*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo.*
Paratiisi. Upea paikka lemmenlomalle, häämatkalaisille, täydelliseen akkujen lataamiseen. Sen sanoisin Seychelleistä, kohteesta jonne lensimme miehen kanssa lemmenlomalle ja rentoutumaan vajaaksi viikoksi. Turkish Airlines lennätti meidät kätevästi vaihdon kanssa alle 15 tunnissa pääsaarelle ja täytyypi myöntää, että Seychellien kenttä oli ihanan pieni ja söpö. Siellä jos missä tunsi tulleensa aivan eri maailmaan, mutta pieniä virheitä me turistina tehtiin. Ei me sitten koskaan opita.
Arjen kiireiden takia me emme oikeastaan ehtineet tai jaksaneet perehtyä matkakohteeseen kovinkaan paljoa. Tiesin kyllä, mitä kohteita halusimme nähdä ja turvallisuustaso oli tarkistettu, mutta jotenkin muu valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle. Viisumia ei tarvinnut, kunhan tietyt rokotukset oli kunnossa ja ei kun matkaan.
Ööö, niinku mitkä asiakirjat?
Saavuimme Seychellien kansainväliselle lentokentälle. Ihana kuuman kostea ilma löi vasten kasvoja ja me jonottelimme tovin passintarkastustiskille. Siinä jonossa seistessämme joku virkailija sitten huuteli, että ottakaa paluumatkan lentoliput ja hotellivahvistus esille ja me katselimme miehen kanssa toisiamme epäuskoisina muiden pidellessä asiakirjapinkkoja käsissään. Että mitä?
Meillä mitään ollut. Ei meille tullut mieleenkään se, että jotain aanelosia sitä pitäisi matkaansa nykypäivänä tulostella, joten rupesimme kaivelemaan asiakirjoja gmailista. Kyselimme lentokentän maksuttoman WiFin perään, muttei siitä ollut apuja sitten yhtään. Gmail jaksoi näyttää ilman nettiä vimosimmat viestit ja onneksi minä sain kaiveltua ulos Hiltonin ”Tervetuloa pian meille” -viestin ja Turkish Airlinesin lentojen varausvahvistuksen. Muutama ekstrapisara tuskanhikeä siihen tosin tarvittiin, miehellä toistakymmentä enemmän.
Voitte uskoa, että kävimme miehen kanssa molemmat hiukkasen ylikierroksilla, kun pääsimme passintarkastuksesta läpi. Hiltonin kuljettaja odotti vastassa ja pian suunnistimmekin jo hyvin ilmastoidussa autossa kohti majapaikkaamme. Vajaan puolen tunnin matka meni jutustellessa kivan kuljettajan kanssa, muttta siltikin minä kävin ylikierroksissa koko automatkan. Lomafiilis oli totaalisen poissa ja kaikki, no oli vaan jotenkin niin plääh.
Romanttisen lomailijan unelmakohde
Tilausautomme ajoi Hilton Seychelles Northolme Resort & Span portista sisään ja pysäytti lähes heti vastaanottopaviljongin eteen. Siellä meidät otettiin vastaan, tarjottiin virkistävää juotavaa ja vaihdettiin muutamalla sanalla kuulumiset. Varsinainen sisäänkirjautuminen tapahtui varsinaisessa hotellin vastaanotossa/ravintolarakennuksessa, jonne meidät kuljetettiin pikkuisella resort-autolla. Ja minä ihastelin kaunista ympäristöä matkalla vastaanottoon.
Vastaanotto oli oikein miellyttävä ja koska huone ei ollut vielä täysin valmis, ohjattiin meidät vilpoisaan kirjastoon odottelemaan virvokkeiden kera. Siellä se sitte iski. Lomafiilis. Minä katselin kirjaston ikkunasta ulos ja ymmärsin, että tämä oli nyt tässä. Ei Suomen sontakelejä, pimeyttä, työhuolia tai arjen paineita vajaaseen viikkoon. Vain me kaksi rakastavaista ja paratiisi. Loma isolla L-kirjaimella.
Villamme oli mahtava. Meidät rakastavaiset sijoitettiin kahden huoneiston villan sijaan ihan omaan yhden huoneiston villaan, joten naapureita emme ylä- tai alakertaamme saanut. Me ihastuimme majapaikkaamme sen siliän tien, sillä erityisesti parveke ja sieltä avautuvat maisemat kruunasivat lomailumme, maailman parasta parvekelepotuolia unohtamattakaan.
Neljä yötä ja viisi päivää me nautimme olostamme Hiltonissa. Puolihoidon turvin aterioimme hotellin kolmessa eri ravintolassa fiiliksen mukaan, välillä fiinimmin ja välillä rennommin. Esimerkiksi yhtenä iltana kävimme nauttimassa drinkit hotellin baarissa ja ihastuimme terassilta avautuvaan näköalaan. Silloin vaihdoimme lennosta ruokasuunnitelmiamme ja pyysimme varaamaan meille tietyn pöydän terassilta illalle. Me nautimme kerrassaan maittavan pizza-/hampurilaisillallisen miehen kanssa merimaisemia ihaillen ja emme olisi voineet olla enempää tyytyväinen siihen hetkeen. Ruoka oli perusruokaa, mutta se seesteinen rauha kuutamoillallisella vaan säväytti sillä hetkellä, sillä lähipöydissä ei istunut muita.
Puhelias ruotsalainen ja Lapin Kulta
Juu, olihan tässä pienessä resortissa omat juttunsa. Vaikka pariskunnat nauttivatkin keskinäisestä olemisesta, ei kommunikoinnilta voinut välttyä. Mies nautti uima-altaalla lillumisesta, joten siellä hän tutustui erilaisiin pariskuntiin ja yhteen ruotsalaiseen vanhemman puoleiseen leskimieheen, joka oli kova juttelemaan. Siitähän se riemu irtosi, kun hän hoksasi meidän olevan naapurimaasta ja siitä se sitten lähti, heti ensimmäisenä päivänä. Minulta meni herne pikkuiseen nenuun heti, sillä ruotsalainen intoutui ojentautumaan jalkopäästä aurinkovuoteeni ylle ja katsahti haarojeni väliin. Kyllä, puutarha oli hoidettu, mutta kyseinen katse oli sen verran suoraan osoitettu, että loppuloma menikin inhotuksen vallassa. Jotenkin koomista, että herra ilmestyi istumaan meidän viereiseen pöytään à la carte-ravintolassakin juuri sinä ainoana kertana, kun meillä oli tarkoitus nauttia romanttinen illallinen kahden kesken hiljaisessa ravintolassa. Mitäpä tuohon lisäämään, syvä huokaus ja oli herrasta sentään jotain iloa. Hän neuvoi meille kaupan, josta saa kylmiä Lapin Kulta -tölkkejä 25 Seychellin rupialla, eli noin 1,6 eurolla. Ja me kävimme hakemassa yhtenä päivänä kaksi tölkkiä, periaatteestakin.
Mites se Lapin Kulta -keikka? Ensimmäisen kerran jouduimme toteamaan, että kauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta päivällä. Toisella kertaa suunnistimme jo toiveikkaana aamupalan jälkeen hakemaan muutaman huurteisen tölkin piskuisesta kaupasta. Paikallisen katselivat ihmeissään, kun nassultani paistoi voittajafiilis ja otin kuvia yhdestä vaivaisesta oluttölkistä kauppa taka-alalla. Mutta hei, lapparia Seychelleiltä, minimini -kaupasta pikkutien varrella, n. 7 kilometriä saaren pääkaupungista. Ei nyt ekana tullut mieleen, että tuommoista Suomi-juomaa tulisi kylmäkaapista vastaan mutta nyt sekin on koettu. Ja se lappari maistuu kyllä paljon paremmalta trooppisen kosteassa ja kuumassa kelissä.
Kauhunhetkiä, itkua ja lötköjä jalkoja
Meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa käydä vaeltelemassa luonnonpuistossa ja piipahtaa myös muutamalla palmupuurannalla lomamme aikana. Sen verran nautittiin olostamme resort-alueella, että väen vänkään rahtasimme luumme eräänä päivänä kävelylle Beau Vallon Beachille. Hiltonin portinvartija tarjosi meille sateenvarjoja matkalle mukaan, mutta me kiitimme kohteliaasti ja ilmoitimme, ettei moiselle ollut tarvetta. Kyllä paikalliset tiesi, me emme.
No, me aloitimme tarpomisen kohti rantaa vasemmanpuoleisen liikenteen takia kulkusuuntaamme nähden tien oikealla puolella, joka oli sopivasti rinteen reunalla. Eipähän paikallinen systeemi tuntenut Suomen tiukkoja lakeja, joten mitään kaiteita ei ollut. Vastaan tuli autoja kapealla tiellä ja minä reppana yritin pysyä tien reunalla. Minä, joka pelkään korkeita paikkoja niin pahasti, että jalkani menevät kauhusta kankeaksi ja hyytelöksi. Ne eivät kerrassaan suostu yhteistyöhön pahimpina hetkinään, joten oloni alkoi olla tuskaisaa vastaantulevien autojen takia. Minä huusin, itkin paniikissa, majoituin miehen selän taakse ja pidin hänestä kiinni, mutta miehen kävellessä tien vierustaa tunsin oloni vielä epävarmemmaksi. Jos mies tippuu alas, minä menen mukana. Ja ei kun paniikkihuutoa siitäkin.
Voitte uskoa, että vihdoin ja viimein kaiteen nähdessä otin useamman juoksuaskeleen höttöjaloillani kaiteen luokse ja tarrauduin siihen kiinni haukatakseni helpotuksesta happea. Vikatikki. Siinä nenäni edessä möllötti jalkoineen kämmeneni kokoinen hämähäkki isossa verkossaan. Ei muuta kun uusi huuto ja useampi askel kohti kaiteetonta reunaa. Sinne meinas tämä nainen tippua, mutta itseni sentään sain pidettyä tiellä. Loppumatka rannalle menikin kiltisti myös vihreää kasvustoa vältellen.
Rannasta en saanut kuvan kuvaa. Harmaana paistanut taivas läppäsi sen siliän tien sellaisen vesikuuron niskaan, ettei kameraakaan ehtinyt laukusta kaivaa. Me möllötimme hetken tiheän puuston alla, jonka jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kunnon sateessa kohti Hiltonia. Se oli siinä se meidän rantakeikka, olisi kannattanut ottaa sateenvarjot mukaan ja sen me päätimme muutaman hämähäkin nähdessämme, ettei minusta olisi vaeltelemaan Morne Seychellois National Parkiin. Koskaan. Että mikä on taas todennäköisyys sille, että ilkeät örkit löytävät juuri minut, missä sitten liikunkaan. Meidän perheessä tasan 100 %
No, yksi ilkeä hyönteisen pisto noihin edellä mainittujen päälle, mutta siinäpä ne kaikki kommellukset matkallamme oli ja muutoin reissumme oli yhtä unelmaa. Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa täytti lomailun odotukset täysin. Palvelu pelasi ja koko ympäristö oli todellakin erinomainen pariskuntalomailuun. Me nautimme kiireettömiä aamupaloja, vietimme aikaa uima-allasalueella ja vilvoittelimme välillä ilmastoidussa villassamme.
Ja illat istuimme parvekkeella tuplanojatuolissa kylki kyljessä, maisemia ihaillen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen.
Parasta lemmenlomailua ever, hämähäkistä ja liikaa pölpöttävästä ruotsalaisesta huolimatta.
Rupesiko Seychellit kiinnostamaan? Turkish Airlines lentää sinne useana päivänä viikossa hyvän diilin sattuessa jopa alle 600 eurolla (meno-paluu). Luonnollisestikin matkan hintaan kuuluu matkatavaraa komea määrä sekä lämpimät ruoat ja juomatarjoilu, lyhyellä Helsinki-Istanbul -välilläkin. Siitä vaan omaa lemmenlomaa/loskatalven pakoa suunnittelemaan, Turkish Airlinesin sivuille pääset suoraan tästä.
Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.
