Suomen suurin matkablogiyhteisö

Norjan vuonoristeily: Ålesund & serpentiinitie Trollstigen

Serenade of the Seas -aluksemme kolmantena satamana oli Bergenin pohjoispuolella sijaitseva, noin 45 000 asukkaan Ålesund. Olimme varanneet tälle kyseiselle päivälle koko päivän kestävän retken laivayhtiön kautta ja hyvä niin, sillä retkivarauksissa oli pienoinen ongelma. Bussissa kävi ilmi, että retki oli ylibuukattu, minkä takia asiaa jouduttiin selvittelemään pidempi tovi. Muutama asiakas sattui olemaan melkoisen närkästynyt tilanteesta, eikä muiden asiakkaiden puolelta tullut aluksi yhteisymmärrystä siitä, kuinka asia hoidettaisiin. En voi ymmärtää ihmisiä, joilla on tarve päästä ensimmäinen kaikkialle, mutta useammalla retkellä käyneenä suosittelen kaikille, ettei jättäytyisi jonon perälle retkibussiin mentäessä. Edellä mainittujen epäselvyyksien takia lähtömme viivästyi ja retken aikataulu oli uhattuna, mutta opas keskusteli aluksen päällystön kanssa ja sai vakuutuksen siitä, että laiva odottaisi bussiamme mikäli myöhästyisimme. Samanlaista turvaa muuten ei ole, jos hankkii retkensä muuta kautta taikka seikkailee omatoimisesti, joten tuo hyvä etu kannattaa ottaa huomioon pohtiessa laivayhtiöiden tarjoamia retkiä.

Taitoimme bussilla matkaa useamman tunnin ja pysähdyimme matkalla muutaman kerran ihastelemaan maisemia sekä vuonna 1789 rakennettua Stordalin vanhaa kirkkoa, jota kutsutaan sisällä olevien maalausten takia myös Ruusukirkoksi.

Olimme ensimmäiset laivayhtiön turistit Trollstigenille johtavalle tieosuudella, sillä se oli avattu vasta edellisenä päivänä turistiliikenteelle. En kyllä ihmettele sitä lainkaan, sillä kiivetessämme bussilla yhä ylemmäs vastaan tuli kunnon luminen keli ja korkeat nietokset. Keli oli sateinen ja kylmä, eikä näkyvyyskään ollut kummoinen, mutta onneksi muutama selkeämpi hetki osui vierailullemme Trollstigenin turistikeskuksessa.

Vuonna 1936 avattu serpentiinitie Trollstigen oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Istuin kalmankalpeana penkilläni ja keskityin enemmänkin katselemaan muualle kuin alas tienreunaan. Hatunnosto vaan bussikuskille, joka selvitti tien ongelmitta. Osasyynä oli tosin sekin, ettei muuta liikennettä ollut kovin paljoa, koska turistisesonki ei ollut lähtenyt kunnolla käyntiin. Laskeuduttuamme alas pysähdyimme maittavalle lounaalle Trollstigenin leirintäalueelle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa takaisin Ålesundiin.

Kävimme vielä ihailemassa näkymiä Aksla-vuoren näköalapaikalta alas Ålesundiin ja saavuimme ajoissa laivalle. Valitettavasti kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt enää aikaa aikataulun muuttumisen takia, mutta bussissa istuminen oli väsyttänyt meitä siihen malliin, ettei kaupungille tehnyt muutenkaan enää mieli.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna lauantai, syyskuu 5, 2015 at 18:22

    Siis oikeasti uskalsit BUSSIN kyydissä tuollaiselle tielle! Me tutkittiin Markun kanssa Norjan roadtripillämme karttaa ja Trollstigen olisi ollut aika lähellä. Onneksi meillä ei siltikään ollut aikaa lähteä sinne, ja hyvä vain, sillä mie pelkään kuollakseni tuollaisia teitä ihan pikkuautonkin kyydissä. Tiedän, olen nynny.
    Itävallassa mentiin Grossglocknerille bussilla ja sitä kamalampaa reissua on hankala muistaa 😀 Minua tuonne ei sais edes upeiden maisemien houkuttelemana. Vaikka nätiltä näyttää anyways ^^

    • Reply Kthetraveller lauantai, syyskuu 5, 2015 at 18:56

      Tiiätkös mitä, jotenkin välillä helpotti se, että alla näkyi sama tie ihan pikkuisen alempana. Jännästi pelkäsin enemmän Alpeilla, just siellä Grossglocknerilla. Erona tosin oli se, että me oltiin silloin autolla liikkeellä eikä bussilla. Mun mies on hyvä ajaja, mutta jotenkin se olis voinut ajaa ehkä hiukkasen hiljempaa (lue kävelyvauhtia). Bussikuski ajoi hiljaa kun ei se tietty mahtunut ajamaan siellä kovin hyvin ja se, jos mikä rauhoitti 🙂 Että ei kuules mitään muuta kuin bussilla peikkojen polulle, Maarit 🙂

    Leave a Reply