Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

huhtikuu 2013

Lapsiperheen Tallinna: Piritan Seikkailupuisto

Tallinnan televisiotornilta ei kauaa aikaa mennyt bussilla kun olimme jo saapuneet perheen kanssa seuraavaan ohjelmassamme olleeseen kohteeseen, Piritan seikkailupuistoon. Hieman peloissani minä olin, sillä olin tutustunut kohteeseemme netissä jo ennakkoon ja tiesin sen että tulisin keikkumaan korkealla. Korkeanpaikankammoisena ajatus ohuista parruista useiden metrien korkeudessa sai palan nousemaan kurkkuun, mutta kiinnostus oman korkeanpaikankammon voittamiseen ja eräänlainen seikkailumieli sai minut tepastelemaan päättäväisesti bussipysäkiltä seikkailupuiston portille.

Meren lähellä, vain noin 15 minuutin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta sijaitseva Piritan seikkailupuisto oli meidän perheelle aivan uusi tuttavuus. Metsän siimeksessä oli kuusi erilaista rataa, jotka vaikeutuivat aina numeron suuretessa. Alle 115 cm:n pituisille lapsille oli oma matala temppuiluratansa, jonka vierellä vanhemmat pystyivät kulkemaan ja auttamaan pikkupilttejään. Korkeanpaikankammoisena ja melko tiukan aikataulun takia pysyttelimme kolmella ensimmäisellä radalla, jotka sopivat alle 140 cm:n pituisille seikkailijoille.

Aiempi temppuiluni rajoittui yhteen kertaan Norwegian Breakawayn temppuradalla yli vuosi sitten, joten oli hienoa että saimme opastusta turvavaljaiden käyttöön ja radalla liikkumiseen. Henkilökunta oli ystävällistä ja hyvin auttavaista, minkä johdosta melko luottavaisin mielin minä lasten kanssa lähdin talsimaan rataa.

Mites se menikään? Sininen silloin ja keltainen tuolloin, mutta tuossa kohtaa kaikki yhdessä. Niin juu, ja aina kiinni ainakin yhdestä kohtaa. Lievää hitautta ja arpomista havaittavissa aluksi jopa äidillä, joten hyvä on jos kokemattomia lapsia on auttamassa ainakin yksi vanhempi radalla. 

Ensimmäinen nousu tuntui ihan helpolle, mutta nuoralla keikkuessa hymy vaihtui paniikkiin ja suoranaiseen kauhuun. Wihii, tämä on turvallinen paikka haparoida! Nyt pyörii ja keikkuu jalkojen alla… Tuskanhiki nenältä pois ja eikun matkaan! Ja täällä toinen hurjapää.    Voiko yksien tikapuiden kiipeäminen olla niin vaikeaa? Kyllä! Kolmas rata alkoi olla jo sellainen, että se alkoi vaatia aikuisen apua jo hieman enemmän lapsille. Olikin hyvä että jätimme leikin siihen, koska ehkä noin viiden metrin korkeudessa minun työskentelykykyni alkoi vaikeutua korkeanpaikankammoni takia.  Tämä on mahtavaa!

Omalla tavallaan harmittaa ettei uskallus ja aika riittänyt viimeisten ratojen läpikäymiseen. Rannan puoleiselta radalta olisi lisäksi kuulemma ollut näkymät merelle ja Tallinnan vanhaankaupunkiin. Lapsille puiden latvoissa keikkuminen ja kiipeileminen oli mahtava kokemus, mutta niin myös minulle. Radan läpikäyminen vaati keskittymistä ja ajoittain unohdin olevani siellä korkealla. Keli oli mitä mahtavin meidän ollessa radalla, mutta sateella puiden muhkeat latvat olisivat varmaan antaneet sopivasti suojaa seikkailijoille.

Mitä lapsemme sitten pitivät seikkailupuistosta? Naamat messingillä he muistelivat kolmosradan pitkää köysiradan liukua, riippumattoa ja kaikkia kiipeilyjä. Kavereille ja isovanhemmille on jo kerrottu ahkerasti paikasta ja toisen kännykässä komeilee kuva maailman komeimmasta liu’usta, missäs muuallakaan kuin Piritan Seikkailupuistossa. Vanhempana nautin suunnattomasti lasten iloisista ilmeistä, pohdinnoista ja yhteistyöstä joskus jopa hieman hankalissa kohdissa. Kiinnitin huomiota myös siihen, että eräässä kohdassa jonkun lapsen jäädessä vaikeuksiin henkilökunta tuli metsän siimeksestä auttamaan lasta. Hatunnosto korkeilla tikkailla kiipeilevälle työntekijälle, joka keikkui turvavaljaitta korkealla puiden siimeksessä. Itse pitelin kahta lujempaa omista turvavaljaistani pelastusoperaatiota seuratessani.

Koko radan läpikäymiseen mennee alta kolme tuntia, joten oivan sijainnin ja hyvien liikenneyhteyksien takia tämä kohde sopii hyvin myös päiväristeilijöille. Omasta ja lasteni puolesta voin suositella kohdetta niin lapsiperheille kuin seikkailumielisille aikuisille. Toisaalta kohde on oiva myös korkeanpaikankammoisille, sillä siellä radalla jos missä pystyy kokeilemaan omia rajojaan.

Piritan seikkailupuiston omille sivuille pääset suoraan tästä. Älkää antako suomennettujen sivujen kirjoitusvirheiden häiritä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

D has left the building

Tämä nainen on hämmentynyt. Aussiystäväni D lähti tänä aamuna meiltä ja aloitti pitkän 29-tuntisen matkansa takaisin kotiinsa Sydneyssä. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella ikimuistoisia ja en olisi voinut mitenkään kuvitella miten jännästi ehdimme kasvaa yhteen kolmen viikon aikana. D alkoi tuntua jo täysipainoiselta sukulaiseltani, siskolta jota minulla ei koskaan ole ollut. Muutama hetki saattaa mennä haahuillessa ja odottaessa D:n tuloa jostain nurkan takaa mutta eiköhän arki ala tästä pikkuhiljaa rullaamaan. Koti on nyssäköiden ja pyykkivuoren täyttämä joten projektia loman loppupäiville on tiedossa ihan kiitettävästi.

Tarinaa Alppiturneeltamme saatte odottaa hieman aikaa, sillä kuvia on plarattavana yli 4000 kappaletta. En ehtinyt rakennella edes luonnoksia blogiin, sillä vilinää ja vilskettä riitti täällä Suomen päässäkin. Jokaiselle päivälle oli jotain ohjelmaa ja D nautti täysin siemauksin joka hetkestä.

Saavuimme tosiaan Alppiturneeltamme viime viikon keskiviikko-iltana. Torstaina piipahdin D:n kanssa Flamingo Spassa lepuutelemassa mieltämme rankan reissaamisen jälkeen. Parin tunnin visiitti venähti nelituntiseksi ja olisi varmaan jatkunut vielä ellei meillä olisi ollut kiire shoppailemaan. Kirjoittelen Flamingo Spasta tarkemmin hieman myöhemmin, sillä kyseinen paikka ansaitsee ihan oman postauksensa.

Perjantaina pyörähdin D:n kanssa pikaisesti Helsingissä mutta valitettavasti moni kaavailemani vierailukohde jäi listalta pois kiireisen aikataulun takia. D ehti kuitenkin maistella suomalaisia kalaherkkuja Kauppatorilla ja shoppailla Muumitavaroita Espalta. Perjantai-illalla suuntasimme vielä Turkuun ja risteilemään Viking Gracella aikuisten kesken. D-parka oli varmistautunut risteilyyn paketillisella matkapahoinvointilääkkeitä mutta eipä niille ollut tarvetta sillä meno oli hyvin tasaista.

Samppanjaa ja mansikoita, tarvitseeko enempää selitellä?

Olin kehunut kovasti D:lle sitä, kuinka mielettömät bileet Viking Gracella on aina ollut. Pikkuisenhan minä olin korvat luimussa kun totuus kesäisestä menosta tuli julki. Lapsiperheet ja ulkomaiset turistit eivät paljoa itsejänsä yökerhossa näyttäneet, joten meno oli melko vaisuhko.
Näin kello 0.34…

D nautti suuresti Buffet Auroran eväksistä ja söi itsensä ähkyksi, mutta Viking Grace Spassa neidille maistui jo herkullinen smoothie.
Miehen herkku.

ja vaimon herkku.

Uskaltatuipa neitokainen seisoskelemaan lumiluolassakin jonkin aikaa, vaikka edellisen kerran lumesta hän oli päässyt nauttimaan 15 vuotta sitten.

 

Friends! 

Piipahdin itse Spa-visiitin aikana pienoisessa hemmotteluhoidossa. Revitalizing Foot Spa oli täyttä hemmottelua alusta loppuun saakka ja tuli kyllä tarpeeseen ahkeran reissaamisen jälkeen. Teen myös Viking Gracen Spasta myöhemmin erillisen postauksen, sillä kyseinen laiva tuntuu kiinnostavan teitä lukijoita ihan mukavasti.

Risteilyn jälkeen suunnistimmekin heti seuraavana päivänä lasten ja D:n kanssa Itä-Suomeen mökkeilemään. Eräänä päivänä ohjelmaan kuului veneajelu Savonlinnan alueella miehen ystävän veneellä.

Savonlinnan torilla mies tarjosi minulle ja D:lle elämämme ensimmäiset lörtsyt. D söi liha- ja minä kasvistäytteisen. Jälkkäriksi nautimme vielä kahvit ja lakkalörtsyt, jotka oli kyllä melkoiset pettymykset herkullisten suolaisten jälkeen.
Kummasti tuo mies on syöttänyt vaimoaan tällä reissulla, kuvassa oma lörtsyni ”kaikilla herkuilla”.
Mieheni ystävä huristeli meidät Iso-Kankaisen uimapaikalle ja D hämmästeli jälleen luontoamme rauhallisella rannalla. Neito poimi naama messingillä mustikoita pusikoista, popsi grillattua makkaraa ja lipitti nuotion ääressä keitettyä kahvia.

Kaikkea nähnyt ja kokenut maailmanmatkaaja ja Sydneyn asukki rakastui syvästi Suomeen ja suomalaisiin, pyysi aivan itse joka päivä saada syödä salmiakkia (Saltpastiller on neitokaisen uusin lemppari) sekä saunoi ja vihtoi kuin viimeistä päivää. Erityistä ihailua osakseen sai Helsinki-Vantaan Alepa, Kauppakeskus Jumbo, Flamingo Spa, ekologinen Viking Grace, ABC huoltoasemat ja upea luontomme. Hieman nolona ja anteeksi pyytävänä minä paikkoja näyttelin, sillä Alppien jälkeen meidän maisemat ja paikat ei kovinkaan erikoisilta näyttäneet. Tuntuu kuitenkin siltä, että isoimmat hymyt neitokainen läväytti kaikesta näkemästään huolimatta Suomessa, sillä meidän maassa vain on ”sitä jotain”. Niin ja tosiaankin niissä ABC-huoltoasemissa, joille D halusi päästä matkan varrella useasti koska hän ihastui niiden miljööseen, monipuoliseen valikoimaan ja toimivuuteen. Muut ruokapaikat tai taukopaikat ei neidille kelvanneet sitten millään.

 

Home, Sweet Home

Heips!

Ihan pikainen ilmottautuminen vain tällä kertaa, saavuimme viime yönä ryytyneinä mutta erittäin onnellisina takaisin kotiin.

Aussiystäväni D on onnesta mykkyränä ja hehkuttaa meitä suomalaisia minkä vain kerkiää. Hauska oikeastaan seurata millaiset hänen fiilikset ovat viikon jälkeen. Tiedossa on niin hemmottelua, Viking Gracea kuin kunnon mökkeilyä järven rannalla ja rankkaa saunomista saunavihdan kanssa.

Seuraavat 6 päivää tuleekin siis olemaan melkoista menemistä suuntaan jos toiseenkin, joten parhaiten menoani voi seurata tutusti Instagramissa @passionatecruiser

 

 

 

 

Yay!

Hei, ihan lyhyt postaus kun olen kännykkäni varassa. Saavuimme eilen Zurichiin ja otimme ihan leppoisasti jo ystäväni takia joka matkusti Sydneystä Zurichiin vaivaiset 35 tuntia. Hatunnosto naiselle joka on ollut kaikesta huolimatta yhtä hymyä. Tänään kiertelimme Zurichissä ja kävimne lounasristeilyllä mutta täytyy myöntää että Zurich ei säväyttänyt kovinkaan paljoa. Nyt olemme toisessa hotellissa lepäämässä ja huomenna suunnistamme Berniin ja johonkin St. Beatus Caves-nimiseen luolastoon. Valokuvia olen ottanut paljon mutta en lataile niitä tänne. Oikeaa roadtrip-elämäämme siis tuodaan valokuvien myötä tänne myöhemmin, nyt me rupeamme ottamaan leppoisasti.

Hyvää perjantaita kaikille!

Hip hei myö mentiin!

Mitä saadaan kun kolme samanhenkistä aikuista, jotka ovat erilaisia matkaajia pistetään samaan autoon ja samalle reissulle pariksi viikkoa? Vastaus: sen kun tietäisi.

Henkilö A tykkää ajella paikasta toiseen. Hän haluaa suunnitella matkat kaikkea myöten ja toimiakin matkanjohtajana, vaikka sitten valittaa että ”kaikki pitää tehdä itse” eikä kuitenkaan helpolla anna muiden ottaa matkavastuuta. Henkilö A pitää hyvätasoisista hotelleista, hyvästä ruoasta, samppanjasta ja suomalaiseen tapaan yksityisyydestä, omasta reviiristä.

Henkilö B on oikea ilopilleri. Siinä missä suomalainen vasta alkaa availla sanaista arkkuaan on B jo luonut keskusteluyhteyden tuntemattomiin ja sopinut vaikka turistikierroksesta jossain. B pitää samppanjasta, hyvästä ruoasta ja tasokkaista tuotteista, mutta halvan yöpymisen perässä onkin pyytänyt haluavansa nukkua halvoissa hotelleissa ja hostelleissa. B on myös sopinut jo kahden eurooppalaisen ystävänsä kanssa siitä, että me kaikki kolme menemme yöpymään heidän luoksensa useammaksi yöksi.

Henkilö C on oikea prinsessa. Hän ei haluaisi istua autossa kovinkaan paljoa, sillä kyseinen matkustusmuoto ei oikein säväytä. Parasta olisikin siirtyä lentokoneella paikasta toiseen ja viipyä kohteissa useampi yö, vähintään 4 tähden hotelleissa tietty. Samppanja maistuu tällekin henkilölle ja hyvä ruoka.  Yksityisyys ja se oma reviiri on tärkeä, joten tuntemattomien nurkissa pyöriminen ei saa tätä henkilöä innostumaan.

Eiköhän lukijat arvaa kuka noista henkilöistä on minä.

Tämä postaus on ajastettu. Tällä hetkellä olen varmaan jo laskeutunut Zürichiin ja noutamassa mieheni kanssa autoa kentältä. Australialainen ystäväni laskeutuu myöhemmin samalle kentälle ja tämän ensimmäisen päivän me kaikki otamme leppoisasti. Matkaseurueen kaikki jäsenet ovat esittäneet toiveita sille missä käymme ja parisen viikkoa me suhailemme Alppeja ristiin rastiin, kait. Hotelleita en ole edes uskaltanut katsoa vaan mies on hoitanut sen puolen. Sanotaanko vain että halpoja majoituksia kannattava Aussiystäväni D on lienee hyvin tyytyväinen.

Tällainen tilanne eilisiltana kello 23.30. Me emme koskaan opi.

Sellaisia majapaikkoja meillä varmaan on, että nettiin pääseminen ei ole välttämättä mahdollista ja muutenkin saatamme olla aika paljon tien päällä. Jos ja kun minä jonnekin netin ääreen pääsen, päivittelen matkakuvia varmimmin Instagramiin (@passionatecruiser)

Oikein hyvää kesää lomailijoille ja lomansa aloittaville. Minä hiljenen vähäksi aikaa mutta palailen sitten parin viikon päästä innosta puhkuen ja monta kokemusta rikkaampana.

-K

Niin juu, ja uusille lukijoille tiedoksi että tästä se kaikki alkoi: https://www.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/03/13/voi-aitee-tuon-mieheni-kanssa/