No helou helou! Niin vaan joulu tulla oli ja meni ja se siitä sitten. Rakas äiti paiski töitä kaikki joulun pyhät, mikä tietysti vaikutti melkoisesti joulun viettämiseen. Lapset ovat niin isoja, ettei joulussa ole enää kirkkaita tähtisilmiä ja joulupukin odotusta, joten pah, sanon minä. Joulussa ei ollut paljoa kehuttavaa tänä vuonna, mutta onneksi Itä-Suomessa, tai ainakin Varkaudessa, oli lunta maassa. Sillä jos millä oli joulufiilistä edesauttava vaikutus. Anyway, jospa heittäisin tässä teille tarinaa minun ja miehen joulukuisesta tempauksesta, yhdestä vaivaisesta vuorokauden matkasta Manchesteriin yhden vaivaisen bändin takia. Ja mikä parasta, ko. bändi ei todellakaan kuulu meikäläisen suosikkeihin. Ei sitten yhtään.
Niin että pikkuisenhan se mies siinä olohuoneen sohvalla harmitteli yhtenä lokakuisena iltana. Hänen lempibändinsä, joka on meikkikselle melkoinen yök, esiintyisi eräällä Manchesterilaisella klubilla joulukuun alussa, mutta miehen samasta bändistä tykkäävä kaveri oli estynyt lähtemästä matkaan. Jonkin aikaa minä tuijotin miehen haikeaa ilmettä, kunnes päätin uhrautua ja heitin ilmaan ehdotuksen, että lähtisin miehen kanssa katsomaan tuota yök-bändiä vaikka Manchesterin keikka osui heti Berliinin reissun perään.
”No enhän mä nyt voi sua velvoittaa lähtemään sinne, kun mä tiedän ettet tykkää siitä bändistä” oli miehen ensimmäinen vastaus, mutta voi sitä ilmettä, kun sain hänet vakuuttuneeksi, ettei korvani vuotaisi verta keikalla ja jaksaisin kestää sen vajaat pari tuntia yökkiä skottirokkia. Siitä se ajatus sitten lähti. Sen verran halusin luksusta matkaani, että ainoat kysymykseen tulevat hotellit olivat sellaiset, jossa olisi Business Lounge tai Executive Lounge. Jotain vikaa Manchesterissa tuntui olevan tuona kyseisenä viikonloppuna, sillä haluamani Executive-/Business-tasoiset huoneet keskustassa maksoivat jopa 400 euroa yöltä. Vaikka kyseessä oli vain vuorokauden keikka, alkoi tulla semmoinen fiilis, että 400 euroa yöltä ”ei niin hulppeasta” hotellihuoneesta on liikaa ja laajensimme hakuamme. Niinhän se sitten taas meni, että päädyimme varaamaan lentokentän läheltä puolta halvemmalla Business Roomin Radisson Blu Manchester Airportista. Kyseiseen huoneluokkaan kuului luonnollisesti Business Loungen käyttöoikeus ja jonkin verran ehdimme sitä käyttämäänkin.
Eipä me paljoa ehditty hotellilla nauttimaan, kun suuntasimme jo Manchersterin keskustaan katselemaan, no jotain. Olin tutkinut hieman ennalta nähtävyyksiä, mutta ainoa, jota hieman haikailin oli jonkin sortin rautatiesilta. Tyhmänä olin saman tien unohtanut ko. sillan nimen ja sijainnin, enkä todellakaan löytänyt sitä enää sen jälkeen. Lähdettiin siis huvin vuoksi palloilemaan Manchesterin keskustaan ja sen vaan sanon, ettei kyseinen kaupunki säväyttänyt sitten yhtään. Eikä muuten oltu todellakaan ainoita liikenteessä tuona päivänä.
Minne nämä kaikki vaeltaa? Ihan oikeasti?. Mies on käynyt kyseisessä kaupungissa kerran aiemmin, eikä meno kuulemma ollut yhtään sen hiljaisempi tuolloinkaan.
Muutama komia kirkko sentään matkalta löytyi, mutta sisälle ei menty.
Tadaah! Tämä prinsessa käväisi pubissa ja olpahan keikka. Satuttiin paikalle jalkapallopelin aikaan ja melkoinen porukkamäärähän siellä oli. Meikä katsoi haavi auki menoa pubissa, mutta eniten minua kiinnosti muutamat radalle lähteneet neitokaiset, jotka olivat pynttäytyneet aivan eri tyyliin kuin loput pubin asiakkaista. Siellä ne tuntui istuvan tyytyväisenä pämppipäivää aloittelemassa. Itse olisin kyllä nauttinut juomat fiinimmässä paikassa moisilla vaatteilla. Englantilainen kulttuuri ei vain mene meikkiksellä jakeluun.
Niin, että hirveästi populaa, ei mitään nähtävää ja kökköruokaa. Korvat luimussa palattiin sitten hotellille nauttimaan hieman Business Loungen tarjoiluista, mutta eipä ko. hotelli saanut pisteitä meiltä Hiltonin Executive-loungen suosijoilta.
Mites se bändikeikka? Junalla illalla paikkaan x (älkää ees kysykö, minen tiedä mistään mitään) ja sieltä sitten kävellen jonnekin yliopistolle, jossa keikka oli. Leima kouraan ja bändiä kattomaan. Vaikka kuinka yritin, niin ei jalka vipattanut enkä saanut bändistä mitään irti. Mies lauloi ja hoilasi innoissaan ja meikä seuras onnensa kukkuloilla olleita ihmisiä. Been there, done that, mutta siinä kaikki. Ei tullut meikkiksestä fania, mutten minä myöskään kärsinyt keikalla.
Miten seuraava päivä? Finski lähti Suomeen vasta iltasella, joten jätimme laukut hotellille ja kävimme vielä uudestaan Manchesterissa, tuolla kertaa shoppailemassa. Mies rahtasi minut Marks & Spenceriin, tähtäsi alusvaateosastolle ja siitä se idea sitten lähti. Ensin hän esitteli minulle ihania rintaliivejä ja pikkuhousuja. Mukaan tarttui sitten samaa sarjaa oleva silkkinen shortsipyjama-setti ja pehmoinen kylpynuttu. Niitä ei vaan voi olla koskaan liikaa.
On mulla ihana mies, vaikka tykkääkin Big Countrysta. Jaa, että mistä?
Ei uppoo meikäläiseen. Ei vieläkään. Entäs siellä?
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.
