Monthly Archives

huhtikuu 2015

Ihanien ladyjen perjantai ja jäkättävän vaimon lauantai

Heipsistä vaan! Täällä ollaan vieläkin hieman ryytyneitä kiireisestä viikonlopusta ja tuntuu kyllä nyt hyvälle, että mies lähti lasten kanssa kauppaan ja saan istua vähän aikaa itsekseni. Mihinkäs sitä osatoiminen bloggaaja raidoistaan pääsisi, kun läppäri napsahti samantien esille ja rupesin naputtelemaan tekstiä.

Perjantaisen Sviibit olivat erittäin onnistuneet, mutta hiemanhan se harmitti että aika meni niin nopeaan. En kerennyt käydä aamupalalla kuin pikaisesti, kun oli jo lähdettävä kohti uusia seikkailuja, LeasePlanin koeajopäiviä. Mies oli se, joka keskittyi ajamisnautintoon, kun meikäläinen puolestaan nautti tunnelmasta ja ihaili komeita autoja sekä kiiltävää peltiä. Aikamoinen keikkahan siitä tuli, sillä me olemme miehen kanssa hiukkasen erilaisia tuon automaun suhteen…

Yksi sana: komia!

Siinä missä minä kiinnitän huomiota auton ulkonäköön huomattavan paljon ajettavuuden ja tilan lisäksi, mies puolestaan rakastaa ajonautintoa ja TILAA niin paljon, ettei ulkonäöllä ole niin paljoa väliä. Viisastahan tuo on, mutta kun minä olen minä. Sieltä se koeajopäiviltä sitten löytyi, oikea helmi, miehen unelma ja vaimo avasi sanallisen arkkunsa. Ja nyt kaikki sitikka-fanit, meillä on ollut aikoinaan kaksi eri Citroën C5 autoa ja tykkäsimme niistä, mutta vaihdoimme toisiin autoihin sen jälkeen. Anti -sitikkaihmisiä emme ole, mutta seuraavat sanani ovat vähemmän mukavia, joten kannattaa lopettaa lukeminen tähän taikka sitten ihailla vielä allaolevaa kuvaa välittämättä muusta. Haluan tässä kyllä vielä alkuun huomauttaa, ettei mieheni todellakaan välitä/tarvitse osaa Grand C4 Picasson herkuista, koska hän hakee tilaa ja hyvää ajettavuutta, mutta minkäs teemme kun sieltä tulee kaupanpäällisinä yhtä sun toista. Pyydän myös lukemaan alla olevat kommenttini huumorilla, sillä miehenikin ymmärsi kuunnella niitä tietyllä korvalla, vaikka jäkätinkin kuin papupata.

Kuva: Citroënin viralliset Facebook-sivut

Mikä tuo on?! Avaruusalus, törpötin? Kokoa on kuin laivalla ja kulkee pehmoisasti, mutta jösses kun tuo auto on ruma! Minä olen vanhakantainen automallien suhteen ja noin näkyvästi ”halkaistut” ajovalot ovat liian futuristiset silmiini. Nokka on töpö ja tuulilasikin yli-iso. Oikeasti. Mies oli ihan innoissaan, kun tuulilasi on yhtä kattoikkunaa konsanaan ja minä vain näin auringon paistamassa otsaan, kun tämä meidän ihana Suomen kesä on sitä mitä on. Tottahan toki siihen pään päälle tulevaan ikkunaosaan voi vetää aurinkosuojan, mutta silti. Ihme lisäikkuna sivuikkunan ja tuulilasin väliinkin on pitänyt tunkea ja kojelautakin on kuin jossain avaruusaluksessa. Bye bye vaan normaali mittaristo, jonka ystävä minä olen. Ja mihin kummaan tuo tuplanavigaattori tarvitaan? Oikeasti?

Tahtoo oikeat mittarit ja viisarit!

Mies hihkui innoissaan penkeistä numero 6 ja 7, kun minä puolestani huomautin että ne ovat tappopenkit. Ei tarvita kuin komea peräänajo ja ihmiset siellä takakontissa istuessaan voivat heittää hyvästit maalliselle vaellukselleen. Ja tiedätteko mitä, se teknisten sun muiden herkkujen määrä on ihan mahdoton tuossa autossa. Lapset nauttivat varmasti lentokonepöydistään, jossa on komia juomatuki, mutta pyhät hyssykät kun niihin pöytiin saa led-valotkin kuulemma. Juu, ja parfymointijärjestelmä, eihän sitä nyt voi ihminen ilman parfymointijärjestelmää ajella. Wunderbaum -tuoksu taikka Chanel 5 vaan sinne jonnekin ja ihana tupsaus lempituoksuasi kohottaa ajonautintosi uusiin sfääreihin. Tottahan toki normaalit istuimet eivät ole mitään, vaan autossa on Pack Lounge -istuimet, joissa on sellainen lisäosa että tuntuu kuin matkustaisit lentokoneen businessluokassa. Mikä lyömätön yhdistelmä, Led -valaistu pöytä ja Pack Lounge istuin, voi jösses sanon minä.

Eihän tässä voi enää kohta ajella normaalilla autolla ollenkaan, kun tottuu tuohon luksukseen. Nauraen totesin miehelleni ostavani hänelle Stig -lippiksen ja pyysin häntä kasvattamaan kalapuikkoviikset, kait se takatukkakin olisi kiva. Juu, ja pyysin häntä laittamaan parfymointijärjestelmään feromonia, jotta tämä nainen olisi aivan myyty ja astelisi mielellään sen avaruusaluksen kyytiin. Kait siellä auton alapohjassa on myös sellaiset led- valaisimet ja kenties autossa on myös leijuntaominaisuus. Täytyypi tutkia tarkemmin asiaa.

Onneksi meillä on vielä aikaa ja automalleja päivitetään. Pieni muutos ajattomampaan Grand C4 Picasso -versioon olisi nääs tarpeen.

P.S.: Jos joku innostui tuosta hyvälle tuoksuvasta autosta, jossa on kaikkea kivaa matkustusmukavuutta kohottamaan, on linkki auton sivuille suoraan tässä. Siitä vain rakentamaan elämäsi autoa! Oli nääs muuten miellyttävä istua siellä ja tilaa oli todella paljon.

 

 

TÄ-NÄÄN!

Anteeksi kun huutelen mutta tässä kuulkattes kiipeillään innostuksesta suorastaan seinille, sillä tänään minä astun Solo Sokos Hotel Aleksanterin ovesta sisään emännöimään elämäni ensimmäisiä Sviibbejä. Minen tiedä miten harmaita hiuksia olen aiheuttanut hotellin henkilökunnalle juhlieni järjestelyjen takia vai olenko ollenkaan, sillä voisi melkein sanoa että juhlat on järjestetty ”hotellihuoneen avaimet käteen -periaatteella”. Piakkoin näen lopputuloksen, joka on rakennettu niistä pienoisista toiveista joita minulla juhlien järjestämisen suhteen oli.

Meikä kiittää ja kuittaa tällä pienellä viestillä, sillä nyt on jatkettava vielä vähän aikaa töitä. Parhaiten illan sujumista voi vahtia Instagramissa ja Facebookissa, siitä vaan sitten seuraten.

P.S: Muistathan ottaa osaa arvontaan, joka on voimassa ensi viikon sunnuntaihin. Lisätietoja edellisessä postauksessa, johon suora linkki tässä. 

Hyvää viikonloppua, nauttikaahan!

Yhteistyössä Sokos Hotels, mukana projektissa Pieni Ideapuoti ja Kakkugalleria

Kilpailu: Millaiset sviittibileet eli Sviibit sinä järjestäisit?

Sviibit

Sain kunnian päästä maistelemaan viinejä Original Sokos Hotel Helsingin sviittijuhliin joulukuussa 2014 ja ihastuin jo tuolloin Sviibbi -konseptiin, mutta ihastuksen asteelle se jäi sillä eipä minulla ollut oikein syytä juhlia mitään. Arki oli kiireistä, työt veivät kaikki mehut ja kaikki oli vaan niin plääh. Olikin kerrassaan mahtavaa, kun minua lähestyttiin sähköpostitse maaliskuussa ja tarjottiin mahdollisuutta järjestää Sviibit yhteistyönä Sokos Hotelsien kanssa minulle etukäteen valittuun sviittiin.

Olen vaalean sisustuksen, isojen ikkunoiden ja messevien maisemien ystävä joten minulle tarjottu, tummanpuhuva ja katutasossa sijaitseva Remu Aaltosen suunnittelema Rock’n’Rose sviitti Solo Sokos Hotel Aleksanterissa sai minut nielaisemaan ja isosti. Tartuin kuitenkin haasteeseen ja pian tämäkin nainen alkoi hihkua innosta pinkeänä kun ajatukset tässä kiireisen elämän höllentämässä pääkopassa lähtivät juoksemaan. Minulla oli käytettävänä tila, joka oli yhtä isoa koristetta jo itsessään ja sinne pystyin helposti kuvittelemaan juuri sen tuntemani rempseän porukan, joka ei seisoskele coctail-asu päällä pikkurilli pystyssä ja keskustele säästä kun muita aiheita ei löydy. Sen verran paljastan että lempijuomaani samppanjaa on ainakin tiedossa, mutta muutoin juhlajärjestelyistä ja lopputuloksesta pääsette lukemaan vasta juhlien jälkeen.

Tässä perjantaisia juhlia odotellessa polkaisen kilpailun käyntiin joka vaatii teiltä lukijoilta hieman pohdintaa.

Millaiset Sviibit sinä järjestäisit ja millaiselle porukalle?

Sana on vapaa, en kiinnitä enempää huomiota pilkun paikkoihin enkä superhienoon pitkään selostukseen. Kirjoituskilpailusta ei ole kyse, joten kaikki vastaajat ovat samalla viivalla. Kerro siis omista Sviibbisuunnitelmistasi tämän postauksen kommenttiboksissa, lisätietoa erilaisista sviiteistä saat  tarpeentullen Sokos Hotelsien omilta sivuilta täällä.

Arvon vastanneiden kesken S-ryhmän 30 euron arvoisen ravintolalahjakortin joka käy kaikissa S-ryhmän ravintoloissa (ravintolatarjontaa ja menuja voi makustella osoitteessa www.raflaamo.fi). 30 euron lahjakortilla saa jo ihan mukavasti evästä taikka pullollisen talon viiniä ja sen lisäksi jotain muuta.

Kilpailuaikaa on sunnuntaihin 26.4.2015 kello 14.00 saakka, joten ei muuta kuin kehittelemään elämäsi Sviibbejä.

Onnea kisaan!

Yhteistyössä Sokos Hotels, mukana projektissa Pieni Ideapuoti ja Kakkugalleria.

 

 

Hip hei, meikä järjestää sviittijuhlat eli sviibit!

Tässäpä pienoinen ”maistiaiskuva” rakkaille työkavereilleni tänään jaetuista sviibbi -kutsuista. Sviibit eli sviittijuhlat ovat jo perjantaina, mutta lomien takia jaoin kutsut vasta tänään. Tottahan toki naiset ovat tienneet jo usemman viikon että he ovat tulossa järjestämääni ”tyttöjen iltaan”, mutta olen pitänyt paikan muutoin salassa. Heidän helpotukseksi kerroin kuitenkin jo ennakkoon järjestäväni tyttöjen illan kotini sijaan Helsingin keskustan liepeillä, jotta jokaisella olisi mahdollisimman helppo lähteä suunnistamaan kotia kohti kun sen aika koittaisi.

Niinpä niin, me ihanat naiset, työkaverit asustelemme ympäri pääkaupunkiseutua ja useampi jopa kauempanakin juna-yhteyksien varrella. Itsekin asustelen sellaisella suunnalla, että sieltä hankkiutuminen”ihmisten ilmoille” on pienoinen projekti ja riippuvainen siinä samassa VR:n suosiollisesti toimivasta junaliikenteestä. Mikä onkaan parempaa kuin järjestää juhlat meille kaikille sopivaan paikkaan, sellaiseen juhlatilaan jossa on tarpeeksi kodinomainen, intiimi tunnelma. Ei mahtavia juhlatiloja, jäykkää tunnelmaa ja tämä juhlajärjestäjä huomioon ottaen, otsa hiessä pohdittavia juhlajärjestelyjä. Jos kerran olen ulkoistanut lastemme syntymäpäiväjuhlat toisten tahojen hoidettavaksi jo pidemmän aikaa, miksen minäkin hölläisi hieman ja testaisi miten Sokos Hotellien Sviibit-konsepti taipuu tämän naisen vaatimuksiin ja suunnitelmiin?

Siinäpä se, lopullinen pöydille jätetty versio eli pullo kylmää ja virkistävää vettä, ruusu sekä itse kutsu. Olen piipahtanut aikoinaan katsomassa minulle varatun sviitin, keskustellut hotellin Service Managerin kanssa juhlatarjoiluista ja suunnitelmista niin paikan päällä kuin sähköpostitse. Menu vaikuttaa oikein hyvälle eikä minulla ole pahaa sanottavaa hotellin palvelusta tällä hetkellä. Odotan hyvin suurella innolla tulevia perjantaisia juhlia ja tulen varmasti kertomaan juhlajärjestelyistä ja juhlapaikasta teille lukijoille myöhemmin. Polkaisen myös käyntiin sviibbeihin liittyvän kilpailun tällä viikolla joten pysykääs kuulolla.

Yhteistyössä Sokos Hotels, mukana projektissa ihanainen Pieni Ideapuoti ja Kakkugalleria.

Brändiuskollisuus ja paha, vihastuttava (?) tunnustus

Uskomatonta miten paljon jouduin pohtimaan tätä asiaa kun Pako-Arjesta Jerry pisti minulle haasteen koskien brändiuskollisuutta. Monen monta päivää ja iltaa pohdin omaa suhtautumista brändiuskollisuuteen ja uskokaa tai älkää, myös sitä tapaa jolla asiasta puhuisin. Olen ystävällinen ihminen, hyvätapainenkin mielestäni, joten miten puhua asiasta josta minulla on todella tiukat ja takuuvarmasti jotain lukijaa loukkaavat mielipiteet suuntaan jos toiseenkin?

Pohdin omaa kulutuskäyttäytymistäni tovin jos toisenkin, ja yritin kaivella tuotteita ja asioita joita suosin enemmän kuin toisia. Ensin niitä ei tuntunut löytyvän yhtään, mutta pian aloinkin huomata että joitakin merkkejä kodissani/matkoillani vilahtaa enemmän kuin toisia mutten esittele teille nyt perustuotteita. Tähän alkuun minun on kuitenkin pyydettävä anteeksi kun en ottanut kuvia tuotteista, sillä yrityksistä huolimatta kovin harmonisia ja kutsuvia kuvia en tuotteista saanut värimelskan ollessa melkoinen.

Dermalogica

Herkkäihoisena olen kasvojeni kauneudenhoidossa luottanut useamman vuoden Dermalogican tuotteisiin, jotka olen huomannut erittäin hyvälaatuisiksi. Kritisoin korkeata hintaa, mutta olen valmis maksamaan laadusta.

Guess

Aurinkolasit, vaatteita, kenkiä, koruja, kello, laukkuja, muutama erilainen lompakko, siinäpä niitä. Ensin en kiinnittänyt huomiota tuohon, mutta niin vaan olen havainnut monet Guessin tuotteet ulkonäöltään ja laadultaan ihan hyviksi.

Samsung

Samsung tuntuu olevan tällä hetkellä kodin elektroniikan luottotuotteemme ja esim. puhelimenani on Samsung Galaxy S4 mini siitä syystä että pienenä ihmisenä pieni puhelin mahtuu näpsäkästi käteeni. Brändiuskollisuutta vahvempana minulla tuntuu olevan brändivastaisuus, sillä esimerkiksi iPhonea, saatikka mitään i-tuotetta ei meidän perheessä ole eikä tule. Kyse ei ole todellakaan Jerryn mainitsemasta iOS/Android -taistelusta vaan jostain suuremmasta, mutta hyvätapaisena ihmisenä jätän tähän asiaan kommentoimatta sen enempää.

Diners Club

Niin juu, ja lompakoissamme on asustellut hyvin pitkään niin Visa kuin Diners Club, sillä se sopii meidän tarpeisiimme paremmin. Amex on testattu, eikä siitä ollut niin paljoa hyötyä meille kuin Dinersistä jonka palkinto-ohjelma on meille sopivampi ja vuosimaksukin on halvempi.

Minä olen ihminen, joka on ikää myöten alkanut arvostamaan tietyn tuotemerkin sijaan tuotteen ulkonäköä ja laatua. En voisi kuvitella käyttäväni jotain tietyn mallista tuotetta vuodesta toiseen ja hankkia vain paranneltuja versioita siitä. Olin aikoinani merkkiuskollinen Nokialle, mutta Elopin myötä vaihdoin Samsungin puhelimeen enkä ole katunut yhtään. Kun mieheni kuitenkin hankki uusimman LG:n äskettäin, huomasin ihailevani kyseisen puhelimen ulkonäköä ja tiesin että Samsungin kytkyn jälkeen olisin taas vertailemassa useaa mallia uudeksi puhelimeksi. En siis tunnu olevan tässä vaiheessa kovinkaan uskollinen jollekin tuotemerkille sillä haluan pitää silmäni auki jatkuvasti. Ehkä kenties se The Tuotemerkki ei ole tullut vielä vastaan. Miksi ei?

Koska olen pienoisesti materialisti, se nainen joka bongaa lehdistä kalleimmat designvaatteet, kalleimmat laukut, kalleimmat autot. Katselen ihmisiä ympärilläni jatkuvasti ja huomaan kyllä kun jollain on laadukkaammat merkkivaatteet päällä, se parempi käsilaukku kourassa. Erään kerrankin ihailin messevän punaista Louis Vuittonia pitkään ja hartaasti huomaamatta että laukkua piteli itse Vappu Pimiä. Niin tyypillistä minua, ihmisestä viis mutta se käsilaukku! Himoitsenkin siis niitä, enkä voisi ajatellakaan käveleväni merkittömän käsilaukun kanssa missään. Guessin käsilaukut alkavat olla silmissäni ”so last season -halppislaukkuja” etten taida kyllä ostaa yhtään sellaista enää. Jos tililläni olisi miljoona, ei kaapissani olisi yhtään halppisvaatetta vaan garderoobini olisi Armania, Dioria jne. täynnä. Käsilaukkuni olisivat mm. Givenchyä ja Louis Vuittonia, mutta yhtään monogram-laukkua minulla ei käsivarsilla keikkuisi. Miksikö? Iso osa katukuvassa liikkuvista monogram, azur ja ebene -kuosisista laukuista ei ole oikeata Louis Vuitton -laukkua nähnytkään. Halvat kopiot, joissa ulkosauman kuvioinnitkaan eivät kohtaa saavat karvani pystyyn, enkä halua liikkua aidon samanlaisen käsilaukun kanssa missään. Merkkien yltiöpäinen korostaminen ei kuitenkaan kuulu tapoihini, joten Burberryn tyypillinen ruutukuvio ei ole se minun juttuni. Jos ostan jonkun merkkivaatteen, niin irroitettavaksi tarkoitetut merkit otan kyllä takuuvarmasti pois.

Jännä miten auringonvalo saa tämän naisen innostumaan värikkäämmistä laukuista. Tässäpä yksi meikäläisen huomion kiinnittänyt pirteä Louis Vuittonin laukku. Sama laukku löytyy muuten mm. punaisena jos tämä pirteä väri ei ole sinun juttusi. Kuva Louis Vuittonin Facebook -sivuilta.

Niin juu, entäpä auto? Allani olisi Audin, BMW:n taikka Volvon iso maasturi ja ihan vain sen takia, että meitä on kokonainen perhe ja tilaa tarvitaan eri lailla kuin kaksihenkisessä taloudessa. Mieheni sai äskettäin tarjouksen Lexukselta, kotimme oven eteen olisi ajettu hulppea ja kallis auto koeajoa varten mutta mieheni kieltäytyi. Mitäpä mieltä itse olin? Olisihan se ollut mukavaa testata messevän hintaista kiesiä, miltä se tuntuu alla, olisiko se ehkä ollut sittenkin se The Auto?

Hyi minua, tähänkö on tultu? Materian perään haikaileva nainen, joka piti aikoinaan tiliä eräässä pankissa vain ja ainoastaan sen takia, että konttorinumero viittasi Helsingin hienostoalueeseen jonka tienoilla aikoinaan asuin? Nainen, joka tuntee olonsa kotoisaksi istuessaan Karibianristeilijän sviitissä ja soittelee ruokatilauksia huoletta ilman mitään tunnontuskia omalle butlerilleen? Nainen, joka nauttii täysin siemauksin hienosta palvelusta viiden tähden Grand Hotel Kronenhofissa? Nämä on pahoja asioita, asioita joista yleisen käytännön mukaisesti saisi puhua kun moni ihminen taistelee Suomessa toimeentulosta, ison omakotitalon lainanmaksusta, terveenä pysymisestä. Onko näin? Kun te nyt luitte näitä mietteitäni, nouseeko teille karvat pystyyn sanomisistani, haluistani, materian himoitsemisesta? Sana on vapaa ja haluankin kuulla mielipiteitänne tästä.

Mutta jos nyt jatketaan tästä asiasta tarkemmin, onko minulla noita hieman hintavampia tuotteita isoa pinoa kotona? Ajamme kyllä isolla Volvolla, minulta löytyy mm. Furlan käsilaukku kotoa ja niin poispäin, mutta muutoin olen hyvin maltillinen. Voin pistää pienen kolminumeroisen (ennen pilkkua siis) summan johonkin yksittäiseen vaatteeseen tai kenkiin, mutta iloitsen myös vaikkapa viiden euron paitalöydöstä, juuri siitä jonka löysin jokin aika sitten Varkauden Prismasta. Ei minulla olisi ongelmaa mennä Louis Vuittonin liikkeeseen hakemaan itselleni käsilaukkua, mutta se tarkoittaisi luopumista minulle tärkeästä asiasta, melko usein toistuvasta matkailusta.

Minusta ei ole istumaan kotona useaa kuukautta ja reissaamaan ulkomailla kerran, pari vuodessa. Matkustaminen vaatii rahaa, ja esimerkiksi tässä kuussa Visaa rasittaa Royal Caribbeanin vuonoristeilyn loppumaksu, Madridin hotellit ja Prahan reissun varattu hotelli. Ei naurata, ei, joten Vuittonin laukut ja Armanin vaatteet jääköön tässä vaiheessa liikkeisiin, sillä me keskitymme maksamaan laskut suoraan kokonaisena emmekä lyhentelemään luottokortin maksueriä.

Kunnon lottovoittoa odotellessa. Piste.

Niin juu ja mites te lukijat? Jos olisi pakko valita, olisiko se matkailu vai muille päin näytettävät mammonatuotteet ensin, tyyliin Rolex -käsi ekaksi ovesta sisään? Tähän perään muuten laittaisin silmäniskuhymiön mikäli suosisin niitä blogikirjoituksissani.

Alla vielä Jerryn säännöt brändiuskollisuutta koskeviin postauksiin:

Luettele itsellesi tärkeitä brändejä ja pohjusta niitä hieman. Tyyli on vapaa, mutta jonkinlaiset kuvat aiheesta ovat tietysti plussaa :). Brändit voivat olla aivan mitä tahansa – kunhan ne ovat sinulle tärkeitä. Mainitse ja linkkaa Pako Arjesta –blogi ja mahdollinen haastajablogi postaukseesi. Lisää vielä oma linkkisi Pako Arjesta -blogin alkuperäisen postauksen kommenttiosioon ( www.rantapallo.fi/pakoarjesta/brandiuskollisuus ). Muista lisätä ohjeet omaan postaukseesi. Haasteen voi halutessaan laittaa eteenpäin