Monthly Archives

huhtikuu 2013

Huono äiti ja melkein paha vaimo, ei kai sentään?

Jeps, olipas taas melkoinen otsikko melkoisen pienistä asioista. Mutta en minä kyllä ollut mikään malliäiti tuossa taannoin kun istuin tyytyväisenä töissä yli normaalin työajan koska en ymmärtänyt lähteä sieltä ulos vaikka olisikin pitänyt. Kyllähän minä olisin töissä saanut istua vaikka yömyöhäseen, mutta minä hajapää unohdin pienen asian vaikka olin sen samana päivänä aikaisemmin muistanut, nimittäin omien lasteni kevätjuhlat. Lähdin muuten työpisteeltäni kuin rusakko puskasta. Onneksi meidän perheessä mies osallistuu perheen pyörittämiseen kiitettävästi joten hänestä oli iso apu hoitaessa lapset juhlia edeltävään tilaisuuteen. Kerkesin itsekin pyörähtämään kotona ennen kuin suuntasimme miehen kanssa juhlaan, mutta sen verran myöhässä olimme, ettei vapaita paikkoja ollut enää salissa. Hyi minua kun istuin salin ulkopuolella sohvalla ja etsin netistä Karibian-risteilyjä minkä kerkesin. Malliäiti juu.

Siinä samalla hävettää omat tunteet omaa rakasta miestä kohtaan muutamana yönä. Rakkauden sijaan tunteeni olivat suorastaan raivoisat ja yritin vain hampaat irvessä kestää vaikka sisuksissa pyöri ärtymys. Poliisien ja sossutanttojen on aivan turha ruveta kiinnostumaan tarkemmin kirjoittamastani, sillä ei täällä oikeasti mitään pahoja tekoja suunnitella. Pikkuisen vain häiritsi, että lähes viikon ajan tuli kuunneltua yskimistä yöt läpeensä ja unet olivat sitä myöten hyvin vähäisiä minullakin. Ymmärrän että mies on kipeä, eihän sille voi mitään. Tämän rakastavan vaimon sympatiat vain olivat öisin hiukkasen minimissä kun miehen mielestä yskä lähtee yskimällä eikä lääkkeitä taikka lääkäriä tarvita. Itse olisin toivonut herran ottavan itseään niskasta kiinni, hakevan jotain lääkettä joka tappaa talossa ja puutarhassa, mutta jättäisi miehen eloon. On hän sen verran rakas vieläkin.

Melkein viikko siis huonoilla yöunilla. Todella huonoilla. Olen nukahtanut julkisiin kulkuvälineisiin, ajanut pysäkkini ohi, simahtanut sohvalle ja keskustellut miehen kanssa unissani. Niin, olenhan minä ollut oikeasti hereillä kait, mutta kiistän käyneeni koskaan ko. keskustelua miehen kanssa ja keksin sille syynkin. Olin juuri herännyt sohvalla nukutuilta alkuiltauniltani.

Että pistäkees energiasäteitä tänne suuntaan. Tämä viikonloppu puretaan kahden tenavan sängyt, metsästetään uusi sänky Ikeasta, muutetaan huoneet päikseen ja siivotaan kunnolla siinä samassa. Ja miltä näyttäkään ensi viikko?

Että näin. Ja kuulkaattes samanmoisena jatkuu koko kesä. Kait. En ole uskaltanut merkitä kalenteriin kesän pikkujuttuja.

Niin juu, onneksi viime yö oli rauhallinen miehen yskinnältä. Olisin nukkunut yhteen pötköön ellei kännykkääni olisi tullut viestiä klo 02.47. Aussikamu D vain viestitteli lentokentältä että aloittaa matkansa Eurooppaan. Ensi kuussa tapaammekin jälleen, tuolla kertaa Latviassa jonne menemme viettämään mukavan maaseutuviikonlopun.

Erinomaista perjantaita muruset!

 

 

 

Royal Caribbean vs. Norwegian Cruise Line, onko niissä eroja?

Blogiani tarkemmin lukeneet ovat ehkä huomanneet, että olemme perheemme kanssa suosineet Norwegian Cruise Linen aluksia tehdessämme näitä pidempiä risteilyjä. Syynä NCL:n suosimiseen on ollut monia. Hinnat ovat olleet edullisia, mutta myös risteilemisen helppous lapsiperheen näkökulmasta on ollut hyvin ratkaiseva tekijä matkavarausta tehdessä.

Me teimme kaikkien aikojen ensimmäisen pidemmän risteilyn vuonna 2010 Royal Caribbeanin Navigator of the Seas -aluksella ja nautimme todella paljon matkastamme. Palvelu oli huippua, ruokakin taivaallista ja pöytäseurue, no, olisihan sitä voinut parempikin tuuri käydä. Joka ilta kokoonnuimme samaan aikaan ja samaan pöytään aterioimaan kahden muun pariskunnan kanssa, joista toinen pariskunta oli itseään niin täynnä että kaikki muut ihmiset olivat heidän silmissään vähintäänkin kakkosluokan kansalaisia. Onneksi jutun juurta löytyi toisen pariskunnan kanssa, mutta mielellämme me olisimme miehen kanssa ateroineet romanttisesti vaikkapa kahdestaan. Joka ilta oli erilaisia teemapukeutumisiltoja, välillä sai pukeutua vapaammin mutta joskus oli mm. karibialaiseen tyyliin pukeutumista. Tietysti oli myös oikeaa iltapukuiltaa, jolloin pukeuduttiin parhaimpiin. Olihan se kivaa, mutta toisaalta erilaiset pukuohjeet tuntui ajoittain tuskastuttavilta.

Helpotus olikin suuri kun NCL tarjosi erilaista vapautta Freestyle-konseptin myötä. Ei mitään tiettyä kellonaikaa aterioimiselle aluksen pääruokaravintoloissa, ei pukukoodeja, ei määrättyjä pöytiä taikka pöytäseurueita. Lapsiperheenä menimme syömään silloin kun lasten vatsat kurni ja eipä tarvinnut paljoa katsella vaatetusta, vaikka osasimmekin pukeutua ihan asiallisesti ja juhlavastikin laivalla.

Voitte uskoa että astelin hieman jännittyneenä monen vuoden jälkeen Royal Caribbeanin alukselle tämän kuun alkupuolella. Meidän onni oli se, että varatessamme risteilyn melkein vuosi sitten ei paikkoja pääruokaravintolan kattauksiin enää ollut. Meidän kohtaloksemme tuli My Time Dining, ateriointi pääruokaravintolassa itse päätettävään aikaan. Se jos mikä pelasti meidän risteilyn, sillä pääsimme suunnittelemaan itse päivämme kulun ateriointeja myöten ja mikä parasta, myös määräämään kenen kanssa istumme tai olemme istumatta.

Niinpä niin, voisin kertoa tässä reissuistamme vaikka kuinka paljon mutta siirryn suoraan asiaan, eli vertailuun NCL:n ja RCCL:n välillä. Täyttä vertailua näiden kahden yhtiön välillä en voi kuitenkaan antaa, sillä kokemukseni perustuu vain osaan aluksista (Navigator of the Seas, Norwegian Gem, Norwegian Jewel, Norwegian Breakaway, Norwegian Epic, Norwegian Getaway ja Serenade of the Seas). Toivon kuitenkin teidän hyötyvän edes jonkin verran vertailustani ja vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos teillä lukijoilla sellaisia on.

Laivalle meno (tavalliset matkustajat):

Ei eroavaisuuksia yhtiöiden välillä. Suuresta matkustajamäärästä huolimatta hyvin organisoitu lähtöselvitys.

Pisteet molemmille.

Ateriointi laivalla:

NCL: Maksullisten ravintoloiden lisäksi maksuttomia ravintoloita ja erinomainen buffet (myös maksuton). Laaja ja vaihteleva valikoima buffetissa, mm. tavalliset pizzat sekä vaihtuva päivän pizza. Pääruokaravintoloihin voi mennä niiden aukioloaikana milloin huvittaa. Mikäli ravintolassa ei ole vapaita paikkoja juuri haluamallasi hetkellä, saat käteesi piipparin joka hälyttää kun pöytä on valmis. Vapaus valita itse oma pöytäseurueesi, mutta vaihtelevien ruoka-aikojen takia et välttämättä saa aina samaan pöytää ja/tai tarjoilijaa = hyvä asiakkuussuhde saattaa jäädä muodostumatta. Pääruokaravintolan menu ei paljoa vaihtele viikon aikana, mutta menut ovat erilaisia eri pääruokaravintoloissa. NCL:n pääruokaravintoloiden ruoka EI saa minulta kiitosta, tuntuu oikeastaan siltä että matkustajat ajetaan joko buffettiin tai maksullisten ravintoloiden asiakkaaksi.

RCCL: Maksullisten ravintoloiden lisäksi maksuttomia ravintoloita ja jokseenkin hieman heikompi maksuton buffet. Tuotteiden vaihtuvuus ei ollut mielestämme niin suurta kuin kilpailijalla ja pizzat olivat aina samat (ei esim. päivän pizzaa). Pääruokaravintolassa määrätyt kattausajat, pöydät ja seurueet taikka mahdollisuus vapaampaan My Time Dining -ruokailuun. Päätät itse ruokailun ajankohdan ja varaat pöydän esim. samalle/huomiselle illalle/koko viikoksi. Voit valita seurueesi itse, pyytää samaa pöytää ja tarjoilijaa taikka pyytää pöydän vaihtoa jos alue/tarjoilija ei miellytä = mahdollisuus hyvään asiakassuhteeseen. Pääruokaravintolan menut vaihtuvat päivittäin (joskin pysyviäkin vaihtoehtoja on) ja ruoka on parempaa kuin NCL:llä. Piipparit käytössä myös Royal Caribbeanin My Time Dining -ravintolassa.

Pisteet Royal Caribbeanille.

Pukeutuminen:

NCL: Melkoisen vapaata pukeutumista laivalla, joskin normaali ymmärtämys vaatetuksesta on tarpeen. Ei siis kovin paljastavissa vaatteissa taikka uima-asuissa ravintoloihin. Varsinaisia kapteenin illallisia ei ole, mutta tiettynä iltana on Norwegian’s Night Out, jolloin ihmiset saavat pynttäytyä parhaimpiinsa.

RCCL: Vapaata pukeutumista laivalla, mutta pukukoodi päivälliselle selviää risteilyohjelmasta. Viikon mittaisella risteilyllämme sai pukeutua vapaasti (casual) viitenä iltana ja kahtena iltana oli formal night, jolloin coctail-asut ja miesten tummat puvut puettiin päälle. Itse en kokenut pukeutumisohjeita mitenkään vaivaannuttavina ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei niitä kannata myöskään suomalaisen pelätä. Naisilla näin kauniita villatakkeja ja polvipituisia hameita Formal night -iltoina, ja kyllä miehilläkin näkyi muutakin kuin rusetteja kaulassa.

Pisteet molemmille.

Viihde:

Ei kovinkaan paljoa eroavaisuuksia perusristeilyohjelmissa, laivojen suhteen eroavaisuuksia muissa erikoisohjelmissa. Viihdetarjonta vaihtelee myös matkustajakunnan mukaan, joten täyttä vertailua on hankala antaa. Mitä vanhempaa porukkaa laivalla on, sitä vähemmän on tarjolla rymybileitä mutta jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Pisteet molemmille.

Kanta-asiakasjärjestelmä:

NCL: Nopeasti palkitseva kanta-asiakasjärjestelmä. Mahdollisuus jopa kolminkertaisiin pisteisiin/risteily, joka nostaa kanta-asiakkaan helposti seuraavalle tasolle. Esimerkkinä vaikkapa yksi tarpeeksi ajoissa varattu viikon mittainen risteily sviitissä -> siirtyminen suoraan hopeatasolle. Kanta-asiakkaiden coctail-ilta (ns. ilmaisen viinan bileet) heti seuraavalla tehdyllä risteilyllä. NCL:n kanta-asiakasetuihin voit tutustua täällä.

RCCL: Pääseminen seuraavalle tasolle on hitaampaa, eikä käsitykseni mukaan ole mahdollista saada yhdestä risteilystä kolminkertaisia pisteitä. Kanta-asiakkaiden coctail-ilta (ns. ilmaisen viinan bileet) heti seuraavalla tehdyllä risteilyllä. RCCL:n puolella ansaittu taso siirtyy samana myös esimerkiksi Celebrityn puolelle. Jos siis olet korkealla tasolla RCCL:n puolella, et aloita alimmalta pohjalta Celebrityn puolella. RCCL:n kanta-asiakasetuihin voit tutustua täällä.

Pisteet NCL:lle.

Uuden risteilyn varaamisen palkitsemisjärjestelmä:

NCL: Cruise Rewards. Maksa 250 USD tai vastaava määrä euroja ja saat saman arvoisen ”lahjakortin” jonka voi käyttää neljän vuoden sisällä mihin tahansa NCL:n yli kuuden yön mittaisen risteilyn varaukseen. Palkkioksi lahjakortin ostamisesta saat 100 USD käyttörahaa (on-board credit) nykyiselle risteilyllesi. Cruise Rewards on siirrettävissä kenelle tahansa ilman eri korvausta, eli voit antaa sen jollekin lahjaksi.

RCCL: NextCruise.  Ei ole kyllä kovinkaan kannattava meille suomalaisille. On-board creditiä on kyllä mahdollisuus ansaita jopa 500 USD, mutta seuraava risteily on varattava nykyisellä risteilyllä ollessasi ja muut kuin Karibian-risteilyt eivät kuuluu NextCruise-ohjelmaan. Jos haluat muuttaa myöhemmin varaustasi, joudut maksamaan mahdollisia muutos-/peruutusmaksuja.

Pisteet NCL:lle.

Laivat:

NCL: 13 eri kokoista alusta, lisää tulossa.

RCCL: 23 eri kokoista alusta ja lisää on tulossa.

Pisteet Royal Caribbeanille.

Vesiaktiviteetit:

NCL: Mitä suurempi laiva, sitä jännempiä vesiliukumäkiä.

Kuva: Norwegian Cruise Lines Facebook-sivut

RCCL: Jaa, mitkä vesiliukumäet?

Tarvitseeko enempää selitellä, pisteet NCL:lle.

Hytit:

NCL: Laivasta riippuen yhden hengen sisähyteistä hulppeisiin, kokonaispinta-alaltaan jopa yli 400 neliöisiin sviitteihin.

RCCL: Laivasta riippuen yhden hengen sisä-/ikkuna-/parvekehyteistä hulppeisiin kaksikerroksisiin sviitteihin.

Pisteet molemmille.

Palvelu:

Melko samaa molemmilla, mutta Royal Caribbeanin palvelu on luonnollisempaa, erittäin ystävällistä ja olo tuntuu mukavammalta asioida Royal Caribbeanin henkilöstön kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Henkilökunta näyttää myös viihtyvän laivalla hyvin.

Pisteet Royal Caribbeanille.

Hinnat:

NCL: Kilpailukykyiset hinnat, hyviäkin tarjouksia välillä. Lapsihinnat edullisia, jopa 129 euroa/viikko.

RCCL: Kilpailukykyiset hinnat, hyviäkin tarjouksia välillä. Lapsihinnat jopa useampia satoja euroja kalliimpia kuin NCL:llä.

Pisteet NCL:lle

Yhteenvetona voisin todeta, ettei Royal Caribbeanin ja Norwegian Cruise Linen välillä ole kovinkaan paljoa eroa. Perheen kanssa matkustettaessa valitsisin ehkä NCL:n lapsihintojen ja uima-allaskansien takia, mutta aikuisten kesken matkatessa valintani olisi ehdottomasti Royal Caribbean.

 

 

 

 

Bucket List lyheni: Norjan vuonoristeilymme lähtöpäivän fiiliksiä!

Sitä tunnetta kun painat bucket listilläsi olleen risteilyn varausnappia on vaikea kuvailla. Sydän on täynnä iloa ja suurta jännitystä, aivan kuin lottovoitto olisi osunut kohdalle. Me varasimme Norjan vuonoristeilyn muutaman minuutin pähkäyksellä, emmekä todellakaan katuneet pikaista päätöstämme sekuntiakaan.

Lähes vuoden odottelun jälkeen astuimme vihdoin Royal Caribbeanin Serenade of the Seas -aluksen uumeniin lauantaina 9.5.2015. Takana oli kukonlaulun aikaan lähtenyt lento Norwegianilla, mutta me halusimme pelata varman päälle ja ottaa aikaisimman aluksen lähtöpäivänä olleen lennon. Näin varmistimme mielenrauhan sen suhteen, että Norwegianin mahdollisten ongelmien takia meillä olisi vielä aikaa päästä laivalle muiden yhtiöiden koneilla. Kyllähän aikainen onnistunut lento söi pikkuisen mieltä kun haimme rauhallista paikkaamme itsellemme aamuseitsämältä Kööpenhaminan Kastrupin kentällä, mutta hienosti me pärjäsimme Burger Kingin penkeillä hitaasti kuluneet tunnit.

Jännä miten tämä laivatyttö oli kuudesta aiemmasta Royal Caribbean/Norwegian Cruise Line -risteilystä huolimatta hieman hakusessa satamaterminaalissa. Sen verran tilanne jännitti kokenutta matkailijaa etten itse asiassa ymmärtänyt seurata ajan kulumista lähtöselvityksessä. Terminaalin kaaos oli kuitenkin hyvin hallittu, joten pian me astelimmekin jo miehen kanssa laivaan.

Woohoo! Siinä se on, avain viikon mittaiseen helppoon elämään.

Voitte arvata että pinkasimme laivaan tultuamme miehen kanssa aluksen buffettiin syömään lounasta, sillä ruokailulla on hyvin suuri osa Karibian-risteilijöillä. Jännästi pystyimme asentamaan saman tien omien vatsojemme rytmit tasaiseen syöpöttelyyn, joka piti huolen siitä ettei risteilyllä todellakaan tuntenut nälkää minuuttiakaan. Lounaan jälkeen kiertelimme vielä hieman laivaa ennen pääsyämme hyttiimme ja otimme makoisat päiväunet ennen pakollista pelastautumisharjoitusta.

Kyllä huomaa ettei meillä ollut mitenkään muistissa Royal Caribbeanin pelastautumisharjoitusta vuodelta 2010, sillä olimme hämillämme kun meidät käskettiin ulkokannelle. Pisteet siitä Royal Caribbeanille että meidät laitettiin kerääntymään sen pelastusveneen kohdalle jonne oikeastikin menisimme, sillä Norwegian Cruise Lines kokoaa ihmiset harjoituksen aikana laivan sisätiloihin. Kritisoin itse moista päätöstä aikoinaan kovastikin, koska minulla ei ollut oikeasti tietoa mille veneelle hädän hetkellä suuntautuisin, mutta risteilyjen saatossa totuin moiseen ratkaisuun. Niin mutta mikäs minua sitten tuossa Royal Caribbeanin ulkokeikassa pikkuisen ahdisti? Minulla oli hyvin kevyet vaatteet, inhoan kylmää ja siellä ulkona minä tönötin seisoa 10 asteen viimassa vähintäänkin 10 minuuttia. Mies lämmitteli minua kainalossaan niin paljon kuin pystyi, mutta loppuvaiheessa olin lähestulkoon tunnoton. Oiva muistutus jälleen siitä, että vaikka seisoskelinkin ehdan Karibian-risteilijän kannella, ei se tarkoittanut automaattisesti trooppisen kuumia kelejä. Lesson learned, seuraavalla kerralla otan takin.

Jääkalikka minussa ei tuntunut lämpiävän millään, mutta onneksi sain lähdön hetkellä parvekkeelle paljon kaivattuja herkkuja kaverikseni.

Loppuilta menikin syödessä, opiskellessa alusta ja nauttiessa tunnelmasta. Se oli kuitenkin heti ensimmäisenä iltana jo varmaa, että kaikista risteillyistä isoista aluksista Serenade of the Seas muodostui lempilaivakseni. Kooltaan hiukan alle 300-metrinen alus isoine ikkunoineen piti huolen siitä, ettei matkustajalle jäänyt epäselväksi missä oltiin. Juuri sitä mitä kaipaankin risteilyilläni, yhteyttä mereen.

Laivan kannelta 4 aina kannelle 12 ulottuva keskusaukio Centrum sai tämän naisen hyväksynnän sen siliän tien kun näin sen. Itse asiassa kyseisestä alueesta tuli miehen ja minun lempipaikka koko risteilyllä, sillä siellä järjestettiin vauhdikasta, meitä miellyttävää ohjelmaa ja alueella sijaitsi myös lempibaarimme Vintages. Viinibaari Vintagesin upeissa tuoleissa nautimme useampana iltana lasilliset viiniä, kuuntelimme hyvää musiikkia ja nautimme suurista ikkunoista avautuneista merimaisemista.

Tottahan toki kaverille kans. Huomannette tässä samalla miehen ja vaimon erilaiset viinimaut.

Täytyy myöntää, että teki hyvää pitkästä aikaa olla kahdestaan isolla risteilijällä, sillä pystyimme ottamaan kaiken ilon irti niin kohteista kuin laivan ohjelmastakin. Aterioimme pitkän kaavan mukaan ilman ”mennäänkö jo?” -kysymyksiä, nautimme viihteestä täysin siemauksin ja teimme retkiä, jotka oli suunnattu enemmänkin aikuiseen makuun. Alla onkin muutama kuva reissun päältä ja niiden perään esitän teille lukijoille kysymyksen, sillä tarvitsen apuanne.

Ah ja oih. Oli niin hienoa että menu vaihtui päivittäin Roayl Caribbeanilla. Kasvissyöjänä sain joka ilta erilaista ruokaa halutessani, mikä ilahdutti tätä naista suunnattomasti. Miksi? NCL:n puolella menu ei paljoa viikon aikana vaihtele pääruokaravintolassa, joten pisteet monipuolisesta menusta Royal Caribbeanille.

Mutta mikäs se siinä? Kutsuja pukkas yksi sun toinenkin, kyllähän sitä kelpasi juhliin osallistua.

Kapteenin kekkerit kaikille matkustajille. Skumppaa ja juhlahumua, pisteet jälleen Royal Caribbeanille.

Mielettömiä bileitä ja  juhlahumuista kansaa, kiitos todella hyvän risteilyisännän ja hänen tiiminsä.

Ja ne maisemat!

Päätän kuvien laittamisen nyt tähän, sillä niitä löytyy melkoisen kiitettävä määrä. Tarvitsisin kuitenkin teidän lukijoiden apua tulevia postauksia ajatellen. Tulen mm. tekemään erilliset postaukset laivasta ja sviittimatkustajan eduista Royal Caribbeanilla, mutta muu onkin vielä auki. Toivoisitteko reissustamme enemmän päiväkirjamaista kertomusta vai riittääkö pelkät kohteet? Onko jokin tietty juttu mikä kiinnostaisi tietää matkustamisesta risteilijällä, vai askarruttaako jokin muu asia? Heittäkää vapaasti ehdotelmia/kysymyksiä, sillä täällä päässä on tuskainen bloggaaja jolla käy aivot hiukkasen vapaalla.

m/s Mariellan synttärit ja oi niitä Platen herkkuannoksia!

Hymy, hymy ja vielä isompi hymy. Siinäpä tämän laivatytön reaktio kun sähköpostiini napsahti kutsu saapua juhlimaan vanhan rautarouvan 30-vuotis synttäreitä Mariellan ollessa satamassa. Eilen se sitten tapahtui, kun astuin laivan uumeniin mitäs muuta kuin ryytyneenä aamun tapahtumista joihin minulla ei ollut jälleen osaa eikä arpaa.

Silloin kun kalenteri ei anna myöten tehdä pitkää risteilyä, niin 22-tunnin risteily neljässä tunnissa tuntui enemmän kuin hyvälle vaihtoehdolle kokea risteilytunnelma. Aloitimme juhlapäivän Mariellan suuressa auditoriossa, jossa kuulimme mm. Mariellan uudistuksista sekä kesävuorojen lisäyksistä Helsinki-Tallinna -reitille. Sen jälkeen pääsimme katsastamaan uuden kokoustilan, kiertelemään vapaasti muutamalla hyttikäytävällä ja uusissa ravintolatiloissa.

Comfort-hyttiluokan lisäksi mielenkiintoisin uutuus kuitenkin lienee Plate – Social Dining -ravintola, jota minäkin jo kerkesin suositella Mariellan uudistuksia koskevassa postauksessani. Jännä miten kyseinen ravintola sai tämän naisen vuolaat kehut vaikken ollut aterioinutkaan siellä koskaan. Konsepti on kuitenkin juuri sellainen, jota olen tänne Itämerelle kaivannut. Henkilökunnan ja asiakkaan välinen vuorivaikutus on minulle hyvin tärkeää, eikä maukkaita, ulkonäöltään täyttä silmänruokaa olevia annoksia kannata myöskään unohtaa ravintolakokemuksessa. Se on varmaa, että yllätyksellisyyttä annoksista ei puutu, vai mitä mieltä olette alla olevista kännykuvista?

Oi että, katsokaa noita annoksia ja juomia! Kyllä tällekin kuohujuomaa ja mansikoita rakastavalle naiselle kelpaisi lasillinen kuplivaa mansikkasiivujen kera. Eipä tuo vinkeän pillin omaava tölkkijuomakaan ole huonon näköinen. Suola ja pippuri patterin näköisissä sirottimisissa, kukkia juomissa ja annoksissa. Huippua!

Aikani kuolattuani upeita annoksia pääsin onneksi täyttämään vatsani aluksen Buffetissa ennen kutsuvierastilaisuuden kohokohtaa, yökerhon tähtiesiintyjää. Jotkut varmaan ehkä tiesikin jo kenet Viking Line oli saanut kaivettua esiintymään laivalle ja myös minua kiinnosti kovasti se, olivatko vuodet tehneet tehtävänsä 80- luvun kuuluisalle artistille.

Eipä laulaja ollut kovin paljoa vanhentunut, hyvässä kunnossa tuntui mimmi olevan.

Ja kyllä, on niiden pakko olla aidot.

Pahoittelut kuvanlaadusta. Otin kutsuvierastilaisuuden lomailun kannalta enkä viitsinyt rahdata järjestelmäkameraa mukanani. Samsung Galaxy S4 mini ei taipunut zoomailuun sitten yhtään. Huoh.

 

 

Ei mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä!

Anteeksi kun puhisen mutta olen niin järkyttävän vihainen ettei tosikaan!

Minä olen pieni ihminen. Niin pieni ettei minulle tästä valtiosta taikka nettikaupasta kovin helpolla vaatteita löydy. Kaikki roikkuu, on yhtä isoa pussia ja kun ei niin ei. Saatan joutua metsästämään pitkiäkin aikoja erilaisia vaatteita ja sitten kun vihdoin löydän the vaatteen, on tämä nainen seitsemännessä taivaassa. Voitte uskoa että olinkin iloinen kun löysin vihdoin itselleni pöksyt, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin ja istuivat päälläni kuin hyvä hansikas kädessä.

Siinä ne ovat, The pöksyt!

Arvatkaapas vaan miten niille kävi? Olin Royal Caribbeanin Serenade of The Seasin teatterissa ja kun lähdin paikaltani ottamaan kuvaa ennen ohjelman alkua, tarttui pöksyni kohollaan olevaan ruuviin ja reikähän siitä syntyi. Kaiken kukkuraksi kankaaseen tuli silmänpako, joten pöksyt menivät pilalle. Royal Caribbean korvasi minulle pöksyjen hinnan ja räätäli paikkasi ne nätisti, mutta ei se poistanut sitä tosiasiaa että mielenharmi oli melkoinen.

Tämän viikon alussa päätin yrittää metsästää samanlaisia pöksyjä vaikka tiesin ettei niitä olisi välttämättä enää myynnissä. Olin onneni kukkoloilla kun löysinkin samat pöksyt Vilasta, sovitin niitä ja tunnistin että kyse oli aivan samanlaisista pöksyistä. Ostin pöksyt kera uuden paidan mutta ilo oli lyhytaikainen. Pesin pöksyt ohjeiden mukaan ja kun otin ne koneesta niin eipäs ne enää samanmoiset ollutkaan.

Että näin. Tekisi mieli avautua isoin kirosanoin tänne mutta yritän niin kovasti olla hieno nainen, tässäkin tilanteessa.

Miksipä harmittaa? Kyseiset pöksyt piti olla päälläni kutsuvierastilaisuudessa huomenna, mitäs muuta kuin aamupäivällä. Olin laskenut juuri noiden pöksyjen varaan vaatetukseni, ostanut uuden paidan ja metsästänyt sopivat korut. Ei mennyt taaskaan niinkuin Strömsössä. Johan kerkesinkin jo hehkuttaa pöksyjen löytymisestä. Ei olisi pitänyt.

Parasta tässä koko jutussa on se, että takaraivossani kolkutti useaan otteeseen ”kannattaakohan noitä pöksyjä pestä, mitäs jos niille tapahtuukin jotain pesussa?”. Olisi kannattanut kuunnella taas sitä sisäistä ääntään. Ehkä se olisi yhden kutsuvierastilaisuuden pelastanut.

Jep jep.

Edit: Kyseiset leveät pöksyt olivat kuvassa pienoisesti kosteina, sillä huomasin kokoeron kun kääntelin niitä langalla. Nyt aamulla kuivina ne olivat astettuneet hieman pienemmiksi mutta testasin niitä äsken ja kyllähän ne vain on sellaiset ettei niillä kehtaa liikkua. Minen jaksa mennä valittamaan minnekään asiasta joten takkiin tuli.