Monthly Archives

heinäkuu 2018

Pori Jazz 2018 uudistui: hitit ja hutit

No niin helou ja helou helteisestä Itä-Suomesta. Täällä me olemme perheemme kanssa rauhoittuneet tapahtumatäyteisen Pori Jazz-loman jälkeen ja viitaten edelliseen surulliseen postaukseen, ottaneet senkin takia rauhallisesti.

Anyway, tänä vuonna Pori Jazz muuttui hieman enemmänkin, kun vanhaa tuttua Jazzkatua ei enää ollut. Alueen ravintolat ja ravintolalaivat tarjosivat toki ruokaa ja juomaa sekä musiikkia iltaisin jazzkansalle, mutta myyntikojut ja musiikki, se maksutonkin, oli siirretty joen toiselle puolelle puistoon. Juuri tuo kyseinen Jazzpuisto saikin minulta ja mieheltä ristiriitaisen vastaanoton, ja syy siihen löytyy tästä postauksesta.

Helle helli meitä jazzvieraita tänä vuonna, joskin pääviikonlopulle osui jälleen muutama sateinen päivä ja lämpötilakin putosi helteistä sen verran, että tämä nainen kaiveli matkalaukustaan paksumpaa päälle muutamana iltana. Joka ilta kuitenkin suuntasimme miehen kanssa säästä välittämättä nauttimaan Pori Jazzin tarjonnasta, joskaan euroakaan emme lippuihin tänä vuonna pistäneet.

Ei, rahasta se ei ole kiinni. Olemme ostaneet joinain vuosina sisäänpääsyn Kirjurin konserttiin, mutta syynä on ollut vain ja ainoastaan artisti, jota olemme halunneet mennä katsomaan. Into maksaa noin 80 euroa + ylikin siitä, että saa istua tönöttää yleisimmin kylmässä (ja sateisessa) kelissä, kuunnella ”vaan jotain musaa”, jonotella bajamajaan ja lipitellä pahan makuista sekä ylihintaista alueella myytyä viiniä ei ole vain se meidän juttu enää näillä vuosikymmenillä. Siksi me nykyäänkin katsomme kelien ja artistien mukaan, ostammeko liput Kirjurinluodon konserttiin ja mille päiville. Päälavan musiikista kun voi nauttia myös maksuitta, jos haluaa.

Että nuin. Me pistimme miehen kanssa piknikin pystyyn päälavan tienoille joen toiselle puolelle. Musiikki ja laulu kuului selvästi, joskaan näkymää lavalle ei luonnollisestikaan ollut. Me saimme rauhallisen piknikalueen, jokimaisemat, olimme puun alla sateelta suojassa ja mikä parasta, saimme nauttia juuri niitä eväksiä ja juomia, joista itse pidimme. Ei ihka oikeita limupulloja haistelevia järkkäreitä ja ryysistä, mutta bajamajoja ei lähettyvillä ollut. Ainoa miinus joen toisella puolella olevassa piknikissä olemattomien bajamajojen lisäksi oli uusi Jazzpuisto, jonka musiikiohjelma häiritsi ajoittain. Aikataulusuunnittelu olikin paikallaan ja lauantai-iltana saimme ainakin nauttia pääkonsertin musiikista melko häiriöttömästi.

Mites se Jazzpuisto, joka sai mieheltä ja minulta ristiriitaisen vastaanoton? Ensiksi kaikki vaikutti olevan enemmän kuin mainiota. Vanhan Jazzkadun ollessa käytössä olimme auringon armoilla eikä piknik onnistunut siellä, mutta Jazzpuistossa saimme nauttia monipuolisesta musiikista penkeillä istuen, pistää piknikin pystyyn tai tanssahdella teltassa. Maksutonta tarjontaa oli mielestämme lisätty, puut antoivat mukavasti suojaa auringon paahteelta ja iltaisin puisto oli valaistu kauniisti. Kirjurin kesäravintolan teltassa oli huipputunnelma, järkkäreitäkin oli mukavasti eikä he tuntuneet nipottavan porukalle. Pössis oli pääsääntöisesti hyvä ja pojot siis siitä. Mutta.

Palasimme kylävisiitin jälkeen lauantaina iltamyöhään Jazzpuistoon ja se taisi olla virhe. Konsertista palaava porukka tukki kulkureittejä Kirjurinluodon suuntaan ja kun me vihdoin pääsimme kiertämään puistoon toista kautta, oli näkymä kaikkea muuta kuin mieluisa. Puisto oli täynnä humaltunutta nuorisoa ja piknikväkeä, virtsa haisi ja sotku oli sitä luokkaa, että Pori Jazz oli muuttunut Jazzpuiston myötä enemmänkin uudeksi viralliseksi lämpimäksi nuorison vapuksi. Ravintoloihin oli turha päästä enää sisälle (jonot magalomaanisia) ja yhden periaatejuoman visiitti Koivubaariin päättyi närkästykseen. Se on nääs niin, että kyseisessä baarissa ei ollut hinnastoa esillä, vaan tarjoilijat latelivat päästään summia. Tuon lisäksi kuittiin ei tulostunut mitään muuta kuin loppusumma, eikä varsinaista ostosta ollut eritelty mitenkään. Siitä sentään pojot, että toinen tarjoilija ilmoitti kysyttäessä ostamamme juoman hinnaksi saman, kuin toinen tarjoilija oli siitä laskuttanut. Ehkä se summa oli oikea ja virallinen, tai sitten ei.

Summa summarum: Olen käynyt Pori Jazzeilla 19-20 kertaa. Olen nähnyt Jazzien kasvun ja muutoksen parempaan suuntaan. Kaupunki tuntuu heräävän eloon, Suomi Areenan myötä tarjonta on monipuolinen ja tunnelma on aivan mielettömän upea. Pori on hieno kesäkaupunki (kumma kun siellä ei tule kuitenkaan käytyä tutustumassa aikuisten oikeasti missään!) ja Pori on vaan se ainoa oikea paikka jazztapahtuman järjestämiseen. Jazzpuisto on loppupeleissä hyvä uudistus maksuttoman ohjelman lisäämisen myötä (Jazzpuisto = Porin olohuone), mutta valitettavasti kaupungin puoli kärsii varmaankin pienoisesta ”yleisökadosta” uudistuksen myötä. Ainakin meillä into piipahtaa Jazzkadun ympäristössä olevissa liikkeissä loppui kokonaan. Jazzpuiston viikonlopun kännikansa on myös vaan liikaa. Hyvillä keleillä se kannattaa ottaa huomioon ja suosittelenkin jättämään Jazzpuiston väliin pääviikonlopun loppuilloista, jos sellainen örvellys ei oikein nappaa.

Pstt. Pori ja sen lähitienoo on kiva myös Pori Jazz-ajan ulkopuolellakin. Yyterissä on muuten mahtava seikkailupuisto ja siellä kävimme perheen kanssa viime kesänä. Kannattaa pistää korvan taakse ja ottaa reissuohjelmistoon, jos Satakunnan suunnalla liikkuu. Omat kokemuksmme Seikkailupuisto Huikeesta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kun kriisitilanne yllätti ja ambulanssi tuli luoksemme aamuyöllä

23.7.2018:

Tätä postausta minä kirjoitan raskain mielin. Järkyttyneenä ja vihaisena, mutta onnellisena siitä, että ainakaan tällä kertaa lopputulos ei ollut se kaikkein pahin. Päässä on kuitenkin monta kysymystä. Kohtalo, ajoitus, miksi ja koska seuraavan kerran? Millä oikeudella joitain ihmisiä kiusataan, ei anneta olla onnellisia. Miksi minä olen enemmänkin järkyttynyt, vihainen ja tyhjä sisältä, vaikka pitäisi olla kiitollinen?

Me saavuimme eilisiltana tänne mökille iloisin mielin. Näin jälleen minulle rakkaita ihmisiä, vaihdoimme kuulumisia ja suurin osa meistä meni nukkumaan. Heräsin aamuyöllä auton oven paukahdukseen jos toiseenkin ja keskusteluun pihalla. Ajattelin ensin äitini lähteneen vara-isin* kanssa kauppaan hakemaan tuoretta leipää, mutta ulkona oli sen verran pimeää, että ymmärsin kyseessä olevan aamuyö. Katsahdin makuuhuoneemme ikkunasta alas ja mitä näinkään? Ambulanssin!

Minä huusin raastavasti miehelleni, ravistin hereille. Itkin, metsästin vaatteita ja juoksin alakerran olohuoneeseen. Yksi oli olohuoneessa seisovasta joukosta poissa. Se sisäinen tuska ja järkytys oli niin valtavaa, etten halunnut kenenkään edes koskevan minua rauhoitellakseen. Jalkani eivät kantaneet ja tärisin kauttaaltaan. Mitä hemmettiä olikaan tapahtunut vain noiden muutaman tunnin aikana? Sen verran vakava tilanne oli kuitenkin, että vara-isi vietiin tuona aamuyönä sairaalaan toimenpiteitä varten ja me jäimme epätietoisuuden tilaan odottamaan uutisia, miten meille rakkaalle ihmiselle käy.

Uni ei enää kolmen maissa aamuyöllä tullut. Meistä suurin osa pyöri sängyissään kunnon adrenaliiniryöpyn jälkeen ja kävimme tapahtunutta läpi. Minulle tuli suuri epätoivo ja nimenomaan pelko oman äitini puolesta, hänen jaksamisestaan. Aamulla söimme aamiaisen omaan tahtiin, mutta koko päivänä ei ruoka maistunut. Minä yritin olla tukena äitini tuskassa ja tsempata, vaikka pohdimme hänen jäämistään mahdollisesti toistamiseen leskeksi. Miksi hän taas? Nainen, joka on ollut elämässään kaikille hyvä, rakastava ja tuonut maailmaan paljon hyvyyttä sekä elänyt juuri sellaisella tavalla, mistä ei todellakaan ansaitsisi saada sontaa naamaan? Kuka olikaan se oikeutettu, joka päätti nämä asiat? Siellä äidin ja vara-isin sängyssä me pötkötimme äidin kanssa ja muistelimme 18 vuoden takaisia tapahtumia, jolloin äiti jäi leskeksi aivan liian nuorena.

Vara-isi saatiin kuntoon, me haimme hiljaisina hänet takaisin tänään tänne mökille ja lähdimme sen jälkeen miehen kanssa hakemaan muutamaa ruokatarviketta kaupasta. Oloni ei ollut kuitenkaan onnellinen vaan tirautin autossa itkun, toisen kerran iltasaunassa ja kolmannen kerran mökkiterassilla istuessa. Eräänlainen shokki tässä kai vieläkin on päällä, menettämisen pelko ja tuska, jota on seurannut tyhjyys. Tämä kaikki on vaan tänään liikaa tälle naiselle.

24.7.2018:

Tuo järkytys lieveni loppuillasta, kun saimme viettää mieheni kanssa hauskoja naurun täyteisiä hetkiä pikkuveljeni ja hänen avopuolisonsa kanssa. Tekipä mies ja lapseni minulle myös suloisen pränkin yön pimeimpinä tunteina, kun satuimme katsomaan Netflixistä Annabelle: Creation -leffan.

Mökkimme lämpimässä varastossa on nykyään lasihylly, jonne äitini on laittanut minun lapsuudessani leikkimiä nukkeja tietyn ikäisiä kyläilijöitä varten ja sanotaanko vaan, että kyseiset 70-luvun nuket eivät kaikki ehkä ole niin söpöjä. Mies pyysi minua hakemaan juomaa kesken elokuvan ja minähän tein työtä käskettyä. Ulkoa kuului epämiellyttäviä ääniä, narisipa joku varastossakin ja pian sen jälkeen nukkejen keskeltä kuului pienoinen napsaus. Minä säpsähdin ja huomasin nukkejen keskeltä Bluetooth-kaiuttimen. Mies ja lapset olivat nääs keksineet idean. että minun hakiessa juomaa nukkejen keskeltä olisi alkanut soida kauhumusiikkia. Minun onnekseni yhteys katkesi kuitenkin juuri oikealla hetkellä ja ainoa, joka minua hieman säpsäytti oli tuo napsaus. Palasin varastolta närkästyneenä takaisin, mutta silti naurun kera. Siihen loppui tämän naisen suru ja ahdistus sillä kertaa.

Eikä muuten omat lapset lopettaneet tuohon pränkkiin. Tuollainen näky minua odotti yöllä, kun siirsin peittoa mennäkseni nukkumaan.

Että nuin. Onpa ollut melkoinen paripäiväinen ja ambulansseja minä muuten inhoan edelleen, vaikka kaikki menikin hyvin. Isän kuoleman myötä minä näen ambulanssit kuoleman tuojina, pelottavina ja ahdistavina paikkoina. Ketään en halua lähtevän niiden kyydissä pois enkä edes tiedä, miten tuosta pahasta tunteesta pääsisin pois.

Paha, paha ambulanssi.

vara-isi: Äitin elämässä on nykyään aivan ihana mies. Isääni hän ei koskaan korvaa ja kutsun häntä omalla nimellään. Vara-isi on toinen nimitykseni hänelle, sillä sen verran tärkeä ihminen hän minulle on.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Terkkuja Espanjan Aurinkorannikolta!

Surprise, täällä sitä (taas) ollaan! Meidän lomasuunnitelmat tosiaan meni toissa viikolla kokonaan uusiksi ja tuli pienoinen tarve lähteä ex-temporena ulkomaille lomailemaan leppoisasti. Viime hetkillä tehtävä matkavaraus aiheutti ongelmia niin majoituksen kun lentojenkin suhteen, joten kaikkein paras vaihtoehto tällaiseen pikaiseen irtiottoon oli loppujen lopuksi lennnot Malagaan ja majoittuminen meille entuudestaan tuttuun Miraflores Beach & Country Clubissa. Meillä on jälleen käytössä kahden makuuhuoneen huoneisto ihan mukavan kokoisella parvekkeella ja vanhasta tottumuksesta tiedämme myös lähistön kaupat sekä muut aktiviteetit. Hirveätä eforttia ei siis tarvita ympäristön tutkimiseen ja oppimiseen ja sehän sopii meille hyvin, sillä viimeisin työviikko on ollut miehelle ja minulle melkoisen työntäyteinen. Kunnon loma tuli tosiaankin tähän tarpeeseen, kunhan muistetaan pitää jälleen ikkunat ja parvekkeen ovi kiinni. Pari vuotta sitten täällä ollessamme meidän huoneistossa kävi murtovaras nukkuessamme, joten tällä kertaa emme heille moista lystiä suo. Jos kiinnostaa tietää, miten asiaa Espanjassa ja vakuutusyhtiön kanssa hoidettiin, niin käys lukasemassa täältä.

Tämän vuotinen hääpäivä meni melkoisen erilaisissa tunnelmissa. Pakattiin viimeisimmät tavarat ja suunnattiin iltasella lentokentälle. Hääpäivän juhlinta sisälsi pikkuisen itse tuunattua samppanjaa yläilmoissa ja nyt täytyy kyllä kehua Finskin lentohenkilökuntaa. Meillä oli aivan ihana aasialainen stuertti, jonka olemus ja keskustelut oli sitä luokkaa, että minä ihastuin hänen asiakaspalveluunsa. Kyllä vaan kuulkaas harmitti, kun meidän kohdalla  stuertti ilmoitti seuraavan lentoemon hoitavan meidän tilauksen ja minähän nielin jo hiukkasen närkästystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lentoemäntäkin oli oikein mukava, joten samppanja nautittiin hymyn kera yläilmoissa. Jännä vaan, miten sitä kaipaa sitä asiakaspalvelua ja joistakin asiakaspalvelijoista vaan huomaan, että se palvelu tulee sydämestä. Sellaisia lisää, kiitos.

Anyway, loma alkoi melkoisen ränsistyneissä tunnelmissa, sillä eilinen tulopäivä meni vaikeamman kaavan mukaan. Koneemme tuli sen verran myöhään illalla, ettei autovuokaaraamo Hertzin olisi pitänyt enää olla auki. Tuntui alustavasti hieman ärsyttävältä maksaa lentokenttähotellista(kin) vähintään 250 euroa yöltä + taksikulut, joten tehtiin koto-Suomessa päätös kökkiä kentällä muutamat tunnit, jos olotila antaisi myöten. No, saavuttiiin Malagaan ja päätettiin mennä rauhalliselle autovuokraamotiskien alueelle notkumaan, mutta Hertzin tiski olikin poikkeuksellisesti auki asiakasmäärän takia. Me liityimme jonon jatkeeksi ja saimme auton käyttöömme yhden jälkeen aamuyöstä, mutta tiski meni heti kiinni saatuamme auton avaimet ja mitään huomautuksia emme voineet enää automme kuntoon tehdä. Muutaman pikkuviirun olisimme halunneet varmuudelta sopimukseen merkkauttaa, sillä ylihintaisen täyskohelin sijaan otimme vain hiukkasen kevyemmän vakuutuksen. Saas nähdä miten meidän käy vajaan viikon päästä. Nyt meillä on vaan filmiä turvana auton hausta. 

Että nuin, eipä siinä kaikki. Auto alla jo aamuyön tunteina ja päätettiin mennä kyselemään huonetta muutamasta meidän perheemme hätään hyväksymästä hotellista lentokentän lähistöllä. Eihän sitä tietty vapaita huoneita viikonloppuyönä enää ollut, joten päätimme lähteä ajelemaan kohti Mijasta haaveena löytää joku hotelli matkan varrelta. Eipä löytynyt, joten aamuyön tunteina päädyimme Buger Kingin kautta Lidlin parkkipaikalle koisimaana vähän yli tunnin ajaksi. Aamun otimme vastaan Esmeralda Beachillä (kuva auringon noususta artikkelin alussa) ja sen jälkeen suunnistimme Lidlin brekkarin kautta majapaikkaamme kyselemään jo vapautunutta huonetta.

Ja pah, kyllä vaan Espanjan aurinkorannikko on suosittua aluetta erityisesti kesäisin. Eihän täällä Miraflores Beach & Country Clubissa ollut vapaana yhtään huoneistoa. Virallinen sisäänkirjautumisaika täällä on klo 16.00, mutta meille luvattiin huone heti kahdeltatoista ja päätettiin sitten käyttää muutamat tunnit visiteeraamalla Mijasin kylässä eli Mijas Pueblossa. Auton sai paahtavalta auringolta suojaan parkkihalliin, eikä hintakaan kirpaissut. Eurolla olisi saanut pitää autoa parkkihallissa kokonaisen päivän ja parkkihallikin oli sopivasti lähestulkoon ”pelipaikoilla”.

No juu, nättihän Mijas Pueblo oli, mutta kaikkialla kuului suomen kieltä ja latisti hieman tunnelmaa. On se vaan jännä, miten sitä kaipaa lomaa Suomesta ja haluaa kuulla jotain ihan muuta kuin kotimaista matkoilla olleessaan. Mijasissa se ei kyllä onnistu, mutta täällä meidän majapaikassa on sentään hiukkasen kansainvälisempi meininki. Miraflores Beach & Country Club on sen verran laaja alue, että suomalaisten osuminen samoille kulmille ja uima-altaalle on hiukkasen harvinaisempaa. Lähinaapureidemme kieliä täällä kuitenkin kuuluu kiitettävän paljon ja lapsiperheiden suosiossa tämä paikka on. Romanttiset lomailijat ja lapsivihaajat, älkää vaivautuko tänne.

Tenavien makkari, josta on näkymät vuorille. Sängyt on saatavissa erilleen.

Meidän vanhempien makkari, josta on näkymät puutarhan suuntaan.

Olohuone. Ei meidän makuun kyllä tämä sisustus, mutta ajaa asiansa.

Ruokailutila, joka nyt ei paljoakaan ole käytössä. Syömme parvekkeella, jossa on neljän hengen ruokailuryhmä.

Ja keittiö, vain astianpesukone puuttuu. Mirafloresilla on tarjolla myös sellaisia asuntoja, joista löytyy asianpesukone.

Ja kirsikkana kakun päällä, tällaiset näkymät parvekkeeltamme. Meri näkyy pienesti, mutta asuntoja on saatavissa myös lähempää rantaa täysillä merinäkymillä. Hinta viidelle yölle olisi ollut lähes pari tonnia, joten jätettiin ottamatta.

Mites tämän kaiken lystin hinta? Edullisimmasta päästä täällä aurinkorannikolla, mutta lähellä majoitusajankohtaa varattuna varmasti kalliimpi kuin olisi ollut aiemmin varattuna. Tämä lysti kustantaa meiltä ”vain” 149,15 euroa/yö ja rahoille saa hyvin vastinetta. Kyllä tämä paikka voittaa monet muut luukut ja hotellit täällä Aurinkorannikolla. Majoituimme täällä viimeksi pari vuotta sitten ja tuosta visiitistä tein aikoinaan erillisen hotelliarvostelupostauksen. Sen voit lukea täältä.

Anyway, tämän vajaan viikon aikana meillä olisi tarkoituksena ottaa melko rauhallisesti, mutta yhtenä päivänä olisi suunnitelmissa käydä Rondassa ihailemassa upeita, vanhoja rakennuksia ennen lentoa takaisin Suomeen. Kaikki mitä tämän vajaan viikon aikana tehdään muutoin, menee oikeastaan fiiliksen mukaan. Nyt vaan ollaan ja nautitaan. Se me ollaan ansaittu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian / Välimeren risteily: Vinkkejä hyvän hytin valintaan

No moikka! Näyttää vähän siltä, että sinulla olisi risteily oikealla Karibian-risteilijällä haaveissa. Ehkä olet löytänyt jo sen sinun suosikkivarustamosi ja -reittisi, mutta hyttitarjonta hieman pohdituttaa ja ymmärrän sen. Viikon risteily hytissä, jonka valinta on epäonnistunut pahemman kerran voi luoda aivan samanlaisia fiiliksiä kuin aurinkoloma, jonka jokaisena päivänä sataa vettä aamusta iltaan tai hotelliloma, jossa varattu huone onkin jotain ihan muuta kuin kuvat ovat antaneet ymmärtää.

Minulla on kokemusta tällä hetkellä 11 eri risteilystä Karibian-risteilijöillä ja 12. risteily on varattu. Jokaisella kerralla olemme päätyneet valitsemaan itse hyttimme melkoisen onnistuneesti, joten mihin asioihin sitä sitten kannattaa varauksessa kiinnittää huomiota? Ohessa omat vinkkini The hytin valintaan.

Edullinen sisähytti, ulkohytti, parveke vai sviitti?

Mietipä ensin tarkkaan, millainen hotellimatkailija olet. Nautitko oleskella lomillasi hotellihuoneessakin, vai tykkäätkö suunnata uima-altaalle tai aktiviteettien perään heti aamutuimaan ja palata hotellille vasta iltaisella nukkumaan? Jos olet jälkimmäinen matkailija, edullinen sisähytti riittää sinulle aivan hyvin, sillä sisähytteihin kuuluva palvelu on samanlaista vaikka matkustaisit ikkuna- tai parvekehytissä/minisviitissä. Laivoilla sisähyttien koot voivat kuitenkin vaihdella useammallakin neliöllä, joten hyttiä valitessa kannattaa olla tarkkana. Joillain laivoilla hytissä voi olla myös sellaisia rakenteellisia esteitä, mistä syystä sänkyjä ei voida laittaa yhteen ja pariskunnat joutuvat nukkumaan erillään. Mites ne sisähyttien koot? Useampi varustamo vertailtuna laivasta riippuen 11 – 25 m².

Norwegian Jewelin sisähytti, jossa vuoteet on liitettävissä yhteen.

Ikkunallinen ulkohytti on samalla laivalla sisustukseltaan melkoisen samanlainen kuin sisähyttikin sillä erotuksella, että ikkuna tuo hyttiin luonnonvaloa ja kannattaakin pohtia tarkkaan, kuinka paljon on valmis maksamaan ikkunasta ylimääräisiä euroja sisähyttiin verrattuna. Kiva poikkeus sisähytteihin on mm. Royal Caribbeanin muutamalla laivalla, joista löytyy virtuaaliparveke (iso seinän kokoinen näyttöruutu, joka näyttää livemaisemaa ulkoa) tai Carnival Cruise Line, jolla sisähytin hinnalla on mahdollisuus varata hytti, josta löytyy oikea ikkuna rajoitetuin näkymin.

Azamara Journeyn ulkohytti, jossa vuoteet on myös liitettävissä yhteen. Esittelypostaukseni ko. luksusristeilijästä on luettavissa täältä.

Itse suosin risteilyilläni vähintään parvekehyttiä siitä syystä, että se antaa toivottua lisätilaa hyttiin ja mahdollistaa helpon pakenemisen väkimassoilta. Varsinkin lapsiperheille parvekehytti on erinomainen, sillä lapset nauttivat varmasti parvekkeesta ja aikuisetkin pääsevät nauttimaan omasta ajasta ulkoilmassa lasten lepohetkellä. Mikään ei ole myöskään ihanampaa kuin ihailla maisemia / lähtöä omalta parvekkeelta ja nauttia vaikkapa jotain syötävää tai juotavaa siinä samassa. Aamuisin pääsee myös nopeasti parvekkeelle tarkastamaan sään ilman, että tarvitsee lähteä hytistä ulos.

Norwegian Blissin parvekehytti.

Sviitti on pientä luksusta kaipaavalle ja mukavuudenhaluiselle erinomainen valinta risteilylle, mutta kannattaa olla varustamojen kanssa tarkkana. Huonossa tapauksessa ainoa, mitä ekstraa risteilyysi saat on isompi hytti ja priority-liikkumiset laivaan ja sieltä ulos. Parhaimmassa tapauksessa puolestaan pääset nauttimaan risteilylläsi aivan omasta sviittimatkustajien alueesta, joihin ei muilla matkustajilla ole asiaa.

Norwegian Jewelin keulassa sijaitseva Penthouse with Large Balcony -sviitti. Olemme matkustaneet ko. sviittiluokassa kahdesti, sillä kyseiseen sviittiin saa ihan mukaviakin tarjouksia välillä. Kokemuksiamme sviittimatkustamisesta NCL:n edullisemmissa sviiteissä voit lukea tarkemmin täältä.

Joillain varustamoilla on edelleen tarjolla edullisempi hinta hytille siinä tapauksessa, että annat varustamon määrätä hyttisi lähempänä matkaa. Valitettavasti tuossa varaustavassa on omat riskinsä, sillä suositulla lähdöllä varustamo määrittelee sinulle jäljelle jääneistä (lue: ei muille matkustajille kelvanneista) hyteistä sen sinulle kuuluvan. Ehkä saat hyttisi onnistuneesta paikasta tai sitten et, mutta riskipeliä se on. Sama vaara koskee muuten mahdollista upgreidaushuutokauppaa, joka on esimerkiksi Norwegian Cruise Linella käytössä. Tarjoat tiettyä hintaa hyttiluokan korotuksesta ja jos voitat korotuksen, kyseisen korotetun hyttiluokan hyttisi voi sijaita missä tahansa.

Hytin sijainti on tärkeää, vältä seuraavia hyttejä

Kun olet valinnut hyttiluokkasi päästään vielä tärkeämpään asiaan, nimittäin hyttisi sijaintiin. Pääsääntöisesti paras kansi valita hytti on sellainen, joka on kahden hyttikannen välissä ja vaikka isot laivat keinuvat harvoin, suosittelen helposti merisairastuville laivan keskiosaa ja alempia kansia. Tuostakin huolimatta sijainnissa saattaa olla jotain sellaista, että hyttivalinta voi mennä pieleen.

Rauhaa rakastavien kannattaa välttää hyttejä, jotka ovat musiikkiravintoloiden yllä, alla tai muuten läheisyydessä. Sama koskee muita tapahtuman täyteisiä paikkoja. Laivojen Atriumeissa / Centrumeissa, promenadeilla ja uima-allaskansilla järjestetään musiikkiohjelmaa ja bileitä iltaisinkin, joten aikaisin nukkumaan menevät kärsivät varmasti siitä. Aluksen teatterin harjoittelut ja ohjelmat kuuluvat ala- ja yläpuolella oleviin hytteihin ja punttisalin kolinat, aluksen pesulan koneet jne. ovat varmoja äänien lähteitä. Aluksen kävelykannen alapuolella olevat hytit saavat nauttia kävelijöiden / lenkkeilijöiden kopinasta ja aurinkokannelta kantautuu aurinkotuolien siirtelyä jo aamutuimaan sekä illalla, kun tuolit pinotaan kasaan. Myös väliovellisissa hyteissä on oma juttunsa. Äänieristys oven kohdalla on heikkoa, joten television äänet, puhuminen ja muu elämä naapurihytistä saattaa kuulua ja kuuluukin oven läpi.

Royal Caribbeanin Serenade of the Seas -aluksen Superior Oceanview Stateroom with Balcony. Esittely hytistämme luettavissa täältä.

Tein mieheni kanssa kahdestaan Norjan vuonoristeilyn toukokuussa 2015. Royal Caribbeanin varauskone ehdotti meille ensisijaisesti hyttiä läheltä aluksen keskusaulaa Centrumia, mutta me vaihdoimme hytin toiselle puolelle laivaa ja kauemmas Centrumista kahdesta syystä. Tiesimme, että Centrumissa järjestettäisiin musiikillista ohjelmaa useina iltoina, joten musiikki kantautuisi varmasti Centrumia lähimpänä oleviin hytteihin. Myös Norjan vuonoristeilyn must see, Seitsemän sisarusta -vesiputous Geirangerin vuonossa osui vuonosta lähtiessämme aluksen perästä katsottuna menosuuntaan nähden oikealle puolelle. Me valitsimme hytin kyseisen vesiputouksen mukaan, emmekä olisi voineet tyytyväisempiä olla päätökseemme.

Tilasimme hyttiin hedelmiä huonepalvelusta sekä kävimme hakemassa baarista kuohuviiniä juhlistamaan lähtöämme Geirangerin vuonosta. Aluksen keulasta olisi ollut varmasti komeammat näkymät, mutta me halusimme ihastella Seitsemän sisarusta -vesiputousta omalla parvekkeellamme.

Parvekehyttien parvekkeiden koot vaihtelevat samalla laivallakin, joten perehdy haluamaasi parvekehyttiin tarkkaan. Löytyykö googlailemalla kuvaa/tarkkaa tietoa juuri haluamastasi hytistä? Entäpä kenties Youtube-filmiä? Kaiva netistä myös laivasi kuva ja laske tarvittaessa oman parvekkeesi sijainti kuvasta katsomalla. Onko yllä jokin auringon paistetta estävä lippa, jokin muu näköeste tai ulkoneva julkinen tila, josta on suora näköyhteys parvekkeellesi? Entäs muut parvekkeet, näkyykö niiltä omalle parvekkeellesi? Aluksen perässä olevissa hyteissäkin voi olla varaukseen vaikuttavia seikkoja. Huonossa tapauksessa ilmavirta parvekkeella on olematon ja parveke tuskaisen kuuma tai laivan savupiipun noki löytää parvekkeesi koristellen koko parvekkeen mustilla nokipilkuilla. Aina ei niin käy, mutta mahdollisuus siihen on.

Näkymät hyttimme parvekkeelta Serenade of the Seas -aluksella. Kuten huomaatte, pari kantta ylempänä on varjostava lippa. Siitä ei ollut haittaa matkallamme, sillä Norjan keväinen sää ei paljoa aurinkoa tarjonnut, mutta tuolla lipalla alkaa olla jo hieman merkitystä aurinkoisella säällä ja erityisesti kantta ylempänä.

No mutta mikäpäs se siinä? Nätti auringonlasku Norwegian Blissin parvekehytistäni ihailtuna ja jotain ihan muuta parvekkeeni alla.

Norwegian Blissin pressimatkalla minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa hyttini sijaintiin. Sain arvonnassa isomman parvekkeen Connecting Balcony -hytin, joka sijaitsi suoraan aluksen olutpubin yläpuolella. Musiikki kuului alakerrasta selvästi mukaan lukien ihmisten laulu, mutta onnekseni musiikki loppui yhdentoista maissa illalla. Tuon lisäksi parvekkeen edessä oli pubin lasikattoa (kuvassa tuo lippa keskellä alhaalla), joten lasikaton alla istuvilla ihmisillä oli suora näköyhteys parvekkeeni uloimpiin kohtiin.

Ai että tätä Norwegian Jewelin Penthouse with Large Balcony -sviitin ihanaa parveketta!

Varasimme Norwegian Jewelin Bahaman risteilylle ja toisen kerran Meksikon risteilylle Penthouse with Large Balcony -sviitin, joka sijaitsi aluksen keulassa. Pidimme parvekkeesta tosi paljon hyvien näkymien ja sen koon takia, eikä omasta mielestämme siellä ollut Karibian lämmössä liian vilpoisaa edes aluksen liikkuessa merellä. Pieni lippa antoi näkösuojaa lähellä hyttiä oleskellessa, mutta muutoin parvekkeelle oli suora näkymä mm. aluksen komentosillalta (kuva alla).

Entäs toinen isoparvekkeinen hyttimme? Saanen esitellä Norwegian Getawayn The Haven Aft-Facing Penthouse Suite Karibian risteilyllämme lokakuussa 2014 (kuva alla).

Eiköhän se jo kuvasta näy, että parvekkeemme oli massiivinen. Parveke oli laivan isoin, mutta aluksen perällä ollessaan melko suojassa vilvoittavalta tuulelta ja muutaman kerran oleskelu oli siellä jopa tukalan kuumaa. Vieressä sijaitsi huomattavasti kapeamman mutta yhtä syvän parvekkeen omaavia hyttejä ja siellä tilanne on saattanut olla vielä tukalampi.

Eikä siinä vielä kaikki meikäläisen varoituksista. Tupakoimattomien kannattaa katsoa tarkkaan, ettei varaa parvekehyttiään laivan tupakointialueen yläpuolelta ja joskus saattaa käydä niin, että parvekehytin vieressä on vaikkapa laivan keittiön ilmastointihormi. Mikäs sen mukavampaa kuin ruuan käry omalla parvekkeella. Varustamon kansikartoissa hyttikansien keskellä olevat valkoiset alueet ovat henkilökunnalle kuuluvia tiloja ja niistä tiloista henkilökunta liikkuu heille kuuluvan oven kautta hyttikäytävälle. Henkilökunnan oven paikkaa on harvemmin laitettu hyttikarttaan, mutta tuon oven sattuessa oman hytin lähettyville saattaa häiriöitä paukkaavasta ovesta tulla. Laivalla, jolla ruokaa toimitetaan hyttiin 24/7 maksuitta, voi tuo mainitsemani ovi käydä ahkeraan myös yöaikaan. Katso siis kuvia ja googlaa. Se voi pelastaa monelta mielipahalta.

Norwegian Epic The Haven 2 Bedroom Family Villa #16006, josta esittely täällä. Sviittimme sijainti oli muutoin täysi kymppi, mutta valitettavasti juuri meidän sviittiä vastapäätä sattui olemaan henkilökunnan ovi. Eräänä yönä porukka tuntui innostuvan tilaamaan ruokaa sviitteihin ja ovi kolahteli useampaankin otteeseen keskellä yötä. Tämän herkkäunisen naisen yöunet oli pilattu.

Laivat voivat olla suuriakin ja välimatkat hissille pitkiä. Joillain laivoilla et välttämättä pääse edes lähihissillä omalle kannellesi, joten liikuntaesteisten tai hankalasti liikkuvien kannattaa olla tarkkana hytin valinnassa. Jopa auringonpaistekin voi olla hytin valintaan vaikuttava tekijä, sillä esimerkiksi Atlantin ylityksellä alus ei vaihtele suuntaa paljoakaan ja auringosta pääsee nauttimaan eniten juuri tietyltä puolelta laivaa. Joskus jopa jokin nähtävyys jää tiedettävästi tietylle puolelle alusta ja se saattaa olla se tekijä, joka kannattaa huomioida parvekehyttiä valitessa.

Psst. Iskikö tuskanhiki minun varoitteluista? Laivoilta löytyy satoja ja tuhansia hyttejä, joten jäljelle jää paljon sellaisia hyttejä, jotka ovat oikein sopivia juuri sinulle. Mikäs sitä estää iltavirkkua ja bilehilettä varaamasta hyttiä juuri discon alta, jos siellä discossa kuitenkin iltansa viettää.

P.S.: Omatoimimatkailija voi myöskin varata risteilynsä esimerkiksi kotimaisten Risteilykeskuksen tai We Love Cruisesin kautta. Niistä saa neuvoja suomeksi sen juuri oikean hytin valintaan. Minulla on kokemuksia molemmista risteilytoimistoista ja niistä voit lukea seuraavista postauksista:

We Love Cruises: Kokemuksia We Love Cruises risteilytoimistosta
Risteilykeskus: Kokemuksia risteilyn varaamisesta Risteilykeskuksen kautta

Kysyttävää? Paas pistäen kommenttia tai sähköpostia [email protected]

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.