Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päivä minun kanssani: Blogiahdistusta ja peppupaniikkia

No niin, päätinpähän minäkin osallistua London & Beyond Lenan taannoin heittämään Päivä mun kanssa -haasteeseen. Taltioin päiväni tekemisiä jo viime viikonloppuna, mutta se oli kyllä sellainen hurlumhei, että kyllästyin raportoimiseen alkuillasta. Alla siis niinkin tuoreita juttuja kuin eilispäiväni, tiistai.

5:20

Herätys. Takana on rankka yö, koska työstressin kourissa oleva mieheni on nukkunut rauhattomasti. Niin olen nukkunut minäkin, sillä en voi olla huolehtimatta mieheni olotilaa. Takana on aivan liian vähän unta ja haluaisinkin vain jäädä nukkumaan edes puoleksi tunniksi. Turha toivo, koska töissä on oltava tänään aikaisemmin ja kömminkin sekavana sängystä ylös. Raahaudun alakertaan tekemään itselleni aamupalaa ja nautin sen samalla kun laitan itseäni kuntoon. Kylpynuttuni taskusta löydän huulirasvan. Yllättyneenä kiinnitän huomiota, että toisessakin taskussa on huulirasva ja yksi nököttää nenän edessä pöydällä. Minä olen nainen, jonka huulirasvat katoavat mystisesti ja olen satavarma, ettei minulla ole enää tähteellä kuin yksi huulirasva. Asunnossamme on oleskellut parin viikon sisällä appivanhemmat, muutama korjausmies, lasten kavereita ja yksi yökyläilijä, joten en voi poissulkea, etteikö joku miedoista perushuulirasvoista voisi olla jonkun toisen ihmisen. Basillikammoisena moinen ajatus saa karvani pystyyn ja arvon huulirasvoista itselleni sen, joka näyttää viime viikolla ostamaltani. Manailen siinä samassa, miksi en ole ostanut itselleni kilometrin päähän haisevaa, huulia punaavaa huulirasvaa, jonka tunnistaisi omaksi kaukaa.

6:15

Ei kun bussille pikkuisin hölkkäaskelin. Manailen viimeisintä tekemääni postausta ja haukun itseäni minkä kerkeän. Päädyn muokkaamaan sitä junassa matkalla töihin. Meikkikin jäi aamu-unisuuden takia pikkuisen vaiheeseen, joten päätän laittaa huulipunan junassa. Kappas, meikkipussi on jäänyt kotiin. Manailen jälleen sitä, etten ole ostanut itselleni kilometrin päähän haisevaa, huulia punaavaa huulirasvaa, jonka tunnistaisi omaksi kaukaa.

7:10

Helsingissä päätän käydä ostamassa S-marketista itselleni sen edellä mainitsemani huulirasvan, jotta saisin itseeni hieman eloa. Niin juu, ja palkitsen itseni pullollisella S-ryhmän kotimaista-sarjan Vichyä. Tuntuu, että kaikki katsovat kalvakoita kasvojani, sillä minä olen niitä naisia, jotka näyttävät hyvin erilaiselta ilman silmämeikkiä ja huulipunaa.

7:30

Töissä. Pistän ensimmäisenä töihin tulijana kahvin tulelle, juon työkavereiden kanssa aamukahvit ja kirvoitamme melkoiset keskustelut pakolaiskriisistä. Siinä samassa manaan päässäni edelleen blogikirjoitustani. Päädyn muokkaamaan kirjoitusta väliajoilla hieman lisää. Otsanahkaa kiristää ja väsymys koskee päähän, mutta töitä on tehtävä.

11:15

Pistän viestiä asianosaisille postausmuutoksista ja saan ilokseni muutaman kivan sähköpostin.

11:50

Peruslounas. Pakko pitää linjoista huolta.

12:20

Paperityöt jatkuu.

13:30

Kahvitauko. Keskusteluja työpaikan alhaisesta lämpötilasta ja eräästä turhasta julkkiksesta, joka ei ansaitse edes nimeään mainittavan.

14:30

Huomaan tulleesta sisäpostista muutaman asian, joilla on tiukempi deadline. Metsästän yhteen asiaan liittyviä asiakirjoja löytämättä niitä, vaikka tiedän niiden olevan tallessa. Päädyn käymään kaikki asiakirjakasat läpi ja ilokseni löydän tarvitsemani paperit toisesta kohtaa. Pienet on ihmisen ilot silloin, kun pää kumisee suurta tyhjyyttään.

15:10

Lähetän työpaikan nimissä 23.000 euron laskun maksuun. Kyllä kelpaisi minullekin tuommoinen raha.

15:30

Päivä on pulkassa ja ei kun työpaikalta ulos. Huomaan vasta Rautatieasemalla, 15 minuutin päästä töistä poistumisesta, että on oikeasti nätti päivä. Ihailen ja nautin kävellessäni junalle ja kasvoni valtaa hymy. Toistan saman kuin aiemmassakin kohtaa, pienet on ihmisen ilot silloin, kun pää kumisee suurta tyhjyyttään.

16:38

Vihdoin kotona, joka on aivan hiljainen. Esikoiselle on annettu lupa olla kaverilla viiteen saakka, mutta kiistän käyneeni vastaavanlaisia keskusteluja kuopuksen kanssa. Kaksi soittoa hänelle, ei vastausta. Soitto miehelle, joka pahoitellen unohdustaan ilmoittaa kuopuksen olevan kylässä x:llä ja tulevan kotiin viideksi. Hiljainen koti ja tieto siitä, että lapset ovat tallessa = joka äidin nautinto. Puen lököverkkarit päälle = supernautinto.

17:03

Molemmat lapset kotona. Lämmitän itselleni mausteista ja lapsille vähemmän mausteista ruokaa, syömme yhdessä ja keskustelemme päivän kuulumiset.

18:00

Ruoka syöty, keittiö raivattu, pesukone laulaa ja lapset ovat suloisia yhdessä. Istun sohvalla ja naputtelen tätä postausta. Pikkuhiljaa minua alkaa häiritä sohvalla istuminen läppärin kanssa, enenevissä määrin. Se ei tarkoita mitään muuta kuin peppupaniikkia.

Olen tarkan puoleinen vartalostani ja ahdistun ajatuksesta, että menettäisin nykyiset muotoni. Minulle kapea uuma, timmi vatsa ja kapoisat reidet sellaisen takapuolen kanssa, jonka kanssa kehtaan kävellä on pienoinen must. Suututan varmasti monet pinnallisuudellani oman vartaloni kanssa, muttei minulla ole suurta halua kävellä kirurgin veitsen alle. Kasvava ikä, istumatyö ja kotisohvalla löhöäminen tekee varmasti tehtävänsä, joten tietynlainen jumppa on tärkeää. Niinpä niin, missä välissä, millä jaksamuksella? Työpäivät ovat olleet yleensä pidempiä joten ruokaakin on saanut nenänsä eteen iltaseitsemältä. Kun sen on syönyt, on jo niin myöhä, ettei liikunta voisi kiinnostaa vähempää. Ennen liikuin kuusi kertaa viikossa, nyt kertoja on hikiseen kaksi. Se jos mikä kasvattaa tyytymättömyyttä omaan toimintaan ja peffa huutaa jumppaansa.

19:15

Haha, kunnon jumppa päälle. Minu tykkää! Mies tosin keskeyttää jumppani viiden minuutin päästä aloituksesta, kun hän kurvaa talomme eteen autollaan ja purkaa ruokakassit sisälle. Minä kuikuilen eteisen oven raosta, sillä minulla ei ole tarvetta näytellä vatsalihaksiani vastapäisen talon keittiöön.

21:00

Jumpattu ja suihkussa käyty. Mies on töiden takia nuutunut ja pinna kireänä kotona, joten annan hänelle rauhan, käskytän lapset iltatoimien jälkeen sänkyihin lukemaan ja laitan pyykit langalle.

21:20

Hemmottelen miestäni kynttilöillä, hellyydellä ja hedelmillä. Nauramme katketaksemme katsoessamme Hyviä ja Huonoja Uutisia sekä Solsidania kovalevyltä. Hiukkasen hävettää kun lapset vääntelehtivät sängyissään naurumme takia, mutta pian hekin rauhoittuvat.

23:05

Vihdoin ja viimein, iltapesujen kautta sänkyyn. Hööty ööty!

Että tämmöttii meillä eilen. Siitä vaan mukaan osallistumaan Lenan vetämään Päivä mun kanssa -haasteeseen.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Päivä mun kanssa - london and beyond keskiviikko, 14 lokakuun, 2015 at 13:15

    […] Passionate Traveler: päivä minun kanssani: bloiahdistusta ja peppupaniikkia […]

  • Reply lena keskiviikko, 7 lokakuun, 2015 at 14:52

    Toinen bakteerikammoinen täällä hei. 😀 Elämää haittaava ominaisuus. Mäpäs lisään tän linkin mun postaukseen nyt!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 7 lokakuun, 2015 at 15:07

      Hah, todellakin elämää haittaava ominaisuus 🙂 Kiitti mukavasta haasteesta ja kiitti kun lisäät tän postauksees!

    Leave a Reply