Parin hieman yskivän ja paukkuvan Hilton-kokemuksen jälkeen päätimme kuitenkin edelleen varata Hiltonin majapaikaksemme Miamissa, koska meillä oli HHonors-pisteitä sen verran että saimme yhden yöpymisen ilmaiseksi eikä hotellia oltu pahemmin haukuttu Tripadvisorissakaan. Lentokenttähotellin valitsimme myös silkasta säästösyystä, sillä huonehinnat olivat halvempia lentokentän lähistöllä ja suurta tarvetta Miami-kierrokselle ei lasten takia ollut. Meille oli nimittäin tärkeämpää päästä mahdollisimman nopeasti paikalliseen rytmiin kiinni lasten kanssa ja rentoutua ennen parin päivän päässä häämöttävää Karibian risteilyä.
Hotellille oli ilmaiskuljetus lentokentältä 20 minuutin välein, eikä kuljetuksessa ollut ongelmia. Sisäänkirjautuminen hotellille sujui hyvin, henkilökunta oli ystävällistä ja palveluhenkistä. Aula oli avara, omasta mielestäni miellyttäväkin, ja siellä ollut Wifi toimi hyvin ainakin netin perussivuilla.
Huoneessa oli kahden parisängyn lisäksi pari laatikostoa ja pariovellinen tankokaappi, jossa oli tallelokero. Kyseinen lokero oli rakennettu seinää myöten niin, että syvyys oli sellaiset 15 cm joten läppäri oli aseteltava sinne pystypäin. Kyseinen tallelokeromuoto aiheutti kuitenkin hankaluuksia muutoin, sillä makuuasennossa olleeseen tallelokeroon olisi saanut laitettua helpommin muita tavaroista läppärin päälle.
Kylpyhuone ei nyt aivan suurimmasta päästä ollut, mutta sen kanssa pärjäsi. Letkullista suihkua ei ollut ja seinässä ollut suihku oli muutenkin hieman hankalan oloinen joten siitä pienoinen miinus. Peseytymistuotteet olivat Hiltonin tuttuja Peter Thomas Roth-tuotteita.
Huone oli siististi siivottu, mutta tyypillisesti (tämän olen huomannut aina amerikkalaisissa hotelleissa) elämää nähnyt. Jotkin ratkaisut, kuten rullaverhojen vetonarut oli sijoitettu sellaiseen nurkkaan, johon isommalla ihmisellä ei ollut mitään asiaa. Jouduin itsekin kiemurtelemaan melkoisesti saadakseni liikuteltua verhoja, joten siitä toinen miinus huoneelle.
Missä rullaverhojen vetonarut?
No tuollahan ne, nurkan takana!
Kokolattiamattoa parvekkeenkynnyksen edestä.
Ikkunalaudan ihanuuksia.
Ja saanko esitellä nojatuolimme. En istunut.
Annoimme anteeksi pienoiset ”tyypilliset” epäkohdat hieman vanhemmalle hotellille, koska pieni parveke nosti huoneen pisteitä kummasti. Eipä parveke kovin käytännöllinen ollut sillä sinne ei mahtunut tuoleja tai pöytää, mutta lämpöinen ulkoilma sekä lentokentän ja maisemien ihailu piti huolen siitä, että parvekkeen pienuus unohtui.
Niin pikkuinen ja rupuinen, mutta niin ihana nautinto varsinkin lempeinä iltoina. Me kaikki nautimme ihailla parvekkeelta avautuvista maisemista (kuvia alla).
Muhkea kuu nousemassa taivaalle. Maaginen näky.
Ja mitä näkyikään kun siirsimme katseemme alaspäin?
Hotellia valitessamme yksi tärkeä kriteeri oli myös ulkona sijaitseva uima-allas ja sen ympäristö, joka olikin erinomainen perheellemme.
Uima-allas oli hyvin suunniteltu. Syvyyksiä oli n. 90-180 cm väliltä, minkä takia uima-allas oli hieman erikoisemman muotoinen. Uima-altaan lisäksi alueelta löytyi yksi poreallas, leppoisia oleskelunurkkauksia ja baari. Pyyhkeitä oli tarjolla baarin vieressä olleelta hylyltä, joten niitä ei tarvinnut metsästellä kaukaa.
Uimisen lisäksi hotellilla olisi ollut mahdollisuus monipuoliseen urheilemiseen, sillä hotellilta löytyi kuntosali, ulkoa tennis- ja koripallokentät sekä lenkkeilypolku. Rauhallisempaan lomailuun uima-allasalueelta lähti pieni polku saarekkeen päähän, josta löytyi katos penkkeineen. Lapsille ja meille aikuisille tuo katos oli mieluisa paikka, sillä se antoi varjoa helteisenä päivänä ja sieltä oli mahdollisuus ihailla kentältä nousevia koneita.
Illallistimme hotellilla molempina iltoina, sillä halusimme ottaa muutamat päivämme mahdollisimman leppoisasti Resort-tyyliin. Ruoat olivat ihan hvviä ja pääruoat neljälle hengelle (sis. 2 aikuisten ja 2 lasten annosta) kustansivat noin 50 euroa tippeineen. Tilaamani kasvispizza oli hyvin muhkea ja ok:n makuinen, joten perusruokailuun ravintola on ihan sopiva. Buffet aamupala (hinta koko perheeltä 54 USD) oli kattava lämpimine perustarjouluineen. Vihanneksia ei ollut tarjolla muttei siitä kuitenkaan muodostunut ongelmaa, sillä pyynnöstä minulle tuotiin vihanneksia keittiön puolelta.
Rapoinen pohja ja mukavasti täytettä. Raavas lihansyöjämiehenikin tykkäsi kasvispizzastani.
Arvatkaa vain, kiilsikö lasten silmät tämän pöydän kohdalla?
Seisovasta pöydästä puuttuneet kasvikset aivät haitanneet, sillä pyynnöstäni minulle tuotiin kasviksia keittiön puolelta.
Resort tyylinen Hilton Miami Airport oli perheellemme oikein sopiva. Palvelu oli asiallisen ystävällistä, taattua Hiltonia, hommat toimi eikä hotellilta kaivannut oikein minnekään. Aulasta löytyi pikkuinen kauppa (matkamuistoja, pikku syötävää jne), wifi toimi hyvin, ravintolasta sai ruokaa ja uima-allasalue piti koko perheen tyytyväisenä. Kiitos hyvän hotellin ei tarvetta lähteä kauas kiertelemään ollut. Toisena päivänä päätimmekin vain käydä isossa kauppakeskuksessa (Dolphin Mall) jonne hotellilta oli maksullinen kuljetus. Henkilökohtaisen säästöbuljetin takia kalliimmat merkkilaukut jäivät kauppojen hyllyille, mutta Guessin käsilaukun ja lompakon minä ostin 65 euron yhteishintaan.
Nelihenkinen perheemme pärjäsi huoneessa ihan hyvin ne muutamat päivät mitä siellä oleskelimme. Parveke toi pienoista lisätilaa ja vaikka ulkona oli tuskaisen kuuma, hyvin toiminut ilmastointi piti siitä huolen että sisällä ei hiki lentänyt. Heikkoutena pidin huoneen hieman elämää nähnyttä kuntoa ja sitä, että lentokentän äärellä tietyltä kiitoradalta nousevien ja sinne laskevien lentokoneiden äänet kantautuivat kyllä aika hyvin sisälle. Yöllä koneita ei kuitenkaan lentänyt, joten jatkuvaa haittaa koneista ei ollut. Äänille herkille ihmisille en siis hotellia suosittele, mutta muutoin voin suositella hotellia ja varaisin sen itsekin uudestaan jos tarvetta olisi.
Hilton Miami Airportin sivuille pääset suoraan tästä.
Hotellin hevoskärryt.
Huoneeseemme kuului myös erillinen vaatehuone, josta löytyi sopivasti säilytystilaa sekä tietysti säilytyslokero. Huoneen varustukseen kuului lisäksi mm. ostoskassi, jonka sai mukaan.
Bar & Lounge (tupakointimahdollisuus).
Jos lapsia ei kiinnosta ohjelmoitu tekeminen, löytyy hotellilta vapaamuotoisempaakin tekemistä jopa vanhan ajan malliin. Pöytätennistä, biljardia, muita pelejä ja sekä mielenkiintoisen oloinen keilarata.
Eipä taida jäädä kenellekään epäselväksi se, että olen todellakin suklaan ystävä.
Hohensalzburgin linna.
Stephan Holkin patsas ”Sphaera” Kapitelplatzilla.
Pietà, Coat of Peace
Hip hei, tässä sitä mennään ylös ja komiasti. Luulin jo tulevani mäen laelle mutta matka jatkuikin huomattavasti korkeammalle. Korkeanpaikankammoiselle loppumatka alkoi tuntua jo ahdistavalta, mutta onneksi puut suojasivat näkyvyyttä alas.
Näkymät hotellin edestä. Paistaa se päivä todistettavasti jossakin kohtaa. Italia siintää puolestaan vuorten takana.
Panorama-Dobbelzimmer 
Mikäs siinä oli olla paikallisen järjestämässä privaatti-illallisella suljetussa ravintolassa joka oli auki ainoastaan meidän seurueelle. Meille oli varattu tarjoilija joka kantoi pöytäämme yhtä sun toista evästä ja maistatteli Itävaltalaisia juomia. Illallisemme ei oli voinut tunnelmallisempi olla, ja nautimme D:n kanssa suunnattomasti kaikesta näkemästämme ja kokemastamme.
