Monthly Archives

syyskuu 2015

Pietari & Venäjä -ennakkoluuloinen perhe tässä, tervehdys!

Ottamatta suuremmalti poliittisesti kantaa tuohon nimeltä mainitsemattomaan itäisen naapurimaamme johtajaan ja itse maahan, mentaaliset lähtökohdat Pietarin risteilyllemme olisivat kyllä voineet olla pikkuisen positiivisemmat.

Mieheni ja minun silmissä siinsi työpaikan kahvihuoneen legendaariset tarinat Leningradista, tuosta sotkuisesta kaupungista, jonne bussit kippasivat lasteittain alkoholinhuuruisia suomalaisia ihmettelemään kaupunkia. Minä epäilin hieman Pietarin turvallisuutta, mutta suurin mietinnän aihe oli tuo kuuluisa johtaja, joka oli kirvoittanut monta tulikiven katkuista keskustelua maailmanpolitiikasta. Itselläni oli vahva ”never ever” asenne koko maahan, eikä miehelläkään kyllä mitään hinkua sinnepäin ollut. Lapset eivät sen positiivisempia olleet, sillä maailman tapahtumat tuntuivat olevan kaveripiirissäkin melkoinen puheenaihe.

Jep jep. Tuohon saumaan St. Peter Line ja Viestintätoimisto Tulus Oy lähestyi minua tarjoten yhteistyötä. Voitte kuvitella, että mietin melkoisesti mitä vastata moiseen.

Minä mietin oman aikani asioita. Sitä, kannattiko yhden ihmisen takia leimata koko kansakuntaa, dissata tietyn lipun alla seilaavaa laivaa, jättää kantamatta ruplia ihmisille, jotka tekevät ahkerasti töitä toimeentulonsa eteen. Niinpä niin, ihmisiä he kaikki ovat ja minä ilmoitin ottavani haasteen vastaan. Siitä se vasta pikkuinen paniikki iskikin. Uskallanko minä, pikkuinen 43 kiloinen, liikkua järjestelmäkamera kaulalla, kassi olalla, sormukset sormessa? Huijaako kaikki ihmiset ja onko laivayhtiöllä edelleen sama meininki kun liikennöinnin aloittamisaikoina, jolloin mediassa myllytettiin St. Peter Linea melkoisen urakalla? Ennakkoluuloinen nainen, indeed, mutta siitä en maininnut mitään lapsilleni enkä miehelleni, vaan hain rauhoittavia tietoja sellaisilta, jotka olivat matkanneet St. Peter Linen aluksilla ja Pietarissa.

Lapsilla alkoi epäileväinen olotila kasvaa lähempänä matkaa, jolloin olin jo ”viisi laivaa 89 tunnissa”-turneella. Pääsinkin keskustelemaan heidän kanssaan tarkemmin vasta Princess Anastasialla, oman hytin rauhassa. Itäisen kansakunnan lisäksi esikoinen epäili keulaportin pitävyyttä, kuopus oli puolestaan hiukkasen harmissaan, kun oli saanut kuulla eräältä luokkatoveriltaan kuittailua matkakohteesta. Naapurimaan johtaja sai haukkuja oikein urakalla ja saman maan kansalaiset siinä samassa. Täytyy myöntää, että noina keskusteluhetkinä hytissä koin onnistumisen tunteita vanhempana, ja sain varmasti viljeltyä suvaitsevaisuutta tähän maailmaan.

Äiti: ”Mutta mitäs jos meidän presidentti Sauli Niinistö olisikin P***n? Ethän sinä olisi lapsena voinut päättää sitä, vaan hän nyt vaan sattuisi olemaan meidän johtaja. Olisitko sinä erilainen ihminen, jos meillä olisi tuo eri johtaja?

Lapsi: ”En”.

Äiti: ”Miltäs sinusta tuntuisi, jos ihmiset kohtelisivat sinua ilkeästi ja haukkuisivat, vaikka olisitkin ihan samanlainen kun nytkin?”

Lapsi: ”Ei olisi kivaa”.

Äiti: ”Entäs jos tekisit kovasti töitä sen eteen, että saisit rahaa kotiin ja ruokaan niiltä ihmisiltä, jotka tulevat ostamaan sinun tavaroitasi? Miltä tuntuisi jos nuo ihmiset jättäisivät tulematta ja ostamatta sinun myymiäsi tavaroita, koska eivät tykkää sinusta ja sinun maastasi?”

Lapsi: ”Ei kyl olis kivaa”.

Niinpä niin. Kyllä kuulkaas raksutti pienen ihmisen pääkopassa niin lujaa, että minä hymisin tyytyväisyyttäni.

Istuin lasteni kanssa Princess Anastasian ravintolakannen Arcaden penkeillä kun laiva oli vielä Tallinnan satamassa. Ulkona oli mies, joka pesi ikkunoita vanhanaikaisesti harjan ja letkun avulla. Kuopus istui ikkunalaudalla ja tuo ikkunanpesijä intoutui leikkimään kuopukseni kanssa, ruiskuttaen vettä kuopukseni liikkuvia käsiä päin. ”Äiti, tää on kyllä kiva laiva!” huikkasi onnenhymyinen lapseni, johon minä totesin tyytyväisenä: ”Niinhän se on”.

Meille tuli hyvä ja ikimuistoinen matka. Siitä lisää myöhemmin.

 

Pitihän sitä Siljallakin päästä käymään!

Anteeksi. Oli minulla järjestelmäkamera mukana. Oli minulla suuret suunnitelmat ottaa kuvia siitä ja tuosta, käydä Tukholmassa kauniin päivän turvin ja yrittää selostaa niin Siljan uudesta Todes -show’sta, kuin Tavolàtan herkullisesta laatauoliivimenusta. Mutta kuinkas kävikään?

Minä olen melkoisen kiireinen perheenäiti, arki on mitä on ja koko perheen kanssa on tullut oltua laivoilla useaan otteeseen. Voitte vain kuvitella, miten käy kun lapset jää hellään hoitoon kotiin ja me aikuiset rakastavaiset pääsemme ihan kahdestaan laivalle. DeLuxe -hytti, mansikoita, jääkaappi täynnä juomaa (alkoholitontakin, huom.), eikä minkäänlaisia rajoitteita. Hah, me olimme miehen kanssa kuin pikkulapset karkkimaassa!

Mikäs sen messevämpää kuin nauttia lähdön hetkellä hytin rauhasta, kuohuviinistä, mansikoista ja parisängystä jonka yksittäiset sängyt, öhöm, eivät olleetkaan kiinnitetty toisiinsa. Mitäpäs tuosta, me katselimme maisemia ja tuijotimme telkkua onnesta muikeana, kun mikään, tai kukaan, ei keskeyttänyt katseluhetkeämme.

Tiesittekös muuten, että Silja Serenaden DeLuxe -hytit saavat uuden ilmeen marraskuun telakoinnin aikana? Sen vain sanon, että todella kaivatusta uudistuksesta on kyse ja odotankin innolla uusien tilojen näkemistä. Toivottavasti lakanatkin pistetään siinä samalla vaihtoon. Ai miksikö?

Reiän koko n. 2 cm/repaleinen sivu. Eiköhän laivalta olisi löytynyt ehjäkin lakana….

Ilta meni Wine Barin penkeillä katsellen Promenadella vaeltelevia ihmisiä, Atlantis Palacen Todes -show’ta ihmetellen, tanssien ja juhlien. Päädyimme nukkumaan vasta neljän jälkeen aamuyöstä ja heräsimme uuteen aamuun 8.30 Suomen aikaa. Tulos: Tavolàtan aamupala puoliunessa, kömpiminen takaisin sänkyyn ja koiranunta yhteen saakka. Siinäpä se meidän Tukholmaan tutustuminen sitten oli, sillä päädyimme oleskelemaan laivalla koko päivän.

Jos edellinen ilta oli mennyt Mundon nopeilla eväksillä, niin paluussa aterioimme miehen kanssa pidemmän kaavan mukaan Tavolàtassa. Minäkin pääsin maistelemaan laatuoliivien inspiroivasta menusta punajuuririsottoa (ilman kuningasrapua) ja jälkiruoaksi marjasalaattia lämpimällä neitsytoliiviöljykeitolla. Tuohon kun vielä lisäsi tuhdin alkupalan, päädyin jälleen voivottelemaan loppuillan ja haukkumaan itseäni liiasta ahtamisesta. Hyvää siis oli, joten ainakin täältä suunnalta hyväksyvät sanat.

Superkuu jäi näkemättä, mutta ainakin auringonlasku oli komia.

Loppuilta meni melkoisen samalla kaavalla kuin edellinenkin, eli Wine Barissa ja Atlantis Palacessa, pyörähdimmepä jossain välissä Pubissakin. Todes oli vauhdikas show, muttei vakuuttanut ihan täysillä. On kuitenkin hyvä, että laivayhtiöt tarjoavat muutakin kuin elävää musiikkia. Noudatin Siljan kuvauskieltoa, joten show’sta ei ole kuvia.

Niin juu, ja kyllä vaan tuo meidän kotisohva oli mukava paikka päiväunille eilen. Otin pikkuiset tunnin mittaiset istumapäiväunet appivanhempien keskellä, tietämämättä maailmanmenosta sen enempää. Olin huomattavasti rähjääntyneempi Siljan, kuin aiemman viisi laivaa 89 tunnissa -turneen, jälkeen. Ei vanha ihminen jaksa tuollaista bilettämistä.

 

Ihana, ihana Ahvenanmaa ja sadonkorjuujuhlat

Hyi minua. Olen tainnut lausua nuo itseäni haukkuvat sanat useaan kertaan blogiurallani. Tällä kertaa haukun itseäni sen takia, että Ahvenanmaa on niitä kohteita, joka ei ole kuulunut meidän perheen visiteerauskohteisiin. Minun kokemukseni tuosta kauniista saaristosta ulottuu luokkaretkiin vuosina 1985 ja 1989, jolloin tuli tehtyä jonkinlainen bussikierros leiriyöpymisten lomassa. Bomarsundin linnoituksen minä jokseenkin muistan, asuttamamme punaisen mökkikylän jota ei taida enää olla ja punaiset asfalttitiet, mutta enempiä muistoja ei ole.

Hävettää ja paljon. Jotenkin vain Euroopan tasokkaammatkin hotellit ovat huutaneet perheemme nimeä viikonloppuisin ja loma-aikoina, oma täysin varusteltu mökki kesäisin ja no, Itämeren laivat myös ympäri vuoden. Tuntuu kerrassaan hölmöltä, että jokaisella Ruotsiin suuntautuvalla merimatkalla ihastelemme mennen tullen nopeaa kääntymistä Maarianhaminassa, mutta siihen kosketuksemme Ahvenanmaahan on jäänyt.

Niinkuin aiemmassa postauksessani kerroin, pääsin ahvenanmaalaisen Viking Linen kutsumana tutustumaan tämän vuotisiin Sadonkorjuujuhliin, jotka järjestettiin 18. kerran. Lähdimme Viking Gracella torstai-iltana Turusta ja jäimme Maarianhaminassa pois perjantaipäivällä. Bussi kuljetti meitä ympäri Ahvenanmaata ja minäkin pääsin näkemään seutuja pitkästä aikaa. Tiet olivat edelleen punaisia, Bomarsundin linnoitus edelleen paikallaan, mutta luonto, nimenomaan se Lapilta näyttävä, yllätti minut. Seisoin lounastauollamme kalliolla katsellen avautuvaa näkymää haltioissani ja pohdin sitä, miksi kummassa en ollut viitsinyt aiemmin jalkautua Ahvenanmaalle, varsinkaan kun meri on minulle hyvin rentouttava elementti.

Merta ei kuitenkaan näkynyt maatiloilla, joilla me vierailimme kiertoajelumme aikana. Sadonkorjuujuhlat on tapahtuma, jossa lähiruokien tarjoajat ja kuluttajat tapaavat, ihmiset pääsevät nauttimaan maatilojen tunnelmasta ja herkullisesta ruoasta. Tapahtumia on paljon ja kahden lapsen äitinä kiinnitin huomiota siihen, että lapsille oli vierailemissani kohteissa mukavasti ohjelmaa ja nähtävää. Marsskogens Lamm -tilalla lapset saivat mm. syöttää ja rapsuttaa leppoisia lampaita, Bolstaholms Gård -tilalla puolestaan oli tarjolla esimerkiksi polkutraktorirallia, aarteenetsintää ja ilmakivääriammuntaa.

Nyt on tunnustettava. Minua harmitti kyllä pikkuisen, etten päässyt kiipeilemään heinäpaalien päällä lasten tavoin. Kyllähän minä kait olisin voinut niin tehdä, mutta lievän fiinisti pukeutunut aikuinen nainen pomppimassa lasten kanssa olisi saattanut olla jonkinmoinen näky.

Niin juu, ja traktoriajelu, sille olisi ollut myös kiva mennä.

Toki meitä aikuisia hemmoteltiin myös, sillä jokaisella tilalla oli tarjolla omia ja paikallisten myyjien tuotteita. Monilla tiloilla ei käynyt valitettavasti kuin käteinen raha ja itselläni jäikin moni tuote ostamatta, sillä olin harmikseni unohtanut nostaa rahaa. Sadonkorjuujuhlat ovat varmasti myös ensi vuonna, joten sinne suuntaaville näpsäkkä pikkuvinkki: Varatkaa käteistä rahaa mukaan.

Jos massu jäi kaipaamaan tuoreita kasviksia ja herkullisia omenoita käteisen puuttumisen takia, niin maittava illallinen Smakbyn -ravintolassa korvasi mielipahan. Ilta oli onnistunut, meillä oli hauskaa, tutustuin useampaan miellyttävään ihmiseen ja mikä parasta, henkilöt joihin tutustuin Viking Linen puolelta huokuivat sellaista ystävällisyyttä, että muistan reissuni kyllä vanhana mummelinakin.

Oi nom nom nom!

Smakbyn tislaamossa valmistetaan viiniä, liköörejä ja erilaisia hedelmäviinoja.

Loppusanat:

Asuin elämäni ensimmäiset 24 vuotta meren rannalla Etelä-Helsingissä. Meri oli minulle hyvin tuttu näkymä ja nautinkin siitä valtavasti. Kesän kimmeltävä meri kallioilta katsottuna, kaukana siintävät laivat ja syksyiset tyrskyt ovat syöpyneet aivojen sopukoihin ihanina muistoina. Täytyy myöntää, että vaikka kuinka pidän järvimaisemista, on meren mahdissa sitä jotain, vielä enemmän rauhoittavaa. Meidän elämä pääkaupunkiseudulla on hektistä ja olen onnellinen siitä, että meillä on mahdollisuus päästä joskus pois arjen kiireistä. Miksei Ahvenanmaa voisi myös olla yksi niistä paikoista, jossa tuo täydellinen rentoutuminen olisi mahdollista pikaisella aikataululla.

Olen metsästänyt erityistä, tasokasta hotellia romanttiseen getawayhin mieheni kanssa muualta Euroopasta, enkä ole edes ajatellut lähellä olevia kohteita. Sen verran iso kaipuu minulle sadonkorjuujuhlilta jäi, että Ahvenanmaan BW Premier Collection HavsVidden nousi juuri ehdokaslistalle mukaan. Uskokaa minua, se on saavutus. Jos jollain on suositella Ahvenanmaalta jotain muuta, meren äärellä olevaa tasokasta majoitusta, kommentoikaa taikka pistäkää sähköpostia.

P.S.: Tiedättekös mikä meikäläisen lempibiisi on ollut lapsuudesta saakka? Myrskyluodon Maija. Sitä olisi ihana kuunnella kylpynuttu päällä takkatulen räiskeessä, katsellen tummanpuhuvaa ja kalliolle tyrskyävää merta. Tuo on pakko toteuttaa. Pakko.

Kiitos Viking Line, saitte kiinnostukseni heräämään Ahvenanmaata kohtaan.

Kutsuvierasmatkan järjesti Viking Line yhdessä VR:n kanssa. Lisää VR:n kokousmahdollisuuksista ja uudesta DuettoPlus -vaunusta myöhemmin.

 

Laivatyttö rutisti. 5 laivaa 89 tunnissa hoidettu mallikkaasti!

Helou! Nyt se on tehty, pienoinen Itämeren turnee ja kyllä muuten maittoi mukavat päiväunet oman kodin sohvalla eilen. Ihmeen hyvin minä jaksoin aiemmassa postauksessa mainitsemani risteilyrumban, mutta tuntuu hyvältä möllöttää kuivalla maalla vajaa viikko.

Viisi laivaa 89 tunnissa oli täynnä mahtavia hetkiä, ihania ihmisiä, hienoja maisemia ja hieman erilaista risteilymatkustamista. Nautin kaikesta kokemastani ja tulenkin purkamaan reissua useammassa postauksessa, mutta sen vain sanon, että Viikkarin maapalveluissa on töissä todella lämminsydämistä ja ihanaa porukkaa. Työkiireiden takia postausten työstäminen saattaa hieman kestää, joten alla muutama makupala viimeisimmiltä päiviltä.

Wihii mikä onnenhymy Viking Gracella! Vakituiset lukijat liene tietävät erityiset tunteeni ahvenanmaalaista varustamoa kohtaan, joten eipä tullut mieleenikään kieltäytyä kutsuvierasmatkasta Ahvenamaan Sadonkorjuujuhlille. Sitä varten piti hankkia uusia vaatteita ja muun muassa hm.comista löytyi kuvassa näkyvä, juuri minun kokoinen haalari. Niin juu, ja kiitoksia City Centerin Glitterin myyjälle näpsäkästä pikakampausohjeesta. Tukka napsahti tötterölle muutamassa minuutissa!

Jäimme paluumatkalla pois Maarianhaminan kohdalla ja vietimme päivän kierrellen Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlien kohteita. Tällaiselle kaupunkilaistytölle, mutta maalla kesät viettäneelle naiselle, Ahvenanmaan leppoisa meininki ja luonto teki vaikutuksen. Pieni yllätys minulle oli se, että luonto muistutti välillä jopa Lapin maisemia.

Päivän kiertely Sadonkorjuujuhlilla huipentui illalliseen Smakbyn -ravintolassa, minkä jälkeen suuntasimme satamaan odottamaan Helsinkiin suuntaavaa Viking Linen m/s Mariellaa. Nautimme seuraavana aamuna makoisan aamupalan Food Gardenissa, laiva saapui satamaan ja minä jäin vaihtamaan liput Viking XPRS:lle. Yksin minun ei sentään tarvinnut jatkaa turneeta, sillä mies ja lapset liittyivät seuraani. Lahden ylitys Viking XPRS:llä meni tiukasti penkissä istuen myräkän johdosta, mutta kaikesta huolimatta saavuimme aikataulussa Tallinnaan.

Siirtyminen St. Peter Linen Princess Anastasiaan oli äärettömän helppoa, sillä laiva lähti samasta terminaalista johon Viking XPRS oli saapunut. St. Peter Linen check-in oli jo auki, joten kävelimme kohti uutta alusta vajaan 15 minuutin päästä saapumisestamme Tallinnaan.

Super easy!

Risteily St. Peter Linella oli minulle uudenlainen elämys. Palailen kyseiseen risteilytyyppiin ja Princess Anastasiaan myöhemmin, mutta näkisin mielelläni moista palvelukulttuuria omilla laivoillammekin.

Entäs Pietari?

Pietari oli turvallinen ja mahtipontisen kaunis. Tuon kaiken krumeluurin lisäksi nähtävissä oli paljon ränsistyneitä rakennuksia ja menneitä aikoja. Se ei kuitenkaan häirinnyt vaan päinvastoin, rumat asiat näyttivät silmissäni hyvin kauniille.

Tiedättekös mitä? Olen risteillyt melko mukavasti maailmalla ja välillä lähdöt sekä saapumiset satamaan ovat olleet ikimuistoisia. Viimeksi Geiranger sai tämän naisen mykistymään, mutta samoja tunteita tunsin Pietarissa. Ympärillä oli paljon karuja, katseen vangitsevia maisemia.

Harvoin minä kohdesataman lähtö- ja saapumismaisemia kehun, mutta nyt kyllä osui ja upposi tähän naiseen. Laivan lipumisessa hiljaa karun teollisuusalueen läpi oli jotain hyvin majesteettista. Nähtävää oli pitkäksi aikaa, joten suosittelen tulevia Pietarin risteilymatkustajia hakeutumaan ikkunan äärelle taikka laittamaan kunnon vaatetuksen ulkokannelle Pietarin puolella.

Viimeinen rutistus tapahtuikin sitten eilisaamuna kun Princess Anastasia saapui Helsinkiin kahdeksan maissa. Siirryin Kampin kautta vielä pienoiselle tutustumiskierrokselle Hernesaaren sataman parkissa olleelle Norwegian Starille. Lupaan esitellä Staria myöhemmin, mutta sitä ennen voitte tutustua omiin NCL:n kokemuksiini klikkaamalla Norwegian Cruise Line -tägiä.

Mites on, kelpaisiko erikoiskahvi ja leivos, tai kenties lasillinen lempijuomaa miellyttävän pianomusiikin soidessa taustalla? Seuraisit Atriumin vilinää ja vilskettä, ajatuksesi kenties pyörisivät jo seuraavan satamakohteen ympärillä? Karibianristeilijällä ei käy aika todellakaan pitkäksi ja jopa viikon reissu tuntuu liian lyhyeltä. Siitä vaan varaamaan omaa risteilyäsi, mikäli olet leikitellyt ajatuksella. Pikkuvinkkejä varaamiseen saat vaikkapa postauksestani Karibian tai Välimeren risteily haaveena? Pikkuvinkkejä varaamista suunnitteleville.

Tekisinkö muuten edellä mainitun Itämeren pikaturneen uudelleen?

Ehdottomasti!

 

Laivatytön pikkurutistus: Ahvenanmaa ja viisi laivaa 89 tunnissa!

Jep. Minuakin hieman kauhistuttaa. Ensin oli yksi matka, aikatauluongelmien takia siihen perään tuli toinen matka ja vielä perään yksi tutustumiskäynti Karibian-risteilijään. Torstain ja maanantain välisenä aikana matkustan taikka vierailen Viking Gracella, Mariellalla, Viking XPRS:llä, Princess Anastasialla ja Norwegian Starilla. 89 tuntiin sisältyy Pietarin lisäksi myös visiitti Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlille ja ateria kuuluisassa Smakbyn-ravintolassa, joten kiirettä pukkaa.

Töiden ja arjen kiireiden takia otsasuonta on tykyttänyt melkoisen kiitettävästi, eikä olo ole todellakaan mikään hehkeä. Laivatytön unelmahan tuollainen ”pyrähdys” on, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä painaa pienoinen kauhistus. Miten minä oikeasti jaksan tuollaisen rumban tästä illasta lähtien?

Se selviää varmaan matkan edetessä. Lähden avoimin mielin, reippaana ja hymy nassulla. Latailen matkan päältä kuvia Facebook-sivuilleni ja Instagramiin, joten siitä vaan seuraamaan, jos edellä mainittu Itämeren turnee kiinnostaa.