Hääpäivämatka Yhdysvaltoihin: Chicago ja Milwaukee

Tadaah, täällä sitä taas ollaan, kotomaan kamaralla. Mulla oli postaus väsättynä pikkuista vailla valmiiksi julkaistavaksi matkamme aikana, mutta eipähän sitä aikaa jäänyt julkaisulle sittenkään, sillä kuvien valitseminen ja niiden koon muuttaminen ym. olisi vienyt liikaa aikaa. Me liikuskeltiin miehen kanssa lomalla siihen tahtiin, että tietokonetta en avannut kuin kerran ja senkin vaan muutamaksi minuutiksi. No, oltiinpahan ainakin lomalla.

Juu, paluu Suomeen tapahtui eilen ja onpahan jäätävä jet lag. Saavuttiin aamukymmenen jälkeen Helsinki-Vantaalle, jolkotettiin julkisilla kotio, ei kun pyykkikone pyörimään sekä kauppaan sumuisella päällä ostamaan jotain epämääräistä tyhjään jääkaappiin. Pyykkikoneellisia pyöri neljä kappaletta (jösses mä inhoan sitä pyykin valmistumispiippiä), päikkäreitä vedettiin parisen tuntia ja kaikkeen tuohon lisättiin helvatan oksettava olo, tyhjääkin tyhjempi pää, ärtyneisyys sekä jatkuva vättö olo, jonka lisäksi meikäläinen paleli 24/7. Olpahan raju paluu arkeen. Kiitti vaan kylmääkin kylmempi Suomi, näytät jälleen parhaasi.

Anyway, muutama päivä ennen hääpäiväreissua päätettiin miehen kanssa muutella hieman varauksia ja luovuttiin ajatuksesta ottaa vuokra-auto alle heti Chicagon O’Harelle saapumisen jälkeen. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella Chicagon ulkopuolelle ja majoittua pari päivää siellä olevassa hotellissa, mutta päätettiinkin jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokenttähotelliin ja ottaa vuokra-auto vasta seuraavasta päivästä. Täytyy sanoa, että joku kohtalon johdatus siinäkin oli, sillä lentomatkaan tuli pienoinen mutka.

Juu, siellä yläilmoissa meikäläinen istui lipitellen kuohuvaa ja nettaili, kun en mää vaan pysty olemaan ilman koko matkan nettiä. Amerikkalainen kamuni rupes pistelemään mesevistiä ja kyseli, ollaanko tosiaan suuntaamassa Chicagoon. Kävi siinä viestien vaihdossa ilmi, että Chicagoa oli lähestymässä vakava ukkosmyrsky ja niin vaan kapu ilmoitteli jokusen hetken päästä koneen suuntaavaan Detroitiin välitankkaukselle.

No, olihan siinä jotain uutta ja jännää meikäläiselle, ensin hymyilytti mutta alkoi se hymykin hyytymään siinä tuntien aikana. Kaksi tuntia kökötettiin Detroitin kentällä koneessa, jossa tiedottaminen oli vähän niin ja näin. Juomaa ei tuona aikana tarjoiltu tuosta vaan ja en oikeasti tiedä, oisko sitä edes saanut kysyttäessä. Onneksi sentään ilmastointi pelitti 30 asteen helteessä.

Kahden tunnin jälkeen päästiin matkaan, mutta ruuhkan takia jouduttiin vielä tekemään ekstrakierroksia järven toisella puolella. Kaikkinensa kepposesti alle yhdeksän tunnin lento kesti sellaiset 12 tuntia ja sanotaanko vaan, että oltiin miehen kanssa jättiryytyneitä saavuttuamme Chicagoon. Eipä olis ollut kummastakaan meistä auton rattiin ja minähän en olisi ajanut edes virkeänäkään.

Että nuin, ensimmäinen yö nukuttiin ryytymystä pois lentokenttähotellissa ja seuraavana päivänä suunnistettiin Deerfieldiin toiseen hotelliin. Matkalla pysähdyttiin upeassa Chicago Botanic Gardenissa ja ilta otettiin ihan iisisti Embassy Suites by Hilton Chicago North Shore Deerfieldissä, joka oli kyllä nappivalinta hotelliksemme.

Tiistai-iltana meillä olikin sitten jo Lionel Richien konsertti ja seuraavana iltana Jennifer Lopezin konsertti, eikä elämä ollut liian tylsää kun miehen kanssa käveltiin konsertista illalla hotellille. Meikähän on sen kaltainen pelkuri, että melkoisen nopeat kävelyt oli tiedossa. Rauhallista Milwaukeen Downtonissa kuitenkin oli, joskin yhden huumesätkän polton näin.

Milwaukeessa muutaman vietetyn yön jälkeen palailtiin takaisin Chicagoon, luovutettiin auto ja majoituttiin historiallisessa ja komeassa LondonHouse Chicagossa, joka kuuluu Hiltonin Curio Collectioniin. Kyseinen hotelli valikoitui ihan oman mieltymykseni mukaan, sillä sopivaa hotellia etsiessäni silmiini osui upea kuva hotellilta joelle. Kun hotelli vaikutti arvosteluiden myötä olevan hyvä ja hotellin desing miellytti kovastikin, painoimme varausnappulaa kahdelle yölle One King Bedroom Vista Suitesta. Olisihan samalla rahalla saanut toisesta hotellista isomman sviitin, mutta me halusimme maksaa Chicagojoelle avautuvasta näkymästä ekstraa. Viimeiseksi yöksi siirryimme ”tois pual jokke” boutiquetasoiseen Kinzie hotelliin. Teen tarkemman yhteisen esittelyn ja arvostelun Chicagon hotelleista myöhemmin, josta on varmasti apua Chicagoon suuntaaville ja sieltä majoitusta pohtiville ihmisille.

Hääpäivämatkamme osui jenkkien 4th of Julyn tienoille ja olimme juuri silloin Chicagossa. Päätettiin käydä katsomassa ilotulituksia Navy Pierillä ja Instaa sekä Facea seuranneet tietävätkin, että ko. tapahtuma sisälsi surullisia ja yleistä paniikkia aiheuttaneita käänteitä. Kyllähän se jätkytyksen puolelle meni, kun poistumisemme Navy Pieriltä muuttui paniikkikaaokseksi sekä ”eloonjäämistaisteluksikin”, jossa oli juostava pakoon mahdollista terroristia tai tappajaa. Moni ihminen loukkaantui tuossa tilanteessa ja me olisimme voineet aivan hyvin olla yksiä niistä, mutta onneksi selvisimme vammoitta. Availen tuotakin tilannetta tarkemmin toisessa postauksessa, jossa tulen käsittelemään Chicagon turvallisuutta. Lisäksi voin luvata postaukset Chicagon nähtävyyksistä sekä hieman kokemuksia liikkumisesta Chicagossa.

Että nuin, ensimmäinen viikko lomaa on nyt sitten takana ja kiirettä pukkaa. Tänään suuntaamme jo auton nokan Tampereelle noukkimaan sinne tulleet lapset ja ajelemme iltaa myöten vielä Itä-Suomeen mökille viikoksi. Sieltä palaamme Länsi-Suomen Poriin, jossa otamme kunnolla ilon irti Pori Jazzeista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.