Elossa ollaan, tai sitten ei…

Syvät pahoittelut hiljaiselosta. Ei, blogi ei ole unohtunut eikä lopettanut, mutta joskus on vain ollut pakko priorisoida tekemisiä.

Työpaikalla työt tuntuu kasaantuvan, sillä mikään asia ei ole enää sellainen ”normaali”, vaan kaiken kanssa joutuu nykyään säätämään yhtä sun toista. Työtunteja tarvitsisi lisää, mutta perhe-elämä vaatii oman osansa ihan pakostikin, joten jonkinlaisessa aikatauluelämässä tässä taas mennään. Blogille on jäänyt kohtuuttoman vähän aikaa ja kun sitä himoitsemaani filmiäkin pitäisi väsätä, sen vaan sanon, että meikäläisen kroppa käy ylikierroksilla. Rakastamani jumppa on täytynyt pistää monena iltana jäihin ihan jo sen takia, että ruokaa on saanut nassuunsa vasta iltaseitsemän jälkeen, tai sitten on vain ollut yksinkertaisesti muuta menoa/tekemistä.

Viime yönä nukkumistunteja tuli kiitettävät neljä. Rakensin onnessani Youtube-filmiä ja jösses sitä voittajatunnetta kaiken tahimisen jälkeen, kun pääsin siihen vaiheeseen, että oli aika tallentaa filmi valmiina koneelle. Pelokkaana filmin katoamisesta päätin hoitaa homman loppuun samantien, mutta tekniikan tumpelona ei tullut mieleen sellainen ajatus, että filmin tallentaminen haluttuun muotoon veisi niin pitkään.

Siellä minä sitten istuin olohuoneessa puolenyön jälkeen. Istuin, istuin ja istuin. Olisin palkinnut kyllä itseni hedelmätarjottimella filmin suurimman osion valmistuttua, ellei kello olisi ollut 01.33. Että nuin. Iltatoimien jälkeen nukkumaan, pienoista ylikierrosta pääkopasssa havaittavissa ja herätys klo 05.50.

Sanotaanko vaan, että pääni on kipiä. Poskia kiristää, turvottaa, iho on eloton ja ajatus ei juokse. Minä inhoan tätä olotilaa, sillä nämä pari tulevaa päivää on aikatauluja täynnä. Ainoa mitä haluaisin olisi se, että pääsisin normaalin rutiiniin. Säännölliseen ruokarytmiin, säännölliseen elämänrytmiin, liikuntaan ja nauttimiseen, lepoon sekä blogirytmiin. Minulla on kamala ikävä tätä, teitä ja muita blogeja.

Virtuaalihalit. Isot sellaiset.

Kyllä tämä tästä.

P.S.: Viking Linen m/s Gabriellaa ja Gröna Lundia koskeva arvostelupostaus on työn alla. Perään edes yksi kuva Tukholmasta, ettei ihan kuvattomaksi jää tämä postaus. Selfietä en viittinyt laittaa, sillä se ei ole julkaisukelpoista tavaraa.

Tukholma

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu.com sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 03:01

    Voimia! Toivottavasti tosiaan pian helpottaa. Oman kokemuksen mukaan bloggauksesta on turha stressata, lukijat kyllä ymmärtää ja löytää tiensä takaisin aina vaikka pitäisi pitempääkin taukoa. Sitten kun on kunnolla nukkunut ja enemmän aikaa niin kummasti runosuonikin sykkii paremmin 🙂

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 11:51

      Totta. Runosuoni on ollut todellakin hukassa. Yritin eilen kirjoitella, mutta pää oli ihan pönttönä. Nukahdin itse asiassa sohvallekin. Univelka painaa työstressin takia ja nyt olen yrittänyt ottaa viikonloppuna takaisin.

      Nii juu, ja taas mennään. Tunnin päästä on lähtö kotoa vähäksi aikaa. Eipä tässä jää aikaa tehdä omaa blogia/lukea muiden ja kommentoida. Kävin kurkkaamassa ihania kuvia teidän Balin luksusmajoituksesta, kyllä kelpais nyt 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, kesäkuu 9, 2016 at 22:22

    Tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa! 🙂

    • Reply Kthetraveller perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 09:32

      Kiitti. Eilen huomattiin taas, että jotain tälle elämälle on tehtävä kun muistettiin kuopuksen kaverisynttäripäivä väärin. Kutsuttiin lapset toiselle päivälle kun mitä varaus oli juhlapaikassa. Meillä on vaan yksinkertaisesti liian monta rautaa tulessa, minkä takia alkaa olla tiettyä ”herpaantumista” havaittavissa. Lomakin on järkkyä menemistä, joten odotan kyllä innolla viikon perhelomaamme Espanjassa. Silloin emme ehkä tee mitään 😀

    Leave a Reply