Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Viking Linen m/s Mariella jakaa varmasti mielipiteitä. Monet ovat sitä mieltä että laivan olisi jo aika siirtyä toiseen omistukseen ja tilalle pitäisi saada paranneltu versio Viking Gracesta. Vuodesta 1985 samalla Helsinki-Tukholma välillä seilannut Mariella on kyllä jo aika vanhan oloinen muodoiltaan. 80-luvun komia laatikkomalli paistaa kuin vanha Volvo konsanaan, eikä ihme että jotkut myös kutsuvatkin ihailtavaan ikään tullutta rouvaa merten Volvoksi.

Olen itse astunut kyseisen laivan sisuksiin ensimmäisen kerran sen valmistumisvuonna, joten monet lämpimät muistot ovat syöpyneet takaraivooni kyseiseltä laivalta. Olen nähnyt monet muutokset ja taivastellut joitakin rakennusratkaisuja, mukaan lukien auttamattoman pientä leikkihuonetta. Onneksi omat lapset ovat jo niin isoja ettei tarvetta pallomeren äärellä päivystämiseen ole sillä kilpailevan yhtiön Silja Serenade ja Silja Symphony voittavat leikkitiloissa ja muutamassa muussakin asiassa pienoisemman Mariellan.

Kaikesta huolimatta tuo pienoinen merten Volvo on vienyt sydämeni ja Mariellalle on aina mukava palata. Tunnelma on kotoisan leppoisa ja palvelu pelaa, ja onhan Viking Linelle tuttu kansiratkaisu toimiva. Eipä siis ihme, että viikonloppuristeilymme oli rentouttava ja yhtenä syynä siihen oli hyvän hytin lisäksi ne pienet onnistuneet asiakaspalveluhetket, jotka eivät valitettavasti tunnu olevan päivänselviä asioita kaikille asiakaspalvelijoille.

Saanko esitellä hyttimme, A2L Seaside Family Large jossa tuli vietettyä mukavasti aikaa. Tilaa löytyi ja televisio sekä jääkaappi oli plussaa. Merinäköala oli hieman rajallinen ja satamaan tultaessa sekä sieltä lähdettäessä kiinnitysköysien käyttö kuului kiitettävästi hyttiin, mutta palailen A2L Seaside Family Large -hyttiin tarkemmin toisessa postauksessa.

Lasillinen kuohuvaa juhlistaa aina mukavasti lähtöä, mikäs sen mukavampaa kuin jakaa jääkaappikylmä Piccolo-pullo miehen kanssa puoliksi.

Söimme ensimmäisenä iltana Ella’s ravintolassa miehen kanssa nopeasti kahdestaan, sillä lapsilla ei ollut minkäänlaista hinkua mennä ravintolaan syömään kaikista suostutteluistamme huolimatta. Lapsille suuri hytti antoi mahdollisuuden rakennella rauhassa merimyymälästä ostettuja Legoja ja vaikka kuinka vahdimme puhelimia siltä varuilta että hytissä olisi ongelmia, ei mitään soittoa tullut. Palatessamme pikaisen aterian jälkeen takaisin hyttiin löytyi sieltä kaksi onnellisen hymyn omaavaa tenavaa Legorakennelmiensa kimpussa. Pisteet siten kodikkaalle hytille, jossa oli tilaa rakennella Legoja kunnolla isojen pöytien ääressä.

Vihdoin nälkä alkoi kurnimaan toisella lapsella joka ei ollut koskenut ruokaansa ennen risteilyä, joten päätin käydä hakemassa klassisen lihapullat ja muussi-annoksen kahvilasta. Ajat lienee muuttuneet sitten omien lihapulla-annosaikojen, koska kahvilassa ei ollut tarjolla mitään lämmintä. Tapas & Wine paikasta olisi saanut jotain lihapulla-aterian tynkää, mutta harmikseni kyseiset lihapullat olivat sekoitettu BBQ-kastikkeeseen eikä annosta voinut siten ajatellakaan lapselleni. Tapas & Wine -ravintolan henkilökunnan palveluasenne kuitenkin ilahdutti minua kovasti, sillä he ehdottivat sitä että buffetin ranskalaisista ja lihapullista rakennettaisiin omanlainen annos. Tyytyväisin mielin tepastelinkin hyttiin foliolla peitetyn lautasen kanssa, ja saipa lapsikin mahansa täyteen kiitettävän kokoisesta annoksesta.

Pieni asia varmasti laivayhtiölle, suuri asia asiakkaalle. En mainostaisi tätä niin paljoa ellen tietäisi sitä ettei kaikkialla edellä mainittu tapahtuma ole todellakaan mahdollista.

Ensimmäinen ilta oli melko pian ohi. Kävimme pikaisesti katsomassa shown yökerhossa mutta väsymys vei voiton. Uni maittoi niin makeasti rankan työviikon päätteeksi ettemme havahtuneet edes siihen kun laiva pysähtyi pikaisesti Maarianhaminassa. Toinen lapsistamme kuitenkin pystyi vahvistamaan Maarianhaminan käännöksen, sillä hän oli ainoa ääniin havahtunut.

Oi sitä rauhallista aamupalaa keulaikkunoiden äärellä ja leppoisaa päivää Tukholmassa. Kävelimme Slussenille ja pyörimme siinä lähellä ihan vain saadaksemme raitista ulkoilmaa.

Tätä niin lapset kuin me aikuisetkin arvuuttelimme tovin jos toisenkin matkalla Slussenille. Pää vai jotain ihan muuta?

Asia jota minä harmittelen kovasti: Kaunis kaupunki ja yli sata risteilyä Tukholmaan mutten ole nähnyt kaupungista oikeastaan mitään. Osaan kävellä vanhankaupungin halki Åhlensin tavaratalolle, olen vaellellut Södermalmilla ja Slussenilla useamman kerran sekä huristellut SkyView-hissillä Globenin harjalle, siinä kaikki. Niin monta käyntiä Tukholmassa, joten olisiko jo aika kokeakin siellä jotain ja ihan oikeasti lomailla kaupungissa?

Saavuimme laivalle ja nautimme hytistämme huomattavasti enemmän kuin mitä olisimme pienemmässä hytissä nauttineet. Hytti toimi oivana hotellihuoneena, eivätkä seinät kaatuneet päälle niinkuin Standard-luokan hytissä. Levännein mielin piipahdin vielä ihastelemassa Tapas & Wine ravintolan herkkutiskiä ennen päivällistä Food Gardenissa.

Tapaksia, anyone?

Tai kenties maittava salaatti hyvännäköisistä raaka-aineista?

Mutta allaoleva jälkiruoka suorastaan huusi minua tiskiltä. Sinne jäi, sillä vatsaan ei jäänyt yhtään tilaa tuhdin Food Gardenissa syödyn päivällisen jälkeen.

Viking Linen a la carte-ravintoloissa on tällä hetkellä tarjolla Pure Nordic Tastes -menu, joka koostuu napapiirin pohjoispuolen antimista. Paljoa minä en herkullisen oloisista annoksista hyötynyt kasvissyöjänä, joten tuhti ohrarisotto oli se minulle ainoa sopiva vaihtoehto.

Oikein maittava alkupala alkuruokapöydästä, kasvissyöjällekin löytyi mukavasti tarjontaa.

Herkkutateilla maustettua ohrarisottoa, oliiviöljyssä kypsennettyjä kirsikkatomaatteja ja friteerattua mustajuurta.

Kokonaisena paistettua häränfileetä, kuningasrapua, riistalientä, käenkaaliemulsiota ja puikulaperunaterriini.

Niin juu ja se jälkkäri, jonka nautin pitkän kaavan mukaan. Makustelin makuja yhdessä ja erikseen, nautin voimakkaista makuelämyksistä ja annoin pannacottan sulaa hiljalleen suussa. Täyden kympin ja papukaijamerkin jälkiruoka, jonka suosittelen tilaamaan.

Tyrnipannacotta, mantelilastu sekä vadelma- ja karhunvatukkakastiketta. Yksi sana: Nautinto.

Palvelu Food Gardenissa oli jälleen hyvää, ja tuunasipa keittiö valmiista jälkiruoasta omanlaisen jälkiruoan erikoisruokavalioiselle miehelleni pyytämättä.

Tuohon hyvään ja leppoisaan palveluun kiinnitin muuten huomiota vielä myöhemmin illalla, kun istahdimme miehen kanssa nauttimaan lasilliset viiniä/samppanjaa Cava Barin lähettyvillä. Kaipasin samppanjan kaveriksi jotain pientä makeaa tiskillä olleiden pikkusuolaisten sijaan. Mitään ei ollut tarjolla, mutta pienesti minua haastateltuaan baarimikko piipahti takahuoneessa ja antoi mukaan pienoisen keksisuklaan. Pieni asia varmasti jälleen laivayhtiölle, mutta mahtava ele tälle asiakkaalle. Nuo ovat niitä pieniä asioita joita itse haen ja kaipaan oikeanlaisessa asiakaspalvelussa. Kyse ei ole ilmaissuklaasta tai muusta ilmaisesta vaan hoksottimista, hieman peruspalvelua pidemmälle menevästä asiakaspalvelusta josta jää asiakkaalle hyvä mieli. Niin myös minulle.

Noin pieni lisuke, eikä se nyt mielestäni harmonista liittoa rakentanut Laurent-Perrier Brutin kanssa mutta mitäpä siitä, sillä ajatus oli tärkein. 

Onko Viking Linen m/s Mariella ollut inhokkilistallasi ikänsä tai sisustuksensa puolesta? Mitäpä jos menisitkin laivalle tunnelman, hyvän ruoan ja hyvän asiakaspalvelun perässä?

Suosittelen.