Monthly Archives

huhtikuu 2013

Hotelliarvostelu: Villa Nicolli Romantic Resort (Gardajärvi)

Alppireissu Days 4 – 6

Olen laadukkaiden ketjuhotellien ystävä, sillä silloin voi yleisimmin mennä takuuseen siitä, että palvelu toimii ja mahdolliset virheet tai puutteet korjataan varmasti. Hääpäivän juhlamatkallemme sattui kuitenkin myös yksityinen perheomisteinen hotelli, Villa Nicolli Romantic Resort, joka yllätti todella positiivisesti erityisesti asiakaspalvelullaan.

Villa Nicolli Romantic Resort

Se ensimmäinen tunne, kun astuimme hotellin ovesta sisään, oli tälle suomalaiselle naiselle hyvin hämillinen. Meidät otettiin lämpimästi ja luontevan tuttavallisesti vastaan, ihan kuin olisimme tulleet toistamiseen kylään. Asiointi front deskin kanssa sujui herttaisissa merkeissä ja front deskin naishenkilökunta auttoi jopa laukkujemme kanssa hissille.

Villa Nicolli Romantic Room

Huoneemme (Romantic Room parvekkeella) sijaitsi hotellin päärakennuksen ylimmän kerroksen päädyssä, joten huoneemme oli hyvin rauhallinen koska käytävällä ei ollut ohikulkuliikennettä. Kylpytakit ja -tossut rantapyyhkeiden kera odotti huoneessa, ja hygieniatuotteita täydennettiin päivittäin kylpyhuoneeseen. Huoneen ja koko hotellin kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi sisustuksessa ajoittain. Siisteydessä ei ollut moitittavaa. Huoneemme ilmastointi toimi melko hyvin, mutta superviileää huoneesta ei saanut.

Luulin jo hotellin unohtaneen huoneeseemme ”upon arrival” tilatun kuohuviinin ja hedelmätarjottimen, mutta oveen koputettiin ennen kuin ehdin edes reagoimaan suuremmalti asiaan. Front deskin henkilö toi mukanaan hienoa hedelmälautasta (suklaata mukana!) ja hotellin baarimestari toi meille valitsemansa kuohuviinin, sekä esitteli viinin. Tottahan toki hän myös avasi hyvin jäähdytetyn pullon ja tarjoili kuohuvan laseihin.

Villa Nicolli Fruits and bubblesRomantic Room view from balcony

Kippis! Yllä näkymä parvekkeeltamme.

Huoneemme hintaan kuului puolihoito, joten talsimme ensimmäisenä iltana innokkaina hotellin ravintolaan. Alkusalaatit oli noudettavista pienestä buffet-pöydästä, mutta muutoin pöydissä odotti menut, joista oli valittavissa alku- pää- ja jälkiruoka. Tämän lisäksi saimme joka illallisella ns. keittiön tervehdyksen. Keittiö suosi lähiruokaa ja mm. kasvissyöjät sekä keliaakikot oli huomioitu hyvin.  Ruoka oli onnistunutta ja maistuvaa, joskaan ruotsinlaivojen à la carte-tasoista ruoka ei ollut. Hotellilla oli tiedossa, että kyseessä oli 15-vuotis hääpäivämme juhlamatka, joten pöytämme oli sijoitettu rauhalliseen nurkkaukseen, mistä minä, ihmisten seuraamista rakastava nainen, nautin paljon.

Villa Nicolli Romantic Resort dinner menu

Aww, miten hellyttävää! Eihän illallismenu ollut nyt ihan täyttä suomea, mutta yritys hyvä kymmenen. Niin juu, ja miksi hotellilla oli tarjota suomenkielinen menu? Meidän aikanamme hotellilla oli suomalaisia asiakkaita yhteensä 50. Mm. Aurinkomatkat käyttää tätä hotellia ja on merkinnyt sen sivuillaan suomalaisten suosikiksi, enkä ihmettele yhtään. Helposti lähestyttävän henkilökunnan mutkaton, vilpitön ja ystävällinen palvelumentaliteetti sopii suomalaisille.

Palvelu ravintolassa oli kerrassaan erinomaista: Tyhjät lautaset hävisivät nopeasti pöydästä, uudet annokset tulivat kiitettävällä ripeydellä, palvelu oli henkilökohtaista, ystävällistä ja viiniä saapui suosittelemaan itse hotellin baarimestari. Buffet-aamupala tarjoiltiin samassa ravintolassa ja valikoima oli melkoisen riittävä. Vihanneksista tarjolla oli tomaattia ja kurkkua, juustoja oli kahdenlaista laatua, jugurtteja useita laatuja ja erilaisia muroja/myslejä. Aamiaisbuffetista löytyi ilokseni myös tummaa leipää ja muutamia luomutuotteita sekä miehen iloksi lämpimistä mm. munakasta ja pekonia. Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytään, ja sunnuntaiaamuna tarjolla oli myös ilmaista kuohuviiniä.

Villa Nicolli Romantic Messages 3

Villa Nicolli Romantic Resort oli juuri ihana romanttiseen lomailuun. Perla di Lago -ravintolan sisääntulon yhteydessä oli kippoja, joiden sisällä oli pieniä viestikääröjä. Minulla oli tapana ottaa aamuisin miehelle ja minulle pastaputkilon sisään käärityt englanninkieliset viestit.

Villa Nicolli love messagesVilla Nicolli Romantic Messages 2

Olimme valinneet lisämaksusta (25 euroa/hlö puolihoidon lisäksi) romanttisen erikoisillallisen toiselle illalle. Ilmoittauduimme hotellin vastaanottoon, josta paikalle kutsuttiin aina iloinen ja ystävällinen hovimestari Maurizio. Maurizio antoi meille hotellin omistajaperheen tekemän henkilökohtaisen onnittelutervehdyksen ja johdatti meidät hotellin pohjakerrokseen. Sieltä löytyi hyvin intiimi ja romanttisesti sisustettu Vecchio Pozzo- ravintola, jossa oli ainoastaan neljä pöytää. Me saimme nauttia illallisesta miehen kanssa kahdestaan ensimmäisen tunnin ajan, jonka jälkeen toiseen pöytään tuli italialaisen pariskunta. Tarjoilun tuona iltana hoiti Maurizio, viinit tuli jälleen suosittelemaan ja tarjoilemaan hotellin baarimestari Renato. Maurizio tiedusteli aina annosten välillä sitä, kuinka pitkään halusimme olla keskenämme ennen seuraavan annoksen tuomista, mikä oli hieno ele. En voi muuta kuin suositella ateriointia Vecchio Pozzo-ravintolassa pariskunnille. Lisää tarinaa tuosta äärettömän romanttisesta ja palvelualttiista illasta tulee myöhemmin, kunhan pääsen hääpäiväreissumme tarinoissa pidemmälle.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Kuumuudesta kärsivät arvostavat varmasti Vecchio Pozzon lämpötilaa, sillä kellariravintola oli illallisellamme ihanan viileä verrattuna hotellin pääruokaravintolaan Perla di Lagoon.

Villa Nicolli Romantic DinnerVilla Nicolli Romantic Dinner 2

Kaikki oli tarkkaan harkittua. Lattialle asetetut ruusun terälehdet johdattivat meidät pöytään ja minä, kasvissyöjä, tiesin oman menuni siitä, että siihen oli laitettu pieni pyykkipoika sydämellä.

Huonehintaamme kuului myös yksi kuorintahoito hotellin Spa-tiloissa (Plein Air Spa), ja käytin kyseisen hoidon kolmantena päivänä. Hoidon tehnyt henkilö ei puhunut kovinkaan montaa sanaa englantia, mutta pystyimme kuitenkin kommunikoimaan muutamilla sanoilla ja elekielellä hoidon ajan. Kuorinta oli melkoisen voimakas ja se tehtiin jopa kainaloille ja rinnoille. Mies tarttui puolestaan päivän tarjoukseen yläselän hieronnasta ja se oli hänen mielestään ”ihan ok”. Hotellin Spa-tiloista löytyi hoitotilojen lisäksi mm. uima-allas, poreallas, pari saunaa ja suolahuone. Rakastavaisille hotellilla on tarjolla myös oma privaatti spa-tila, jossa rakastavaiset voivat nauttia hoidoista ja kahdenkeskisestä ajasta. Hotellin järjestämän romanttisen illallisen takia en yhtään epäile, etteikö Privaatti Spa olisi koristeltu yhtä miellyttävästi kuin Vecchio Pozzo-ravintola.

Uima-allasalue oli miellyttävä, aurinkotuoleja löytyi sopivasti niin uima-altaan viereltä kuin omalta rauhalliselta alueeltaan. Altaan lähellä oli myös hotellin katettu ulkoilmaravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita.

Villa Nicolli Romantic Resort Pool areaVilla Nisolli Romantic Resort Pool 2

No, mikä on arvioni hotellista? Hotelli sopii erityisesti pariskunnille ja vielä erityisemmin esim. häämatkalaisille/hääpäiväänsä viettäville. Asiakaspalvelu oli hotellilla majoittuessamme kerrassaan huippua, tunsimme olevamme erityisen tervetulleita ja osa italialaista perhettä, heidän luonaan kylässä. Erityiset pisteet hotellilla sai superystävällinen hovimestari Maurizio ja baarimestari Renato, jolta löytyi selkeä intohimo ammattiinsa ja rakkaus tehdä erilaisia Gin & Tonic drinkkejä. Mieheni itse asiassa ihastui erääseen japanilaiseen toniciin ja kyseli Renatolta, mistä sitä oli mahdollista hankkia kotiin viemisiksi. Renato tulosti meille ohjeet tonicia myyvään liikkeeseen, mutta tarkisti mieheltäni kellonajan, jolloin kirjautuisimme hotellilta ulos. Kun sen aika tuli, odotti Renato vapaapäivänään hotellin aulassa ja ilmoitti johdattavansa meidät omalla autollaan liikkeeseen. Renato toimi tulkkinamme liikkeessä ja jutteli vielä pienen alennuksen meille.

Villa Nicolli Romantic Resort barman Renato

Siinähän se, mieheni lempi Gin & Tonic. Minä en noista drinkeistä ymmärrä mitään, joten pyysin vain Renatoa tekemään minulle happaman drinkin, jossa alkoholi ei hallitse liikaa makua. Tuommoisen oikealla näkyvän drinkin hän sitten minulle loihti. Ja oli muuten nannaa.

Villa Nicolli Romantic Resort Renato

Huomasin muuten yhtenä päivänä, etten ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään ja vointini oli melkoisen heikko 15.30 aikaan iltapäivällä. Kyselin vastaanottovirkailijalta, oliko hotellissa huonepalvelua, mutta he ilmoittivat pahoitellen, ettei heillä ollut huonepalvelua eikä ravintolakaan ollut auki. He pyysivät kuitenkin minua odottamaan hetkisen, koska baarimestari Renato oli tulossa pian töihin ja hän varmasti ”järjestäisi jotain”. Renato kyselikin hieman mieltymyksiäni, hävisi jonnekin ja palasi pian tuollaisen alla näkyvän lautasen kanssa. Olisiko tuommoinen onnistunut Suomessa? Syytä epäillä että ei.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia

Niin juu, ja kattelkaas alta mitä antoivat hotellilta matkaevääksi vesipullojen kera kotimatkalle.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 3

Nom nom. Rakkautta ja lämpöä, välittämistä viimeiseen saakka.

Minä olen tasokkaiden hotellien ja asiakaspalvelun ystävä. Homman pitää vain toimia hotelleissa, piste. Minua miellyttävän asiakaspalvelun pitää olla ystävällistä, tasokasta ja aitoa, ei näyteltyä. Eipä siis ihme, että hotelli on suomalaisten suosima ja kuuleman mukaan puolet hotellin kaikista asiakkaista on kanta-asiakkaita. Siitä olemme miehen kanssa varmoja, ettei yöpyminen jää tässä hotellissa yhteen kertaan. Otamme myös lapset varmasti mukaan seuraavalla kerralla, sillä tiedämme, että heidät huomioidaan hotellilla erityisen hyvin. Villa Nicolli Romantic Resort ei ole puitteiltaan hulppea ja hieno luksushotelli, mutta sen henkilökunta tekee hotellista sellaisen, että hotelli on paljon enemmän kuin moni puitteiltaan tasokkaampi hotelli.

Niin juu ja kiinnostaako hotellin sijainti? Villa Nicolli sijaitsee rauhallisella asuinalueella, viinitarhan vieressä. Matkaa Piazza 3 Novembrelle, eli ns. vanhan kaupungin keskusaukiolle, on hotellilta vain n. kilometri. Jos tuonkin matkan käveleminen tuntuu hankalalta tai mielii kauemmas, on hotellilta lainattavissa polkupyöriä 50 euron panttimaksulla.

Vahva suositus!

Villa Nicolli Romantic Resortin sivuillle pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

 

Gibraltar: Ei tyhmille turisteille

Se oli taas niitä oman rakkaan aviomieheni suuria elämänhaaveita, se että pääsisi joskus käymään Gibraltarilla. Majapaikastamme oli Gibraltarille hieman yli tunnin matka, joten mikäs sen näpsäkämpää kuin tehdä se haaveiltu keikka tällä reissulla. Pieni reissu sinne ja alkuillaksi kotiin. Vai? Kuinka väärässä kuulkaattes olimmekaan. Tämä on surkuhupaisa tarina siitä, kun muutama tyhmä turisti lähtee reissuun ja ainoa, mikä reissusta jäi mieleen on Seppo Rädyn kuuluisat sanat muunneltuna: Gibraltar on jaska maa (joskin tarkemmin sanottuna itsehallinnollinen alue).

Kannattaa jättää matkakohteen tutkiminen yhden henkilön harteille?

Koska kyseessä oli miehen haaveilema keikka, annoin hänelle täydet kädet tehdä reissustaan mieleisensä ja me kulkisimme kiltisti perässä. Mies tutki ennalta netistä paikat, jotka hän halusi nähdä, tutki parkkipaikat ja julkiset kulkuvälineetkin, joten kaikein piti olla hallinnassa. Miehen suunnitelmana oli siis ottaa bussi nro 3 läheltä lentokenttää, jolla huristelisimme koko Gibraltarin läpi Europa Pointille, tulisimme Gibraltarinvuoren juurella sijaitsevalle köysijunalle, kävisimme katsomassa vuorella apinoita ja visiteeraisimme tippukiviluolassa (St. Michael’s Cave). Siitä sitten kävellen Market Placelle ja bussilla takaisin rajalle. Minä en laittanut itse tikkua ristiinkään asiassa ja tutkinut nettiä siinä mukana. VIRHE.

Valitsimme matkapäiväksi sunnuntain, jolloin autoliikennettä oli vähemmän. Matka sujuikin oikein mieluisasti ja Gibraltarin rajan tuntumassa, Espanjan puolelta löytyi katettu parkki autollemme. Söimme pikku lounaan mäkkärissä Espanjan puolella, koska olimme kuulleet ruoan olevan surkeaa Gibraltarin puolella, joten ei muuta kuin matkaan täysin vatsoin. Tähän väliin on pakko sanoa: OIKEIN.

Kuopuksella oli pienoinen ”miks meidän pitää olla täällä” kriisi menossa, joten vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Mies osti liput Gibraltarinvuorelle Espanjan puolella sijaitsevasta Gibraltarinfo-kioskista ja se sisälsi meno-paluuliput köysijunalla vuorelle sekä shuttlekuljetukset kaikille. Katsoimme nopeasti seinältä hieman aikoja kuljetuksille, huomasimme viimeisen shuttlekuljetuksen kellonajan, saimme virkailijalta esitteenkin, johon oli piirretty oikein pysäkki, mihin bussi jättäisi. Juu, siihen paperiin virkailija tosiaan piirsi köysijunan viereen nuolet että tuosta ylös ja samalla sitten alas, bussipysäkin juureen. Helppoa kuin heinänteko. VIRHE.

Gibraltarinfo 2

Ei muuta kuin passi kouraan ja rajalle marssimaan. Autot matelivat vierestä ja me hymisimme tyytyväisyyttämme. Mitä sitä jonottelemaan autojen kanssa, kun homma sujuu helpommin ja nopeimmin kävellen. Shuttle odotti sovitusti rajan lähellä Gibraltarin puolella ja me matkasimme tyytyväisinä kohti kuuluisaa vuorta. Kaikki sujui kuin rasvattu, pääsimme lipuillamme köysijunan Fast Track-kaistaa, vaihdoimme lippupisteellä köysijunalippuihin ja saimme kaiken kukkuraksi WiFi-tunnukset, joilla piti päästä nettiin vuoren juurella ja vuorella. Ihan hyvä juttu, sillä kaikilla meillä oli kännykät, joissa oli mobiilidataesto ulkomailla. Mobiilidataesto: VIRHE.

Gibraltar the Rock 2Gibraltar the RockGibraltar lentokenttä

Matka 412 metriä korkealle vuorelle ei kovin kauaa vienyt. Apinat eivät olleet mielestämme suloisia vaan röyhkeitä otuksia, joita lapset alkoivat loppuvaiheessa jopa pelkäämään tyhmien turistien (ei me tällä kertaa) takia. Turistit menivät lähelle apinoita laukkuinensa, syöttivät niitä kielloista huolimatta ja siitähän apinat innostuivat. Taisteluja, ihmisten päälle hyppimisiä ja ainakin yksi menetetty laukku ja itkevä iso mies. Viesti muille tyhmille turisteille: VIRHE.

Gibraltar apinatGibraltar apinat 2

Kyllähän WiFillä pärjää?

Sanotaanko vaan, että paikka oli oikea apinoiden planeetta ja olimme oikeastaan onnellisia, kun pääsimme alas köysiratahissillä. Lapset olivat poikki ja kärttyisiä, varsinkin kun Pokemoneja metsästävä esikoinen ei ollut saanut WiFiä toimimaan ollenkaan siihen mennessä. Jotenkin koomista, että WiFi alkoi toimimaan vasta bussipysäkillä kun odottelimme shuttlen paluukuljetusta kymmenen muun turistin kanssa. Odotimme ja odotimme. Muistelimme, ettei Gibraltarinfon kioskilla ollut mainintaa shuttlen liikkumisvälistä, mutta eihän meistä kukaan uskaltanut lähteä kävelemään. Eräs odottelijoista kävi selvittelemässä köysiradan tiskiltä milloin bussi tulisi ja sieltä ilmoitettiin, että viimeinen bussi tulisi 15.45. Se sama kellonaika, mitä mekin olimme kioskin seinästä aikoinaan lukeneet. Bussin odotusta oli ollut tuolloin jo tunti, ja se viimeinen tulisi kymmenen minuutin päästä. Ei muuta kuin odottamaan.

Aika meni umpeen ja odotimme vielä kymmenen muun kanssa klassiset kymmenen minuuttia että josko kumminkin. Ei tullut bussi, ei, ja tuossa vaiheessa havahduimme lukemaan esitettä tarkemmin. Jännä miten siinä mainittiin vain shuttlesta from FRONTIER to CABLE CAR ja see inside for details. Infolehtisen kääntö ja ei mitään ekstrainfoa. Puhelinnumero, joka toimi enää vajaat viisi minuuttia, mutta koska olimme jo kuulleet asiaa selvittäneeltä italialaiselta, että shuttlekuljetuksia hoiti toinen firma, rupesimme selvittämään heikon WiFin turvin shuttlefirman puhelinnumeroa, tuloksetta.

Gibraltarinfo

GibraltarGibarltar 2Gibraltar 3

Ei auttanut kuin lähteä tarpomaan. Tiesimme, että lähipysäkiltä liikkui bussi numero 3 lentokentän lähelle, mutta koska meillä ei ollut paikallista valuuttaa ollenkaan, lähdimme metsästämään pankkiautomaattia joka löytyikin Main Streetin varrelta. Olimme nuutuneita, henkisesti lyötyjä ja nälkäisiä kun mies nosti 20 Gibraltarin puntaa. Vaivaisen, piirretyn kartan turvin arvelimme bussipysäkin sijaintia ja suuntasimme oikein eräälle pysäkille, josta ei liikkunut kuitenkaan toivomamme bussi numero 3. Nou hätä, bussi numero 9 meni reittikartan mukaan samaiselle pysäkille missä bussin 3 päättäri lentokentän lähellä oli, joten jäimme innoissamme odottamaan bussia 9. Bussi tuli pian, otti meidät sisään ja kuski rupesi kysymään meiltä, minne halusimme. Mies kertoi, jolloin bussikuski ilmoitti, ettei meidän kannattanut hypätä hänen bussiinsa, vaan kävellä hänen näyttämäänsä kohtaan ja mennä rappuset alas, jossa oli bussin nro 5 pysäkki. Me kiitimme ja lähdimme kävelemään oikealle pysäkille. VIRHE.

Gibraltar Bus

Suositeltu bussipysäkki oli pois käytöstä, koska koko paikka oli yhtä isoa rakennustyömaata. Siellä me tyhmät turistit seisoimme hölmönä ja kyselimme vieressä istuneilta ihmisiltä, tulisiko paikalle ollenkaan bussia. Ehkä tulisi, ehkä ei, sillä he olivat itsekin hieman epäileväisellä kannalla asiassa.

Poliisi pelastaa?

Voi mikä onni, kun paikalle kurvasi kierroksella ollut poliisiauto ja pysähtyi neuvomaan jotain jalankulkijaa. Me tietysti hyökkäsimme siihen paikalle ja kysyimme kohteliaasti, missä olisi bussipysäkki, jonka kautta kulkisi bussi rajalle. Poliisi neuvoi ja me kiitimme. Ei siinä muuta, mutta neuvoista ei ollut apua emmekä löytäneet pysäkkiä, joten tarvoimme epätoivoisina kohti miehen tietämää keskusaukiota, josta liikkuisi varmasti jotain busseja. Busseja ei näkynyt, mutta taksi pienellä taksi-kyltillä kyllä aukion laidalta löytyi. Siinä missä kotimaiset ja ulkomaiset taksit tunnistaa yleensä kaukaa katolla paistavasta taksi-kyltistä, Gibraltarilla auton kojelaudalle on läppäisty ikkunan lähelle tummanpuhuva lappu, jossa lukee taksi. Meille neuvottiin oikea taksi aukiolta ja hyppäsimme tyytyväisenä sisään kuultuamme hinnan, viisi Gibraltarin puntaa koko kööriltä rajalle.

Taksi oli juuri sellainen, joka herätti pienoista pelkoa tässä naisessa. Elämää nähnyt, tekonahkapenkkinen minivani, jonka siisteys oli samaa luokkaa kuin mitä kotoisat taksimme voivat ”parhaimmillaan” olla. Juuri sellaisia, jonka takia Kovanen on ainoa valintani nykyään taksikuljetuksille Suomessa.

Gibraltar taxi

Siinä vaiheessa, kun näin takapenkin vieressä omasta mielestäni verisen kädenjäljen, en voinut kuin vain rukoilla, ettei meitä ollut huijattu johonkin pimeään taksiin. Voitte uskoa, että olin hyvin helpottunut, kun rajalla ollut lentokenttä lähestyi ja taksikuski jätti meidät nätisti rajalle. Taisi olla miehenikin iloinen, kun antoi taksikuskille 100 % tipin.

Gibraltar frontier

Kävelimme uupuneina passintarkastukseen ja täytyy myöntää, että pienen hetken tunsin tarvetta tehdä paavit ja suudella maata To Spain-kyltin luona. Ei koskaan enää. Been there, done that mutta dear Gibraltar, yhden asian minä haluan sinulle sanoa: Ei jatkoon.

Me teimme tyhminä turisteina monen monta virhettä ja olisimme säästyneet monelta vastoinkäymiseltä, jos olisimme tutkineet asioita tarkemmin ennakkoon ja hoitaneet mobiilidataestot muulla tavalla. Se ei ole iso asia ottaa mobiilidataa pois manuaalisesti puhelimesta, joten saattaapi olla, että muutan ainakin omia liittymäni ehtoja kun palaan kotimaahan. Edellä kerrottu keikka opetti ja paljon.

Niin juu, ja mites se ruoka? Katolinen Espanja ja sunnuntai. Hiljaista oli, kaupat kiinni ja meillä kamala nälkä. Mäkkäri ei innostanut yhtään ja ravintolatkin kumisivat epäilyttävästi tyhjyyttään tai olivat kiinni, joten jouduimme metsästämään auki olevaa kauppaa. Onneksi sellainen löytyi vihdoin omilta kulmiltamme ja olimme iloisia. Minä metsästin yhdessä kaupassa 9 voltin patteria kuopuksen pelotteluhämähäkkiin ja mies kalapuikkoja toisessa kaupassa. Patteri löytyi ja kun myyjä veti viivakoodin kassakoneeseen, antoi se korkeamman hinnan tuotteelle. Huomautin asiasta periaatteestakin, ja siinä sitä sitten selviteltiin pieni tovi asiaa. Tulos: Seinässä vanha hinta, myyjä pahoitteli nolona ja sanoi, ettei hän voi asialle mitään kun hän on vain myyjä. Vilpittömästi pahoillaan hän oli, joten hymyilin, maksoin korkeamman hinnan lapsen takia ja marssin kaupasta ulos.

Sitten se tapahtui. Minä, hyvätapainen ja asiallinen nainen pamautin kunnon kirosanan lujalla äänellä kun astuimme kaupasta ulos. Pinna katkesi, kuppi kaatui totaalisesti, viimeinen naula napsahti arkkuun ja lapset katsoivat silmät pyöreinä. Oli siinä kuulkaattes isille kerrottavaa, kun mieheni tuli ulos kaupasta.

Että nuin. Minen jaksa neuvoa teitä rakkaat lukijat sen suhteen, mitä kannattaa muistaa Gibraltarille mennessä. Lukekaa postaukseni pieteetillä ja välttäkää tekemästä niitä virheitä mitä me teimme.

Hyvää ja nautinnollista matkaa Gibraltarille!

P.S.: Gibraltarilla oli suurimmaksi osaksi pilvistä, joten jaksoimme fyysisesti hyvin pitkän ja epäonnistuneen päivän. Jotenkin surkuhupaisaa, että aurinko alkoi paistaa heti, kun astuimme Espanjan puolelle. Miten sattuikin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Ja taas mennään!

Nyt täytyy myöntää, että on hiukkasen ryytynyt olo. Teimme ensin miehen kanssa viikon reissun Alpeilla, kävimme sen jälkeen muutaman päivän töissä, rahtasimme luumme Pori Jazzeille viikonlopuksi ja nyt sitten lähdemme huomisaamuna koko perheen kera Espanjaan. Hiukkasen tiukka tahti, sanoisinko, ja se kuulkaattes näkyy ja tuntuu. Alppireissun jälkeen ensimmäisenä aamuna kodin sängystä herätessäni mietin pitkään pimeähkössä huoneessa, missä hotellissa ja kaupungissa olinkaan. Viime yönä puolestaan heräsin tikkana kolmen maissa ja olin valmis lähtemään lentokentälle. Siinä sitä sitten ihmettelin kello 5.30 saakka, miten minä saan unen päästä takaisin. Onneksi oli lomapäivä.

Finnair Airbus A321

Anyway, mainitsemani Espanjan reissu tehdään 95% lasten ehdoilla. Majoitumme lasten takia jopa huoneistohotelliin, jotta elämä olisi mahdollisimman kodinomaista. Täytyy myöntää, että se tuntuu itse asiassa tässä tilanteessa melkoisen hyvältä. Hääpäiväreissullamme olimme kuitenkin sidottuja kaikenlaisiin aikatauluihin vähintäänkin hotellin aterioidenkin suhteen, joten nyt voimme lomailla, nukkua pitkään, tehdä tai olla tekemättä yhtään mitään. Kaavailussa on kuitenkin ainakin visiitti Gibraltarille, mutta saas nähdä mitä päädytään sitten loppujen lopuksi tekemään.

Epsanjan, kyllä Epsanjan, ei siis kirjoitusvirhettä, loma alkakoon huomenna. Woohoo!

P.S.: Tiesittekös muuten että meikäläisen YouTube-kanavan videoita on katsottu tähän mennessä piirun alle 50 000 kertaa. Ei nyt ihan pöllömpi tulos ihan tavikselta ja ei-tubettajalta, joten tuosta on hyvä jatkaa. Saattaapi jossain vaiheessa tulla ihka oikeaa vlogiakin, mutta se on sitten loppusyksyn juttu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli ja Reinin putoukset

Alppireissu, day 1

Se on kuulkaattes niin, että tähän alkuun on pakko lausua muutama mäkättävä sana eräästä lentomatkustajasta. Oikeastaan tämä koskee kaikkia meitä matkustajia, sillä haluaisin puhua hieman lentomatkustamisen kirjoittamattomista säännöistä, niistä pienistä asioista, joilla huomioidaan muut matkustajat. Ei minä en puhu niistä tyypillisistä känniääliöistä, selkänojaan potkivista tenavista tai lastensa vapaista kasvattajista vaan jostain muusta. Meillä oli nääs miehen kanssa käytävä- ja keskipaikka, kun vierustoveriksemme ikkunapaikalle sattui menomatkalla henkilö, jolla oli kyllä lentomatkustamisen pelisilmä hukassa ja pahasti.

Täytyy myöntää, että sorruimme miehen kanssa pyörittelemään silmiämme hiukkasen tälle naiselle, kun hän innostui haluamaan vessaan aivan väärään aikaan. Kun turvavöiden merkkivalo oli sammutettu, mieheni nousi käytäväpaikaltaan ylös ja kaivoi hattuhyllyltä läppärin, niskatuen ja vastamelukuulokkeet. Siinä mies operoi aikansa ja nainen kyllä näki tilanteen, muttei reagoinut yhtään. No, mies istuutui paikoilleen, asetteli niskatuen, laittoi kuulokkeet kiinni kännyyn, avasi läppärin ja näpytteli salasanan. Siinä vaiheessa nainen havahtui vasta haluamaan vessaan. Missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?!

Noh, eipä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavan mainoksissa tupataan sanomaan. Lentoemännät hoitivat tarjoilunsa, nainen tilasi mustikkamehua, joi sen ja tilasi santsikupin. Juomisen sijaan hän jätti pöydälleen täyden mukin mustikkamehua, juuri sille puolelle, jossa minä istuin ja rupesi nukkumaan. Että hyvästi vaan meikäläisen kauneusunet, matka menikin vahtiessa naisen mustikkamehukippoa, joka oli harmillisen lähellä meikäläistä. Yksi vaivainen ilmapomppu ja sitä olisi saanut puhdistella meikäläisen lentovaatteita. Niin että toistamiseen kysymys: missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?! Pah, sanon minä. Nyt siellä joku tietty ajattelee, että olisin voinut itse siirtää kyseistä mukia, mutten uskaltanut. En ollut ihan oikeasti varma, miten syvässä unessa henkilö on (oli rätti silmillä), joten siinä olisi ollut selittelemistä, jos hän olisi äkännyt meikäläisen sormeilemassa naisen mukia.

Anyway, edellisestä Zürichin lentokentän visiitistä viisastuneena osasimme tällä kertaa suunnistaa nopeammin autovuokraamoon, joskin pientä säheltämistä siinä vieläkin oli. Meiltä ei kyllä heru kehuja kyseiselle lentokentälle miehen kanssa yhtään. Europcarin palvelu oli taasen näppärää ja pian suuntasimmekin jo tarkistamaan vuokra-automme. Muutama lisähuomautus lommuista piti käydä vielä merkkauttamassa paperiin, ennen kuin pääsimme aloittamaan matkamme kohti Euroopan suurimmaksi mainittuja Reinin putouksia. Pysäköinnin hinta putouksilla oli 5 CHF ensimmäiseltä tunnilta, seuraavat tunnit 2 CHF/tunti ja illalla pysäköinti olisi ollut ilmainen.

Reinin putoukset 1

Siellähän ne kohisee. Tuonne mäen päälle sitä olisi varmaan täytynyt rahdata luunsa, jos olisi halunnut saada kenties jonkun ”wau-elämyksen”.

Reinin putoukset 2

Niin tai sitten vaan veneen kyytiin ja tyrskyjä päin. Ei ehkä meikäläisen juttu tuo, pelkuri kun olen.

Niinkuin aiemmassa postauksessa mainitsin, en saanut kyseisestä putouksista oikein mitään irti, muttemme me myöskään pyrkineet hakeutumaan kenties vaikuttavampiin kohtiin putousta. Kävimme popsimassa putousten äärellä sijaitsevassa ravintolassa pienoisen lounaan yhteishintaan n. 22 frangia ja jatkoimme melko nopeasti matkaamme seuraavaan kohteeseen.

Miehen ja minun haaveena oli ollut jo pidempään Rantapallon artikkelissakin esitelty, kallionrinteeseen kiinni rakennettu Berggasthaus Aescher-Wildkirchli. Mitään hinkua majoittua tuonne meillä ei ollut, mutta pakkohan sitä oli päästä katsomaan. Pikkuinen amatöörimatkailija ja prinsessa minussa otti jälleen vallan, kun oletin kyseisen majan olevan kaapelihissin välittömässä läheisyydessä. Minulla oli pelkkä hellemekko päällä, joten päädyin pukemaan mekon alle varmuudelta housut jalkaan. Siihen se varustautuminen villatakin lisäksi sitten jäi. Ei muuta kuin slipareilla matkaan. Jah, niin sitä pitää.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli EbenalpBerggasthaus Aescher-Wildkirchli 0

Kaapelihissi (meno-paluu) Ebenalpin huipulle kustansi meiltä 31 CHF/hlö. Ylhäältä avautui kerrassaan komeat näkymät, mutta ympärillä ruohoa jatkuvasti popsineet lehmät sai meikäläiseltä hieman kritiikkiä. Isojen lehmikellojen kilkatus joka suunnalta alkoi pikku hiljaa häiritsemään tätä puolicitytyttöä ja olinkin oikeastaan iloinen, kun lähdimme talsimaan kohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchliä. Juu, ja talsimme (about 20 minuuttia reipasta kävelyä suuntaansa). Ajoittain epätasainen, kurainenkin maasto, pimeä ja kostea luola sekä sellainen alamäki, joka tuntui varpaiden välissä kun jalka tuppasi liukumaan slipareissa mäkeä alas, mutta sliparit pysyi hyvin paikoillaan. Kuran takia meikä käveli reittiä maksihame puoliksi korviin vedettynä, pöksyt jalassa ja sliparit jalassa. Siinä oli vaelluskenkiin ja -asuihin pukeutuneilla turisteilla katsomista ja huomasinpa joidenkin ottavan kuvia kovin paljon minun suuntaani. Eikä ollut muuten mitään tönöä siinä lähettyvillä, joka olisi selittänyt moisen kuvaamisen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hikimg 3

Nuin. Hyvin toimi. Melkein. Housut oli komiasti kurassa talsimisen jälkeen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 1

Ihan suloisen näköinenhän tuo oli ja ymmärrän, että tuolla vuorilla on parempi kun noilla otuksilla on kilkattimet kaulassa, mutta jösses kun sitä kilkatusta oli AIVAN liikaa. Luulisi reppanoiden kuulon heikentyvän moisesta. Ja eikö ne koskaan lopeta syömistä?!.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 0Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 1Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 2

Voitte uskoa, että nieleskelin ajoittain melkoisen isosti ja pitelin vuoren seinämästä kiinni, kun talsin korkean paikan kammoisena kohti kuuluisaa majataloa.

1.454 metriä merenpinnasta sijaitseva Berggasthaus Aescher-Wildkirchli oli juuri yhtä vaikuttava kuin epäilinkin sen olevan. Nautimme täysin siemauksin komeista maisemista ja tunnelmasta, joka meidät vallitsi. Meikä tunsi taas olevansa hyvin pieni ihminen maapallolla ja eipä kyllä ympärillä näkynyt yhtään ihmistä, joka olisi ollut suupielet alaspäin.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 2 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 3 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 4

Yksi ainoa käsky teille: Käykää!

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli menu

Siinäpä joku leipä, jonka mies tilasi Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla. Autoilevana hän ei ottanut kuin muutaman siemaisun oluesta, joka minun täytyi sitten uhrautua juomaan.

Oikeastaan hieman harmitti lähteä sieltä pois, mutta väsy alkoi painaa ja hotelliinkin oli päästävä. Mies oli katsellut meidän reittisuunnitelmaa ennen matkaa ja oli varannut matkan varrelta ihan oivan hotellin, Four Points By Sheraton Panoramahaus Dornbirnin. Hotelli oli luotettava ketjuhotelli, sijaitsi sopivasti kauppakeskuksen vieressä, arvosteltu ihan hyvin Tripadvisorissakin eikä hintakaan ihan huonoin ollut (ilman aamupalaa 108 euroa/yö). Ystävällinen asiakaspalvelu, siistit huoneet ja tasokas kylpyhuone piti huolen, ettemme pettyneet valintaan. Meidän aikana superkallista aamiaista emme ottaneet, sillä tarkoitus oli rahdata aamulla luut mahdollisimman pian tien päälle ja aterioida Liechensteinin puolella. Ja ei, ei kallis hotellibrekkari ollut rahasta kiinni, vaan periaatteesta.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 1 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 2

Perustason huone (Business Room). Executive Room olisi ollut ainoastaan muutaman neliön isompi ja tietysti kalliimpi, muttemme ottaneet sitä, sillä mitään lounge-etuja siihen ei olisi kuulunut.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Free Water

Ilmaiset vesipullot oli plussaa. Kaikissa hotelleissa vesipullot eivät ole ilmaisia perustason huoneissa.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn 4 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Bathroom

Meikäläisen silmää miellyttävä kylppäri.

Siinähän se, meidän ensimmäinen Alppireissun päivä. Sen verran olimme reissustamme ryytyneitä miehen kanssa, että päätimme jäädä huoneeseen, tai hyttiin, niin kuin minä sanon, ja tilasimme huonepalvelusta ruokaa. Miehen Sandwich-ateria ja meikäläisen kasvispasta kustansi palvelumaksuineen yhteensä noin 30 euroa, emmekä katuneet. Ateriat olivat maittavia ja sopivan isoja, eikä mitään moitittavaa löytynyt.

Ei pöllömpi päivä.

Kuis muuten on, onko joku käynyt Reinin putouksilla ja/tai tuolla Berggasthaus Aescher-Wildkirchlissä, kenties vaellellut alueella enemmänkin? Tiedän, että teitä lukjoita on, joten kaikenlaiset vinkit ja suositukset otetaan kommenteissa ilolla vastaan. Niistä on apua muille, jotka suunnittelevat visiittiä kohteeseen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Wihii, hääpäivän Alppireissu tehty!

Helouta vaan, kotimaassa ollaan ja ryytyneenä kaikin puolin. Viikon reissu tuntui siltä kuin olisi ollut kaksi viikkoa reissussa, sillä ei me kyllä kovin paljoa möllötetty viikon aikana. Työviikosta ja muista kiireistä johtuen postausten työstäminen vie varmasti aikaa, joten alla pikaiset ensitunnelmat matkalta. Kuvat ovat otettu kännykällä (Samsung Galaxy J5), sillä järjestelmäkameran kuvia on plarattavana valtava määrä, eikä meikäläiseltä kertakaikkiaan löydy nyt energiaa käydä järkkärin kuvia läpi. Pahoittelut siis kuvakoosta ja kuvien laadusta.

Anyway, lensimme tiistaina Zürichiin, josta huristelimme vuokra-autolla katsastamaan Reinin putoukset. Hyi minua kun sanon suoraan, etten saanut Euroopan suurimmaksi vesiputoukseksi tituleeratusta putouksesta mitään irti. Paljon enemmän sainkin seuraavasta kohteesta, kun kiipesimme katsastamaan kallionrinteeseen rakennetun majatalon, Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin.

Berggasthaus Aescher

Hah, meikäläinen oli melkoisen koominen näky tuolla rinteillä ja taisipa joku ottaa minusta salakuvankin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisen yön yövyimme Itävallan puolella Dornbirnissä, mutta toisena päivänä suuntasimme takaisin Sveitsiin ja yövyimme kaksi yötä historiallisessa viiden tähden hotellissa Grand Hotel Kronenhofissa. Pelkäksi Spa-osastolla lillumiseksi ja syömiseksi lomamme ei sentään mennyt, sillä innostuimme vaeltelemaan vuorilla yhtenä päivänä.

Grand Hotel Kronenhof

Grand Hotel Kronenhof, takuuvarmaa palvelukonseptia.

Grand Hotel Kronenhof Comfort Room

Ja ne ihanan pehmeät peitot!

Muottas Muragl

Jösses noita maisemia vaelluksellamme.

Kaksi päivää Pontresinassa meni hujauksessa ja sen jälkeen suuntasimmekin Gardajärvelle, jossa vietimme seuraavat kolme yötä aivan herttaisessa hotellissa. Palaan tuohon suomalaistenkin suosimaan ja mm. Aurinkomatkojen käyttämään hotelliin myöhemmin, sillä kyseinen hotelli ansaitsee aivan oman postauksensa. Miksikö? Joskus vaan jonkun hotellin palvelut osuu ja uppoaa tähän personoitua palvelua rakastavaan pariskuntaan niin kovasti, että hotellin ovista kävelee ulos hyvin hämmästyneitä ihmisiä.

Villa Nicolli 2

Miellyttävä uima-allasalue ulkona ja Spa + uima-allas sisällä. Kerrassaan mahtava henkilökunta, hymyjä ja… olen sanaton.

Villa Nicolli Romantic Room

Gardajärven kuuma ilmasto haittasi meitä sen verran, että kovin suuria aktiviteetteja emme pystyneet kolmen päivän lomallamme tekemään. Pyöräilimme yhtenä päivänä Arcoon, ja toisena päivänä kiipesimme katsastamaan Bastionin. Noistakin päivistä ja reissuista lisää myöhemmin, mutta kuten sanoin jo postauksen alussa, kiirettä pukkaa.

Muutama päivä töitä ja viikonlopuksi Pori Jazzeille. Ensi viikolla suuntaammekin jo Espanjaan, joten ei sitä ehdi paljoa kotona homehtumaan. Naurettiin tuossa miehen kanssa eilen, että aina me vain näitä menoja täynnä olevia lomia järkkäämme. Oma vika ja lomaryytymys on takuuvarmasti taattu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.