Monthly Archives

huhtikuu 2013

Kokemuksia liikkumisesta Pariisissa: Metrojen turvallisuus

Huhheijaa. Voitte uskoa, että minua hieman pelotti, kun kuulin muutamalta ihmiseltä kauhistelua Pariisin metroista. Ihmisten puheista sai sellaisen käsityksen, ettei normaalit ihmiset käyttäisi metroa ollenkaan. Likaisia vaunuja epämääräisten ihmisten kansoittamana ja omaisuudestaankin pääsisi melko varmasti eroon.

Ulkoasiainministeriön julkaisema Ranskan matkustustiedote ei paljoa positiivisemmin kertonut:

Pariisiin Charles de Gaullen lentokentältä tullessa kannattaa valita juna, joka pysähtyy seuraavan kerran vasta Gare du Nord -asemalla. Monet väliasemista sijaitsevat melko huonomaineisilla alueilla, ja junissa on tapahtunut varkauksia.

Passi, rahat, luottokortit kannattaa pitää erillään toisistaan. Jätä osa rahoista esimerkiksi hotellin tallelokeroon.

Kun liikut autolla, pidä ovet lukittuina ja käsimatkatavarat auton lattiatilassa. Liikennevaloissa varkaat saattavat pysähtyä auton rinnalle ja varastaa näkyvissä olevat tavarat – jopa rikkomalla ikkunalasin. Pysäköityyn autoon ei kannata jättää mitään arvotavaroita, ei edes tavaratilaan. Asuntoautolla tai asuntovaunun kanssa matkustavia kehotetaan välttämään yöpymistä vartioimattomilla tienvarsi- tai levähdyspaikoilla.

Että nuin. Lentokentän ja hotellin väliset privaattikuljetukset tilasimme hotellista, mutta muutoin pitäydyimme päätöksessä käyttää julkisia Pariisin visiittimme aikana. Ulkoasiainministeriön  matkustustiedote kannattaa ottaa vakavasti tuon metron suhteen, sillä me näimme matkallamme hotellille autosta niitä alueita, joista varoitettiin. Sanotaanko vaan, että itse olin tyytyväinen istuessani mukavassa autossa matkalla kohti hotelliamme.

Meliã Paris La Défensen Level Loungen henkilökunnalta tiedustelin metrojen turvallisuudesta ja he rauhoittelivat minua, ettei mitään hätää olisi. Normaali varovaisuus riittäisi. Mikäs on sitten omakohtainen kokemukseni?

Torstai: Ilta-ajelu metrolla jazzia kuuntelemaan, La Défense – Porte Maillot

Valitsimme metron ihan siitä syystä, että se oli helppo ja nopea tapa päästä kuuntelemaan jazzia. Me marssimme La Défensen metroasemalle illalla vähän ennen yhdeksää ja kaikkialla oli rauhallista. Metro oli siisti ja kyydissä oli ihan normaaleja, siististi pukeutuneita ihmisiä, osa jopa töistä lähteviä ihmisiä. Kertalipun hinta oli 1,90 euroa. Palasimme hotellille taksilla, sillä metrolinja oli suljettu loppuillasta korjaustöiden takia.

Lippu Le Méridien-hotellin Jazz Club Etoileen kustansi noin 28 euroa palvelumaksuineen. Lipun hinta sisälsi yhden drinkin, jonka lisäksi lipun ostaneet saivat juomien listahinnoista oman alennuksensa.

Perjantai: Palloilua ja sekoilua välillä La Défense – Versailles’n palatsi, tosin Montparnassen kautta.

La Defénsen juna-asemalta pääsi Versaillesiin kolmella eri metrolla/junalla, hinta 11,80 euroa /hlö/meno ja about 6 euroa/hlö/paluu (?). Matkustimme La Défensestä Versailles-Chantiersin asemalle U-linjalla, Versailles-Chantiersilta N-linjalla Viroflay-Rive Gauchen asemalle ja sieltä RER C-junaan, joka vei pääteasemalle nimeltä Versailles Chateau. Hieman kiireessä me hyppäsimme kuitenkin Viroflayn asemalla väärään junaan, joka veikin meidät suoraan Gare Montparnassen asemalle pysähtymättä väliasemilla.

La Défensen asemalla näkyi yksi paikallinen (?) kerjäläinen lapsensa kanssa, jonka lisäksi yksi epämääräisen näköinen ihminen kävi ostamassa lipun ja katosi jonnekin. Siinä kaikki paha La Défensen asemalla. U-linja: Metro oli kyllä nähnyt elämää, sellainen normaali suurkaupungin metro, mutta siisti se silti oli. Yksi siisti kerjäläinen vilahti metrossa. Hän käveli nopeasti ohi, jätti anomuslapun tyhjälle penkille ja kävi kohta hakemassa lapun huomaamattomasti pois.

Vaihto Viroflayn asemalla meni tosiaan surkeasti. Päädyimme hyvin siistillä junalla Montparnassen asemalle, joka oli ihan normaali asema. Siistillä, mutta elämää nähneellä junalla taasen Viroflaylle ja sieltä RER-junalla Versailles Chateaun päättärille. Ainoa huomion arvoinen oli haitaria junaan soittamaan tullut kerjäläinen. Ei häirinnyt sen koommin.

Versailles’n palatsi. Olihan se mahtipontinen. Mielettömän mahtipontinen ja meni kaiken ymmärryksen yli. Mutta… Täytyy kyllä sanoa, että Madridin kuninkaanlinna vei voiton meikäläisen ja miehen mielestä.

Versailles’n palatsin puutarhasta me tykkäsimme ja olisimme viettäneet mielellämme enemmän aikaa siellä, ellei miehen polvi olisi ruvennut kenkkuilemaan.

Paluussa sekoilimme jälleen pysäkkien kanssa, joten hyppäsimme jossain välissä raitiovaunuun, joka vei suoraan La Défenseen. 12 pysäkkiä ja ihan siisti raitiovaunu normaalein matkalaisin.

Lauantai: liikkumista ristiin rastiin Pariisissa

Ostimme päivälipun käyttöömme ja huristelimme nähtävyydestä toiseen; Moulin Rouge, Sacre Coeur, Notre Dame, Eiffel-torni, Champs-Elysees ja Riemukaari. Matkallamme oli siistejä asemia, joista ainoastaan yhdellä asemalla näimme kahdessa eri nurkassa asunnottomia/laitapuolen kulkijoita nukkumassa. Yksi haisematon laitapuolen kulkija (?) nukkui yhdessä junassa.

Olisipa ollut ihana ottaa enemmän kuvia Pariisin Eiffel-tornista ja viettää aikaa alueella. No, vettä tuli taivaalta ja afrikkalaiset kaupustelijat parveilivat heti ympärillä, jos pysähtyi ottamaan pidemmäksi aikaa kuvia. Ymmärtämättömät turistit intoutuivat lyömään vetoa ”minkä kipon alla pallo on” -arvuuttelupelissä.

Moulin Rouge. Tuota, nyt on käyty ottamassa kuva siitä, mutta mikä tässä paikassa oikein vetoaa? Ehkä olisi pitänyt käydä katsastamassa paikka illalla?

Sacre Coeur ja sitä populaa oli paljon! Afrikkalaiset kaupustelijat vetivät nopeaan tahtiin miestä hihasta ja olivat pistämässä ystävyysranneketta käden ympärille. Minä huusin kuin hyeena ja taistelin mieheni kädestä kaupustelijan kanssa. Voitte uskoa, että pieni oppitunti turistihuijauksista miehelleni tuon jälkeen oli paikallaan.

Notre Dame ja jösses, mitkä jonot siellä oli. Onneksi olimme käyneet aiemmalla kerralla Notre Damen sisällä, joten jatkoimme matkaamme tyytyväisin mielin muualle.

No, kannattaako Pariisin metroa välttää?

Sen minä vaan sanon, että paljon melua tyhjästä. Pariisin metro on normaali suurkaupungin metro, jossa normaali varovaisuus on suotavaa. Ei avonaisia, helposti napattavia/avattavia laukkuja eikä lompakkoja takataskussa roikkumassa. Googlettamallakin selviää, mille alueille ei kannata mennä, joten omasta mielestäni Pariisin metroa ei kannata karsastaa. Ihan samanlaista menoa, ehkä äänekkäämpiä örisijöitä, löytyy meidän omista julkisista oleskelemasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että me liikuimme metrolla päiväsaikaan, joten iltamenosta Pariisin metrossa en osaa sanoa mitään ensimmäisen illan reissua lukuunottamatta.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia metrolla matkustamisesta Pariisissa? Kenties samanlaisia tai pahempia? Paas kertoen, sillä niistä on hyötyä Pariisin metroista tietoa hakeville lukijoille.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Radio Novan Retroristeily Mariellalla taas biletetty!

Siis voi äiti! Jälleen kerran tanssimisesta kipeät jalat ja järkyttävä väsymys jo toista päivää, sekä muutaman limupullon korkkien kääntämisestä hiertyneet sormet. Olo on niin räjähtänyt, ettei oikein ymmärrä, miten tähän tilanteeseen taas joutui. Sen siitä sai, kun kaksi äityliä päästettiin vapaalle kerran vuodessa. Ai että.

Kehuskelin jo edellisellä kerralla Mariellaa parhaimpana bilelaivana ja eipä muuttunut mieleni tälläkään kertaa. Aluksen ”kompakti” koko ja ravintoloiden sijoittelu mahdollistaa ravintolakannen valjastamisen bilekäyttöön mitä parhaimmin. Me vaeltelimme skumppakamun kanssa paikasta toiseen ja nautimme tunnelmasta täysillä, joten ei muuta kun kuvia näytille siitä, kuinka Retroristeily Vol 3 sujui. Järjestelmäkamera jäi taasen kotio, sillä matkan pääasiallinen tarkoitus oli täydellinen irrottautuminen arjen kuvioista.

Mikä mahtava tapa aloittaa risteily: Kylmä huurteinen aurinkoisella takakannella. Totuus kuvan takana oli kuitenkin toinen. Meikä päätti pukeutua farkkujen kanssa olkaimettomaan raitapaitaan, mutta eihän sellaisen kanssa tarjennut ollenkaan. Ei auttanut päälle vedetty neule, ei sitten yhtään (kiittistä Mother Nature), joten päädyttiin korvat luimussa sisälle nauttimaan muovituopin sisältö. Nuorena sitä oltaisiin irvistelty kylmässä ilmassa miniminivaatteissa, mutta nykyään tuo mukavuus menee näyttäytymisen edelle. Saas nähdä, millon korkkarit vaihtuu Ainoihin. Never.

Dagens outfit: Vanha hame vuodelta nakki ja miekka sekä paita vuodelta nakki ja miekka. Ei ihan ysäriä, mutta ei pysty, ei taivu.

Ruokaa nassuun Ocean Grillissä, Porto BRGR. Paluussa muuten oli ihanan valkosipulinen kastike tuolla välissä, kokille kiitoksia.

Päivän koristeet. Meillä muuten kävi hytin sijainnin suhteen mieletön mäihä, emmekä olisi voineet skumppakamun kanssa olla tyytyväisempiä. Hyttimme sijaitsi samassa kerroksessa kuin missä on myös uloskäynti, joten matkalaukkua ei tarvinnut rahdata toiseen kerrokseen. Kaiken kukkuraksi hytti sijaitsi aivan käytävän päässä, eikä vastapäätä ollut hyttiä, joten rauha oli taattu. Parasta.

Ja ei kun radalle! Tuo paita muuten tuossa kuvassa on monia vuosia vanha. On se vaan kumma, ettei meikäläiselle löydy edes bilepaitaa netistä eikä maista. Väriä pitäisi löytyä, pienesti jotain jujua siihen myös. Ei avonaista selkää, napaan asti ulottuvaa kaula-aukkoa taikka paljaita vatsalihaksia, koska se ei vaan tunnu yli nelikymppisenä naisena omalta jutulta. Olkaimetonkin saa olla, nou problemos, mutta jotenkin sellainen kauniin elegantti ja edustava. Juu ja koko 32/34. Ei tästä valtiosta/nettikaupoista! 

Kippis ja kulaus, nannaa oli!

Niin nannaa tosiaan, että seuraava aamu menikin hitaasti heräillessä. Hytistä rahtauduimme ulos vasta puoli kahden jälkeen metsästämään ruokaa, jonka jälkeen piipahdimme pienoisella happihyppelyllä Södermalmilla.

Hah! Se on kuulkaattes niin, että minua ihan kutkutti ajatus voida nauttia piccoloskumppa keskellä päivää. Ihan vaan, koska mä voin. Oli aivan pakko käydä hakemassa sellainen maukkaan hedelmäsalaatin kera. Hiukkasenhan minua epäilytti keittiön tekemän hedelmäsalaatin liemi, muttei se ollutkaan mikään supermakea. Suosittelen.

No, kuis ilta?

Aivan huippu! Ensimmäisenä iltana painoi hieman pohjalla ollut rankka työpäivä, joten toisena iltana fiilaritkin oli lenteliäämmällä tuulella. Burgeriannokset taasen nopeasti nassuun ja ei kun menoksi. Pakkohan sitä reikääkin oli käydä katsomassa ja ottamassa kuva.

Tadaah, tässä mää nyt oon. Reikäkin oli paikallaan.

Aijai, ihan eturiviin pääsin seisomaan. La Bouche veti hyvän keikan, mutta hiemanhan tuo minun katseeni eksyi äimistelemään taustatanssijana heilunutta Henna Peltosta. Muutama sana minulla olisi sanottavana, mutta jätän tämän vain nyt tähän.

Että nuin. Kaikkinensa aivan huippuristeily jälleen kerran, jonka kruunasi Oku Luukkaisen mahtava show.

Kiitämme:

  • Ravintoloiden aukioloaikoja. Juomaa ja ruokaa sai mukavasti eri pisteistä ja hienoa, että Tukholman satamassaoloaikana oli paikat mukavasti auki. Oli siis otettu huomioon se, ettei kaikki todellakaan poistu/kykene poistumaan laivalta maihin.
  • ”Mummotunnelia”, eli arcadelle illalla pistettyä diskoa. Pössis tuntui olevan kohillaan, vaikka itse viiletin vaan kävellä ohi.
  •  Järkkäreitä, jotka tuntuivat pitävän homman kasassa, vaikka meno tuntui olevan välillä vähän hmm…. villiä.

Haukumme:

  • Kylmää keliä.

Miksi Radio Novan Retroristeily on The Risteily ja kannattaa varata?

Haloo te ysärinä bailanneet! Me vanhenemme ja niin vanhenee artistitkin. Tulee päivä, jolloin diggaamamme esiintyjät ovat vaihtaneet hiippakuntaa ja me jäämme rollaattoriemme kanssa ihan yksin muistelemaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja. Nyt kun jalka vielä nousee ja jaksaa jokseenkin mennä kaksi päivää, niin nyt on se oikea hetki vielä kokea Itämeren messevimmät ysäribileet. Kaksi iltaa ja yötä, päivä siinä välissä, aikaa bailata ja nauttia tunnelmasta. 22-tunnin risteilyt ovat vain aivan liian lyhyitä tällaisiin spektaakkeleihin, sanon minä. Ja jos ei 90-luvun musa kolahda ihan täysillä, mutta korvat ei vuoda vertakaan, niin Retroristeily on kuitenkin kuin 22-tunnin bileristeily tuplana. Takuuvarmaa menoa ja meininkiä on tarjolla, joten tunnelma on katossa. Muistattehan kuitenkin bilettää nätisti ja muita matkailijoita kunnioittaen, joohan?

Ja tähän loppuun vielä pikkuinen  pyyntö Mariellan  kapteenille. Kuules, jos tämmöinen risteily järjestetään jälleen lämpimänä aikana ja satamassa on samaan aikaan Karibian-risteilijä, niin et viittis parkkeerata Mariellan perää Karibian-risteilijään päin? Siinä olis Karibian-risteilijän matkustajilla ihmettelemistä, kun pikkuisen laivan peräkannella bilettää iso kasa ihmisiä tuulipuvuissaan, kreppitukan ja vyökaukkujen kera. Näytetääns vähän isommille, miten homma hoidetaan. Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksessani.

Kiitos Radio Nova ja Viking Line. Retroristeily nelosta odotellessa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Mariellan Retroristeilyn kunniaksi laivabilemuistoja vol 2!

VAROITUS: Kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita ja niitä, joilla on yliruusuinen kuva puhtoisesta ja hienohelmaisesta bloggaajasta. Kannattaa siis jättää lukematta tämä postaus, mikäli haluaa säilyttää ihanteellisen kuvan minusta. Vielä linjoille jääville esitän pahoittelut kuvien laadusta. Sellaista se on, kun on elänyt ajalla ennen digikameraa.

Niin että jälleen tuo edelliselläkin laivabilepaljastuskerralla postauksen alkuun kirjoitettu varoitus. Radio Novan Retroristeily sille ehdottomasti sopivimmalla laivalla, Mariellalla, starttaa perjantaina ja tottahan toki minä olen siellä taas tanssahtelemassa skumppakamun kanssa. Edellinen Retroristeily oli menestys ja tämäkin vanhus jaksoi bilettää, joten saas nähdä, miten tällä kertaa käy. Kunnon bilemeininkiä on varmasti tiedossa tulevalla risteilyllä, sillä artisteina on mm. Waldo’s People ja La Bouche.

Anyway, Mariellan Retroristeilyn kunniaksi jälleen kerran valokuvia valokuvakansioiden syövereistä. Lupaan, että nämä kuvat jäävät viimeisiksi paljastelukuviksi, sillä kuvasaldo kansioissa alkaa olemaan pahemmanlaatuista sorttia. Voisihan nämäkin tietty jättää julkaisematta, mutta hei, joskus on kiva hullutella ja näyttää, millainen höpönassu (?) täällä ruudun toisella puolella on.

Parhaat kuvat otetaan kankkusessa, eiks vaan?

No mutta, kukas se siinä naama messingillä? Tässä sitä pötkötetään Cinderellan aulan lattialla mallaamassa (nykyään meikäläistä ei sais lattialle makaamaan). Hymy oli herkässä, mutta olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä. Edellisen illan bailaaminen näkyi ja tuntui, sillä kuvien ottamisen välillä meikä kävi halaamassa kiitettävään tahtiin julkisten vessojen pönttöjä. Päivän asuna oli olkaimeton raitapaita (ehdoton lempparini) ja vyötärölle vyöllä vedetyt Levikset, luottokoruna toimi kunnon kultadubleekaulakoru. Tämmöttis Cinderellan 20-h risteilyllä joulukuussa 1994.

Pepsodent powa!

Tämmönen leveä hymy Mariellan yökerhossa alkuillasta kesäkuussa 1993. Laiva oli vasta startannut Helsingistä ja me istuimme skumppakamun kanssa yökerhossa plaraamassa tax-free-kuvastosta hyttioluita. Vaatteina Leviksen (501) farkkushortsit, musta sydänkaula-aukkoinen uimapuku ja lila/kultainen jakku.

Merellistä muotia.

Isabellan 24-h risteily elokuussa 1993. Kuuma kesäpäivä ja risteilymieli taas korkealla. Päivän asuna Leviksen farkkushortsit, valkoinen bikiniyläosa ja sen ajan kuuminta huutoa olleet klubitakit. Takaa tietysti asianmukaisesti sellaisilla ”henkseliklipseillä” kiristettynä.

Me mitään hytissä juoda!

Bissetuoppi baarista ostettuna ja tasaista jatkotäyttöä hytissä. Mikä kuningasidea ostaa täksäristä muumipillit ja imeskellä söpösti juomaa kierrepillin kautta. Pillit lensi melkoisen nopeasti nurkkaan, sillä oluen imeminen pillin kautta oli tuskallisen hidasta puuhaa. Vaatteena joku merkkimekko, jonka oma äitini oli minulle ostanut. Tämmöttis Mariellalla helmikuussa 1998.

Ja mä mitään ole juonut!

Tiedättekö mitä? Meillä tytöillä oli joku pakottava tarve Mariellan reikää kohtaan. Nääs kakkoskannella oli hissien edessä sellainen reikä, joka kuvassakin näkyy. Sinne meidän oli suunnistettava ottamaan kuva, vaikkei ko. kannella oltais asusteltukaan. Pitäsiköhän muuten suunnistaa tuonne ottamaan kuva jälleen tulevalla risteilyllä? Iltaeleganssina upea sähkönsininen iltapuku, jota rakastin yli kaiken. Näin jälleen Mariellalla helmikuussa 1998.

Vyölaukut. Parasta.

Tällaista iltabile-eleganssia Isabellan ruotsinristeilyllä helmikuussa 1995. Roiskeläppä, toppi, vyölaukku ja luottokoruni kultadubleinen kaulakoru. Tuohon aikaan luottojuomani oli pullollinen lypsylämmintä Henkell Trocken -skumppaa. Sen verran traumatisoiduin ko. juomasta, ettei se maistu edelleenkään edes kylmänä.

Nöyryytetty matkanjohtaja.

Gabriellan ensimmäinen ruotsinristeily Helsingistä Tukholmaan 17.-19.4.1997. Minä matkanjohtajana silloisen työpaikkani kokousristeilyllä ja eihän se mennyt meikäläiseltä ihan helpoimman kaavan mukaan. Tyytyväiset matkalaiset tarjosivat matkanjohtajalleen juomia ja olo oli sen mukainen aamulla. Minä halasin taas hyttini vessanpönttöä ahkeraan ja kolmen-neljän aikaan päivällä olin jo niin heikossa hapessa, että pakko oli soittaa infoon ja kysellä apuja laivan sairaanhoitajalta toistamiseen. Sydämellinen sairaanhoitaja saapui hyttiini parin peräpuikon kanssa ja rupesi jo vetelemään kumihanskoja kouraan, mutta minä kiitin nätisti ja sanoin hoitavani epämieluisan tehtävän ihan itse.

Raahauduin hieman myöhässä ja tuskaisena päivälliselle saaden sääliviä katseita työpaikkalaisiltani. Eräs inhoamani mies tarjosi aivan väen vänkäämällä takkinsa minulle, joten tuohon yllä olevaan kuvaan kätkeytyy tunteita laidasta laitaan. Kaamea kankkunen, inhoamani miehen takki ja peffassa jotain sellaista, mitä en olisi sinne halunnut saada. Nimesin muuten peräpuikon Sputnikiksi. Elämä on.

Kahden promillen kuningasidea.

Mariella helmikuussa 1998. Jätän. tämän. vain. tähän.

Että nuin. Radio Novan ja Viking Linen Retroristeily tänä viikonloppuna 19.-21.5.2017. Yritän päivitellä kuvia Faceen matkan päältä, jos ja kun netti pelittää.

P.s: Ihan itte maksettu matka kuulkaattes on. Ja tuo vimonen kuva tuossa, voitte olla huoleti. Kultaiset rintsikat ja nahkahanskat jäi hyttiin ennen kuin lähdettiin hyttimme ulko-ovea kauemmas.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hotelliarvostelu: Meliã Paris La Défense ja The Level Grand Suite

Minun täytyy myöntää, että Hiltonin Executive -tason huoneita käyttävänä kynnys varata loungeoikeudellinen huone espanjalaisomisteisen Meliã -ketjun hotellista oli korkea. Meliã Paris La Défense kuitenkin voitti Pariisin hotellivertailun sen verran komeasti, että päädyimme varaamaan Level Suiten kyseisestä hotellista. Hakuukriteereinämme oli tällä kertaa hotellin taso, huoneen koko ja sisustus, rauhallinen sijainti, arvostelut mm. Tripadvisorissa ja hyvä aamupalallinen hinta, eli kaikkinensa hyvä hinta-laatusuhde. Tripparissa tämä neljän tähden hotelli on saanut 4,5 palluraa.

Hotellin sijainti

Pariisin laidalla, korkeiden talojen liikekaupunginosassa sijaitseva Meliã Paris La Défense sijaitsee mielestäni oivalla seudulla silloin, kun hotellin ei tarvitse sijaita Pariisin keskustassa. Aivan hotellin kulmilla on Esplanade de La Défensen metroasema, josta pääsee suoralla metroyhteydellä noin kymmenessä minuutissa Champs-Elysees’n tienoille. Mikä parasta, metroja menee kahden minuutin välein, joten kauaa ei tarvitse metroasemalla seistä.

Hotellin lähialue on mielestäni hurmaava, Pasila 2.0, niin kuin miehelleni jaksoin siellä kävellessämme toistella. Korkeita, nykyaikaisia toimistorakennuksia ja niiden seassa matalampia betonikerrostaloja. Alueesta on pidetty hyvää huolta ja näkee, että asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu paljon. Puistoja, istutuksia, penkkejä ja erilaisia taideteoksia, joilla on piristetty muutoin niin ankeaa betoniseutua. Äitinä täytyy kehua, että pelkkä alueen maisemointi antaa pienemmille lapsille paljon koettavaa, joten siinäkin mielessä Meliã Paris La Défense on oiva hotellivalinta perheille.


Harmi, että alueen maisemointityöt oli vielä kesken. Rakennustelineitä ja rakennusmiehiä löytyi sieltä sun täältä, joten nättien kuvien saaminen alueelta oli hankalaa. Tämä pikkupuisto vaikutti kivalta, vaikka se oli rakennettu ”rumaan betonikuoppaan”. Kyseisessä puistossa oli penkkien sijasta kahden ihmisen kiinteitä auringonottopenkkejä.

Kilometrin päässä hotellista sijaitsee yksi Euroopan suurimmista ostoskeskuksista, Les 4 Temps. Ostoskeskus on suuren aukion laidalla, josta löytyy myös tunnettu monumentti, Grande Arche de la Défense. Vielä kun tuohon aukion tarjontaan lisätään mm. kaksikerroksinen, komea karuselli ja La Défensen juna-asema, tulee täältä suunnasta pelkkää ihastelua alueelle. Pikku bonuksena vielä se, että liikekaupunginosa rauhoittuu iltaisin työntekijöiden lähtiessä kotiin, joten alue vaikuttaa rauhalliselta. Lieveilmiöihin emme alueella kävellessämme törmänneet, joten alue vaikuttaa rauhallisuutensa lisäksi turvalliselta.

Hotelli, Meliã Paris La Défense

Isossa, yli 300 huoneen hotellissa on 19 kerrosta. Laivan runkoa muistuttava ulkomuoto mahdollistaa upeat, kaarevat ikkunat osiin huoneista. Ruokaravintoloita on kaksi; ala-aulassa sijaitseva nopean ja helpon ruoan ”The Place” sekä kerrosta ylempänä sijaitseva à la carte ravintola ”Le Miroir”, jossa tarjoillaan myös buffetaamiainen. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee puolestaan isojen ikkunoiden Skyline Paris Lounge & Bar, jossa voi nauttia lempijuomaansa ihastellen avautuvia näkymiä ja Eiffel-tornia. Samasta kerroksesta löytyy myös hotellin kuntosali hotellin asiakkaille. Meitä tavallisia tallaajia harvemmin kiinnostaa hotellin konferenssitilat, mutta sellaisiakin hotellilla on.


Ai että. Kävimme miehen kanssa yhtenä iltana Skyline Paris Lounge & Barissa yksillä. Näkymät eivät paljoa eronneet oman huoneen näkymistä, mutta juoma oli nannaa. Elämäni ensimmäinen Mojito, kuulkaas. Hinta suolaiset 15 euroa. Skyline Paris Lounge & Barissa on myös ulkoterassi, mutta meidän aikanamme se ei ollut ymmärrettävistä syistä auki. Kelit kun oli samanlaiset kuin Suomessakin. Lumi vaan puuttui.

Sviittimme, The Level Grand Suite

Huoneemme sijaitsi 14. kerroksessa. Kokoa oli mukavat 42 m² tai ylikin sen, ja huoneesta löytyi oikeastaan kaikki, mitä mukavaan oleskeluun tarvitaan.


Kaksi televisiota, kahvinkeitin, minibaari (yksi vesipullo ilmaiseksi per vuorokausi), tyynymenu, oleskelutila, korkea iPod telakkakaiutin, kylpynutut ja -tossut. Siinäpä muutama asia huoneestamme.

Huoneen sohva on vuodesohva, joten tämä huoneluokka sopii myös perheille.

Kylpyhuone on astetta isompi verrattuna pienempään The Level Suiteen. Kylpyhuoneessa on kylpyamme käsisuihkulla ja erillinen suihkukaappi, jossa on käsisuihku ja sadesuihku. Wc:n puoli on sentään puisen oven takana, joten yksityisyys on taattu. Makuuhuoneen puolella on pitkä verho, joka on vedettävissä kylpyhuoneen suojaksi. Pientä kritiikkiä tulee oikeastaan kylpyhuoneelle siitä, ettei tavaroille ole paljoakaan laskutilaa. Ainoa paikka on tuo kylpyammeen ja käsienpesualtaan välissä oleva metallinen penkki. Siivouksen kannalta toki kätevää, mutta jonkinlaista pöytätasoa tai kaappia olisin tuotteilleni kaivannut.


Mites se kylpynuttu? Ihanan paksu, sisällä froteeta ja kangaspäällinen. Minu tykkäsi. Kuva muuten otettu illan pimeimpinä tunteina hämärässä kylppärissä. Pahoittelut.

Kylpyhuonetuotteina on Loewen tuotteita. Tarjolla on jopa Loewen eau de toilette.

Uloskirjautuminen tässä huoneluokassa on kello 14.00 saakka, normaalein ehdoin toki. Jos hotelli on täynnä ja huoneelle on kysyntää, ei myöhempää ulokirjausta ole mahdollisuus käyttää.

Aamupala

Me kävimme aamupalalla ruuhkaisessa Le Miroirissa ensimmäisenä aamuna, toisena aamuna rauhallisen Level Loungen puolella ja kolmantena aamuna jälleen Le Miroirissa. Viimeisenä aamuna, sunnuntaina, ihmiset valuivat aamupalalle hitaammin, mikä oli hyvä juttu. Me pääsimme miehen kanssa rauhalliseen nurkkaukseen syömään ja aamiaistilanne oli mieluisampi.

Le Miroirin aamupala oli kattava. Leipiä ja leivonnaisia löytyi kiitettävästi, ja vihanneksissa oli myös salaatinlehtiä. Esillä oli erilaisia juustoja ja kasvissyöjille lämpimissä myös kevätkääryleitä. Hedelmiä oli tarjolla mm. erikseen viipaloituna sekä erillisissä annoskupeissa hedelmäsalaattina.  Kokki paistoi tilauksesta munakkaita, josta mies tietty tykkäsi, mutta erikseen tarjolla ollut munakokkeli ei ollut kuulemma parasta. Pekonit olivat miehen mielestä sopivan rapsakoita ja bratwurstit hyviä, joten mies oli tyytyväinen. Tarjolla oli mm. teetä, erikoiskahveja, erilaisia mehuja ja erilaisia vesiä, myös maustettuina, jotka noudettiin itse. Pöytiintarjoiluakin oli ajoittain, mutta hieman jäi epäselväksi, milloin pöytiin tarjoiltiin. Palvelu pelasi kumminkin, joten huomautettavaa ei ollut. Kuohuviiniä ja roseekuohuviiniä oli tarjolla jokaisena aamuna maksuitta.

Level Loungen aamupala oli ymmärrettävästi suppeampi. Kasvissyöjänä löysin leipien päälle vain tomaatti-mozzarellasekoitusta ja juustoja, muttei harmiksemme juustosiivuja. Miehelle löytyi lämpimistä kaikki mieluisat, paitsi paistettuja munakkaita. Hedelmät ja jugurtit oli Le Miroirin tavoin, mutta Level Loungen tarjoamana pikkuekstrana oli mansikoita. Maksuton kuohuviinitarjoilu löytyi myös Loungen puolella.

Level Lounge

Level -tason huoneisiin kuuluu ilmainen sisäänpääsy Level Loungeen, jossa on oma vastaanottotiski. Siellä hoituu Level-asiakkaiden check-in ja check-out sekä tarjolla on concierge-palvelut. Kerran yöpymisen aikana voi myös varata maksimissaan kuuden hengen kokoustilan käyttöönsä muutamaksi tunniksi.

Aamusta iltakymmeneen saakka auki olevassa loungessa on tarjolla aamupalan lisäksi päiväsaikaan pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa, ja illalla valikoima muuttuu hieman ruokaisammaksi. Aamupalan aikaan tarjolla on kuohuviiniä (vaihtoehtoisesti myös roseekuohuviiniä), muulloin tulee lisäksi valko-ja punaviiniä sekä olutta. Iltatarjoilujen aikaan myös tiukat alkoholit kuuluvat tietyn hetken tarjontaan, kaikki maksuttomasti. Alkoholittomia juomia on kiitettävästi. Vettä, myös marjoilla ja hedelmillä maustettuja, virvoitusjuomia, erilaisia mehuja, erikoiskahveja ja teetä, mutta valitettavasti alkoholittomia viinejä tai olutta en ymmärtänyt tarkistaa visiittini aikana. Karkin ystäville illalla on tarjolla on myös ihana karkkibuffet, mihin en ole muissa loungeissa vielä törmännyt.

Pahoittelut jälleen kuvien laadusta. Pyrin hoitamaan kuvauksen häiritsemättä muita asiakkaita, joten hotellin julkisissa tiloissa oli mukana vain känny.

The Level Experience

Every sensation. Every conversation. Every detail that surprises you. At Meliá, we’re passionate about service and exceeding your expectations. Stay with us and the memories will stay with you for a lifetime.

– Meliãn omilta sivuilta, esiteltäessä Meliã Hotels & Resorts -konseptia

Vakituiset lukijat tietävät, mitä minä haen asiakaspalvelukokemuksista. Tasokkuutta, yksilöllisyyttä, asiakkaan tarpeiden huomioimista, hyvää ja luontevaa palvelua. Palvelussa pitää olla se jokin, joka kolahtaa. Voitte uskoa, että katselin Level-palvelua tiukalla silmällä vierailun aikana.

Tilasimme hotellin kautta kuljetuksen lentokentältä hotellille. Viime hetkillä ilmaantuneiden lastenhoito-ongelmien takia kuljetuksen tilaaminen jäi edelliselle päivälle, muttei se tuottanut ongelmia. Hotelli viestitteli kanssani kiitettävästi ja tarkisteli vielä minulta tilausta antamieni virheellisten tietojen takia. Hotelli ilmoitti minulle auton olevan varattu meille, ja että kuljettaja ottaisi minuun sitten yhteyttä kentältä.

Hiemanhan minua jännitti. Hilton Sharjah tyri aikoinaan lentokenttäkuljetuksemme niin komeasti, että ajatus selvitellä puuttunutta kuljettajaa Ranskassa paikallisten kanssa tuntui jo etukäteen frustroivalta. Pelko laantui kuitenkin jo kentälle saapuessa. Kännykän avattuani sieltä löytyi seuraavat viestit:

Kuljettaja oli nimikyltin kanssa odottamassa ja kyyti hoitui tasaisesti. Matka kentältä hotellille vei n. 35 minuuttia. Saavuimme hotellille, erehdyimme yrittämään sisäänkirjautumista normaalilla vastaanottotiskillä, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti saattaen samassa kerroksessa sijaitsevan Level Loungen puolelle. Juu, ja matkalaukkuani minun oli turha itse vedellä Loungeen, vaikka yritin niin kovasti tehdä. Laukut otettiin pian henkilökunnan haltuun.

Sisäänkirjautuminen tapahtui mukavilla tuoleilla istuen. Juotavaa tarjottiin, ja olisihan sitä ollut mahdollista ottaa jo tuossa vaiheessa lasilliset kuohuvaa. Jonkinlainen esimies (vastaanottopäällikkö?) saapui tervehtimään meitä henkilökohtaisesti ja keskusteluhetki oli kaikin puolin miellyttävä.

Menimme huoneeseen, ihastelimme huonettamme siinä jonkin aikaa, kunnes oveen koputettiin. Hotellin henkilökuntaan kuuluva (hotelliemäntä?) tuli kyselemään meiltä, oliko huoneessa kaikki hyvin ja tarvitsisimmeko kenties jotain. Pieni, mutta hieno ele, joka tuntui mukavalta lisähuomiolta asiakkaan näkökulmasta. Huoneongelmat olisi siis ratkottu saman tien, ilman tarvetta soittaa tai marssia vastaanottoon. Meidän tapauksessa mitään ei ollut, joten jäimme nauttimaan huoneestamme.

Loungessa palvelu oli erinomaista. Meidät tunnettiin nimeltä ja itse asiassa mies hämmästeli ensimmäisenä iltana sitä, että häntä tervehti nimellä sellainen virkailija, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Virkailijat keskustelivat ilmiselvästi keskenään asiakkaan mieltymyksistä ja muista meidän palvelemiseen liittyvistä asioista, sillä saimme juuri oman näköistämme palvelua. Olimme esimerkiksi päivällä kyselleet metroista, niillä liikkumisesta ja turvallisuudesta, sekä puhuneet alkuillasta harkitsevamme lähtemistä jazz-klubille. Illan myötä kännykkäni hälytti sähköpostista, jonka hotellin virjailija oli lähettänyt. Siinä tiedotettiin metrolinjan korjaustöistä, jotka vaikuttivat juuri meidän liikkumiseen ja kerrottiin vaihtoehtoisista reiteistä. Saattaa olla, että samainen viesti tuli kaikille, mutta se, että sähköiset viestit yleensä liikkuivat, on hotelleille harvinaista.

Kasvissyöjänä minulla tuntui olevan ongelmia ensimmäisenä päivänä/iltana, sillä tarjonta oli hieman suppeaa, mutta keittiöstä toimitettiin minulle lisää kasvisruokaa. Eikä ollut muuten mikään pieni määrä.

Toisena iltana kasvisvaihtoehtoja oli lisätty normaaliin tarjontaan huomattavasti enemmän, kuten myös kolmantena iltana. Kaikkina iltoina keittiöstä toimitettiin minulle vielä ekstra-annokset kasvisruokaa. Viimeisenä iltana tarjottu annos sisälsi jo lämpimiä ruokalajeja. Taisivat huomata, että me nautimme aterioinnista Loungen puolella, mutta rahasta ei ruokailumme ollut kiinni. Me vain tykkäämme miehen kanssa ultimaattisesta rauhasta, eikä mikään ravintola pysty siihen.

(Psst. Poislukien viime kesänä koettu ihana illallinen Villa Nicolli Romantic Resortissa Gardajärvellä. Linkki romanttiseen ja intiimiin, ihanan palvelun illalliseen tässä. Juu, ja eihän sitä passaisi linkata hotellia A esittelevässä postauksessa hotelliin B, mutta tämän postauksen hotelli ja linkkaamani hotelli ovat niin erilaiset ja eri maassakin, joten linkkaus liene ok.)

Henkilökunta Level Loungessa vaihtui työvuorojen myötä ja osa myös jäi vapaille majoitusjaksomme aikana. Vapaille jäämisestä ilmoitettiin meille, mutta luvattiin, että meistä informoitaisiin myös uusille tuleville työntekijöille. Tiedotus tuntui olevan saumatonta, sillä mistään ei huomannut palvelun heikkenemistä. Lomailumme oli kaikkinensa onnistunutta ja yksilöllisen palvelun ympäröimää. Juuri sellaista, mitä sen pitääkin olla.

Kappas. Tuommoinen odotti meitä huoneessa toisena iltana. Ensimmäisenä iltana emme saaneet vielä mitään. Liekö hotelli ensin hieman tunnustellut, millainen asiakas heillä onkaan. Ensimmäisen illan aikana heille nimittäin selvisi, että asiakkaaksi oli saapunut ihminen, joka on kasvissyöjä ja pitää terveellisestä ruoasta.

Kolmantena iltana meille tuotiinkin kasviksia ja kaksi pulloa Eviania. Erinomaista.

Lähtö tapahtui yhtä mukavasti kuin saapuminenkin. Me kirjauduimme ulos pehmeillä penkeillä istuen. Esimies saapui tervehtimään meitä ja saattoi meidät ulos laukkuani vetäen. Olisihan hän ottanut miehenkin laukun hoitaakseen, mutta mies halusi huolehtia laukustaan itse.

Kotiin päästyämme sähköposti kilkatti saapumista seuraavana päivänä. Meille mainostettiin Meliãn hotelleja Sevillan alueelta. Juuri sieltä alueelta, josta olimme keskustelleet mielenkiinnolla Level Loungeen meitä tervehtimään tulleen esimiehen kanssa. Ehkä kyseinen mainosposti sattui olemaan vaan yleinen kaikille Meliãn asiakkaille, mutta sattuipa hyvään saumaan.

Mitä maksoi ja mitä maksaa?

Pelkät perushuoneet hotellilla ovat vähintään 32 m²:n kokoisia, joten hotelli voittaa Pariisin hotellihuonekilpailun jo pelkästään huonekokojensa puolesta. Huoneita löytyy myös liikuntarajoitteisille, ja nopeasti katsottuna hotelli näyttää muutenkin sellaiselle, ettei liikumisessa hotellin tiloissa pyörätuolilla ole ongelmaa. Hotelli tarjoaa huoneita välillä ihan edulliseen hintaankin, sillä huonehinnat ilman aamupalaa lähtevät 90-100 eurosta/vrk. Level -tason huoneet buffetaamupalan kanssa lähtevät 170 eurosta ylöspäin. Me maksoimme kolmen yön majoituksesta yhteensä 664,82 euroa (The Level Room to-pe 227,24 euroa ja The Level Suite pe-su 218,79 euroa/yö), mutta hotelli yllätti tosiaan meidät rakastavaiset upgreidaamalla The Level Grand Suiteen kaikiksi öiksi. Vielä huomautus siitä, että kaikkiin majoitushintoihin tulee city tax, 2,20 euroa/hlö/yö.

Muistattehan, että viikonloput ovat yleensä halvempia, sillä kyseessä on liikemiestason hotelli. The Level Grand Suite on esimerkiksi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna n. 326 euroa/yö. Astetta pienempi, The Level Suite n. 235 euroa/yö ja The Level Room 190 euroa/yö. Kaikki huonehinnat sisältävät kattavan buffetaamupalan sekä Level Loungen palvelun, siellä tarjottavat ruoat ja juomat, joten Pariisin hotelliksi ei kyseessä ole mikään paha hinta. Vertailun vuoksi 15 m²:n huone Pariisin keskustasta aamupalalla lähtee 200 eurosta ylöspäin, joten iso käsi Meliã Paris La Défenselle.

Menisinkö uudestaan? Ehdottomasti.

Kiinnostuitko? Hotellin sivuille pääset suoraan tästä. Vahva suositus Level -tasoisille huoneille.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Viikonloppu Pariisissa, ensikuulumiset

Iik ja Bonjouria vaan! Täällä ollaan nassu messingillä, sillä kyllä yksi lapsivapaa viikonloppu Pariisissa teki kutaata. Eihän kelit ollut ihan parhaimpia, vettä satoi ja lämpötilakin oli mitä oli, mutta lauantaina sentään oli melko lämmintä ja aurinkoista. Se päivä me käytettiin Versaillesin palatsiin ja sen upeaan puutarhaan tutustumalla.

Me lähdimme Pariisiin rennolla asenteella. Notre Dame ja Eiffel-torni oli jo edellisellä kerralla koluttu, Riemukaartakin oli tuolloin töllötetty ja Champs-Élyséellä käppäilty, joten me pystyimme keskittymään vapaampaan olemiseen. Ainoa haaveeni koko reissulle oli miellyttävä, kohtuuhintainen hotelli isolla huoneella ja piknik Luxembourgin puistossa. Patonki ja piccolo-punkku oli must, raitapaita siihen päälle vielä. Baskeri olisi ollut plussaa, mutta pokkaa ei olisi ollut sellaista päähän laittaa. Mutta hah, kuis kävi?

Vettä tuli taivaalta, kylmäkin oli. Patonki ja punkku Luxembourgin puistossa vaihtui pahan makuiseen punkkulasilliseen Versaillesin puutarhan uumenissa sijaitsevassa ravintolassa, penkillä istuen. Minä pääsin kumminkin vaeltelemaan miehen kanssa, kävelemään käsi kädessä, muiskauttamaan miehelleni miljoona pusua kaupungilla ja nojaamaan kultaani karttaa yhdessä tuijottaessa. Jalat oli kipeänä kävelemisestä, terroripelko unohtui vallan ja minä kerrassaan ihastuin Pariisiin.

Pariisi ei olisi kuitenkaan ollut mitään ilman upeaa hotellia. Loungeja rakastavana tyttönä oli selvää, että katselin varaussivustoilta hotelleja, joista moinen luksus löytyi. Sen vaan sanon, etten olisi voinut olla tyytyväisempi hotellivalintaamme. Meliã Paris La Defensé yllätti meidät rakastavaiset huonekorotuksella hieman isompaan sviittiin, mutta se ei ollut ainoa syy, jonka takia ihastuin hotelliin. Se on nimittäin niin, että Meliã Paris La Defensé tarjosi juuri sitä henkilökohtaista ja tasokasta palvelua, joita kaipaan matkoiltani. Me nautimme miehen kanssa täysillä Level Loungen palveluista ja jaksoimme vertailla palvelua Hiltonin Executive Loungeen. Sen vaan sanon, että Meliã pisti paremmaksi, joten ketjua on kokeiltava toistekin.

Sviittimme esittely ja arvostelu hotellista tulee myöhemmin, mutta sitä ennen voitte käydä kurkkaamassa hotellia suoraan sen omilta sivuilta täällä. Huonehinnat ovat nopeasti katsottuna ilman aamupalaa noin 90 – 208 euroa ja Level Roomit buffet-aamupalan kanssa noin 170 – 370 euroa. Level -sviitinkin saa hyvässä tapauksessa jo hieman yli 200 eurolla, joten ei tarvitse kauaa plarata hotellihakuja kun ymmärtää, että hinnat tasokkaaksi pariisilaiseksi hotelliksi ovat suorastaan erinomaiset.

Meillä oli hotellin toiseksi paras sviitti, Grand Level Suite. Mukavasti tilaa ja näkymät Eiffelin suuntaan. Illat meni ihastellessa ikkunasta ulos.

The Level Experience, se oli jotain upeaa. Hotelli piti ilmiselvästi kirjaa asiakkaastaan ja tiesi tarkkaan, mitä toimittaa huoneeseen yllärinä. Lihaa tai epäterveellistä evästä ei tullut kynnyksen yli kertaakaan. Kerron tarkemmin noista pienistä palvelujutuista hotelliamme koskevassa postauksessa myöhemmin.

Mites Pariisin turvallisuus ja metrot? Me huristelimme metrolla pitkittäin ja poikittain, kerran iltasellakin, joten omia kokemuksiamme pääsette lukemaan hieman myöhemmin. Hotellin kautta otimme kuitenkin liikkumiset lentokentän ja hotellin välillä, joten 55 euron hintaan/suunta pääsimme istumaan mustassa autossa privaatikuljettajan kyyditsemänä ja vesipullotkin sekä karkkia löytyi autosta. Ah, sitä helppoa elämää, lomailua parhaimmillaan.

Että tämmöttis. Useampi postaus Pariisista on siis tulilla, mutta sitä ennen voitte käydä kurkkaamassa Pariisin reissumme kuulumisia ja ihanaa hotellihuonettamme Facebookin puolelta, linkki alla.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.