Monthly Archives

helmikuu 2018

Välimeren risteily: Norwegian Epic Vlogi, ensimmäinen päivä

Moikka!

Toivottavasti teillä muruset ol kiva viikonloppu. Mää istua möllötin melkoisen ahkeraan tietsikan äärellä, sillä sain jonkun ihme spurtin päälle ja väsäsin vlogin valmiiksi.

Ne, jotka ovat nähneet aiemmat vlogini saavat hieman totutella, sillä nyt on tulossa jotain ihan muuta. Sen sijaan, että pölisisin paikallani jossain hytissä, niin pääsette seuraamaan kun kamera liikkuu mukanani ihan eri tyyliin. Se myöskin aiheuttaa sen, että nolouksilta ei voida välttyä. Kyseessä on siis ensimmäinen ”toisenlainen” filmi, joten olkaa ystävät hyvät kilttejä mulle.

Anyway, ensimmäinen päivä on tuollaiselle isolle risteilijälle mennessä huhketta, ja siinä yleensä tuppaa käymään hiukkasen ylikierroksilla. Niin myös mekin ja ihan kuin ei riittäisi tunnin vuorokaudessa. Se näkyy ryytymyksenä ja iltakin loppui melkoisen lyhyeen tuolloin. Mutta mitäs mää enempää tänne kertomaan, joten käykääs kattomassa millainen meikäläinen ihan oikeasti on.

Ja risteilylaivafaneille filmi lienee ihan mukava, sillä kyllä ne satamasta lähdöt on ainas mukavia!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian risteily Vlogi, päivät 7 & 8 + tuoreita kuulumisia

Helou helou! Täälla sitä ollaan kuulkaattes paiskittu töitä ihan koko viikko, sillä meidän perheessä ei olla voitu yleensä viettää varsinaista hiihtolomaa miehen töiden takia. Tänä vuonna jälkikasvu jätti myös menemättä isovanhemmilleen, joten meillä aikuisilla on ollut ihme kyllä enemmän leppoisa hiihtoloman aika kuin silloin, kun lapset olivat isovanhemmillaan viikon. Miksi? Me miehen kanssa tupattiin aina viikon vanhempainvapaan turvin väsäämään kalenteriin niin paljon menoja kaupungille, että olimme loppujen lopuksi aivan död viikon vapaan jälkeen. Nyt ollaankin tultu lastenhoitovelvoitteen takia töistä kotio ja nautittu täydellisestä rauhasta. Ei Wilmaa, läksyjen tarkistusta ja kokeisiin tenttaamista vaan pelkkää syömistä, sohvaperunana oloa ja hyggeilyä. Ja mä olen kuulkaattes nauttinut!

Ilon kyyneleitä ja jänniä hetkiä

Mitäs muuta tänne? Vakituiset lukijat varmaan muistaa meikkisen suuren tuskan oman rakkaan äitini takia viime syksynä ennen Välimeren risteilyä. Sitä kauheaa menettämisen pelkoa ja surua äidin kunnosta kesti tovin, mutta oli ihana kuulla vihdoin ja viimein, että kaksi viimeisintä viikkoa ovat olleet äidilleni kivuttomia. Sitä minä en kuitenkaan voi hyväksyä, että äitini joutui elämään yli neljä kuukautta sietämättömien kipujen kanssa lääkärin hoitovirheen (?) takia. Saas nähdä, miten asian kanssa loppujen lopuksi käy, sillä näillä näkymin viemme asian eteenpäin. Anyway, minulle äidin onnenkyyneleet ovat olleet niin suuri onni, etten pysty edes kuvailemaan sitä tänne.

Jänniä hetkiä on taas menossa sen takia, että sain pressikutsun erääseen messevään tapahtumaan. Tälle bloggaajalle se oli suoranainen unelmien täyttymys ja tässä vaiheessa minun on vaikea uskoa sitä edes todeksikaan. Ilmoittautumisvahvistus on tullut, siihen liittyvään kyselyynkin on jo yrityksen puolelta vastattu, joten luulisi kaiken olevan sinänsä ihan oikeasti totta. Tässä vaiheessa en kuitenkaan uskalla asiaa sen enempää paljastella, sillä meikähän on tämmöinen pelkuri ja pessimisti. Enköhän tässä muutaman viikon sisällä paljasta minne olen mahdollisesti suuntaamassa, kunhan liput kolahtaa sähköpostiin.

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää…

JUUU! Ihan oikeesti. Näin 70-luvun lapsosena meille oli lumiset ja kylmät talvet ihan normijuttu. Sitä oltiin ulkona vaikka kuinka paljon ja kotiin tultiin vasta sitten, kun oli pakko tulla lämmittelemään kylmettyneitä sormia ja varpaita. Nykyistä normimeininkiä sään suhteen olenkin kauhistellut vuositolkulla, kun pääkaupunkiseudulla lumi ja kunnon pakkanen on ollut enemmänkin harvinaisuus. Mutta mites nyt? Pakkasta ihan kunnolla ja lumi narskuu kenkien alla. Luulishan sitä haluavan jäädä arkiaamuina kodin lämpöön bussipysäkille tallustamisen sijaan, mutta meikä on suunnistanut innosta piukeana ulkoilmaan. Kunnon toppatakki ja kerrospukeutuminen pitää huolen siitä, ettei edes -22 asteen pakkanen iske jäseniin ja lämpö pysyy täydellisesti siellä missä pitääkin, joten kiitti vaan Luhta, kun siellä osataan hommat. Naama ei tykkää pakkasesta sitten yhtään ja nyt kärsitään ja pahasti, mutta josko nassukin saataisiin kuntoon Retroristeilyyn mennessä. Toivossa on hyvä elää ja elämä on.

Ja sitten sitä vlogia

Huomasin tuossa, etten tainnutkaan mainita täällä aiemmin Karibian risteilymme viimeisistä päivistä tehtyä Youtube-filmiä. Pölinät jäi valitettavasti pois, mutta eiköhän Bahaman kirkkaan sininen vesi kuitenkin korvaa pölinät. Siitä siis kattelemaan vimosimpia päiviämme Norwegian Escapella 2016 ja ihan tiedoksi vaan, että vlogi Välimeren risteilystämme Norwegian Epicillä 2017 on työn alla.

Oikein mukavaa viikonloppua, mahtavaa hiihtoloman loppua ja toisille sen alkua. Nauttikeehan!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

40+ naisen iho: Luottotuotteeni matkoilla ja kotona

Heippa vaan te upeat naiset, ikääntyvät kohtalotoverini. Ainakin täällä on jo huomattu, ettei aamuisin peilistä katsele enää niin freesi nainen ja lentokoneesta astele kymmenen tunnin lennon jälkeen upeutta hehkuva lady, lensi sitten busineksen pötkötyspenkeillä taikka siellä pyrstön perukoilla. Jonkin sortin voiteita me kaikki tarvitsemme ikään katsomatta, mutta herkälle ja ikääntyvälle iholle niitä tuotteita on katseltava hieman tarkemmalla silmällä.

Jokainen nainen vanhenee omaan tahtiinsa ja omanlaisella iholla meidät jokaiset on vuorattu. Minulla on käynyt melkoisen huono tuuri ihon kanssa, kun tälle pienelle naiselle on annettu ohut, herkkä ja atooppinen vuoraus. Nassun kanssa asiat on vielä huonommin, sillä se on niin herkkä, ettei meikä saisi tehdä oikeastaan mitään. Sisäinen hehku on sitä luokkaa, että mm. stressi, sauna, aurinko, pakkanen, tomaatti, paprika, mausteiset ruoat ja alkoholit ovat nou nou meikäläiselle. Stressiä en voi vältellä, hyvin rajoittunut ruokavalion ja vain veden nauttiminen ei innosta, joten sisäistä hehkua paistava punainen nassu olkoon kaverini.

Että nuin. Millaisia tuotteita minä sitten suosin herkän, ohuen ja vanhenevan ihoni kanssa? Mitkä ovat meikkilaukkuni luottotuotteita kotona ja matkoilla? Muutama esiteltynä alla, olkaattes hyvät!

Dermalogica -tuotteet kasvojen puhdistukseen, kosteutukseen ja auringonottoon

Olen erittäin tietoinen, että Lidlistä tai Prismasta saisi yhtä sun toista voidepurnukkaa hyvinkin edullisesti. Tähän herkkään nassuun perustuotteilla ei ole kuitenkaan asiaa. Paras tuotesarja herkälle iholle onkin Dermalogica,  joka ei sisällä yleisimpiä ärsyttäviä ainesosia kuten esim. SD alkoholia, lanoliinia, mineraaliöljyä tai keinotekoisia tuoksuja ja värejä. Tuotteita ole myöskään koskaan testattu eläinkokeilla, mutta yksi huono puoli Dermalogicassa kuitenkin on. Siinä vaiheessa kun yksi pieni 22 ml:n tai 40 ml:n purnukka maksaa jopa yli 50 – 100 euroa, rupeaa tosiaan miettimään, mitä kaikkia tuotteita Dermalogican sarjasta tosiaan tarvitsee käyttää.

Silmämeikki puhdistuu kätevästi L’Orealin Eye & Lip meikinpoistoaineella, joka poistaa myös vedenkestävän meikin silmistä ja huulista. Tuote sopii herkkäihoisille ja piilolinssien käyttäjille, jollainen minäkin olen.  Kasvojen herkälle iholle käytän Dermalogican Precleanse puhdistusöljyä. Olen tykännyt tuotteesta todella paljon, mutta suunnitelmissa olisi testata seuraavalla kerralla Ultracalmin Cleanseria, joka rauhoittaa ärsytystä. Herkän ihon kuorin parina kertana viikossa helläväräisella Daily Microfoliantilla, joka sopii kaikille ihotyypeille ja sitä voi käyttää vaikka päivittäin. Daily Microfoliant jättää ihon tasaiseksi ja raikkaaksi, ja muutoksen todella tuntee.

Arastan itse useiden voidekertojen käyttöä, joten Dermalogican UltraCalming Serum Concentrate on upea, ärsytystä rauhoittava ja ympäristöltä suojaava seerumi, joka toimii minulla yksistään hyvin myös meikin alla. Ehdoton huippu meikin alle on kuitenkin SkinPerfect Primer SPF30, jota tulee käytettyä silloin, kun sellainen on kaupanpäällisenä jostain tullut.

Kasvojen iholle auringonottoon käytän Dermalogican Solar Defence Boosteria, jossa on suojakerroin 50. Tuote ei rasvaisuudestaan huolimatta jätä ihoa tahmeaksi.

Dermalogica on tuotesarja, jota suosittelen kaikille ihotyypeille. Hinta saattaa kirpaista, mutta Dermalogicalta löytyy mukavasti edullisempia, matkakokoisia tuotteita.

Pika-apu lentokoneeseen

Pitkät lentomatkat ovat herkälle iholle, kuten myös normaalillekin, uuvuttavia. Ilmastointi, paineen vaihtelut, ruoka ja muut juomat kuin vesi näkyvät ja tuntuvat varmasti iholla. Vettä on ymmärrettävistä syistä hyvä juoda paljon, mutta itselläni meikki on yleensä pitkän lentomatkan jälkeen sellaisessa kunnossa, että freesaus on paikallaan. Lumenen hellävaraiset 3-in-1 puhdistusliinat ovat hyvä apu kasvomeikin pikapuhdistukseen lentokoneessa ja silmien puhdistukseen lyhyillä matkoilla.

Lentokoneessa ja muutoinkin käytän pikakosteuttajana Dermalogican UltraCalming Mist suihketta jopa meikin päälle. Kotona suihke on käytössä kasvojen puhdistuksen jälkeen ja erityisesti iltajumpan alle, jolloin en vielä laita kasvoille kosteusvoidetta. UltraCalmin Mist -suihke rauhoittaa kuivaa ihoa niin, ettei kiristävää tunnetta tule kasvoille puhdistuksen jälkeen.

Silmärypyille kyytiä Lumenen avulla

Lumene on ollut useita vuosia luottomerkkini silmänympärysvoiteissa. Tällä hetkellä käytössä on syväkorjaava HEHKU Recovery Eye Cream, joka  häivyttää ryppyjä ja tummia silmänalusia näkyvästi.

Kiinteyttä vartalolle

Ehdoton ykkönen tällä saralla on päivittäistavarakaupoissa myytävä Nivean Q10. Tämä tuote on luottotuotteeni hyvin monelta vuodelta, eikä se  ärsytä ihoani vaan jättää sen ihanan kimmoisaksi.

Apua käsille

Natusan 24h Hand Cream käsivoide on juuri sopivan kokoinen lentokoneeseenkin. Tuoksu on miellyttävä ja voide imeytyy hyvin jättäen ihon pehmeän sileäksi. Käsissä kuitenkin alkaa näkyä jo ikä, joten mielelläni kuulisinkin suosituksia käsivoiteista ikääntyvälle iholle.

Mites se meikkilaukun sisältö?

Psst. Mistäs muuten tämä kuva on otettu? Upean Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa:n King Hillside Villan partsilta. Esittelyni ko. luksuskohteesta luettavissa täältä.

Herkän ja punoittavan ihon meikkinä olen käyttänyt Jane Iredalen irtopohjaa. Hajusteettomassa, 20 suojakertoimen mineraalimeikkipohjassa ei ole iholle haitallisia täyteaineita kuten akryyliä, talkkia tai nailonia. Sävyjä on 13 erilaista, joten se oma sävy löytyy varmasti. Päivän mittaan korjailen nassua Lumenen Nordic Chic puuterilla.

Silmämeikeissä pohjustuksesta lähtien luotan Lumeneen (Nordic Chic), mutta Lumenen ripsareihin en ole ollut koskaan tyytyväinen. Olenkin vaihdellut L’Oréalin ja Max Factorin välillä, ja tällä hetkellä käytössä on L’Oréalin So Couture Volume Million Lashes. Luomivärissä suosin vain Lumenea ja luomiväripalettina onkin tällä hetkellä Lumenen Nordic Noir, sävy 2 (Nude). Huulet rajaan Lumenella, mutta huulipunamerkkejä vaihtelen värien mukaan.

Meikkipussissa kulkee mukana myös sävyttäviä huulirasvoja, jotka kosteuttavat mukavasti huulia ja halutessani toimivat samalla huulipunan päällä kiiltona taikka huulipunan korvikkeena.

Kynsien ehdoton luottotuote on Lumenen Gel Effect -kynsilakka, jossa on erinomainen hinta-laatusuhde. Kynsilakan alle olen sivellyt kynnetasoittajaa ja tällä hetkellä käytössä on Mavalan Ridge Filler. Kynnet saa vahvemmiksi puolestaan Helein Biotin+ kauneusravintolisällä. Ensimmäisen pakkauksen sain aikoinaan Vermanilta testattavaksi, mutta seuraavat pakkaukset olen ostanut itse. Ihka oikean testituloksen voit lukea täältä.

Kaikki postauksessa esitetyt tuotteet on ostettu kuulkaattes ihan omalla rahalla. Voitte siis mennä takuuseen siitä, että seison suosittelujeni takana sataprosenttisesti. Tähän loppuun en voi myöskään olla hehkuttamatta uutta Hehku -kauppaketjua, jolta löytyy nettikaupan lisäksi useampikin liike. Hehkussa tehdyistä ostoksista saa K-Plussaa ja yli 50 euron nettiostoksissa toimitus on ilmainen. Minä alan olla enemmän kuin kyllästynyt kiertelemään kaupoissa ja keräilen mielelläni erilaisia bonuksia ja plussia, joten Hehku kyllä ampaisi tämän naisen suosioon sen siliän tien hyvän kokemuksen myötä. Toimitus oli nopeaa ja maksuturvakin oli, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Hehkun sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

20 vuotta onnellisesti yhdessä: Pitkän parisuhteemme salaisuus

*Kaikki artikkelissa käytetyt kuvat Pixabay.com*

Huhtikuussa tulee 20 vuotta yhteiseloa täyteen ja lähes 17 vuotta siitä olemme olleet naimisissa. Kaksi lasta lyhyellä välillä lasten ikäeron ollessa 1 vuotta 8 kuukautta. Elämän ruuhkavuosia, töissä kiristyvää työtahtia ja väsymystä. Niin juu, mites se parisuhde tuon kaiken keskellä?

Luulisi tuossa 20 vuodessa tulleen parisuhde jo sen verran tutuksi ja itsestäänselvyydeksikin, ettei sen toisen kumppanin olemassaolo tunnu oikeastaan missään. Siinä se nyt vaan on. Kenties möllötellään sohvan eri päädyissä ja ollaan omissa oloissa, viestitellään Facessa keskenään viitsimättä vaihtaa sanoja ääneen. Ah, niin helppoa ja turvallista. Tuossa se kumppani on ollut ja varmasti on kymmenenkin vuoden päästä, koska me nyt vaan ollaan naimisissa. Varma parisuhde? Ei. Yllä oleva vaan ei toimisi meillä.

20 vuotta on pitkä aika ainakin omasta mielestäni silloin, kun parisuhteessa ollaan edelleen rakastuneita, sitä toista kumppania kaipaa ja nauttii yhdessäolosta. Tuntee olonsa rakastetuksi, halutuksi ja turvalliseksi. Miten se voi olla mahdollista näin monen vuoden jälkeen? Mitäpäs jos kertoisin, miten meillä on pidetty yllä parisuhdetta nämä kaikki vuodet. Ehkä joku voi saada siitä samalla vinkkejä pitkään parisuhteeseen.

ELÄMÄNKUMPPANIN ESIKARSINTA:

Rakasta itseäsi, hyvällä tavalla

Miten tuo liittyy hyvään parisuhteeseen? Paljonkin. Minä koen, että se on itse asiassa kaiken a ja o.

Minä elin aikoinaan huonossa parisuhteessa ja syy siihen oli se, että seurustelukumppanini oli ilmiselvä narsisti. Eihän sitä yli 20 vuotta sitten ymmärtänyt asiaa, mutta nykyään kyseinen ihmistyyppi on tullut tutuksi median kautta. Voisin katua deittailuani kyseisen henkilön kanssa ja kovasti, mutta olen oikeastaan iloinen siitä, että tuhlasin elämästäni yli vuoden tuollaisen ihmisen kanssa olemiseen. Miksi?

Ilman häntä en olisi oppinut kuuntelemaan ja arvostamaan itseäni sillä tavalla, kun nyt arvostan. Ilman häntä en olisi koskaan ruvennut karsimaan rankalla kädellä parisuhteen kariutumisen jälkeen ”ovista ja ikkunoista” tulleita miehiä. Tuliko jostain henkilöstä itselle jostain kumman syystä epämukava olo, särähtikö joku pienikin asia teoissa tai sanoissa korvaan? -> turha deittailla sitten yhtään.

Minä rakastin ja rakastan itseäni. Minkä takia tuhlata aikaa ja aiheuttaa mielenharmia deittailemalla sen kaltaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei vaan oikein tunnu syvimmässä hyvältä? Yksin yksin on paljon parempi kuin kaksin yksin. Sen kun monet parisuhteensa kanssa kamppailevat ymmärtäisivät. Tuo on ollut meille mieheni kanssa heti selvää ensimmäisestä päivästä lähtien.

Intuitio

Kuten edellä mainitsin, sitä sielun pientä ääntä, jännää tuntemusta on hyvin tärkeä kuulla. Siinä ei poika-/tyttöystäväehdokkaan maine, mammona, ulkoinen olemus tai mikään muu paina vaakakupissa, jos itsellä vain on jännä epämiellyttävä/aavistava olo, joka on jotain muuta kuin ihastumisen perhosia vatsassa. Se on alitajuntasi, joka ymmärtää ja tietää sekä varoittaa sinua. Sitä ääntä kun ihmiset vain oppisivat kuuntelemaan.

Mistäs se seurustelukumppani onkaan kiinnostunut?

Kuten kuvistani huomaa, olen vartaloltani melkoisen sirpsakka nainen ja samanmoinen olin nuoruudessakin. Valitettavasti se aiheutti sen, että ”sulhasehdokkaat” olivat melkoisen kiinnostuneita jostain ihan muusta minussa kuin pääni sisällöstä. Jösses, olisin voinut olla vaikka tyhmä kuin saapas ja puhua siansaksaa, mutta miehet olisivat hymyilleet ja yrittäneet päästä tekemään lähempää tuttavuutta vähemmillä vaatteilla. Onko tuossa hyvän parisuhteen pohja? Ei.

Sanomattakin selvää, että pihtasin nykyisen mieheni kanssa sitä ensimmäistä kertaa. Minun täytyi vaan olla varma, että mieheni on kiinnostunut minusta kokonaisuutena eikä ainoastaan siitä, mitä vaatteitteni alta löytyy. Ihmisen seksuaalisuus muuttuu varmasti eri aikoina elämässä ja joskus ei vaan jaksa. Silloin pitää löytyä kumppani, joka tykkää olla minun kanssa muutoinkin, sillä hyvä parisuhde on muutakin kuin hyvä seksielämä. Hyvä parisuhde kestää myös senkin, että ulkonäkö muuttuu iän myötä. Siinä vaiheessa kun parisuhde on ulkonäkökeskeinen, saattaa pieniä ongelmia vuosien saatossa tulla. Koskaan ei tiedä, mitä lasten saanti tekee vartalolle ja koskaan ei tiedä, miten ikä kohtelee vuosien saatossa. Ei kiitos ulkonäkökeskeisyydelle parisuhteissa.

Näe parisuhteesi 10/20/30 vuoden päästä ja erilaisissa kokoonpanoissa

Minä katselin tulevaa miestäni tiukalla silmällä. Tiesin, mitä haen tulevaisuudeltani. Ihanan, rakastavan miehen, joka tykkää perhe-elämästä ja olisi hyvä isä lapsilleen. Ja mikä tärkeintä, osallistuisi lastensa kasvatukseen ihan tasavertaisesti minun kanssani. Pohdin pitkään ja katselin silmissäni näkyvää tulevaisuus-näkyä. En ajatellut ainoastaan miestäni vaan myös itseäni. Jaksaisinko ihan oikeasti olla tuon miehen kanssa vuosikymmenten päästä ja olla tyytyväinen päätökseeni. Tietänette tuloksen.

THE PARISUHDE:

Vastakohdat täydentävät toisiaan? Good luck with that, ei vaan meillä

Minusta ei vaan todellakaan olisi elämään parisuhteessa, jossa olisimme eri puusta veistettyjä. Mitä iloa olisi kumppanista, joka ei tykkää läheisyydestä eikä keskusteluista, saatikka innostu samoista asioista kuin minä? Kumppani jonka kanssa en voisi jakaa matkailun iloa, katsella samaa televisio-ohjelmaa tai nauraa samoille vitseille, juoksisi riennoissa kun istuisin yksin kotihiirenä kotona?. Jälleen kerran, rakastan itseäni kun en olisi tuollaisen ihmisen kanssa koskaan mennyt kimppaan.

Me olemme miehen kanssa hyvin samanlaisia luonteiltamme. Nauraa kiherrämme samoille asioille, koska huumori käy yksiin ja jaamme samat mielenkiinnot, vaikka omiakin on. Silti emme arvostele toistemme mielenkiinnon kohteita muuta kuin humoristisesti pilke silmäkulmassa, jonka toinen ymmärtää.

Kommunikointi

”Huomenta kulta, miten nukuit?”. ”Hei kulta, kiva kun tulit kotiin. Miten päiväsi meni?” Siitä se meidän kommunikointi monesti lähtee liikkeelle ja tiedättekö mitä, ei nuokaan lauseet ole liibalaabaa. Jos toinen nukkui huonon yön, niin sitten saatetaan pohtia siihen syytä ja parannusehdotelmia. Eipä keskustelumme ole liibalaabaa tuon jälkeenkään, vaan voimme keskustella luontevasti kaikesta maan ja taivaan välillä tuntematta tarvetta pohtia, uskallanko sanoa jotain asiaa elämänkumppanilleni. Kaiken edellä mainitun lisäksi meillä on suorastaan sanatontakin viestintää. Minä voin istua vaikka kotona ja pohtia, että suklaa maistuisi illalla, mutta en viitsi soittaa miehelle ja pyytää häntä tuomaan sitä kaupasta. Mitäs tapahtuu kun mies tulee kauppaostostensa kanssa kotio? Kassista löytyy suklaata, koska miehelle tuli vain sellainen tunne, että tykkäisin siitä. Eikä ole muuten ainoa kerta kun noin tapahtuu, ostettava tuote vain muuttuu. Sama toimii molemmin päin, eli minäkin otan vastaan noita sanattomia viestejä.

Olemme toistemme kaverit, sielunkumppanit

Kyllä. Olemme toistemme parhaat ystävät. Voimme avautua kipeistäkin asioista kuin ystävälle konsanaan, parantaa yhdessä maailmaa ja nauraa röhöttää saman huumorin omaavina yötä myöten, kun toisen kanssa on vaan niin kiva olla. Sielunkumppanius tuntuu pienenä kaipuuna kun toinen on poissa. Minulle nukahtaminen illalla on vaikeaa, jos toinen ei jostain kumman syystä ole sängyssä vierelläni vaan pelkkä asunnon alakerrassa oleminen riittää. Turha myöskään selitellä enempää sitä, että lähellä ollessamme sydämemme lyövät samaan tahtiin. Rakastavaisille niin tapahtuu. Se on tutkittu juttu.

Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme

Mitäpä tuohon lisäämään. On aivan mahtavaa saada olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse esittää mitään tai pohtia, voinko sanoa tai tehdä jotain. Saa näyttää aamulla räjähtäneeltä, esittää oman mielipiteen asiasta. Olla vaan ja silti tuntea olevansa hyväksytty, arvostettu sekä haluttu s-tappoverkkareista huolimatta. 

Riitely

Meillä saa päästellä höyryjä, eikä sitä tarvitse pelätä. Samanlaisina ihmisinä riitoja syntyy harvoin, mutta varsinaisia höyrynpäästöjä tulee joskus. Jos ja kun mieltä kaivavia asioita ei päästäisi suustaan ulos aika ajoin, saattaisi syntyä isompi solmu joka räjähtäisi isosti myöhemmin. Nukkumaan emme mene, ellei asiaa ole selvitelty ja itse asiassa vain yhden kerran elämässämme olemme olleet sen verran väsyneitä, että sellainen epämiellyttävä tunne molemmille riidasta on vielä sänkyyn mennessä jäänyt. Jätimmekö me sen siihen? Tartuimme puoliunessa toisiamme hellästi kädestä kiinni ja silittelimme käsiemme selkiä. Se oli maailman paras asia siihen hetkeen ja tiesimme, ettei tämä(kään) riita ollut paha juttu. Sen vaan sanon, ettei ”ei mua mikään vaivaa” -marttyyrinä oleminen kannata sitten yhtään. Sen kun varsinkin naiset ymmärtäisivät. Vink vink.

Vanhempina oleminen

Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, katselin tarkalla silmällä sitä, olisiko miehestäni lasteni isäksi ja olihan hänestä. Olen halunnut aina miehen osallistuvan lasten kasvatukseen saman verran kuin minäkin, sillä en olisi jaksanut perheenpyörittämistä yksin. Lastemme ollessa pieniä en kokenut olevani taloudenhoitaja ja sitä myöten ei myöskään tyypillinen kotiäidin väsymys ja aikaa myöten katkeruus kaivellut sieluani. Minä en ollut se jäkättävä vaimo, josta useampi mies valittelee mediassa ja poikien saunailloissa. Osasyy tyytyväisyyteeni lienee myös se, että kasvatusmetodimme ja arvomaailmamme vanhempina ovat lähestulkoon identtiset, eikä riitoja lasten kasvatuksesta tule. Me olemme myös tiimi ja puhallamme yhteen hiileen. Siinä vaiheessa kun toiselta aikuiselta loppuu puhti hankalassa tilanteessa, ottaa toinen tilanteen haltuunsa.

Isi ja äiti vai mies ja vaimo? Entäpäs jos molemmat?

Kaksi vaippapyllyä kotona. Uhmaikäinen ja tississäroikkuja. Unettomia öitä, vaippavuoria, jatkuvaa ruokarumbaa ja härdelliä. Eiköhän kaikki tuossa tilanteessa voi samaistua siihen, että jaksaminen voi olla hieman kortilla. Joissain perheissä se voi tarkoittaa myös sitä, että ”mies ja vaimo”- elämä on siirretty syrjään ja ”isi ja äiti” -elämä on tullut tilalle määrittelemättömäksi ajaksi. Haluja ehkä voisi olla, mutta toteuksen hetkeä voi joutua odottamaan sen verta kauan, että hetken tultua paras keksintö on uni. Kierre on kuitenkin valmis.

On todistettu, että rakastelu ja orgasmit nostavat kehon endorfiini- ja oksitosiinitasoja. Oksitosiini nostaa mielialaa ja endorfiini on puolestaan mielihyvähormoni, joka vaikuttaa kehoon morfiinin tavoin. Olemme miehen kanssa huomanneet, että elämä vaan tuntuu paljon mukavammalle, kun makuuhuoneessa menee hyvin. Saman me ymmärsimme pikkulasten vanhempina myös. Kyllä se aika yhteiselle hetkelle löytyi silloin ja löytyy nytkin. Sitä oikeastaan osaa kaivatakin, koska toista vaan rakastaa niin paljon.

Läheisyys

Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia. Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä: kosketus vähentää stressiä, vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa jne. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.

Ihminen kaipaa kosketusta koko elämänsä ajan. Ihmisen aisteista kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja se on myös aisti, joka säilyy pisimpään elämän loppuhetkillä. Aivan samalla tavalla kuin aikuinen kaipaa kosketusta ja silittelyä, myös lapsi ja vanhus tarvitsevat niitä voidakseen hyvin.

– Väestöliitto, Raisa Cacciatore, Susanne Ingman-Friberg, Pamela Kauppinen, Suvi Laru ja Jussi Pekkola.

Mitäpä tuohon lisäämään. Meillä kosketetaan toista ilman sen suurempia toiveita. Kun mies silittelee minua, tiedän, ettei se ole kutsu sänkyyn. Meillä ei vongata, vaan koskettaa saa ihan ilmankin takaa-ajatuksia. Minä annan hellyyttä miehelleni ja mies minulle. Meillä pussataan sekä halataan päivittäin, aikaan ja paikkaan katsomatta. Se lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen kanssa on vaan niin hyvä olla.

Yhteiset pelisävelet

Ne selvitettiin jo ennen ensitapaamistakin. Ei ole tarvetta sitoa palloa toiselle jalkaan ja pitää kotona kaikki illat, joten lastenhoitovelvoitteen takia aikatauluista sopimalla saa myös käydä iltariennoilla jos sellainen meno sattuu olemaan. Meille on tärkeää uskollisuus parisuhteessa ja luottamus toiseen, mutta mikä tarve muiden kanssa on edes vehtailla, kun kotona on niin mukavaa?

Ja miksi meillä on niin mukavaa? Minä olen kiva vaimo miehelleni, kun mieheni on kiva mies minulle ja mieheni on kiva mies minulle, koska minä olen kiva vaimo hänelle. Parisuhde voikin nimenomaan hyvin, kun molemmat ovat tyytyväisiä tasavertaisessa parisuhteessa eläjiä, eikä toinen osapuoli ole se, joka tekee koko ajan töitä parisuhteen tai toisen tyytyväisenä pitämisen eteen. Silloin kun parisuhde ei tunnu työmaalta, vaan soljuu ihanasti eteenpäin elämän virrassa voi keskittyä rauhassa siihen, mikä kahdenkeskisessä olemisessa on parasta. Yhdessäolo, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Tarinan pienen budjetin häistämme voit muuten lukea täältä.

No, miltäs vaikuttaa? Yltiösiirappista? Too good to be true? Tuliko vinkkejä, onko antaa omia lisävinkkejä? Miten teillä on pärjätty pitkissä parisuhteissa?

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

HSL ja tiedottaminen, miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ihan tähän alkuun sanon vain pikkuisen asian. Minä ymmärrän, että joskus mieli on niin toivoton, että päätyy surullisiin tekoihin itselleen.  Itsemurha voi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta se voi olla suurikin järkytys niille, jotka jäävät kaipaamaan. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun itsemurhan tehnyttä ei voi hyvästellä kauniisti nukkuvan näköisenä, vaan surevien omaisten tehtäväksi on kantaa palasia laatikossa. Ole ystävällinen ja soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen numerossa 010 195 202, jos itsemurha tai toisen vahingoittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta elämässä. Apua tilanteeseesi löytyy.

Kuva: Pixabay.com

Että nuin. Kiva ja kiltti K has left the building ja nillittäjä K on taas ilmaantunut paikalle. Jos olet korviasi myöten rakastanut Helsingin seudun liikenteeseen niin paas sulkien tämä postaus ja mene ihailemaan vaikkapa HSL:n logoa ulkoilmaan. Siellä niitä busseja on. Tai sitten ei.

Se syy, miksi minä tänne taasen avaudun on tämänaamuinen härdelli yhden Tapanilassa epätoivoiseen tekoon päätyneen ihmisen takia. Olipa sitten päättänyt oikein kunnolla valita ajankohdakseen sellaisen hetken, että mahdollisimman moni tietäisi (ja tuntisi nahoissaankin pakkasen takia) tekijän vaihtaneen hiippakuntaa. Tilanne lienee tuttu HSL:lle, VR:lle ja pelastuslaitokselle, joten ei muuta kun junia järjestelemään ja palasia keräilemään, näin raa’asti sanottuna. Junaliikenne seis, vuoroja harventamaan ja mitäs muuta? Juu, tiedottamaan, tottakai!

Kuva: Pixabay.com

Tässä vaiheessa kuvaan astuu pikkuinen meikäläinen bussissaan matkalla juna-asemalle aamutuimaan. Tiedossa on, että JHL:n ylityökiellon myötä tiettyjä muutoksia raideliikenteessä voi olla. Mitä tekee valveutunut K? Katselee aikatauluja Junat.net sovelluksesta ja lukee Twitteristä HSL:n poikkeustiedotteita. Juu, muutama juna on peruttu, mutta juuri se juna johon olen tähtäämässä kulkee ajallaan. Teen päätöksen hypätä bussista tavalliseen tapaan ulos tietyllä pysäkillä ja suuntaan juna-asemalle. Siellä se iskee päin näköä. Juna on myöhässä henkilövahingon takia.

Alkaa tiukka seuraaminen edellä mainituista sovelluksista, mutta Junat.net alkaa näyttää punaista. Peruttuja vuoroja ilmaantuu lisää. Twitterissä ollaan edelleen yltiöpositiivisia. Juna se ja se on peruttu, mutta ei sen suurempia varoitteluja. Kuulutukset asemilla on pienen pientä naisen piiperrystä, josta ei ota selvää Erkkikään. Ja se infotaulu? Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Junaa siis. Minä seuraan Twitteriä kädet kohmeessa ja yritän ottaa selvää. HSL:n poikkeustiedotus vaikuttaa vähän siltä, että häiriö alkaisi kenties olla ohi, kun junavuoroja perutaan pienesti ja näyttökin näyttää vaan myöhästymistä. Sitten HSL keksii vihdoin ja viimein twiitata pidemmän myöhästymisen. Siitä tiedän, ettei junia tule ja suuntaan bussipysäkille.

Ensimmäinen bussi täyttyy ja toisen, nopeamman bussin olisi tarkoitus tulla noin kymmenen minuutin päästä. Jään odottamaan sitä, mutta Junat.net ja ihmisten keskustelut antavat ymmärtää, että juna olisi tulossa. Suunnistan monen muun kanssa juna-asemalle odottelemaan toiveikkaana, sillä yksi juna on jo yllätykseksemme käynyt noukkimassa matkustajia asemalta liikennekatkoksesta huolimatta. Junalaiturilla info-taulu näyttää pelkkää myöhästymistä, kuulutukset ilmoittelee pelkkiä peruutuksia ja junat.net kertoo kolmatta. Twitter on hiljaa.

Nopeakin bussi on jo mennyt, joten päätän uskoa junan saapuvan tiettynä hetkenä paikalle kuulutuksista huolimatta. Hieman aikataulusta myöhässä juna saapuukin ja aloitamme matkan. Juna hidastelee ja matka-aika tuplaantuu komiasti raideliikenteen ollessa sekaisin. Minulta alkaa olla huumorintaju hieman hakusessa, kun pohdin pientä asiaa.

Kuka niitä HSL:n poikkeustiedotteita oikein tviittailee? Kuinka voi tänä päivänä olla vielä mahdollista, että yksi raiteille päivänsä päättänyt on niin poikkeuksellinen tilanne HSL:lle, ettei olla ns. kartalla kun tilanne sattuu? Hyi minua, kun pienessä päässä alkoi tuolloin kiehua kunnolla, kun juna tuplapitkän jolkottomisen jälkeen pysähtyi sellaiset sata metriä ennen Rautatieaseman laituria jääden siihen tönöttämään omaa vuoroaan. Pieni ääni pääni sisällä tahtoi huutaa oven vieressä seisoville käsky runnoa ovet auki, jotta voisimme kävellä ihan itse laiturialueelle. Pidin kuitenkin suuni visusti supussa. Sen verran järkeä sentään täälläkin suunnalla on.

Miksi olen vihainen?

Parahin HSL. Nämä henkilövahingot ovat teille varmasti ”tuttua kauraa”. Teillä lienee jonkinlainen raidetuntuma siitä, kuinka pitkään yhden kropan korjaaminen raiteilta vie ja siten myöskin se, kuinka pitkään raideliikenne noissa tapauksissa on kokonaan poikki. Jos te olisitte viestittäneet heti alkajaisiksi Twitterin poikkeusinfossa sen, ettei junia liiku x-x -välisenä aikana henkilövahingon takia, olisin tehnyt aivan toisenlaisia päätöksiä aamulla. Nyt kohtalokseni tuli seistä 50 minuuttia kirpakassa pakkasessa epätietoisena ja sukkuloida bussipysäkin sekä junalaiturin väliä.

Teidän twitterinnaputtelijan takia vähän yli tunnin työmatkani kesti loppujen lopuksi 2,5 tuntia. En ihan oikeasti tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun pääsin vihdoin töihin. Jos jotain positiivista koko työmatkasta pitää hakea on se, että junankuljettaja informoi meitä junassa istujia kiitettävästi tilanteesta. Paremmin meni kaverillani, joka sai kuljettajakseen kunnon  pelisilmällä varustetun henkilön. Junassa raikasi ”linja-autossa on myös tunnelmaa” -biisi, sitten McGyverin tunnari ja loppufanfaarina Tähtien Sota. Kyllä ois kelvannut mullekin tuommoinen päivän piristys.

VR pelasti sen, minkä HSL tunaroi. Seitsemän sanaa, muutama numero ja merkki, parahin HSL:n poikkeusinfon päivittäjä Twitterissä:

”Ei junia klo x – x välisenä aikana. Syy: henkilövahinko”.

 

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla  ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.