Browsing Tag

Alpit

Vaellus Alpeilla, Muottas Muragl

Alppireissu Day 3

Halusimme miehen kanssa tehdä jotain kevyttä ympäristöön tutustumista Pontresinassa, joten päädyimme kävelemään upean maisemareitin Muottas Muragl-vuorella. Maisemareitti ”Panoramaweg” oli juuri sopiva meille, sillä sen kestoksi oli arvioitu noin pari tuntia, sen luvattiin sisältävän kauniita maisemia eikä reitti ollut myöskään kovin vaativa. Puolivälissä reittiä oli terassiravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita ja pientä evästä. Ravintolan lähellä oli myös siisti ja hyvin hoidettu ulko-wc, jonka vieressä oli käsienpesuallas ja juoksevaa vettä käsien pesua varten.

Grand Hotel Kronenhofin majoituspakettiin kuuluneet köysirataliput oli kiva etu, sillä pelkästään Muottas Muraglille suuntautuva funikulaari ja Languardin asemalta alas Pontresinaan tuonut hiihtohissi olisi maksanut meiltä yhteensä 113,80 CHF.

Muottas Muragl Cable Car 1

Huhheijaa. Noilla Grand Hotel Kronenhofin antamilla lipuilla olisimme voineet huristella tosiaan niin paljon kuin sielu sietää. Melkoinen etu, jos on kovin liikkuvaista sorttia.

Muottas Muragl Mountain Cable car 2

Tässä sitä huristellaan funikulaarilla kohti huippua.

Romantik Hotel Muottas Muragl

Muottas Muraglin huipulla, funikulaarin pääteasemalla meitä matkailijoita ilahdutti Romantik Hotel Muottas Muragl, jonka kutsuvan näköinen terassi suorastaan huusi istumaan sinne viinilasillisen kanssa. Viini sai kuitenkin jäädä, sillä me reippaat ulkoilijat lähdimme jatkamaan matkaamme sen siliän tien.

Romantik Hotel Muottas Muragl Terrace

Mikäs tuossa olisi tosiaan ollut istuessa…

2 454 metriä korkealla Muottas Muraglilla olisi ollut tarjolla meille muutakin. Hotellin lähellä oli maailman tarkin aurinkokello, jota olisin käynyt varmasti ihmettelemässä jos olisin sen olemassaolosta tiennyt. Romantiikan kaipuisena olisin myös hankkiutunut terassille auringonlaskun aikaan ihailemaan maisemia ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin patikoinut myös ihanan Lej Muragl -reitillä sijainneen kirkkaan järven äärelle.

Muottas Muragl St Moritz

Oih. Kattokaa nyt noita maisemia! Alla järviä ja mm. St. Moritz. Täytyypi myöntää, että hiukkasen meikkistä jäi kaivelemaan, kun Romantik Hotel Muottas Muraglin terassille ei tullut palattua iltahämärissä. Auringonlasku terdeltä katsottuna olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Alp MuottasMuottas Muragl hikeMuottas Muragl viewMuottas Muragl Panoramaweg

Reitti ei tosiaankaan ollut haastava, mutta muutaman kerran jouduin hieman hakemaan astumiskohtaa kivisellä polulla.

Muottas Muragl PanoramaMuottas Muragl hikingMuottas Muragl vaellus

Saanen esitellä meikäläisen lempparin. Ylläoleva karu polku vaan ihastutti jotenkin. Niin juu ja jos meikä pohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla sitä, kieriikö vuorenrinnettä alas koskaan harhaan astuneita/unissaan kääntyneitä lampaita, niin tuossa ylläolevalla polulla pohdin sitä, miten kivet oli saatu niin hienoon järjestykseen. Ja kuka jaksaa tota hommaa? .

Muottas Muragl Panoramic RouteCaland Beer

Tadaah! Kyllä kuulkaattes maistui yksi kylmä olut (n. 9 CHF) hyvälle puolivälissä matkaa.

Muottas Muragl

Heip hei, ei kun matkaa jatkamaan ja Alp Languardin asemalta hiihtohissillä noin 500 metrin päähän meidän hotellista.

Alp Languard Switzerland

Tiedoksi vaan, että nälkäisille ja/tai janoisille Alp Languardin hiihtohissiasemalta löytyypi ravintola isohkolla terassilla.

No, mitäs me ”not so vaeltajat” olimme mieltä?

Reitti oli oikein mukava, joskin koin Muottas Muraglin korkeuden hieman hankaloittavan olotilaani reitin alkupäässä. Joudun allergiani takia joskus käyttämään astmapiippua, joten ”pikkuastmani” saattoi olla syyllinen hankalaan olotilaani. Reitillä meni enemmän kuin luvatut kaksi tuntia, mutta me pysähdyimmekin ottamaan kuvia ja huilaamaan puolivälin ravintolassa. Matkan varrelta löytyi penkkejä joille istahtaa ja osassa vaellusreittiä oli sen verran tuuhea puusto, että puiden suojaan pystyin pakenemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Ja tähän loppuun vielä pikku vinkki samaa vaellusta suunnitteleville: Mikäli haluat nauttia samoista maisemista mutta haet hieman haastetta, lähde talsimaan Panoramaweg Alp Languardista ylempänä olevan Muottas Muraglin suuntaan.  Mikäs sen oivempi päättäjäinen alppivaellukselle kuin maittava ateria tai lasillinen lempijuomaa Romantik Hotel Muottas Muraglin terassilla.

Me molemmat todella pidimme pienestä patikkareissustamme ja enpä pistäisi pahakseni, jos päätyisin joskus tekemään jotain vastaavanlaista. Onko kenties suositella jotain kivaa, muutaman tunnin helppoa vaellusreittiä mahtavin maisemin Euroopasta?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli ja Reinin putoukset

Alppireissu, day 1

Se on kuulkaattes niin, että tähän alkuun on pakko lausua muutama mäkättävä sana eräästä lentomatkustajasta. Oikeastaan tämä koskee kaikkia meitä matkustajia, sillä haluaisin puhua hieman lentomatkustamisen kirjoittamattomista säännöistä, niistä pienistä asioista, joilla huomioidaan muut matkustajat. Ei minä en puhu niistä tyypillisistä känniääliöistä, selkänojaan potkivista tenavista tai lastensa vapaista kasvattajista vaan jostain muusta. Meillä oli nääs miehen kanssa käytävä- ja keskipaikka, kun vierustoveriksemme ikkunapaikalle sattui menomatkalla henkilö, jolla oli kyllä lentomatkustamisen pelisilmä hukassa ja pahasti.

Täytyy myöntää, että sorruimme miehen kanssa pyörittelemään silmiämme hiukkasen tälle naiselle, kun hän innostui haluamaan vessaan aivan väärään aikaan. Kun turvavöiden merkkivalo oli sammutettu, mieheni nousi käytäväpaikaltaan ylös ja kaivoi hattuhyllyltä läppärin, niskatuen ja vastamelukuulokkeet. Siinä mies operoi aikansa ja nainen kyllä näki tilanteen, muttei reagoinut yhtään. No, mies istuutui paikoilleen, asetteli niskatuen, laittoi kuulokkeet kiinni kännyyn, avasi läppärin ja näpytteli salasanan. Siinä vaiheessa nainen havahtui vasta haluamaan vessaan. Missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?!

Noh, eipä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavan mainoksissa tupataan sanomaan. Lentoemännät hoitivat tarjoilunsa, nainen tilasi mustikkamehua, joi sen ja tilasi santsikupin. Juomisen sijaan hän jätti pöydälleen täyden mukin mustikkamehua, juuri sille puolelle, jossa minä istuin ja rupesi nukkumaan. Että hyvästi vaan meikäläisen kauneusunet, matka menikin vahtiessa naisen mustikkamehukippoa, joka oli harmillisen lähellä meikäläistä. Yksi vaivainen ilmapomppu ja sitä olisi saanut puhdistella meikäläisen lentovaatteita. Niin että toistamiseen kysymys: missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?! Pah, sanon minä. Nyt siellä joku tietty ajattelee, että olisin voinut itse siirtää kyseistä mukia, mutten uskaltanut. En ollut ihan oikeasti varma, miten syvässä unessa henkilö on (oli rätti silmillä), joten siinä olisi ollut selittelemistä, jos hän olisi äkännyt meikäläisen sormeilemassa naisen mukia.

Anyway, edellisestä Zürichin lentokentän visiitistä viisastuneena osasimme tällä kertaa suunnistaa nopeammin autovuokraamoon, joskin pientä säheltämistä siinä vieläkin oli. Meiltä ei kyllä heru kehuja kyseiselle lentokentälle miehen kanssa yhtään. Europcarin palvelu oli taasen näppärää ja pian suuntasimmekin jo tarkistamaan vuokra-automme. Muutama lisähuomautus lommuista piti käydä vielä merkkauttamassa paperiin, ennen kuin pääsimme aloittamaan matkamme kohti Euroopan suurimmaksi mainittuja Reinin putouksia. Pysäköinnin hinta putouksilla oli 5 CHF ensimmäiseltä tunnilta, seuraavat tunnit 2 CHF/tunti ja illalla pysäköinti olisi ollut ilmainen.

Reinin putoukset 1

Siellähän ne kohisee. Tuonne mäen päälle sitä olisi varmaan täytynyt rahdata luunsa, jos olisi halunnut saada kenties jonkun ”wau-elämyksen”.

Reinin putoukset 2

Niin tai sitten vaan veneen kyytiin ja tyrskyjä päin. Ei ehkä meikäläisen juttu tuo, pelkuri kun olen.

Niinkuin aiemmassa postauksessa mainitsin, en saanut kyseisestä putouksista oikein mitään irti, muttemme me myöskään pyrkineet hakeutumaan kenties vaikuttavampiin kohtiin putousta. Kävimme popsimassa putousten äärellä sijaitsevassa ravintolassa pienoisen lounaan yhteishintaan n. 22 frangia ja jatkoimme melko nopeasti matkaamme seuraavaan kohteeseen.

Miehen ja minun haaveena oli ollut jo pidempään Rantapallon artikkelissakin esitelty, kallionrinteeseen kiinni rakennettu Berggasthaus Aescher-Wildkirchli. Mitään hinkua majoittua tuonne meillä ei ollut, mutta pakkohan sitä oli päästä katsomaan. Pikkuinen amatöörimatkailija ja prinsessa minussa otti jälleen vallan, kun oletin kyseisen majan olevan kaapelihissin välittömässä läheisyydessä. Minulla oli pelkkä hellemekko päällä, joten päädyin pukemaan mekon alle varmuudelta housut jalkaan. Siihen se varustautuminen villatakin lisäksi sitten jäi. Ei muuta kuin slipareilla matkaan. Jah, niin sitä pitää.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli EbenalpBerggasthaus Aescher-Wildkirchli 0

Kaapelihissi (meno-paluu) Ebenalpin huipulle kustansi meiltä 31 CHF/hlö. Ylhäältä avautui kerrassaan komeat näkymät, mutta ympärillä ruohoa jatkuvasti popsineet lehmät sai meikäläiseltä hieman kritiikkiä. Isojen lehmikellojen kilkatus joka suunnalta alkoi pikku hiljaa häiritsemään tätä puolicitytyttöä ja olinkin oikeastaan iloinen, kun lähdimme talsimaan kohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchliä. Juu, ja talsimme (about 20 minuuttia reipasta kävelyä suuntaansa). Ajoittain epätasainen, kurainenkin maasto, pimeä ja kostea luola sekä sellainen alamäki, joka tuntui varpaiden välissä kun jalka tuppasi liukumaan slipareissa mäkeä alas, mutta sliparit pysyi hyvin paikoillaan. Kuran takia meikä käveli reittiä maksihame puoliksi korviin vedettynä, pöksyt jalassa ja sliparit jalassa. Siinä oli vaelluskenkiin ja -asuihin pukeutuneilla turisteilla katsomista ja huomasinpa joidenkin ottavan kuvia kovin paljon minun suuntaani. Eikä ollut muuten mitään tönöä siinä lähettyvillä, joka olisi selittänyt moisen kuvaamisen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hikimg 3

Nuin. Hyvin toimi. Melkein. Housut oli komiasti kurassa talsimisen jälkeen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 1

Ihan suloisen näköinenhän tuo oli ja ymmärrän, että tuolla vuorilla on parempi kun noilla otuksilla on kilkattimet kaulassa, mutta jösses kun sitä kilkatusta oli AIVAN liikaa. Luulisi reppanoiden kuulon heikentyvän moisesta. Ja eikö ne koskaan lopeta syömistä?!.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 0Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 1Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 2

Voitte uskoa, että nieleskelin ajoittain melkoisen isosti ja pitelin vuoren seinämästä kiinni, kun talsin korkean paikan kammoisena kohti kuuluisaa majataloa.

1.454 metriä merenpinnasta sijaitseva Berggasthaus Aescher-Wildkirchli oli juuri yhtä vaikuttava kuin epäilinkin sen olevan. Nautimme täysin siemauksin komeista maisemista ja tunnelmasta, joka meidät vallitsi. Meikä tunsi taas olevansa hyvin pieni ihminen maapallolla ja eipä kyllä ympärillä näkynyt yhtään ihmistä, joka olisi ollut suupielet alaspäin.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 2 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 3 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 4

Yksi ainoa käsky teille: Käykää!

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli menu

Siinäpä joku leipä, jonka mies tilasi Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla. Autoilevana hän ei ottanut kuin muutaman siemaisun oluesta, joka minun täytyi sitten uhrautua juomaan.

Oikeastaan hieman harmitti lähteä sieltä pois, mutta väsy alkoi painaa ja hotelliinkin oli päästävä. Mies oli katsellut meidän reittisuunnitelmaa ennen matkaa ja oli varannut matkan varrelta ihan oivan hotellin, Four Points By Sheraton Panoramahaus Dornbirnin. Hotelli oli luotettava ketjuhotelli, sijaitsi sopivasti kauppakeskuksen vieressä, arvosteltu ihan hyvin Tripadvisorissakin eikä hintakaan ihan huonoin ollut (ilman aamupalaa 108 euroa/yö). Ystävällinen asiakaspalvelu, siistit huoneet ja tasokas kylpyhuone piti huolen, ettemme pettyneet valintaan. Meidän aikana superkallista aamiaista emme ottaneet, sillä tarkoitus oli rahdata aamulla luut mahdollisimman pian tien päälle ja aterioida Liechensteinin puolella. Ja ei, ei kallis hotellibrekkari ollut rahasta kiinni, vaan periaatteesta.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 1 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 2

Perustason huone (Business Room). Executive Room olisi ollut ainoastaan muutaman neliön isompi ja tietysti kalliimpi, muttemme ottaneet sitä, sillä mitään lounge-etuja siihen ei olisi kuulunut.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Free Water

Ilmaiset vesipullot oli plussaa. Kaikissa hotelleissa vesipullot eivät ole ilmaisia perustason huoneissa.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn 4 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Bathroom

Meikäläisen silmää miellyttävä kylppäri.

Siinähän se, meidän ensimmäinen Alppireissun päivä. Sen verran olimme reissustamme ryytyneitä miehen kanssa, että päätimme jäädä huoneeseen, tai hyttiin, niin kuin minä sanon, ja tilasimme huonepalvelusta ruokaa. Miehen Sandwich-ateria ja meikäläisen kasvispasta kustansi palvelumaksuineen yhteensä noin 30 euroa, emmekä katuneet. Ateriat olivat maittavia ja sopivan isoja, eikä mitään moitittavaa löytynyt.

Ei pöllömpi päivä.

Kuis muuten on, onko joku käynyt Reinin putouksilla ja/tai tuolla Berggasthaus Aescher-Wildkirchlissä, kenties vaellellut alueella enemmänkin? Tiedän, että teitä lukjoita on, joten kaikenlaiset vinkit ja suositukset otetaan kommenteissa ilolla vastaan. Niistä on apua muille, jotka suunnittelevat visiittiä kohteeseen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Wihii, hääpäivän Alppireissu tehty!

Helouta vaan, kotimaassa ollaan ja ryytyneenä kaikin puolin. Viikon reissu tuntui siltä kuin olisi ollut kaksi viikkoa reissussa, sillä ei me kyllä kovin paljoa möllötetty viikon aikana. Työviikosta ja muista kiireistä johtuen postausten työstäminen vie varmasti aikaa, joten alla pikaiset ensitunnelmat matkalta. Kuvat ovat otettu kännykällä (Samsung Galaxy J5), sillä järjestelmäkameran kuvia on plarattavana valtava määrä, eikä meikäläiseltä kertakaikkiaan löydy nyt energiaa käydä järkkärin kuvia läpi. Pahoittelut siis kuvakoosta ja kuvien laadusta.

Anyway, lensimme tiistaina Zürichiin, josta huristelimme vuokra-autolla katsastamaan Reinin putoukset. Hyi minua kun sanon suoraan, etten saanut Euroopan suurimmaksi vesiputoukseksi tituleeratusta putouksesta mitään irti. Paljon enemmän sainkin seuraavasta kohteesta, kun kiipesimme katsastamaan kallionrinteeseen rakennetun majatalon, Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin.

Berggasthaus Aescher

Hah, meikäläinen oli melkoisen koominen näky tuolla rinteillä ja taisipa joku ottaa minusta salakuvankin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisen yön yövyimme Itävallan puolella Dornbirnissä, mutta toisena päivänä suuntasimme takaisin Sveitsiin ja yövyimme kaksi yötä historiallisessa viiden tähden hotellissa Grand Hotel Kronenhofissa. Pelkäksi Spa-osastolla lillumiseksi ja syömiseksi lomamme ei sentään mennyt, sillä innostuimme vaeltelemaan vuorilla yhtenä päivänä.

Grand Hotel Kronenhof

Grand Hotel Kronenhof, takuuvarmaa palvelukonseptia.

Grand Hotel Kronenhof Comfort Room

Ja ne ihanan pehmeät peitot!

Muottas Muragl

Jösses noita maisemia vaelluksellamme.

Kaksi päivää Pontresinassa meni hujauksessa ja sen jälkeen suuntasimmekin Gardajärvelle, jossa vietimme seuraavat kolme yötä aivan herttaisessa hotellissa. Palaan tuohon suomalaistenkin suosimaan ja mm. Aurinkomatkojen käyttämään hotelliin myöhemmin, sillä kyseinen hotelli ansaitsee aivan oman postauksensa. Miksikö? Joskus vaan jonkun hotellin palvelut osuu ja uppoaa tähän personoitua palvelua rakastavaan pariskuntaan niin kovasti, että hotellin ovista kävelee ulos hyvin hämmästyneitä ihmisiä.

Villa Nicolli 2

Miellyttävä uima-allasalue ulkona ja Spa + uima-allas sisällä. Kerrassaan mahtava henkilökunta, hymyjä ja… olen sanaton.

Villa Nicolli Romantic Room

Gardajärven kuuma ilmasto haittasi meitä sen verran, että kovin suuria aktiviteetteja emme pystyneet kolmen päivän lomallamme tekemään. Pyöräilimme yhtenä päivänä Arcoon, ja toisena päivänä kiipesimme katsastamaan Bastionin. Noistakin päivistä ja reissuista lisää myöhemmin, mutta kuten sanoin jo postauksen alussa, kiirettä pukkaa.

Muutama päivä töitä ja viikonlopuksi Pori Jazzeille. Ensi viikolla suuntaammekin jo Espanjaan, joten ei sitä ehdi paljoa kotona homehtumaan. Naurettiin tuossa miehen kanssa eilen, että aina me vain näitä menoja täynnä olevia lomia järkkäämme. Oma vika ja lomaryytymys on takuuvarmasti taattu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Vau mikä reissukesä ja Youtube-kuulumisia!

Helou helou! Pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta tällä naisella on ollut takki tyhjä muutaman viikon. Työt vie tällä hetkellä tämän naisen mehut ja pikkuisenhan tuo tuleva virkistyspäivän matkakin teettää töitä. Se on nimittäin niin, että huomenna iloisia duunilaisiamme suuntaa Tallinnaan päiväksi ja minä toimin tuttuun tapaan matkanjohtajana. Tällä kertaa porukka on sen verran iso, että itseäkin jo hieman hirvittää päivän sujuminen Tallinnassa.

Tallinna

Voisi oikeastaan sanoa, että kaikkien aikojen reissukesä alkaa perjantain virkistyspäivämatkasta, sillä viikon päästä siitä suuntaankin perheen kanssa uudistetulle Gabriellalle. Olemme päättäneet kerrankin tehdä jotain ihan muuta, joten tarkoitus olisi käydä Gröna Lundissa. Saas nähdä selviänkö sydänkohtauksetta sieltä, sillä meikäläinen on oikea huvilaitteiden pelkuri. Jotten tekisi elämästäni liian helppoa, olen päättänyt yrittää mennä 121 metrin korkeuteen kohoavaan ketjukaruselliin, Eclipseen. Olen ketjukarusellien ystävä, mutta tuo 121 metriä on melkoisen kova pala tälle korkean paikan kammoiselle naiselle.

Kesäloman olen pilkkonut kolmeen pieneen osaan, sillä osa täytyy jättää loppusyksyn matkaa varten. Juhannus menee muutaman lomapäivän turvin tuttuun tapaan mökillä, töihin palaan viikoksi ja heinäkuussa mennäänkin oikein kunnolla. Itävalta, Sveitsi ja Italian Gardajärvi, Pori Jazzeja sekä Etelä-Espanja. Ehkä käymme Girbraltarilla Espanjassa ollessamme, tai sitten emme. Espanjassa nimittäin menemme lasten ehdoilla ja fiiliksen mukaan, sillä tuo viikko on oikeastaan ainoa aika, jolloin emme ole koko ajan menossa jonnekin. Alla muutama kuva heinäkuussa 2014 tehdyltä alppireissultamme.

St Beatus Caves

St Beatus Höhlen, Sveitsi. Omasta visiitistäni tuonne parisen vuotta sitten voit lukea täältä.

Alpit

Jossain päin Alpeilla huristelemassa.

Chiavenna Italia

Italian Chiavenna. Ah.

Lugano

Sveitsin Luganon kukkaloistoa.

Pontresina

Tuollaiset näkymät Grand Hotel Kronenhofin pihalta. Tuonne suuntaan taas tänä kesänä. Huippuhotelli huippupalvelulla, josta olen kirjoittanut täällä.

Youtube-kuulumisia sen verran, että Gabriellaa koskevan filmin julkaiseminen on hieman takellellut pienoisen onnettomuuden takia. Taisin tuossa viime kuussa kertoa pistäväni pikkuisen itseäni tuonne Youtuben suuntaan, ja tarkoitus oli filmata Tukholman reissu uudistetulta m/s Gabriellalta. Aikataulukiireiden takia filmi valmistui varman hitaasti, mutta kuinkas sitten kävikään…. Katsoin esikoisen kanssa helpommaksi väsätä filmiä esikoisen tietokoneella ja kun ko. tietokoneen muisti huusi hoosiannaa, ehdotin minä ulkoista kovalevyä työn tallentamiseen. Big mistake!

Sanotaanko näin, että minä olen mestari tiputtamaan tavaroita, kompuroimaan ja kaikkea siltä väliltä. Muistan erään kerran, kun anoppi esitteli minulle tekeillä ollutta piirakkaa ja jotenkin se minun kännykkäni vain pomppasi kourastani läsähtäen pellillä olleeseen taikinaan. Voitte arvata, että tuollaisella mestaritoiminnalla sain jotenkin oudosti ulkoisen kovalevyn pomppaamaan kourastani, ja se oli sitten siinä se filmi ja miljoona muuta kuvaa.

Onneksi alkuperäiset tallenteet löytyivät meikäläisen kännyltä ja kameralta, mutta filmi oli tehtävä uusiksi. Viime viikonloppu meni oman tietokoneen kanssa tahiessa isommaltikin, joten lauantaina läppäsin jo koneen kiinni ja menin takapihalle istumaan viinilasillisen kera. Sen vaan sanon, että maailma näytti huomattavasti paremmalta seuraavana päivänä ja filmikin alkoi rakentua yhteistyökykyisemmin.

Kthetraveller Youtube

Tuossa sitä selitetään englanniksi innoissaan, mitä kaikkea kivaa täältä Itämereltä löytyy!

Kthetraveller Viking Gabriella

Ja tuossa taas selitetään mitä tuli tehtyä Tukholmassa. Filmi meni pilalle, sillä en muistanut edes päivämäärää, jolloin olin Tukholmassa. Kait sen arpomisen jo meikäläisen nassustakin näkee… Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka laivalla olinkin.

Että nuin. Seuraava Youtube-filmini  pitäisi ilmestyä viikon sisällä, jos tähtikuviot on suosiollisessa asennossa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Instagram Travel Thursday: Ne messevimmät tunteet

Helou helou! Se olisi taas Instagram Travel Thursdayn aika ja kerrankin minullakin on aikaa osallistua kamppikseen. Hiukkasenhan minä mietin, mitä kumman kuvia minä kaivaisin Instasta nähtäväksenne ja miksi, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Meikkiksen messevimmät tunteet kuvien takaa, olkaattes hyvät!

1. Aamuinen sarastus kesämökillämme

auringonnousu

Tiedättekö sen tunteen, kun luonto on aivan hiljainen, kaikki nukkuvat ja möllötät itse laiturilla ihailemassa tyyntä järvimaisemaa aamuyöllä. Järven päällä on kenties usvaa ja olosi levollinen? Tämä arjen kiireiden uuvuttama puoliksi citytyttö ottaa kyllä ilon irti luonnosta tiettyinä annoksina silloin kun siihen on mahdollisuus.

2. Paras sauna ulkomailla

Latvian beer

No pakkohan tänne on jokunen juomakuvakin pistää. Pääsimme viime kesänä alkujaan latvialaisen Aussikamuni sukulaisten mökille Latvian maaseudulle viikonlopuksi. Luulimme tulevamme jonnekin vähemmän fiiniin paikkaan, koska Aussikamuni oli vähätellyt paikkaa, mutta yllätys oli suuri kun pääsimme mökille. Siinä kalpeni moni suomalaismökki sen siliän tien, sillä koko mökkialue oli suunniteltu viimeistä piirtoa myöten. Latvialaiset ystävämme ja Aussikamuni pelkäsivät hirveästi, mitä mieltä me suomalaiset olisimme heidän saunastaan, mutta heidän puusaunassaan saatavat löylyt olivat huippuluokkaa. Mikäs olikaan sen messevämpää kuin istahtaa paljuun kylmän oluen kera ja ihastella pikkuhiljaa laskeutuvaa aurinkoa. Huippufiilis!

3. Auringonlasku

Caribbean Sunset

Niin juu, ne auringonlaskut. Ne on jotain semmoisia, joista minä pidän paljon. Oheinen kuva on otettu jossain Karibialla seilatessa. Tyyni meri, Karibian lempeä lämpö ja merta rauhassa halkova risteilyalus. Pakkohan sitä on vain katsella ja nauttia.

4. Minä ja maailman paras parveke

Norwegian Getaway Haven Aft Penthouse

Kuva nro 3 on otettu tässä kuvassa näkyvältä, melkein 40 neliön suuruiselta parvekkeelta. Kyllä, sellainen parveke meillä oli reissatessamme Norwegian Getawayn The Haven-sviittiluokassa lokakuussa 2013. Ah, sitä helppoa ja nautinnollista sviittimatkustajan elämää. Postaukseni tuosta matkustusluokasta löytyy täältä.

5. Varpaat muhkeassa sängyssä, Grand Hotel Kronenhof

Grand Hotel Kronenhof

Mies yllätti minut vuoden 2014 Alppireissullamme viemällä minut sinä vuonna maailman parhaaksi valittuun hotelliin. Tuo vuorokausi oli kerrassaan upea ja olenkin iloinen, että päädymme samaiseen huippuhotelliin uudestaan tulevana kesänä. Kyllä. Rakastan hemmottelua ja hyvää palvelua. Prinsessa mikä prinsessa.

6. Italian Chiavenna

Chiavenna Italia

Alpeista puheenollen, olimme jo kärvistelleet koleassa kesäsäässä useita päiviä, nähneet lukemattomia vuorenhuippuja ja minultakin oli alkanut jo tulla pikkuisen ”Alpit korvista”, kun kurvasimme lämpimän Italian puolelle. Näkymä Chiavennasta sai hymyn huulilleni ja iskostui verkkokalvoilleni, sillä juuri silloin tunsin kesälomani vihdoin alkaneen. Nautin muutaman tunnin visiitistämme hyvin paljon.

7. Manhattan, New York

Manhattan New York

Se paras paikka maailmassa ikuistaa muistoihin The näkymiä on kuitenkin mielestäni New Yorkin Manhattan. Mitä korkeammalla hotellihuoneemme on, sitä leveämpi on tämän naisen hymy. Voi sitä tunnelmaa, kun katselin tätä näkymää huoneestamme 9/11 Memorialin vieressä sijaitsevasta Millennium Hiltonista vuonna 2012.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou-matkablogi