Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomalaiset vs. latvialaiset: Meillä olisi opittavaa

Heipsistä vaan. Täällä ollaan onnesta mykkyrällä sillä viikonloppumme Latviassa ei olisi voinut olla onnistuneempi. Seikkailumieltä ei edes tarvittu, kun tunsimme itsemme niin tervetulleiksi latvialaiseen sukuun ettei tosikaan. Vielä kun mökillä oli komea puusauna paljun kera, tunsimme paikan hyvin kotoisaksi. Tai miten sen nyt ottaa….

Kurvasimme mökille illalla ja minä tosiaan luulin, että kyseessä oli ihan pienet mökit. D oli kyllä sanonut, että mökkejä on kaksi, mutta jösses minkälaiselle tontille me saavuimme. Yksi talo oli entinen hevostalli, johon oli rakennettu asuintilat (mm. kolme makuuhuonetta) ja yläkerta oli isoa harrastetilaa isoin ikkunoin. Virallinen mökki oli sen verran suuri, että makuuhuoneita siellä oli viisi kappaletta ja vessoja kolme. Harrastetilat löytyivät tietysti myös, mutta parasta oli koko talon ympäri kiertävä terassi. Oli isoa tähystystornia josta näki koko tienoon, todella taidokkaasti rakennettu tontti puutarhoineen ja tietysti kolme lampea. Niin juu, ja se iso puusauna paljuineen kaikkineen. Kaikki kolme rakennusta oli erilaisia, mutta sopivat toistensa kanssa hyvin yhteen. En voinut kuin ihastella koko tienoota, sillä kaikki ulkona olevat asiatkin oli niin tarkkaan harkittuja, että tunsin olevani täysin eri maailmassa.

Tuon kaiken edellä mainitun päälle pääsimme nauttimaan todella tuoreista kasviksista, sillä salaatit, yrtit, tomaatit ja kurkut tuotiin suoraan kasvimaalta pöytäämme. Niin juu, ja kaikki oli tietysti luomua, sillä mitään torjunta-aineita ei kuulemma maaseudulla käytetä. Huippuviikonloppu siis tosiaan huippuihmisten kanssa. Näin ja kuulin asioita viikonlopun aikana, joka sai minut miettimään vakavasti suomalaisten ja latvialaisten eroa.

Seurueemme yhden jäsenen auto hajosi perjantaina matkalla D:n vanhempien mökille. Se auttamishalu kyseisessä tilanteessa oli uskomatonta, sillä loppujen lopuksi autoasioita tuntui hoitavan suurin piirtein myös kummin kaiman veljen kaveri, joka puolestaan tunsi jonkun kaverin. Viikonlopun aikana näin yhteisöllisyyttä, hyvin yhteen hiileen puhaltavaa perhettä, joka huolehti niin nuorista kuin vanhoista ja sairaista ihmisistä, oli sitten kyseessä oma sukulainen taikka naapuri. En voinut kuin ihailla sitä kaikkea mitä viikonlopun aikana tapahtui ja päädyinkin keskustelemaan D:n kanssa suomalaisten ja latvialaisten eroista. D kiteytti asian hyvin: ”Latviassa ihmiset auttavat toisiaan hädässä, ja jotenkin asiat aina selviää.”

Minä kehtaan väittää että Suomessa tilanne on toisenlainen. Meillä pääasiassa pidetään huoli vain omista asioista, sillä toisen ongelma ei ole oma ongelma. Ikääntyneet ihmiset hylätään vanhainkotiin ja siellä vieraillaan vain harvoin, jos ollenkaan. Vanhukset alkavat kiinnostamaan vasta siinä vaiheessa kun hengenvedot alkavat hidastumaan ja omaisuudestakin pitäisi keskustella.

Ja auta armias jos joltain leviää kauppakassi kadulle. Harvassa ovat ne ihmiset jotka auttavat tavaroiden keräämisessä, sillä suurin osa toljottaa tilannetta ja toivoo että hajonneen kauppakassin omistaja ei katsoisi apua anovasti ihmisiä. Niin taikka sitten sivusta katsova huokaa helpotuksesta kun toinen ihminen ilmestyy auttamaan kassin hajottanutta ihmistä. Sama se on kaikessa muussakin tilanteessa, sillä toisen ongelma ei kuulu meille suomalaisille. Onko näin? Poikkeuksia toki on, mutta mieheni kiteytti eilen hyvin koko jutun. ”Minä (mieheni) taidan olla aika outo ihminen Suomessa kun autan muita, eikä se edes ole iso asia.” Niinpä niin.

Vuosi sitten seikkailin D:n kanssa Euroopassa ja vietimme leppoisan päivän Wienissä. Meillä oli vaikeuksia löytää tietämme takaisin hotellille ja pähkäilimme juna-asemalla liikkumisiamme. Eräs nuori huomasi ahdinkomme ja tarjoutui auttamaan meitä. Hän neuvoi lipun ostamisessa, neuvoi oikealle junalle ja itse asiassa myös matkusti kanssamme tiettyyn kohtaan, vaikka ei itse ollut menossa todellakaan samaan suuntaan kuin me. Tuon Puolasta tulleen opiskelijanuoren avuliaisuus oli omaa luokkaansa, enkä usko että suomalainen olisi tuollaiseen pyyteettömästi taipunut, jos ollenkaan.

Minä en vaadi enkä oleta, että suomalainen muuttaisi oman koti-/työmatkansa suuntaa jonkun turistin vuoksi, mutta tuskin olisi iso asia neuvoa vaikkapa lipun ostamisessa. Tuskin olisi iso asia auttaa ihmistä, jonka kauppakassi on rikkoutunut taikka huomauttaa ystävällisesti jotakuta kengän alla viipottavasta vessapaperista.

Voisin pistää ison listan tänne perään kaikista asioista jotka minua häiritsee ihmisissä mutta lopetan jäkätykseni tähän. Sen vain sanon että meillä suomalaisilla olisi opittavaa, oikeasti. Välillä ihan hävettää tämä minä minä -meininki täällä.

Ugh, olen puhunut. Antakaa palaa, haukkukaa minut nyt suoraan kun nostan tällaiset asiat tapetille. Olenko väärässä kun kehtaan väittää yhteisöllisyyden ja avuliaisuuden hävinneen yhteiskunnastamme tai ainakin olevan hälyttävän katoava luonnonvara?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Pekka Ihalainen maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 02:03

    Latvia on ehkä maailman huonoinna, kylmimmän ja tylyimmän asiakaspalvelun maa. Minulla on maan eri osista kahden mp-reissun kokemus, pääosin hyvin tyly meininki muutamaa hyvää asiaskapalvelutilannetta lukuunottamatta. Paikalliset on juroja, karttavat kontaktia turistiin, jopa katsekontaktia. Vastaavia kokemuksia on kyseisessä maassa reissanneilla tuttavillanikin, kuin myös muilla kuin suomalaisilla matkailublogeja/-reportaaseja kirjoittelevilla kävijöillä.
    Suomen jatkuvaa mollaamista ”huonon asiakaspalvelun maana” en jaksa ymmärtää, minusta palvelu ravintoloissa, kaupoissa, huoltamoilla, hotelleissa jne on nykyään oikein hyvää – ennen oli ehkä toisinkin. Samoin pyyteetön turistin auttaminen, kontaktin otto turistiin, rupattelukin – sekä maaseudulla että kaupungissa on mielestäni hyvinkin tyypillistä. Väitänpä että mainitsemasi itsäuomalainen ”pusun palkaksi vaatijakin” oli vaan ihan huumorimiehiä eikä oikeesti pusuja vailla – sekun tuo itäsuomalainen kepeä puheenparsi ja huumorintaju ei aina iske yksiin eteläsuomalaisen tosikkomaisuuden kanssa.

    • Reply Kthetraveller maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 10:34

      Hei Pekka. Minun kokemukseni Latviasta on kahdelta kerralta, ja koska molemmilla kerroilla olin latvialaisten seurueessa mukana vieraana, sain kaikkialla ihan normaalia/hyvää palvelua. Noistakin on tosin jo aikaa, joten valitettavasti en osaa sanoa juuta enkä jaata nykyisen palvelun suhteen. Tässä postauksessa kuitenkin puhuin kokemuksistani siitä, kuinka paljon yhtä latvialaiset pitävät keskenään. Seurasin heidän toimintaansa sivusta, emmekä me turistit olleet auttamisen kohteena.

      Suomen palvelusta sen verran, että kyllä se on parantunut nykyään ja on ihan hyvää. Ei siis haukkumista. En kyllä ymmärrä, missä tässä postauksessa nillitin suomalaisesta asiakaspalvelusta? Omassa maassa en ole paljoa ollut turistina taikka tarvinnut apua, mutta uskon että kartasta neuvominen jne onnistuu maamme kansalaisilta oikein hyvin. Se, kuinka moni lähtisi ihan oikeasti turistin mukaan aivan väärään suuntaan minne itse olisi menossa, on täysi mysteeri. Prosentuaalisen määrän epäilisin olevan melkoisen pieni.

      Ja tuosta itäsuomalaisesta huumorintajusta: Itä-Suomessa on minut tehty, mutta Helsingissä olen syntynyt. Olen kahden itäsuomalaisen jälkeläinen ja viettänyt kaikki kesät + muita lomia ja viikonloppuja maalla. Savolainen vääräleukaisuus on kyllä tuttua, joten en ihan laittaisi itseäni eteläsuomalaiseen tosikkomaisuus-lokeroon. Tuosta ”pusun palkaksi vaatijasta” en pysty näin monen vuoden jälkeen sanomaan paljoa. Pilkettä ei herralta silmäkulmista löytynyt taikka huumorimielellä heitettyjen juttujen perään väläytettävää hymyä/hymynkaretta. Pusun palkaksi vaatiminen ja lähestyminen minua päin (ei tosin ihan kiinni kroppaan) sai hieman pohdituttamaan auttajan aikeita aikoinaan.

      Kiitos kommentista Pekka!

  • Reply Surullinen Turisti keskiviikko, elokuu 10, 2016 at 02:42

    Voin sanoa, että tosi harvassa Euroopan maassa kohdellaan vierasmaalaisia niin törkeästi kuin Latviassa. Yksin matkaavana olin ehkä erityisen herkkä, ja kirjaimellisesti väänsin itkua. Ei muuta kuin vaikka kaupan kassalla kävi, kaiken teki oikein ja oli kohtelias mutta ei vain ollut latvialainen, niin hyvä kun ei kasvoihin syljetty. En mene sinne enää koskaan! Nyt kun muistelen, niin olen kyllä kuullut muiltakin samoja kauhukokemuksia. Se on latvialaisten johdonmukainen asenne vierasmaalaisia kohtaan. Mikä siinä on takana? Neuvostoliittolainen asiakaspalvelukulttuuri, katkeroituminen, kateus, rasismi? Ennen luulin suomalaisia tylyiksi, mutta vähänpä tiesin. Puolakaan ei ole tunnettu hyvän asiakaspalvelun maana, ei myöskään hersyvästä asenteesta ulkomaalaisiin, mutta ei sielläkään sentään tämmöistä ole.

    Varmasti tämä on minulle kasvattava kokemus siitä, mitä mustaihoiset kokevat Suomessa, ja kiitos Luojan en joudu elämään sen kanssa joka päivä kuten he. On hyvä oppia millaista on olla halveksittu. Mikä ei tapa, se kasvattaa.

    Omilleen latvialaiset ovat kyllä ystävällisiä. Täytyy vain yrittää ymmärtää, heillä on vaikea historia ja vaikea nykyisyys. Ei heitäkään kukaan ulkopuolinen auta, miksipä he siis olisivat edes siedettävän kohteliaita muille? Mutta en voi parhaalla tahdolla sanoa pitäväni latvialaisista – sen enempää kuin pidän törkeästi käyttäytyvistä suomalaisista, joita niitäkin todella riittää. Sääliä he ansaitsevat, ei ole varmaan mukavaa elää jatkuvasti katkeroituneena.

    Yleensä pulassa olevia matkailijoita auttavat ne, jotka itse matkustavat, ja sehän on oikeastaan vain hauskaa hupia auttajallekin. Ehkä latvialaisten pitäisi päästä matkustamaan, jotta he pääsisivät ennakkoluuloistaan. Köyhät ovat yleensä auttavaisempia kuin rikkaat (itäblokkiin tämä ei siis ilmeisesti päde) ja itäsuomalaiset ovat auttavaisempia kuin länsisuomalaiset. Ja en tiedä monestiko sinulta on auto hajonnut Suomessa, mutta kyllä minua aina on joku auttanut, vaikka kaikki eivät autakaan.

    Jos taas mennään vakaviin asioihin, eikä puhuta mistään kassin leviämisestä, niin asunnottomia auttavat entiset asunnottomat, alkoholisteja auttavat entiset juopot jne. Se ei ole mitään pumpulissa kasvatettujen hommaa, kun ongelmat ovat isoja eikä mitään auton hajoamista. Pikkuruisia ne on turistien probleemat asunnottomiin verrattuna.

    Vanhusten auttamisesta olet oikeassa, että Suomi on siinä todella kehitysmaa, jolla olisi opittavaa monelta suunnalta, esimerkiksi ns. kehitysmailta.

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, elokuu 10, 2016 at 09:42

      No voih, sinullapa kävi sitten huono tuuri Latvian reissullasi. Muutamat työkaverini on käynyt Riiassa (yksi parisen viikkoa sitten), eikä heillä ole ollut pahaa sanottavaa. Latvialaiset tosiaan valitettavasti käy nyt melkoista kriisiä, kun venäläisiä alkaa olla iso osa kansasta. Oman maan ”menettäminen” sattuu varmasti ja aiheuttaa katkeruutta sekä ulkomaalaisvihaa.

      Olet oikeassa siinä, että asunnottomia auttavat entiset asunnottomat ja alkoholisteja entiset alkoholistit. Se auttaminen ei ole pumpulissa kasvaneiden hommaa. Minä en ole läpikäynyt kovin suuria kriisejä, joten minulla ei riittäisi psyyke auttamaan hädässä olevia. Ahdistuisin varmasti, eikä se olisi oikein kenellekään. En olisi hyvä auttaja.

      P.S.: Tuosta auton hajoamisesta Suomessa, yksi kokemus minulla on Itä-Suomesta joskus 90-luvun alkupuolelta. Apua sain vanhemmalta mieshenkilöltä, mutta kehtasi sika vaatia pusua palkaksi. Ei saanut 🙂

      Kiitos viestistäsi Surullinen Turisti.

    Leave a Reply