Monthly Archives

huhtikuu 2013

Testissä Miamin suomalainen matkatoimisto EKITravels

*Yhteistyössä EKITravels ja We Love Cruises*

Oletko menossa lomailemaan Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Karibialle, Meksikoon, tai ehkä kenties lähdet Karibian risteilylle Miamista tai Fort Lauderdalesta? Jos ja kun paluulentosi Suomeen lähtee vasta illalla tai olet ennen risteilyä useamman päivän Floridassa, kannattaa lukaista tämä postaus. Se on nimittäin niin,  että Floridasta löytyy suomalainen matkatoimisto EKITravels, joka on erikoistunut USA:n ja Karibian alueen hotelleihin, kuljetuksiin sekä omatoimisiin ja opastettuihin retkiin. Luonnollisestikin suomalaisille on palvelua molemmilla kotimaisilla ja tarjontaa löytyy erilaisille budjeteille, aina tasokkaisiin VIP-asiakkaiden palveluihin saakka. (Juups, pikku prinsessa minussa kiinnostui).

EKITravelsin perustaja Eki Mikkonen on toiminut Yhdysvalloissa matkaoppaana useita vuosikymmeniä ja osa saattaa muistaa hänet mm. Aurinkomatkojen retkiltä. Minulle Eki Mikkonen ja itse asiassa koko EKITravels oli aivan uusi juttu enkä edes tiennyt kyseisen matkatoimiston olemassaolosta, ellei We Love Cruisesilta olisi vinkattu heistä. Meidän laiva näet saapui Miamin satamaan aamulla, Finnairin lento Suomeen oli vasta illalla ja tuossa välissä olisi ollut luppoaikaa liiaksikin lentokentällä pyörimiseen. Laivayhtiöllä oli listallaan maksullinen päiväretki Miamiin, johon olisi sisältynyt bussikuljetus kentälle, mutta retken kielenä olisi ollut englanti. We Love Cruisesin ja EKITravelsin tarjous samantyylisestä päiväretkestä houkutti kuitenkin ihan jo siitä syystä, että heidän kautta saimme päiväretken suomenkielisellä oppaalla sisältäen bussikuljetuksen kentälle. Luonnollisestikin bussimme oli käytössämme koko päivän ajan ja matkalaukut pysyivät siellä visusti säilössä.

Millainen kokemus EKITravels ja sen järjestämä päiväretki sitten oli?

Täytyy myöntää, että päiväretki osui omalta kohdaltani hyvään saumaan. Post-cruise depression oli tuttuun tapaan kolkuttelemassa takaraivossa jo Celebrity Equinoxin aamupalasta saakka, ja eräänlainen ketutus olisi ollut varmasti isompi lentokentällä tunteja istuessa. Nyt ison persoonan Eki otti meidät kollegan kanssa risteilyterminaalin ulkopuolella vastaan ja sai lomatunnelman jatkumaan laivalta poistumisesta huolimatta. Meille suunnatun päiväretken sisältö koostui muutamista nähtävyyksistä sekä shoppailusta ja päättyi lentokentälle, jonne bussi kippasi päivästä väsähtäneet (?) risteilyturistit iltasella. Eki hoiti kiertoajelun selostukset varmalla matkaoppaan kokemuksella, mites muutenkaan tuolla taustalla.

Anyway, siitä retkestä. Ensimmäisenä bussimme suuntasi värikkääseen ja hipsteriin Wynwoodin kaupunginosaan (must see!), jossa pydähdyimme ihastelemaan Wynwood Walls-katutaidenäyttelyä. Wynwoodista löytyi taidegallerioita. antiikkiliikkeitä, kauppoja, trendikkäitä baareja ja ruokapaikkoja sekä tietysti paljon nähtävää katutaiteen saralla.

Psst. En muuten pistäisi pahakseni, jos jotain tällaista löytyisi tässä laajuudessaan Helsingistäkin, ihan luvallisesti maalattuna. 

Seinätaiteen lisäksi Wynwood Wallsissa oli muutakin nähtävää. Minulta ei valitettavasti löydy positiivista sanottavaa Yhdysvaltojen oranssin värisestä johtajasta, mutta kyllä minunkin pääni käänsi hänen edesmenneestä Atlantic Cityn Taj Mahal -kasinosta pelastetut tavarat, mukaanlukien melkoisen muhkean kokoinen kattokruunu. Jotain hyötyä oranssistakin miehestä näköjään on ollut.

Wynwood Wallsin näyttely oli itselleni positiivinen kokemus ja mielelläni olisin tutustunut Wynwoodiin kävellen enemmänkin. Tutustumisaikaa alueeseen meillä retkeläisillä ei kuitenkaan ollut, joten suuntasimme takaisin bussille ja ihastelimme Miamin rakennuksia bussista käsin. 

Eihän se ihan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä tämän naisen olkapäälle tupsahti nukkumatti ja pienet nokkaunet tuli otettua siinä bussin penkillä istuessa. Hyi minua. Useamman kuuluisuuksien talon ohitimme kiertoajelun aikana ja herättyäni kuviakin bussin ikkunasta talojen suuntaan nappasin. Muistanko yhtäkään julkkiksen taloa ja sainko kunnon kuvaa? No enpä, joten yksi vaivainen kuva jonkun alueen talosta, olkaattes hyvät.

Onneksi sentään historiallinen julkinen uima-allas Venetian Pool Coral Cablesissa tuli nähtyä kunnolla bussin ikkunasta. Kyseinen uima-allas valmistui vuonna 1924, se on pidetty hyvässä kunnossa ja suorastaan kutsui pulahtamaan sinne. Kuvaa en tänne laita, sillä kyseisestä uima-altaasta Coral Cablesin sivuilta tietoa hakiessa törmäsin kaikenmoisiin kuvauslupaehtoihin. Rantapallon omasta artikkelista pääset katsomaan kyseisen uima-altaan kuvia ja hintatietona kerron, että keväällä 2019 Venetian Poolin sisäänpääsyhinta on 13-vuotiailta ja sitä vanhemmilta 15 USD sekä 3 – 12 vuoden ikäisiltä 10 USD. Alle kolmevuotiailla ei altaalle ole asiaa.

Kiertoajelun ja hups, niitten pienten nokkaunien jälkeen pysähdyimme kuubalaisuutta sykkivään Little Havanaan pienelle jaloittelukierrokselle. Sikarien ystäviä hemmoteltiin visiitillä Cigar Loungeen ja siinä samalla saimme pikkumaistiaiset tuhdin makeasta kahvista. Ei ihan meikäläisen juttu nuo sikarit näin tupakoimattomana ihmisenä ja kahvinkin mielelläni juon mustana ilman sokeria tai maitoa, mutta heräsipä tuollaisen tuhdin juoman jälkeen ja olihan alueella ihanan letkeä tunnelma. 

Pääsimme hiukkasen aikaa kiertelemään Little Havanan alueella, ennen kuin jatkoimme matkaamme Miamin suurimpaan outlet-ostoskeskukseen, Dolphin Mall’iin. Sen verran päivä ja risteily oli vienyt meikäläiseltä mehut, että Dolphin Mall’illa en edes jaksanut astua yhteenkään kauppakeskuksen yli 240 liikkeestä. Tyydyin kiltisti vetelemään burgeria yhdessä sporttibaarissa ja öklömakean pirtelön Johny Rockets burgeribaarissa. Ei ihan paras ruokavalio kymmenen tunnin lennon alle, joten pikkuisen taputtelin kyllä itseäni olalle, kun olin valinnut paluulennolle käytävänpuoleisen Comfort-paikan. Pienessä on ihmisen ilot.

Kerrassaan onnistunut päivä. Sopivasti ryytymisen keräämistä bussissa, tietävän matkaoppaan palvelut suomeksi, pieni raapaisu Miamin innostavista alueista ja shop till you drop -finaali Dolphin Mall’illa ennen paluuta lentokentälle. Muitakin vaihtoehtoja toki EKITravelsilta löytyy ja lienee vain avaruus rajana. Kiinnostaisiko enemmänkin pikku suokiituriajelu Everglades-suolla? Onnistuu Ekin kautta, eikä tarvitse itse enempää asioita selvitellä.

EKITravelsin sivuille pääset suoraan tästä ja sitä kautta voit myös lähettää tarjouspyynnön haluamastasi retkestä/palvelusta. Jos olet varannut risteilysi We Love Cruisesin kautta, mainitse tarjouspyynnössä We Love Cruisesin risteilyvarauksesta. Sen myötä EKITravels osaa valita sopivimmat retket sekä niiden aikataulut ja saat myös retket edullisemmin.

Pstt. En voi muuten olla mainitsematta, että viikon mittainen Välimeren risteily parvekehytissä (Neighborhood Balcony) Oasis of the Seas aluksella toukokuussa lähtee tarjoilupalkkioineen hieman yli tuhannella eurolla/henkilö. Tuon lisäksi saa nyt kaupanpäällisenä 100 USD käyttörahaa/hytti. Nappaisin itse kiinni merenpuoleisen parvekehytin, mutta samaisen reitin olen käynyt jo kaksi kertaa aiemmin ja lasten koulu rajoittaa hieman matkoja. Ja ihan pikku vinkki: Onhan nuo Karibian risteilyt aina supermukavia, mutta se raha, mikä menee lentoihin ja useampaan yöhön hotellissa, säästyy Välimeren risteilyissä. Ei muuta kuin edullinen lento Barcelonaan ja yö hotellissa/pikkuloma risteilyä ennen tai sen jälkeen. Ihanan helppoa. We Love Cruisesin risteilytarjontaa ja tuota Oasis of the Seas -diiliä pääset katsomaan täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kuulumisia ja pieni tunnustus raivonpoikasesta

Helouta vaan itse kullekin. Tässä on jo tovi vierähtänyt pikkuisista kuulumisista, mutta täällä ollaan oltu kirjaimellisesti pohjilla. Nämä vimosimmat viikot ovat olleet minulle fyysisestikin raskaita, sillä väsymys ja ketutus on ajoittain ollut niin lamaannuttavaa, että ihan pahaa on tehnyt.

Voiko veetutukseen kuolla?

Kyllä. Minä en sentään niin pahaan kuntoon itseäni laittanut, mutta myönnän ihan suoraan tietynlaisen olotilan alkaneen hallita päiviäni niin pahasti, että se vaikutti fiilareihin jo melko isosti. Uskomatonta, että parin viikon jälkeen oikeastaan vasta tämän viikon perjantaina tunsin olevani jotenkin sinut tavallisen olotilani kanssa. Kait sitä joskus on vaan käytävä fiiliksiensä kanssa pahemmalla puolella.

Kuva: Pixabay.com

Viimeisimmät viikot ovat olleet minulle ihania siitä syystä, että työ-kauppa-koti arkikuvioihin tuli pieni muutos Matkamessujen myötä ja ylitin itseni esiintymällä lavalla kolme kertaa. Mikä parasta, ei tuntunut missään. Jännitys oli tipotiessään, katselin yleisöä puhuessani enkä tuntenut paniikin siementäkään. Meikä oli kerrassaan ylpeä itsestään sen myötä ja todella onnellinen messuilla olosta muutenkin, mutta yöunet olivat hyvin vähäiset ja katkonaiset tietynlaisen stressin takia. Työskentelin Matkamessuilla koko viikonlopun ja työpäiviä minulle kertyi noiden kahden viikon aikana 12 kappaletta yhteen pötköön. Matkamessujen jälkeisenä viikkona olin vajaiden yöunien takia aivan romuna jaksamiseni kanssa ja silloin alkoi myös tietty ketutus tykyttämään ohimoilla.

Nyt seuraa pienoinen tunnustus. Minä olen sellainen jämpti, tasapuolisuutta arvostava nainen ja työmoraalini on hyvin korkealla. Töihin rahtaudutaan kunnon salliessa ja kynnys soitella kotiinjäämisestä on hyvin korkea. Minä en kovin helpolla sairastu ja se on näin flunssakautena saanut minut raivon valtaan. Joka ikinen arkiaamu olen katkonaisten yöunien jälkeen herännyt 5.30. Olen tarponut lumen täyttämillä poluilla bussipysäkille odottamaan bussia joka tulee miten sattuu. Sillä olen jolkuttanut junalle, joka tietty liikkuu miten sattuu näillä keleillä. Tuohon kaupan päälle vielä epäsäännöllisin vuoroajoin liikkuva metro ja työmatkat ovat kestäneet parin viikon ajan huomattavasti pidempään joka arkipäivä. Kun vajaisiin yöuniin ja julkisilla tahimiseen lisätään kunnon työpäivät, niin väsymys on ollut kokonaisvaltainen.

Mitäs minä? Inhoan itseäni. Inhoan omaa kroppaani, joka kiertää kaiken maailman flunssat ja mahataudit kaukaa. Joka arkiaamu olen herännyt terveenä sängystäni tuntematta kipeää kurkkua tai oloa, että olisin jäänyt jyrän alle. Ainoa vatsanväänne on ollut raivo sitä kohtaan, etten ole tasavertaisesssa asemassa tavallisten sairastajien kanssa. Tuon lisäksi olen vihainen siitä, että minusta ei ole soittamaan töihin olevani sairas, vaikka en olisikaan. Kolme päivää saisin olla kotona ilman lääkärintodistusta, mutta minusta ei ole siihen. Tähän perään iso kirosana omalle työmoraalilleni.

Helvatan epäreiluksi minä tämän näen ja ensimmäisen kerran elämässäni olen kokenut näin. Mitään muuta en kaipaisi, kuin itsellenikin mahdollisuutta olla vain. Henkäistä kerrankin jonkin aikaa, olla potslojoo ilman minkäänlaista velvoitetta suuntaan tai toiseen muutaman päivän.  Tänä viikonloppuna sentään sain levättyä ja pitkät yöunet onnistui, mutta ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, ettei pelkkä yksi viikonloppu riitä täysin tyhjentyneiden akkujen lataamiseen. Vanha tai en, mutta kyllä minä kaipaan oikeaa lepoa työntäyteisen arjen oheen.

Että nuin, pistäkees tänne tulemaan pikana flunssaa, kunnon niskajumia tai parin päivän yrjötautia. Oikeesti. Hiihtoloman alusviikolla suunnataan jo lomalle, joten tällä tulevalla viikolla ehtisi vielä hyvin sairastamaan jonkun pikkusen pöpön.

Lomaa pukkaa piakkoin ja ah näitä lumikinoksia!

Juu, onneksi pääsen pakenemaan aamuherätyksiä, ”ihania” työmatkoja ja muiden saikkuja vähäksi aikaa vajaan parin viikon päästä, kun suuntaamme Karibian risteilylle. Enempää en uskalla tässä vaiheessa hehkuttamaan mitä kaikkea on tiedossa, sillä pelkään jälleen kohtalon kostoa ja minen edes jaksa kaivella kaikkia niitä juttuja, jolloin olen saanut märkää rättiä naamalle ennen reissujamme. Suljenkin siis kiltisti sanalliseni arkkuni tulevan reissun osalta vielä.

Anyway, mites toi lumi, valkoinen kurittaja tuolla ulkona? Meikä nauttii ja isosti. Ulkona on kaunista, lumitöitä ei tarvitse tehdä kuin sellainen viiden metrin matka ja vaikka lumi ei oikein mahdu enää minnekään, niin silti löytyy vielä joku kolo luodulle lumelle. Tuollaisista hetkistä se onni minulle syntyy, että pienessä on tämän ihmisen ilot, raivot ja surut.

Matti Nykäsen sanoin: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”.

Kaikesta huolimatta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.