Monthly Archives

huhtikuu 2013

Kuulumisia

No moikka! Blogin puolella on ollut hieman hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Oltiin tosiaan pikalomalla Bangkokissa ja kotiuduttiin sieltä kiertokautta viime viikon keskiviikkoaamuna. Kone oli Suomessa about klo 04.15, joten ei muuta kuin lentokentältä suoraan töihin Helsinkiin ja kokonainen työpäivä siihen päälle. Ei ollut ihan viisaimmasta päästä se ratkaisu, mutta minkäs teet, kun lomapäivät alkaapi olla tapissa.

Meillä oli Comfort-luokan paikat Finskin koneessa, mikä auttoi hieman nukkumisen kanssa, mutta meikäläinen ei saa hyviä yöunia edes busineksen puolella lentäessä. Jotenkin lentokoneen paineistus vaikuttaa aina meikäläiseen sillä tavalla, että koko kropassa kihelmöi jännästi pidemmillä lennoilla ja se aiheuttaa omanlaista ”epämiellyttävää” oloa matkustusluokkaan katsomatta. Yöunet olivat siis melko vähäiset ja pienoisen jet lagin takia sitä oli sekaisin seuraavat muutamat päivät.

Perjantaina me suunnistimme sitten ruotsiristeilylle ja ensi kertaa testissä oli Commodore-luokka Silja Symphonyllä. Matka oli oikein levollinen ja nautimme paljon hyttimme parvekkeesta, mutta liian nopeasti Bangkokin reissun jälkeen koittanut risteily meni vähän penkin alle sen takia, että iltaisin olimme tosi väsyneitä ja vetäydyimme keskiyön shown jälkeen hyttiin. Olisihan se ollut kiva nauttia aluksen viihteestä enemmänkin, mutta näillä mentiin tällä kertaa.

Eikä siinä vielä kaikki, niin kun Tvinsissä tupataan sanomaan. Tänä viikonloppuna suunnistamme Itä-Suomeen rakkaiden ihmisten luokse, joten emme me paljoa paikoillamme pysy. Liekö tämä jatkuva meneminen aiheuttanut sen, että ilkeää nuhaflunssaa meinaa pukkaa päälle. Nenä on niistämisestä turvonnut ja terävä tuulenhalkojani on muuttunut punaiseksi, pyöreäksi perunaksi. Kurkussa on kaktus ja suussa afta, joka kinnaa hampaaseen niin, että vääntelen välillä naamaani kuin Billy Idol. Turha tässä on teidän iloksenne mitään selfietä ottaa. Sitä kuvaa en kestä itsekään.

Anyway, tänä aamuna olin jo vahvasti sitä mieltä, ettei minusta ole lähtemään töihin. Ajattelinkin ilmoittaa jääväni kotio mutta ymmärsin, että minua mahdollisesti sijaistamaan hälytettävä kollega saisi melkoisen epämieluisan tehtävän. Muutama asia oli oikeastaan ainoastaan minun tiedossani, joten briiffauksesta ja selvitystyöstä sijaista varten olisi tullut minulle sellainen projekti, että katsoin parhaimmaksi rahtautua töihin hoitamaan asian pariksi tunniksi ja palata korvat luimussa kotio. Ei muuta kuin Makulan maittava vuohenjuustosalaatti kaupasta kouraan ja kotio päikkäreille. Kyllä maittoi unet ja toivon, että tämä yhden päivän lepo auttaa, sillä kynnys jäädä kotiin makaamaan on korkea.

Mitäs muuta? Meikä hermostui Samsung Galaxy J5 -puhelimeensa ja vaihtoi tuossa pari päivää sitten Honor 9:sään. Muistin pitäisi uudessa puhelimessa riittää ja se on juuri se juttu, minkä takia puhelinkin meni vaihtoon. Samsung ei pystynyt enää edes päivittämään itseään, kun muistikapasiteettia ei vaan ollut. Pari päivää on mennyt totutellessa ja hermo meinasi mennä senkin kanssa. Pikkuhiljaa olen alkanut rakastua tuohon uuteen luurin, mutta liikaa erikoisuuksia siinä on ja pintakin niin liukas, että yhden kerran luuri on jo päätynyt lattialle. Melkoisen poikkeavan näköiset suojakuoret meikä meni tilaamaan, joten saas nähdä miten pitkään jaksan katsella niitä.

Että tämmöttis tänne. Kiirusta pitää. Liikaakin. Esittely ja arvostelu upeasta Bangkokin majapaikastamme tulossa jossain vaiheessa, kuten myös esittely ja arvostelu Commodore-luokasta hinnan kera. Kallista vai ei, se selviää postauksesta aikanaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Surprise, terkkuja ja pikakuulumiset Bangkokista!

Niin että yllätys vaan, pakenimme kerrankin kylmää aikaa pois Suomen kamaralta tänne Bangkokiin, josta löytyy lämpöä. Minen yksinkertaisesti uskaltanut puhua tästä matkasta julkisesti mitään, sillä oman äidin edesottamukset terveytensä kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa. Liian monta kertaa on tullut pelottavia käänteitä ennen matkoja meikäläiselle.

Nyt siis ollaan täällä Bangkokissa kolmatta kertaa ja tällä kertaa majapaikaksi valikoitui Emporium Suites by Chatrium ja sen mukava, 135-neliöinen kahden makkarin huoneisto keittiöllä ja parvekkeella. Tässä vieressä on hyvä kauppakeskus, kasoittain ravintoloita sekä Skytrain -asema ja mehän tykätään, sillä tämä paikka tarjoaa hotellin palvelut ja kodinomaisen tunnelman lapsiperheille.

Anyway, kertokoon kuitenkin muutama kuva puolestaan, millainen majapaikkamme on. Makkarikuvat otettu muuten toisena päivänämme hieman vähemmän väsyneenä, siitä hieman ryppyiset petivaatteet.

Olohuone/ruokailutila.

Päämakuuhuone.

Lasten makuuhuone.

Parvekkeella mahtuu mukavasti olemaan ja näkymät on kaupunkiin päin.

Hotellin yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa on laajavalikoimainen ruokakauppa ja sieltä ostimme eilen mm. tuoreita marjoja ja hedelmiä. Niillä ja viinilasillisilla me juhlistimme miehen kanssa alkanutta lomaa ja katselimme auringonlaskua. Parasta!

Että nuin. Eiks olekin mukavan näköistä? Huomenna suuntaamme Suureen palatsiin ja huristelemme sinne jokea pitkin. Saas nähä, mitä muuta ehditään tehdä ja mitä nuo meidän tenavat tykkää.

P.S.: Instagram storiesin kautta pääsee parhaiten seuraamaan meidän reissua tällä hetkellä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tapaturma laivalla, laivan sairaanhoitopalvelut testissä

Että nuin, sehän meni hienosti se minun vimosin Retroristeily Vol 4. Tällä kertaa kipeänä ei ollut ainostaan jalat tanssimisesta, vaan oman osuutensa tähän ryytyneeseen olotilaan antoi pienoinen isku takaraivoon ensimmäisenä iltana. Sen verran kuitenkin tömähti, että nyt parannellaan olotilaa sairasloman turvin muutama päivä ja pistetään poskeen kahta eri lääkettä siinä samassa.

Tuossapa ”before” -kuva meikäläisestä. Vielä on fiilikset korkealla ja päällä maailman osuvin paita. Cruise Chick.

Tapaturma ja kokemuksia vartijan sekä sairaanhoitajan palveluista

Kyllä ne Mariellan yökerhon tuolit on hieman vinkeitä. Joku suunnittelun kukkanen niissä kyllä on, kun tuolin jalat tulevat enemmän ulos kuin varsinainen istuinosa. Usemman kerran olen ihan ilman alkoholiakin meinannut niihin jalkoihin kompastella, mutta nyt sitten tanssin tuoksinassa kävikin hieman köpömmin. Tanssilattian ollessa täynnä osa meistä innokkaista tanssijoista pisti jalalla koreaksi tanssilattian ulkopuolella ja niin minäkin. Pieni virheaskel aiheutti sen, että kompastuin tuolin jalkaan ja lensin suorilta jaloiltani taakse päin niin, että matkalla maahan kalautin takaraivoni pöydänkulmaan.

Juu, prinsessa olen. Kyllähän tuommoinen nolostutti, joten ei muuta kuin nopeasti ylös ja tanssiaskeleilta ottamaan. Eipä siitä tanssista mitään tullut, kun olo oli vähän ilkeä ja päätin lähteä hyttiin potemaan. Ei tullut hyttikeikkaa siitä, sillä siinä matkalla huomasinkin käteni olevan ihan veressä ja ymmärsin, että hieman pahemminkin taisi takaraivolle käydä. Suunnistin infoon selittämään asiani ja sieltä paikalle hälytettiin vartija viemään minut paikattavaksi.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minussa on joku jännä valuvika. Vaikka olenkin ihan kiltti ihminen enkä tee pahoja, niin silti minä pelkään jotenkin mm. vartijoita, poliiseja ja tullivirkailijoita. Esimerkiksi tullin ohi kävellessäni oloni on aina rikollinen, vaikka laukussa ei olisi yhtikäs mitään joten tietänette miltä minusta tuntui, kun luokseni hälytettiin vartija. Sitä noloutta ja tuskaa herran minua viedessä sairaanhoitajalle ja jäädessä vielä seuraamaan tilannettani on vaikea kuvailla. Siinä ei vartijan lohduttavat ja ystävälliset sanat auttaneet sitten yhtään.

Anyway, sairaanhoitaja otti vastaan, tutki haavan ja ryhtyi hommiin. Vartija autteli putsaustilanteessa ja pelkkä liimaus riitti tapauksessani, joskin kaupan päälle tuli perjantaipipo (verkkomyssy) kompressin kera sekä muutama kylmäpussi. Tajuttomuutta ei koskaan ollut ja olin ihan hyvin kartalla koko ajan, joten skumppakamu sai ohjeet herätellä yöllä minua ja omia Ibumaxejakin sain popsia. Aivan heti en sentään saanut lähteä hyttiin, sillä henkkarit oli näytettävä vielä läksiäisiksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla incognitona tuo keikka, mutta näillä mentiin.

Voitte uskoa, että yö meni nukkuma-asentoa kipujen takia hakiessa ja suloinen skumppakamunikin jaksoi herätellä meikäläistä kiitettävällä tarkkuudella. Pipo lensi aamulla roskikseen ja pääsin käymään suihkussa pesemässä veret pois. Siitä iso kiitos, kun liimaus oli sen sorttista päässä, että päätä sai kastella normaalisti ilman saippuaa.

Ja ”after” -kuva. Fiilikset sen mukaiset. Olin nöyryytetty nainen.

Mites tuo minun oma rakas mieheni kotona? Kiipesi tietty seinille, sillä meillä olisi tuossa muutaman päivän päästä jotain isompaa kenties tapahtumassa. Epikriisi oli saatava varmuuden varalta, joten minä talsin infoon selittämään tilanteen ja pääsinkin tapaamaan uudelleen sairaanhoitajaa paluumatkalla. Sairaanhoitaja tarkisti haavani kunnon, meillä oli kaikkinensa hyvä keskusteluhetki ja epikriisikin tulla tupsahti nätisti koneelta. Kaikkinensa asiakaspalvelu niin vartijan kuin sairaanhoitajankin puolelta oli oikein miellyttävää niin illalla kuin seuraavana päivänäkin, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Eikä muuten lystin hintakaan kirpaissut. Tasan nolla euroa.

Kuis Retroristeily Vol 4 sujui muuten?

Meillä on nyt skumppakamun kanssa kokemuksia yhteensä kolmesta Radio Novan Retroristeilystä, joista ainoastaan ensimmäinen jäi välistä. Bilettää osattiin tälläkin kertaa, eikä järjestyshäiriötä näyttänyt omiin silmiin olevan paljoakaan. Hyttimme sijainti oli onnistunut, sillä jäistä koituvaa haittamelua ei viidennen kannen peräportaikon lähettyvillä ollut ja hytistämme oli helppo päästä yöherhoon. Ainoa haitta sijainnissamme oli hyttimme molemmin puolin lähettyvillä olleet bilehytit, joiden asukkaat pistivät käytäväbileet pystyyn päiväsaikaan, mutta onneksi ymmärsivät nukkua yöt. Aivan hiirulaisille, rauhaa rakastaville ja absolutisteille en risteilyä suosittele, sillä alkoholi on suuressa osassa laivalla ja joillakin jo matkalla terminaalille.

Me aloitimme juhlat vasta hytissä, kun olin tilannut sinne odottamaan laivan kuohuviinin. Viikkari on vaihtanut laivojen juomansa tälle vuodelle ja sen vaan sanon, ettei tämä(kään) skumppa, italialainen Mezza di Mezzacorona, kolahtanut tähän naiseen. Tämänvuotinen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel voittaakin kuohuvien juomien kisan, muttei se ole mielestäni yhtä hyvää kuin edellisvuoden Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut. Laivan valkoviini, australialainen Astronomer Chardonnay miellytti jokseenkin.

Kyllä sitä vaan pitää kerran vuodessa repäistä ja palata vanhaan nuoruuteen. Siihen meillä kuului aina hytin oven koristelu ja niin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä iltana ovesta hävisi yksi mies ja Helsingin päässä jäljellä oli vaan enää muutama kuva.

Bileet oli siis jälleen huippuja, tanssia sai sydämensä kyllyydestä ja parasta oli se, että menoa oli päivälläkin sellaisesta tykkääville. Ensimmäisenä iltana illallistimme Ocean Grillissä, aamupalan ja lounaan nautimme Coffee & Joyssa ja toisena iltana söimme maittavat pitaleivät Platessa. Palvelu oli kaikkialla hyvää, ruoka maittoi ja vaikka laivayhtiön järkkäämällä brunssilla olisi ehkä rahallisesti päässyt halvemmalla, nautimme me skumppakamun kanssa siitä, ettei ryysistä ollut ja ateriointi oli nopeampaa.

Yksi sana Platen pitaleiville. Nam.

Hyvä risteily tapaturmasta huolimatta. Se on varmaa, että Retroristeily Vol 5 menee aikanaan varaukseen, sillä fiilis laivalla on aina ollut uskomaton ja tuommoiseen tapahtumaan kaksi yötä on juuri sopiva. Kyseessä on ehdottomasti Itämeren parhaat bileet, joten kyllä vaan Radio Nova, Oku ja Viikkari osaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ikimuistoisimmat matkani

33 maata ja kaupunkeja sitäkin enemmän. Paljon on tullut nähtyä ja koettua, mutta toisaalta aivan liian vähän. Me emme ole mieheni kanssa sellaisia, että koluaisimme nähtävyyksiä tukka putkella vaan nautimme enemmänkin maisemista ja olemisesta. Silti tuollaisiinkin matkoihin osuu sellaisia matkoja, jotka ovat ikimuistoisia tavalla tai toisella. Että talvipakkasten kunniaksi muutama muistelo vuosien varrelta, olkaattes hyvät.

New York ja Madonnan konsertti Bostonissa 2006

Mies päätti yllättää ränsistyneen vaimonsa ihan täysillä ja varasi liput Madonnan konserttiin Bostoniin. Minun selkäni takana hän järjesteli lasten hoidon ja hiukkasen muutakin, mutta kiireiden takia miehen piti paljastaa matkasuunnitelmansa hieman aikaisemmin ja ottaa minut mukaan suunnitteluprosessiin. Innosta puhkuen me suuntasimme sitten kesälomalla viideksi vuorokaudeksi Jenkkilään siten, että lensimme New Yorkiin ja ajoimme sieltä vuokratulla autolla Bostoniin. Bostonissa vietimme kaksi yötä motellissa ja suuntasimme takaisin New Yorkiin, jossa majoituimme kolme yötä Millennium UN Plaza (nyk. Millennium Hilton New York One UN Plaza) -hotellissa.

Kuis se matka sitten meni? Mies ei saanut nukuttua koneessa oikeastaan ollenkaan. Siitä sitten jet lagin turvin auton rattiin iltapäiväruuhkaan ja minä toimin kartanlukijana. Yksi vaivainen suuntavirhe ennen kuin olin saanut karttaa kouraan ja päädyimme kiertämään hiukkasen isomman kiekan kohti Bostonia. Ajomatka kesti ruuhkassa kohtuuttoman kauan ja loppuvaiheessa taistelin unen rajamailla pitääkseni miestä hereillä.

Jos ollaan rehellisiä, niin en muista majapaikastamme oikeastaan mitään. Boston ei säväyttänyt, mutta toisena iltana ollut Madonnan konsertti räjäytti koko potin. Pikkuisen kuumottavia hetkiä koimme kuitenkin lähtiessämme konserttipaikalta, kun mies oli unohtanut parkkikupongin sijainnin autossa. Se ol nääs niin, että porttivahti rupesi kyselemään kupongin perään ja mehän rupesimme etsimään kuumeisesti kuponkia autosta. Autojono kasvoi perässämme ja poliisi kiinnostui meistä. Se hetki kun poliisi asetteli kätensä aseen päälle ja lähti kävelemään kohti autoamme oli sen verran panikoiva, että helpotuksen huokauksen taisi kuulla yksi sun toinenkin, kun parkkilappu löytyi autosta. Tänä päivänäkin kavahdan poliiseja Yhdysvalloissa liikkuessani.

Mites muuten? Paluu Bostonista New Yorkiin meni leppoisemmissa merkeissä ja kolme yötä Manhattanilaisessa hotellissa YK:n pääkonttorin vieressä oli unelmien täyttymys tälle korkeista rakennuksista tykkäävälle naiselle. Pistimme Madonnan CD:n soimaan iltaisin ja avasimme huoneemme ikkunan. Kuuntelimme kaupungin ääniä ja nuuskutimme ulkoilmaa. Parasta ja niin ikimuistoista.

Ensimmäinen Karibian risteily 2010

Lemmenlaiva, tuo maailman paras sarja, jonka tunnusmusiikki liene yksi tunnetuimmista. Tuo televisiosarja pyöri maikkarilla ensimmäisen kerran 1980-luvulla ja silloin päätin, että jonain päivänä tekisin vielä risteilyn lämpimillä vesillä. Vihdoin ja viimein pääsin toteuttamaan haaveeni, kun teimme miehen kanssa läntisen Karibian risteilyn Suomessa valmistetulla Royal Caribbeanin Navigator of the Seas -aluksella. Totaalisia ummikkoja me kyllä tuolla reissulla olimme ja on ehkä siksi jäänyt ikimuistoisena mieleeni. ”Ummikot Karibian risteilyllä. Näin meillä” -postauksen voit lukea täältä.

Australia 2010 (+ 2011 ja 2014)

Siis minä olen niin rakastunut Australiaan. On suoranainen onni, että hyvä ystäväni D ihastui aikoinaan australialaisen mieheen ja muutti hänen perässään Sydneyyn. Ensimmäisen kerran matkustimme Australiaan vuonna 2010 ja ihastuimme maahan ihan ensihetkistä lähtien. Ensimmäinen päivä meni melkoisessa aikaerorasituksessa mutta muistan ikuisesti sen hetken, kun D kattoi rinteellä olleen asuntonsa parvekkeelle herkkuja ja viiniä. Siinä istuimme katsellen alla olleen esikaupungin valoja ja kuuntelimme luonnon ääniä sekä keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Pieniä, mutta niin suuria hetkiä. Ja niin ikimuistoisia. Parhaita.

Voisi oikeastaan sanoa, että jos minun pitäisi suositella jotain maata matkustuskohteeksi, olisi se Australia. Se rento ilmapiiri, luonto ja rantaelämä on kaikkea sitä, mikä saa lomamoodin päälle sen siliän tien.

Alppireissu 2014

Aussikamuni D saapui Eurooppaan lomailemaan kesällä 2014 ja kyseli meitä reissukaverikseen. Mieshän innostui ajatuksesta oikein kunnolla ja suunnitteli meille kahden viikon Alppireissun. D:n myötä reissuun tuli ekstramaustetta, kun päädyimme hänen muutaman miesseikkailun myötä sellaisiin paikkoihin, joihin emme olisi koskaan muutoin päätyneet. Kaiken kukkuraksi D:llä oli hieman tiukempi budjetti, joten majoituimme välillä edullisemmissakin paikoissa. Siinä oli kuulkaattes tällä prinsessalla pikkuisen totuttelemista, kun välillä majoituskohteeksi osui ränsistynyt hotelli.  No, onneksi tuolla samaisella Alppireissulla mies myös yllätti minut ja vei tuolloin maailman parhaimmaksi hotelliksi valittuun viiden tähden Grand Hotel Kronenhofiin.

Los Angeles ja RMS Queen Mary 2015

Teimme Meksikon risteilyn helmikuussa 2015 ja tasailimme jet lagia pari yötä Los Angelesissa ennen risteilyä. Vanhojen aikojen ja merenkulun fanina halusin ehdottomasti käydä tutustumassa Long Beachillä olleeseen RMS Queen Maryyn ja olpahan ikimuistoinen päivä. Ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista vierailukohteista ever. Visiitistä tuolle Valtameren vinttikoiralle voit lukea täältä.

Että nuin. Siinäpä muutama reissu. Jotenkin tuntuu, ettei sitä ”The reissua” ole kuitenkaan ihan vielä tullut vastaan. Olenko kiittämätön, tylsä vai otanko kaiken itsestään selvyytenä? Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole ja ehkä tänä vuonna tulee se itseäni säväyttävä matka. Toivossa on hyvä elää.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.