All Posts By

Kthetraveller

Chicago: Turvallisuus kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä

Helou! Toivottavasti edellinen postaukseni ei säikäyttänyt teitä lukijoita, kun kerroin pelottavasta tapahtumasta Chicagossa Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä. Se oli todellakin poikkeava tilanne ja muutoin liikkumisemme oli rauhallista kapupungilla. Oma kokemuksemme on kolmen päivän ajalta ja liikuimme tuolloin Chicagossa sekä päivällä että illalla pimeään aikaan.

Majoittumisemme Chicagossa osui 4th of Julyn tienoille ja luonnollisestikin kyseinen viikonloppu oli juhlaviikonloppu monille. Se tarkoitti enemmän väkeä kaupungilla ja kenties myös tavallista enemmän virkavaltaa näkösällä. Majoituimme Downtownin alueella LondonHouse Chicagossa (Loop) ja Kinzie hotellissa (River North), joista molemmista oli lyhyet matkat nähtävyyksiin.

Downtown on Chicagon liikekeskustaa ja luonnollisestikin se hiljenee arkisin työpäivien jälkeen. Ihmisiä oli juhlaviikonlopun takia liikkeellä huomattava määrä, joten valitettavasti en pysty antamaan kuvaa muunlaisesta ajankohdasta. Yleisesti ottaen Downtownin alue on rauhallista, mutta kannattaa kuitenkin käyttää normaalia varovaisuutta. Kalliita laukkuja, koruja tai vaatteita ei kannata päällensä laittaa ja pimeille kujille ei suositella mentävän päivälläkään. Olemus kannattaa yleisestikin olla sellainen, että liikkuu päättäväisesti ja varman oloisena paikasta toiseeen ja kännykkää, lompakkoa tai laukkua ei tule jättää vartioimatta. Esimerkiksi terassilla ollessa ei kannata laittaa edellä mainittuja tavaroita pöydälle ihan kadun puolelle, josta se on jonkun helppo napata matkaan.

Kerjäläisiä keskustan alueelta löytyy ja heidän suhteen kannattaa käyttää tiettyä varovaisuutta. Osa on mukavia, poistuu heti kun ei anna rahaa tai ei kiinnitä heihin huomiota, mutta joidenkin kohdalla kannattaa vaihtaa kadun puolta tai mennä jonnekin kauppaan, jos tilanne vaikuttaa sellaiselta. Me jouduimme kolmen päivän aikana kiertämään ehkä kolme kerjäläistä hiukkasen kauempaa, joten nähtyyn määrään verrattuna tuo kolme kierrettyä kerjäläistä oli pieni määrä. Kännykkää pidin kädessäni useampaan otteeseen kadulla kävellessäni navigaattorin takia, eikä kännykkä kyllä kenenkään matkaan reissullamme lähtenyt. Kännykän pitämistä julkisesti tuolla tavalla ei kuitenkaan suositella.

Liikuimme miehen kanssa muutaman iltana pimeään aikaan River Northin puolella ja alueella oli rauhallista. Välttelimme kujia ja valitsimme valaistuja katuja, eikä mitään erikoista tai pelottavaa noina hetkinä tapahtunut.

Turvallisuus Chicagon muilla alueilla

Chicagon pohjoispuoli North Side on varakkaamman väen suosiossa ja siellä ei tapahdu niin paljon kuin Downtownissa, mutta normaali varovaisuus on sielläkin hyvästä. Eteläpuoli, South Side, puolestaan on jo erilainen ja osa alueista on jopa sellaisia, joita turistien kannattaa todellakin välttää. Yksi kuitenkin melko turvalliseksi luokitelluista South Siden alueista on Chinatown, jonne myös vesitaksi liikkuu. Chicagon länsipuoli, West Side, kuuluu vältettäviin alueisiin mutta se tuskin matkailijaa harmittaa, sillä alueella ei nähtävyyksiä oikeastaan ole.

Julkisilla liikkuminen

Me liikuimme julkisilla melko paljon kolmen päivän aikana ja sielläkin normaali varovaisuus on hyvästä. Julkiset kulkuneuvot ovat taskuvarkaiden suosiossa ja laukustaan kannattaa pitää huolta. Edellä mainitun lisäksi kannattaa huolehtia siitä, ettei eksy julkisilla vaaralliseksi luokitelluille alueille. Me liikuimme ainoastaan Downtownin ja North Siden alueella sekä O’Haren kentältä keskustaan ja takaisin, ja aivan tavallisia ihmisiä meidän lisäksemme kulkuneuvoissa istui.

Yleisesti ottaen Chicagossa pärjää normaalilla maalaisjärjellä. Siellä, missä on paljon turisteja on turvallisinta ja suurin uhka tuolloin on taskuvarkaat sekä laukkuvarkaat. Yksin ei kannata liikkua ainakaan illalla, vaatetustaan kannattaa harkita ja mitään helposti mukaan napattavaa ei passaa ottaa kaupungilla liikkuessaan mukaan. Itselläni oli olan yli laitettava laukku, joka oli kaiken lisäksi sen verran litteä, että pysyi vartaloani vasten kiinnittämättä sen enempää huomiota. Ehkä itse otin riskin siinä, että kävelin kännykkä kädessä kadulla, mutta pidin kännystä koko ajan kahdella kädellä kiinni ja kännyn vartalossani kiinni. Paikallisilla ihmisillä kännykät olivat paljon huolimattomammin käsissään, eivätkä ne kyllä kenenkään rosvon matkaan lähtenyt minun silmieni edessä.

Oletko käynyt Chicagossa ja sinulla on omakohtaisia kokemuksia liikkumisesta siellä? Olisiko jotain lisättävää tähän postaukseen?

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kun pahin painajainen tapahtui ja joukkopaniikki iski Chicagossa

Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta oli ensimmäinen päivämme Chicagossa, ja kaupunki oli ehtinyt jo näyttää meille päiväsaikaan parhaansa. Vastassa oli kunnon helle, iloista tunnelmaa ja paljon väkeä, eikä mitään häiriöitä näkösällämme. Poliisejakin tuntui olevan mukava määrä turvaamassa kansan olemista joten mikäs siinä, ei muuta kuin iltasella kävelemään hotelliltamme 20 minuutin matka Navy Pierille itsenäisyyspäivän ilotulituksia katselemaan.

Kippis Yhdysvaltain itsenäisyyspäivälle! Olpahan kallis drinkki LondonHouse Chicagon kattoterdellä kun tuli maksettua 20 USD drinkistä minimitippeineen. Mutta kyllähän ne maisemat sieltä ylhäältä oli hulppeat.

Me emme olleet todellakaan ainoita suuntaamassa Navy Pierille ja kyllähän minä hieman pohdin sitä, miten alueen turvallisuudesta oli huolehdittu. Mieli rauhoittui kuitenkin, kun näin paikalle tuodut raskaat ajoneuvot sulkemassa autoliikennettä sekä estämässa pahoja aikeita, ja olihan sitä poliisejakin useampia valvomassa yleistä menoa. Perille tultua mies olisi halunnut jäädä jo tiettyyn kohtaan aluetta, mutta minä halusin jatkaa matkaamme vielä lähemmäs järven rantaa. Ehkä siinä oli jo yksi kohtalon johdatus ja hyvä niin.

4th of Julyn ilotulitukset tuli ihailtua väkijoukon saartamana. Siinä tämä pieni 158-senttinen nainen sai hiukkasen nostella kännykameraansa ilmaan saadakseen edes jonkin sortin kuvia isojen hartioiden takaa. Ilotulituksia oli tullut katselemaan kaikki vauvasta vaariin ja siellä me kaikki tiiviissä porukassa ihastelimme taivaalle ammuttuja raketteja.

Ilotulitusten loppumisen jälkeen me lähdimme väkimassan mukana valumaan keskustan suuntaan samaa tietä takaisin, mistä mekin olimme paikalle saapuneet. Jonkin aikaa me olimme jo miehen kanssa kävelleet, kun mies pyysi siirtymään ison tien vasempaan reunaan. Kait siinä jokin johdatus taas oli, tai niin minä ainakin jaksan uskoa.

Joku hassu poliisiajoneuvo, sellainen golfkärryn kokoinen, tuli vastaan hirveällä kiireellä ja hieman epämiellyttävä tunne minulle siitä tuli. En tiedä oliko siinä montaakaan hetkeä väliä, kun kuulin pauketta ja meidän kanssa samaan suuntaan kävellyt väkimassa alkoi huutaa paniikissa ja juosta meitä vastaan huutaen ”get out of here”. Paniikki oli todellista, väkijoukko rynni kauhistuneena pois tieltä puiston suuntaan ja niin myös mekin. Muutama juoksijoista kompastui maahan ja välillä katselimme epäuskoisena taaksemme juoksun aikana.

Tilanne noina sekunteina tai muutaman minuutin aikana oli kaoottinen, täynnä kauhua ja samalla niin epäuskottava. Me jäimme puun taakse mahdollisia luoteja suojaan ja seuraamaan tilannetta, mutta pakoon juossut ihminen huusi meille käskyjä poistua alueelta niin kauhistuneen ilmeen kera, että uskoimme tilanteen olevan vakava. Ehkä hän oli nähnyt jotain kamalaa tai ehkä ei, mutta me jatkoimme käskystä juoksua alueelta pois.

Minä en hitto vie tiedä, kuinka pitkälle me sieltä paikalta pakenimme väkijoukon mukana, mutta hiljensimme juoksua vasta sitten, kun muutkin alkoivat rauhoittua. Kävelimme pikku hiljaa takaisin hotellia kohti, mutta olihan siinä pakko tiirailla olan taakse tasaiseen tahtiin. Minä en jotenkin suomalaisena sinisilmäisenä meinannut uskoa tilannetta todeksi, mutta märkä rätti lävähti pian päin kasvoja. Navy Pierille suuntasi hälytysajoneuvoja kovaa vauhtia jatkuvalla syötöllä. Oli ambulansseja, poliisiautoja, poliisimoottoripyöriä, polkupyöräpoliiseja ja muutama ratsupoliisikin. Eikä siinä vielä kaikki, tummat tunnuksettomat poliisiajoneuvot suuntasivat kohti Navy Pieriä ja kaiken tuon nähtyäni ymmärsin, että joku oli oikeasti tehnyt jotain pahaa ja huonosti oli usemmalle ihmiselle käynyt.

Minulla oli paha olla. Kait se järkytys sitten pamahti tulla. Kyyneleet kohosivat silmiin sitä mukaa, kun uusi hälytysajoneuvon ääni pamahti ilmoille ja minua hermostutti. Kuinka monta ihmistä olikaan kuollut, jäänyt auton runtelemaksi tai jonkun ampumaksi?. Nettiin ei päässyt väkimassan takia ja mikä pahinta, paikalliset paikalta poistuneet ihmiset tuntuivat olevan liian rauhallisia. Ihan kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan tai koko juttu olisi ollut amerikkalaisille arkipäivää. Meille se ei sitä todellakaan ollut.

Matkalla hotellille sain jo viestiä Suomen suunnalta tilanteesta. Kolmea oli puukotettu mutta hotellilla pääsin nettiin ja tietoja tippui lisää. Puukotuksen lisäksi alueella oli ammuskeltu (ne paukaukset), yksi oli saanut osuman ja 17 oli loukkaantunut jäätyään rynnivän väkijoukon tallomaksi. Meillä kävi tuuri, sillä jos olisimme jääneet alkuperäiseen paikkaan katsomaan ilotulituksia tai emme olisi siirtyneet vasemmalle laidalle tietä, olisimme olleet varmastikin tapahtumapaikalla ja jääneet eri tavalla rynnäköivän väkijoukon alle.

Ensimmäiset uutiset eivät sitten pitäneet aivan paikkansa. Kolmea puukotettiin tappelussa, mutta ampuma-asetta ei ollut vaan yksityisen turvallisuusfirman vartija oli huutanut erheellisesti varoituksen asemiehestä. Huudosta oli luonnollisesti aiheutunut paniikki ja 14 ihmistä loukkaantui joukkopaon aikana. Yksi pakenijoista löi tuossa tilanteessa jalkansa pöydän kulmaan saaden jalkaansa sellaisen haavan, jota oli alunperin luultu ampumahaavaksi. Moni lapsi eksyi tilanteessa vanhemmistaan ja sinänsä lieviä vammoja suurempia henkilövahinkoja ei joukkopaniikissa tullut, mutta alueella ollut ravintola kärsi omaisuuvahinkoja väkijoukon rynnittyä sisälle turvaa hakemaan. Olipa muutama mennyt jopa ravintolan kylmiöön piiloon.

Miltä minusta nyt tuntuu ja tuliko traumaa tilanteesta? Yöni nukuin heti hyvin, eikä tilanne loppujen lopuksi jättänyt mitään negatiivisia fiilareita, sillä uskon niin vahvasti kohtaloon. Puukkohippasia sattuu Suomessakin ja harvemmin niissä ulkopuoliset kärsii. Ammuskelua tai terroristisessa mielessä tehtyä iskua ei tilanteessa ollut ja me emme luonnollisestikaan myöskään loukkaantuneet joukkopaon aikana.

Tämä tapahtuma oli ainoa paha koko matkallamme ja kyllähän se pienesti palautti mieleen terroriteot Euroopassa, mutta Chicagoon menisin kuitenkin vaikka jo huomenna uudelleen. Jos ja kun kyseisen kaupungin turvallisuus kiinnostaa, niin pankaas sivu seurantaan. Tulen tekemään erillisen postauksen Chicagon turvallisuudesta ja liikkumisesta kaupungissa hiukkasen myöhemmin sekä liitän kyseisen postauksen myös tänne julkaisemisen jälkeen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Hääpäivämatka Yhdysvaltoihin: Chicago ja Milwaukee

Tadaah, täällä sitä taas ollaan, kotomaan kamaralla. Mulla oli postaus väsättynä pikkuista vailla valmiiksi julkaistavaksi matkamme aikana, mutta eipähän sitä aikaa jäänyt julkaisulle sittenkään, sillä kuvien valitseminen ja niiden koon muuttaminen ym. olisi vienyt liikaa aikaa. Me liikuskeltiin miehen kanssa lomalla siihen tahtiin, että tietokonetta en avannut kuin kerran ja senkin vaan muutamaksi minuutiksi. No, oltiinpahan ainakin lomalla.

Juu, paluu Suomeen tapahtui eilen ja onpahan jäätävä jet lag. Saavuttiin aamukymmenen jälkeen Helsinki-Vantaalle, jolkotettiin julkisilla kotio, ei kun pyykkikone pyörimään sekä kauppaan sumuisella päällä ostamaan jotain epämääräistä tyhjään jääkaappiin. Pyykkikoneellisia pyöri neljä kappaletta (jösses mä inhoan sitä pyykin valmistumispiippiä), päikkäreitä vedettiin parisen tuntia ja kaikkeen tuohon lisättiin helvatan oksettava olo, tyhjääkin tyhjempi pää, ärtyneisyys sekä jatkuva vättö olo, jonka lisäksi meikäläinen paleli 24/7. Olpahan raju paluu arkeen. Kiitti vaan kylmääkin kylmempi Suomi, näytät jälleen parhaasi.

Anyway, muutama päivä ennen hääpäiväreissua päätettiin miehen kanssa muutella hieman varauksia ja luovuttiin ajatuksesta ottaa vuokra-auto alle heti Chicagon O’Harelle saapumisen jälkeen. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella Chicagon ulkopuolelle ja majoittua pari päivää siellä olevassa hotellissa, mutta päätettiinkin jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokenttähotelliin ja ottaa vuokra-auto vasta seuraavasta päivästä. Täytyy sanoa, että joku kohtalon johdatus siinäkin oli, sillä lentomatkaan tuli pienoinen mutka.

Juu, siellä yläilmoissa meikäläinen istui lipitellen kuohuvaa ja nettaili, kun en mää vaan pysty olemaan ilman koko matkan nettiä. Amerikkalainen kamuni rupes pistelemään mesevistiä ja kyseli, ollaanko tosiaan suuntaamassa Chicagoon. Kävi siinä viestien vaihdossa ilmi, että Chicagoa oli lähestymässä vakava ukkosmyrsky ja niin vaan kapu ilmoitteli jokusen hetken päästä koneen suuntaavaan Detroitiin välitankkaukselle.

No, olihan siinä jotain uutta ja jännää meikäläiselle, ensin hymyilytti mutta alkoi se hymykin hyytymään siinä tuntien aikana. Kaksi tuntia kökötettiin Detroitin kentällä koneessa, jossa tiedottaminen oli vähän niin ja näin. Juomaa ei tuona aikana tarjoiltu tuosta vaan ja en oikeasti tiedä, oisko sitä edes saanut kysyttäessä. Onneksi sentään ilmastointi pelitti 30 asteen helteessä.

Kahden tunnin jälkeen päästiin matkaan, mutta ruuhkan takia jouduttiin vielä tekemään ekstrakierroksia järven toisella puolella. Kaikkinensa kepposesti alle yhdeksän tunnin lento kesti sellaiset 12 tuntia ja sanotaanko vaan, että oltiin miehen kanssa jättiryytyneitä saavuttuamme Chicagoon. Eipä olis ollut kummastakaan meistä auton rattiin ja minähän en olisi ajanut edes virkeänäkään.

Että nuin, ensimmäinen yö nukuttiin ryytymystä pois lentokenttähotellissa ja seuraavana päivänä suunnistettiin Deerfieldiin toiseen hotelliin. Matkalla pysähdyttiin upeassa Chicago Botanic Gardenissa ja ilta otettiin ihan iisisti Embassy Suites by Hilton Chicago North Shore Deerfieldissä, joka oli kyllä nappivalinta hotelliksemme.

Tiistai-iltana meillä olikin sitten jo Lionel Richien konsertti ja seuraavana iltana Jennifer Lopezin konsertti, eikä elämä ollut liian tylsää kun miehen kanssa käveltiin konsertista illalla hotellille. Meikähän on sen kaltainen pelkuri, että melkoisen nopeat kävelyt oli tiedossa. Rauhallista Milwaukeen Downtonissa kuitenkin oli, joskin yhden huumesätkän polton näin.

Milwaukeessa muutaman vietetyn yön jälkeen palailtiin takaisin Chicagoon, luovutettiin auto ja majoituttiin historiallisessa ja komeassa LondonHouse Chicagossa, joka kuuluu Hiltonin Curio Collectioniin. Kyseinen hotelli valikoitui ihan oman mieltymykseni mukaan, sillä sopivaa hotellia etsiessäni silmiini osui upea kuva hotellilta joelle. Kun hotelli vaikutti arvosteluiden myötä olevan hyvä ja hotellin desing miellytti kovastikin, painoimme varausnappulaa kahdelle yölle One King Bedroom Vista Suitesta. Olisihan samalla rahalla saanut toisesta hotellista isomman sviitin, mutta me halusimme maksaa Chicagojoelle avautuvasta näkymästä ekstraa. Viimeiseksi yöksi siirryimme ”tois pual jokke” boutiquetasoiseen Kinzie hotelliin. Teen tarkemman yhteisen esittelyn ja arvostelun Chicagon hotelleista myöhemmin, josta on varmasti apua Chicagoon suuntaaville ja sieltä majoitusta pohtiville ihmisille.

Hääpäivämatkamme osui jenkkien 4th of Julyn tienoille ja olimme juuri silloin Chicagossa. Päätettiin käydä katsomassa ilotulituksia Navy Pierillä ja Instaa sekä Facea seuranneet tietävätkin, että ko. tapahtuma sisälsi surullisia ja yleistä paniikkia aiheuttaneita käänteitä. Kyllähän se jätkytyksen puolelle meni, kun poistumisemme Navy Pieriltä muuttui paniikkikaaokseksi sekä ”eloonjäämistaisteluksikin”, jossa oli juostava pakoon mahdollista terroristia tai tappajaa. Moni ihminen loukkaantui tuossa tilanteessa ja me olisimme voineet aivan hyvin olla yksiä niistä, mutta onneksi selvisimme vammoitta. Availen tuotakin tilannetta tarkemmin toisessa postauksessa, jossa tulen käsittelemään Chicagon turvallisuutta. Lisäksi voin luvata postaukset Chicagon nähtävyyksistä sekä hieman kokemuksia liikkumisesta Chicagossa.

Että nuin, ensimmäinen viikko lomaa on nyt sitten takana ja kiirettä pukkaa. Tänään suuntaamme jo auton nokan Tampereelle noukkimaan sinne tulleet lapset ja ajelemme iltaa myöten vielä Itä-Suomeen mökille viikoksi. Sieltä palaamme Länsi-Suomen Poriin, jossa otamme kunnolla ilon irti Pori Jazzeista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Viking Linen kuuden tunnin piknikristeily Helsingistä

Vapaa päivä, ei mitään spessua tekemistä, houkutteleva tarjous piknikristeilylle Helsingistä ja Viking Clubin veneitä käytettävänä. Minä pikkuisen vihjailin miehelleni vaihtoehtoisesta sunnuntaipäivän vietosta ja mieshän innostui katsomaan lähtöjä. Niin vaan kävi, että pistimme varaten sunnuntaille kuuden tunnin piknikristeilyn m/s Mariellalla, joka on alkanut jälleen tekemään Gabriellan kanssa pikapyrähdyksia Tallinnaan Helsingissä ollessaan. Ja eipä muuten hinta päätä huimannut, sillä lähtöhinta piknikristeilylle oli kaksi euroa henkilöltä ja venelyhennyksen myötä meiltä kahdelta kuuden tunnin terdekeikka laivalla kustansi itsessään 1,55 euroa eli 77,5 senttiä/hlö.

Lisävuorojen myötä Viking XPRS:n aikataulu muuttui ja kesäisin se lähtee Helsingistä Tallinnaan joko aikaisin perjantaiaamuna tai tunti Mariellan/Gabriellan jälkeen muina viikonpäivinä. Mariellan ja Gabriellan vuorot ovat puolestaan nappelit piknikristeilyyn, sillä laiva lähtee Tallinnaan kello 10.30, on siellä kello 13.15 – 14.00 välisen ajan ja palaa Suomeen kello 16.50. Laivasta ei sen Tallinnassa ollessa pääse ulos, ellei sitten ole reittimatkustajana liikenteessä.

Paljon tekemistä lapsiperheille

Lyhyet piknik-päiväristeilyt ovat nousseet yhdeksi Viking Linen suosituimmista kesätuotteista. Erityisesti lapsiperheet ovat löytäneet nämä helpot, kuuden tunnin risteilyt. Järjestämme risteilyillämme lapsille runsaasti ohjelmaa. Esimerkiksi M/S Mariellan piknik-risteilyn aikana on kahdeksan erilaista ohjattua lastenohjelmanumeroa. Aikuiset voivat puolestaan herkutella ravintoloissa ja tehdä ostoksia Merimyymälässä.

-Kaj Takolander, Viking Line

Lapsiperheitä oli liikkeellä lähdöllämme ihan mukavasti, mutta eivätpä ne aurinkokannelle saakka isoina ryppäinä tulleet, sillä aluksen ohjelmisto sekä kokoustiloihin rakennettu Adventure Island -seikkailusaari piti heidät ilmiselvästi kiireisinä. Jo terminaalissa odottelusta oli tehty hauskempaa, sillä pelle/taikuri viihdytti lapsia odotustilan puolella.

Tekemiset aikuisille

Aluksen buffetissa olisi saanut ruokajuomineen vatsansa täyteen hintaan 26 euroa (etukäteen ostettuna), Ocean Grillin puolella oli tarjolla grilliruokaa, Platessa myytiin pitaleipiä kolmella eri täytteellä ja Coffee & Joy -kahvilasta sai pientä evästä. Eipä sitä myöskään olisi tarvinnut lähteä aurinkokannelta sisälle pikkusuolaisen takia, sillä aurinkokannen Aperol Spritz-baarista oli saatavissa myös mm. antipasto-lautasia, hodareita ja pizza sliceja.

Merimyymälässä sai luonnollisesti shoppailtua itsensä vaikka uuvuksiin ja näyttipä myymälä ohjelman mukaan olevan auki Tallinnan päässäkin. Osa ohjelma-aktiviteeteista (mm. heittokisa ja putoavan mailan nappaamiskisa) oli tarkoitettu kaiken ikäisille, yökerhossa oli bingoa ja karaokeakin siellä olisi laulettu. Aurinkokannella ohjelmaemäntä soitteli tietokoneelta musiikkia ja toteutti musiikkitoiveita, joten mikäs siellä merimaisemien keskellä oli ollessa.

Millainen kokemus kuuden tunnin piknikristeily oli?

Vuosi sitten testasin samppanjapiknikristeilyn ja se oli todellakin hintansa väärti (arvostelu luettavissa täältä), mutta tällä kertaa samalla risteilyllä ollut samppanjapiknik vaihtui ihan omaan piknikkiin. Mies on myös samppanjan ystävä, mutta kuplivia juomia juo korkeintaan kolme lasia (Cola-Olli efekti), joten samppanjaristeily ei ihan sopiva hänelle olisi ollut. Me parkkeerasimme itsemme tällä risteilyllä Mariellan aurinkokannelle ja hyi meitä, viihdyimme siellä kaiket kuusi tuntia. Siellä me istua tönötimme miehen kanssa sohvalla vessa-/täksäri-/ruuanhakukeikkaa lukuun ottamatta ja nautimme auringosta sekä vilvoittavasta merituulesta. Musiikki soi eikä peräbaarista juoma loppunut. Huippu irtiotto kuudeksi tunniksi pyykkivuorten ja kokkausten välistä ja kotiin palasimme leveä hymy nassulla. Ja olpahan muuten Mariellan henkilökuntakin kaikkialla yhtä hymyä koko matkan. Siellä se ilo seilasi.

Siitä vaan kattelemaan omaa piknikristeilyä Viikkarin sivuilta, hinta ei sydämentykytyksiä aiheuta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Sulo Vilén vauhdissa: Melkoinen musiikki- ja viihdekesä tulossa!

No nyt kyllä oli ihan pakko pukata huutomerkki tuohon otsikon perään, sillä tämä meidän viihteen täyttämä kesä on lähtenyt lapasesta pikkaisen pahemmastikin. Rahaa on kulunut melko kivasti tähän mennessä ja onneksi sentään yksi miehen innostus kaatui vaimon kysymykseen: ”Ihanko oikeesti?”.

Minun oma rakas mieheni on melkoinen Sulo Vilén ja kyllä tässä vuosien saatossa on saanut huvittuneena hymistellä herran aivotuksia. Sitähän puhutaan, että naiset hakevat tulevasta kumppanistaan isänsä kaltaista henkilöä ja kyllähän tuo minun isänikin melkoinen Sulo Vilén oli. Olen siis tottunut tempauksiin, osaan tuntea suurta lämpöäkin sydämessä miehen ja edesmenneen isäni innostuksen nähdessä, mutta kyllähän sitä välillä ihmettelee mistä kaikki kumpuaa. Uusille lukijoille taustatiedoksi se, että rakas mieheni ei voinut muutama kuukausi sitten antaa mennä Viking Linen veneitä vanhaksi kuuden euron edestä, joten varasimme matkan, jonka kokonaishinta ostoksineen oli useita satasia. Siitäpä sitä säästöä tuli, mutta kyllä merimatkat on aina kivoja.

Anyway, tuo minun suloistakin suloisempi Sulo Vilénini kuitenkin innostuu ajoittain hankkimaan tai varaamaan jotain ilman sen kummempia rajoitteita, joten melkoista musiikkia ja viihdettä tämä kesä taitaakin nyt sitten tänä vuonna olla.

Meikäläisen kesähän alkoi mukavasti Tallink Siljan ja Live Nationin pressimatkalla Tallinnaan, kun kävin pienen toimittajaporukan kanssa Bon Jovin konsertissa. Siitä jatketaan vajaan kuukauden päästä uusilla kujeilla, kun suunnistamme miehen kanssa juhlimaan 18. hääpäiväämme Yhdysvaltoihin. Viime syksynä ilmoitin miehelle haluavani kuulla elävää musiikkia tänä kesänä ja tuo oma armaanihan on melkoisen kuuliaista ja älykästä sorttia. Selkäni takana hän rupesi googlettamaan lempiartistejani ja päätyi yhteen aikataulullisesti ja sijainnillisesti sopivaan ehdokkaaseen, Jennifer Lopeziin. Eikä siinä kaikki, sillä edellisenä iltana esiintyy Lionel Richie, joten Visa vinkui. Lennämme Chicagoon, ajamme vuokra-autolla Milwaukeen, käymme ensin Lionel Richien konsertissa ja sitä seuraavana iltana Jennifer Lopezin konsertissa. Loppuajaksi palaamme vielä Chicagoon, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Viime vuonna tyydyimme huonon artistisaldon takia jazzeilemaan Pori Jazzien ilmaispuolella ja tykkäsimme Pori Jazzien uudistuksesta (omat kokemukseni luettavissa täältä), mutta tämän vuoden artistikattaus näytti paremmalta. Mikäs siinä, Suomen kesä on varmaankin yhtä sontaa tänä vuonna, sillä pamautimme ostaa kolmen päivän liput Kirjurinluotoon mieheni pienellä suostuttelulla. Kyllähän tuo hiukkasen kirpaisi, mutta yhden päivän hinnaksi ei kovin paljoa tullut. Rannekkeen turvin saamme vaellella, tulla ja mennä oman mielen mukaan koko viikonlopun, joten kattellaan sitten säiden mukaan, kuinka paljon vastinetta rahoille saadaan. Jos ei muuta, niin onpahan ainakin meikäläisen kauhut eli Bajamajat käytettävissä puskan sijaan.

Mutta, pitihän sitä miehen vielä yksi tapahtuma tunkasta heinäkuulle ja kuun loppupuolella suuntaamme Apollo Live Clubille ottamaan ilon irti Niko Kivelän, Sami Hedbergin, Jacke Björklundin ja Mika Eirtovaaran huumorista. Minen edes ymmärtänyt tuommoista kaivata kun nettikin on keksitty, mutta mies se taas ehdotteli ja minähän innostuin sen siliän tien. Stand up vaan on se meidän juttu.

Ja vielä siitä ”ihan oikeesti?” kysymyksestä miehelleni. Minun omalle Sulo Vilénilleni tulee ensi vuonna pyöreitä täyteen ja sen verran komia luku on kyseessä, että hän haluaa tehdä jotain isompaa tai erilaisempaa ko. vuonna. Kolmen viikon roadtrip Jenkkilässä ja toinen vaihtoehto useiden viikkojen risteily kaatui aikatauluongelmiin, joten mies rupesi katselemaan jotain kivaa reissua liittyen lempiartistiinsa. Juuri siihen, joka jaksaa näiden vuosien jälkeenkin aiheuttaa minussa hiljaisia ”kyllä toi on vaan helvatan outoa musaa” -huokauksia. Siitä se ajatus sitten lähti. ”Hei, ensi vuonna on Karibian risteily, jossa Big Country esiintyy! Siellä on myös muita artisteja kuten Patty Smith ja Tony Lewis. Sinne on päästävä!” Ja meikä mulkaisi miestä hyvin kysyvästi. Sen verran minulla on hajua risteilyhinnoista, että hälytyskellot soi tämän naisen päässä sen siliän tien.

”Oletko nyt ihan tosissas?! ”
”Juu juu, lähetään. Kerran elämässä kokemus, mä olen aina halunnut risteillä tommosella teemaristeilyllä upeissa maisemissa.”

Ja meikä nielaisi kerran jos toisenkin. Kaivelin risteilyn tarkemmat tiedot ja hinnoittelun herralle eteen ja löin faktat tiskiin. Pelkkä risteily meiltä kahdelta perusparvekehytissä 6 000 dollaria, eikä hinta sisältänyt vielä lentoja Miamiin taikka hotellia 1 – 2 yöksi. Minä olen aina halunnut maksaa oman osuuteni matkoista, mutta nyt tuli meikäläisenkin limiitti vastaan, sillä tiedossa on useampikin matka. Mies oli valmis maksamaan minunkin osuuttani kivasti, mutta onneksi sain miehen miettimään asiaa tarkemmin ja teemaristeily jäi pois laskuista.

”Kyllä mä nyt jotain erikoista haluan” tokaisi mieheni, jolle on näköjään tulossa viidenkympin villitys. Ei juokse naisissa, ei ostele avoautoja tai moottoripyöriä, saatikka nahkapöksyjä, mutta kovasti se nyt mouruaa jotain.

Että nuin. Stingin konsertin liput on nyt sitten hankittu tälle torstaille ja Big Countrya herra menee näillä näkymin katsomaan Manchesteriin syyskuussa joko kaverinsa kanssa tai minun. Olen uhrautunut jo kerran konserttikaveriksi mukaan, joten kyllä toinenkin Big Country-keikka menee rutiinilla. Sitä mää vaan mietin, että jos nuo kaksi on jo hoidettu tänä vuonna ja eivät ole kyllä yhtikäs mitenkään spessuja, niin millainen vuosi meille oikein tulee ensi vuonna, kun miehen pyöreät oikeasti napsahtaa päälle.

Eikä siinä muuten vielä kaikki. Synttäreitä seuraavana vuonna 2021 tulee häistämme kuluneeksi 20 vuotta. Sitten on minun vuoroni mouruta. Ja isosti.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.