Suomen suurin matkablogiyhteisö

Alppireissu Day 6: Pikkuisen huijauksen kohteena

Ihme kyllä elämää suuremman matosen jälkeen nukuin erinomaiset yöunet pienoisessa hotellissamme ja oikealla asenteella piipahdin ruskeanaruisessa vessassakin, kiitos hyvien yöunien. Pikkuisen kauhullahan minä aamupalalle suuntasin kun muistelin edellisen illan karmaisevia tuoksuja mutta yllätyspä oli melkoinen, kuten kuvista saattaa huomata.

Aamupala oli kerrassaan herttainen. Siitä vain itse paistelemaan munia (jos olisi tehnyt mieli), leipä oli aivan tuoretta ja vielä lämmintä, juustoja oli vaikka minkälaisia ja kaikki oli vain niin herkullista. Tee ja kahvi tuotiin pöytään ja palvelu pelasi. Siellä me ihastellen popsimme tuhdin aamupalan ennen kuin oli aika jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseemme, Alppien yli Luganoon.

Niin ja kun kerran juuston makuun päästiin, niin alla esiteltynä verisuonia tukkeuttava lämmin voileipä jonka mieheni osti matkalla Luganoon. Meillä kaikilla oli hyvin hauskaa kun tutkimme lämpimän voileivän sisältöä, ja kyllä miehelläkin oli nauru herkässä kun hän leipäänsä suuhun lappasi. Viimeiset palaset meni herralta jo hiukkasen hitaasti suuhun sillä leipä oli hyvin tuhti, mutta periksi mies ei antanut.

Matka Luganoon ei olisi voinut enempää saada tätä naista paniikin partaalle, sillä päädyimme ajelemaan kiemuraista tietä melkein 2,5 kilometrin korkeuteen ja lämpötila laski nollaan. Lunta tuprutti komeasti viistoon ja minä näin jälleen sieluni silmin kuinka auton renkaat eivät pidä ja me lennämme kuin leppäkeihäät vuoren rinteeltä alas. Korkeanpaikankammoisena tämä reitti sai kyllä meikäläisen sen verran heikkoon kuntoon, että jalat tärisi vielä pitkän aikaa selvitettyämme pahimmat haasteet.

Lugano oli kaunis ja kallis, Montreuxin kaltainen Posh-paikka. Kiertelimme oman aikamme kaupunkia ja tyydyimme nauttimaan mäkkäriateriat kaikista kauneimmassa McDonaldissa missä koskaan olimme käyneet. Hintataso oli suhteellisen ok, joten ravintolan designiin ja kaupunkiin verrattuna enemmänkin olisi varmaan voinut pyytää.

Luganon kukkaloistosta myöhemmin hieman lisää.

 

Luganon kiertely lyssähti piakkoin kovaan sadekuuroon, joten päätimme jatkaa matkaa Italian majapaikkaamme kaupan kautta. Ostimme kaikki tuotteet huomattavasti halvemman Italian puolelta, minkä johdosta intouduimme kaupassa hieman enemmänkin. Kärryyn sujahti herkkua jos toistakin joita oli tarkoitus napsia samppanjan ohessa. Tiedossa oli siis mahtava ilta komeita näkymiä tuijotellen upealla terassilla, uuden karheassa huoneistossa.

TomTom teki taas työtä käskettyä ja ohjasi meitä nätisti kohti majapaikkaamme Italian Vercanassa. Pikkuisen mies nielaisi kun saavuimme alueen porteille. Jyrkkä ylämäki, kapea tie tiukkoine käännöksineen ja pienikoneinen Opel Mokka ei ollut kovin sopiva yhdistelmä, mutta kolhuitta selvittiin talon eteen. Omistajanainen otti vastaan, puhui heikkoa englantia ja ohjasi meidät asuntoomme, jossa piti olla täyskalustettu terassi. Enhän minä sitten millään saisi yleistää mutta nyt on pakko sanoa täällä ja suututtaa ehkä joitakin.

Olisihan se pitänyt arvata että hommat ei mene niinkuin pitäisi kun ollaan Italiassa ja pikkuisenhan meiltä kaikilta laski mielialat kun totuus selvisi:

Keittiön ruokapöytänä ja tuoleina muoviset terassikalusteet. Savuton huone mutta silti tuhkakuppi keskellä ruokapöytää. No mutta katsos, huoneisto suoraan autotallissa. Eipä ollut asiasta mitään mainintaa varauksessa. Niin juu, ja kalustettu terassi… Miten sen nyt ottaa. Onneksi oli myöhäinen ilta niin trafiikkia ei ollut kovinkaan paljoa selkämme takana. Toisaalta eipä meitä oikein innostanut istua siinä ”autotiellä” muiden katseltavana. Pyyheteline. Maksuttoman hygieniatuotteet kolmelle ihmiselle. Eipä meitä tosin innostanutkaan käyttää talon tarjoamia. Jotain tällaista me luulimme saavamme, kyseessä muita saman omistajan huoneistoja.

Istuimme hetken hiljaa muovisen puutarhapöydän ääressä keittiössämme ja yritimme kehitellä positiivista mieltä. Miestä ja minua häiritsi valtavasti se, että huoneistomme olikin väsätty kellariin/autotalliin ja että kalustettu terassi olikin oikeasti muovikalusteet autotallin autotiellä. Jopa toisella huono-onnisella pariskunnalla toisessa kellariasunnossa oli sentään jonkin sortin kyhätty terassi, joten olin valmis tulikiven katkuiseen palautteeseen Tripadvisorissa sen siliän tien.

D:n positiivisuus pelasti illan sanon minä. Hän rupesi väsäämään ruokaa meille koska tiesi meidän olevan nälkäisiä. Salaatti tarvitsi kuitenkin suolaa, joten D ilmoitti hakevansa sitä omistajalta. Me suomalaiset olimme aivan kauhuissamme ja estelimme, mutta niin vain neiti nappasi salaattikulhon mukaansa ja häipyi omille teilleen. Jonkin tovin neito oli reissuillaan, mutta palasi sitten hymy naamallaan takaisin. Suolaa oli saatu ja kaikkea oli tullut keskusteltua omistajan kanssa siinä samassa, niin Italian taloudellisesta tilanteesta kuin politiikastakin, ja olipa lapsetkin esitelty siinä samassa.

Jännä miten D:n tekemä herkullinen salaatti ja herkut kera Finnairin koneesta ostetun samppanjan sai miehen ja minunkin huulet vääntymään pikkuhiljaa hymyyn. Katselimme jalkapalloa, nauroimme sydämen kyllyydestä kaikelle kokemallemme ja unohdimme sen, ettei meillä mitään terassia ollutkaan. Samalle samppanja maistui muovituoliltakin kellarissa nautittuna, ja totta vieköön olihan siinäkin jotain eksotiikkaa. Jälleen ihan vinkeä ja onnistunut päivä, jonka positiivisuutta hihkuva D oli pelastanut.

Niin juu, ja emme olleet ainoita samaan majapaikkaan pettyneitä. Hotels.comissa (samaisesta mekin huoneemme varasimme) valitettiin samasta ylläristä ja kas kummaa, nyt sana terassi on poistunut ja huoneistokuvauksiin on ilmestynyt sana ”pohjakerros”. Joko me maksoimme terassisesta yläkerroksen huoneesta mutta meille annettiin pohjakerroksen läävä, taikka sitten huoneistoamme oltiin kaunisteltu liikaa Hotels.comin sivuilla. Unohtakaa siis Residence Le Azalee, sillä pohjakerroksen asunnon suhteen on suuria ongelmia Hotels.comiin ilmestyneen arvostelun mukaan.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna / Tämä matka-blogi maanantai, 18 elokuun, 2014 at 20:52

    😀 😀 Toi on niin tuttua…
    Paras oli kun hotelli oli kuvannut uima-altaakseen naapurin uima-altaan.
    Mutta hei….Matkailu avartaa.

    • Reply Kthetraveller maanantai, 18 elokuun, 2014 at 22:00

      No, meillä oli sentään uima-allas vaikkei kerettykään uida siellä. Matkailu avartaa tosiaan. Luin postauksesi siitä uima-allas/hotellivaraussivusto-ongelmasta ja olipahan sinulla aikamoinen projekti sen asian kanssa. Hatunnosto sinnikkyydellesi 🙂

    Leave a Reply