Suomen suurin matkablogiyhteisö

#Blogisitarina -haaste

Kiitos, Elämää ja matkoja-blogin Mialle, joka heitti minua #Blogisitarina -haasteella jokunen aika sitten. Oli oikeastaan mukava hieman aikaa pysähtyä ja pohtia, miten kaikki alkoikaan ja miksi kummassa minä täällä Rantapallon alla bloggaan.

Why?

Pistin blogin pystyyn vuonna 2013, jolloin päätin kirjoittaa tulevasta risteilystämme, Atlantin ylityksestä. Kyseinen risteily Southamptonista New Yorkiin oli minulle hieman erikoisempi, sillä se tehtiin juuri telakalta luovutetulla Norwegian Breakawayllä. Luulin, että matkassa olisi ollut suurtakin juhlavuuden tuntua, mutta risteilyromantiikka karisi viimeistään saapuessamme New Yorkiin aamuyön tunteina. Ei ollut paloveneitä roiskuttamassa vettä uuden laivan kunniaksi, eikä uutishelikoptereita ympärillä pörräämässä. No, onneksi emme maksaneet matkasta kovinkaan paljoa ja voinpahan ainakin sanoa tehneeni Atlantin risteilyn.

Wihii, tässä sitä lipitellään skumppaa uuden uutukaisen laivan parvekkeella vappuaattona 2013. Southampton jäämässä taakse ja nokka kääntymässä kohti New Yorkia. Mikäs tässä ollessa, kansan hurratessa.

Pohdin ennen blogin aloittamista sitä, mille alustalle blogini perustaisin. Tekniikan tumpelona kuitenkin hylkäsin mm. Bloggerin ja päädyin valitsemaan turvalliselta vaikuttavan Rantapallon. Sille tielle blogini kanssa sitten jäin, enkä ole katunut yhtään, sillä huomasin, että muistoja ja kuvia menneiltä matkoilta löytyi mukavasti ja reissukalenteri täyttyi uusista matkoista. Väliin heitin omakohtaisia kuulumisiakin, koska joskus oli vain pakko purkaa arjen ja vanhemmuuden paineita. Tuosta periaatteestani en ole halunnut luopua vieläkään, sillä uskon etten ole ainoa ihminen, joka taistelee arjen, työn, vanhemmuuden ja avioliiton kunnossapidon yhteensovittamisen kanssa. Blogini ei ole tarkoitettu ainoastaan lukijoille, vaan minulle itselleni myös, toimien ”julkisena henkilökohtaisena” päiväkirjana.

Naama näkyviin ja yhteistyötä kehiin!

Bloggasin aikoinaan anonyymisti, vaikka naamani oli tuttu muutamassa mediassa ennen blogiakin. Vilautin alkuun blogin kuvissa vain takatukkaani, koska yksityiselämästäni avautuminen tuntui helpommalta pimennosta kertoen. Huomasin kuitenkin piakkoin, ettei naaman näyttäminen blogissani aiheuttanutkaan muutoksia tavalliseen elämääni. Minulla ei ole tarvetta laitella kuviani edelleenkään jokaiseen postaukseeni, mutta silloin tällöin joku onnistunut kuva sivustollani saattaa vilahtaa.

Voi sanoa, että kasvojeni tuominen blogiin oli yksi pienoinen taitekohta. Toisena taitekohtana voisin pitää yhteistöitä, joita on tullut ihan mukavasti. Olen päässyt muun muassa yöpymään Solo Sokos -hotelleissa, tutustunut Tallinnaan Tallinnan kaupungin matkailutoimiston kutsumana ja seilannut Itämerellä laivayhtiöiden kutsumana. Yhteistyökuvioita on tulossa lisää, mikä antaa uskoa ja virtaa omaan bloggaamiseen.

Kehitystä(kö)?

Minä häpeän vanhoja kirjoituksiani, niiden puhekieltä ja pilkkuvirheitä. Kiireisenä perheenäitinä hirveän suuri pilkkujen viilaaminen ja tekstin pohtiminen tuntui ylitsepääsemättömältä silloin, kun vuorokauden tunnit tuntuivat loppuvan kesken. Hain paikkaani, yritin olla teksteissä nuorekas iästäni huolimatta, muttei se tuntunut luontevalta. Tuntui helpottavalle palata omaan ikään ja unohtaa puhekieli, ehkä vakavoitua hieman. Rupesin myös pohtimaan hieman kuvia, mutta ilman hienompia kuvankäsittelyohjelmia minun oli ja on turha kilpailla ammattilaisten kanssa. Ammattibloggaajaa minusta ei voi tulla, enkä haluakaan, sillä ensisijalla kulkee aina perhe ja aviopuoliso, mutta muutoin pidän tätä bloggaamista oikein mukavana lisänä elämässäni. Tärkeintähän tässä on se, ettei otsalohkoa kiristä eikä takaraivossa tykytä pakolliset deadlinet.

Että tämmöttii. Valitettavasti olen auttamattoman ulkona siitä, kuka on jo haastettu ja kuka vastannut. Haastan kuitenkin suloisen Maaritin (Pää Pilvissä), reippaan Annan (Kaukkaa haettua), Tokio-fani Jerryn (Pako Arjesta) ja herttaisen Marikan (Marika – World). Ja alla vielä säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

 

 

 

Previous Post Next Post

7 Comments

  • Reply #Bloginitarina - Marika World tiistai, 29 syyskuun, 2015 at 18:32

    […] Passionate Traveller K:lta #blogisitarina haasteen joka on pyörinyt blogeissa lähiaikoina. Tarkoitus siis simppelisti kertoa bloginsa […]

  • Reply Kuinka Pää Pilvissä syntyi? #blogisitarina-haaste - Pää Pilvissä maanantai, 28 syyskuun, 2015 at 11:43

    […] Passionate Traveller, La Vida Loca 2.0 ja Journey Diary-bloggaajat #blogisitarina […]

  • Reply Mistä tämä blogi sai alkunsa? #blogisitarina - Elämää ja Matkoja perjantai, 18 syyskuun, 2015 at 22:42

    […] Passionate Traveller –matkablogin tarinan voit lukea tästä. […]

  • Reply Elämää ja Matkoja torstai, 17 syyskuun, 2015 at 22:25

    Kiva, kun otit haasteen vastaan! Oli mukava lukea blogisi tarina ja matkastasi bloggaajana. Hienoa, että olet päässyt tekemään useita yhteistyöpostauksia ja lisää on tulossa! Mukavaa matkaa tulevan hurjan 89 tunnin rutistuksen aikana!

    • Reply Kthetraveller maanantai, 21 syyskuun, 2015 at 18:26

      Kiitti itsellesi kun pistit haasteen. Mulla oli mukava 89-tuntinen ja siitä kyllä tarinaa tulevaisuudessa.

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, 16 syyskuun, 2015 at 13:46

    Jes, tähän lähetään! Kiitos 🙂
    Muistan kun seurasin tuota Atlantin matkaa! Sen jälkeiset reissut onkin olleet astetta huikeampia 🙂

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 16 syyskuun, 2015 at 14:24

      🙂 Saas nähdä millainen Meksikon risteilystä tulee. Mennään kattelemaan ainaskin valaita!

    Leave a Reply