Suomen suurin matkablogiyhteisö

Paha, paha koronakevät ja surkea kesäloma

Hupsistaheijaa, onhan viime postauksesta ollut jo komiasti aikaa, mutta maailman koronatilanteen takia matkustelun loppuminen kuin seinään on näkynyt myös blogiliikenteessä, eikä sitä ole kannattanut matkajuttuja teille paljoa kirjoitella. Sen voin jo sanoa, että koronatilanne on pistänyt meilläkin monta suunnitelma jäihin ja kyllähän se kirpaisee.

Singaporen matka, pari risteilyä, hotelliyö viiden tähden hotellissa, muutama konsertti, Pori Jazzit ja kesäksi suunniteltu Amerikan roadtrip. Siinäpä nuo meidän koronan takia peruuntuneet matkat / tapahtumat ja eipä tuo kesän kalenteri kovin komealta muutoinkaan näytä. Meikä on elätellyt toiveita edes jonkinlaisesta reissusta jossain päin Suomea, mutta eipä sekään oikein taida onnistua. Koska korona.

Eipä tuo hirviötauti ole meihin tai lähipiiriin iskenyt, mutta se on vaikuttanut miehen äidin asioihin ja lockdownin myötä kaikki kevään asiat on siirretty kesälle. Juhannuksen tienoilla vihdoin tapahtuu ja heinäkuun puolessa välissä on uurnanlasku. Kuopuksen ripari osuu kesälle ja rajoittaa tiettyyn aikaan liikkumista pääkaupunkiseudulta, joten mies lähtee esikoisen kanssa Lapin roadtripille kuopuksen ollessa riparilla. Mitäs minä teen? Olen töissä.

Ne pari lomaviikkoa, jolloin ei ole pakko olla pääkaupunkiseudulla, hoidellaan miehen äidin asioita Länsi-Suomessa ja sieltä sitten suunnataan Itä-Suomeen mökille edes vähäksi aikaa. Ja hääpäivämatkasta tai edes yhdestä luksushotelliyöstä hääpäivänämme on aivan turha haaveilla.

Jos ollaan rehellisiä, niin minua sattuu tuo ja pahasti. Viime syksystä lähtien elämä on ollut perheellemme melkoisen raskasta ihan jo senkin takia, että koulukiusattuna oleminen on jättänyt lapseemme syvät jäljet ja niitä on nyt sitten korjailtu ammattiavun turvin parisen kuukautta. Mieheni isän kuolema ja yksin jääneen äidin tukeminen on ollut miehelleni kuormittavaa, ja minä olen samaan aikaan tasapainotellut omien ahdistuneidenkin tunteideni kanssa sekä käynyt täysipainoisesti töissä. On tämä kaikki myös näkynyt parisuhteessakin. Jännää, miten sitä on tämän syksyn myötä jopa yli 20 vuoden jälkeenkin oppinut miehestään uutta ja kait se vain on johtunut siitä, ettei suuren suuria kriisejä perheessämme ole ennen ollut. Ei tässä ole mitään ryppyä rakkaudessa, mutta kyllä vaan miehen pakonomainen tarve pitää langat käsissään kriisinkin aikana on tullut minulle pienoisena yllätyksenä. Kun tuo kriisitilanteen kontrolloimistarve on ollut liian suuri, on aikaa omalle vaimolle jäänyt vähemmän. Tässä vaiheessa oma olo on sellainen, ettei helpottavaa päivää tässä jatkuvassa pikkukaaoksessa tule ja se tuntuu toivottomalta. Noloa myöntää, että viime perjantaina istuin töissä muutamia kertoja kyyneleet silmissä omassa työhuoneessani, koska suru omasta lapsesta ja lomattomuus tästä kaikesta sonnasta vaan yksinkertaisesti on painanut mentaaliseti välillä liikaa.

Olen poikki, helvatan poikki ja ajoittain koen syyllisyyttä siitä, että olen poikki tämän kaiken keskellä. Tiedän, että minun pitäisi olla onnekas, kun olen saanut olla töissä täydellä palkalla koko kevään koronasta huolimatta, mutta pieni osa minusta on ollut kateellinen kaikille lomautetuille, jotka ovat postaneet someen kuvia leppoisista vapaapäivistä. Joka ikinen solu kropassani on nääs huutanut viikkotolkulla lomaa kotinurkista oman perheen kanssa, mutta täällä kotona sitä vaan edelleen ollaan. Pari tuntia metsässä ei tähän tilanteeseen todellakaan auta.

Että nuin, kaiken tämän sonnan keskellä reissukalenteriin on omalla päätökselläni tullut kaksi merkintää tälle kesälle. Kun kesän aikataulu ei anna myöten hotellin lakanoissa köllimistä oman kullan kanssa, vietän yksinäni toivottavasti ihanan staycationin laadukkaassa Lapland Hotels Bulevardissa heinäkuun alkupuolella. Haluan hemmotella itseäni saunalla ja edes pienellä parvekkeella, joten huoneeksi on valikoitunut ranskalaisen parvekkeen ja oman saunan sisältävä Mystique Deluxe Balcony. Nyt vaan pidellään peukkuja, että hotelli avautuu alkuperäisten suunnitelmien mukaan kesäkuun loppupuolella.

Kesäloman jälkeen elokuun puolella teemme sentään koko perheenä Riian-risteilyn Silja Serenadella ja sitä odotan innolla sekä harmistuneenakin, sillä reissuun on aivan liian pitkä aika. Kyllä tämä reissuttomuus on ottanut siihen malliin pattiin, että olen tehnyt pienoisen päätöksen. Jos heinäkuun loppuun mennessä ei ole tehty jotain matkavarausta jonnekin päin Suomea/maailmaa, marssin Louis Vuittonin liikkeeseen ja paan ostaen käsilaukun. Saas nähä kuinka käy ja voin vaan kuvitella Sulo Vilénin kauhistuneen ilmeen, kun kävelen mieheni sanoin ”vattutonnin” laukun kanssa kotiovesta sisään.

P.S.: Olisin laittanut tänne muutaman kuvan itsestäni pölpötyksen sekaan mutta en laita. Koska koronatukka ja keittiösakset. Aivan lyömätön yhdistelmä. Not.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply