Pituus 326 metriä, leveys yli 41 metriä, tonneja komiat 164 600, matkustajia vaikkapa 4 266 ja miehistöä 1 733. Siinäpä komeita lukuja Norwegian Cruise Linen isoimmalle alukselle, joka myös sattuu komeilemaan vuoden 2016 maailman kymmenen suurimman risteilyaluksen listalla. Voitte uskoa, että olin melkoista hymyä, kun pääsin osallistumaan kanta-asiakkaiden Behind the scenes tourille risteilymme ensimmäisenä meripäivänä.
Vuonna 2015 valmistunut Norwegian Escape on iso ja komea laiva, sitä ei käy kieltäminen. Suuren matkustajamäärän takia koko laiva on oikeastaan yksi iso vilkas viihdekeskus, iso amerikkalainen ostari ja Stockan hullut päivät. Tuollaisen, yli 4 000 -päisen matkustajamäärän pitäminen tyytyväisenä ja viihdykkeiden tarjoaminen heille on sellaista hommaa, että se vaati saumatonta yhteistyötä ja kunnon koordinointia. Harvemmin sitä tulee pohdittua virkistävää drinkkiä siemaillessa taikka buffan herkkuja lautaselle mättäessä, mitä kaikkea henkilökunnan ovien takana tapahtuu, mutta onneksi me pääsimme hieman kurkistamaan kulissien taakse. No, mitäs me sitten näimme kierroksellamme?
Kierros alkoi tutustuessa aluksen viihdeosastoon. Norwegian Escapelta löytyy kaksi varsinaista paikkaa, joissa eri teatteri-esitykset tapahtuu ja me pääsimme kurkistamaan aluksen showravintolan, The Supper Clubin, kulissien taakse. Kyseisessä ravintolassa esitetään mm. Wine Lovers the Musical -komediaa, jonka aikana matkustajat pääsevät nauttimaan aterian sekä kuusi lasillista (!) viiniä hintaan 25 – 29,95 USD. Aluksen pääteatterissa esitetään maksuttomasti mm. After Midnight ja The Brat Pack -musikaaleja, joten kaiken viihteen järjestämiseen tarvitaan esiintyjien lisäksi vähintään 25 ihmisen tiimi pyörittämään viihdettä saumattomasti. Showt on kellotettu siten, että matkustajilla on mahdollisuus katsella useampikin show illassa, mutta myös sen takia, että sairastapauksessa yksi henkilö pystyy johtamaan taustatiimin työskentelyä molemmissa esiintymispaikoissa.
The Supper Club
Sairastapauksista puheenollen, jokaista musikaaliroolia varten kaksi esiintyjää on opetellut saman roolin ja samoja pukujakin on siten kaksi kappaletta. Varsinaisen esiintyjän sairastuessa toinen, saman roolin opetellut esiintyjä hoitaa esiintymisen, eikä show’ta tarvitse peruuttaa. Laivan keinumisen takia show’ta ei välttämättä tarvitse myöskään peruuttaa, sillä osa esityksistä voidaan hoitaa lavalla istuen/seisten. Koko esiintyjäkaartin ja taustatiimin apuna on myös ”äitihahmo”, joka huolehtii aikatauluista ja esiintyjien sekä taustatiimin viihtyvyydestä.
Siellähän niitä, osa esillä olleista näyttelijöisen vaatteista. Samassa tilassa on myös esiintyjien peilipöydät, joista jokaisen peilin kohdalle on merkitty esiintyjän nimi. Jokaisella siis on oma paikkansa.
The Supper Clubista kiertokäyntimme jatkui henkilökuntatilojen kautta aluksen pesulaan, jonka korkea lämpötila ja meteli oli sellainen, ettei minusta olisi työskentelemään siellä kovinkaan pitkään. Metelin takia selostusten kuuleminen oli jonkin verran hankalaa, mutta sen sentään kuulin, etä henkilökunta työskentelee tiloissa neljä tuntia, jonka jälkeen heillä on kahden tunnin tauko ja sen jälkeen taas neljän tunnin työvuoro. Vaikka työntekijöitä on helpottamassa hyvin monta työkonetta, ei työntekijät todellakaan istu toimettomana pesulassa.
Siinä sitä kuivataan paitaa.
Nopea silitys…
Takki kuivaksi ja siliäksi n. 40 sekunnissa.
Tarkkaa se on pesulassakin…
Märkää puhdasta vai kuivaa likaista, siinäpäs meikäläisen pulma.
Pieni osa pesukonerivistöstä.
Pesulinjasto. Vasemmalta laitetaan pyykit linjastolle menemään, josta ne jatkavat keskellä näkyvään linjastoon. Sinisenä näkyvissä pesukoneissa pyykit sitten pyörivät ja punainen merkki pesukoneen kohdalla kertoo, kuinka paljon pesuaikaa on jäljellä. Valmis pyykki tulla tupsahtaa sitten oikealla näkyvän linjaston kautta jatkokäsiteltäväksi.
Siinä menee kostean puhdas lakana kuivaus- ja silityskoneeseen.
Ja tuolta toiselta puolelta se tupsahtaa sileänä ja kuivana ulos.
Mites meidän rantapyyhkeet? Pyyhe vihreälle hihnalle naps ja kone pullauttaa sen pian taiteltuna ulos.
Kuumasta pesulasta siirryimme aluksen viileävarastoon, jossa säilytettiin mm. vihanneksia ja kananmunia. Ruokapuolella kuvaaminen ei ollut enää toivottavaa, joten jätin kuvaamisen sikseen. Viileävarastosta meidät johdatettiin käytäviä pitkin kylmävarastoon, jossa säilytettiin lihoja. Haju käytävällä alkoi olla jo melkoisen yököttävä tälle kasvissyöjälle, sillä kylmävaraston naapurihuoneessa puolestaan valmisteltiin lihat aluksen keittiötä varten.
Täällä se henkilökunta viilettelee paikasta toiseen. Jätekuljetuksille on varattu ihan oma hissinsä.
Lihanleikkaamosta siirryimme pääruokaravintoloiden keittiöön, jossa valmistettiin ateriat pääruokaravintoloihin sekä huonepalvelun tarpeisiin. Keittiöstä löytyi myös ”baari”, jossa säilytettiin asiakkaiden tilaamia ja vajaasti nauttimia viinipulloja. Kaikkea ei siis tarvitse laivalla viinipullostaan nauttia yhdellä aterialla, sillä jäänyt viini voidaan pyytää henkilökunnan säilytettäväksi ja jatkaa lopun viinipullon nauttimista vaikka seuraavan päivän illallisella. Sen verran pääkokin englannin kielessä oli petrattavaa, että sain poimittua keittiökierroksesta vain muutamia kohtia sieltä täältä. Pikku knoppitietona kuitenkin sen verran, että Norwegian Escapella syödään viikossa 1 000 gallonaa (3 785 litraa) keittoa.
Yksi aluksen kolmesta maksuttomasta pääruokaravintolasta, Savor.
Niin juu, mites se hävikki? Ruokahävikkiä ei ole kuulemma paljoa, mikä kyllä hieman ihmetyttää, kun katsoi buffetin isoa tarjontaa ja ihmisten täyteen ahdettuja lautasia. Erikoisruokaravintoloissa on siirrytty a la carte-hinnoitteluun, mikä rajoittaa varmasti ihmisten halua tilata useampia annoksia maisteluun. Ultimate Dining- paketin varanneetkin saavat pakettiin sisällettynä vain yhden alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, mikä on mielestäni hyvä juttu. Ruoat alukselle toimitetaan Miamista, joten niillä on pärjättävä viikko. Eloperäiset jätteet käsitellään laivalla ja tuodaan Miamin satamaan, mutta valitettavasti laivalla on erityistilanteissa lupa vapauttaa eloperäisiä jätteitä mereen, tarpeeksi kaukana mantereesta.
Laivakierros oli mielenkiintoinen, vaikka harmitti hieman kun emme tutustuneet aluksen komentosiltaan. Yksi asia kaikesta näkemästäni ja kokemastani jäi kuitenkin eniten mieleen. Pieni suru. Se henkilökunta, joka meidän viihtyvyyden eteen tekee todella paljon töitä, suomalaisittain liikaakin, on erossa perheistään ja rakkaistaan hyvinkin pitkä aikoja. He paiskivat pitkää päivää ja tämän kokoisessa tehtaassa se ei ole enää välttämättä palkitsevaa. Ei samanlaista tippikulttuuria kuin silloin, kun laivayhtiö ei tarjonnut kaupanpäällisenä juomapaketteja. Ei Vacation Hero-kortteja hytissä, ei mitään henkilökuntaa palkitsevaa. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää katsoa kauniisti henkilökuntaa silmiin ja sanoa, kuinka iloisia ja tyytyväisiä olimme heidän palveluunsa. Muutaman kerran tilasimme miehen kanssa yli 15 taalaa maksavan lasillisen viiniä The Cellars viinibaarissa. Silloin jouduimme maksaan ylimenevän summan laivayhtiölle ja tuossa tilanteessa tippasimme myös tarjoilijaa. Hän oli romaniasta, kohteli meitä todella ystävällisesti ja tuntui iloitsevan siitä, että joku jutteli hänen kanssaan. Toisen kerran söimme laivayhtiön Platinum-asiakkaille tarjoaman ilmaisaterian aluksen La Cuccina-ravintolassa ja vaikka olisimme voineet kävellä ulos pelkän kiitos-sanan jälkeen, päätimme kysellä tippaamismahdollisuutta hyttitililtämme. Se tarjoilijan hämmästys oli niin hämmentävää minullekin, etten tiennyt olinko tehnyt oikein vai väärin. Homma onnistui, mutta lähtiessäni pöydästä tarjoiliijanaisen ystävällinen kosketus olkapäälleni ja katse silmiin kertoi kaiken. Hän oli kiitollinen koko sydämestään ja varmasti onnellinen siitä, että joku ihminen arvosti hänen uurastustaan rankassa ja kiireisessä työssä. Ei se tippiraha mikään iso ollut, mutta meidän aito kiitos ja arvostus hänen panostaan kohtaan lämmitti tarjoilijaa takuuvarmasti.
Julmaa sanoa, mutta Norwegian Escape ei ole enää asiakaspalvelulaitos vaan onnistunut liukuhihnatehdas. Se ei ole työntekijöiden syy, vaan laivayhtiön, kun jakaa ”ilmaisia” drinkki- ja erikoisravintolapaketteja kaupanpäällisenä. Kyseessä onkin nykyään useimmiten pelkkä All Inclusive-risteily, jolloin henkilökunta ei ole mikään muu kuin juomantekijä ja ruoan tuoja. Ei kukaan henkilökunnan jäsen ole kuitenkaan mielestäni pelkkä työntekijä, vaan aito, tunteva ihminen, kansallisuuteen katsomatta.
Kattokaas tätä populamäärää. Veikkaan, että 80-90 %:lla porukasta oli joko drinksupaketti tai limupaketti. Voitte uskoa, että baarissa kävi sellainen kuhina, että se oli kuin Viikkarin ja Siljan yökerhon tiskillä vilkkaimpaan aikaan. Juoman tilaus, juoma kouraan, kiitti ja heippa.
Leppoisampaa meininkiä oli aikuisille tarkoitetulla alueella, H2o:ssa. Siellä tarjoilijalla oli hieman aikaa keskustella matkustajien kanssa.
Toinen lempparini oli The Cellars viinibaari. Tarjoilijan kanssa pystyimme keskustelemaan kunnolla, hän keskittyi meihin, kuunteli, neuvoi ja suositteli.
Pieni pyyntö minulla teille risteilyille lähteville on. Älkää nähkö työntekijöitä pelkkinä tarjoilijoina, room stewardeina tai juoman tuojina. Keskustelkaa asiakaspalvelijoiden kanssa jos siihen on mahdollisuus, osoittakaa ystävällistä kiinnostusta heitä kohtaan. Jokaisen ihmisen takana on inhimillinen tarina, syy siihen miksi he ovat olleet valmiita jättämään rakkaansa pitkäsikin aikaa. Sen kun me kaikki muistaisimme.
P.S.: Tiedättekös muuten, kuinka monta parvekkeellista hyttiä oman Room Stewardimme vastuulla oli? 16. Ne hän joutui siivoamaan ja laittamaan kuntoon joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Olisiko minusta tuollaiseen? Ei. Entä sinusta?
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.
