Helouta vaan, elämän ehtoopuoli ja nyt mennään!

”Hei äiti, sä olet kaikkein keski-ikäisin keski-ikäinen, joka on koskaan elänyt keski-ikäisenä, koska sä selaat Facebookia samaan aikaan kun jumppaat ja katot vauvavideoita.”

Noin sanoi rakas kuopukseni kirkkailla hymyä sädehtivillä silmillään sellainen vähän yli viikko sitten, kun sätkin siinä samalla stepperillä menemään. Jotenkin nuo teinimme jaksavat muistutella meitä vanhempia keski-ikäisyydestä ja mikä parasta, oma äitinikin on muutaman kerran kauhistellut puhelimessa, kuinka hänen tyttönsä on jo lähes 50 vuotta. Ei meinaa uskoa sitä, koska olen niin sirmukka ja nuoren näköinen. Ehkäpä niin on hyvä, mutta kyllähän tuo numero kirpasee.

Että nuin, niin vaan tälläkin naisella pamahti taas yksi vuosi mittariin tuossa viime viikon perjantaina, vaikkakin pyöreisiin vuosiin on vielä aikaa. Voisihan sitä jo kriiseillä hieman, mutta se suurin kriisi taisi olla joskus kymmenisen vuotta sitten.  Kyllä siinä pari viiskymppistä kollegaa katteli kulmain alta aamukahveepöydässä meikäläisen 30+ vee ikäpuhinoita tuolloin, kun olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja menemään laatikkoon odottamaan kuolemaa elämän ollessa jo ohi.

Tässä sitä vaan porskutetaan edelleen hieman haparoiden, mutta itseensä omalla tavallaan tyytyväisempänä kuin ennen. Enää en ota samanlaista stressiä kodista kuin ennen ja jos koti ei nyt satu olemaan tiptopkunnossa joka ikinen päivä, niin mitäpä siitä. Teinit osaavat tarvittaessa laittaa itse ruokansa nykyään, joten töissäkään ei ole stressiä kirmata ovesta ulos kolmen jälkeen, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla jäädä sorvin ääreen hieman pidempään. Tai käydä vaikka miehen kanssa pikkutreffeillä tarvitsematta kutsua lastenhoitoapua paikalle.

Ah tätä vapautta. Ja kyllä, olen myös tyytyväinen ainakin vielä omaan fyysiseen olemukseen ja terveyteen, vaikkakin tiettyjä probleemia on jo alkanut iän myötä tulla. Pari valittua sanaa minusta siitä olisi, mutta näillä mennään. Keski-ikäisyydellä on hyvät ja huonot puolensa.

Mites Retroristeily vol 6 sujui?

Anyway, ikävuosi vaihtui mukavasti Mariellan kyydissä Retroristeilyllä ja eihän se valitettavasti ihan putkeen tällä kertaa mennyt. Risteily alkoi buffetin ruoka- ja juomatarjonnasta nauttien, jonka jälkeen käyvimme skumppakamun kanssa shoppailemassa ja päädyimme hyttiin avautumaan elämästä pidemmäksikin aikaa. Kyllähän me kävimme hieman bilettämässä yökerhossa ja discon puolella, mutta sanotaanko vaan, että skumppakamun pieleen mennyt juhlanesteytys aiheutti illan loppumisen melko aikaisin ja verotti toisenkin päivän fyysistä jaksamista. Pääsimme me sentään tanssimaan ihan eri malliin paluumatkalla.

Retroristeilypakettiin kuului kaksi pakollista ateriaa, joista toinen oli brunssibuffet. Päivällinen/illallinen oli mahdollista nauttia The Buffetin tai À la carten puolella ja me olimme valinneet tuon menomatkan buffetin. Paluussa nautimme päivällisen Ocean Grillissä ja kasvissyöjänä tilasin ainoana kasvisvaihtoehtona uuden Moving Mountains burgerin, jonka pihvi muistutti koostumukseltaan ja valitettavasti maultaan lihaa, vaikka olikin ihan vegetuote. Niin vaan kävi, että pahaa teki ja pahasti. Lihaa syövä skumppakamu maistoi pienen palan burgeristani ja tyrmäsi samaan malliin liian lihaisan maun.

Ei auttanut muuta kuin pyytää henkilökuntaa paikalle tuomaan juustolautanen kaveriksi. Siellä minä sitten vetelin varpaanvälijuustoja ”lihaisan” pihvin kanssa ja yritin syödä sen minkä pystyin. Olpahan sellainen kokemus tuo Moving Mountains, että minun suuhuni se ei koskaan enää eksy.

Loppuvuoden reissut, nyt mennään!

Että nuin. Hyvitys traumaattiseen burgerikokemukseen tuli vajaata viikkoa myöhemmin, kun suuntasin torstaina jälleen m/s Mariellalle ja pääsin nauttimaan À la carte-ravintolan tarjonnasta. Kyseisellä Viking Linen järjestämällä lehdistömatkalla tuli tutustuttua useampaankin museoon ja täytyy myöntää. että näin Tukholmasta muutamassa tunnissa paljon enemmän kuin koko elämässäni. Ja minä sentään olen käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti vuosittain vuodesta 1977. Hävettää ihan järkyn vietävästi.

Mitäs muuta? Tällä hetkelllä olen jo Hampurissa, jossa hyppään MSC Cruisesin uusimman aluksen, MSC Grandiosan kyytiin. Vähän yli kolme päivää aikaa hankkia kokemuksia minulle entuudestaan reissaamattomalta varustamolta, joten pysykeehän somessa kuulolla. Instagram laulaa varmasti ja toivon, että pääsen netin turvin päivittämään myös Facebook-sivuja.

Eikä siinä muuten vielä kaikki. Eckerö Linen Finlandialla pitäisi pyörähtää tuossa parin viikon sisällä ja oma Sulo Vilénini jatkaa viidenkympin villityksensä kanssa. Uusia konsertteja on varattu ja tullaan varaamaan koko ajan, joten joulukuun alkupuolella pitäisi suunnistaa Dubliniin kuuntelemaan miehen lempibändiä. Kyseinen bändi ei kolahda minuun sitten pätkääkään, mutta mitäpä sitä ei oman miehensä eteen tekisi. Jotain hyvitystä sentään on tulossa, sillä tulpahan varattua 100 m²:n sviitti majapaikaksemme. Eiköhän sitä kestä parisen tuntia vähemmän siedettävää musaa tuosta hyvästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.