Huhheijaa. Voitte uskoa, että minua hieman pelotti, kun kuulin muutamalta ihmiseltä kauhistelua Pariisin metroista. Ihmisten puheista sai sellaisen käsityksen, ettei normaalit ihmiset käyttäisi metroa ollenkaan. Likaisia vaunuja epämääräisten ihmisten kansoittamana ja omaisuudestaankin pääsisi melko varmasti eroon.
Ulkoasiainministeriön julkaisema Ranskan matkustustiedote ei paljoa positiivisemmin kertonut:
Pariisiin Charles de Gaullen lentokentältä tullessa kannattaa valita juna, joka pysähtyy seuraavan kerran vasta Gare du Nord -asemalla. Monet väliasemista sijaitsevat melko huonomaineisilla alueilla, ja junissa on tapahtunut varkauksia.
Passi, rahat, luottokortit kannattaa pitää erillään toisistaan. Jätä osa rahoista esimerkiksi hotellin tallelokeroon.
Kun liikut autolla, pidä ovet lukittuina ja käsimatkatavarat auton lattiatilassa. Liikennevaloissa varkaat saattavat pysähtyä auton rinnalle ja varastaa näkyvissä olevat tavarat – jopa rikkomalla ikkunalasin. Pysäköityyn autoon ei kannata jättää mitään arvotavaroita, ei edes tavaratilaan. Asuntoautolla tai asuntovaunun kanssa matkustavia kehotetaan välttämään yöpymistä vartioimattomilla tienvarsi- tai levähdyspaikoilla.
Että nuin. Lentokentän ja hotellin väliset privaattikuljetukset tilasimme hotellista, mutta muutoin pitäydyimme päätöksessä käyttää julkisia Pariisin visiittimme aikana. Ulkoasiainministeriön matkustustiedote kannattaa ottaa vakavasti tuon metron suhteen, sillä me näimme matkallamme hotellille autosta niitä alueita, joista varoitettiin. Sanotaanko vaan, että itse olin tyytyväinen istuessani mukavassa autossa matkalla kohti hotelliamme.
Meliã Paris La Défensen Level Loungen henkilökunnalta tiedustelin metrojen turvallisuudesta ja he rauhoittelivat minua, ettei mitään hätää olisi. Normaali varovaisuus riittäisi. Mikäs on sitten omakohtainen kokemukseni?
Torstai: Ilta-ajelu metrolla jazzia kuuntelemaan, La Défense – Porte Maillot
Valitsimme metron ihan siitä syystä, että se oli helppo ja nopea tapa päästä kuuntelemaan jazzia. Me marssimme La Défensen metroasemalle illalla vähän ennen yhdeksää ja kaikkialla oli rauhallista. Metro oli siisti ja kyydissä oli ihan normaaleja, siististi pukeutuneita ihmisiä, osa jopa töistä lähteviä ihmisiä. Kertalipun hinta oli 1,90 euroa. Palasimme hotellille taksilla, sillä metrolinja oli suljettu loppuillasta korjaustöiden takia.
Lippu Le Méridien-hotellin Jazz Club Etoileen kustansi noin 28 euroa palvelumaksuineen. Lipun hinta sisälsi yhden drinkin, jonka lisäksi lipun ostaneet saivat juomien listahinnoista oman alennuksensa.
Perjantai: Palloilua ja sekoilua välillä La Défense – Versailles’n palatsi, tosin Montparnassen kautta.
La Defénsen juna-asemalta pääsi Versaillesiin kolmella eri metrolla/junalla, hinta 11,80 euroa /hlö/meno ja about 6 euroa/hlö/paluu (?). Matkustimme La Défensestä Versailles-Chantiersin asemalle U-linjalla, Versailles-Chantiersilta N-linjalla Viroflay-Rive Gauchen asemalle ja sieltä RER C-junaan, joka vei pääteasemalle nimeltä Versailles Chateau. Hieman kiireessä me hyppäsimme kuitenkin Viroflayn asemalla väärään junaan, joka veikin meidät suoraan Gare Montparnassen asemalle pysähtymättä väliasemilla.
La Défensen asemalla näkyi yksi paikallinen (?) kerjäläinen lapsensa kanssa, jonka lisäksi yksi epämääräisen näköinen ihminen kävi ostamassa lipun ja katosi jonnekin. Siinä kaikki paha La Défensen asemalla. U-linja: Metro oli kyllä nähnyt elämää, sellainen normaali suurkaupungin metro, mutta siisti se silti oli. Yksi siisti kerjäläinen vilahti metrossa. Hän käveli nopeasti ohi, jätti anomuslapun tyhjälle penkille ja kävi kohta hakemassa lapun huomaamattomasti pois.
Vaihto Viroflayn asemalla meni tosiaan surkeasti. Päädyimme hyvin siistillä junalla Montparnassen asemalle, joka oli ihan normaali asema. Siistillä, mutta elämää nähneellä junalla taasen Viroflaylle ja sieltä RER-junalla Versailles Chateaun päättärille. Ainoa huomion arvoinen oli haitaria junaan soittamaan tullut kerjäläinen. Ei häirinnyt sen koommin.
Versailles’n palatsi. Olihan se mahtipontinen. Mielettömän mahtipontinen ja meni kaiken ymmärryksen yli. Mutta… Täytyy kyllä sanoa, että Madridin kuninkaanlinna vei voiton meikäläisen ja miehen mielestä.
Versailles’n palatsin puutarhasta me tykkäsimme ja olisimme viettäneet mielellämme enemmän aikaa siellä, ellei miehen polvi olisi ruvennut kenkkuilemaan.
Paluussa sekoilimme jälleen pysäkkien kanssa, joten hyppäsimme jossain välissä raitiovaunuun, joka vei suoraan La Défenseen. 12 pysäkkiä ja ihan siisti raitiovaunu normaalein matkalaisin.
Lauantai: liikkumista ristiin rastiin Pariisissa
Ostimme päivälipun käyttöömme ja huristelimme nähtävyydestä toiseen; Moulin Rouge, Sacre Coeur, Notre Dame, Eiffel-torni, Champs-Elysees ja Riemukaari. Matkallamme oli siistejä asemia, joista ainoastaan yhdellä asemalla näimme kahdessa eri nurkassa asunnottomia/laitapuolen kulkijoita nukkumassa. Yksi haisematon laitapuolen kulkija (?) nukkui yhdessä junassa.
Olisipa ollut ihana ottaa enemmän kuvia Pariisin Eiffel-tornista ja viettää aikaa alueella. No, vettä tuli taivaalta ja afrikkalaiset kaupustelijat parveilivat heti ympärillä, jos pysähtyi ottamaan pidemmäksi aikaa kuvia. Ymmärtämättömät turistit intoutuivat lyömään vetoa ”minkä kipon alla pallo on” -arvuuttelupelissä.
Moulin Rouge. Tuota, nyt on käyty ottamassa kuva siitä, mutta mikä tässä paikassa oikein vetoaa? Ehkä olisi pitänyt käydä katsastamassa paikka illalla?
Sacre Coeur ja sitä populaa oli paljon! Afrikkalaiset kaupustelijat vetivät nopeaan tahtiin miestä hihasta ja olivat pistämässä ystävyysranneketta käden ympärille. Minä huusin kuin hyeena ja taistelin mieheni kädestä kaupustelijan kanssa. Voitte uskoa, että pieni oppitunti turistihuijauksista miehelleni tuon jälkeen oli paikallaan.
Notre Dame ja jösses, mitkä jonot siellä oli. Onneksi olimme käyneet aiemmalla kerralla Notre Damen sisällä, joten jatkoimme matkaamme tyytyväisin mielin muualle.
No, kannattaako Pariisin metroa välttää?
Sen minä vaan sanon, että paljon melua tyhjästä. Pariisin metro on normaali suurkaupungin metro, jossa normaali varovaisuus on suotavaa. Ei avonaisia, helposti napattavia/avattavia laukkuja eikä lompakkoja takataskussa roikkumassa. Googlettamallakin selviää, mille alueille ei kannata mennä, joten omasta mielestäni Pariisin metroa ei kannata karsastaa. Ihan samanlaista menoa, ehkä äänekkäämpiä örisijöitä, löytyy meidän omista julkisista oleskelemasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että me liikuimme metrolla päiväsaikaan, joten iltamenosta Pariisin metrossa en osaa sanoa mitään ensimmäisen illan reissua lukuunottamatta.
Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia metrolla matkustamisesta Pariisissa? Kenties samanlaisia tai pahempia? Paas kertoen, sillä niistä on hyötyä Pariisin metroista tietoa hakeville lukijoille.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.