No nih, nyt on kuulkaas menty tukka putkella ja paljon on ehtinyt tapahtumaan sellaisen vähän yli viikon aikana! Mää taisin edellisessä surullisemmassa kuulemispostauksessa Uusi vuosi, uusi Kirsi? luvata hiukkasen kuulumisia ajoittain ja mikäs sen sopivampi hetki kertoa nyt, kun kerrankin tämän koti-työpaikka-liikkumiskuvioisen naisen elämässä on tapahtunut yhtä sun toista.
Viikonlopussa armeijaa ja Itämeren porauslauttojen klassikko
Esikoinen tosiaan aloitti armeijan tammikuun alussa ja tiettyhän tälle äidille tuli ensin suru puseroon, kun omaa lasta ei niin useasti tulisi näkemään. Ihmeen kivuttomasti kaikki kuitenkin on minultakin sujunut ja viime perjantaina kävimmekin katsomassa ylpeinä, kun esikoinen vannoi sotilasvalan. Juu ja pitihän sitä tämän herkistelijän tirauttaa pienet kyyneleet valan aikana.
Tulihan sitä pitkä päivä, kun Vekaranjärveltä suuntasimme autolla Turkkuseen ja nauttimaan Flame Jazz-tunnelmasta Viking Linen klassikkoaluksella, m/s Cinderellalla. Cinderella risteili 80- ja 90-luvulla Helsingistä tehden mm. 24-tunnin risteilyjä ja tuohon aikaan tuli biletettyä ko. laivalla melkoisen tiuhaan. Laivabilemuistojani tuolta ajalta voit lukea vaikka täältä ja täältä. Varoitus, kuvien katsominen omalla vastuulla.
Viime viikonloppuna ei sentään kärsitty ultimaattisista nuoruusajan kankkusista vaan aamulla heräsi ihan hyvinvoivana vaikka tulikin biletettyä illalla. On se vaan hienoa näillä kymmenillä, että tunnistaa ne omat rajansa eikä ota yhtään enempää kuin mitä olotila kestää. Tämänkertaisen risteilyn kruunasi kerrassaan huippuviihde ja ihana keulan LXA-hytti, josta teen teille vielä esittelypostauksen sekä kerron samalla muutaman vinkin hyttivalintaan liittyen.


Hups, mitäs tulikaan tehtyä?
Juu, 23 vuotta saman työnantajan palveluksessa ja samoissa tehtävissä, joten kyllä mä siinä kutsumusammatissani taidan olla. Sen verran kummiskin olen tässä alkanut kaipaamaan vaihtelua, että pistin viime vuoden loppupuolella hakien ulkomaan vaihtoon. Kait meikä hakemuksen osasi oikein täyttää ja perustella vaihtohalukkuuden hyvin, sillä olin se harva ja valittu koko Suomesta.
Toissa viikolla sain hyväksymisilmoituksen ja alustavan ilmoituksen, että Saksaan meikä menee hakemaan ideoita. Se, minne Saksassa päädyn on vielä mysteeri, mutta nyt alkoi hirvittää.
Mä olen kermapeffa. Mieheni on hoitanut lentojen varaukset ja minä sitten katsellut hotellit, jotka yleisimmin ovat sen verran hintavia että ko. tasoiset hotellit ovat nou nou Saksan komennuksella. Juu ja hirveän pitkät ja sekavat(kin) ohjeet tuli hyväksymisilmoituksen jälkeen, miten matkat pitäisi hoitaa ja millä budjetilla. Varaukseni hoidetaan liikematkatoimiston kautta, mutta kun se budjetti.
Lähden reissuun siis yksin ja minulle rakas mies jää kotiin. Ei rakasta matkakaveria johon tukeutua, kenen kanssa vaihtaa tunnelmia ja pohtia, mihin päin sitä pitäisi mennä ja millä. Kaiken kukkuraksi silmissäni siintää hotelli, joka on tälle kermapeffalle se vähemmän mieluisa. Melkoinen tulikaste siis tiedossa tälle naikkoselle, joten saas nähdä miten käy.

Pieni salaisuus
Juu, kyllähän sitä taas on maksettu varausmaksu eräästä lämpimien vesien risteilystä, jonka minä ja tuo minun suloinen Sulo Vilén teemme kahdestaan vielä tänä vuonna. Enempää en vielä tässä vaiheessa kerro, sillä risteilyyn on vielä aikaa ja elämässä voi sattua vaikka mitä. Semmottis se on, kun kun tämä kermapeffa on samalla myös pelkuripessimisti.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.
6 Comments
Varo vaan, kun pääset yksinreissaamisen makuun, niin kohta et edes huoli miestä mukaan joka reissulle 😀. Työmatkat on tosi hyvä tapa aloittaa soolomatkat, kun siinä on kuitenkin ohjelmaa ja seuraakin. Meillä on töissä mahdollisuus vaihtoviikkoon kerran vuodessa ja ehdin aika monella käydä ennen kuin uskaltauduin ihan yksin lomamatkalle.
Risteilyvaraus kuulostaa hyvältä!
Mistä sitä tosiaan tietää, vaikka intoutuisinkin joskus löhtemään yksin jonnekin reissuun. Ja mistä sitä tietää, millaiseen porukkaan matkallani tutustun. Sieltä voi tulla vaikka kansainvälisiä ystäviä. Sulla on kiva duuni, kun mahdollisuus vaihtoon kerran vuodessa. Mulla taitaapi olla once in a lifetime. Kiitti kommentista Christa!
Kääks! Mahtavaa menoa sinne Saksaan jokatapauksessa 😃
Kiitti. Onhan tää jännä paikka mulle.
Sotilasvalan vannominen on kyllä armeijasta jäänyt erityisesti yhtänä asiana mieleen, se oli hieno hetki. Mites pitkään tuo sinun Saksan kokemus tulee kestämään? Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta ja hienolta kokemukselta! Ja heheh, miksiköhän ei ylläty tuosta risteilyn varausmaksusta lainkaan! 😀 Kuulostaa todella hienolta sekin! Meillä ei ole vieläkään mitäään muuta ulkomaanreissua varattuna kuin Krakova, mutta mukavasti ollaan nyt reissattu kotimaassa, muun muassa tämä viikonloppu Järvisydämessä. Mutta eiköhän myöhemmin tänä vuonnakin ole mukavia reissuja jonnekin pidemmälle tiedossa! 🙂
Onneksi tuo minun Saksan komennukseni kestää vaan viikon, sillä en voi tehdä siellä töitä. Olen vaan seuraamassa, oppimassa toisen maan systeemejä ja hakemassa ideoita.
Tuo Järvisydän kuulostaa ihanalle. Olen katsellut sitä sillä silmällä, mutta ei siellä majoitusten suhteen taida kovin rauhassa olla, kun haluan naapurimajoituksen olevan hyvin kaukana/poissa silmistä. Kuru Resort on todellakin enemmän minua. Jään odottamaan mielenkiinnolla postaustasi tuosta Järvisydämestä, josko mieleni muuttuisi.