Pikavisiitti Tampereelle & Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Oi miksi, oi miksi me emme ymmärrä koskaan jäädä pidemmäksi aikaa Tampereelle nauttimaan kauniin kaupungin tunnelmasta ja leppoisasta olemisesta? Tuo eläväinen ja omaleimainen kaupunki on vain raivannut tiensä lempilistalleni siihen malliin, että jonain päivänä minun on pakko päästä lomailemaan sinne kunnolla!

Jälleen kerran meidän perhe teki taas sellaisen pikavisiitin Tampereelle kesäkuun puolessa välissä, että hitaampaa ehkä heikottaisi. Me saavuimme majapaikkamme Solo Sokos Hotel Torni Tampereen vastaanottoon lauantai-iltapäivällä, mies lähti vanhempiensa ja veljensä kanssa saman tien katsomaan teatteriesitystä ja minä ehdin nauttia Solo King -huoneestamme lasten kanssa vain hieman aikaa ennen pienoista ostoskierrosta. Olin oikeastaan tyytyväinen, ettei huoneemme vuodesohvaa oltu avattu vielä lisävuoteeksi lapsillemme, sillä avaamaton sohva antoi mahdollisuuden levittäytyä huoneeseen oikein kunnolla. Ihailin maisemia 9. kerroksessa sijaitsevan huoneen ikkunasta, taistelin lasten kanssa istuinvuoroista miellyttävällä nojatuolilla, lekottelin sohvalla ja nautin vain leppoisesta olemisesta. Enää puuttui mansikat ja se oma kulta, joka kuitenkin nauraa röhötti tuolloin Tankki Täyteen -teatterinäytelmässä.

Äidin lepohetki. Jalat rahille ja ei kun lehteä lukemaan kun lapset valtasivat nenän edessä olevan tuolin. Sieltä oli kiva katsella MTV Junior-kanavaa, joka on se lasten odottama juttu meidän hotellivisiiteillä.

Kyllä. Tuo tuoli tuossa kuvassa on ihana istua.

Saanen esitellä harvemmin kuvissa vilahtavan vuodesohvan…

Ja ne niin pehmoiset tyynyt.

Ystävällinen vastaanottovirkailija oli antanut minulle sisäänkirjautumisen yhteydessä alennuskupongin Tampereen Sokos -tavarataloon ja päätimme lasten kanssa talsia sinne katsastamaan leluja. Tämä nykyajan tekniikkaa inhoava nainen on sulkenut kännykästään paikannusmahdollisuuden, joten kaikenlainen yritys saada nopeasti ja järkevästi Sokoksen tavaratalo näkyviin Googlen karttahaun kautta oli tuhoon tuomittu. Onneksi toinen lapsista huomasi aulassa olevista Onni Orava-papereista, että toiselle puolelle oli painettu Tampereen keskustan kartta ja se jos mikä oli päivän pelastus. Tämä umpituristi väänsi naaman messingille ja talsi tenavien kanssa Onni Oravan kartan turvin Tampereen Sokokseen. Turha käynti, sillä leluja siellä ei enää myyty, mutta Koskikeskuksesta sentään löytyi tarvittava lelu ja paljon muutakin siinä samassa.

Miksi kummassa emme ymmärtäneet pysähtyä pikkuiselle piknikille Tammerkosken rannalle? Taas yksi hyvä syy palata kesäiselle Tampereelle.

Emmepä me kerenneet muuta kuin käydä heittämässä ostokset huoneeseen kun piti jo suunnistaa Rossoon syömään. Vanhemman väen toivomuksesta Tampereen hienot ravintolat olivat täysin nou nou, joten mutkaton Rosso mutkattomalla menulla tarjosi juuri sitä mitä me porukalla kaipasimme. Palvelu pelasi ja sisältäkin löytyi sopivasti tilaa, kun sää alkoi näyttää vähemmän parhaita puoliaan illan lähestyessä. Söimme maittavat ateriat ja päädyimme sen jälkeen hotellihuoneeseen viettämään pienoisesti aikaa, ennen kuin muut seurueen jäsenet pistettiin kotimatkoilleen. Sen verran ehdimme kuitenkin alkuillasta tutustua hotellin tarjontaan, että kävimme nauttimassa lasilliset kuohuviiniä hotellin 25. kerroksessa sijaitsevan Moro-baarin terassilla. Hampaat kalisten minä juomani lipitin ja loppuilta menikin kuumassa kylvyssä loikoillen, kunhan molemmat lapset olivat ensin hoitaneet omat kylpyhetkensä. Kylpyamme, mikä suoranainen onnenhetkien tuoja sanon minä.

Mikäpäs tässä katsellessa maisemia kun lapsukaiset nauttivat kylpemisestä.

Ja olipa auringonlaskukin komeampi ylhäältä katsottuna.

Muhkea, huippupatjainen sänky toimi taas niin kuin pitikin, nukuimme hyvät yöunet ja heräsimme uuteen aamuun virkeinä, sillä hotellin aamupala oli tarjolla kello 12.00 saakka. Mikäs siinä oli maittavaa aamupalaa napsiessa, vaikka kahvit jouduimme hakemaan automaatilta edellisestä yöpymiskerrasta poiketen. Ymmärrettävää sinänsä, sillä Solo Sokos Hotel Torni Tampere on vain liian iso kovin yksilölliselle aamupalatarjoilulle.

Ah, rapeita sämpylöitä ja höyryäviä croissantteja vaikkapa sinihomejuustolla, vihannesten, tuoreen kahvin ja mehulasillisen kera. Toimii aina.

Juu, syötiinhän sitä välissä paljon muutakin, mutta jälkkäriksi oli saatava vielä muutama makea leivos. Eihän sitä passaa jättää suuta suolaiseksi tuhdin aamupalan jälkeen.

Mitäkö pidin toisesta visiitistäni Tampereen kuuluisaan torniin? Asiakaspalvelu oli ystävällistä kaikkialla ja huoneemme oli hiljaisempi kuin viimeksi. Hissikuilun ujellukset eivät nimittäin kuuluneet ainakaan meidän 9. kerroksessa sijainneeseen huoneeseen, vaikka se sijaitsi samassa kohtaa kuin edellisellä yöpymisellämme useampaa kerrosta ylempänä ollut huoneemme. Käytävät olivat kaikin puolin hiljaiset, mutta ravintolapalveluita en Moro-baarin skumppalasillista ja alakerran aamupalaa enempää testaillut. Harmi sinänsä, sillä kyllä kyseinen hotelli olisi ollut kiva testata pariskuntana ja käyttää hotellin palveluita enemmältikin.

Siinä ne on, lasilliset skumppaa minulle ja miehelle. Olisi ollut niin mahtava viettää aikaa oman kullan kanssa pidempäänkin ja juoda kahdestaan pullo samppanjaa Tampereen maisemia ihaillen.

Ehkäpä ensi kerralla.

P.S: Unohdin epähuomiossa melko hintavan kelloni hotellihuoneeseen ja huomasin sen vasta kotona. Sain usean yrittämisen jälkeen hotelliin puhelinyhteyden ja ystävällinen vastaanottovirkailija kävi itse katsomassa, josko kelloni löytyisi vapaaksi jääneestä huoneesta. Siellähän se möllötti, ja sovimme sen siliän tien kelloni toimittamisesta minulle. Hienoa, ystävällistä palvelua ja tyytyväinen asiakas, vanhan kellon omistaja.

Kiitos Solo Sokos Hotel Torni Tampere. Luonanne oli kiva käydä.

Rantapallon bloggaajakortilla saatu etu, yksi ilmaisyöpyminen/vuosi.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply