All Posts By

Kthetraveller

90´s bileristeily Viking XPRS:llä, kokemuksia miniristeilystä

Jeps. Lähtökohdat ei olisi voineet paljoa huonommat olla, jos ajattelee asiaa oikein kunnolla tämmöisen naisen pääkopalla. Maaliskuun loppupuolella ysärimusiikin ystäviä hemmoteltiin oikein urakalla kaksi yötä kestävällä Radio Novan Retroristeilyllä (Vol 5) ja huhtikuun alkupuolella puolestaan ysärimusiikin tahtiin pääsi bilettämään kunnolla HitMix Parasta Jälkeen! -risteilyllä Silja Europalla. Retroristeily Vol 5 meni sivu suun usemmastakin syystä, mutta Silja Europan risteily ei puolestaan sopinut aikataulunsa vuoksi. Ysäribileet nimenomaan laivalla vaan on silti se The juttu meikäläiselle ja rakkaalle skumppakamulleni, joten Helsingin lähdöistä jäljelle jäi vain Viking XPRS:n Everybody Dance Now 90’s Party -miniristeily huhtikuun puolessa välissä. Pikkuinen paniikki tällä neitokaisella kuitenkin oli. Löytyikö tuollaisen ysäritarjonnan (Retroristeily ja HitMixin risteily) jälkeen enää porukkaa ”rääppiäisille” ja yleensäkin, saataisiinko tunnelma kattoon noin lyhyellä risteilyllä?

Juu ja no, kuinka tämä 45+ nainen jaksaisi noin lyhyttä risteilyä, sillä lähtö oli lauantai-iltana kello 20.30 ja takaisin oltaisiin sunnuntaiaamuna klo 9.30. Niinhän se vaan on, että näillä vuosikymmenillä yhden illan biletyksestä viikonloppuna kärsitään vielä maanantaina. DNA:n mainoslauseen sanoin: Elämä on.

Anyway, Viking Line uudisti äskettäin markkinointikonseptiaan ja uudeksi sloganiksi tuli ”Siellä ilo seilaa”.  Facessakin vilahtaneen mainoksen ”Jätä elämä kesken / Lähde iloa kohti / Siellä ilo seilaa” mukaisesti me toteutimme mainoksen käskyä skumppakamun kanssa lauantaina. Hyttinä meillä oli A4R ja sinne olin ylläriksi varannut ennakkoon tervetulolahjana pullon laivan skumppaa sekä macaronseja. Mikäs olikaan sen mahtavampaa kuin valmistautua iltaan pölpötellen tyttöjen juttuja, nauttia hytissä pikkuisen kuohuvaa siinä samassa ja hoitaa vielä shoppailut ennen varsinaisten bileiden alkua. Aterioita emme varanneet illalle (ei pysty bilettämään täydellä vatsalla) taikka aamulle (ei pysty heräämään aivan liian aikaisin bileillan jälkeen), mutta aluksen kahvilasta sentään olisi pystynyt hakemaan tarvittaessa evästä.

Meikäläinen muuten taktikoi Viking XPRS:llä. Olin varannut jo useampi viikko sitten Retroristeily Vol 6:n mulle ja skumppakamulleni. Juotin ensin skumppakamulle skumppaa ja sitten kysäsin illan tuoksinassa, haluaisiko hän lähteä Retroristeilylle. Voi sitä onnea ja iloa skumppakamun silmissä ja hän myönsi ihan suoraan, että Retroristeily Vol 5 missaaminen oli sattunut sielun syövereihin ja pahasti. Sen siitä saa, kun tietää mitä menettää maihin jäädessään. Jos et siis ole jo varannut omaa paikkaasi Retrotisteilylle, niin kannattaa kytätä vapautuvia hyttejä. Vahva suositus ko. tapahtumalle, mutta pieni varoitus myös. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta.

Everybody Dance Now 90’s Party

Hytissä tuli vietettyä kiitettävästi aikaa alkuillasta ja Club X-yökerhoon siirryimme vasta lähempänä puoltayötä, mikä taisi olla viisas ratkaisu. Näytti vähän siltä, että muutkin bilettäjät olivat tehneet saman peliliikkeen ja yökerhon tanssilattia täyttyi vasta puolen yön jälkeen.  Menosta huolehti kaksi DJ’tä, mutta valitettavasti itse tuppasin vertaamaan muutaman kerran illassa tiskijukkia Okun energiaan ja eihän sitä tunnelmaa esiintymislavalla ollut. Musiikki oli tuttua, ihanaa ysäriä, joten tanssittua tuli ihan kiitettävästi ja tanssilattia oli melko täynnä, joskaan tungosta ei ollut kertaakaan. Ilta oli ihan mukava, kiitos samalla risteilyllä olleen muutaman ihanan laivaharrastajan, mutta valitettavasti valomerkki tuli liian nopiaan. Sen siitä sai, kun jalkautui hytistä yökerhon puolelle vasta myöhään illasta.

Hups, nyt nolottaa! Ilta meni bilettäessä ja isosti. Kun sitten aamulla kattelin kuviani, niin eipä kännykamera ollut paljoa illan aikana laulanut ja siksi blogissa suorastaan masentava kuvasaldo. Jonkun kolon minä olen kuvaamiselle näköjään illan aikana löytänyt, kun välttelin muiden matkustajien kuvaamista. 

No, mikäs on tämän risteilykonkarin tuomio?

Sanotaanko suoraan, ettei kyseistä bileristeilyä voi ollenkaan verrata Retroristeilyn hurmokseen. Kaksi yötä on aina parempi kuin yksi yö ja 22 h on parempi näillä vuosikymmenillä kuin 13 h, jossa pitää rahdata luunsa ulos laivasta muutamien tuntien yöunien jälkeen, ellei varausta tehdessään ole varannut siihen perään päiväristeilyä. Viking XPRS:n bileristeilyä kannattaakin katsella ihan omanaan ja verrata reilusti ravintolailtaan. Siinä Viking XPRS voittaa kirkkaasti kaiken maailman ravintolaillat ja on monastikin helpompi tapa lähteä ”radalle” kuin maissa. Poissa on ravintolan oikeat ja imagojonot, talsiminen säässä kuin säässä, kalliit ravintolajuomat, julkisten aikataulujen kyttääminen, taksijonot tai kenties hotelli majapaikkana, johon on uponnut rahaa lähemmäs satanen tai sen yli. Harvemmimpa se hotellikaan ihan siinä bilepaikan vieressä on, joten ilta menee vielä talsiessa tai jonkin sortin kulkuvälineessä istuessa ennen, kuin pehmoisaan sänkyyn pääsee köllöttämään. Vaivalloista, eikö? Ainakin useamman juoman tai rankan työpäivän jälkeen.

Mites Viking XPRS:n miniristeily? Bileet, maahintoja edullisemmat juomat, hyvät ruokailu- ja shoppailumahdollisuudet, laivan terassit ja hytti ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Hinta ei paljoa huimaa, sillä bileristeilyjen hyttihinnat alkavat bauttirallaa 20 eurosta ylöspäin (omalla risteilyllämme kahden hengen B2P hytti olisi lähtenyt 22 eurolla) ja aamupalakin irtoaa 11 eurolla. Tuohon hintaan majoitus + aamupala n. 20 euroa/hlö ei kyllä pääse mikään hotelli, eikä taksi kovin pitkälle viikonloppuiltana ajele.

Joskus vaan se kotimatka raflaillan jälkeen nyrppii. Oikeesti. Mitäpä jos vaihtaisit perinteisen bileillan miniristeilyyn ja lähtisit sinne, missä ilo seilaa?

Omaa, astetta parempaa ravintolailtaasi pääset tutkailemaan Viikkarin sivuilta täältä ja tämä ei ole maksettu mainos. Ihan itte matkani skumppineen maksoin.

Niin juu, mites se meikäläisen aamu sitten? Illan jaksoin bilettää ihan kivasti ja aamulla jossain vaiheessa havahduin monikieliseen kuulutukseen Tallinnan päässä. Herätys klo 8.30 oli vähäunisen yön jälkeen rankka ja olo kaikkea muuta kuin elävä. Tuohon kun yhdistettiin pidemmän puoleinen kotimatka (kotona olin vasta yhden jälkeen päivällä), niin pystypäikkärit sohvalla tuli tälle vanhukselle tarpeeseen. Älkää antako alla olevan kuvan hämätä.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kuulumisia ja lomasuunnitelmia

Helou helou! Niin se vaan kevät tulla jolkottaapi ja avasinpa takapihan ”terassikauden” myöskin viime viikonloppuna. Se on nääs niin, että uhkasin miehelleni hilpaista T-paitasillani takapihamme terassille istumaan viinilasillisen kera heti, kun lämpömittari näyttäisi vähintään 18 astetta. Viime sunnuntaina mittari näyttikin ikkunan pielessä parhaimmillaan 17 astetta, mutta sitten lämpötila alkoi uhkaavasti laskea. Majorpettymyshän siinä meinasi tulla, mutta meikäläiselle tuli ”dagens clear moment” siinä mittaria kattellessani ja ymmärsin sen jääneen varjoon. Enhän voinut siinä tilanteessa luovuttaa, joten kaivoin kaapista äitiyspakkauksen  kylpymittarin (juu, joitain asioita on vaan pakko pitää muistoina) ja rahtasin sen ulos terassille aurinkoiseen kohtaan. Pian mittariin jämähti komiat 20 astetta, joten meikä kirmasi äkkiä keittiöön hakemaan jääkaapista tilannetta varten säilytettyä valkoviiniä, kaappasi toiseen käteen keittiön tuolin ja meni nököttämään todellakin T-paidalla ulos. Oli siinä miehellä pikkuisen hämmästelemistä, kun istuskelin T-paitasillani, mutta nyt on sekin koettu. Eikä muuten ollut kylmä yhtään ja yhden asian mää vaan sanon. Ei se viinilasi vaan se aurinko. Kevään tuntu. Se toivon mukaan palauttaa ilon sisimpääni, antaa virtaa ja hymyn nassulle pikkuhiljaa.

Kyseinen viinilasikuva ei liity tapaukseen.

Juu, tämä kevät ei ole ollut ihan parhaimmasta päästä tälle pääkopalle, sillä lähisuvussa tapahtuneet terveydelliset asiat sai tämänkin naisen lamaantumaan tässä taannoin. En viitsi nyt enempää avautua tapahtuneista asioista, mutta sen vaan sanon, että fyysinen jaksaminen on sen myötä ollut kortilla. Olen pyöritellyt asioita, pelännyt ja pohtinut tulevaa, rakentanut päässäni worst case scenarioita ja samalla myöskin tuntenut tiettyä turtuneisuutta koko juttuun. Liikkua en paljoa jaksa. Automaattista hymyä en ole löytänyt asioista pidempään aikaan. Joka arkiaamu herään aikaisin, rahtaan luuni zombiena töihin, teen hommani ja rahtaan luuni zombiena kotiin. Helvatan kiva juttu, juu.

Ei tässä masentuneita olla. Ei liene vähänkään. Nukkumisongelmia ei ole (vaikkakin iän myötä vessassa tulee käytyä yöllä veden lipittämisestä johtuen 1-3 krt /yö), auringonpaiste ja esim. rakkaat ihmiset saa minut onnenhymyyn ja ”tavallisesta poikkeavat asiat”, kuten matkat saavat minut aidosti täpinöihin. Ruokahalua löytyy samaan malliin kuin ennenkin, joskin karkkikoukussa ollaan, eikä tavallisesta poikkeavaa itsekriittisyyttä, uupumusta tms. ole. Mutta… Sumussa ollaan ja se on tullut omalla tyylillään vallitseva olotila muutamat viikot. Johtunee kaikesta koetusta, riittämättömyyden tunteesta (ei voi suojella rakkaitaan ja itseään), kuuden tunnin yöunista vessaherätyksillä ja no, tiedä sitten mistä. Saan valtavasti mielihyvää siitä, että olen rakkaitteni kanssa kotona tai maailmalla. Töissä tai työmatkalla sitä tunnetta ei ole. Pidän työstäni, vapaudesta siinä, hyvästä työilmapiiristä, ihmisistä siellä, mutta töissä ei jaksa olla täysillä ja mieli halajaa kotiin. Kait se tästä kaikesta tapahtuneesta ja menettämisen pelosta johtuu. Riipii vaan pirusti, ja ei tähän taida auttaa mikään muu kuin aika ja nakottaminen miehen kainalossa.

Että nuin, mitäs matkojen saralla kuuluu? Retroristeily vol 5 meni sivu suun (puhinaa vieläkin), mutta on tuossa vol 6 varmuudelta varattuna, vaikka sen onnistuminen yllä mainituista seikoista johtuen on epävarmaa. Koskaan ei tiedä, millainen tilanne lähisuvussa/-piirissä tuolloin on, joten elelen vähän päivän kerrallaan. Parin viikon päästä suuntaan sentään skumppakamun kanssa miniristeilylle Viking XPRS:llä ja toivon mukaan on tiedossa kunnon bileet.

Kesälomasta on näillä näkymin tulossa melkoisen mahtava musiikin täyttämä loma, sillä Pori Jazzien lisäksi kesälomaan kuuluu mm. Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konsertit! Ehkäpä pääsen tuijottelemaan samalla reissulla sellaisia näkymiä, joista saan takuuvarmasti onnenkyyneleitä silmiini. Enempää en kuitenkaan tässä vaiheessa paljastele, sillä kyllähän te vakiintuneet lukijat tiedätte jo syyn.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Celebrity Cruises: kokemuksia Concierge-parvekehyttiluokasta

Celebrity Cruises tarjoaa asiakkailleen kolmea erilaista parvekehyttiluokkaa (Veranda, Concierge ja Aqua) ja olen nyt matkustanut tähän mennessä niistä kahdessa eri luokassa. Marraskuussa 2018 majoituin tavallisessa Veranda-parvekehytissä (Deluxe Ocean View Cabin with Balcony) ja helmikuussa 2019 oli vuorossa Concierge-luokan parvekehytti. Vaikka hytit itsessään oli sisustukseltaan samanlaiset, oli niissä palveluiden puolesta eroa ja nyt vertailenkin näitä kahta edellä mainittua parvekehyttiluokkaa. Oliko Concierge-luokan parvekehytti sellainen kokemus, että siitä kannattaisi maksaa hieman ylimääräistä tavalliseen Veranda-parvekehyttiin verrattuna?

Check-in terminaalissa

Tavallisessa hytissä matkustavat joutuvat jonottamaan tavallisessa lähtöselvitysjonossa ja se vie aikaa tai ei, riippuen toki ajankohdasta ja muista matkustajista. Concierge-luokan matkustajille on oma lähtöselvitysjononsa, joka on huomattavasti lyhyempi kuin tavallisessa hyttiluokassa matkustavien. Tämän lisäksi Concierge-luokan matkustajat pääsevät myös toista kautta laivaan.

Lähtöpäivän lounas

Laivalle saavuttua matkustajat voivat siirtyä nauttimaan lounasta aluksen buffet-ravintolaan. Concierge-luokan matkustajat voivat halutessaan syödä lounaansa myös aluksen pääravintolassa. Pääravintolan menu on melko suppea, eikä lapsille löydy lastenmenua, mutta ravintolassa aterioiminen on kaikkinesa huomattavasti rauhallisempi ja miellyttävämpi hetki kuin buffetin hälinässä ja ryysiksessä. Pääravintolassa on lisäksi erillinen alue, johon käsimatkatavarat pystyy laittamaan ruokailun ajaksi.

Hytin varustus


Celebrity Equinoxin Veranda-parvekehytti #9189, hyttikategoria 1B

Celebrity Equinoxin Concierge-luokan hytti #1194, hyttikategoria C2

Kuten jo mainitsin, hytit ovat kooltaan ja sisustukseltaan samanlaisia, mutta Concierge-tason myötä hyttiin kuuluu sellaisia pieniä ekstroja, joita tavallisessa parvekehytissä ei ole. Molemmista hyttiluokista löytyy kylpytakit lainaksi, mutta Concierge-luokassa ne ovat paksummat ja tasokkaammat. Molemmissa hyttiluokissa odottaa myöskin matkustajia ohutkankaiset shoppailukassit, joskin  edellä mainitun kassin lisäksi yhtenä iltana Concierge-luokassa matkustaville toimitetaan tasokkaampi shoppailukassi, jotka saa luonnollisestikin mukaan. Toinen Concierge-luokan muistoesine on kuminen ”hyttikorttipidike”, jonka hyödyllisyys on vähän niin ja näin. Kiinnitimme itseliimautuvan hyttikorttipidikkeen hyttimme seinään ja säilytimme siellä hyttikorttejamme, mutta neljän kortin säilyttäminen yhtä aikaa siellä ei ihan helpoimmasta päästä ollut.

Parvekkeet ovat käsitykseni mukaan saman kokoisia molemmissa hyttiluokissa, joskin molemmista hyttiluokista löytyy eri kokoisia parvekkeita ja mekin varasimme Concierge-luokan matkallemme astetta isomman parvekkeen. Molemmissa hyttiluokissa parvekkeen varustukseen kuuluu pöydän lisäksi kaksi tuolia, joiden selkänojat ovat kallistettavissa, mutta Concierge-luokassa parvekkeilla on tuolien lisäksi jalkarahit. Matkustusmukavuutta Concierge-luokan hytissä lisää myös tyynymenu, josta voi valita sen mieluisan tyynyn. Kylpyhuoneessa on toisen merkkiset peseytymistuotteet kuin Veranda-luokan parvekehyteissä ja Concierge-luokassa hytin lainatavaroihin kuuluu myös kaksi sateenvarjoa (taitettava ja iso) sekä pienet kiikarit.


Oma Concierge-luokan hytin parvekkeemme oli hieman isompi ja tässä kuvassa huomaa kokoeron. Seison kuvassa parvekkeemme ”ulokkeella”.

Concierge-luokan palvelut

Nimensä mukaisesti kyseiseen hyttiluokkaan kuuluu conciergen palvelut. Concierge hoitaa tarvittaessa mm. ravintola- ja retkivaraukset matkustajille ilman jonottamista Guest Relations tai Shore Excursions-tiskeille. Concierge-luokan matkustajille järjestetään myös oma kohdeseminaari, jossa kerrotaan vinkkejä niihin kohteisiin, jossa laiva pysähtyy risteilyn aikana. Kyseisessä seminaarissa esitellään pääsääntöisesti laivan retkitarjontaa, mutta myös muita vinkkejä annetaan siinä samalla. Seminaariin osallistuvat saavat myöskin pienen alennuksen laivalla varatuista retkistä.

Pientä luksusta merimatkaan tulee myös kuohuviinipullon myötä, jonka toimittamisajankohdan voi valita itse. Kyseinen pullo ei siis odota hytissä valmiina, vaikka Celebrityn sivusto mainostaakin tervetulokuohuviiniä. Yhden kuohuviinipullon lisäksi jokaisena iltapäivänä hyttiin toimitetaan lautasellinen pieniä makupaloja, joista löytyy aina neljää eri vaihtoehtoa: kasvis/juusto, liha, merenelävät ja makea.

Eikä siinä vielä kaikki. Kengät saa halutessaan kiillotettavaksi maksuitta, ja ainakin hytin aamupalamenu on hieman laajempi kuin tavallisessa hyttiluokassa matkustavien. Laivasta poistuminenkin on astetta parempi risteilyn päättymispäivänä, sillä Concierge-luokassa matkustavat pääsevät odottamaan omaa poistumisvuoroaan mukavasti pääravintolassa istuen. Samalla voi nauttia kupposen kuumaa, vettä tai mehua kera pikkumakean tai croissantin.

Risteilykonkarin tuomio: Kannattaako sijoittaa rahansa Concierge-luokkaan vai ei?

Risteilyjen hinnat kelluvat, joten joskus jopa ikkunahytti saattaa olla kalliimpi kuin parvekehytti. Parvekehyttejä on erilaisia ja ne halvimmat ovat yleensä niitä, joissa on jonkinlainen näköeste kuten alla oleva pelastusvene. Kyseiset hytit käyvät aivan hyvin siinä tapauksessa, jos vaan haluaa itselleen tilan jossa istuskella nauttien ulkoilmasta. Silloin säästöä saattaa tulla useampi satanen verrattuna Concierge-luokkaan.

Celebrityn palvelu on hyvää, matkustipa sitten sisähytissä tai sviitissä. Se, kannattaako edellä luettelemistani palveluista/ekstroista maksaa satasia lisää on jokaisen harkittava erikseen. Hyvässä tapauksessa hinta näköesteettömän parvekehytin ja Concierge-luokan parvekehytin välillä on vain muutama kymppi, jolloin omasta mielestäni Concierge-luokasta kannattaa se summa maksaa. Itse suosittelisin kuitenkin satsaamaan hieman enemmän Aqua-luokan parvekehyttiin, jossa matkustavat pääsevät aterioimaan omassa ravintolassaan ja risteilyn hintaan kuuluu myös mm. rajaton sisäänpääsy aluksen Spa-osastolle. Me olisimme valinneet ko. hyttiluokan omalle risteilyllemme, mutta yhtään hyttiä ei ollut vapaana.

Onko sinulla kokemuksia Aqua-luokassa matkustamisesta? Voitko suositella?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan Matkassa Maailmalla blogi haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Tämä haaste on lähtöisin Kohteena maailma blogista ja veikkaan, että harvassa ovat sellaiset blogit jotka eivät tähän haasteeseen ole vielä osallistuneet. Blogiani seuranneet tietävät minun hurahtaneen risteilyihin ja luulisi matkaunelmienikin liittyvän jotenkin niihin. Luulo on kuitenkin väärä.

1. Paikka

Okei, myönnän. Yksi risteily tähänkin postaukseen eksyy, mutta laiva on kuitenkin jotain ihan muuta kuin hulppea risteilijä. Minä nautin talvesta ja jäästä. Oikeasti. Useamman vuoden olenkin haaveillut Kemistä seilaavasta jäämurtaja Samposta. Olisi aivan mahtavaa seistä laivan kannella ja katsella sekä kuunnella jään murskautuvan laivan keulan alla, tutustua laivan tekniikkaan ja kenties kellua jäiden keskellä. Sen verran pikkuinen nainen kuitenkin olen, että tuskinpa minulle sopivan kokoista kelluntapukua löytyy.

Kuva: Pixabay/Sturrax

2. Tapahtuma

Yks iso jazz-tyttö tässä vaan, terve! Pori Jazz ei ole enää pitkilleen ollut mikään Jazz-festivaali, joten kunnon Jazz-tunnelmaan pitäisi päästä. Vuonna 2014 tekemällämme Alppien road tripillä satuimme ajomatkallamme pysähtymään Montreuxissa ja juuri silloin siellä oli Jazz-festivaalit käynnissä. Valitettavasti olimme vain ohikulkumatkalla ja emme päässeet paljoa tunnelmaan, mutta ko. festivaali on kuulemma yksi maailman parhaimmista. Niin tai näin, tahtoisin todellakin jonnekin kunnon Jazz-festivaaleille, oli ne sitten lähestulkoon missä päin maailmaa tahansa.

Kuva viime kesän Pori Jazzeilta. Jazzkatu oli uudistuksen myötä historiaa ja hyviä ja huonoja puolia minä uudistuksesta löysin. Omat kokemukseni uudistuneesta Pori Jazz-festivaalista on luettavissa täältä.

3. Kotimaan kohde

Monen matkabloggaajan listalla taitaapi olla Lappi ja niin myös minulla. Kaksi kertaa elämässäni olen lomaillut Levillä talvella ja yhden kerran käynyt pienellä reissulla Rovaniemellä. Talvesta nauttivana juuri talviaikana tehtävä reissu olisi se minun juttuni ja tietysti myös tasokkaassa lasi-iglussa tai hulppeassa mökissä majoittuminen.

Kuva: Pixabay/adege

4. Kaupunki

Kääk! Tätä pohdin pitkän tovin. Olen kolunnut maailman kaupunkeja, nähnyt yhtä sun toista. Mitään uutta en keksi, vaan palaan aina siihen samaan ja vanhaan. New York. Siellä olemme käyneet useamman kerran, mutta paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Nykissä vaan on sitä jotain.

Kuva: Pixabay/Free-Photos

5. Maa

Pitkään haaveiltu kohde, mutta niin kaukana. Maa, jonne ei lähdetä viikoksi. Maa, joka häikäisee luonnollaan. Uusi-Seelanti.

Kuva: Pixabay/Julius Silver

6. Saari

Vai pitäisikö sanoa saariryhmä. Yllätys yllätys, Ahvenanmaa! Useammalla saarella olen maailmalla reissatessani käynyt. Nättejä paikkoja on ollut ja ei ole ollut, mutta palmupuiden ja hiekkarantojen vastapainoksi haluaisin pitkästä aikaa jotain ihan muuta. Merelle tuijottelu saa minut rauhoittuneeseen tilaan. Nautin myrskyävästä merestä samaan malliin kuin tyynestäkin. Paljaat kalliot näyttävät jylhiltä tuimaa merta vasten ja luonto muistuttaa siitä, kuinka pieniä ihmisiä me täällä maapallolla olemme. Pojot Ahvenanmaalle, sen luonnolle ja hiljaisuudelle. Jotain sellaista, mihin tuolla maailmalla ei aina törmää. Ihan must majoituspaikka olisi Havsvidden.

7. Extreme

Korkean paikan kammoisia siellä? Niin on myöskin täällä ja extremeä hakiessani ne korkean paikan jutut on se The Extreme-juttu. Kait sitä voisi käydä kirkumassa ja itkemässä vaikkapa Tianmenvuoren lasisella kävelysillalla, mutta uskaltaisinko kävellä metriäkään ko. sillalla? En tosiaankaan tiedä.

8. Majoitusmuoto

Glamping kiinnostaisi siinä mielessä, että ko. majoitusmuodon voisi laittaa minne huvittaa, mutta prinsessana vessaongelmasta tulisi liian suuri ongelma. Kunnon vesiklosetti ja kylpyhuone sen olla pitää. Maailma on täynnä upeita hotellisviittejä ja valitettavasti se The Sviitti ei ole vielä löytynyt. Sellaiseen minä haluan.

Skål vaan Tallinnalle! Majoituimme Hilton Tallinn Park-hotellin yhden makuuhuoneen sviitissä parisen vuotta sitten. Omista kokemuksistamme voit lukea täältä.

9. Luontokohde

Kohdasta 5 löytyy se minun haaveilema maa, joka on myös haaveilemani luontokohde: Uusi-Seelanti.

10. Ruoka ja juoma

Tiedätteks mitä? Minä olen ylpeä suomalaisesta ruuasta ja siitä, että se maistuu. Mm. luonnon puhtaus ja valoisat kesät mahdollistavat sen, että meidän vihanneksissa ja marjoissa on kunnolla makua. Siksi nautinkin kasvissyöjänä erityisesti meidän kasviksista tehdystä ruuasta. Sellaisesta, jota ei peitetä kaiken maailman mausteisiin vaan annetaan kasvisten maistua ja on rakennettu sellainen kombo, että maut sointuvat hyvin yhteen. Sellaisista annoksista minä haaveilen.

Mites se juoma? Hyvä samppanja maistuu aina. Haaveilen matkasta sampanjan synnyinseuduille Champagnen alueelle. Pahimpaan samppanjan maistelun himoon käy kuitenkin Grand Champagne -tapahtuma Helsingissä taikka vaikkapa samppanjapiknik-risteily. Molemmat on testattu ja voin suositella.

Anyway, veikkaan olevani yksi niistä viimeisimmistä haasteeseen osallistuvista, sillä arjen kiireiden takia tämän tuotoksen kirjoittaminen vei kohtuuttomasti aikaa. Yhtään haastamatonta en tältä istumalta keksi, joten osallistukoon haasteeseen kaikki halukkaat.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian risteily: Miamin kuulumiset, Key West ja hotellimme

No niin, heippa vaan taas täältä Suomen kamaralta, jonne palasimme ryytyneinä viime sunnuntaina. Käytännön syistä olin ihan hiljaa matkastamme ennen reissua, sillä pelkäsin todellakin kohtalon kostoa aina viime metreille saakka. Minua tuntevat tietävätkin mistä on kyse, mutta tuntemattomille kerron pikkuisen taustoja. ”Kel onni on, se onnen kätkeköön” on minulle melkoisen merkityksellinen lausahdus, sillä hyvin monesti matkojani etukäteen julkisesti hehkutellessa olen saanut karvaasti kokea minulle rakkaiden läheisten sairastumisia ja aikoinaan jopa oman isäni kuoleman. Ajoitus on ollut monesti niin onnistuneesti hehkutusten ja matkojen lähettyvillä, etten voi olla liittämättä läheisten sairastumisia juuri omiin toimiini. Kun hehkutan onneani julkisesti, minua opetetaan olemaan hiljaa onnestani muistuttamalla läheisten menettämisen mahdollisuudesta. Nyt olin suuremmalti hiljaa matkastani ja vanhempamme eivät sairastelleet tai joutuneet sairaalaan matkan alla, mutta eräs perheemme läheinen kylläkin vakavan ja vammauttavan asian vuoksi. Kaiken kukkuraksi mies hankki itselleen flunssan matkan alla ja minäkin liityin sairastelevien joukkoon hieman ennen Finnairin suoraa lentoa Miamiin. Onneksi sentään sai kärsiä ja lievitellä oloani  business-luokan penkeillä samppanjaa lipitellen, ol meinaan hiukkasen eri meininki siellä keulilla.

Samppanjaa, Salt Pastillereita ja Fazerin karkkeja yläilmoissa. Parasta.

Anyway,  Miamissa majapaikkanamme oli tällä kertaa Hyatt Place Miami Airport-East. Hirveän pitkään me hotellia pohdittiin ja itse asiassa hotellikin varattiin vasta lentopäivän aamuna. Meillä oli tietynlainen ohjelmarunko risteilyä edeltäville päiville valmiina, mutta vaihtoehtoja oli nelisen kappaletta ja se vaikeutti hotellivalintaa. Yhdessä vaihtoehdossa olisi oltu neljä yötä yhteensä kahdessa eri hotellissa, toisessa vaihtoehdossa kolmessa eri hotellissa, kolmannessa vaihtoehdossa kahdessa eri hotellissa aivan toisella suunnalla ja täysin eri ohjelmalla, ja vimosimmassa vaihtoehdossa vain yhdessä hotellissa. Voitte vaan arvata, mikä vaihtoehto voitti tämän pakkaamista inhoavan pariskunnan rankan arpomisen jälkeen.

Kokemuksia Hyatt Place Miami Airport-East -lentokenttähotellista

Hyatt Place Miami Airport East valikoitui meille kätevän sijaintinsa, hintansa ja arvostelujensa vuoksi. Koko nelihenkinen perheemme majoittui hotellissa 225 eurolla/vrk ja hintaan kuului ilmaiset lentokenttäkuljetukset (24/7), verot sekä buffetaamupalat koko köörille. Majoitushintaa nosti lisäksi vuora-automme kahden yön parkkimaksu, joka kevensi lompakkoa 20 USD:llä/vrk. Kaikkialla oli erittäin siistiä, palvelu oli kauttaaltaan hyvää ja buffetaamupalakin melko toimiva, joskin puutteitakin löytyi. Lämpimiä tarjottavia oli ne tavalliset (munakas, pekoni, juureksia, puuro ja jotain makeaa), kylmissä suolaisissa oli tarjolla puolestaan vain keitettyjä kananmunia. Leikkeleet ja juustot puuttuivat kokonaan, mutta marjoja ja hedelmiä kera kreikkalaisen jugurtin löytyi. Mehuja oli useita, leipiä myös ja tietty tavalliset lisukkeet kuten erilaisia muroja, hunajaa ja hilloa.

Hotellin ravintola, jossa aamupala tarjoiltiin.

Huoneena meillä oli Two Queen Beds (with sofa bed) -huone, jossa oli mukavasti tilaa perheellemme, eikä seinät kaatuneet päälle neljän päivän aikana. Huoneessa oli kaikki perushuoneen mukavuudet, 42-tuuman televisio ihan sopivan kokoinen ja ilmainen WiFi pyöritti Youtube-videotkin yskimättä. Näkymä oli uima-altaille ja sopivan vehreä, vaikka oltiinkin lähiöalueella lähellä lentokenttää. Lentokonebongareille huoneemme sijainti oli upea, sillä ajoittain laskeutuvat ja nousevat koneet lensivät sopivasti hotellimme lähistöltä ja näkyivät hyvin huoneeseemme. Lentomelua kantautui jonkin verran sisälle ymmärrettävistä syistä, mutta iltaisin melu hiljeni eikä siitä ollut yölläkään haittaa. Päiväsaikaan ja alkuillasta melu oli melkoinen uima-altaalla ollessa, joten lentomelua ja isoja ääniä inhoaville en hotellia suosittele.

Uima-allasalue oli melko sopivan kokoinen ja rauhaisa ajoittaista lentomelua lukuun ottamatta, ja alueelta löytyi myös ruokapöytiä sekä varjoisa sohvaryhmäalue leppoisaan hengailuun. Iltaisin tunnelmaa alueella lisäsi pari tulisijaa.

Me emme kovin paljoa vaivaantuneet lentomelusta, joten voin suositella hotellia silloin, kun tarvetta on lentokenttähotellille tai hakee kohtuuhintaista hotellia, jonka huoneissa on tilaa, hakee nimenomaan siisteyttä ja silmälle miellyttävää sisustusta. Kaikissa hotelleissa kun se ei ole itsestään selvyys Yhdysvalloissa(kaan). Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Lentokonebongareiden unelmahuone?

Anyway, olisihan se ollut mahtava majoittua jossain hulppeassa hotellissa ja tuntea Miamin ihana syke, mutta emme viitsineet pistää enempää rahaa hotelliin, sillä emme paljoa hotellilla makoilleet lomamme aikana. Saavuimme Miamiin tiistai-iltana ja heti keskiviikkoaamuna haimme käyttöömme vuokra-auton, jolla suunnistimme päiväksi shoppailemaan mm. hyväksi havaitulle Dolphin Mallille. Torstaina suuntasimme koko päiväksi Key Westiin ja sillä reissulla menikin koko päivä ajomatkojen takia, joten perjantaina ohjelmaan kuului enää leppoista olemista ja vuokra-auton palautus kentälle.

Mites Key West?

Ajelimme Miamista Key Westiin yli kolmisen tuntia/suunta ja paluumatka vei hieman pidempään autoon ilmenneen ongelman takia. Kojelautaan lävähti moottorin merkkivalo ja ohjekirjaa tutkailtuamme uhkailut olivat sen verran valtavia, että ajoimme lähimmälle pysähdyspaikalle ja rupesimme selvittelemään hätäpalvelun kanssa jatkoa. Onneksi saimme jatkaa autollamme matkaa, mutta melkoisen ryytyneitä me olimme päivän päätteeksi hotellille palattuamme.

Key Westissä katsastimme muutaman nähtävyyden, mutta muutoin nautimme vain ihanan  leppoisasta tunnelmasta. Ymmärrän kyllä, minkä takia ihmiset suunnistavat sinne ja mielelläni olisinkin majoittunut siellä saadakseni visiitistä enemmän irti. Tällä kertaa aika ja lompakko (muistakaa resort fee) ei antanut periksi minilomaa Key Westissä.

Smathers Beach sijaitsee lentokentän vieressä ja on kuulemma Key Westin komeimpia rantoja.

Tämä kuva on otettu kuuluisan, Southernmost Point-monumentin vieressä. Syy, minkä takia itseäni en monumentilla kuvauttanut selviää alla.

Ehkä minä olen vanha, mukavuudenhaluinen tai sitten vain tyhmä, kun en viitsinyt jonotella yhden kuvan takia. Tulin ja kävin vieressä. Se riitti tälle naikkoselle.

Celebrity Cruisesin Celebrity Equinoxin risteily Miamista

Taksimatka lentokenttähotellilta satamaan ei maksanut kuin 27 USD ja tipit. Hyttinä meillä oli Concierge-luokan parvekehytti, joka ei olemukseltaan poikennut mitenkään tavallisesta parvekehytistä. Parveke tosin oli valintamme mukaan neliön-pari isompi kuin tavallisen kokoinen parveke, ja Concierge-luokassa parvekekalustoon kuului lisäksi myös jalkarahit. Tulen kertomaan kokemuksia Celebrity Cruisesin Concierge-luokassa matkustamisesta myöhemmin, mutta voit lukea kokemuksiani Celebrity Cruisesilla risteilemisestä ja tavallisesta parvekehytistä täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.