Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Australia

Barrenjoey Head & Lighthouse

Palm Beachin rannan yhteydestä, Sydneyn pohjoisimmasta osasta löytyy oiva kohde maisemien ihailuun ja pieneen reippailuun. Kävely Barrenjoey Headin vanhan majakan juurelle ei ole välttämättä se kaikein helpoin, mutta majakan juurelta avautuvat upeat näkymät tekee pienoisesta kävelyurakasta kannattavan.

Kävelyreitin alkuun pääsee parhaiten suojaisamman Barrenjoey Beachin puolelta. Kyseinen ranta on melko kapoinen koko pituuden ollessa noin 1,5 kilometriä. Suojaisuudestaan huolimatta lasten ja uimataidottomien kannattaa olla varovaisia, sillä pohja syvenee nopeasti.

Majakan luokse pääsee kahta eri reittiä. Helpompi, mutta silti hiukan haastava reitti on kilometrin mittainen kiemurteleva polku ylös majakalle. Polkua on paranneltu vuosien saatossa, mutta ajoittaisen jyrkän kiipeämiskulman takia en suosittele reittiä kaikkein heikkokuntoisimmille. Hyvät kävelykengät on tärkeät joten sliparit voi unohtaa.

Tullivirkailijat rakensivat toisen, lyhyemmän polun vuoden 1850 paikkeilla pystyäkseen tarkkailemaan salakuljettajia. Nykyään salakuljettajien polku, Smugglers Track, tarjoaa mahdollisuuden hieman haastavampaan reippailuun.

91 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva hiekkakivestä rakennettu Barrenjoeyn majakka valmistui vuonna 1881. Majakka selvisi kuin ihmeen kaupalla viime syyskuussa riehuneesta tulipalosta, joka tuhosi ympärillä olleen kasviston lisäksi hieman rakennuskompleksin kattoa.

Kilometrin patikointimatka majakan juurelle oli todellakin kaiken vaivan väärti. Oli mahtavaa istua hiljaa kallioilla ja ihailla ympärillä avautuvia maisemia. Päivän kruunasi hikisen kävelyurakan jälkeen tehty pieni pulahdus vilvoittavaan mereen.

Niin kuka meni ja kuka ei. Minä kun en kylmään mereen pulahda.

 

 

Bloggaajan vapaapäivä/-ilta ihanan Sokos Hotels-illan jälkeen

Kyllä, olen todella ansainnut sen sillä muutama viikko on menty suoranaista matalalentoa, joskin ajoittain hyvin mukavaa sellaista. Eilisiltana tapasin kanssabloggaajien lisäksi Rantapallon/Lumipallon/Pallontallaajien toimitusväkeä sekä tietysti SOK:n henkilöstöä Sokos Hotel Vaakunan tilausravintola Kaarteessa. Upea ilta meni tutustuessa Sokos Hotellien monipuoliseen tarjontaan, nauttien siinä samassa hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Ilta oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, sillä opin illan aikana muutaman uuden asian ja täytyy myöntää että kiinnostukseni heräsi erityisesti Solo Sokos Hotellien osalta.

Mutta kuten sanoin, olen ansainnut vapaapäivän. Tänään en uhraa aikaani postausluonnosten tekemiselle taikka millekään muulle blogiin liittyvälle. Nautimme ihanan illan perheen kesken, välttelemme hiukan mediaa ja me aikuisetkin suljemme tietokoneet viimeistään kello 21.00. Parhaat asiat elämässä kun syntyy elämysten kautta, niiden suurten ja hyvin pienten. Kunnon elämyksiä ei saa median kautta, ne täytyy kokea.

Shark Point, Palm Beach, Australia (suuri elämys)

 

 

 

Palm Beach; mieltä rauhoittava hetki toisella puolella maailmaa

Sharjahissa vietetyn muutaman lepopäivän jälkeen matkamme jatkui ystäväni luokse Australiaan. 14 tunnin lento meni miten meni (siitä lisää jossain vaiheessa) mutta kaikki väsymys hävisi sen siliän tien kun pelmahdimme ystäväni ovesta sisään. Tapojensa mukaan ystäväni laittoi heti pöydän koreaksi ruoasta ja korkkasi samppanjapullon. Siinä suurten tunteiden ja hämmennyksen vallassa en edes ymmärtänyt ottaa valokuvaa ystäväni tarjoiluista, mutta tulen tekemään joskus itsekin hänen tarjoamaansa perunasalaattia ja laitan ohjeen teille nähtäväksi.

Meidän perheelle Sydney on aina ollut ehdottomasti rantojen kaupunki. Monien tuntema Bondi Beach ei ole oikeastaan koskaan ollut meille mieluisa, vaan olemme nauttineet rauhallisemmista rannoista ja niiden tunnelmasta. Niin paljon, että siinä missä paikalliset jättivät menemättä tuulisempana päivänä rannalle, me suomalaiset uhmasimme sateiselta näyttävää keliä ja suunnistimme Sydneyn pohjoispuolella sijaitsevalle Palm Beachille.

Minua ei saa mereen uimaan sitten millään, sillä olen kylmissäni oikeastaan aina. Tyydyinkin katselemaan miehen ja lasten ilakointia Palm Beachin aalloissa ja valokuvailin ympäristöä siinä samassa. Meren pauhatessa ja taivaan näyttäessä dramaattisen pilviseltä, tunsin suorastaan seesteisyyttä ihaillessani näkymää. Siellä rannalla, minä pieni ihminen seisoin ja ihmettelin sitä miten suuri ja pieni maailma loppujen lopuksi olikaan, kiitos lentokoneiden jotka olivat tuoneet minut alle vuorokaudessa maapallon toiselle puoliskolle. Ja vaikka kyseessä oli vasta kolmas kertani Australiassa, minusta tuntui vahvasti siltä kuin olisin tullut kotiin.

Keli äityi pahemmaksi joten jouduin lopettamaan valokuvaamisen lentävän hiekan takia. Palasimme kuitenkin tälle rannalle vielä toisena päivänä, jolloin tutustuimme ystäväni opastuksella kuvassa näkyvään majakkaan. Näkymät Barrenjoyen majakan juurelta olikin aivan mahtavat, joten postaus aiheesta luvassa myöhemmin.

 

Instagram Travel Thursdayn kunniaksi pienoinen kuva

Hei!

Ahkeran matkailun myötä rahaliikennettä on tarkasteltava sen verran tiukalla seulalla nyt että tämäkin nainen pysyttelee vielä vanhassa Nokian N8 puhelimessa joka kumma kyllä ei ole vielä sanonut työsuhdettaan irti. Vaikkei osallistumiseni varsinaiseen Instagram Travel Thursday-tapahtumaan onnistu, päätin pistää näytille yhden kuvan joka tuo minulle hyvin vahvoja muistoja.

Kuva on otettu viime lauantaina Dee Why’n rannalta. Olimme viettäneet uskomattomia päiviä ystäväni luona Australiassa, levänneet ja nauttineet. Kävimme lauantai-iltana ulkona syömässä juhla-aterian ystäväni kanssa koska olimme lähdössä seuraavana aamuna takaisin kohti Suomea. Ravintola sijaitsi aivan Dee Why Beachin bulevardin vieressä ja meillä oli pöytä ravintolan parvekkeella. Aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia, ravintolassa oli tunnelmaa ja minäkin maistelin sellaisia ruokia joista olin vannonut vahvasti etten koskaan maista. Upean pikaisen illallisen jälkeen teimme vielä viimeisen kävelylenkin meidän perheen lempirannalla. Kuuntelimme kuohuvaa merta, haistelimme raikasta meri-ilmaa, otimme kuvia ja nauroimme. Aurinko oli laskeutumassa ja muistutti jokaisella hetkellään siitä että kyseessä oli meille se viimeinen auringonlasku Australiassa sillä kertaa. Siinä haikean tunnelman keskellä katselin ympärilleni ja huomasin kuvassa näkyvän puun. Puussa ei ollut mitään hienoa, mutta samalla se tuntui kuvaavan niin osuvasti haikeita tunnelmia ja muistutti siitä että palmupuut olivat pikkuhiljaa vaihtumassa harmaaseen ja lumettomaan pääkaupunkiseutuun. Katselin näkymää hiljaisena jonkin aikaa, nappasin kuvan ja menin halaamaan ystävääni kyyneleet silmissä. Hänen ei tarvinnut sanoa sanaakaan, hän vain nyökkäsi minulle kyyneleet silmissä ja halasi pitkään. Tuo nyökkäys kertoi kuitenkin paljon. Vaikka tunnelmat olivat haikeat, me tiesimme että tulemme näkemään toisemme taas uudestaan joku päivä.

Uskomatonta miten kohtalo johdattaa. Tarinaa ystävyytemme alkamisesta täällä.

Muistattehan osallistua messulippuarvontaan! Arvon liput perjantaina 28.2.2014 kello 14.00.

 

 

 

Haaveita ja suuria suunnitelmia

Tarviiko tässä enempää selitellä. Aussikamu kutsui kylään mutta aikas komeissa hinnoissa noi lennot on. Meillä on periaate ettei säästötiliä mentäs paljoa sorkkimaan ja loman saaminenkin on epävarmaa, mutta polte lähteä piipahtamaan meidän lempparimaassa on kyllä valtava. Kamukin on ihan täpinöissään kun sanoin sille sanan ”ehkä”.

Me jouduttas nukkumaan kamun olkkarissa ja asunnossa olis myös meille vieras ihminen, joten pikkusen tiukkaa tekis vetää monta yötä siellä varsinkin kun 65 neliöön olis ahtautuneena yhteensä seitsemän henkeä. Nyt pohditaan kovasti jonkin muun kohteen ottamista mukaan Aussikeikkaan joten eilisilta meni tutkaillessa lentoja ja miettiessä vaihtoehtoja.

Samppanjaa (ihan pikkuisen), hyvää ruokaa, rentoa meininkiä, ihania keskusteluja, mahtavia maisemia ja hyviä kelejä. Suuria kokemuksia ja onnenhetkiä. Siitä olis meidän matka Australiaan tehty. Säästötili ei tykkäis tommosesta keikasta sitten yhtään, mutta voiko mun kamun kutsusta kieltäytyä? Nope.

Mulla ei ole hajuakaan vielä saanko tosiaankaan lomaa, mutta tän pakkasen keskellä on mukava fiilistellä edes pikkusen. Ihan pikkusen.