Olihan minulla pikkuisen äidillisen ylpeä olo, kun esittelin miehelleni huhtikuussa uudistettua Viking Linen Gabriellaa toissa viikonloppuna. Minulla oli ollut ilo päästä tutustumaan laivaan jo tuoreeltaan pian telakoinnin jälkeen, mutta tuolloin laiva oli hieman keskeneräinen ja katselinkin nyt laivaa aivan uudella innolla. Mm. Living Room oli saanut lisää kalusteita, mutta rappukäytävä Club Marin ja yläkerran Upstairs Pubin välillä oli edelleen suljettu.
Tällä kertaa perheemme hyttinä toimi LXA Seaside Premium Large, jonka keulaikkunan ääressä tuli seisottua tovi jos toinenkin. LXA-hyttihän oli saanut uuden, freesimmän ilmeen ennen uudistusta ja täytyypi myöntää, että uudistus oli mielestäni onnistunut. Poissa oli sininen kokolattiamatto ja tumma sisustus, tilalla oli vaaleita tekstiilejä ja muhkea sänky muhkein tyynyin. Tällainen selkä- ja niskavaivainen ei voinut olla kuin tyytyväinen sängystä.
Kyllä voi ihminen tulla pienestä iloiseksi! Tuollaisia näkymiä tuli tuijoteltua hyttimme ikkunasta useasti. Lapsillekin oli juhlaa, kun he saivat seurata Maarianhaminaan saapumista paluumatkalla.
Menomatkalla päätimme aterioida Grill-ravintolassa, vaikken olekaan mikään suuri grilliruoan ystävä. Hampurilaisesta saa harvoin kovin suurta elämystä aikaiseksi ja vaikka pidänkin punajuuresta, kasvishampurilaiseni välissä ollut punajuuripihvi hallitsi sen verran paljon, ettei himoitsemani vuohenjuusto maistunut lähes ollenkaan. Samaan katsantoon yhtyi miehenikin, joka oli tilannut saman annoksen. Palvelulle kuitenkin kiitosta, lapset tykkäsivät korkeista pöydistä ja minimittaisena nautin seurata korkealta kokkien työskentelyä avokeittiössä.
Perhematkalla varsinainen biletys jäi meiltä kokonaan pois. Sen verran halusin kuitenkin esitellä miehelle erityisesti lempipaikkaani Living Roomia, että kävimme maistamassa siellä drinkit. Tälle samppanjatytölle nykyinen drinkkimaailma on täysi mysteeri, joten en voinut sanoa drinkkejä väsäävälle tarjoilijalle oikeastaan mitään muuta kuin sen, että pidin happamista juomista. Hän loihti minulle raikkaan ja maukkaan, happaman juoman, jota lipittelin tyytyväisenä ihaillen ikkunasta avautuvia maisemia ja nauttien keskusteluhetkestä mieheni kanssa.
Gabriellan ravintolakansi koki huhtikuisessa uudistuksessa suurimmat mullistukset, ja arcade oli saanut lisää istumapaikkoja uusien ravintoloiden ja Wine Barin myötä. Viinejä, kuohuviinejä, samppanjaa ja drinkkejä tarjoava Wine Bar sekä arcaden isot ikkunat huusivat meikäläisen nimeä sen verran, että halusin vielä maistaa yhden lasillisen samppanjaa innokkaimpien ikkunasta ihastelijoiden siirryttyä jo muualle.
Voiko sitä merimatkaa paremmin viettää kuin ohi lipuvia maisemia ihaillen? Kaveriksi hyvää ruokaa ja/tai juomaa, miellyttävää seuraa ja se on siinä.
Katsastimme vielä pikaisesti keskiyön shown, marssimme hyttiin ja köllähdimme iltatoimien jälkeen pehmoisiin vällyihin nukkumaan. Ihan hyvä niin, sillä tarvitsin kaiken energian Tukholman päässä, koska tiedossa oli tuhti buffet aamupala ja suoranainen huhkepäivä Gröna Lundissa.
Täytyy kyllä kehua Viking Linen satamapaikkaa Tukholmassa, sillä Södermalm ja Vanha kaupunki ovat kävelymatkan päässä, Gröna Lund ja mm. Abba-museo pienen lauttamatkan päässä. Meillä olisi ollut mahdollisuus tilata liput Gröna Lundiin ja kaupunkinlaiva Emelieen jo ennen matkaa Viking Linen myyntipalvelun tai online-varauksen kautta, mutta päätimme odottaa Tukholmaan saakka epävarman sääennusteen takia. Emelien liput hoituivat näppärästi laivan infosta ja kouraan saimme vielä kartan, johon oli piirretty ohjeet Emelien laituripaikalle. Gröna Lundin liput halusimme hankkia vasta huvipuiston portilta.
Kaupunkilaiva Emelien laituripaikka oli lyhyehkön kävelymatkan päässä Viking Linen terminaalilta, ja päivän lippu kustansi meiltä aikuisilta 11 euroa (13-18-vuotiailta ja yli 65 vuotta täyttäneiltä 8 euroa, 0-12 vuotiaat matkustavat vanhempien kanssa ilmaiseksi). Lauttamatka kesti 10 minuuttia ja Gröna Lundin laiturilta oli hyvin lyhyt matka lipunostopisteelle.
Ihan juureen.
Vau, maailman mukavin Vekkula! (Lustiga Huset). Se on kuulkaattes niin, että Linnanmäen Vekkula häviää tälle talolle 0-6! Kiikkuvia siltoja, vinhemmin pyöriviä tynnyritunneleita, kaikkea kivaa ja jösses mikä loppuliukumäki! Koko perheeltämme pojot Lustiga Husetille. Ei meillä muuta.
Yksi laite oli kaivellut mieltäni jo useamman kerran Tukholmassa käydessäni, nimittäin maailman korkeimpiin ketjukaruselleihin lukeutuva Eclipse. Olin päättänyt yrittää karaista itseäni korkean paikan kammon suhteen ja mennä tuohon 121 metrin korkeuteen kohoavaan laitteeseen, ja melkoinen keikkahan siitä tuli…
Se on kuulkaattes niin, etten voi missään muotoa suositella tuota kauheaa hökötystä niille, jotka pelkäävät korkeita paikkoja. Olen ketjukarusellien ystävä, mutta rajansa kaikella. Tuuli tarttui ylhäällä istuimeen ja siinä sitä sitten heiluttiin suuntaan jos toiseenkin ajoittain. Minä huusin ja itkin, kiroilinkin yhdellä sanalla kuin huonompikin ihminen. Kun sitten pääsimme vihdoin maahan, sain tehdä todella töitä pystyäkseni kävelemään laitteesta pois. Ei. koskaan. enää. Piste.
Sen verran psyykkeen päälle tuo pelottavien laitteiden päivä Gröna Lundissa otti, että palkitsin laivalla itseni herkullisella täytetyllä croissantilla ja syntisen hyvällä mangosmoothiella. Sen vain sanon, että Coffee & Joyn tulo Gabriellalle oli yksi huippuratkaisuista, sillä kahvilatuotteiden laatu ja kahvilan sijainti parani uudistuksen myötä kummasti. Pikkulasten vanhemmat arvostavatkin varmasti sitä, että Coffee & Joy löytyy nykyään uudistetun leikkihuoneen vierestä.
Oih! Niin samettista ja niin tuhtia, suosittelen. Kipin kapin siis Gabriellan Coffee & Joy -kahvilaan ihan jo tällaisen herkun takia!
Matkamme jännittävin osuus (jos nyt unohdetaan tuo kauhujen Gröna Lund) oli paluumatkan illallinen uudessa, maistelumenuja tarjoavassa No Name-ravintolassa. Ruokarajoitteisina olin tilannut ennakkoon miehelleni merenelävättömän lihamenun ja minulle kasvismenun, joten ensimmäinen jännitys oli jo se, oliko erikoistilauksemme huomioitu. Onneksemme erikoismenut vahvistettiin vielä ennen pöytään siirtymistä, joten tyytyväisin mielin astelimme meille varattuun ikkunapöytäämme. Lapset saivat ruokansa lasten menusta ja hotkivat hampurilaisensa ja kana-annoksensa alta aikayksikön, me vanhemmat puolestaan nautimme aterioinnista pitkän kaavan mukaan. Mahtava ruokailu meille tulikin, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin.
Aidot, puhtaat maut. Rapsakkuutta, erilaisuutta ja yhteensopivaa. Tämä eväs tässä ei kovin kummoiselta näyttänyt, mutta jösses niitä makuja ja suutuntumaa!
Minä taisin tuossa jo aiemmin mainita siitä, että nautin happamista juomista. Olin jo pidemmän aikaa ihaillut somessa olevia kuvia Napue ginistä tehdystä drinkistä, joten halusin testata sitä nimenomaan karpaloiden takia. Living Room oli mitä mainioin testipaikka, sillä rauhallinen ympäristö sopi mainiosti meille aikuisille ja paikalla piipahtaneille lapsillemme. Ei hälinää, örinää ja melua vaan nautinnollista olemista merimaisemien äärellä. Latauspistokkeitakin löytyi sopivasti sohvan lähettyviltä kännyköidensä kimpussa istuneille tenaville.
No, mites kuuluisa Napue Gin Tonic? Pöh, sanon minä. Liian alkoholin makuinen, joten niin vaan siirsin juomani yhden siemaisun jälkeen miehelleni, joka joutui uhrautumaan. Karpalot sentään pyysin itselleni, mutta kuinkas kävikään?
Ennen kuin ehdin pyytämään tarjoilijalta lusikkaa lasin pohjalle jääneille karpaloille, nappasi tarjoilija nesteettömän lasin ja lähti viemään sitä pois. Epätoivoisena kuikuilin lasin perään ja sainkin sen ja sen sisällön takaisin. En tosin ainoastaan sitä, vaan pienen hetken kuluttua tarjoilija tuli hymyillen takaisin.
Minä se vaan jaksan paasata palvelusta. Minä se vaan jaksan paasata siitä, että palvelun pitää olla personoitua ja samaan aikaan luonnollista. Mitäpä tuohon kuvaan lisäämään. Ainoa mitä pyysin, oli lusikka miehen juoman pohjalle jääneille karpaloille. Entisen pääministeri sanoin, ihan yllättäen ja pyytämättä nuo tuli. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Living Room on The paikka, jossa kannattaa käydä nauttimassa lasillinen (jos toinenkin). Ja pikku vinkkinä vielä se, että vaikka drinkkivalikoima onkin suppeampi kuin mitä yökerhon puolella, ovat raaka-aineet laadukkaampia. Mm. mehut ovat tuorepuristettuja, toisin kuin yökerhon puolella olevat mehut.
Ilta loppui lyhyeen ihan jo seuraavan päivän työpäivän takia, mutta saimme paljon irti matkastamme. Uudistukset ja palvelu saivat kehuja niin minulta kuin mieheltäkin, joten kokemus oli kaikkinensa positiivinen.
Mitäpä mieltä olen Gröna Lundista?
Kaupunkilaiva Emelie ja Gröna Lund on oiva yhdistelmä Viking Linellä matkustettaessa. Kaupunkilaivan aikataulu on sen verran harva, ettei meno-paluulipulla jää kovin paljoa aikaa Gröna Lundissa jos haluaa ottaa laivalle paluun varman päälle. Gröna Lund on ajoittain ahdas, mutta hellyyttävän ”pikkuamerikkalainen” paikka. Laitteisiin merkitty 140 cm raja on ehdoton, joten sitä lyhyemmillä ei ole laitteisiin mitään asiaa edes vanhempien kanssa. Esim. 120 cm pituisille yksinään käytettäväksi hyväksytyt laitteet ovat melkoisen rajuja verrattuna vaikkapa Linnanmäen härpäkkeisiin, joten rauhallisimmista laitteista pitävien kannattaa tarkistaa huvipuiston sivuilta, löytyykö sopivia laitteita tarpeeksi huvirannekkeen hintaan nähden. Pelkkä sisäänpääsy on jo 110 kruunua ja huviranneke puolestaan 320 kruunua (Viking Linen myyntipalvelun/laivan infon kautta yhteishinta 45 euroa) seitsemänvuotiaasta ylöspäin. Pelkillä lipukkeillakin pärjää, mutta jo viidellä laitejaelulla on maksanut 320 kruunun arvoisen rannekkeen takaisin. Tukholmalainen hintahan se on, mutta mielestäni aivan liian korkea käytettyyn aikaan verrattuna. Jonot visiittimme aikana oli osittain lähempänä 40 minuuttia, joten töitä sai tehtyä ja hieman pohtia, minne kannatti mennä jotta ehti mahdollisimman moneen laitteeseen.
Omat tenavat rankkasivat Gröna Lundin kakkoseksi heti Särkänniemen jälkeen, me vanhemmat, jotka lystin maksoimme, suosimme Särkänniemeä ja Linnanmäkeä hinnan takia. Muutaman tunnin keikka Gröna Lundiin (lautta Gröna Lundiin klo 10.28 ja Gröna Lundista 14.58, me tosin hyppäsimme lauttaan about 20 minuuttia aiemmin) kustansi perheeltämme lauttamatkoineen yli 200 euroa ja vaikka tuo keikka ei ollut rahasta kiinni, kehtaan sanoa ihan suoraan, että suorastaan törkeä hinta muutamasta tunnista jonojen takia. Gröna Lundin sivuille pääset suoraan tästä. Samaisilla sivuilla voit hakea näppärästi laitteita pituusrajojen tai mieltymystesi mukaan, joten etukäteistutkiminen on suotavaa kalliin hinnan takia. Itse olin sen verran pelokas, että sain hikisesti käytyä viidessä eri laitteessa. Siinä oli kolme laitetta tälle pelkurille liikaa. Pojot siis meikäläiseltä Gröna Lundin Vekkulalle (Lustiga Huset) ja ihan normaalille ketjukarusellille (Kättningflygaren).
P.S.: Kesä-heinäkuun risteilyt oli nyt sitten tässä. Seuraavaksi tiedossa niin mökkijuhannusta kuin ihanaa hotellielämää, messevää Alppireissua ja Espanjan aurinkorannikkoa.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.
