Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

huhtikuu 2013

Tunteiden vuoristorataa…

Heips ja pahoittelut blogihiljaisuudesta. Minulla on ollut hieman vaikeuksia istahtaa koneen ääreen, kun fiilikset ovat pyörineet välillä katossa ja välillä pelko on vallannut tunteet. Eipä tässä suurempia ole tapahtunut, kun että vanhalle Woohoo-kuvalle olis asiaa. Bongasimme miehen kanssa mahtavan diilin, toisen josta aikoinaan pikkuisen valitin, ja se jos mikä aiheutti pienoisia vaikeuksia. Kehtasin mennä hehkuttelemaan sitä pikkuisen siviiliissä ja samalla tietysti kavahdin tyypilliseen tapaani omaa onneani. Eihän se vaan voi mennä niin hyvin, vaan jokin asia varmaan napauttaa minut takaisin maan pinnalle.

Pari päivää hölmistyneenä pilvissä leijuen, pari päivää pelko takalistossa on eletty täällä. Olen yrittänyt jäsennellä omaa pääkoppaani, jättää diilin taka-alalle ja olenkin jo onnistunut palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Suokaa kuitenkin anteeksi, kun en kerro tässä vaiheessa tarkemmin minne mennään, miten ja milloin. Tänään nimittäin sain muistutuksen elämän ihmeellisyyksistä ja ihmissuhteista, kohtaloistakin.

On se vaan helvatan rankkaa uskaltaa olla avoimesti onnellinen. Ei tällä pääkopalla.

Woohoo!

P.S.: Tuoreimmat kuulumiset pääsee lukemaan parhaiten Facebook-sivuiltani. Siellä puhisinkin äskettäin pienoisesta narahduksesta työpaikkani vartijalle. Niin että onkos muita, jotka toivoisivat mahdollisuutta laittaa vaikka erittäin onnistuneen Facebook-profiilikuvansa työpaikan kulkukorttiin? 

 

 

Pikku Silja Symphony-lomailija tässä, terve!

Hupsista heijaa, tämä nainen heräsi vähän aikaa sitten tunnin päikkäreiltä. Jotenkin tuo risteileminen taisi ottaa voimille, sillä olin nukahtanut sohvalle istualtaalteen. Koska kyseessä oli perheristeily, ei väsymys johtunut niinkään villistä yöelämästä, mutta hyttisijaintimme oli hieman haasteellinen. Rauha käytävillä oli taattu, mutta vanhoilla (ja miksei uusillakin) laivoilla tärinä aluksen perässä voi olla niin suurta, että herkkäunisimmat saattavat häiriintyä tärinästä. Niin minäkin, joten yö meni melkoisen katkonaisesti.

Silja Symphonyn uudistukset sai tämän naisen hyväksynnän ja onkin hienoa, että Silja Serenaden pienoisista virheistä on otettu opiksi. Voinkin sanoa ihan hyvällä omallatunnolla, että Silja Symphonyn Siljaland on paras, mitä Itämeren risteilylautoilla on tarjolla, joten jos joku perheellinen arpoo Silja Serenaden ja Silja Symphonyn välillä, suosittelen varaamaan matkan Silja Symphonylle. Palaan noihin uudistuksiin myöhemmässä postauksessa, joten kannattaa seurata tulevia postauksiani tarkemmalla silmällä.

Meidän matka oli levollista nautintoa täynnä, sillä päätimme melkoisen tuttuun tapaan jäädä oleskelemaan laivalle Tukholman päässä. Saimme nauttia rauhallisesta laivasta ja möllöttää Summer Loungen säkkituoleilla ihan keskenämme, eikä Siljalandissakaan ollut pahemmin vilinää ja vilskettä. Alla vielä muutama kännykuva reissultamme, sillä jätin tällä kertaa järjestelmäkameran kotiin.

Oi nom nom nom! Ostimme ateriapaketit koko perheelle ja säästimme siinä jonkin verran rahaa. Söimme ekana iltana buffetissa ja tietty sitä tuli syötyä aivan liikaa. Ryysikset olivat aivan valtavat ja turistit poukkoilivat minne sattuu, joten luovutin ja päätin pitäytyä hakemassa ruokaani vain tietyiltä alueilta. Se oli virhe, joka kostautui, sillä eksyin Taco-alueelle vasta jälkiruoan jälkeen. Pakkohan sitä oli käydä hakemassa vielä muheva taco-annos, jonka jälkeen suuhun oli saatava vielä pikkuinen jälkimakea. Että näin… Loppuilta menikin voivotellessa tuhtia olotilaa.

Woohoo, tukka lähtee ja tekarit lentää, eikä silmätkään pysy auki, mutta ulkokansi on nautinto!

Kröhöm, minen kyllä osaa poseerata selfiehin. Lienee paras pysyä kameran takana. Mutta yhden asian minä vain sanon tähän selfie-asiaan liittyen. Belfiet. Ihan oikeasti. Onko pakko?

Jahas. Olin päättänyt nauttia kasvissushia lounaaksi Tukholman päässä, mutta tein suuren virheen. En katsellut tarkemmin risteilyohjelmaa, joten en ollut tietoinen sushikeittiön aukioloajoista. Kasvissushi jäikin vain haaveiluasteelle, sillä susheja olisi saanut seuraavan kerran vasta tuntia ennen ruokailuamme Tavolàtassa.

Laatuaikaa Siljalandissa….

Laatuaikaa oman kullan kanssa….

Hyvää ruokaa Tavolàtassa…

Ja kerrassaan erinomainen asiakaspalvelija samaisessa ruokaravintolassa. Se, miksi ”Poop” ilmestyi syliini kesken ruokailun, on ihan oma juttunsa, mutta Tavolàtan tarjoilija teki ateriointihetkestämme erittäin miellyttävän. Lisää tuostakin asiakaspalvelijasta toisessa postauksessa, sillä hän ansaitsee erityiskehut perheeltämme.

Nautinnollista sunnuntaita!

Mitäpä jos voisit muokata hotellihuoneesi sisustusta?

Kuvittele iso, tyhjä tila ja muutama huonekalu. Huoneesi avain kourassa katselet ympärillesi ja päässäsi raksuttaa. Tuolla minä haluan istua, juuri tuolla nukkua, ehkäpä paistaa lettuja keskellä huonetta. Niin, tai kutsua hotellin kokin huoneeseen loihtimaan aterian ystävillesi, jotka olet kutsunut viettämään iltaa.

Eikö kiinnosta kokkaus sisätiloissa? Nappaa mukaan melko kevyt polkupyörällä vedettävä kärry, joka sisältää minikeittiön keittiötarvikkeineen. Aja sinne minne miellyttää ja eikun kokkaamaan, toki siellä missä säännökset sen sallii.

Mitäpä jos itse päättäisit, mitä hotellihuoneesi kanssa teet, tekisit siitä omannäköisen ”kodin” siksi aikaa kun asustele hotellissa? How cool is that?

Piipahdin eilen töiden jälkeen pikaisesti Our House -festivaaleilla Vantaan Mikkolassa. Päätarkoituksenani oli kuitenkin katsastaa Sokos Hotellien ideoima tulevaisuuden hotellihuone, sillä meidän perhe on hotellihuoneiden suurkuluttaja. Me nautimme viettää aikaa hotellihuoneessa, joka on meidän kotimme tietyn ajan, lemmenpesä, lasten leikkipaikka tai pienoinen luksus, jos niin haluamme. Olikin mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuuden Sokos Hotellin hotellihuone voisi näyttää. Kuvat otettu ainoalla mukana olleella kuvausvälineellä, kännyllä. Saat ne suuremmaksi muutamalla klikkauksella.

Saanen esitellä liikuteltavan keittiön? Kaikki keittiövälineet löytyy pienoisesta kärrystä, ehkäpä tulevaisuudessa myös pikkuinen jääkaappi/kylmälaukku.

Pehmoinen sänky, palkitut tamperelaiset Mummon Kammari-viltit, ekologiset peseytymistuotteet. Hauskoja pieniä yksityiskohtia kuten matkalaukku ja lakupalan näköinen pöytä/penkki yöpöytänä.

Parveke, se vasta olisi tämän naisen mieleen. Itse kyllä haluaisin parvekkeelleni lokoisia istuimia ja pöydän, jonka ääressä nauttia niin evästä kuin juomaa.

Kröhöm. Onhan se kiva että maapalloa suojellaan ja vettä säästetään, mutta vesiklosetti, suihku ja kylpyamme tälle naiselle, kiitos.

Arvostan persoonallisiakin ratkaisuja, yksinkertaista muotoilua ja pelkistettyä sisustusta. Pitää olla tilaa olla ja liikkua. Rakastan luonnonvaloa ja ulkoilman nuuskuttelua, jonka takia parveke on plussaa. Näin vanhempana naishenkilönä sijoitan itseni kyllä enemmän perinteiseen hotellihuoneeseen kuin kuvissa olevaan huoneeseen, sillä lattianrajassa sijaitsevasta sängystä kömpiminen ei ole minulle ykkösjuttu. Ei toisaalta myöskään kuivakäymälä, vaikka ekologinen onkin.

Idea uudenlaisesta hotellihuoneesta on kuitenkin hauska. Uskon sen sopivan tietylle ihmistyypille ja huoneen hintakin voisi olla inhimillinen, mikäli suihkut sijaitsevat muualla kuin huoneessa. Mikä estää rakentamasta hotellin sisäpihalle kivaa grillaus-/hengailupaikkaa, millaisia joistakin kerrostaloyhtiöstä löytyy? Ehkäpä syntyisi uusia ystävyyssuhteita, elinikäisiä kavereita, uusia pariskuntia. Siinä mielessä kodinomainen/kerrostalomainen hotelliasuminen ei taidakaan olla pöllömpi idea.

Mitäs mieltä itse olet?

P.S: Annoin huoneesta niin suullista kuin kirjallistakin palautetta, saas nähdä otetaanko ideani huomioon. Our House-Lähiöfestivaalit ovat avoinna vielä 15.8.2015 saakka ja siellä pääset tutustumaan myös siihen, miten mm. materiaalivalinnat vaikuttavat asunnon ja talon arvoon. Me pohdimme tällä hetkellä miehen kanssa pikkuista makuuhuoneen muutosremonttia, joten saimme mukavia ideoita Tikkurilan maalitehtaan isännöimästä tilasta. Kiinnostuitko? Tapahtuman sivuille pääset suoraan tästä.

 

 

Norjan vuonoristeily: Bergen

Norjan vuonoristeilymme kolmantena päivänä saavuimme toiseen kohdesatamaamme, Norjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bergeniin. Stavangerin kaunis satama oli vain kaunista historiaa, kun parkkeerasimme laivallamme teollisuussatamaan. Koska kyseessä oli tosiaan teollisuussatama, oli laivan edestä ilmainen bussikuljetus kaupungin keskustaan. Meillä oli tiedossa iltapäivällä patikointiretki vuorilla, joten päätimme miehen kanssa käydä oma-aloitteisesti tekemässä aamulla pienoisen kävelyretken Bergenin keskustassa.

Royal Caribbeanin Hiking Mount Fløyen-retkellä bussi kuljetti meidät samaan kohtaan, johon ilmaisbussit olivat jättäneet meidät aiemmin. Kävelymme suuntautui keskustan halki Fløyen-vuoren juurelle, josta nousimme kaapelijunalla vuoren näköalapaikalle ihastelemaan Bergeniä ylhäältä käsin.

Pienen ihasteluhetken jälkeen reippailimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen toiselle vuorennyppylälle, sillä alkuperäinen kaavailtu reittimme oli suljettu maanvyörymän takia.

Norjalaiset nauttivat luonnosta ja liikkumisesta ihan eri tyyliin kuin me suomalaiset. Kaikkialta huomasi, että luonto on otettu osaksi elämää ja lapsiakin innostetaan nauttimaan luonnosta pienestä pitäen. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa varoitettiin vaikkapa häiritsemästä peikkoa. Mutta mitäpä tässä enempää pölisemään Norjan kauniista luonnosta. Kuvat kertokoon edes jonkin verran siitä, mitä tuli nähtyä ja koettua.

Alkää häiritkö vauva-dinosauruksia. Siinäpä pienimmille lapsille tehtävä etsiä dinosauruksia metsästä.

Pienen pieni muistikuva, että tässä olisi kirjoitettu jotain isosta hämähäkistä. Hämähäkkipelkoisena deletoin tämän viestin aivoistani sen siliän tien…

Siistejä grillauspaikkojakin löytyi matkan varrelta.

Ja luontoa kauneimmillaan.

Korkean paikan kammoisena teki tiukkaa istahtaa penkille, kun sen juurelta avautui näkymät syvälle alas. Mutta minä tein sen, istuin sydän kurkussa pienen ajan ihailemassa maisemia ja nuuskuttelemassa ilmaa. Melkoinen voittajafiilis sen jälkeen!

Taas uusi varoituskyltti. Pikkasen hankalaahan sitä oli näkymätöntä noitaa varoa.

Nämä peikot sentään oli helppo nähdä.

Kävelimme takaisin meitä odottavalle bussille vielä Bergenin kuuluisan, Unescon maailmaperintökohteisiin kuuluvan Bryggenin kautta. Vanhan rahtisataman puiset makasiinit olivat kiehtovia ja olisinkin mielelläni kävellyt hieman enemmän kapoisilla kujilla. Valitettavasti laivayhtiön järjestämällä retkellä sitä on sidottu liikkumaan muun ryhmän mukana, joten nämäkin kapoisat kujat jäi kävelemättä.

Tiesittekös muuten, ettei näille kujille ollut naisilla aikoinaan mitään asiaa? Sellainen käsky kuulemma oli, mutta johtui lienee siitä, että lähellä sijaitsi punaisten lyhtyjen kuja. Eri asia sitten, noudatettiinko kyseistä käskyä.

Tällä Bryggenin alueella sijaitsi aikoinaan keittiö, sillä tulenteko oli kielletty asunnoissa. Siitäkin huolimatta Bryggen on palanut monta kertaa (viimeksi 1950-luvulla), minkä takia varastorakennuksia on jouduttu rakentamaan uudelleen vanhan mallin mukaan.

Mitäkö pidin Bergenistä? Kaupunki oli ison tuntuinen, helppo kävellä ja plussaa siitä, että keskustasta pääsi helposti Fløyen-vuorelle. Pienellä tutkimisella päivän saa hyödynnettyä hyvin Bergenissä, eikä tarvetta laivayhtiön järjestämälle retkelle ole. Me halusimme kuitenkin helpon päivän ja takuun siitä, että laivayhtiö odottaa tai auttaa meitä, jos retkellä tulee jotain ongelmia. 52 euroa hengeltä tuo lysti maksoi, joten jokainen voi itse miettiä onko kävely keskustassa, kaapelijuna-ajelu, reippailu kauniissa luonnossa ja englanninkielinen opas maksetun rahan väärti. Meille se oli, sillä halusimme stressittömän ja kaikin puolin huolettoman loman.

 

Niin, mitäs nyt kuuluukaan? Sviittipuhinaa

Huoh. Tiedättekö sen tunteen kun sinulle annetaan jotain kivaa kouraan ja sitten otetaan samantien pois? Oli se sitten lempikirjasi, herkkukaramelli, maailman ihanin käsilaukku, taikka se juuri oikea, upea vaate? Meillä oli eilen miehen kanssa tuo tilanne, eikä nyt kyllä naurata.

Bongasimme aivan ultimaattisen tarjouksen yhdestä viikon mittaisesta risteilystä, sellaisen, että emme voineet muuta kuin todeta että siihen oli tartuttava. Lapsiperheenä hyteille on tiettyjä rajoituksia, joten olimme hyvin hämillämme että nenän eteen tupsahti meille sopiva hytti. Lähestyimme meille tuttua risteilykonsulttia muutaman lisäkysymyksen takia, mutta kun haimme haluamaamme hyttiä koneelta uudelleen, oli se hävinnyt sieltä kuin, tiedätte kyllä mikä, Saharaan. Rupesimme siinä sitten metsästämään toista samanlaista hyttiä, mutta ei ollut. Katsoimme toista sopivaa lähtöä, jossa oli ollut hyttejä vapaana vajaa 10 minuuttia aiemmin, eipä ollut vapaata sielläkään. Tyhjensimme välimuistin, vaihdoimme läppäriä, yritimme varata toisen sivuston kautta, kysellä eräältä keskustelupalstalta vinkkejä. Ei mitään! Sinne meni, että vihelsi ja meillä alkoi kasvaa pienoinen ketutus miehen kanssa. Silmissämme oli ollut sviittejä hyvin halpaan hintaan, uskomattomin eduin ja siitä silmiemme edestä ne sviitit myöskin vietiin. Tähän väliin huomautus, että kyseisen laivan parvekehytit olivat pienen kokonsa takia perheellemme nou nou. Olisimme tarvinneet vähintään mini-sviitin, mihin ei olisi tullut samaan malliin kaupanpäällisiä. Hinta olisi ollut kuitenkin lähestulkoon sama himoitsemamme sviitin kanssa, joten mini-sviittejä ei kannattanut, eikä kannata harkitakkaan.

Tilanteesta närkästyneenä vaihdoimme varustamohakua ja lähdimme hakemaan risteilyä sopivalle välille. Toinen varustamoista huusi isoa hintaa lapsista nostaen matkan hinnan melkoisen korkeaksi ja kolmannen varustamon pelkkä parvekehytti maksoi saman verran, kuin mitä sviittimme kaikilla herkuilla olisi maksanut alkuperäisellä varustamolla. Sanomattakin selvää, että hylkäsimme vaihtoehtovarustamot hinnan takia samantien, vaikka olisikin ollut kiva testata muita varustamoja. Lopetimme netissä roikkumisen aamuyöllä yhden maissa ja marssimme miehen kanssa superpettyneinä petiin. Eipä sitä uni tuollaisen adrenaliinipiikin (jee, nyt varataan risteily – kääk, eikä varatakaan) jälkeen tullutkaan, joten vajaan neljän tunnin yöunista on tämän naisen yö tehty.

Kyllä meikäläiselle olisi keulanäkymät kelvannut….

Meidän toiveena on nyt se, ettei joku ihminen vahvista sviittiään varustamolle ja sviitti vapautuu uuteen hakuun muutaman päivän sisällä. Epätoivoista nettiplarailua siis tiedossa muutaman päivän, mutta onneksi olen ostanut itselleni mielenleputtajaista. Tällaisesta kuplamuovin paukuttelijasta ja paperinkulmaan piirtelijästä alkoi nimittäin eilen tuntua siltä, että netissä pelattavat Bubble Shooterit sun muut eivät lievitä stressiä taikka rauhoita aivoja. Menin sitten ostamaan aikuisten värityskirjan ja värikynät. Ensimmäinen kuva on jo väritetty ja täytyy myöntää, että jäin koukkuun eilisiltana, koska kuva oli vain pakko saada valmiiksi. Kyllä sitä tuntui nollaavan kaikki työpäivän asiat sun muut, kun pisti värittäen pikkuruisia muotoja.

Olisi varmaan tarvinnut ottaa värityskirja esille viime yönä.