Monthly Archives

marraskuu 2018

Karibian risteily Celebrity Cruisesilla: Ensikuulumisia

*Yhteistyössä We Love Cruises ja Celebrity Cruises*

Moikka murut! Yksi ryytynyt ja isosta mässäilystä turvonnut nainen täällä, terve. Palasin sunnuntaina Miamista koneella Suomeen ja olhan kuulkaas aivan huippu matka.

Facebookia ja Instastoriesia seuranneet tiesivätkin jo, että lähtö Jenkkeihin oli paniikkia täynnä. Useamman kentällä tapahtuneen sekoilun takia päädyin jonottelemaan pidemmän aikaa laukkutiskille ja siinä minun tiskillä asioidessani laukkujen tsekkaus meni virkailijan mukaan kiinni. Hän sanoi kyllä tsekkaavansa minut ja laukun lennolle, mutta se oli epävarmaa, ehtisikö laukkuni enää koneeseen. ”Se tulee sitten seuraavalla lennollamme perästä” oli virkailijan vastaus ja minähän väänsin kyyneleen silmään. Seuraava Finski nääs olisi laskeutunut Miamiin vasta silloin, kun meikäläinen vetäisi suruunsa drinkkejä merellä seilaavalla Celebrity Equinoxilla.

Voitte uskoa, että muutaman viiden euron skumpan vedin koneessa ja pyyhin silmäkulmiani miettien, miten selvittäisin asian ja hankkisin vaatteita iltamyöhäsellä (Suomen aikaa about kolmelta aamuyöstä) jos laukku olisikin jäänyt koneesta. Toinen kyynel tuli siinä vaiheessa, kun ymmärsin olevani miehestä ja lapsista erossa yli viikon. Sitten taas muutama kostunut silmäkulma laukusta ja pian oltiinkin jo maan kamaralla. Muutaman tuskanpisaran väänsin vielä otalle matkalaukkuhihnan ääressä, mutta sieltä se laukku sitten pidemmän etsimisen jälkeen löytyi. Pikkuinen näky taisin siellä kentällä kuitenkin olla, sillä kostunein silmin taputtelin ja silittelin laukkuani. Spontaani reaktio, todellakin, mutta ihan halaukseen en sentään halityttönä kuitenkaan taipunut.

Kone laskeutui Miamiin paikallista aikaa about seitsemän maissa illalla ja koska lähtö laivalle oli jo seuraavana aamuna, päätin varata hotellini lentokentän vierestä. Samalla hyödyin myös edullisemmista hotellihinnoista, sillä Crowne Plaza Miami Airportista irtosi kahden hengen huone yhdelle aamupalan ja verojen kera hintaan 135 euroa. Mitään pahaa sanottavaa hotellista ei ollut ja aulastakin sai vettä automaatista ihan ilmaiseksi.

Huoneeni Crowne Plazassa oli ihan perushuone. Hyvin siisti, rauhallinen ja sopivan tilava. Aamupala oli melko kattava, vaikka vihanneksia siellä ei ollut tarjolla ainakaan kylmien puolella yhtään.

No, mistäs oli onnistunut risteily tehty?

Ai että, kahdeksan yötä upealla laivalla sisältäen viisi satamaa ja kaksi meripäivää. Hyttinä oli parvekehytti ja tuo hytti oli ihan vain minun. Kaunis minä -risteilyn johdosta ohjelmassa oli myös mm. joogaa, kehonhuoltoon ja hyvinvointiin liittyviä luentoja ja matkaseurana sekä erikoisristeilymme vetäjinä aivan mahtavia tyyppejä. Tuohon kun lisättiin tietty upea laiva, hyvä palvelu, kauniita rantoja ja Karibian lämpö, unohti meikäläinen kyynelehtiä kotona olevaa miestä ja lapsia. Hyi minua.

Ah, ne tunnelmalliset auringonlaskut.

Ihanat auringonnousut.

Kiireettömät aamiaiset parvekkeella ja ups, kera suklaakuorrutettujen mansikoiden sekä Mimosan. Kyllähän sitä piti tämän tasoisella risteilyllä nauttia.

Ruoka, ruoka ja vielä kerran ruoka, niin kevyt kuin vähemmänkin kevyt. Ehdoton suosikkini oli buffetin kasvispuolen salaattitiskin tarjonta.

 

Tyytyväiset hymyt omalla parvekkeella.

Upeat satamakohteet tai niiden rannat, kuten:

Yksi maailman kauneimmista rannoista, Trunk Bay (St. John, Yhdysvaltojen Neitsytsaaret). Tänne pääsee St. Thomasilta. 

Juanillo Beach, Punta Cana, Dominikaaninen tasavalta

Ja viihde sekä matkustajien viihtyvyyteen paneutunut henkilökunta, hyvän palvelun kera.

Tämä risteily oli ensimmäiseni Celebrity Cruisesilla ja tuon lisäksi olen risteillyt kahdella muulla Karibian risteilyjä tekevällä varustamolla. Sen vaan sanon, että ihastuin Celebrityyn ja nostin sen ykköseksi tähänastisista varustamoista. Yhteistyökuvioilla (Celebrity Cruises ja We Love Cruises) ei ollut vaikutusta mielipiteeseeni, sillä katselin risteilyllä tapahtuneita asioita vertaillen kahteen muuhun varustamoon. Tuskinpa Celebrity yhden bloggaajan takia olisi muuttanut toimintatapojaan ja konseptiaan viikoksi, joten eroja muihin varustamoihin löytyi ja tulen kertomaan niistä lisää toisessa postauksessa.

Mites se kotiinpaluu?

Paluulento meillä oli vasta illalla, joten teimme Miamissa EkiTravelsin järjestämän kiertoajelun*. Bussi noukki meidät laivaterminaalista ja laukut pysyivät bussin säilössä kiertoajelun sekä shoppailun ajan, jonka jälkeen bussi vei meidät vielä lentokentälle. Itse lento oli yhtä tuskaa. Turpoan pitkillä lennoilla ilman suolaisia eväksiäkin, mutta nyt pohjalla oli yli viikon mässäilyt ja ostoskeskuksessa nautittu suolainen kasvishampurilaisateria. Koneessa tuli toinen ja kolmaskin suolapommi, joten olo oli aivan hirveä. Kun tuohon vielä pistettiin ikänäöstä harittavat silmät ja 1,5 tunnin yöunien aiheuttama unipöhnä, käveli meikä perässä olevaan keittiöön penkkeihin pimeässä törmäten ja muutaman kerran käytävälle levitettyihin jalkoihin kompastellen. Sen siitä sai, kun näki kaiken kahtena vaikka alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. 

Anyway, hengissä kuitenkin selvittiin lentomatkasta ja kotiin saavuttuani rysäytin itseni kerrasta paikalliseen aikaan, sillä se toimii minulla aina parhaimmin jet lagin selättäjänä. Sitkeänä sissinä valvoin lähes iltakymmeneen, jonka jälkeen filmi pimenikin kiitettävän nopeasti. Nyt ollaankin sitten jo täysipainoisesti työelämässä, mutta olotila on ihan hömelö jo toista työpäivää. Tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin.

P.S.: Varsinainen esittely laivasta ja kokemuksia Celebrity Cruisesista, We Love Cruisesin palvelusta sekä EkiTravelsista tulossa myöhemmin. Kannattaa pysyä kuulolla.

*Kiertoajelu yhteistyössä EkiTravels. Risteily yhteistyössä We Love Cruises ja Celebrity Cruises

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Väärä tilisiirto MobilePaylla, kun S-Pankki selkäni takana operoi

Se oli yksi lauantai. Yksi vaivainen lauantaipäivä, kun menin laittamaan muutaman laskun tililtä lähtemään. Tarkistinpa samalla kertaa myöskin tilitapahtumia ja huomasin siellä hieman oudon suorituksen. Henkilö X, jonka nimeä en tässä yhteydessä mainitse, oli siirtänyt tililleni tietyn summan MobilePayn kautta ja sitähän minä rupesin ihmettelemään. Ei siinä muuta, mutta kyseinen henkilö oli minulle täysin tuntematon, enkä ko. summaa ollut myöskään keneltäkään pyydellyt.

Minä olen kiltti ihminen. Äärettömän rehellinen, joidenkin mielestä jopa liian rehellinen. Voittepa kuvitella, millainen olo tuli minun ymmärtäessäni omaavan jotain toiselle kuuluvaa. Eihän summa mikään suuri ollut, mutta silti. Ei muuta kuin viesti pankin suuntaan erheellisestä MobilePay-maksusta ja odottelemaan pankilta vastausta, miten asiassa edetään. Meninpä sitten puhisemaan hämmästyksestä Facebookin puolella ja kuulin, että kyseiseen tilisiirtoon henkilö X tarvitsi vain näpytellä puhelinnumeroni. Ilmiselvästikin erheellisesti tällä kertaa.

Kuva: Pixabay

Minun tuntemukseni MobilePaystä rajoittui ainoastaan sitä koskevaan televisiomainokseen, joten rupesin tutkimaan asiaa tarkemmin ja hiemanhan minua alkoi ihmetyttämään koko juttu. Miten ja mikä taho (S-Pankki vai MobilePay) keksi puhelinnumeroni perusteella tilini, vaikka minä en ollut edes koko MobilePaytä itselleni ladannut taikka mihinkään palveluun rekisteröitynyt. Minulle MobilePay oli todellakin tuntematon juttu mainosta lukuun ottamatta ja minulla ei ollut tarvetta tai haluja ko. palvelulle. Viikonloppu ja maanantai olikin pitkä aika kerätä pienoista kiukkua ja ärtymystä, kun rupesin pohtimaan oliko pankki ylittänyt valtuutensa asiassa.

No, viikonlopun jälkeen heti maanantaina pankki viestitteli minulle takaisin:

Hei Kirsi!

Hyvä kun otit yhteyttä!

Maksu voidaan palauttaa X:lle. Ilmoitathan vastausviestissä
– Mille tilille maksu on tullut
– Pyyntö maksun palautuksesta
– Tilinumero, jolta maksu palautetaan

Mukavaa päivän jatkoa!

Virkailijan nimi

Minäpä olin ilahtunut ja vastasin pankille seuraavaa:

Hei ja kiitos vastauksesta. Ennen kuin annan nuo tarvitsemanne tiedot, haluaisin hieman tiedustella yhtä asiaa.

Keskustelin yhden MobilePay-palvelua käyttävän henkilön kanssa ja hän kertoi, että maksu suoritetaan nimenomaan puhelinnumeron mukaan, eikä tilinumeroa tarvitse tietää. Minulla ei ole MobilePaytä, enkä ole käsittääkseni mitään MobilePay-tiliä itselleni tehnyt tai sellaiseen palveluun rekisteröitynyt, joten miten kummassa tililleni päätyi tuo x euroa pelkän puhelinnumeroni myötä?

Ja siitä X:n maksusta.

Pyytäisin palauttamaan minulle erheellisesti maksetun summan x euroa X:lle.
Maksu on tullut tilille x ja siltä samalta tililtä myöskin haluan maksun palautettavan X:lle.

Terveisin,

Kirsi

Tiedättekö mitä?

Kirjoitin vastausviestini tosiaankin maanantaina ja oletin saavani vastauksen viimeistään seuraavana pankkipäivänä eli tiistaina. Ei tullut vastausta, ei, eikä edes keskiviikkona tai torstaina, jolloin lähetin uudestaan tiedusteluviestini. Jännästi pankilta tuli vastaus lauantaina pankkiaikojen ulkopuolella, että he selvittelevät asiaa, mutta kun suorastaan hölmö vastaus tuli vihdoin maanantaina, tuli minunkin mittani täyteen ja päätin julkaista tämän postauksen. Alla siis tänään tullut vastaus ja saatte itse päätellä, olenko minä tyhmä vai onko ihmetykselleni aihetta.

Hei Kirsi!

MobilePayn tilisiirrot tehdään puhelinnumeron perusteellä, eikä siirtoon tarvita tilinumeroa. Siirron tehnyt henkilö on kirjoittanut vastaanottajan puhelinnumeron väärin, jonka vuoksi siirto on päätynyt sinulle.

Selvittelemme vielä miten tällaisessa tilanteessa virheellinen siirto korjataan. Palaamme asiaan mahdollisimman pian.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Virkailijan nimi

Kuva: Pixabay

Koska asia kuitenkin vaivaa minua, olen hieman googletellut MobilePayn toimintatapaa ja samalla tutkaillut myöskin S-Pankin S-Mobiilin sääntöjä hakien sieltä vastausta ongelmaani. Niin tai näin, minun olisi ollut täytynyt ottaa MobilePay-sovellus, jotta raha olisi päätynyt minulle asti. Jos jotain rajojen yli maksamista S-Pankin ja MobilePayn välisen yhteistyön myötä olisi ollut mahdollista tapahtua, olisi minun varmaankin täytynyt ottaa S-Pankin Siirto-palvelu käyttöön ja myös ladata S-Mobiili-sovellus saadakseni henkilön X minulle siirtämän maksun. Luonnollisestikaan Siirto-palvelua en ole ottanut käyttöön ainakaan tietoisesti, enkä ole myöskään ladannut edellä mainittua sovellusta puhelimelleni.

Kuva: Pixabay

Mitäpä sanoin Mobile Payn omat ohjeet? ”Jos lähetät rahaa numeroon, jota ei ole vielä liitetty MobilePayhin, maksu näkyy odottavana maksuna Tapahtumissa. Siirtoa ei ole vielä suoritettu”. Ja tuohon sitten vielä jatkoa toisesta kohtaa: ”Jos vastaanottajalla ei ole MobilePayta, sinulla on mahdollisuus lähettää vinkki tavallisena tekstiviestinä. Rahat varataan tililtäsi, kunnes vastaanottaja on rekisteröitynyt. Jos vastaanottaja ei rekisteröidy 30 vuorokauden kuluessa, kumoamme siirron automaattisesti”.

No mutta kappas, miksi tililläni nyt kuitenkin on henkilön X:n maksamat eurot ilman, että minulle on tullut tekstiviestiä tai mitään muutakaan ilmoitusta pyynnöstä rekisteröityä?! Minä en ole perustanut MobilePay-tiliä, ladannut sovellusta, antanut korttitietojani tai salaista puhelinnumeroani MobilePaylle, joten syyttävä sormi osoittaa S-Pankin suuntaan. MobilePay ei siis todellakaan voi  tietää salaista numeroani ja tilinumeroani, tai sitten sieltä ollaan kyselty pankilta/pankeilta kenelle ja minkä tilin haltijalle numero xxxx kuuluu ja siirretty minulle rahat, odottamatta ja pyytämättä.

Kuva: Pixabay

Muutama pikku kysymys minulla nyt julkisesti on, kun S-Pankki ei tunnu uskaltavan vastata minulle ja minä olen vain tavallinen ihminen, joka ei ymmärrä tietotekniikasta paljoakaan.

Toimiko S-Pankki tosiaan selkäni takana epärehellisesti ja kaivoi tiedostoistaan heille antamani puhelinnumeron perusteella minut ja tililini, vaikka en omistakaan MobilePay- ja/tai S-Pankin Siirto-palvelua? Niin tai onko S-Pankki luonut minulle MobilePay tai Siirto-palvelun ihan pyytämättäkin ja tuo palvelu toimii siitäkin huolimatta, vaikka minulla ei kumpaistakaan sovellusta ole. Jos ja kun noin on, meniköhän niin kun ihan sääntöjen mukaan tuo asia?

Sitä pientä asiaa mää vaan tässä vaalean tukan peittämässä päässäni mietin.

Oletko itse kokenut mitään vastaavaa?

EDIT 13.11.2018: Jännästi somessa on voimaa. S-Pankki reagoi kiitettävällä voimalla somen puolella, joten olen nyt heittänyt melkoisen käskyn MobilePayn suuntaan. Eipä he paljoa someaan kattele, joten ihan palvelunumeroon piti soitella, enkä hintaakaan sille puhelulle tiedä. Mitäpä sitä asiakkaalle kertomaan. Jännästi firmat saavat lähestyä MobilePaytä kysymyksillään sähköpostitse (jälki keskusteluista jää), mutta me tavikset saamme tyytyä puhelinnumeroon. Yritäpä sitten todistaa käytyjä keskusteluja. Kuinka sattuikin. Eipä tätä soppaa olisi syntynyt, jos S-Pankin nettipankin viestittely olisi ollut toisenlaista.

P.S.: Tämän viikon sisällä seilailen jo Karibialla upean Celebrity Equinoxin kyydissä. Kannattaa pistää somekanavat seurantaan, sillä päivittelen kuulumisia ja laitan ihania Karibia-kuvia matkan päältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hei! olen K, pahemman luokan ilmastorikollinen, maapallon tappaja

Nyt seuraa varoitus. Tämä artikkeli on kirjoitettu kieli poskella ja pilke silmäkulmassa, joten kannattaa lukea se huumorilla. Jos sitä huumoria ei löydy ja herne, luomu taikka ei, sujahtaa helposti nenuliin kun puhutaan lentämisen ympäristövaikutuksista hieman vähättelevään sävyyn, kannattaa tämä sivu sulkea nyt, klik.

 

Että nuin. Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, että pyydän anteeksi. Minua jonkin verran tuntevat tietävät, että minä se viljelen anteeksi sanaa välillä ehkä liikaakin. Semmonen mää vaan oon.

Sitten minä pyydän anteeksi montaa asiaa. Sitä, että avaan suuni asiasta, joka on monen ihmisen huulilla tällä hetkellä, kuuma puheenaihe, isojen syytösten alla. On muotia kertoa, kuinka monta hiilidioksipampulaa taivaalle pörähtää lentäessä paikasta A pisteeseen B ja luvata sitten siihen päälle vähentää lentojaan. Ei, suuta ei saa avata, jos huonoa omaatuntoa omista lennoista ei tulekaan ja on siten asiassa toista mieltä. Paha, superpaha lentokone, sen päästöt ja matkustaminen.

Juu, minä tiedän. Minä tiedän sen, että lentokoneet pistävät taivaalle epätoivottua tavaraa, mutta lennän silti ajoittain ja se on paha juttu. Minä pyydän anteeksi sitä, että siellä koneessa minä istun hymyssä suin lipittelemässä samppanjaa ihka oikeasta lasista, joka painaa enemmän kuin pahvimuki. Painava samppanjapullo ja painava lasi = tuleehan siitä nyt enemmän päästöjä, kun koneessa on painoa hiukkasen enemmän.

Minä pyydän anteeksi sitä, että lennän pitkälle tai lyhemmän matkan päähän ja saatan viipyä kohteessa vain muutamia päiviä, kun sitä lomaa ei ole. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten lensimme kolmeksi yöksi Dubaihin, koska olimme kaikin puolin henkisesti hajalla perhettämme ja lähisukuamme kohdanneiden epämieluisin tapahtumien takia. Me emme kestäneet kylmää, talvista Suomea ja kotimme ympyröitä, joten ilmastorikollisina lensimme lämpimään paikkaan ja otimme ilon irti Conrad Dubain Executive -tason all inclusive palveluista. Me emme pahoina ihmisinä käyttäneet paikallisia ravintoloita, kiitos Executive Loungen, ja ei auta muuta kuin pyytää anteeksi sitä.

Paljoa paremmin emme toimineet viime keväänäkään, kun lensimme Bangkokiin samppanjaa lipittäen ja vietimme vaivaiset neljä yötä huoneistohotellissa. Teimme itse ruokamme, mutta ostimme ne kaupasta, jossa muovipusseja laiteltiin muovin ympäröimille tuotteille hyvin avokätisesti. Hyi meitä, kun emme kieltäytyneet tarjotuista muovipusseista tarpeeksi hanakasti ja hyi meitä, kuin ne muovipussit kotiimme toimme muovinkierrätykseen. Kyllähän niistä nyt muutamat grammat lisää tuli matkalaukun painoon, ja ai että sitä ekstrahiilidioksidipampulaa taivaalla. Minun syy. Anteeksi maapallo. Ja anteeksi, kun sen teille paljastin. Paha paha Kirsi.

Minä pyydän anteeksi sitä, että talvella saatamme paeta alle viikoksi jonnekin kauemmas lämpimään, kun lomapäivät ovat jokseenkin kortilla tai miehen työt ei aina anna myöten pitkiä lomia. Minä pyydän anteeksi sitä, ettemme jää kotiin oleilemaan noiksi muutamaksi päiväksi ja liiku lähimaastossa kävellen, ettei vaan auto tupruttaisi ilmaan niitä pahoja pampuloita. Pahat me, kun emme käy talviaikaan (tai koskaan) kävellen kaupassa, jonne tarpoisi vajaassa puolessa tunnissa suuntaansa. Pahat pahat me, kun lomailemme harvakseeltaan Suomessa, jossa kuitenkin on paljon upeita paikkoja. Kait se vaan on pikkuinen prokkis rahdata luunsa ympäri Suomea, kun julkista liikennettä tupataan karsimaan ja auto alkaa olla välttämättömyys useampaankin paikkaan. Eikä sitä aurinkoa, lämpöä ja palmupuuta vaan löydy talvella näiltä leveysasteilta.

Anteeksi aivan maan kauhiasti siitä, että mieheni ajelee töihin autolla, vaikka julkisillakin pääsisi. Aivan hirveäähän se on, että syynä on elämän helppous, kun töihin ajelee 10-15 minuutissa 45-50 minuutin julkisella köröttelyn sijaan. Vielä kun tuolla autolla joutuu ajelemaan ajoittain ympäri pääkaupunkiseutua töiden takia, niin kyllähän se nyt on paha rikos. Kaiken kukkuraksi muutama eläin on nahkansa automme penkkeihin luovuttanut ja sekin nahka on jollain ilveellä vaaleaksi värjätty. Ja minä nautin penkistäni, joissa pelaa peffanlämmitin ja muutoinkin peffatuntuma on unelma. Anteeksi, kun nautin matkastani autossamme ja ei ne alhaiset päästögrammat tosiaankaan merkkaa mitään, koska hirveät maailmantappajalentomme kumoaa niin kaiken.

Minä pyydän anteeksi sitä, että olen tähän maailmaan kaksi lasta väsännyt maailmaa olemisellaan rasittamaan ja tuhoamaan. Ihan omaa itsekkyyttäni lapset hankin, saadakseni osoittaa rakkautta ihmisen aluille, olla oikeasti onnellinen heidän olemassaolostaan. Mitäpä sillä on mitään väliä, että tarkoituksenani on kasvattaa tähän minä-minä -maailmaan sellaiset lapset, jotka jakavat hyvää ympärilleen ja toivon mukaan tasapainottavat tätä aina vaan kylmemmäksi muuttuvaa yhteiskuntaa. Minä kun olen hölmö uskoessani hyvän vielä voittavan pahan. Mitäpä sillä on väliä, että noista kahdesta lapsestani voi tulla hyviä veronmaksajia, kenties tehdä jotain suurta ja hyvää, mullistavaakin, ja opettaa jälkipolvilleen samaa. Haittaa heistä vaan on näköjään ja vaikka ei olisikaan, niin ei se merkkaa mitään, koska edelleen ne hirveät maailmantappajalentomme kumoaa kaiken.

Ja ai että, se meidän kesämökki. Sitä on pyydettävä anteeksi myös. Menimme sitten rakentamaan niin ison, että sinne mahtuu toistakymmentä ihmistä majoittumaan samanaikaisesti, eikä tiukkaa tee. Minä pyydän anteeksi sitä, että istua tönötän mökkimme terassilla katselemassa luontoa tuntematta syyllisyyden pistoa sydämessä. Kun sytytän erillisen saunamökkimme puukiukaaseen tulen, tuprahtaa taivaalle taas jotain niin pahaa. Juu, että ihan kaksi mökkiä, paha paha minä, eikä sillä tietty ole mitään merkitystä, että jätteet kierrätetään ja vesikin tulee omasta kaivosta. Koska ne meidän lennot.

Juu ja voi pyhät hyssykät sitä ruokailua. Minä pyydän anteeksi sitä, että mieheni vetelee nassu muikeana Chateaubriand-pihviä ja itsekin kasvissyöjänä vetelen kananmunia ja juustoa. Lehmän tissimaidosta tehtyä juustoa, lehmän, joka on saastuttanut maapalloa minkä elämässään vaan on ehtinyt ja maatalouskin on niin paha juttu. Jälleen kerran minulla ei ole yhtään huonoa omaatuntoa, kun vetelen juustotarjottimen juustoja napaani hedelmien ja viinin kera, jotka on toiselta puolelta maapalloa rahdattu pahalla lentokoneella tai vielä pahemmalla rahtilaivalla.

Näin Tallinnan Vegan Restoran V:ssä toissakesänä. Kait minä saan tästä jonkin pluspisteen, saanhan?

Minä pyydän anteeksi sitä, että kahden viikon päästä lennän Miamiin ja lipittelen sitä pirskatin samppanjaa siellä koneessa. Voisihan sitä vaikka mennä ensin laivalla Suomesta jonnekin päin, jatkaa junalla ja kenties laivalla Southamptoniin ja sieltä sitten Atlantin yli New Yorkiin, josta vielä junalla Miamiin. Kyllähän tuo nyt pitäisi tehdä. Koska se lentokone. Mitäpä sillä väliä, että lomaa ei ole ikuisuuksia.

Mitäs muuta? Onhan sekin nyt niin väärin, että olen tavallisissa töissä ja liikun julkisilla tuon matkan. Vaikka puolet matka-ajasta menee junassa istuen ja se lienee vielä ihan ok, niin edelleen ne meidän lennot tuhoaa kaiken.

Sillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä näköjään, että kierrätämme kodin jätteet reippaasti ja minimoimme ruokahävikin. Sillä ei ole väliä, etten heittele roskia luontoon tai minnekään muualle kuin roskikseen ja opetan sen myös lapsilleni. Allakin on vähäpäästöinen auto, mutta mitäpä siitä. Ei sillä ole mitään väliä, että Intiassa on kunnon saastepilvet ja Ganges on yksi iso sontavirta. Mitäpä Venäjän saasteet ja Trumpin touhut, terroristit ja Pohjois-Korean diktaattorin pikku pommit. Nimby niille vaan. Mitäpä niistä, koska MINÄ olen se superpaha maapallon tappaja.

Koska ne lennot. Ja se samppanja.

Pstt. Vaihda vapaalle-blogin Elina kirjoitti hienon postauksen siitä, mitä tapahtuisi, jos lopettaisimme matkustelun. Kannattaa käydä lukaisemassa, jos sitä et ole jo tehnyt. Ko. postaukseen pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.