Monthly Archives

huhtikuu 2013

Kun elämä heittää: Yksi rakkaistani on pian poissa

Juu juu, onhan tämä matkablogi, mutta ei se poista sitä, että elämä on muutakin kuin pelkkää matkailua tai ihania kippoja kauniiden kukka-asetelmien keskellä valkoisena hohtavassa kauniissa kodissa. Chanelin laukku mukavasti jossain siinä näkösällä. Pah, sanon minä. Sen vaan sanon, että edelliseen postaukseen viitaten elämä oli suoranaista honeymoonia se. Tämä postaus on täyttä tuskaa, menettämistä, epäuskoa ja menetettyä toivoa. Kirjoitan tätä tällä hetkellä kyynelsilmin kotona, jonne saavuin keskiviikkona lasten kanssa. Mies jäi Poriin hoitamaan asioita.

Se oli kuulkaas normaali sunnuntai-ilta perheessämme. Lapset olivat huoneissaan ja me katselimme miehen kanssa Netflixistä jotain, jota en todellakaan edes muista enää. Puhelin soi ja mieheni äiti soitti isän saaneen sairaskohtauksen ja ambulanssimiehistön elvyttävän häntä. Vajaassa puolessa tunnissa automme nokka oli jo suunnattu Poria kohti koko perheemme kyydissään.

Ensimmäinen yö meni harakoille. Tuskin kukaan meistä pystyi nukkumaan tuona yönä. Kymmenen ihmistä oli tehnyt hartiavoimin töitä saadakseen kuolleen miehen elvytettyä ja onneksi rankka työ oli tehnyt tulosta 25 minuutin jälkeen. Appeni, jota tässä myöhemmin kutsun Taataksi, kiidätettiin tehohoitoon ja pidettiin nukutettuna sekä viilennyshoidossa mahdollisten vaurioiden minimoimiseksi. Aikaa myöten toivottomia uutisia alkoi kuitenkin tulla. 25 minuuttia hapetonta aikaa oli tehnyt tehtävänsä.

Taatan kohtauksesta ei ole kuin alle viisi vuorokautta, mutta aika on tuntunut jo kymmeneltä päivältä. Olen ollut niin sanotusti yksinhuoltajana täällä kotona kahden Taatan poismenoon melkoisen voimakkaasti reagoivan teinin kanssa, ja voimat alkaa oikeasti ehtymään tältäkin naiselta. Mitään muuta minä en toivoisi kuin yhtä rauhallista ja huoletonta päivää, mutta p:n marjat sitä on tulossa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuskin koskaan. Niinkun oikeasti koskaan.

Minä ja lapset jätimme teho-osastolla jäähyväiset Taatalle tiistaina, koska lähdimme jo keskiviikkona kotiin. Nyt Taata on siirretty teholta saattohoitoon odottamaan kuolemaa. Se, milloin kuolema suostuu tulla noutamaan rajun kohtauksen heikentäneen miehen, on ylemmän käsissä. Ei tässä voi kun odottaa tulevaa.

Kuva: Pixabay.com

Elämä on kuin sarja erilaisia kirjoja. Yht’äkkiä lukemasi kirja vedetään käsistäsi pois ja sinulle annetaan kouraan uusi kirja, josta ei ole luettavissa edes takakannen selostusta. Meidän kirja repäistiin kourasta sunnuntaina ja en oikeasti tiedä, miten pitkään tätä uutta kirjaa voin lukea. Tiedättekö ne vuosikymmeniä yhdessä olleet pariskunnat, joista voi sanoa suoraan, kumpi puolison kuollessa jäljelle jääneistä kestää menetyksen paremmin ja kumpi ei? Arvannette, kumpaan sarjaan anoppi kuuluu.

Uutta kirjaa pukannee kuukausien sisällä. Paha, penteleen paha elämä.

EDIT: Taata menehtyi rauhallisesti perjantaina 31.1.2020 vähän ennen iltaseitsemää lastensa ja vaimonsa läsnäollessa. Ikävä on kova.

P.S.: Eiköhän tässä palata matkapostauksiin tämän jälkeen. Älkää olko huolissanne.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

18 kommenttia
perjantai, 31 tammikuun, 2020 by Kthetraveller

Akuutti stressireaktio: Mitä nyt kuuluu ja tulevat pikkureissut

Helouta taas! Akuutti stressireaktio-diagnoosista alkaa olla nyt sellainen kuukausi ja ajattelin hiukkasen kertoa kokemuksia siitä, miten asian hoitaminen on edennyt ja mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Jos et tiedä, mistä tämä kaikki sai alkunsa, voit käydä ensin lukaisemassa postaukseni Traumatisoitunut nainen tässä, terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia. Kyseinen postaus aukeaa omaan välilehteensä.

Myönnän, että oma työterveyshuoltoni on hyvä, kun voimme käydä yksityisellä hoidattamassa itsejämme ja se kattaa myös erikoislääkärin käynnit tiettyyn pisteeseen saakka. Se lienee auttanut omassa tilanteessani, sillä tilanteeni saattaisi olla hieman erilainen jos tämä kaikki olisi kaatunut julkiselle puolelle. Nyt minusta otettiin yksityisellä puolella heti koppi ja onneksi työpaikallanikin tilanne alkoi aueta kunnolla esimiehille oman aktiivisuuteni myötä. Oma vikani tietty, kun yritin pitää itseni kasassa ja kärsiä hiljaa. Sehän se alkuperäinen virheeni olikin.

Anyway, ongelmaani tartuttiin heti tarvittavalla vakavuudella ja se on tuntunut helpottavalta. Joulukuun loppupuolen diagnoosin jälkeen olen päässyt asioimaan lääkärini kanssa kolmasti, yhden kerran psykologilla ja toinen saman psykologin kerta on tulossa piakkoin. Pelkäsin ennakkoon sitä, että olisin tilanteessa jotenkin pidättyväinen ja pitäisin psykologiani sellaisena, jolle en vaan pystyisi avautumaan, mutta jännästi sitä tuppasi pölisemään tunnin ajan ja itkeä tihrustin kunnolla tätä kaikkea tapahtunutta. Stressi ja huolet ovat vaikuttaneet joinain iltoina nukahtamiseen tai uniin ja sen turvaksi sain jokin aika sitten nukahtamislääkettä. Kaksi puolikasta olen tähän mennessä tarvinnut, joten onneksi tilanne on ollut öiden suhteen melkoisen rauhallinen tähän mennessä.

Minulla on ollut hyviä työpäiviä muutama, mutta todella pahoja päiviä välillä, sillä tämä ”turnausväsymys” on vienyt puhdin pois. Kun ihminen on käynyt läpi todella rankan jakson elämässään, ison spurtin tai vaikkapa juossut maratonin, haluaa yleisimmin sen jälkeen vähän aikaa vetää happea ja levähtää. Tuota mahdollisuutta minulle ei koskaan tullut ja tilanne tuntui vain kiihtyvän töissä, joten kamelin selkä katkesi tältä naiselta ja soppa oli valmis. Jos ei itse ole samanlaiseen tilanteeseen joutunut ei välttämättä voi ymmärtää, miksi ihmiselle voi käydä näin. Minäkin pidin itseäni vahvana mieleltäni, mutta toisin kävi.

Mites mieleni nyt? Minulla on pieni stressi koko ajan päällä. Tunnen sen kropassani joka solulla. En pysty rauhoittumaan totaalisesti, vaan kroppa on kireänä ja kotisohvalla istuessakin tuntuu vähän siltä, kuin olisin sammutustehtävälle lähtöä odottava palomies. Samalla olen kait hieman lamaantunut. Koulukiusaamisasian suhteen ei tarvitse olla tällä hetkellä ”sotatantereella” tai teroitella leijonaemon kynsiä, mutta valppaana tässä ollaan ja tietysti oman lapsen tukeminen ja rohkaiseminen vaatii energiaa. Silloin kun sataprosenttisia voimavaroja täytyisi löytyä töihin, arjen pyörittämiseen ja tukemiseen, on oma koti muuttunut silmissä toisenlaiseksi. Ennen tämä oli pakopaikka, arjen luksusta kaikesta huolimatta. Omaan kotiin sai paeta ulkomaailmaa ja rauhoittua. Tällä hetkellä en sitä oloa tunne.

Jos pitäisi antaa joku väri tälle kaikelle, olisi se harmaa. Työpaikka on tummanharmaa, koti vaaleanharmaa ja leppoisa oleminen jossain muualla olisi vihreää minulle. Sitä mahdollisuutta tässä arjessa ei valitettavasti ole. En ihan oikeasti tiedä, saanko tarvitsemani avun loppujen lopuksi, mutta nuo harmaat värit haluaisin elämästäni pois. Haluaisin tuntea jaksavani eri malliin kuin nyt. Nauran ja hymyilen, välillä oikeastikin, mutta jotenkin vain jotain niistäkin puuttuu. Sen vaan sanon, että haluaisin pois kotoa omien rakkaitteni kanssa ja monia etätyöpäiviä taikka lyhyitä, leppoisia työpäiviä ilman jatkuvasti laulavaa sähköpostia. Sula mahdottomuushan se on.

Staycation, Tallinna ja Tukholma

Jotain minimaalista iloa sentään tähän arkeenkin on tarjolla. Vajaan parin viikon päästä teemme miehen kanssa pienen staycationin, kun suuntaamme Helsinkiin yhdeksi yöksi. Käymme katsomassa stand up komiikkaa Studio Pasilassa, syömme jossain ja yövymme uudessa Original Sokos Hotel Triplassa. Kauppakeskus Tripla ei ihan minun lemppareitani ole (muutaman kerran olen siellä käynyt ja todennut rasittavaksi paikaksi), joten tähän olotilaan jokin rauhaisampi lähitienoo ja isompi huone olisi ollut mieleinen. Hotellin sijainti on kummiskin huippu liikkumisia ajetellen ja eiköhän sängyssäkin saa hyvät unet. Varasin vielä itselleni hotellihuoneeseen kylpynutun 5,50 euron hintaan, sillä kylpynutut on vaan se meikäläisen arjen luksus. Melkeinpä parasta ever, joten pienessä on tämän naisen ilot.

Vajaan viikon päästä Pasilan minilomasta pääsen vihdoin seilaamaan pikkuiseksi aikaa merille kun suuntaan Viking XPRS:n päiväristeilylle ja käyn tutustumassa kiinnostavaan Noblessnerin alueeseen Tallinnassa. Maaliskuun alkupuolella puolestaan on vuorossa Simple Mindsin keikka Tukholmassa ja sinne suuntaan viidenkympin villitystä potevan Sulo Vilénini kanssa kahdestaan. Yksi yö vietetään hotellissa ja enpä tiedä, kuinka paljon Tukholmaa ehdin tuossa ajassa kiertelemään. Mielelläni olisin lomaillut naapurimaan kaupungissa pidenpäänkin, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Muun suhteen kalenteri huutaa tyhjää tässä vaiheessa. Yritän tsempata sillä ajatuksella, että se mahdollistaa vaikka mitä, mutta aikas surulliseltahan se tässä vaiheessa näyttää, kun kroppa huutaa isompaa lomaa arjesta. Yksi Aasian kaukomatka maaliskuulta kariutui lopullisesti koronaviruspaniikin takia ja koska mitään ei ole tilalle ainakaan vielä ilmestynyt, niin harmittaahan se pikkuisesti. Pois kun olisi päästävä tästä hämmentäviä tunteita aiheuttavasta kodista.

4 kommenttia
sunnuntai, 26 tammikuun, 2020 by Kthetraveller

Tukholma, taisin ihastua sinuun! Museovinkkejä Tukholmaan

*Pressimatka / kaupallinen yhteistyö Viking Line*

Muistaakos siellä ruudun toisella puolella kukaan sitä, millaista matkustaminen Ruotsiin laivalla oli ennen vanhaan? Käytiin hakemassa matkamyymälästä matkaliput, jonotettiin niitä ensin melkoisen pitkä aika jonotusnumerolla ja ai että sitä matriisitulostimen ääntä. Messinkiä kiiltävälle laivalle pistetiin ykköset päälle, nautittiin vatsat täyteen seisovan pöydän herkuista ja piipahdettiin vielä iltasella yökerhossa. Entisaikaan ei buffetissa ollut juomahanoja vaan juomat piti ostaa erikseen, hyttiinkin ohjasi hyttiemäntä leveän hymyn kera. Se oli sitä risteilemisen kulta-aikaa, se.

Juu ja Tukholma. Sinne mentiin ensin hakemaan voipaketteja isot määrät ja myöhemmin tuli kuvioihin isot O’Boy kaakaopurkit, mutta meillä reitti oli aina sama. Viking Linen terminaalista kävellen vanhankaupungin kautta Åhléns City-tavaratalolle, sieltä pieneksi hetkeksi istumaan Pyhän Klaaran kirkon juurelle ja taksilla takaisin laivalle nauttimaan laivan kahvilan herkuista, joihin kuului ehdottomasti laivojen kestosuosikki katkarapuvoileivät vanhemmilleni. Kun sitten 90-luvulla alkoi käydä kaveriporukalla Tukholmassa, rahdattiin sitä bilettämisestä ryytyneenä luut metrolla Sergelin torin seudulle shoppailemaan sekä mäkkäriin ja äkkiä metrolla takaisin laivalle. 2000-luvulla puolestaan perheen perustamisen myötä siirryttiin pyörimään Södermalmin leikkipuistoihin ja nykyään valitettavasti monella kertaa hiljainen laiva on tuntunut paremmalle vaihtoehdolle, kuin käppäily Tukholmassa. Globenin näköalahissi kerran, salmiakki- ja lakritsifestarit samoilla kulmilla kerran ja Gröna Lundin Tivoli. Siinäpä ne muut visiittikohteeni ja muutoin Tukholma on yhtä been there, done that varmaan sata kertaa sitten vuoden 1977.

Hyi minua.

Merimatka, mikä mukava tapa aloittaa miniloma naapurimaahan

Tukholma on sen verran lähellä, että miniloma sinne onnistuu helposti. Lento Helsingistä Tukholmaan vie alle tunnin, mutta mukaan on laskettava kaikki se aika mikä kuluu liikkumisiin kentälle ja pois, turvatarkastuksissa ja kenties vielä matkatavarahihnan äärellä. Itse suosin enemmänkin merimatkoja, jolloin matka Tukholmaan on nautinnollinen ja halutessaan matkaan saa pientä luksusta varaamalla à la carte illallisen sekä astetta tasokkaamman hytin maksuttoman Premium-aamiaisen kera. Ei muuta kuin ottamaan vielä ilo irti illan tasokkaasta musiikkiohjelmistosta, hyvät yöunet pehmeässä Comfort-luokan sängyssä ja maittavan aamupalan jälkeen olet valmis päivään Tukholmassa. Viking Linen laivat saapuvat Stadsgårdenin satamaan, josta vanhankaupungin juurelle on kävelymatkaa sellaiset pari kilometriä.

Ummikko Tukholmassa

Nyt seuraa nolo tunnustus: Minulle Skansen oli yhtä kuin telkkarista näytettyä yhteislaulua jossain lavan edessä, Djurgården yhtä kuin eläintarha ja Gröna Lund sattui vaan sijaitsemaan näppärästi Viking Linen laivoja vastapäätä, välissä hiukkasen vettä. Juu, ja Abba-museo oli jossain päin Tukholmaa ja siinäpä se, meikäläisen Tukholmatietämys. Koska been there, done that ja liian nähty.

Tämmöiselle hävettävälle ummikolle Viking Linen marraskuinen pressimatka olikin oiva tapa oikeasti tutustua hiukkasen Tukholman nähtävyyksiin ja erityisesti Djurgårdenin alueeseen, joka oli niin paljon muuta kuin eläintarha. Kerrankin oli mahdollisuus ihastella vaivatta bussin ikkunasta rakennuksia, katujen vilinää, fiilistellä tunnelmaa ja kiertää useampikin museo päivän aikana. Päivästä puuttui oikeastaan vaan tunnelmallinen vanhakaupunki, Gamla Stan, jonne olen nykyään alkanut taas pikkuhiljaa kaipailemaan.

Pressimatkamme Tukholmaosion alussa pääsimme Hotelli Hasselbackenissa kuulemaan hieman uusista suunnitelmista, mitä kaikkea Tukholmaan on tulossa. Teinien äitinä innostuin muutamasta tulevasta jutusta ja pienempiä lapsia ajatellen ihastuin puolestaan valtavasti hotellin vieressä sijainneeseen, vuonna 1892 valmistuneeseen elävän taiteen näyttämö Cirkukseen. Paikka näytti pidetyn hyvässä kunnossa ja eipä epäilystäkään, etteikö Cirkus olisi ollut juuri oikea valinta tänä kesänä näytettävälle Peppi-sirkusmusikaalille, jonka ääressä on häärinyt itse Abban herra B:t.

Cirkuksen yhteydessä toimii bistrotyylinen ravintola ja ravintolasta löytyy myös baaripuoli.

Että nuin, voisin pistää tunnelmoiden koko postauksen, mutta lienee parasta kuitenkin vinkata teille käymistämme museoista. Sopivatko ne omasta mielestäni lapsiperheille ja samalla aikuisille, vai olivatko enemmän aikuisille suunnattuja? Samalla myös hiukkasen hintoja ja linkit museoiden sivuille, jos joku niistä alkoi kiinnostaa.

Skansen ja Baltic Sea Science center

Skansen on maailman vanhin ulkoilmamuseo ja kuuluu siihen sarjaan, että mielelläni olisin pyörinyt siellä pidempäänkin. Alueelta löytyy televisiosta tuttu Sollidenin lava (yhteislauluohjelma Allsång på Skansen lienee tuttu?) ja ulkoilmamuseon vanhan ajan talot kutsuvat tutustumaan siihen, miten ensisaikoina elettiin. Se tuli yllätyksenä, että alueella järjestetään ympäri vuoden erilaista ohjelmaa, joten Skanssenille kannattaa suunnata muulloinkin kun kesällä. Alueella on mm. pohjoismaisia eläimiä, villieläimiä ja vajaa vuosi sitten avattu The Baltic Sea Science Center, jonka tiloissa pääsee katsomaan, minkälaista elämää Itämerestä löytyy ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa herkkään Itämereemme. Omasta mielestäni paikka sopii kaikenikäisille ja Baltic Sea Science Centerin kaloja sopii aikuistenkin tuijotella. Eipä tullut mieleen, että meidänkin merestä löytyy meduusoja. Sisäänpääsy Skansenille kustantaa aikuisilta 160 kruunua (n. 16 euroa) ja 4-15 vuotiailta 70 kruunua (n. 7 euroa), ajalla 30.4. – 30.9.2020 aikuisten hinta tosin nousee 220 kruunuun (n. 22 euroa). Alle neljävuotiaat pääsevät Skansenille ilmaiseksi. Lisätietoja Skansenin suomenkielisiltä sivuilta.

That’s me! Kuvaaja: Tuukka Ervasti

Abba The Muséet

Minähän en paljoa julkisesti hoilaa, kotona sitäkin enemmän, mutta Abba-museossa en vaan itsekään kyennyt pitämään suutani kiinni. Laulutaitojaan pääsee kokeilemaan useammassakin paikassa ja halutessaan oman visiitin tässä intetraktiviisisessa museossa voi tallentaa ja katsella vaikka myöhemmin kotona, mitä kaikkea on tullut tehtyä Abba-museossa. Abba-museo ei ole niinkään pienille lapsille, mutta Abban musiikista tykkääville a must visit, suoranainen pyhiinvaelluskohde. Hinnat etukäteen ostettuna aikuiselta 250 kruunua (n. 25 euroa) ja 7-15 lapselta 95 kruunua (n. 9,5 euroa). Perhelippuja löytyy sekä muita alennettuja lippuja, mutta huomioithan sen, ettei museo hyväksy käteistä ollenkaan. Paikalta ostettuna aikuisten lippu maksaa 10 kruunua enemmän ja kannattaa myös satsata 20 kruunua audio guideen. Lisätietoja Abba-museon englanninkielisiltä sivuilta.

Näyttämötaiteen museo Scenkonstmuséet

Nyt tuli pieni harmitus, sillä kyseiseen teatteritaiteeseen, musiikkiin ja tanssiin keskittyneeseen museoon meillä ei ollut paljoakaan aikaa tutustua Tukholmavisiitin aikana. Nähtävää ja koettavaa on paljon, sillä museosta löytyy noin 50 000 esinettä ja museo on ehdottomasti koko perheen museo lapsille sopivine tekemisineen. 0-18-vuotiaan pääsevät museoon ilmaiseksi, yli 18-vuotiaiden sisäänpääsy maksaa 140 kruunua (n. 14 euroa). Museon englanninkielisiltä sivuilta löytyy tarkemmin tietoa museosta ja valitettavasti vaikuttaa siltä, että etusivulla on väärät tiedot maksuttoman sisäänpääsyn ikärajoista. Visit us-kohdassa ja ruotsinkielisillä sivuille puhutaan edelleen 18 ikävuodesta.

Vinkki liikkumiseen kyseisiin kohteisiin

Viking Linen satamaterminaalin sijainti Tukholmassa edellä mainittuja nähtävyyksiä ajatellen on erinomainen. Terminaalin lähettyviltä lähtee mm. kaupunkilaiva M/S Emelie, joka vie vesiteitse suoraan Djurgårdeniin, jossa sijaitsee Gröna Lund ja kaikki edellä mainitut museot Scenkonstmuséetia lukuun ottamatta. Samalla kaupunkilaivalla pääsee myöskin Tukholman keskustassa sijaitsevalle Nybroplanille, josta on puolestaan pieni kävelymatka Scenkonstmuséetille. Huhtikuun alkupuoleen saakka yhdensuuntainen matka M/S Emeliellä Viikkarin terminaalin lähettyvillä olevasta Masthamnenista Nybroplanille Djurgårdenin kautta (tai toisinpäin) kustantaa aikuisilta 5,50 euroa (päivälippu 9,50 euroa) ja 13-18-vuotiailta sekä vähintään 65-vuotilaita 4,50 euroa (päivälippu 6,50 euroa). 0-12-vuotiaat lapset matkustavat aikuisten seurassa maksuitta.

Alkoiko kiinnostaa pieni irtiotto, seacation ja visiitti naapurimaan kaupunkiin? Viikkarilla on tällä hetkellä hyviä matkatarjouksia alkuvuodelle, joten siitä vaan katselemaan vaihtoehtoja osoitteesta vikingline.fi.

Kirjoita kommentti
sunnuntai, 19 tammikuun, 2020 by Kthetraveller