Monthly Archives

helmikuu 2015

Blogihaaste: 10 matkakuvaa

Kiitoksia reisereise 10 matkakuvan haasteesta, jonka laittoi alun perin liikkeelle Journey Diary-matkablogi. Pidemmittä puheitta alla minun matkakuvani.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Heinäkuussa 2011 palasimme Hongkongista Finnairin business-luokassa. Lienekö johtunut lapsiperhe -statuksesta, mutta meidät sijoitettiin keskenämme omaan osastoon business-luokan perälle. Matkustajia ko. matkustusluokassa oli sen verran vähän, että saimme koko osaston itsellemme. Oli kyllä aika vinkeä ja ikimuistoinen tunne matkustaa ihan yksinänsä siellä ja rauha oli taattu. Tuolla reissulla nappasin yllä näkyvän kuvankin.

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Uusi kamera, kokematon käyttäjä ja tuulinen, hiekkaa pöllyttävä päivä Sydneyn Palm Beachillä helmikuussa 2014. Nappailin vain tuskissani kuvia ja jotenkin tämä levästä otettu otos vangitsee. Tarkennus kohillaan.

3. Matkakuva joka saa hyvälle tuulelle

Ei kovin kummoinen kuva mielestäni mutta ne tunnelmat jotka tuota kuvaa ottaessa tuntuvat vieläkin vahvana kun katselen meidän reissukuvia Karibian -risteilyltä. Takana oli rankka syksy töissä, kaikki tuntui kaatuvan päälle ja lomalle lähteminenkin oli yhtä tahimista. Kun me vihdoin lokakuussa 2014 pääsimme Miamiin ja minä katselin hotellimme (Hilton Miami Airport ****) parvekkeelta uima-altaalla ilakoivaa miestäni ja lapsiamme en voinut tuntea muuta kuin suurta hyvää oloa. Ilta oli lempeä, vieressä sijainnut lentokenttä alkoi pienesti rauhoittumaan ja suuri kuu nousi taivaalle. Kaikki se kökkö Suomessa oli historiaa vähäksi aikaa. Ja vieläkin muuten pystyn tuntemaan ihollani sen lempeän tuulen mikä kuvanottohetkellä oli.

4. Luontokuva

Itävallan Alpit ja Hohe Tauernin kansallispuisto heinäkuussa 2014, tarvinneeko enempää selitellä. Tälle kaupungissa syntyneelle ja eläneelle naiselle luonnossa vain on sitä jotain. Tähän ikään mennessä minulle on kasvanut tietty mukavuudenhalu ja mm. teltat ovat poissuljettu tapaus. Siitä huolimatta luonnon kauneus on vangitsevaa ja metsissä samoilukin on kivaa, pienissä määrin tosin.

5. Kuva yläilmoista

Hongkong & The Peak Tower heinäkuussa 2011. Korkeanpaikankammoisena matka tuonne ylös sellaisella tiukassa kulmassa menevällä ”kaapelijunalla” oli yksi elämäni kamalimpia. Näin sieluni silmin että juna lähtee valumaan taaksepäin hallitsemattomasti ja yritin vain pitää paniikkini kurissa tuon matkan. Näkymät alas sumuiseen kaupunkiin ei nyt kovin kummoiset olleet, mutta olin silti ylpeä siitä että pystyin tekemään tuon matkan ylös vaikka kroppa halusi kovasti jäädä alas. Jälkeenpäin ajateltuna maisema olisi ollut varmasti mukavampi illan pimetessä. Ehkä ensi kerralla sitten.

6. Postikorttimaisema

Pohdin pitkään laitanko tämän ”hyvää huomenta” osastoon vai postikorttimaisemaan. Olkoon tämä nyt sitten postikorttimaisema. Tälläiseen näkymään törmäsin Budapestissa lokakuussa 2010 kun avasin hotellihuoneemme (Hilton Budapest **** ½) verhot eräänä aamuna. Syksyn aamusumu oli hälvenemässä ja kaupunki alkoi herätä eloon. Jotain maagista tuossakin näyssä oli ja halusin vangita sen valokuvaan.

7. Kuva matkaseurasta

Kunnioitan enemmän kuin paljon mieheni halua olla näyttämättä nassua täällä. Hän on ehdottomasti se paras matkaseura missä tahansa liikunkaan, mutta tuossa viimeksi viime viikonloppuna Mariellalla risteillessäni kiinnitin huomiota nyssäköihini joita oli kyllä melkoinen määrä. Saanen siis esitellä mukanani matkaavat nyssäkät, jotka sisältävät kaiken hoito-/kaunistautumisarsenaalin päästä varpaisiin.

8. Fiilistelykuva palmun alla

Levollinen päivä Bahaman risteilyllä. Laivamme pysähtyi Nassauhin päiväksi ja me suunnistimme Blue Lagoon Islandille. Nautimme aurinkoisesta päivästä rannalla ja päädyimme pilvien saavuttua lekottelemaan riippumattoihin palmujen keskelle. Tällaista näkymää ihailin lokakuussa 2012.

9. Hyvää huomenta -kuva

Nuo maailman pehmoisimmat, muhkeimmat, upeimmat peitot! Että huomenta vaan Grand Hotel Kronenhofista (*****), heinäkuu 2014.

10. Lempikaupunkini

New York lokakuussa 2011. Sen tunnelma, kaupungin äänet ja korkeat rakennukset ovat vain niin mahtavia. Suosittelen laittamaan New Yorkin Bucket listalle jos et ole siellä vielä käynyt.

Alan olla jo hieman pihalla siitä kuka on jo haastettu ja kuka ei, joten haastan kaikki muut joita ei ole vielä haastettu. Siitä vain kaivelemaan kuvia arkistoista ja osallistumisohjeet löytyy Journey Diary-blogista.

Torstai on The Päivä

Mies: ”Kulta, millainen päivä sulla on torstaina?”
Minä: ”Öö, ei mitenkään erityinen, me ollaan kevennetty duunissa tätä viikkoa ennen kun
polkastaan se X-projekti käyntiin, miten niin?”
Mies: ”Mulla on sillon se X Helsingissä enkä viitti mennä enää takaisin duuniin, mitäs jos
silloin mentäs aikaisin kotiin ja se olis sitten se meidän ”The Päivä?”
Minä: ”Hah, mä en kyllä usko tuohon sitten yhtään mutta yritetään vaan”.

Ja nyt kaikki vilkkaimman mielikuvituksen omaavat ihmiset ajattelevat varmaan melko muheviakin asioita tuollaisen keskustelun luettuaan, mutta tuossa me keskustelimme klassisesti miehen kanssa siitä, että yhtenä päivänä me panostaisimme hieman enemmän yhdessäoloon. Mies kippasi lapset isovanhemille hoitoon maanantaina, joten tämän viikon olemme olleet kahdestaan kotona miehen kanssa. Viikko koostuu ahkerasta työnteosta ja siten myös melko väsyneistä ja harhailevien ajatusten omaavista päivistä, joten päätimme että torstai on ”The Päivä” jolloin nautimme. Syömme pitkän kaavan mukaan kynttiläillallista ja keskistymme olemiseen. Treffit siis oman kodin lämmössä tiedossa ja luulisihan sen olevan mukavaa.

Joku noissa meidän etukäteen vahvasti suunnittelemissa päivissä on aina vikana, sillä ne ei vain pääty siten kuin ne on suunniteltu. Jos ei työt sotke kuvioita niin sitten ainakin olemme aivan puolikuolleita eikä ajatus monen ruokalajin työläästä illallisesta kuulosta enää niin houkuttelevalta. Viimeisistä ”kotitreffeistämme” voikin lukea täältä joten voitte uskoa ettei meikäläisen luotto huomiseen iltaan ole kummoinen.

Oloa ei ollenkaan pelasta myöskään se, että otin itseäni niskasta kiinni tänä aamuna ja päätin soittaa töihin että olen kipeä. Kynnykseni jäädä kotiin sairastumisen takia on hyvin korkea, joten tänä aamuna taistelin itseni kanssa suuresti. Heräsin normaaliin aikaan mutta en vain saanut itseäni liikkeelle nuhaflunssan oireiden takia. En päässyt lähtemään kahteen ensimmäiseen bussiin sitten millään ja kun odottelin lähtöä kolmannelle bussille kropan huutaessa hoosiannaa otin kengät jalasta ja soitin töihin etten vain pysty tulemaan. Tiedän että tein viisaan ratkaisun mutta olo on kertakaikkisen häpeällinen.

Sairaslomapäiväni on siten tehty jatkuvasta niistämisestä, kipeästä kurkusta, rähjääntyneestä ei niin hemaisevasta olosta ja Tvins Ostos-TVstä joka on jotain niin surkuhupaisaa että katselen sitä haavi auki. Ehdoton suosikkini on kyllä Hot Pants-mainos, jossa luvataan kilojen lähtevän hikoiluttavien pöksyjen takia. Näyttelijäsuoritukset on huippuluokkaa ja kyllä vain on ajat muuttuneet sitten Sauna-beltin.

Että tämmöttii, aika ihmeitä pitaisi tapahtua että huomisesta The Päivästä tulee onnistunut.

Enkös ole ihanan positiivinen?

Esittelyssä m/s Mariellan A2L Seaside Family Large

Siinä se nyt on. Pienoinen lapsiperheen ja tilaa rakastavan matkustajan helmi Mariellalla, mikäli on valmis luopumaan esteettömästä merinäköalasta.

Risteilimme Viking Linen m/s Mariellalla viime viikonloppuna ja valitsimme varauksen yhteydessä 18 m2:n A2L Seaside Family Large -hytin ihan vain sen isomman koon takia, sillä ajatus ahtautumisesta 9 m2:n kokoiseen A4 Seaside Standard -hyttiin ei oikein innostanut meitä vanhempia ollenkaan. Olimme tietoisia rajoitetusta näkyvyydestä mutta pidimme sitä pienenä haittana sillä talvisaikaan näkyvyys merelle on loppujen lopuksi hyvin pientä pimeiden iltojen takia.

Merinäköalalliseen hyttiin verrattuna A2L hytti oli kahdesta ikkunastaan huolimatta hieman pimeämpi, sillä hytin yläpuolella oli varjostava lippa. Suurin haitta näkyvyyteen tuli Tukholman päässä päivällä kun autokannen visiiri oli auki.

Keulakansi oli aivan rauhallinen, sillä matkustajilla ei ollut sinne mitään asiaa eikä henkilökuntakaan liikkunut kannella matkamme aikana. Suurimmaksi hytin haitaksi pimeyden lisäksi nostan keulasta kuuluvan metelin, kun satamaan kiinnittymiseen tarkoitettuja köysiä jouduttiin käyttämään. Ääniyliherkille en tätä hyttiä suosittele, sillä muitakin pienoisia ääniä hyttiin kuului kuten autokannen piippaukset (auton varashälytin tai jokin muu varoitin) sekä jäät (?) jotka kolisivat hyvin pienoisesti jossain vaiheessa aluksen keulaan. En suosittele keulahyttiä myöskään merenkäynnistä herkille ihmisille sillä keulassa liikkeet tuntuivat paremmin kuin keskiosassa laivaa.

Meidän hyttimme oli 5127, sopivasti reunalla ja vain yhdellä hyttinaapurilla. Näkyvyyttä oli ihan hyvin, mutta kuten kuvasta huomaa en suosittele kenellekään hyttiä 5130. Piipahdin kurkistamassa satamaan tullessa ovelta hytin 5130 näkyvyysestettä ja se on huomattava tuon pelastusasemapömpelin takia. (Ko. pelastusasemapömpeli E näkyy yhtä ylemmässä kuvassa vasemmalla).

Jos näkyvyyseste, keulasijainti taikka ajoittainen meteli eivät haittaa, on A2L erinomainen vaihtoehto samanhintaiselle esteettömän merinäköalan omaavalle LXB Seaside Premium Promenade -hytille joka on 12 m2 suuruinen.

Kuva: www.vikingline.fi. Pikku kritiikkiä haluan kyllä Viking Linelle antaa hytin LXB Seaside Premium Promenade -nimestä, sillä Promenaden kanssa tällä hytillä ei kyllä ole mitään tekemistä.

Me matkustimme perheenä, joten Mariellan LXB oli poissuljettu vaihtoehto kokonaan. Parisängyllisiä hyttejä vuodesohvalla kun sattuu olemaan ainoastaan A2L -hytit ja sviitit. Vuodesohviakin on näköjään eri kokoisia, sillä meidän hytin vuodesohva oli ilmiselvästi tarkoitettu pienemmille lapsille. Viking Line ilmoittaa sivuillaan että A2L -hyteissä on 138 cm x 200 cm kokoisia vuodesohvia, mutta sellaista meidän hytin sohvasta ei saanut tekemälläkään.

Hytin muuhun varustukseen kuului hyvin vajaan sisällön omaava ilmainen minibaari, mutta jääkaapin kylmyydelle täytyy antaa kehuja.

Jääkaapin lisäksi hytistä löytyi televisio, kunnon meikkauspöytä sekä kokovartalopeili. Kylpyhuoneessa ei ollut eroja Standard-luokan hytteihin, minkä takia en ruvennut ottamaan kuvia kyseisestä mukavuuslaitoksesta.

Pehmoisasta parisängystä löytyi neljä tyynyä, kahta eri vahvuutta. Jokainen tyynyistä oli mielestäni muhkeampi kuin Standard-luokan hyteissä, mutta edellisestä kerrasta Mariellalla on sen verran pitkä aika etten tiedä vuodevaatteiden yleisestä tasosta mitään.

Positiivisena huomiona vielä se, että Mariellan hyvin rajallinen julkisiin tiloihin asennettu ilmainen WiFi toimi hytissämme lähes moitteettomasti.

Mites sitten se hintapolitiikka, mihin väliin tämä näkyvyysesteellinen hytti sijoittuu? (Alennuksettomat hinnat tarkistettu 17.2.2015)

Perjantailähtö 22.5. Viking Linen m/s Mariellan A2L Seaside Family Large (18 m2) hytissä ilman aamupaloja 360 euroa, sama lähtöpäivä Silja Symphonyllä DeLuxe-luokan (14 m2) hytissä erikoisaamupaloin 600 euroa. Huomautuksena vielä erikseen, ettei nelihenkinen perhe matkusta DeLuxe-hytissä ollenkaan, sillä siihen pystyy majoittumaan korkeintaan yksi lapsi. Nelihenkisen perheen majoittuminen isommissa hyteissä onkin pienoinen ongelma Siljalla, sillä perhehytit eivät ole ”vain” nelihenkiselle perheelle. Siksi ainoa vaihtoehto on ottaa Commodore-luokan hytti jonka hinta onkin jo jotain ihan muuta.

Perjantailähdöt ovat aina kalliita, joten arkiesimerkkinä hinnat tiistailta 26.5. ovat 190 euroa (A2L) ja 407 euroa (DeLuxe). Hinnoissa ei ole huomioitu kanta-asiakashintoja eikä muitakaan tarjouksia, joiden avulla voi saada edellä mainitut hytit hyvin edulliseen hintaan taikka Siljalla jopa ilmaiseksi Siljan Club One -pisteillä.

EDIT: Tiedustelin Siljalta nelihenkisen perheen mahdollisuutta majoittua Deluxe-hyttiin ja he ilmoittivat että Serenaden ja Symphonyn merenpuoleisessa Deluxe-hytissä voi majoittua kahden aikuisen lisäksi yksi lapsi (max. 17-v.) lisävuoteessa ja yksi lapsi (max 11-v.) ilman omaa vuodepaikkaa. Promenaden puoleisessa Deluxe-hytissä voi majoittua kahden aikuisen lisäksi vain yksi alle 12-vuotias lapsi ilman omaa vuodepaikkaa.

Baltic Queen, Silja Galaxy ja Baltic Princess -laivoilla Deluxe-luokan hyteissä voi majoittua kahden aikuisen lisäksi myös vain yksi alle 12-vuotias lapsi ilman omaa vuodepaikkaa.

Itse en ainakaan voisi kuvitella majoittuvani hytissä jossa joutuisin jakamaan parivuoteen mönkivän lapsen kanssa, vaikka suloinen onkin.

Kiinnostuneille muuten tiedoksi, että m/s Mariellaa tuunataan uuteen uskoon telakalla huhtikuussa 2015 ja se palaa liikenteeseen mm. uuden Comfort-hyttiluokan kanssa. Tämän lisäksi kaikki laivan sviitit ja luksushytit, myös A2L, uusitaan telakoinnin aikana joten tämän naisen mielenkiinto heräsi. On hienoa että hyttien vanhahtava sisustus päivitetään vihdoin ja toivottavasti kokonaiset päiväpeitot vaihdetaan tuossa samassa puolipäiväpeittoihin. Ai miksikö?

Tuo tuossa on päiväpeitto. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään mieheni oli käärinyt sen siististi rullalle sisäpuoli ylöspäin ja läppässyt lattialle. Noin suurelle rullalle oli hyvin hankala löytää paikkaa joten siihen se jäi sillä vahinko oli jo tapahtunut. Me emme tallustelleet peiton päällä mutta takuuvarmasti kyseinen päiväpeitto on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut yhtä sun toista. Tuo sama päiväpeitto laitetaan aina kauniisti uusien petivaatteiden ja tyynyjen päälle ja ainakin itse olen sitä mieltä että painaisin mielelläni pääni mieluummin puhtaaseen tyynyyn, joka ei ole ollut kosketuksissa tallotun ja lattialla pyörineen päiväpeiton kanssa.

Kiinnostuitko? Viking Linen sivustolle pääset suoraan tästä ja jos Silja puolestaan kiinnostaa, ko. varustamon sivuille pääset suoraan tästä.

Siitä vaan suunnittelemaan omaa risteilyäsi!

 

Päivä Tukholmassa, m/s Mariella

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Viking Linen m/s Mariella jakaa varmasti mielipiteitä. Monet ovat sitä mieltä että laivan olisi jo aika siirtyä toiseen omistukseen ja tilalle pitäisi saada paranneltu versio Viking Gracesta. Vuodesta 1985 samalla Helsinki-Tukholma välillä seilannut Mariella on kyllä jo aika vanhan oloinen muodoiltaan. 80-luvun komia laatikkomalli paistaa kuin vanha Volvo konsanaan, eikä ihme että jotkut myös kutsuvatkin ihailtavaan ikään tullutta rouvaa merten Volvoksi.

Olen itse astunut kyseisen laivan sisuksiin ensimmäisen kerran sen valmistumisvuonna, joten monet lämpimät muistot ovat syöpyneet takaraivooni kyseiseltä laivalta. Olen nähnyt monet muutokset ja taivastellut joitakin rakennusratkaisuja, mukaan lukien auttamattoman pientä leikkihuonetta. Onneksi omat lapset ovat jo niin isoja ettei tarvetta pallomeren äärellä päivystämiseen ole sillä kilpailevan yhtiön Silja Serenade ja Silja Symphony voittavat leikkitiloissa ja muutamassa muussakin asiassa pienoisemman Mariellan.

Kaikesta huolimatta tuo pienoinen merten Volvo on vienyt sydämeni ja Mariellalle on aina mukava palata. Tunnelma on kotoisan leppoisa ja palvelu pelaa, ja onhan Viking Linelle tuttu kansiratkaisu toimiva. Eipä siis ihme, että viikonloppuristeilymme oli rentouttava ja yhtenä syynä siihen oli hyvän hytin lisäksi ne pienet onnistuneet asiakaspalveluhetket, jotka eivät valitettavasti tunnu olevan päivänselviä asioita kaikille asiakaspalvelijoille.

Saanko esitellä hyttimme, A2L Seaside Family Large jossa tuli vietettyä mukavasti aikaa. Tilaa löytyi ja televisio sekä jääkaappi oli plussaa. Merinäköala oli hieman rajallinen ja satamaan tultaessa sekä sieltä lähdettäessä kiinnitysköysien käyttö kuului kiitettävästi hyttiin, mutta palailen A2L Seaside Family Large -hyttiin tarkemmin toisessa postauksessa.

Lasillinen kuohuvaa juhlistaa aina mukavasti lähtöä, mikäs sen mukavampaa kuin jakaa jääkaappikylmä Piccolo-pullo miehen kanssa puoliksi.

Söimme ensimmäisenä iltana Ella’s ravintolassa miehen kanssa nopeasti kahdestaan, sillä lapsilla ei ollut minkäänlaista hinkua mennä ravintolaan syömään kaikista suostutteluistamme huolimatta. Lapsille suuri hytti antoi mahdollisuuden rakennella rauhassa merimyymälästä ostettuja Legoja ja vaikka kuinka vahdimme puhelimia siltä varuilta että hytissä olisi ongelmia, ei mitään soittoa tullut. Palatessamme pikaisen aterian jälkeen takaisin hyttiin löytyi sieltä kaksi onnellisen hymyn omaavaa tenavaa Legorakennelmiensa kimpussa. Pisteet siten kodikkaalle hytille, jossa oli tilaa rakennella Legoja kunnolla isojen pöytien ääressä.

Vihdoin nälkä alkoi kurnimaan toisella lapsella joka ei ollut koskenut ruokaansa ennen risteilyä, joten päätin käydä hakemassa klassisen lihapullat ja muussi-annoksen kahvilasta. Ajat lienee muuttuneet sitten omien lihapulla-annosaikojen, koska kahvilassa ei ollut tarjolla mitään lämmintä. Tapas & Wine paikasta olisi saanut jotain lihapulla-aterian tynkää, mutta harmikseni kyseiset lihapullat olivat sekoitettu BBQ-kastikkeeseen eikä annosta voinut siten ajatellakaan lapselleni. Tapas & Wine -ravintolan henkilökunnan palveluasenne kuitenkin ilahdutti minua kovasti, sillä he ehdottivat sitä että buffetin ranskalaisista ja lihapullista rakennettaisiin omanlainen annos. Tyytyväisin mielin tepastelinkin hyttiin foliolla peitetyn lautasen kanssa, ja saipa lapsikin mahansa täyteen kiitettävän kokoisesta annoksesta.

Pieni asia varmasti laivayhtiölle, suuri asia asiakkaalle. En mainostaisi tätä niin paljoa ellen tietäisi sitä ettei kaikkialla edellä mainittu tapahtuma ole todellakaan mahdollista.

Ensimmäinen ilta oli melko pian ohi. Kävimme pikaisesti katsomassa shown yökerhossa mutta väsymys vei voiton. Uni maittoi niin makeasti rankan työviikon päätteeksi ettemme havahtuneet edes siihen kun laiva pysähtyi pikaisesti Maarianhaminassa. Toinen lapsistamme kuitenkin pystyi vahvistamaan Maarianhaminan käännöksen, sillä hän oli ainoa ääniin havahtunut.

Oi sitä rauhallista aamupalaa keulaikkunoiden äärellä ja leppoisaa päivää Tukholmassa. Kävelimme Slussenille ja pyörimme siinä lähellä ihan vain saadaksemme raitista ulkoilmaa.

Tätä niin lapset kuin me aikuisetkin arvuuttelimme tovin jos toisenkin matkalla Slussenille. Pää vai jotain ihan muuta?

Asia jota minä harmittelen kovasti: Kaunis kaupunki ja yli sata risteilyä Tukholmaan mutten ole nähnyt kaupungista oikeastaan mitään. Osaan kävellä vanhankaupungin halki Åhlensin tavaratalolle, olen vaellellut Södermalmilla ja Slussenilla useamman kerran sekä huristellut SkyView-hissillä Globenin harjalle, siinä kaikki. Niin monta käyntiä Tukholmassa, joten olisiko jo aika kokeakin siellä jotain ja ihan oikeasti lomailla kaupungissa?

Saavuimme laivalle ja nautimme hytistämme huomattavasti enemmän kuin mitä olisimme pienemmässä hytissä nauttineet. Hytti toimi oivana hotellihuoneena, eivätkä seinät kaatuneet päälle niinkuin Standard-luokan hytissä. Levännein mielin piipahdin vielä ihastelemassa Tapas & Wine ravintolan herkkutiskiä ennen päivällistä Food Gardenissa.

Tapaksia, anyone?

Tai kenties maittava salaatti hyvännäköisistä raaka-aineista?

Mutta allaoleva jälkiruoka suorastaan huusi minua tiskiltä. Sinne jäi, sillä vatsaan ei jäänyt yhtään tilaa tuhdin Food Gardenissa syödyn päivällisen jälkeen.

Viking Linen a la carte-ravintoloissa on tällä hetkellä tarjolla Pure Nordic Tastes -menu, joka koostuu napapiirin pohjoispuolen antimista. Paljoa minä en herkullisen oloisista annoksista hyötynyt kasvissyöjänä, joten tuhti ohrarisotto oli se minulle ainoa sopiva vaihtoehto.

Oikein maittava alkupala alkuruokapöydästä, kasvissyöjällekin löytyi mukavasti tarjontaa.

Herkkutateilla maustettua ohrarisottoa, oliiviöljyssä kypsennettyjä kirsikkatomaatteja ja friteerattua mustajuurta.

Kokonaisena paistettua häränfileetä, kuningasrapua, riistalientä, käenkaaliemulsiota ja puikulaperunaterriini.

Niin juu ja se jälkkäri, jonka nautin pitkän kaavan mukaan. Makustelin makuja yhdessä ja erikseen, nautin voimakkaista makuelämyksistä ja annoin pannacottan sulaa hiljalleen suussa. Täyden kympin ja papukaijamerkin jälkiruoka, jonka suosittelen tilaamaan.

Tyrnipannacotta, mantelilastu sekä vadelma- ja karhunvatukkakastiketta. Yksi sana: Nautinto.

Palvelu Food Gardenissa oli jälleen hyvää, ja tuunasipa keittiö valmiista jälkiruoasta omanlaisen jälkiruoan erikoisruokavalioiselle miehelleni pyytämättä.

Tuohon hyvään ja leppoisaan palveluun kiinnitin muuten huomiota vielä myöhemmin illalla, kun istahdimme miehen kanssa nauttimaan lasilliset viiniä/samppanjaa Cava Barin lähettyvillä. Kaipasin samppanjan kaveriksi jotain pientä makeaa tiskillä olleiden pikkusuolaisten sijaan. Mitään ei ollut tarjolla, mutta pienesti minua haastateltuaan baarimikko piipahti takahuoneessa ja antoi mukaan pienoisen keksisuklaan. Pieni asia varmasti jälleen laivayhtiölle, mutta mahtava ele tälle asiakkaalle. Nuo ovat niitä pieniä asioita joita itse haen ja kaipaan oikeanlaisessa asiakaspalvelussa. Kyse ei ole ilmaissuklaasta tai muusta ilmaisesta vaan hoksottimista, hieman peruspalvelua pidemmälle menevästä asiakaspalvelusta josta jää asiakkaalle hyvä mieli. Niin myös minulle.

Noin pieni lisuke, eikä se nyt mielestäni harmonista liittoa rakentanut Laurent-Perrier Brutin kanssa mutta mitäpä siitä, sillä ajatus oli tärkein. 

Onko Viking Linen m/s Mariella ollut inhokkilistallasi ikänsä tai sisustuksensa puolesta? Mitäpä jos menisitkin laivalle tunnelman, hyvän ruoan ja hyvän asiakaspalvelun perässä?

Suosittelen.

 

No mutta vähänkö myö taas mennään tänään!

Tuskin kellekään teistä vakilukijoista tulee yllätyksenä, että tämä nainen päätyy tänään taas laivalle ja seilaamaan tuolla Itämerellä tällä kertaa kohti Tukholmaa. Tottahan toki postissa tulla tupsahtanut Viking Linen kanta-asiakkaille lähetetty lahjakortti piti ottaa hyötykäyttöön, joten mikäs sen mukavampaa kuin jättää arjen pölyt taakseen ja astella valmiiden ruokapatojen ääreen. Tällä kertaa tulee maisteltua myös 1.3.2015 saakka tarjolla oleva Pure Nordic Tastes-menu, josta minäkin löysin mieleistä evästä jonkin verran.

Kuva: Viking Line Suomi Facebook-sivut

Että hip ja hei vaan, tämä nainen nauttii merimatkasta taasen ja varmimmin viikonlopun menoani voi seurata Facebookissa ja Instragramissa, joista löytyy ne tuoreimmat kuulumiset.

Hyvää viikonloppua!