Torstai on The Päivä

Mies: ”Kulta, millainen päivä sulla on torstaina?”
Minä: ”Öö, ei mitenkään erityinen, me ollaan kevennetty duunissa tätä viikkoa ennen kun
polkastaan se X-projekti käyntiin, miten niin?”
Mies: ”Mulla on sillon se X Helsingissä enkä viitti mennä enää takaisin duuniin, mitäs jos
silloin mentäs aikaisin kotiin ja se olis sitten se meidän ”The Päivä?”
Minä: ”Hah, mä en kyllä usko tuohon sitten yhtään mutta yritetään vaan”.

Ja nyt kaikki vilkkaimman mielikuvituksen omaavat ihmiset ajattelevat varmaan melko muheviakin asioita tuollaisen keskustelun luettuaan, mutta tuossa me keskustelimme klassisesti miehen kanssa siitä, että yhtenä päivänä me panostaisimme hieman enemmän yhdessäoloon. Mies kippasi lapset isovanhemille hoitoon maanantaina, joten tämän viikon olemme olleet kahdestaan kotona miehen kanssa. Viikko koostuu ahkerasta työnteosta ja siten myös melko väsyneistä ja harhailevien ajatusten omaavista päivistä, joten päätimme että torstai on ”The Päivä” jolloin nautimme. Syömme pitkän kaavan mukaan kynttiläillallista ja keskistymme olemiseen. Treffit siis oman kodin lämmössä tiedossa ja luulisihan sen olevan mukavaa.

Joku noissa meidän etukäteen vahvasti suunnittelemissa päivissä on aina vikana, sillä ne ei vain pääty siten kuin ne on suunniteltu. Jos ei työt sotke kuvioita niin sitten ainakin olemme aivan puolikuolleita eikä ajatus monen ruokalajin työläästä illallisesta kuulosta enää niin houkuttelevalta. Viimeisistä ”kotitreffeistämme” voikin lukea täältä joten voitte uskoa ettei meikäläisen luotto huomiseen iltaan ole kummoinen.

Oloa ei ollenkaan pelasta myöskään se, että otin itseäni niskasta kiinni tänä aamuna ja päätin soittaa töihin että olen kipeä. Kynnykseni jäädä kotiin sairastumisen takia on hyvin korkea, joten tänä aamuna taistelin itseni kanssa suuresti. Heräsin normaaliin aikaan mutta en vain saanut itseäni liikkeelle nuhaflunssan oireiden takia. En päässyt lähtemään kahteen ensimmäiseen bussiin sitten millään ja kun odottelin lähtöä kolmannelle bussille kropan huutaessa hoosiannaa otin kengät jalasta ja soitin töihin etten vain pysty tulemaan. Tiedän että tein viisaan ratkaisun mutta olo on kertakaikkisen häpeällinen.

Sairaslomapäiväni on siten tehty jatkuvasta niistämisestä, kipeästä kurkusta, rähjääntyneestä ei niin hemaisevasta olosta ja Tvins Ostos-TVstä joka on jotain niin surkuhupaisaa että katselen sitä haavi auki. Ehdoton suosikkini on kyllä Hot Pants-mainos, jossa luvataan kilojen lähtevän hikoiluttavien pöksyjen takia. Näyttelijäsuoritukset on huippuluokkaa ja kyllä vain on ajat muuttuneet sitten Sauna-beltin.

Että tämmöttii, aika ihmeitä pitaisi tapahtua että huomisesta The Päivästä tulee onnistunut.

Enkös ole ihanan positiivinen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maria keskiviikko, helmikuu 18, 2015 at 14:59

    Mulla on tollaset Hot Pantsit ahahahah x) ei ne mitään laihduta… mutta kylmällä säällä mun reidet aina jäätyy totaalisesti eikä millään tahdo sulaa , noissa sitä ongelmaa ei ole vaan reidet pysyy lämpösinä 🙂 Eli joku hyöty sentään 😀 Toivottavasti teidän The Päivästä tulee kuitenkin mukava!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, helmikuu 18, 2015 at 15:18

      Oi jösses, sulla on tollaset! Mä tosiaan kattelin että jopa on märkänä nahka mutta ihmettelin sitä että ei kait se nyt voi laihduttaa. Hyvä jos niistä pöksyistä on edes tuo lämmittävä apu. Mä olen aina kylmissäni niin tarttis varmaani munkin tilata nuo ihan vaan pystyäkseni pitämään itseni lämpinänä 😀

      • Reply Maria torstai, helmikuu 19, 2015 at 10:36

        Joo, sitä hikeä mä kyllä odottelin, mutta ei tullut. Ehkä jos lähtis juoksemaan ne jalassa kesällä +30 asteessa niin sit… Mut tosiaan eristeenä kylmää vastaan aivan mainiot 😀

        • Reply Kthetraveller torstai, helmikuu 19, 2015 at 12:20

          Hahhah, eiköhän sitten rupeis hiki lentämään. Pohdin juuri tuossa ”vanhoja hyviä aikoja” ja muistelin tekonahkahousuja sekä ankaraa tanssimista discossa. Melkoinen Hot Pants-efekti niillä pöksyillä myös nääs.

    Leave a Reply