Haaveet kaatuu

No helouta vaan taas. Kun kuuseen kurkotti niin katajaan, tässä tapauksessa Suomeen ja työelämään kapsahti. Minen tiedä miten päin tässä olisi, kun kroppa huutaa ulkomaille ja Miami + Celebrity Equinox on vaan liian kaukana. Niin kuitenkin kävi, että ruvettiin hieman sumplimaan lomia ja mies rupesi pohtimaan toista vaihtoehtoa. Mitäs jos napattaisiin muutama lomapäivä joululomasta pois ja siirrettäisiin Karibian risteilyn eteen? Mehän ollaan aina tehty niin, että lennetty päivä-pari ennen risteilyä Miamiin ja se onkin sitten mennyt jet lagia tasaillessa. Nyt oltaisiin kerrankin hiukkasen aikaa Floridassa ennen risteilyä ja käytäs ajelemassa ”jossain”. Walt Disney World oli ensimmäiseksi mielessä, mutta hinta perheeltämme olisi ollut komiat 900 egee (what the ?!), joten se tais jäädä nyt periaatteestakin listalta pois. Saas nähä, minne päädytään loppupeleissä ja päädytäänkö minnekään, joten minä en sen enempää reissustani pölise. Sen vaan sanon tässä vaiheessa, että kotimaahan jäämme joululomalla ja, no, minä olen hiljaa.

Ok, myönnän. Suomi on talvella upea ja minä olen niitä, jotka todella nauttivat lumesta ja pakkasesta. Me lomailemme joulun aikaan viikon maalla ja jaksan uskoa saavammme nauttia lumisista maisemista, mutta miniloma lumettomalla pääkaupunkiseudulla ei innosta pätkääkään. Meikäläisen luotto valkoisiin joululomiin täällä Etelä-Suomen rannikolla on tasan nolla.

Juu, veronpalautukset tuli ja meni heti seuraavana päivänä, kun maksettiin Karibian risteily pois. Lapsethan ei tiennyt koko lomasta yhtään mitään, mutta esikoinen sattui ohimennen kuulemaan miehen ja minun jutustelut Miamista viime viikonloppuna ja kärähdettiin siitä. Enempää esikoinen ei ymmärtänyt meiltä kaivella, mutta pienempi esitti pienen epäilyksen siitä, että lähdettäisiin Karibian risteilylle NCL:llä. Helppohan siihen oli pokkana sanoa, ettei olla menossa NCL:lle ja vielä taisi mennä juksaus läpi. Meikäläisen nassusta nääs näkee pitkälle palturin puhumisen yrittäminen, joten totuuden puhuminen auttoi kummasti pitämään pokkaa.

Juteltiin tossa eilen miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että taidetaan käydä piipahtamassa tulevalla risteilyllä perheen kanssa samalla rannalla, jossa itsekin kävin muutama viikko sitten. Trunk Bay oli vaan ihana!

Mitäs muuta? Uuden vuoden aattona meillä tulee miehen kanssa 20 vuotta kihlautumisesta. Tarkoitus oli alun perin juhlia kihlapäivää olemalla jossain ulkomailla, mutta hommat muuttui totaalisesti. Tänä vuonna käymme miehen kanssa iltapäivällä syömässä kahdestaan ja menemme teatteriin alkuillasta. Sitten kotio uutta vuotta vastaanottamaan ja siinä kaikki. Huvittavaa, mutta samaan aikaan tätä kirjoittaessa huokailen syvään. Pikkasenhan se ottaa fiilareitten päälle, että lomamatka jonnekin pois jää nyt tekemättä ja vaihtuu muutaman tunnin visiittiin Helsingissä. Vau ja isosti.

Eikä siinä vielä kaikki. Viikkarin Retroristeily, joilla minäkin olen useampana vuonna ollut, meni sivu suun. Kaikessa tohinassa en ollutkaan ensimmäisten joukossa varailemassa risteilyä ja täyttä näytti yhdessä vaiheessa olevan. Jotain hyttejä tuli välillä myyntiin, mutta mukaan oli liitetty pakkovaraus kahdesta buffasta. No, sanotaanko vaan, että ajatus viinihanallisesta buffasta aamulla täynnä ”uuteen nousuun-ihmisiä” ei oikein innostanut ensimmäisessä vaiheessa, joten jäin vielä pohtimaan viitsinkö maksaa matkapaketista, joka ei itseäni miellyttänyt. Miettiminen kostautui, ja maaliskuussa sitten ruikutellaan rannalla ja komiasti. Ei nyt menny ihan Strömsössä taaskaan tämä juttu. Että pistääkö maksasta (= ketuttaako ja pahasti)?. Kyllä.

Skål vaan niille, jotka Radio Novan Retroristeilylle paikkansa saivat lunastettua. Ja tämä kuva tässä on otettu samppanjapiknik-risteilyltä viime kesänä. Jos ja kun pohdit, kannattaako tuollaiseen erikoisohjelmalliseen risteilyyn lähteä ja maksaa siitä tietty hinta, kannattaa lukaista postaus. Saako rahoilleen vastinetta vai ei, se selviää postauksestani täällä.

Juu ja joulu. Kortin korttia ei ole lähetetty. Äiti toivoi tiettyjä juttuja, mutta eihän niitä ole olemassakaan myynnissä. Joululahjoja on siten ostettu tasan nolla ja saman verran on ideoita pääkopassa. Vähän niin kun normimeininki jälleen kerran ja tää toistuu vuodesta toiseen. Onneksi sentään omat teinit tilasi joululahjansa jo ennakkoon, joten he ovat myöskin lahjansa saaneet. Jotain pientä siihen lisäksi ehkä ostetaan, mutta siitä lisää myöhemmin ja saas nähdä, löydetäänkö sinne perille. Anyway, joulu on jo ovella ja se on varmaa, että joulutunnelmaa ei tällä jouluhörhöllä ole tällä hetkellä pätkääkään.

Että nuin, eipä paljoa kurjuutta kummepaa täällä. Flunssaa pukkaa päälle ja perjantaina lähdinkin aiemmin kotiin potemaan kökkäoloa ja niistämään päätä tyhjäksi. Niinhän se aina menee, että tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna ja saas nähdä, kuinka pahaksi tämä tästä äityy. Sopivastihan tämäkin osuu juuri sille ajankohdalle, kun pitäisi rahdata sunnuntaina itsensä pirteänä päiväristeilylle. Laiva viipyy satamassa vain 2,5 tuntia, joten laivasta poistumisen ja viimeisen laivaan palaamisajan välillä ei ole paljoa aikaa. Tuona aikana Tallinnassa ei ehdi paljoakaan pyörimään, joten ehkä tällä ryytyneellä olotilalla on parempi, että jään laivalle ja hyttiin Tallinnan päässä. Tärkeintä on nyt saada itsensä kuntoon ennen maalle lähtemistä, koska en halua lähteä viemään minkään sortin tautia ikääntyneille, tietyistä vaivoista kärsiville rakkaille ihmisille. Tottahan toki haluan itsekin olla hyvässä kunnossa ja kirmata lumen keskellä. Siitä kun ei täällä harmaassa, kivisessä kylässä tai sen vieressä pääse nauttimaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.