Voihan korona!

Helou! Onpahan tässä ollut taas jonkin aikaa, kun olen pistänyt postausta maailmalle, mutta pistin matkapostaukset jäihin, koska matkoja ei näköjään suunnitella ja se on näkynyt blogiliikenteessä komiasti.

Paljon on kuitenkin tapahtunut tässä omassa elämässä ja minua vakituisesti seuranneet tietänevätkin hieman, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ei ihan parhaimmasta päästä perheessämme ole ollut. Koulukiusattu lapsi, tapahtuneen takia minulle pamahtanut akuutti stressireaktio viime vuoden loppupuolella, hoidon aloitus sen suhteen ja padam, mieheni isän kuolema aivan liian varhain tammikuun lopussa. Mieheni reaktio tapahtuneeseen ei se paras tapa ollut (suru syrjään ja ei muuta kun tekemään yhtä sun toista ja ottamaan vastuu kaikesta) ja se sitten alkoi pikkuhiljaa näkyä miehen jaksamisessa töidenkin suhteen. Minä jouduin viikkojen aikana monasti vihjaamaan ja sanomaan, ettei miehellä ole kaikki hyvin ja hän tarvitsisi jutteluapua, mutta valitettavasti vasta muutamia viikkoja sitten hän sen ymmärsi.

Anyway, appiukon siunaustilaisuus ennen tätä koko koronahärdelliä oli muuten aivan ihana. Anoppi ei halunnut jaksamisen takia ketään muuta paikalle kuin meidän perheen, mieheni pikkuveljen ja ”pikkusiskon” eli naisen, joka on ollut anopilleni vuosikymmeniä kuin oma tytär. Kukaan muu ei kutsua siunaustilaisuuteen saanut ja siitä tulikin todella intiimi tilaisuus. Siunaustilaisuuden jälkeen kävimme viemässä arkun päällä olleen kukkalaitteen uurnalehtoon ja päädyimme kaikki seitsemän syömään erääseen ravintolaan, josta meille oli varattu kabinetti. Tuon jälkeen vielä kahvitus anoppilassa, suruadressien luku ja muisteloja. Tulipahan sellainen fiilis päivästä, että samanlaiset hautajaiset haluan minäkin aikanaan.

Minulle kaikki tapahtunut, miehen surullisen tilanteen seuraaminen, huonot yöunet ja ”jumitus” Suomeen aiheutti melkoisia vaikeuksia omaankin jaksamiseen. Matkojen jääminen jäihin juuri muuttuneesta elämäntilanteesta johtuen kammoksutti siihen malliin, että rupesin inhoamaan kotona olemista ja kunnolla. Olihan se rankkaa jokin aika sitten myöntää miehelleni itku silmässä, että inhoan kotia ja pidän tätä vankilana, mutta pakkohan ne fiilikset oli ulos päästää. Miehelle oli pienoinen järkytys, miksi en ollut moisesta ennen puhunut, mutta en halunnut rasittaa miestäni enää enempää ja aiheuttaa tilannetta, jossa hän kokisi huolta myös minun hyvinvoinnista. Enpä minä mitään tiennyt tuolloin siitä, että korona Suomessa tulisi sotkemaan kuvioita isommaltikin.

Elämä koronan keskellä

Juu, tuo minun oma Sulo Vilénini on varustautunut maailmanloppuun. Ensimmäisenä ilmestyi kotiin vessapaperipaketit (niitä löytyy niin eteisen kaapistosta kun sisävarastona toimivasta saunasta) sekä kaiken maailman säilykkeet ja kuivamuonat, kuten aikoinaan esmes 11 pussia pasta Carbonaraa lapsille. Pakkanen pursuaa yhtä sun toista ja sinne on myös pakastettu pullollinen vettä ruuan tekoa varten, jos jostain kumman syystä vedenjakelu katkeaa joksikin aikaa tai vesi saastuu. Karkkia, limppareita, vichyjä ja makuvichyjä on isot määrät ja olutlavoja me ei olla ostettu ikuisuuksiin, mutta nyt on ilmestynyt sitten yksi semmonenkin kaappiin. Juu ja Alko, onpahan sielläkin pitänyt eri tyyliin käydä, jos se menee totaalisen kiinni. Mutta mitäpä tuosta kaikesta valittamaan. Se on varmaa, että vähintään viikko me pärjätään heittämällä kotiruuan suhteen eikä tartte Woltista tai Foodorasta mitään tilailla. Vessoista ei lopu paperi ja takapihallekin voi mennä istumaan karkkipussin, vichyn, limpparin, oluen tai drinksun kanssa. Nyt löytyypi juomaa ja herkkuja.

Mies tekee etätöitä oikeastaan nyt koko ajan, kun palaveritkin on helppo hoitaa Skypenä. Minulla on mahdollisuus 1-2 etätyöpäivään viikossa ja lapset nauttii siitä, ettei tarvitse kouluun mennä, mutta onhan tuon toisen teinin koulunkäynnin vahtimisessa oma juttunsa. Vanhempi teini kaipaa Taco Bellissä piipahtamista sekä ihmisten näkemistä ja minä puolestani haluaisin tehdä enemmän etätöitä jo julkisilla liikkumisen ja A- veriryhmään kuulumiseni takia. Uskomatonta, miten ihmiset eivät tunnu vieläkään ymmärtävän koronaetikettejä tuolla kaupungilla liikkuessaan.

Turvaväleistä ei välitetä kaupan kassoilla ja yskijöillä ei ole homma hallussa sitten yhtään, sillä hihaan tai kertakäyttöiseen, roskiin heitettävään nenäliinaan yskiminen ja aivastaminen on täysin vierasta. Yhden näin yskivän jatkuvasti käteensä. Aivastipa myös kerran ja pyyhki suusta tulleen tuotoksensa housun lahkeeseen, jonka jälkeen puhdisti kädellään vielä leukansa. Kolme muuta yskijää puolestaan ei viitsinyt edes sitä kättään pistää suun eteen. Ensisijaisesti on tärkeää, ettei mene töihin tai kouluun sairaana. Sairasta lasta ei passaa myöskään pistää päivähoitoon tai isovanhemmille hoidettavaksi.⁣⁣⁣ Vaikka itse ei pelkäisikään koronan tarttumista, niin omalla toimillaan voi erityisesti suojata riskiryhmään kuuluvia ikääntyneitä ja perussairautensa takia koronavirukselle alttiita henkilöitä⁣⁣.

Kiitos kuvasta Seven Seas-blogin Sanna

Ymmärrän, ettei kaikki yskiminen ole koronasta johtuvaa mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että normaali influenssakin tarttuu samaan malliin ja myös oireeton koronapotilas levittää tautia esimerkiksi tupakasta tai allergiasta johtuvan yskän takia. Hoitakaa siis allergioitanne erityisellä huolellisuudella nyt ja yskikää/aivastakaa oikein.

Kiitos kuvasta Tanjan Matkassa Maailmalla-blogin Tanja

Minulla on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen ja sanotaanko suoraan, että tämä tietynlainen uusi eristäytyminen on veetuttanut välillä ja kunnolla. Elämä on jumittunut työpaikan, ajoittaisen kauppakeikan ja kodin välille, eikä mitään muuta ole koska teloin varpaani muutama viikko sitten kunnolla. Eräät tietyt korkkarinilkkurit ovat oikeastaan ainoat kengät, joilla pystyn jokseenkin normaalisti liikkumaan ja niillähän ei lähdetä reippailemana luontoon. Liekö siinä yksi syy siihen, että olen stressaantunut ja ajoittain helvatan ärtynytkin. Sais jo korona häipyä maailmasta.

Sen mää vaan sanon, että tämä pikkasen lämpimänä käyvä nainen kyllä painuu laivalle tai matkalle hippulat vinkuen, kun tämä koko koronahärdelli on ohi.

Kuis siellä? Onko alkanut pinna kiristymään koronakotoilun takia?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.