Pori Jazz 2018 uudistui: hitit ja hutit

No niin helou ja helou helteisestä Itä-Suomesta. Täällä me olemme perheemme kanssa rauhoittuneet tapahtumatäyteisen Pori Jazz-loman jälkeen ja viitaten edelliseen surulliseen postaukseen, ottaneet senkin takia rauhallisesti.

Anyway, tänä vuonna Pori Jazz muuttui hieman enemmänkin, kun vanhaa tuttua Jazzkatua ei enää ollut. Alueen ravintolat ja ravintolalaivat tarjosivat toki ruokaa ja juomaa sekä musiikkia iltaisin jazzkansalle, mutta myyntikojut ja musiikki, se maksutonkin, oli siirretty joen toiselle puolelle puistoon. Juuri tuo kyseinen Jazzpuisto saikin minulta ja mieheltä ristiriitaisen vastaanoton, ja syy siihen löytyy tästä postauksesta.

Helle helli meitä jazzvieraita tänä vuonna, joskin pääviikonlopulle osui jälleen muutama sateinen päivä ja lämpötilakin putosi helteistä sen verran, että tämä nainen kaiveli matkalaukustaan paksumpaa päälle muutamana iltana. Joka ilta kuitenkin suuntasimme miehen kanssa säästä välittämättä nauttimaan Pori Jazzin tarjonnasta, joskaan euroakaan emme lippuihin tänä vuonna pistäneet.

Ei, rahasta se ei ole kiinni. Olemme ostaneet joinain vuosina sisäänpääsyn Kirjurin konserttiin, mutta syynä on ollut vain ja ainoastaan artisti, jota olemme halunneet mennä katsomaan. Into maksaa noin 80 euroa + ylikin siitä, että saa istua tönöttää yleisimmin kylmässä (ja sateisessa) kelissä, kuunnella ”vaan jotain musaa”, jonotella bajamajaan ja lipitellä pahan makuista sekä ylihintaista alueella myytyä viiniä ei ole vain se meidän juttu enää näillä vuosikymmenillä. Siksi me nykyäänkin katsomme kelien ja artistien mukaan, ostammeko liput Kirjurinluodon konserttiin ja mille päiville. Päälavan musiikista kun voi nauttia myös maksuitta, jos haluaa.

Että nuin. Me pistimme miehen kanssa piknikin pystyyn päälavan tienoille joen toiselle puolelle. Musiikki ja laulu kuului selvästi, joskaan näkymää lavalle ei luonnollisestikaan ollut. Me saimme rauhallisen piknikalueen, jokimaisemat, olimme puun alla sateelta suojassa ja mikä parasta, saimme nauttia juuri niitä eväksiä ja juomia, joista itse pidimme. Ei ihka oikeita limupulloja haistelevia järkkäreitä ja ryysistä, mutta bajamajoja ei lähettyvillä ollut. Ainoa miinus joen toisella puolella olevassa piknikissä olemattomien bajamajojen lisäksi oli uusi Jazzpuisto, jonka musiikiohjelma häiritsi ajoittain. Aikataulusuunnittelu olikin paikallaan ja lauantai-iltana saimme ainakin nauttia pääkonsertin musiikista melko häiriöttömästi.

Mites se Jazzpuisto, joka sai mieheltä ja minulta ristiriitaisen vastaanoton? Ensiksi kaikki vaikutti olevan enemmän kuin mainiota. Vanhan Jazzkadun ollessa käytössä olimme auringon armoilla eikä piknik onnistunut siellä, mutta Jazzpuistossa saimme nauttia monipuolisesta musiikista penkeillä istuen, pistää piknikin pystyyn tai tanssahdella teltassa. Maksutonta tarjontaa oli mielestämme lisätty, puut antoivat mukavasti suojaa auringon paahteelta ja iltaisin puisto oli valaistu kauniisti. Kirjurin kesäravintolan teltassa oli huipputunnelma, järkkäreitäkin oli mukavasti eikä he tuntuneet nipottavan porukalle. Pössis oli pääsääntöisesti hyvä ja pojot siis siitä. Mutta.

Palasimme kylävisiitin jälkeen lauantaina iltamyöhään Jazzpuistoon ja se taisi olla virhe. Konsertista palaava porukka tukki kulkureittejä Kirjurinluodon suuntaan ja kun me vihdoin pääsimme kiertämään puistoon toista kautta, oli näkymä kaikkea muuta kuin mieluisa. Puisto oli täynnä humaltunutta nuorisoa ja piknikväkeä, virtsa haisi ja sotku oli sitä luokkaa, että Pori Jazz oli muuttunut Jazzpuiston myötä enemmänkin uudeksi viralliseksi lämpimäksi nuorison vapuksi. Ravintoloihin oli turha päästä enää sisälle (jonot magalomaanisia) ja yhden periaatejuoman visiitti Koivubaariin päättyi närkästykseen. Se on nääs niin, että kyseisessä baarissa ei ollut hinnastoa esillä, vaan tarjoilijat latelivat päästään summia. Tuon lisäksi kuittiin ei tulostunut mitään muuta kuin loppusumma, eikä varsinaista ostosta ollut eritelty mitenkään. Siitä sentään pojot, että toinen tarjoilija ilmoitti kysyttäessä ostamamme juoman hinnaksi saman, kuin toinen tarjoilija oli siitä laskuttanut. Ehkä se summa oli oikea ja virallinen, tai sitten ei.

Summa summarum: Olen käynyt Pori Jazzeilla 19-20 kertaa. Olen nähnyt Jazzien kasvun ja muutoksen parempaan suuntaan. Kaupunki tuntuu heräävän eloon, Suomi Areenan myötä tarjonta on monipuolinen ja tunnelma on aivan mielettömän upea. Pori on hieno kesäkaupunki (kumma kun siellä ei tule kuitenkaan käytyä tutustumassa aikuisten oikeasti missään!) ja Pori on vaan se ainoa oikea paikka jazztapahtuman järjestämiseen. Jazzpuisto on loppupeleissä hyvä uudistus maksuttoman ohjelman lisäämisen myötä (Jazzpuisto = Porin olohuone), mutta valitettavasti kaupungin puoli kärsii varmaankin pienoisesta ”yleisökadosta” uudistuksen myötä. Ainakin meillä into piipahtaa Jazzkadun ympäristössä olevissa liikkeissä loppui kokonaan. Jazzpuiston viikonlopun kännikansa on myös vaan liikaa. Hyvillä keleillä se kannattaa ottaa huomioon ja suosittelenkin jättämään Jazzpuiston väliin pääviikonlopun loppuilloista, jos sellainen örvellys ei oikein nappaa.

Pstt. Pori ja sen lähitienoo on kiva myös Pori Jazz-ajan ulkopuolellakin. Yyterissä on muuten mahtava seikkailupuisto ja siellä kävimme perheen kanssa viime kesänä. Kannattaa pistää korvan taakse ja ottaa reissuohjelmistoon, jos Satakunnan suunnalla liikkuu. Omat kokemuksmme Seikkailupuisto Huikeesta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.