Haluatteko tietää? Ei se mitään, kerron sen silti!

Kthetraveller selfie

Hah! Heitetääns kuulkaas viikonlopun kunniaksi romukoppaan virallisuus ja matkablogien ainaiset matkat, sillä ihminen mää vaan oon! Laitetaan itseironista huumoria kehiin, pilkettä silmäkulmaan ja fiilistellään koti -> työpaikka -> koti-kuvioisen naisen ”tapahtumarikasta” elämää. Niin että mites meikäläisen viikko on mennyt?

Mää nimittäin kävin kuulkaattes ihan ulkona tyttöjen kanssa viime perjantaina, enkä edes tiedä, milloin olen sellaista viimeksi tehnyt. Tapasin muutamaa lapsuusajan kaveriani sitten vuoden nakki ja miekka ja päädyimme syömään ravintola Kiilaan. Noh, ei siinä muuta, mutta rakas skumppakamuni oli hankkinut pullon Lansonia hänelle ja minulle, joten päädyimme nauttimaan tuon pullon ennen ateriaa. Pikkuinen 43 kiloinen nainen, lähes tyhjä maha ja kolme lasia samppanjaa. Öhöm. Päähänhän se nousi. Päädyttiin sitten vielä alkuiltajatkoille ravintola Teatteriin, jossa minäkin olen ollut viimeksi varmaan sellaiset seitsemän vuotta sitten. Pistin rahani innoissani lasilliseen Lansonia, mutta pullo oli lienee avattu edellisenä päivänä tai seitsemän vuotta sitten, sillä samppanja oli väljähtänyttä. Olisihan minun pitänyt valittaa asiasta, mutta tunsin oloni sen verran nauttineeksi, että reklamaatio olisi ollut kaikkea muuta kuin uskottava. Että nuin. Siellä minä lipitin lähes hapotonta Lansonia naama irvistellen ja manasin kykenemättömyyttäni palauttaa lasillista takaisin.

Moët & Chandon Garnd Vintage 2006 Rosé

Kuvan samppanjapullo ei liity sitten millään tapaa iltaamme. Olen vain iloinen siitä, että tuollainen pullo meillä löytyy kaapista. Saas nähdä milloin se juodaan. Meillä kun tuntuu olevan niin tylsiä perusviikonloppuja, ettei tuommoista samppanjaa viitsi tuhlata niihin.

Onneksi illalla juomani alkoholimäärä oli sen verran asiallinen, että ainoa ongelmani seuraavana aamuna oli hieman kivistävä pää. Hyvä niin, sillä lauantaina suunnitelmissa oli takapihan raivaus. Useampi puska piti karsia oikein kunnolla ja sitä oksajätettähän syntyi järkyttävä määrä. Ei siinä muuta, mutta oksasilppuria ei ollutkaan käytettävissä, joten päädyimme pilkkomaan oksat pikku pikku kätösillä (ilman hanskoja tietty) ja oksaleikkurilla. Päivä siinä meni, lapsetkin valjastimme moiseen hommaan ja kun ilta tuli, kaaduimme miehen kanssa molemmat ryytyneinä sohvalle katsomaan illan must-ohjelmia. Sanotaanko vain näin, että edellisen illan ”biletys” ja päivän työt aiheuttivat sen, ettei tällä naisella ole minkäänlaista muistikuvaa illan ohjelmista. Ehkä katsoin, ehkä en. Ikääntyminen. Ei se aina ole mukavaa.

Syreenipuska

Siinähän niitä, viheliäisiä irti leikattuja oksia. Sen verran tämäkin toimistotyöläinen joutui tekemään fyysistä hommaa, että sain ilkeän rasitusvamman ranteeseeni. Tällä hetkellä ranteeni on ihan turvonnut yhdestä kohtaa, joten taitaapi joutua unohtamaan käsijumpat vähäksi aikaa.

Noh, sunnuntaina jatkoimme hommiamme ja metsästimme takapihallemme yhtä sun toista. Pikkuisen hämärää minulle on tuokin päivä ja vaikka mies maanitteli minua kovasti testaamaan uutta autoamme, kieltäydyin kunniasta vedoten ryytyneeseen olotilaani. Niin juu, mikä uusi auto?

Vuosi sitten koeajoimme kuumeisesti autoja, kun uuden auton pakollinen hankkiminen alkoi kolkutella ovella. Minähän olen niitä autonaisia, jotka nauttivat ulkonäöstä ja paremman luokan autoista, kun minun mieheni taas arvostaa aivan eri asioita. Kävimme aikoinaan melkoisen tiukkasanaisia keskusteluja miehen ”autoihanuudesta” (voit lukea hupaisan stoorin täältä), mutta onnenkantamoinen kävi eikä meille ko. avaruusalusta tullut koskaan. Jotain muuta kyllä tuli, ja mieheni sai tyydytettyä tila- ja lisähärpäketarpeensa kiitettävästi. Kaiken kukkuraksi uudesta autostamme löytyy automaattivaihteisto.

Automaattovaihteisto

Jaa-a. Minä olen nainen, joka haluaa hallita ihan itse minne mennään ja mitä tehdään. Tuollainen itse jarrutteleva auto automaattivaihteistolla vaatii pikkuisen totuttelemista ja tiistaina minä sitten suostuin istahtamaan ratin taakse. Oi jospa tuota tilannetta olisi ollut joku filmaamassa, niin muhevaa materiaalia olisi saanut aikaiseksi. Mies selitti tuttuun tapaan rauhallisesti, mutta sieltä rupes pukkaamaan siihen malliin informaatiotulvaa, että minun oli jo pakko laittaa käsi pystyyn, näyttää sitä miehelle ja sanoa vaan että ”talk to hand”. Ihka oikeesti, jos opiskellaan vasta alkujuttuja, niin silloin ei kannata vielä kertoa kaiken maailman nippeleistä, valoista ja vakionopeudensäätimestä!

No, enhän minä halunnut ajaa autoa kovassa liikenteessä samantien, joten hiukkasen aikaa kului metsästäessämme rauhaisaa hiekkakenttää, jossa voisin rauhassa asetella penkkiä ja hankkia ajotuntumaa. Jonkun käyttämättömän sivutien me sitten ajan myötä löysimme ja ihmeen helpolle se auto tuntui. Pian olinkin jo onnesta mykkyränä rauhallisessa liikenteessä ja kytkinjalkakin vipatti olemattomalla polkimella vain muutaman kerran. Vaihdenuppiin olisi tosin voinut laittaa jonkun pikkuisen sähkönapauttiminen, sillä käsi tuntui hakeutuvan vaihdekepille useamman kerran. Summa summarum, nautinnollinen auto meillä on nyt alla ja kehtaan sillä ajella. Mannerheimintien ruuhkaan en sillä vielä viitsi lähteä pyörimään ja harkiten pakitan parkkiruutuun, sillä pakittaessa auto tuntuu lähtevän kuin rusakko puskasta.

Tämmösiä juttuja siis tänne matkojen ulkopuolelta. Joskus on ihan hyvä puhua muustakin ja muistaa, että ihan normaali (?) ihminen täällä ruudun toisella puolellakin on, eiks vain?

Hyvää viikonloppua muruset!

P.S.: Me meinaamme jatkaa takapihan kunnostusta rasitusvammastani huolimatta tänä viikonloppuna, mutta tarvinnee varmaan pikkuisen nauttiakin vapaasta viikonlopusta. On nääs yksi harvoista vapaista viikonlopuista ennen kesää. Ja vauh, mikä kesä meille onkaan tulossa!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 18:33

    Olisi pitänyt kyllä valittaa, samppanjasta saa pulittaa sen verran paljon. Itse saan aina raivarin, kun lasiin kaadetaan elotonta tavaraa. Tarjoilijan pitäisi kyllä tuollainen huomata. Teillä näyttää muuten olevan kaapissa ihan laatukamaa 🙂

    • Reply Kthetraveller perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 19:17

      Kiitti Annemaria kommentistasi, kyllä se vaan on nyt semmoinen juttu, että pistän ystävällisen kehitysehdotuksen Ravintola Teatteriin 🙂
      Ja laatukamaa saattaapi tosiaan olla kaapissa, vaatii vaan kunnon juomahetken.

  • Reply Sandra perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 16:24

    Hauska lukea välillä jotain muuta kuin puhtaita matkajuttuja. Joskus nämä aiheet jopa koskettavat lähemmin omaa elämää kuin vaikka kertomus kohteesta, jossa ei ole itse ollut.

    Aina kannattaa valittaa. Huppelissa tai ei. 😀

    • Reply Kthetraveller perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 19:15

      Siis tiiätkö, mä olen oikea kunnon valittaja, oikeasti! Mulle vaan iski niin iso nolous kun ajattelin, että yks pikkuisen huppelissa oleva nainen yrittää epätoivoisena selittää samppanjan olevan laimeaa. Tuli semmoinen tunne, etten mä vaan kerrassaan jaksa alkaa selittää sille tiskillä olleelle naiselle mitään eikä se lasi olis mennyt helpolla vaihtoon… :/

  • Reply miraorvokki perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 15:17

    Täällä myös yksi tarkka viininenä! Allekirjoittanutta sitten pöyristyttää kun kehdataan tarjoilla kulpatonta lasillista – tai viiniä josta selvästi huomaa että nyt on ilmaantunut vähän liiankin kauan tämä tapaus. Tuntuu peräti jo välillä vähän tyhmältä reklamoida kun luulisi olevan itsestäänselvyys että tarjoillaan vain ehtaa tavaraa. Joskus olenkin epäillyt että onkohan tuo vain minun päässäni – mutta näemmä joku muukin on onneksi yhtä tarkka! 😉

    • Reply Kthetraveller perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 15:43

      Siis arvaa mietinkö pistäen palautetta Ravintola Teatteriin netin kautta tuosta Lansonista mutten jaksanut. Sen verran ”selvinpäin” kyllä olin, että ymmärsin juoman olevan laimeaa ja vieressä istunut absolutistikin vahvisti, ettei juoma paljoa kuplinut. Eli nou hätä, sinussa ei ole vikaa, kyllä sen vaan tunnistaa milloin juoma ei ole toimivaa tavaraa.

      Tuosta tuli mieleeni, että yhden kerran reklamoitiin Karibian risteilijällä viinistä. Tarjoilija ei ihan uskonut meitä kun kyseessä oli uusi pullo, mutta vaadimme sommelierin (or whatever se pääpamppu nyt olikaan) paikalle. Kyllä hänkin sai tehdä pikkuisen töitä tarkistaakseen, onko viini ehtaa ja niin vaan oli siinä vikaa. Oli itsekin hämmästynyt asiasta 🙂

    Leave a Reply