Browsing Tag

Atlantin risteily

Atlantin ylitys, päivä 7 ja saapuminen New Yorkiin.

Juu-up, se oli sitten viimeisen meripäivän vuoro. Matka oli sisältänyt lämpimän aurinkoisia, kylmiä, trooppisen kosteita sekä myrskyäviä päiviä, ja nyt oli vuorossa vielä sumuinen keli tähän loppuun. Illalla sumu oli jo niin sakeaa että laiva turvautui sumutorven tööttäämisen aika ahkeraan.

Aamupala tutusti Garden Caféssa, vapaata oleskelua ja pikkuisen pakkausta. Buffalounaan jälkeen (vaniljapehmis loppu!) olikin vuoro viettää pitkä hetki uima-altaalla. Keli oli todella sumuinen ja asteitakin vain +14 C, mutta lapset ja mies nautti lämmitetyistä altaista.

Tämä päivä oli kaikin puolin jo sellainen, että loppuryytymys alkoi ottaa valtaa päiväohjelmasta. Se oli täynnä vapaata käyskentelyä ja hytissä oleskelua. Perheohjelmasta valitsimme päivällä cupcaken koristelua ja toki meikäläisenkin teki mieli rakentaa oma cupcake.

Lapsen taidonnäyte.

Ennen illallista otatimme vielä kuvan lapsista Paavo Pesusienen ja Patrickin kanssa. Olihan siinä rahastuksen makua kun valokuvan ottaminen lapsista hahmojen kanssa edellytti sitä, että laivan valokuvaaja ottaa kuvan. Tämän lisäksi matkustajat sai ottaa hahmoista lasten kanssa yhden oman kuvan.

Jonoa pukkaa…

Illallinen syötiin viimeisinä iltana aluksen kolmannessa ilmaisessa pääruokaravintolassa nimeltä Taste. Meidät ohjattiin jälleen ikkunapöytään (olimme aiemmin matkalla maininneet halustamme istua ikkunapöydässä lasten takia), palvelu oli hyvää ja ruoka… No joo, katselkaa itse.

Alkuruoka. Sieniä jollain juustoisella kuorrutuksella & valkosipulista kastiketta. Herkullista, mutta esillepano ei kovin erikoista. Hiukkasen se tietysti kärsi koska mun kamera putos lautaselle.

Pääruoka (kasvis) WTH?! Paksu, tökön makuinen ja esillepano, öh. Tämmösen näköstä tehdään kotona arkena kun ei haluta panostaa ruuan laittoon yhtään. Kouluarvosteluasteikolla (4-10) tasan 5.

Jälkiruoka, nam. Lämmin jälkkäri johon kaivettiin sisälle kolo ja kaadettiin mango/ananaskastiketta sisään. Mä olen pahoillani mutta en muista kuollaksenikaan mitä toi kastike oli. Mutta alas meni annos eikä ylös tullut.

Taste

Sen verran aikaa illallisella taas vierähti, että lapset oli aika valmiita hyttiin kahdeksan jälkeen. Me aikuiset piipahdettiin vielä kiertelemässä laivaa. Yhdet Kir Royal-drinksut oli pakko maistaa aluksen Mixx-baarissa kuunnellen suloisia pianosointuja.

 

Mixx-baarin penkkejä

Ilta jatkui vielä pikaisesti Slam Allenin keikalla Fat Cats Jazz & Blues Clubilla ja täytyy kyllä myöntää että harmitti joutua lähtemään sieltä aikaiseen. Loppuosa pakkaamisesta oli vielä suoritettava, koska laukut oli laitettava käytävälle viimeistään yhden aikaan aamuyöllä. Viimeisenä päivänä kuulutettiin myös tärkeitä aikoja New Yorkiin tulemisen suhteen ja monille matkustajille tuli pettymyksenä laivan aikainen saapuminen. Aamukahdeksan sijaan olimme satamassa jo ennen aamuviittä ja Verrazzano-sillan alta seilattiin kello 03.15.

Sitkeänä naisena olin päättänyt filmata sillan alituksen vaikka uni painoi silmiä mahtavasti. Huonoksi onnekseni ne ihmenaapurit jotka oli aiemmin matkalla hiippailleet meidän parvekkeella halusivat keskustella sillan alituksesta ja Vapaudenpatsaan sijainnista minun kanssa, kun olisin halunnut filmata sillan alituksen ihan rauhassa. Meikäläinen sai tovin selitellä heille ettemme olleet vielä ohittaneet Vapaudenpatsasta ja siinähän se tiivis keskustelu tarttui filmille meikäläisen haukuttua vielä hyttinaapurit filmille selvällä kotimaisella… Vapaudenpatsaan ohiajelua minä en enää viitsinyt jäädä odottelemaan joten eikun unta pompulaan ja heräämään aamulla allaolevaan näkymään.

Eclipse, toiseksi suurin huvijahti maailmassa. Kelpaisi minulle, todellakin. 

Mutta kyllä tämäkin kelpasi. Viimeinen kuva ja eikun kentälle.

Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Koko perhe nautti viikon totaalisesta toimettomuudesta ja siitä, ettei ollut kiire oikeastaan minnekään. Viikon meripäivillä ei päässyt tylsistymään koska ohjelmaa ja erilaisia paikkoja laivalla oli paljon. Miehen kanssa ollemme päättäneet ettei tämä jää viimeiseksi Atlantin risteilyksi, mutta seuraavalla kerralla sisällytämme siihen muitakin kohteita joko Euroopan puolella tai Karibialla.

Norwegian Breakawayn osalta palailen myöhemmin eri artikkelissa laivan hyviin ja huonoihin puoliin. Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

-Kthetraveller

 

 

 

Atlantin ylitys, päivä 6.

NOOOOO! Hidasta heräämistä tähän päivään ja parvekkeelta katsottaessa keli oli näin upea.

Sehän tarkoitti vain sitä, että tänään olisi tarkoitus kokeilla lankulle kävelyä. Hytin parvekkeella oli pakko kerätä ensin rohkeutta aurinkoa ottaen sekä muutamia must do-asioita tehden.

Jos ei partsilla saa jalkoja suoraksi niin eikun jalat ylös kaidetta vasten sitten. 

Pikkuisen lappujen täyttelyä

Lahjomuksia room stewardilta. Omasta mielestäni turha kapistus mutta lapset käyttivät jonkin aikaa.

Kuvat noukimme kauniissa valokuvakansiossa. Kanta-asiakkaat saavat alennuksia laivalla mm. valokuvista, ja alennusprosentin määrä riippuu kanta-asiakastasosta.

Oops. Laitettiin sitten 200 euroa cruise rewardsin muodossa uutta risteilyä varten ja saimme samantien 100 taalaa lyhennystä nykyisellä risteilyllä kertyneestä loppulaskusta. Pakkohan tuollaiseen tarjoukseen oli tarttua…

Niin juu, sitten olikin aika alla olevan järkyn rakennelman.

Jotenkin toivoin että jostain olisi kehittynyt hirveä puhuri joka olisi vaatinut kiipeilykentän sulkemisen mutta turha toivo. Siinä jonossa minä seisoin ja allekirjoitin vastuuvapauskaavakkeen ja sanoin hyvästit elämälle.

Eikun valjaat päälle ja kapuamaan ylös. Hölmönä minä valitsin reitin joka ei ollut helpoimmasta päästä. Se alkoi sellaisella kiikkerällä tikapuusillalla joka innostui heilumaan suuntaan jos toiseen jalkojeni tärinästä. En minä tehnyt muuta kuin huusin jatkuvasti että minä kuolen. Lapsikin onnistui saamaan muhkean kuvan kauhun suurentamista, päässä pullottavista silmistäni ja suuresta suusta huutamassa kuolemisestani.

Tyhmänä jatkoin edelleen hölmöjä reittivalintojani. Henkilökuntaan kuulunut kosiskeli kokeilemaan köysirataa ja enkä minä kehdannut kieltäytyä. Henkilökunnan jäsen neuvoi minua, mutten vain saanut jalkojani liikkeelle silloin kun olisi pitänyt juosta vauhdilla radalle. Hermostutin jo takana olijat, joten helpottaakseni jonoa pistin itseni matkaan karmean huutamisen kera. Olin raivoissani.

Minun oli pakko oli vetää happea pikkuisen aikaa tuon köysiradan jälkeen, mutta olin päättänyt tähdätä kaikesta huolimatta lankulle. Kannen 18 kohdilla ollut lankku oli pieni kapea metallipalkki, joka ulottui n. 2,5 m laivan kyljen ulkopuolelle. Ensimmäinen yritys meni totaalisen mönkään, sillä vaikka kävelin muutaman pienen askeleen lankulla, minun oli pakko poistua pikaisesti sieltä kun erehdyin katsomaan alas. Kroppani tärisi niin kamalasti luulin ihan oikeasti kuolevani siihen paikkaan. Toinen yritys menikin paremmin. Ei muuta kuin katse kohti lankun päässä häämöttävää kameraa ja totaalinen tsemppaaminen etenemiseen. Kamalan huutamisen kera onnistuin etenemään siihen saakka, kunnes salamavalo välähti. Se oli siinä!

Sen verran olin varautunut lankkukeikkaani, että olin pukenut päälleni mahdollisimman mukavat ja lämpimät vaatteet. Eipä olisi haitannut vaikka ne olisi sotkeentuneet mahdollisesta paniikkiyrjöstä.

Harmikseni lankun päässä ollut kamera ei toiminut, joten en saanut kuvaa kauhun kankeasta naamastani.

Palasin takaisin lähtöpisteeseen jalat ihan hyytelönä. Minun oli pakko ottaa pikku paussi ja istua penkille. Toivuttuani siirryimme uima-allaskannelle viettämään ehdottomasti lämpimintä päivää. Lämpötila huiteli 20 asteen paikkeilla ja tällä naisella oli voittajafiilis. Mies kokeili muuten Free Fall-vesiliukumäkeä, joka on nopein vesiliukumäki merellä. Herra oli oikein tyytyväinen mutta minua ei semmoiseen saanut.

Siellä se herra menee. Suosittelee muuten kaikille.

Alkuilta menikin puolen tunnin kokkareiden merkeissä. Talo tarjosi juustoja ja viinejä, lapsetkin sai omia juomiaan. Ihan miellyttävä tilaisuus vaikkakin paikka oli pullollaan samalla asialla olleita ihmisiä. Noiden kokkareiden jälkeen me menimme suoraan syömään yhteen aluksen kolmesta maksuttomasta pääruokaravintolasta nimeltä Savor. Erittäin miellyttävä paikka, ruoka taas sitä peruskamaa mutta annokset olivat järkyn kokoisia.

Savor

Tämä päivä oli ollut sen verran raskas, että jopa mies painui pehkuihin lasten kanssa ruuan jälkeen.

Tämmöinen tällä kertaa hyttiin tultaessa.

Minä raahauduin vielä ostamaan erään käsilaukun joka oli kaivellut mieltäni muutaman päivän joten tadaa, saanko esitellä uusimman tulokkaan:

 

Hain mustaa laukkua, mutta tämä vain huusi nimeäni Duty Freen hyllyltä. Ostoksen jälkeen liityin minäkin hytissä tuhisijoiden joukkoon, sillä tapahtumarikas päivä oli vienyt mehut tältäkin naiselta.

Atlantin ylitys, päivä 5.

Huomenta! Pienoinen myräkkä oli jätetty onnistuneesti taakse ja aamu oli upea vaikka tuuli tuiversi jonkin verran vieläkin. Aloitimme aamun aika hitaasti ja tutun buffa-aamupalan jälkeen kiertelimme rauhassa laivaa.

Savor-pääruokaravintolan edestä.

Mixx Bar

678 Ocean Place

Pikkuinen keilarata (yllätys yllätys, epäkunnossa)

Laivaa rakennettiin vielä merellä ja mekin saimme osamme rakennustoimenpiteistä. Parvekkeemme väliseinässä oli jotain vikaa, minkä takia se jouduttiin ottamaan vähäksi aikaa pois. Valitettavasti naapureitamme ei moisesta oltu infottu joten kesken lepohetken parvekkeemme puolelle ilmestyi ihmisiä katselemaan ikkunastamme sisään. Hiukkasen epäkorrektia sanoisinko.

Tässähän tää tuunattu parvekkeen väliseinä.

Jeesusteippiä hyttikäytävällä. Buffan puolella taas repsotti kattopaneelit…

kaiteita meni vaihtoon.

ja hätävalaistusta asenneltiin? 

No, kaikesta huolimatta me oltiin hyvissä käsissä joten mitäs pienistä.

Lasten Freestyle Freeplay-hetken jälkeen vietettiinkin uima-allaskannella peräti 1,5 h. Meikä nautti kelistä ilakoivia lapsia katsellen sillä mua ei veteen näin kylmällä kelillä saanut.

Tänä iltana meillä oli varattuna pöytä aluksen toisesta lempiravintolastamme, ranskalaisesta Le Bistrosta. Tämän intiimin ravintolan ruuat on kerrassaan suussasulavia.

Le Bistron sisäänkäynti.

Ravintolalla on sekä ”ulko”- että sisäpäikkoja.

Tässä mun alkupala. Kermainen sienikeitto. Tottahan toki lautaselle asetettiin ensin paistettuja sieniviipaleita ennenkuin suussa sulava keitto kaadettiin päälle. Selkäni takana muuten aterioi itse CEO Kevin Sheehan ja toisessa pöydässä taas tilattiin sienikeitto ilman sieniä…

Ja tässä mun kasvispääruoka. En nyt tarkalleen muista mitä tässä oli, mutta vuohenjuusto oli se joka sai mut valitsemaan tämän aterian. Nam!

Jälkkäriks otettiin klassisesti Crème brûléet meille aikuisille ja suklaafondue koko perheelle.

Aluksen infotauluista näki missä ravintolassa oli vielä tilaa.

Pitkän kaavan mukaan syödyn aterian jälkeen lapset oli taasen ihan kuitti. Erinomaista muuten että nahkavekkarit tuntui olevan joka ilta valmiita pehkuihin viimeistään klo 20.30. Täten me vanhemmat pystyimme tutustumaan laivan ohjelmistoon jo alkuillasta. Alla vielä room stewardimme illan tuotos.

Ohjelmistosta me aikuiset puolestaan valitsimme tällä kertaa taikuriesityksen teatterissa ja 80’s shown ulkona Spice H2O-alueella.

Ilta meni siis hyvästä 80-luvun musasta nauttien ja tälle illalle laivayhtiö oli järjestänyt myös ilotulituksen, jota pääsimme ihailemaan paraatipaikalta. Kerrassaan onnistunut ilta eikä laivakaan kärvähtänyt.

 

 

 

Atlantin ylitys & pikkumyräkkä, päivä 4.

Noniin, tulhan se sieltä, myräkkä. Yö tuli nukuttua huonosti laivan keinunnan takia ja aamu alkoi kuopuksen yökkäämisellä. Aallot oli vajaita nelimetrisiä ja tuuli lähenteli 20 m/s joten turha oli kuvitellakaan kävelevänsä suoraan kapeilla hyttikäytävillä.

Jaa-a, oishan sitä voinut tuolla Azoreilla poiketa matkan varrella…

Aamu alkoi taas buffa-aamupalalla ja kuopuskin tokeni keinuvasta kelistä saatuaan murua rinnan alle. Sää oli itse asiassa aika lämmin, joten päädyimme tutustumaan perheen voimin laivan ulkokävelykanteen (Waterfront) josta pääsi ihailemaan paremmin merta. Kansi pääsee oikeuksiinsa lämpimillä vesillä, sillä siellä sijaitsee mm. eri ruokaravintoloiden ulkoterasseja.

Tää oli jännä juttu, ulkokannen lattiassa oli lasiaukko. Nätillä kelillä pystyy näkemään meren sen läpi.

Lämpöisen kelin takia ihmiset alkoivat tulla ulos sisätiloista. Ulkokannella oli elämää ja lapset innostuivatkin menemään Sports Complexin koripallokentälle palloilemaan. Vaikka keli oli tuulinen, testasivat lapset vielä kiipeilyseinän ennen lounasta.

Vihannespuolta

Ihan Golden Rax-meininkiä, nää jäi kyllä tiskiin…

Hampurilaistiski

Hodareita ja muuta sörsselsöniä

Ja jos ei pehmis maistu, tästä sitten jätskiä kuppiin sekä päälle kastiketta ja strösseliä. Syö niin paljon kun jaksat ja ihan ilmaiseksi.

Pikkuisen ruuan sulatteluhetken jälkeen saatiin lapsukaiset taasen Freestyle Freeplay-tunniksi leikkihuoneeseen ja vanhemmat liukenivat hytin partsille ihailemaan vellovaa merta.

Tottahan toki sitä pitää olla merihenkistä vaatetta Atlantilla seilatessa. 

Pakko oli korkata törkeen kalliit limutölkit minibaarista ja istua partsilla pitkä tovi. Kyllä luonnon ja meren mahti on vaan hienoa katteltavaa.

Paisto se aurinkokin välillä.

Sen verran nätistä kelistä huolimatta laivaa keikutti, että meille kuulutettiin etukäteen varaamamme maksullisen Cirque Dreams Jungle Fantasy-shown peruuntumisesta. Olihan se ymmärrettävää, sillä esitys sisälsi mm. akrobatiaa joka ei olisi ollut turvallista esiintyjille näillä tuulilla. Meillä oli mahdollista siirtää show myöhempään ajankohtaan, mutta valitettavasti ainoa meille sopiva ajankohta oli jo täyteenbuukattu. Päädyimme siten ottamaan rahamme takaisin ja syömään laivayhtiön tarjoaman ilmaisen illallisen showteltassa.

Siinähän se taas masu täyttyi mukavasti, mutta jottei nyt olisi mahaan jäänyt sitä pienintäkään tyhjää koloa käytiin koko perheen voimin hakemassa jälkkärin jälkkärit, eli pehmikset strösselillä buffan puolelta. Tyytyväiset ja väsyneet lapset tuntuivat kaipaavan pian hyttiin ja sehän sopi meille aikuisille, sillä tämä ilta oli ohjelmaa täynnä.

No voi suloisuus! Tää oli äidin ja lasten lemppari.

Lasten nukahdettua oli illan rohkean Rock Of Ages-musikaalin vuoro. Tämä musikaali on todellakin sen verran vähäpukeinen ja ronski ettei se ole tarkoitettu lapsille. Mä en kyllä ymmärrä mitä huippua tässä oli, tarina oli siis ihan hyvä mutta esitys oli jokseenkin keskinkertainen. Esitys ei sävähdyttänyt mutta musiikki sai hytkymään tahdissa ajoittain, joten kouluarvosteluasteikolla sanoisin kasin esitykseksi. Saas nähdä miten pitkään tätä show’ta pyöritetään laivalla.

Esityksen jälkeen käytiin tarkistamassa tilanne hytissä ja piipahdettiin vielä nopeasti NCL:n uudessa lanseeraamassa neonvärisessä Glow-partyssa (entinen White Hot Party). Moni muukin matkustaja meikäläisen lisäksi oli varautunut vaatteillaan vain White Hot Partyyn, joten pikkuisen oudollehan me vitivalkoisesti pukeutuneet ihmiset näytettiin neonväristen ja kiiltotikkuisten tanssijoiden keskellä. Lyhyt disko-ilta oli kuitenkin ihan mukava, ja tuhdin iltapalan (mistä sitä tilaa oikein meikäläisen mahassa riittää?) jälkeen oli aika painua hyttiin. Laiva jatkoi seilaamistaan kohti rauhallisempia vesiä ja muistutti meikäläistä siitä, että pian olisi pakotettava itsensä sille kaamealle lankulle.

 

 

Atlantin ylitys, päivä 3.

Jahas, otinpa nenäni eteen tuon Welcome Aboard lappusen taakse kirjoitetut ranskalaisin viivoin tehdyt muistiinpanoni matkasta ja huomasin sen tosiasian, että oikeasti tuulinen ja laivaa keikuttanut keli alkoi vasta tänään. Edellistä päivää kuvannutta artikkelia on nyt sitten muokattu, tämä vain huomautuksena jos joku kakkospäivän reissusta oli jo kerennyt lukea.

Kolmantena risteilypäivänä heräsimme uuteen aamuun virkeinä. Laiva keinui jo hieman, ja aamupäivällä kapteeni kuuluttikin että seuraavasta päivästä tulisi vielä tuulisempi. Sen jälkeen piti kuitenkin helpottaa, koska laiva otti eteläisemmän reitin vältelläkseen myräkkää. Titanicin reitti siis jäi kokematta, mutta eipä tuo meitä paljoa haitannut.

Että tämmöstä keliä tällä kertaa.

Ja täällä mentiin. Päivällä muuten tuuli jo 16,7 m/s

Aamupala aloitettiin tuttuun kaavaan buffassa. Lapset kärttivät kylmästä 14-asteisesta kelistä huolimatta uimaan, mutta tällä kertaa lämmitetty poreallas vei voiton. Sen verran viileä kannella oli, että me ”hullut suomalaiset” taidettiin olla taas ainoita jotka siellä oleili. Lasten uimisinto viileässä kelissä muuten huvitti itse CEO Kevin Sheehania, joka käveli lastemme ohi ja hymyili leveästi heitä katsellessaan.

Uinnin jälkeen eikun lounasta buffasta ja lapset Freestyle Freeplay-hetkeen tunniksi. Me aikuiset liukenimme Manhattan Roomin kello kahden teehetkeen, jossa nautittiin kahvia/teetä ja keksejä bändin soittamien tanssibiisien tahtiin. Valssi, rumba, foxtrot sun muut ei oikein innostanut meikäläistä tanssilattialle, sillä keinunta tuntui erityisesti laivan perässä.

Manhattan Room ja Manhattan Band

Manhattan Roomin sisääntuloaluetta. Tän laivan ihana sisustus kolahti muhun kyllä ihan täysillä. Vai mitä mieltä ite olette?

Hissiaulaa

Ocean 678

Niin juu, se aikuisten vapaatunti meni taas nopeasti. Palkittiin lapset simulaattorikeikalla mutta pieni ryppy siihenkin hetkeen tuli kun simulaattori meni kaiken kesken jumiin. Tyypillinen mäihä taas, mutta henkilökunta pelasti.

Illalla menimme syömään koko perheen voimin minun ja mieheni lempiravintolaan, Brasilialaiseen liharavintolaan nimeltä Moderno Churrascaria. Cover charge tässä ravintolassa on 20 USD/aikuinen, mutta se on todellakin sen väärti.

Modernon ja Cagney’s ravintoloiden sisäänkäyntiä

Palvelu oli upeaa heti etuovella. Meidät tervehdittiin iloisesti nimeltä ja oma tarjoilijamme oli kaikin puolin ammattilainen ja ystävällinen.

Suussasulavat alkupalat noukittiin runsaasta alkupalapöydästä.

Kun alkupalat oli syöty, oli aika tilata lihavartaita pöytään. Pöydässä oli kaksipuolinen lappu, josta punainen puoli tarkoitti ettei ollut vielä halukas tilaamaan lihaa ja vihreä puoli antoi luvan tuoda evästä pöytään…

 Tällä tavalla!

Kymmenkunta erilaista lihavarrasta ja makunystyröitä ”puhdistamaan” grillattu ananas kanelilla siveltynä. Lihojen lisukkeena mm. valkosipulista perunamuussia , riisiä ja friteerattuja banaaneita. Nam, sanon minä. Tästä fleksarista muotoutui kunnon lihansyöjä siksi illaksi ja naama messingillä sitä poistuttiin ravintolasta muutaman jälkkärin jälkeen. Pakkohan niitä oli maistella enemmän kuin yksi.

Kevyt Papaya Cream (jaksaa syödä keppoisasti)

                        Tuhtiakin tuhdimpi Mango Rice Pudding (tää teki jo tiukkaa)

Lapset muuten aterioi maksullisissa specialty-ravintoloissa puoleen hintaan jos he syövät samaa ruokaa kuin aikuiset, lasten oma menu (hamppareita/hodareita jne) on puolestaan ilmainen.

Sen verran tuli syöpöteltyä ravintolassa että lapset oli aika kuitti. Hytistä löytyi jokailtaisten suklaiden lisäksi allaoleva otus:

Atlantin risteily lännen suuntaan oli muuten aikaeroja ajatellen erinomainen. Kelloa siirrettiin tunti taaksepäin melkein joka yö.

Lasten nukahdettua risteilyohjelmasta valittiin tällä kertaa Fire & Ice duon Tina Turner Show Fat Cats Jazz & Blues Clubissa. Club oli jälleen täynnä ja tunnelma katossa.

Onnistunut päivä kaikkiaan. Musiikkipläjäyksen jälkeen oli hyvä vetäytyä hyttiin ja kerätä voimia seuraavan päivän myräkkää varten.