Monthly Archives

helmikuu 2015

Alppireissu Day 13: Tyttöjen päivä Wienissä

Wien oli todellakin viime hetken päähänpisto ennen palaamista Zürichin ja kotimatkaa, joten mies jäi keräämään voimia hotellille ennen seuraavan päivän pitkää ajorupeamaa kun me puolestamme päätimme D:n kanssa lähteä viettämään tyttöjen päivää Wieniin.

Kiertelimme ilman karttaa ja päämäärää ympäri kaupungin keskustaa, ihailimme kauniita rakennuksia ja nautimme leppoisasta tunnelmasta.

Wienin kenties tunnetuin kirkko on Stephansdom, joka sijaitsee keskeisellä paikalla, Stephansplatz-aukion laidalla. Värikkään katon omaavan kirkon korkein torni on yli 136 metriä korkea ja kirkko on jo ulkoa hyvin kaunis. Valitettavasti emme käyneet itse sisällä kirkossa vaikka sisäänpääsy olisi ollut ilmainen, joten sisäkuvia minulla ei ole tänne laittaa.

Keisarillinen palatsi Hofburg on laaja kokonaisuus, joka on muodostunut monien palatsien yhteensulautumisesta vuosisatojen saatossa. Hofburg kuuluu Wienin vanhankaupungin osana Unescon maailmanperintöluetteloon (jösses kun minä rakastan käydä näitä Unesco-kohteita läpi) ja nykyään tiloissa sijaitsee mm. useita museoita sekä Itävallan liittopresidentin virka-asunto. Prinsessatarinoita rakastaville Sissi on varmaan tuttu henkilö, joten Hofburgissa sijaitsee myös Sissin elämästä kertova näyttely. Harmikseni tämäkin tieto selvisi minulle vasta nyt joten jos vain olisimme viitsineet tutkia D:n kanssa paremmin Wienin tarjontaa, olisimme varmasti päätyneet Sissi-näyttelyyn josta lisätietoja täällä.

Mielikkäintä rakennusten katselussa kauniin vaalean värin lisäksi oli kuitenkin lukuisat yksityiskohdat ja patsaat, joita löytyi hyvin paljon kun vain jaksoin katsella ympärilleen.

Ja tuosta hevospatsaasta aasinsilta samalla ylvään näköisiin hevosiin, joita jolkutteli melkoisen mukava määrä kaduilla.

Ennen paluuta hotellille piipahdimme vielä nauttimassa muutamat samppanjadrinkit Stephansplazin kupeessa sijaitsevan DO & CO Hotel Viennan Onyx-baarissa, jonka kuudennen kerrokset isoista ikkunoista oli hyvät näkymät Stephansdomille ja kaupungille. Toinenkin kaupungin kattojen tasolla ollut baari olisi lähettyviltä löytynyt, mutta se oli remontin takia kiinni.

Mitäkö tykkäsin Wienistä? Nopeasti kierreltynä vailla päämäärää nautin tunnelmasta ja näkymistä. Hintataso ei ollut loppujen lopuksi niin korkea kuin luulin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisiakin tyhmien turistien kanssa, joten menisin Wieniin varmasti uudelleen. Tosin seuraavalla kerralla tekisin kyllä ennakkotutkimusta kaupungista ja kiertelisin komeita palatseja ja kirkkoja tarkemmin.

Wienin nähtävyyksistä enemmän Wienin turistitoimiston sivuilta täällä, siitä vain tutkiskelemaan.

 

 

Budjettimatkailijan EuroHotel Airport Vienna

Wienin lentokentän läheisyydessä, noin 20 minuutin päässä Wienistä oleva EuroHotel Airport Vienna on edullinen perushotelli ihmiselle, joka tarvitsee majapaikan 1-2 yöksi eikä vaadi kovin kummoista hotellilta.

Simppelisti sisustettu 114 huoneen hotelli oli pääsääntöisesti siisti ja rauhallisen asiakaskunnan omaavaa.

Kolmen hengen huoneemme oli melkoisan pieni, eikä siinä ollut ilmastointia. Äänieristys toimi ikkunoiden osalta hyvin, joskin olemattoman ilmastoinnin takia jouduimme pitämään ikkunaa auki. En muista että ikkunan auki pitäminen olisi kuitenkaan aiheuttanut suuremmalti häiriöitä yöuniin, vaikka lentokentälle oli matkaa viitisen kilometriä ja hotellin vieressä sijaitsi myös moottoritie. Ikkunan hyttysverkko oli myös rikki yläosasta, joten paikkailimme sitä itse. Jääkaappia taikka tallelokeroa ei huoneessa ollut.

WC/kylpyhuone oli sellainen laivojen hytin vessan kokoinen, mutta lisätilaa sille antoi huoneen puolella sijainnut käsienpesuallas. Vaikka huoneemme olikin siisti, ison miinuksen annoimme ilmiselvästi pesemättömälle vessalle (kuvat alla). Menimme huomauttamaan asiasta infoon, mutta siivoojat olivat lähteneet talosta kello viiden jälkeen. Emme suostuneet meille ehdotettuun huoneen vaihtoon, koska olimme purkaneet tavarat ja olisimme menettäneet huoneen hyvän sijainnin, joten pyysimme siivousvälineet kouraamme ja hoidimme pöntön siivouksen itse.

Aamupalaa en uskaltanut testata itse, koska pönttöepisodi kaiveli mieltäni seuraavana aamuna. En voinut olla pohtimatta millä tavalla ruokia hotellilla käsitellään joten söin omia eväitä huoneessa. D kävi 9 euron hintaisella aamupalalla alla näkyvässä ravintolassa, eikä se kuulemma kovin erikoinen ollut. Perusjutut kuten muutamat leikkeleet ja juustot sieltä löytyi joten jokainen päättäköön itse onko 9 euroa sopiva summa aamupalaan.

Ilmainen WiFi olisi ollut tarjolla julkisissa tiloissa, mutta valitettavasti sen toimivuudesta minulla ei ole sanottavaa. Olimme sen verran kiireisiä ettei alakerran aulassa istumiseen ollut yksinkertaisesti aikaa.

Hotelli sijaitsi Fischamendissa rauhallisen asuinalueen päässä ja Fischamendin keskustaan oli 5-10 minuutin kävelymatka. Emme kerenneet liikkua paljoa alueella, sillä päämääränämme oli Wien, mutta hotellin lähistöltä löytyi muutama perusravintola joidenka ruokaa en voi kyllä paljoakaan kehua.

Mitäkö itse pidin hotellista?

Hotellin plussat:
– edullinen hinta
– hyvä sijainti autoilijoita ajatellen
– ilmainen parkkeeraus
– ystävällinen ja kielitaitoinen front desk
– kylpyhuoneen vessaa lukuunottamatta muutoin siisti hotelli
– äänieristetyt ikkunat (luulisi olevan pakollinen lentokenttähotelleille, muttei ole itsestäänselvyys)

Hotellin miinukset:
– pienet huoneet
– ei jääkaappia eikä tallelokeroa
– ei ilmastointia
– huonesiivouksen huolimattomuus huoneessamme, ei siivoushenkilökuntaa vuorokauden ympäri

Menisinkö itse uudestaan yöpymään hotelliin?

Hotelli on erinomainen vaihtoehto hostellille ja tietty hyvä vaihtoehto muille edullista majoitusta miettivälle. Kolmen hengen huone yöltä 42 euroa omalla kylppärillä ja ilmaisella parkkeerauksella ei ollut todellakaan paha, mutta hinnat muuttuu ajankohdan mukaan. Ilmastoinnin puuttuminen rokottaa arviota melko pahasti, mutta me emme onneksi kärsineet siitä omalla reissullamme. Kun tietää hotellin puutteet ja millaiseen hotelliin on menossa, voisin hädässä ehkäpä yöpyäkin tässä hotellissa mikäli hinta olisi sopiva. Maksullinen kuljetus onnistuu vain lentokentältä hotellille, joten se lisää huonehintaa ja kannattaa ottaa huomioon lentokenttähotelleja verratessa.

Hotellin omille sivuille pääset suoraan tästä.

Varovainen hyväksyntä siis tältä bloggaajalta juuri tuon hinnan osalta, mutta tämän hintaisessa hotellissa olen asunut viimeksi viisi vuotta sitten jolloin saimme Hiltonin Executive-tsaon huoneen Varsovassa 45 euron hintaan. Olenkin siis täysin untuvikko hotellihinnoissa joten jos joku lukija on yöpynyt noin 40 euron hintaisessa hotellissa, onko esittelemäni hotelli ok vai ei verrattuna omiin kokemuksiinne?

Onnea on… ja kysymys teille lukijoille

Heipha! Pikkuisen on ollut taas hiljaista blogirintamalla mutta olen tehnyt ahkerasti töitä niin töissä kuin vapaa-ajalla saadakseni stressin kuriin. Vihdoin ja viimein eilen, johtuiko sitten lie perjantaista vain ensimmäisistä kunnon 7 tunnin yöunista, olo oli sellainen että kyllä näistä työpaineista selvitään. Naamalle alkoi levitä iloinen hymy ja totta vie maailma näytti kauniimmalle paikalle. On se vain jännä miten suuri vaikutus väsymyksellä on yleiseen mielentilaankin joten ymmärtänette sen että olen jättänyt bloggaamisen vähemmälle viime aikoina.

Olin tosiaan onnellinen pienistä asioista eilen, ilahduttavista sähköposteista, VR:n liikkumisesta aikataulussa ja eipä harmittanut se ettei lempiherkkuani löytynyt Picnicistä sillä kertaa. Nautin melko leppoisasta illasta hyvän ruoan ääressä ja väsäsin vielä iltamyöhäselle miehen kanssa herkullisen hedelmälautasen josta napsimme hedelmiä kynttilänvalossa elokuvaa katselleen.

Suurimman ilonaiheen sai aikaiseksi kumminkin niinkin pieni asia kuin lokakuun lopussa lataamani Youtube-video hytistämme Karibian risteilyllä, jota on katseltu tällä hetkellä yli 4 000 kertaa. Pieni määrähän tuo on yleisessä mittakaavassa, mutta hyvin video on tuntunut kiinnostavan ja antaa uskoa siihen että samanmoisia videoita ja ehkä enemmänkin voisin ruveta latailemaan reissuiltamme maailmalla.

Ymmärrän että lataamani hyttivideon katselijat ovat pääsääntöisesti niitä jotka ovat kiinnostuneet kyseisestä hyttiluokasta ja täten myös Atlantin toiselta puolelta, joten muiden tulevien videoiden katselijat tulisivat olemaan enemmän täältä suunnalta. Nyt kysynkin teiltä lukijoilta omia mielipiteitänne.

Onko teillä kiinnostusta hotellihuoneiden esittelyyn Youtubessa ja mahdollisesti muihin videoihin? Olen suunnittelemassa jonkin sortin filmiä tulevasta Norjan vuonoristeilystä, mutta kyllä tässä liikutaan muuallakin aikaisemmin ja siksi kyselen mielipidettänne nyt.

Tätä minä kadun suuresti elämäni loppuun saakka. 117 m2:n sviitti Hilton Sharjahissa eikä minkään sortin videota kyseisestä paikasta. Olisi ollut hienoa filmata tämäkin yleisön nähtäväksi.

Mites uima-allasalueet ja niiden ympäristö?

Perushuoneet hotelleissa, näkymät ikkunasta ulos?

Hytit, Suomen vesilläkin? (unohdetaan nyt ne perus sisä-/ikkunahytit Itämeren liikenteessä)

Pienet otokset lentokoneista? Tässä muuten kuva Qantasin turistiluokan ”nouda itse takaa mitä lystää” osastosta. Kaapista löytyi niin pikkusuolaista kuin makeaakin, mukaan lukien hedelmiä ja m&m karkkipusseja. Kovasti siellä takana tuli vierailtua….

Muut näkymät, tunnelmat?

Kaikki ideat ja toiveet otetaan kiitollisna vastaan.

Hyvää viikonloppua, nauttikeehan!

 

Alppireissu Day 12: Jospa kävis vielä Wienissä!

Päivä 12 ja pieni roadtrip-väsymys alkoi iskeä meihin, sillä emme intoutuneet kiertelemään Innsbruckissa oikeastaan ollenkaan. Söimme D:n kanssa maittavan aamupalan kauppakeskuksessa ja pyörimme siinä lähistöllä napsien kuvia keskustasta.

Jösses mitä namia!

Noin 130 000 asukkaan Innsbruck jäi todellakin kokematta, mutta pienesti tuli sellainen olo ettemme myöskään menettäneet paljoa. Keskustassa oli kauniita rakennuksia kun vain jaksoi katsella ympärilleen, mutta aamulla kadut olivat täynnä lastausautoja minkä takia valokuvien ottaminenkin vaati hieman töitä.

Helblinghaus

Tulipa Innsbruckin The nähtävyys, 1400-1500-luvulla rakennettu Kultainen katoskin (Goldenes Dachl) kävelyllämme vastaan. Nimi tulee katoksen kullatuista kuparipäreistä joita löytyy 2.657 kappaletta. Kyseiseltä parvekkeelta ylimystö ihaili aikoinaan edessä olevan aukion tapahtumia ja turnajaisia.

Goldenes Dachl

Kauniiden rakennusten lisäksi minua itseäni miellytti loppujen lopuksi myös kaupungin halki virtaava Inn-joki, jonka väriä jaksoin ihmetellä hetken jos toisenkin. Valitettavasti en saanut vangittua kameralle joen oikeaa väriä, sillä se oli vieläkin vaaleampi luonnossa.

D:llä oli ollut pienoinen haave nähdä Euroopan turneellaan vielä Wien joka oli hieman väärässä suunnassa Zürichiin nähden, mutta mieheni kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päädyimme kuitenkin suuntaamaan auton kohti Wieniä. Matkamme budjetti alkoi olla jo niissä rajoissa, että valittavasti hotellin tärkein kriteeri oli hinta ja niinpä varasimme Wienin lentokentän läheisyydestä kolmen tähden EuroHotel Airport Vienna-nimisen hotellin. Huonehinta 42 euroa (kolmen hengen huone) oli enemmän kuin hyvä, parkki oli ilmainen ja kun hotellin parkkipaikkakin näytti olevan täynnä autoja ja lapsiperheet lampsivat ovesta sisään huokaisin helpotuksesta. Ei kait tämä nyt niin paha hotelli voi olla?

Jaaa-a, mitäs sitä sanoisi. Palaan piakkoin tuohon hotelliin uudestaan ihan oman arvostelun myötä, sillä budjettimatkalaiselle/henkilölle joka tarvitsee vain jonkun edullisen ja melko ok paikan nukkuakseen lentojen välillä EuroHotel Airport Vienna on ihan suositeltava vaihtoehto.

Hotellin lähiseutu oli melko mielenkiintoinen sillä siellä oli tasokkaitakin (?) taloja ja ihan rauhaisaa. Kävelimme illalla metsästämässä läheltä ruokaa, joten päädyimme aterioimaan pienoisella snägärillä jossa oli terassi. Kasvissyöjälle paikka oli melkoinen painajainen, mutta onneksi salaattia oli sentään tarjolla rasvaisten ranskalaisten kaveriksi.

Rauhallisesta sijainnista huolimatta (katsokaas näkymiä terassin ”ikkunasta”, kuva alla) muutamat snägärin asiakkaat sai meidät kaikki hieman epäilevälle kannalle. Naapuripöydässä istui julman näköisiä tatutoituja miehiä jotka mulkoilivat meitä pidemmän tovin eikä ihme. Emme olleet ainoastaan täysiä turisteja, vaan D istui paikallaan aidon ison Louis Vuittonin kassin kera, isot kultakäädyt kaulallaan ja sormukset sormissa.

Ateriamme söimme tuona iltana hyvin hitaasti odottaen epäilyttäviä henkilöitä lähteväksi. Kun he vihdoin lähtivät, poistuimme odottelun jälkeen kiireen vilkkaa ravintolasta tiiviisti ympäristöön kuikuillen.

Pitihän sitä jotain extremeä ja jännitystä hankkia loppumatkaksi, eikös juu?

P.S.: Rakkaat matkalaiset, pohtikaapa ihan oikeasti sitä onko arvokkaiden korujen ja hienojen laukkujen käyttämiseen joka tilanteessa tarvetta kun reissaa tuolla maailmalla.