niistä pakoista, jossa bussimme pysähtyi vähäksi aikaa, mikä lisäsi bussikierroksen kiinnostavuutta.

Berlin Wall mark

Berliini ei unohda historiaansa. Tämä punertavista katukivistä rakennettu viiva kertoo sen kohdan, missä Berliinin muuri meni aikoinaan. Kyseinen ”punainen viiva” kiemurtelee ympäri Berliiniä ja alkuperäistä muuria on vielä nähtävissä kolmessa eri kohdassa kaupunkia.

Berliini on ihana kasvissyöjille ja vegaaneille

Mites se ruoka ja juoma? Kasvissyöjä kiitti naama muikeana, sillä Berliini on kasvissyöjälle ja vegaanille ystävällinen! Arvelin aluksi olevani vaikeuksisssa, mutta jopa currywurstia (kääk!) oli kasvisversiona. Sen verran vähän syön ranskalaisia ja makkaroita en yhtään, että kyytipojaksi piti tilata olutta. Oluita puolestaan pääsimme maistelemaan vielä erikseen yhdessä Berliinin monista mikropanimoista.

Berlin currywurst vegetarian

Niin juu, ja on se Berliini ihana oluiden ystävillekin

Olihan se kuulkaattes jännää tälle tytölle astella junaradan alla sijaitsevaan Brauhaus Lemkeen, kun nämä tällaiset olutravintolavierailut on hyvin harvinaisia. Berliinin ensimmäinen, vuodesta 1999 toiminut mikropanimoravintola sijaitsee sopivasti muutaman minuutin kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta ja tarjoilee omien panemiensa oluiden ohessa muita juomia ja ruokaa. Jälleen kerran täytyy kehua kasvissyöjänä Lemkenkin menua, sillä sieltä löytyy useampi vaihtoehto meille ”ruokarajoitteisille”. Harmi, ettemme ehtineet syömään paikassa.

Berlin Brauhaus Lemke

Nou hätä, en vetänyt juomalaseja (6 kpl) tyhjäksi. Sen verran vahvaa olutta oli tarjolla, että tämän naisen turistikierroskunto olisi loppunut melkoisen lyhyeen, jos kaikki juomat olisin juonut. Mutta hei, tänne on päästävä uudestaan tuon oman kullan kanssa joku kerta.

Eipäs unohdeta suklaan ystäviä

Suklaa, tuo kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri. Suklaa on heikkouteni, mutta joka kerta päädyn voivottelemaan tuhtia oloa muutaman suklaan jälkeen. Liekö Berliiniläisten suklaainto johtunut lähestyvästä joulusta, tai sitten he vain rakastavat suklaata meitä suomalaisia enemmän. Berlin Marriottissa huoneessani odotti maittava, mutta tuhti suklaaleivos ja Courtyard Berlin City Centerissä huoneessani odotti suklaalevy. Molempina iltoina illallistemme jälkiruokina oli tuhti suklaajälkkäri, Airberlinin koneessa tarjottiin suklaata ja pääsimmepä maistelemaan suklaata muissakin paikoissa. Suklaan ystävien mekkakin tuli koettua, kun kävimme Rausch Scokoladenhausissa. Suklaiden lisäksi Rausch Scokoladenhausista löytyy ravintola, kahvila ja upeita suklaasta tehtyjä pienoismalleja, kuten televisiotorni ja Titanic, joten paikka on elämys lapsillekin.

Berlin Rausch Scokoladenhaus Titanic

Siinäpä se, suklaasta väsätty Titanic. Pituutta laivalla on 275 cm, painoa komeat 265 kiloa ja työtunteja moisen tekemiseen on mennyt 330. Kyllä ne jotkut jaksaa.

Berliinin tunnelmalliset joulumarkkinat 

Berliinissä avautui tänä vuonna yli 60 joulutoria, joskaan kaikki eivät ole auki jokaisena päivänä tai edes jokaisena viikonloppuna. Pääsimme tutustumaan sulkaapuodin jälkeen yhteen Berliinin suosituimmista joulutoreista, Gendarmenmarktiin. Aivan pienestä tapahtumasta ei ole kyse, sillä kyseinen tapahtuma vetää vuosittain jopa 60.000 kävijää ympäri maailmaa.

Berliini joulumarkkinat (2)Berliini joulumarkkinat Gendarmenmarkt 2Berliini joulumarkkinat Gendarmenmarkt 1Berliini joulumarkkinat Gendarmenmarkt 0Berlin chocolate covered strawberries

Ai nam nam, suklaakuorrutettuja mansikoita! Enää puuttui lasillinen samppanjaa, mutta kyllä sitäkin olisi varmaan jostain kojusta saanut.

No, mitäpäs tykkäsin joulutorista näin Rantapallon puolivirallisena jouluhörhönä? Joulutori sijaitsi kauniilla paikalla, Deutcher Domin, Berliinin konserttitalon ja Französischer Domin keskellä ja illan pimetessä rakennukset valaistiin kauniisti. Alueella oli esiintyviä artisteja tunnelmaa kohottamassa, paljon käsityönä tehtyjä tuotteita ja herkullista ruokaa, hehkuviiniä unohtamatta. Jouluhörhönä nautin täpöllä jouluisasta tunnelmasta, joskin lumi loisti poissaolollaan. Ja en muuten voinut olla ajattelematta minua ja rakasta miestäni romanttisella kävelyllä joulutorilla. Paikassa oli jotain romanttista kaikesta väkimäärästä huolimatta.

Huippuviihdettä Berliinissä

Melkoisen ryytynyt meikä alkoi olla päivän jälkeen, mutta ryytymykset unohtui sen siliän tien, kun pääsin katsomaan ”The One” musikaalia komeassa Friedrichstadt-Palastissa. Muotisuunnitelija Jean Paul Gaultier on suunnitellut shown yli 500 asua ja nähtävää ei kyllä lavalta puuttunut. Lavasteet oli upeat, esiintyjät huippuja ja show kaikin puolin sellainen, että se meni heittämällä kaikkien koskaan näkemieni esitysten ohi. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin että esitys oli visuaalinen ilotulitus, a must-see, joten kannattaa varata paikka musikaalista jos on lähdössä Berliiniin. Friedrichstadt-Palastin sivuille ja shown traileriin pääset tästä.

Berliini Friedrichstadt-PalastBerliini Friedrichstadt-Palast The One

Menisinkö Berliiniin toistekin?

Kuvani kaupungista muuttui. Berliini ei ole ainoastaan kaadetun muurin kaupunki ja menneiden aikojen tylsä muistelija. Berliini on boheemi, rosoinen, kaunis ja niin vapaa, oikea City of Freedom & Design. Hotellihinnat ovat kerrassaan erinomaisia Berliinissä, joten sinne kannattaa lähteä jo pelkästään hotellienkin takia. Miehelle olen jo ilmoittanut, että menemme ensi vuoden puolella Berliiniin ja varaamme myös tasokkaan hotellin, sillä hotelliyöpymisen hintaero muihin kaupunkeihin näkyy erityisesti tasokkaissa hotelleissa. Se, jos mikä, sopii tälle hotellissa oleilusta nauttivalle hotellitytölle. Berliinin opintomatkalla tutustumistani hotelleista ja Berliinin tulevista tapahtumista lisää myöhemmin.

Yhteistyössä airberlin ja visit Berlin. Majoituksesta vastasi Berlin Marriott Hotel ja Courtyard Berlin City Centre. Ilmaisetuja opintomatkallamme tarjosi myös Berliinin The Ritz-Carlton, The Gate ja Friedrichstadt-Palast. Kaikesta tarjotusta huolimatta ihka oikeita meikäläisen omia mielipiteitä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Vaellus Alpeilla, Muottas Muragl

Alppireissu Day 3

Halusimme miehen kanssa tehdä jotain kevyttä ympäristöön tutustumista Pontresinassa, joten päädyimme kävelemään upean maisemareitin Muottas Muragl-vuorella. Maisemareitti ”Panoramaweg” oli juuri sopiva meille, sillä sen kestoksi oli arvioitu noin pari tuntia, sen luvattiin sisältävän kauniita maisemia eikä reitti ollut myöskään kovin vaativa. Puolivälissä reittiä oli terassiravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita ja pientä evästä. Ravintolan lähellä oli myös siisti ja hyvin hoidettu ulko-wc, jonka vieressä oli käsienpesuallas ja juoksevaa vettä käsien pesua varten.

Grand Hotel Kronenhofin majoituspakettiin kuuluneet köysirataliput oli kiva etu, sillä pelkästään Muottas Muraglille suuntautuva funikulaari ja Languardin asemalta alas Pontresinaan tuonut hiihtohissi olisi maksanut meiltä yhteensä 113,80 CHF.

Muottas Muragl Cable Car 1

Huhheijaa. Noilla Grand Hotel Kronenhofin antamilla lipuilla olisimme voineet huristella tosiaan niin paljon kuin sielu sietää. Melkoinen etu, jos on kovin liikkuvaista sorttia.

Muottas Muragl Mountain Cable car 2

Tässä sitä huristellaan funikulaarilla kohti huippua.

Romantik Hotel Muottas Muragl

Muottas Muraglin huipulla, funikulaarin pääteasemalla meitä matkailijoita ilahdutti Romantik Hotel Muottas Muragl, jonka kutsuvan näköinen terassi suorastaan huusi istumaan sinne viinilasillisen kanssa. Viini sai kuitenkin jäädä, sillä me reippaat ulkoilijat lähdimme jatkamaan matkaamme sen siliän tien.

Romantik Hotel Muottas Muragl Terrace

Mikäs tuossa olisi tosiaan ollut istuessa…

2 454 metriä korkealla Muottas Muraglilla olisi ollut tarjolla meille muutakin. Hotellin lähellä oli maailman tarkin aurinkokello, jota olisin käynyt varmasti ihmettelemässä jos olisin sen olemassaolosta tiennyt. Romantiikan kaipuisena olisin myös hankkiutunut terassille auringonlaskun aikaan ihailemaan maisemia ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin patikoinut myös ihanan Lej Muragl -reitillä sijainneen kirkkaan järven äärelle.

Muottas Muragl St Moritz

Oih. Kattokaa nyt noita maisemia! Alla järviä ja mm. St. Moritz. Täytyypi myöntää, että hiukkasen meikkistä jäi kaivelemaan, kun Romantik Hotel Muottas Muraglin terassille ei tullut palattua iltahämärissä. Auringonlasku terdeltä katsottuna olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Alp MuottasMuottas Muragl hikeMuottas Muragl viewMuottas Muragl Panoramaweg

Reitti ei tosiaankaan ollut haastava, mutta muutaman kerran jouduin hieman hakemaan astumiskohtaa kivisellä polulla.

Muottas Muragl PanoramaMuottas Muragl hikingMuottas Muragl vaellus

Saanen esitellä meikäläisen lempparin. Ylläoleva karu polku vaan ihastutti jotenkin. Niin juu ja jos meikä pohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla sitä, kieriikö vuorenrinnettä alas koskaan harhaan astuneita/unissaan kääntyneitä lampaita, niin tuossa ylläolevalla polulla pohdin sitä, miten kivet oli saatu niin hienoon järjestykseen. Ja kuka jaksaa tota hommaa? .

Muottas Muragl Panoramic RouteCaland Beer

Tadaah! Kyllä kuulkaattes maistui yksi kylmä olut (n. 9 CHF) hyvälle puolivälissä matkaa.

Muottas Muragl

Heip hei, ei kun matkaa jatkamaan ja Alp Languardin asemalta hiihtohissillä noin 500 metrin päähän meidän hotellista.

Alp Languard Switzerland

Tiedoksi vaan, että nälkäisille ja/tai janoisille Alp Languardin hiihtohissiasemalta löytyypi ravintola isohkolla terassilla.

No, mitäs me ”not so vaeltajat” olimme mieltä?

Reitti oli oikein mukava, joskin koin Muottas Muraglin korkeuden hieman hankaloittavan olotilaani reitin alkupäässä. Joudun allergiani takia joskus käyttämään astmapiippua, joten ”pikkuastmani” saattoi olla syyllinen hankalaan olotilaani. Reitillä meni enemmän kuin luvatut kaksi tuntia, mutta me pysähdyimmekin ottamaan kuvia ja huilaamaan puolivälin ravintolassa. Matkan varrelta löytyi penkkejä joille istahtaa ja osassa vaellusreittiä oli sen verran tuuhea puusto, että puiden suojaan pystyin pakenemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Ja tähän loppuun vielä pikku vinkki samaa vaellusta suunnitteleville: Mikäli haluat nauttia samoista maisemista mutta haet hieman haastetta, lähde talsimaan Panoramaweg Alp Languardista ylempänä olevan Muottas Muraglin suuntaan.  Mikäs sen oivempi päättäjäinen alppivaellukselle kuin maittava ateria tai lasillinen lempijuomaa Romantik Hotel Muottas Muraglin terassilla.

Me molemmat todella pidimme pienestä patikkareissustamme ja enpä pistäisi pahakseni, jos päätyisin joskus tekemään jotain vastaavanlaista. Onko kenties suositella jotain kivaa, muutaman tunnin helppoa vaellusreittiä mahtavin maisemin Euroopasta?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.