Suomen suurin matkablogiyhteisö

Helvetillinen lento

Jos pelkkä katse voisi tappaa niin olisin kyllä nirhannut erään naisen kun lensimme Miamista takaisin Eurooppaan. Olin nuokkunut koiranunta jotain tunnin, kun edessäni istunut nainen rupesi oksentelemaan erittäin voimallisesti. Hatunnosto vain sille naiselle joka istui hievahtamattakaan oksentelijan vieressä, sillä itse olisin lähtenyt samassa paikassa penkiltäni kuin rusakko puskasta alta aikayksikön. Oksentelijan aviomies alkoi huutamaan lentoemäntiä paikalle sillä oksupussi huusi hoosiannaa ja nainen tuntui jatkavan voimakasta yökkäilya ja pian pataljoona emoja ilmestyikin paikalle.

Tilanne oli kaikin puolin hämmentävä sillä pahoinvoinut nainen tuntui olevan tajunnan rajamailla. Hän voivotteli pienesti, kyhjötti kyyryssä ja siinä sitä sitten tuuleteltiin milloin milläkin apuvälineellä ja koeteltiin naisen otsaa tiuhaan tahtiin. Sen verran vakavalta tilanne näytti, että paikalle kuuluteltiin lääkintähenkilökuntaa matkustajien keskuudesta ja onneksi niitä löytyi kolme. Lääkintähenkilökunta teki töitä, yritti saada naiseen kontaktia hieman heikoin tuloksin ja rupesivat asettelemaan naista makuuasentoon. Mikäs sen mukavampaa olikaan kuin toinen antaumuksellinen oksulasti jonnekin suuntaan, jota en viitsinyt jäädä sen enempää seuraamaan sillä omaa vatsaa alkoi vellomaan sitä ääntä kuunnellessa.

Naiselle laitettiin ensiapulaukusta tippa käteen, verinen neula laitettiin tiukasti johonkin boksiin ja siinä sitten oli niin verta paperipyykeissä kun muuallakin kun hoitopaikka ei nyt ihan paras mahdollinen ollut ja potilaskin vähemmän yhteistyökykyinen. Sitten alkoi tarkempi tutkiminen, nainen alkoi valitella kylmää, peittoja räävittiin päälle ja kuumettakin mitattiin. Siinä vaiheessa alkoi meikäläisen mielikuvitus laukkaamaan ja ajatukset juosta missäs muuallakaan kuin Ebolassa. Nainen oli oksentanut takki päällä, se oli otettu hoitotoimissa pois päältä ja nyt aviomies asetteli tuon takin naisen penkin selkämykselle, minun kosketusnäyttöni päälle.

Öykei, takuuvarma Ebola-potilas edessäni, näyttö saastunut ja hirveä härdelli kun kolme lääkäriä, kolme emoa ja kapteeni toljotteli ja mietti mitä tehdä. Ensiaputippa loppu, kone keskellä Atlanttia ja minnekään ei ollut oikein mahdollista viedä naista pikana hoitoon. Sen verran stabiili tilanne tuntui olevan, että päädyttiin lentämään alkuperäiseen määränpäähän mikäli tilanne pysyisi samana. Minä marssin tilanteen rauhoituttua kävelylle koneen keittiöön ja tilasin periaatteestakin punkun hermoja rauhoittamaan. Lentoemäntä ymmärsi yskän ja tarjosi samantien kaksi punkkua sekä snacksit mukaan.

Loppumatka meni repiessä muovipussista pikku kertakäyttöisiä pikkupalasia sormen päälle, jolla pystyin ohjaamaan kosketusnäyttöä kun kaukosäädintä ei jostain kumman syystä ollut. Yritin järkeillä ettei lääkärit olisivat ottaneet niin iisisti mikäli potilaalla olisi ollut korkea kuume. Unta en lennolla kuitenkaan saanut vaan vahdin silmä kovana naisen liikkeitä koko matkan ajan. Ja kun hän sitten alkoi virota lennon loppupuolella alkoi uusi vaihe: Kiittämätön nulikka pisti pienimuotoisen shown pystyyn kun huomasi kädessään verenpainemittaukseen tarkoitetun laitteen ja kanyylin verisine letkuineen. Arvatkaa vain tekikö mieli ottaa jalat alle kun nainen rupesi repimään niitä letkuja itse ja niin taas huudettiin lääkäriä paikalle. Tiukan neuvottelun jälkeen lääkäri poisti kanyylin kädestä ja siinä vaiheessa alkoi sitten neuvottelut lentohenkilökunnan kanssa siitä miten potilaan kanssa toimitaan. Nainen kun ei millään halunnut maassa lääkäriin, sillä hänellä oli jatkolento jonka olisi takuuvarmasti missannut. Nainen sähisi kuin kissa (voi että kun mä säälin sitä aviomiestä) lääkintähenkilökunta joutui kirjoittelemaan allekirjoitukset johonkin ja yrittivät neuvotella huolestuneen henkilökunnan kanssa. Ei siinä taidettu saada naisen kannalta suotuisaa ratkaisua aivan täysin, sillä sain henkistä tyydytystä siitä kun naista odotti maassa ambulanssi eikä hän päässyt tempustaan kuin koira veräjästä.

Meitä matkustajia ei tosin päästetty ulos ennen kuin ambulanssimiehistö oli tutkinut naisen ja todennut kuumeettomaksi sekä muutoinkin paremmassa hapessa olevaksi. Vajaan tunnin yöunilla minulta ei herunut naiselle sympatiaa ollenkaan koska hän ei tuntunut arvostavan ollenkaan sitä että hänestä oli pidetty huolta lennon aikana. Ja mikä olikaan näköjään ehkäpä päällimmäinen syy naisen olotilaan?

Pieni annos muroja aamulla kello 7 sekä muutama kokistölkki päivän aikana, eikä mitään muuta iltaan mennessä.

Well done.

 

 

Previous Post Next Post

11 Comments

  • Reply journeydiary keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 21:45

    Mulla olis kyllä niin menny hermot että oksat pois 😀 Minkäs sille voi, jos jostain syystä oksettaa, mutta jos ei yhtään oo pahoillaan aiheuttamastaan häiriötä saatika sitte oo tyytyväinen siitä, että toiset ihmiset tekee parhaansa sen olon parantamiseksi niin huhuhh…

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 22:25

      Niinpä, tuosta voisin vetää tosiaan ihan yleisluontoisen mielipiteeni asiasta. Kiittämättömät ja töykeät ihmiset saavat minut näkemään punaista ja kunnolla. Kiitos viestistäsi journeydiary!

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 08:58

    Siis aivan kamalaa :O. On se outoa, kun ihminen ei osaa pitää huolta itsestään sen verran, että huolehtis siitä ruokailusta ja nesteytyksestä.

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 10:56

      Totta turiset Jerry, toivottavasti nainen otti opikseen.

  • Reply Maria tiistai, 21 lokakuun, 2014 at 15:21

    Hyi kamala, siinä kuin sillit purkissa ja sit alka tuommoinen episodi. En olisi varmasti pystynyt siinä itse istumaan edes takana, vaan panikoinut kunnolla. Ja kaiken kukkuraksi oksentelija ei edes arvostanut auttajia, kyllä tuommoisessa tilanteessa saisi olla aika nöyrää tyttöä.

    • Reply Kthetraveller tiistai, 21 lokakuun, 2014 at 17:43

      Kyllä kuule paniikki oli tosiaan melko korkealla pahimpina hetkinä. Tokan yrjökohtauksen aikana pomppasinkin paikaltani pois ja tärisin ja pahasti. Tuli kyllä pyöriteltyä päätä kun se nainen käyttäytyi niin asiattomasti kaiken jälkeen. Olen ollut muutaman kerran itse lääkintähenkilökunnan autettavana ja ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään olla kiittämätön. Huoh. Ihmisiä on moneksi.

  • Reply lena / london and beyond tiistai, 21 lokakuun, 2014 at 05:48

    Hui kamala mika kokemus. Ok, mitaan ei sille voi jos joku sairastuu ja jos kone on taysi niin siina sita sitten ollaan. Mutta se miten asiaan reagoi ja kiittamattomyys, oisin myos nahnyt punaista. Teille olis ehka tullut valilasku jos olisitte olleet jossain muualla kuin keskella Atlanttia?

    Ja onneksi ei ollut mitaan vakavampaa, ei ihme etta Ebola kavi myos mielessa. Siita kun on uutisia joka tuutista tana paivana.. No, hyva etta olet kotona ja terveena!

    • Reply Kthetraveller tiistai, 21 lokakuun, 2014 at 06:49

      Se tosiaan otti pannuun että se nainen oli niin kiittämätön eikä arvostanut yhtään mitä sille tehtiin. Minä seurasin sitä touhua vierestä ja ammattimiehet (?) sitä naista hoiti. Onneksi tosiaan mistään vakavasta tuskin oli kyse ja kait sitä terveysviranomaiset ottaa yhteyttä jos jotain pahempaa ja tarttuvaa oli
      Tai sitten rupean oksentelemaan piakkoin.

      • Reply Kthetraveller tiistai, 21 lokakuun, 2014 at 06:51

        Niin juu ja siitä välilaskusta tosiaan puhuttiin siinä kapteenin kanssa koska oltiin sellaisessa kohtaa jossa päätöksiä välilaskusta olisi pitänyt tehdä pian.

  • Reply Maarit Johanna maanantai, 20 lokakuun, 2014 at 23:22

    Ei jumaliste… Aikuinen ihminen!! Sympatiat sulle.

    • Reply Kthetraveller maanantai, 20 lokakuun, 2014 at 23:39

      Oi kiitos Maarit. Kyllä mä tosiaan vähän aikaa pelkäsin pahinta kun lapsetkin oli siinä vieressäni nukkumassa. Mun mies jouduttiin siirtämään muualle kun se ensiapulaatikko laitettiin miehen paikalle. Aika orpo olo mulla oli sen yön kun piti vahtia nurkkasilmällä sitä naista ja ”suojella” lapsia. Onni onnettomuudessa että mistään vakavasta ei ollut kyse ja hyvä että istuin naisen takana. Edessä istuessa naisen seuraaminen olisi ollut hankalampaa 😉

    Leave a Reply