Suomen suurin matkablogiyhteisö

Se erilainen joulu tälle äidille

Heips! Nyt on sitten ne muutamat joulun päivät vietetty ja juhlittu, ja työt on aloitettu normaalisti. Lomaa ei siis ainakaan täällä päässä ole oikeastaan ollenkaan, sillä kaikki lomanrippeet on jätetty kiltisti tulevaa Meksikon-risteilyä varten. Tuttuun tapaan meidän perheen joulu oli autossa istumista, sillä ajoimme 23.12. Itä-Suomeen äitini luokse joulun viettoon ja 26.12. suuntasimme Länsi-Suomeen vuorokaudeksi. Anyway, ohessa meidän perheen joulutunnelmia (ja perässä jouluhörhön äidin surullista avautumista).

Yksi iso joulukuusihörhö tässä terve! Minulle joulukuusi on ollut aina hyvin erityinen, sillä jo ihan pienenä minulle oli hyvin tärkeää, että valot paloivat kuusessa kun heräsin ja saavuin huoneeseen jossa kuusi oli. Koristeissa pitää olla bling-blingiä ja ilokseni kuuseen on laitettavissa edelleen muutama sellainen koriste, joka on ollut myös minun lapsuudessani. Yleensä äitini on jättänyt perinteen mukaisesti kuusen koristelun meille lapsille, mutta tänä vuonna äiti koristeli sen valmiiksi. Harmi kun en voinut tehdä minulle kuuluvia asioita, on se vaan niin väärin että työt haittaavat vapaa-aikaa.

Jouluruokapöytä, toinen hyvin, hyvin tärkeä asia. Itse tehdyt laatikot, sienisalaatti, rosolli, kaikille on se tarkka paikkansa ”seisovassa pöydässä”. Jouluruokapöytä on niin pyhä, että sitähän ei muutella vaikka helpommastakin tavasta on keskusteltu. Minun tehtäväni tuossa kaikessa kokonaisuudessa on rosollin teko, hedelmien asettelu kinkkuvadille ja pöydän kattaminen. Niin juu, ja kynttilöiden sytyttäminen.

Nyt ei kyllä ihan onnistunut viinivalinta joulupöytään, mutta alas meni eikä ylös tullut.

Helouta vaan Swarovskin bling-blingit! Tänä jouluna meillä oli pienoisempi budjetti miehen kanssa keskenämme vaihdetuille lahjoillemme, joten tällainen ihana käsikoru tupsahti paketistani. Korun lisäksi sain puolukka-karpalo suklaasuukkoja ja ah, niin kauniita alusvaatteita, jotka mies antoi myöhemmin illalla. Täytyy kyllä kehua tuota omaa rakastani, jolla on makua ja täysi ymmärrys vaimonsa mitoista. Pisteet siitä. Tämä vaimo puolestaan hankki miehelleen Elämyslahjojen kautta lahjakortin lentosimulaattoriin, joka yllätti miehen täysin. Hän oli erittäin tyytyväinen lahjaansa ja mikä parasta, lahjakortti on voimassa kokonaisen vuoden, joten se sopii erittäin hyvin kiireiselle miehelleni.

Joulutraditioihimme kuuluu myös isäni haudalla käynti. Yleensä olemme käyneet haudalla jouluaattona, mutta äidin töiden takia visiitti siirrettiin tänä vuonna joulupäivälle. Lumen sijaan taivaalta satoi vettä ja maisema näytti syksyiseltä. Joulufiilistä ei kyllä tuohon hetkeen saanut yhtään.

Paljon oli siis erilaista tässä joulussamme, kun jouluun valmistautumiseen ei töiden ja loman puuttumisen takia ollut aikaa. Luntakaan ei ollut ja kaiken kukkuraksi muutama muukin asia oli toisin.

Tänä vuonna pikkuveljeni ei pystynyt töiden takia tulemaan ollenkaan lastensa kanssa äitini luokse. Omat lapsemme ovat aina nauttineet kovasti niin serkkujensa kuin pikkuveljenikin seurasta, sillä nauru on raikanut, eikä huumoria ja iloista mieltä ole todellakaan porukalta puuttunut. Vielä viime vuonna joulupukki ja joulutonttu-tarinat oli voimissaan pienimpien lasten takia, joten joulussa oli erityistä tunnelmaa. Minulle jouluhörhönä ja äitinä oli suorastaan surullista huomata, että joulun taika oli tänä vuonna kadonnut lähes kokonaan. Ai miksikö? Kääk, lapset ovat kasvaneet!

Ei sitä lapsen kuumeista joulupukin odotusta, kirkkaita tähtisilmiä tapittamassa ikkunasta ulos. Ei tontuille laitettua eväslautasta 23.12. päivän iltana ulos laitettuna, eikä aikaisin nukkumaan meneviä lapsukaisia vaan yömyöhäseen kukkuvia tenavia, jotka sotkevat ne viimeisimmätkin jouluhörhön traditiot. Ai mitkä traditiot? Sehän on niin, että lahjat paketoidaan takkahuoneessa 23.12. lasten mentyä nukkumaan, ei yhtään sitä ennen. Tänä vuonna me miehen kanssa sinnittelimme silmät sikkurassa olohuoneen sohvalla vielä 1.15 a.m. koska toinen lapsista oli vielä hereillä! 1.30 jälkeen me jo luovutimme, suuntasimme lapsen hereillä olosta huolimatta takkahuoneeseen ja paketoimme lahjoja aina aamukolmeen saakka. Voitte uskoa, että meikäläinen surkutteli vallitsevaa tilannetta useammankin kerran miehelle, sillä tälle äidille lapsenomaisen joulun taian katoaminen on todella kova juttu.

Että näin. Säälikää, ihmetelkää, haukkukaa, myötäeläkää tämän äidin mitättömän kuuloista tuskaa. Minulla ei ole enää pikkuisia palleroisia!

P.S.: Onneksi lastemme silmät loistivat vanhaan tyyliin onnea, kun lahjapaketit haettiin piilopaikasta näkyville. Minun täytyy kyllä nyt kehua omia lapsiani, sillä tämän kaiken muuttuvan maailman keskellä lapsemme vaikuttavat hyvin tyytyväisille elämäänsä. He keskustelevat päivän tapahtumista ja elämästään vanhempiensa kanssa, ovat empaattisia ja tuntevia olentoja. Hymyjä he eivät todellakaan säästele, eivätkä halauksia. Toivon mukaan se, mitä olemme heille viljelleet koko heidän olemassaolonsa aikana kantaa pitkälle ja hyvä lähtee kiertämään. Sitä minä vain äitinä toivon.

Nauttikaahan te lomailijat vapaapäivistänne ja jaksuja teille töissäolijoille!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna keskiviikko, joulukuu 30, 2015 at 10:45

    Ihanan perinteikäs joulu teillä on ollut! Lapset kasvaa mutta on teillä perhejoulu vielä pitkään 🙂 Meillä kaksistaan ei joulu oikein tunnu miltään, onneksi ensi vuonna päästään juhlimaan veljenpoikien kanssa! Hyvää uutta vuotta!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, joulukuu 30, 2015 at 12:51

      Oi kiitos Anna kommentistasi! Tottahan tuo on, perhejouluja meillä piisaa vielä pitkään ja rakkaiden lähisukulaisten kanssa myös, jos ei pahoja tapahdu. Kaksistaan joulun viettäminen on muuten sellainen asia, jota en ole koskaan elämässäni tehnyt. Ymmärrän kyllä, ettei sellainen tunnu kovin erilaiselta normaaleihin vapaisiin verrattuna. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle Anna!

    Leave a Reply